Mulla ei ole siskoja tai veljiä, mutta omia lapsia ja heidän sisarussuhteitaan seuratessani olen saanut huomata paljon uusia asioita, asioita joissa siskokset tukevat toisiaan. Asioita joista tapellaan ja asioita jotka ovat niin tärkeitä. Ja miten siskokset kiusoittelevat toisiaan, mutta puolustavat myös toisiaan aina. He kaksi vastaan maailma.

Zelda oppi tällä viikolla sanomaan ensimmäistä kertaa S-kirjaimen. Joka kerta kun hän sanoo sanan jossa on S, ja muistaa sanoa ässän ässänä, hänen isosiskonsa huomauttaa siitä kaikille. Tiara myös joka kerta muistuttaa meitä kaikkia, esimerkkiä näyttäen, että nyt Zeldalle pitää taputtaa. Hän on aina ensimmäisenä kehumassa ja kannustamassa, kun Zelda oppii tai tekee jotain uutta. Pienempi seuraa perässä. Kun isi ajaa autoa, hän kannustaa takapenkiltä ”Hyvä ishi hienosti ishi!!”

Tällä viikolla meidän eri ryhmissä olevat neidit saivat kahtena aamuna jäädä yhdessä päiväkotiin tekemään yhteisiä leipomis- ja muita juttuja (koska näin joulun alla on kaikkea ekstrakivaa tekemistä päiväkodissakin). Kolmantena aamuna, kun vein heidät, he olisivatkin jääneet normaalisti kumpikin oman ryhmänsä tiloihin. Pienempi ei yhtään tykännyt tästä ja syvästi järkyttyi, koska se että kahtena aamuna peräkkäin saa jäädä oman siskon kanssa on hänelle  jo tapa, niin pitäisi sitten tapahtua joka aamu. Onneksi meidän dagiksessa on tosi joustava ja ihana meininki, ja Tiara sai sitten mennä kolmantenakin aamuna Zeldan kanssa leikkimään kun oltiin käyty kysymässä ensin. Hän ryntäsi heti lohduttamaan siskoaan ja paijasi tämän tukkaa ja sanoi että ”ei ole mitään hätää kulta, minä leikin sinun kanssa!” Ja niin he lähtivät käsi kädessä leikkimään.

Vaikka molemmilla on paljon omiakin kavereita siellä, niin aina kun mahdollista he leikkivät samassa porukassa. He ovat kuin paita ja peppu, näin klassisesti sanottuna, niin hyvässä kuin pahassa. Jos toinen unohtaa vaikka vahingossa jonkun tietyn lelun kotiin, eikä itse muista sitä niin toinen kyllä varmasti muistuttaa että ”MUTTA EI ME VOIDA LÄHTEÄ KUN ZELDAN ISI JÄI (isi on pehmolelu)!”. Ja niin sitten saa valita mukavasti molempien lasten kauhean pehmoleluvääryysjärkytyksen ja kotiin takaisin palaamisen väliltä.

Joskus he ärsyyntyvät toisiinsa leikkien aikaan, toinen siitä että kaikki on niin tarkkaa ja on kaikenmaailman sääntöjä ja toinen siitä että toisella ei ole mitään sääntöjä ja hän on kuin norsu posliinikaupassa pikkuleluleikeissä. Joskus tulee tappelua iPadista, kun toinen haluaisi katsoa Frozenian Taakse Jää -repeatilla ja toinen haluaisi katsoa My Little Ponya.

Pääosin he ovat kuitenkin sovussa, ja maailman rakkaimpia toisilleen. Tänään illalla, isomman ”lukiessa” Pikku Eetu -kirjaa pienemmälle (vaikka oli isomman vuoro valita vanhempien luettavaksi iltasatu ja hän olisi voinut valita esim My Little Ponyn), mulla taas tuli sellainen olo että sydän pakahtuu kun katsoo näiden kahden meininkiä. On ihan mieletöntä että heillä on tuollainen suhde.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3 Huomenna alkaa viikonloppu ja aurinkoakin on luvattu, JES!

Olen mukana Indiedaysin ja M&M’sin yhteistyökampanjassa ja sain maisteltavakseni sekä suklaisia että pähkinäisiä M&M’sejä, nam! Päätin yllättää työkaverini herkuntäyteisillä pikkujouluilla, ja veinkin meidän toimistolle kasapäin karkkia, kakkua ja popcorneja. M&M’sit ovat ihan parhaita piparitalon koristeita, mutta mä halusin keksiä jotain uutta näihin pikkujouluihin, ja niinpä tuunasin bravuurimutakakkuni M&M’seillä jouluteemaan sopivaksi. Mutakakku sai sisäänsä herkullisia karkkirakeita jotka vähän sulivat uunissa ja toivat ihanaa makua kosteaan kakkuun. Kakun päälle tein M&M’seistä joulukuusen josta tuli aika hauska vaikka vähän upposikin.

M&M’sit ovat hyviä sekä suoraan pussista syötynä että erilaisten herkkujen osina. Kakun lisäksi mä sekoitin suklaakarkkeja popcornien ja kuivapaahdettujen maapähkinöiden kanssa. Suolaisuus ja makeus yhdistettynä on ainakin mulle se tän hetken suurin herkku, ja nuo kolme muodostivat kyllä sellaisen kombon että meillä kaikilla kädet viuhui karkkikipon ja suun väliä koko työpäivän ajan. Pähkinäiset keltaisen pussin M&M’sit ovat herkkuja sellaisenaan, ja meidän perheen kaksilahkeisen suurimpia suosikkeja.

Värikkäät karkkirakeet ovat omiaan luomaan joulutunnelmaa ja toimivat koristeina jo ihan itsessäänkin, tylsän valkoinen popcornikin muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi kun sinne lisää vähän väriä M&M’sien muodossa.

M&M’s jouluinen mutakakku (16 annosta)

200 g tummaa suklaata

2 pussia M&M’sejä
100 g leivontamargariinia tai voita
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri kulhossa. Sulata voi kattilassa, ja sulata sen joukkoon tumma suklaa, anna jäähtyä hetken. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää varovasti munasokerivaahtoon sulatettu voisuklaaseos, ja sekoita sen jälkeen vielä kuivat aineet taikinaan. Kaada puoli pussillista M&M’sejä taikinan joukkoon. Kaada sitten taikina leivinpaperilla vuorattuun ja reunoilta vehnäjauhotettuun irtopohjavuokaan. Koristele päältä haluamallasi kuviolla, joulukuusi syntyy vihreistä, punaisista, keltaisista ja ruskeista M&M’seistä. (kaksi pussia siksi, että yhdessä pussissa ei välttämättä ole tarpeeksi vihreää jos siitä on kaadettu jo puolet taikinan sekaan). Paista uunissa 175 asteessa toisiksi alimmalla tasolla n. puoli tuntia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua ja tarjoile vaniljakastikkeen kanssa. Kakun kuuluu jäädä sisältä kosteaksi ja mehukkaaksi.

Mulla on teille myös joulukauden herkuin arvonta! Osallistu arvontaan kertomalla onko sun suosikkisi suklaa vai pähkinä, ja kenen kanssa haluaisit jakaa M&M’sit. Muista jättää sähköpostisi sille varattuun kenttään! Voittaja saa 30 euron arvoisen tuotepaketin valitsemaansa suklaata tai pähkinää. Arvonta-aikaa on perjantaihin 11.12.2015. klo 21.00 asti, jonka jälkeen ilmoitan voittajan tämän postauksen lopussa ja lähetän voittajalle sähköpostia voitosta.

Käykää ihmeessä tykkäämässä M&M’sin Fb-sivusta, siellä on lisää mahteja kilpailuja ja kaikkea muuta hauskaa!

Onnea arvontaan kaikille <3

ARVONTA PÄÄTTYNYT!!! VOITTAJAKSI ARPOUTUI: opri 7.12.2015 21:09

Moikka! Vitsit mikä viikonloppu, me ollaan touhuttu ihan hypersuperisti! Perjantaina Otto kävi hakemassa Ikeasta meille vähän lisää Bestå-kaappeja, ja yhden kivan paketin postista ja perjantai-ilta käytettiin sitten sisustellen ja kaappeja kasaillen. Eilen taas lähdettiin jouluostoksille Itikseen, piipahdettiin Hope Hyvän mielen joululoungessa,  vietettiin leffailtaa ja haettiin joulukuusi valmiiksi itsenäisyyspäivää varten.

Aamu oli aikamoista hulinaa, kun ystäväni Anna tuli meille tekemään meille joulukorttikuvaukset. Niistä kerron myöhemmin lisää kun saan kuvat! Olihan siinä hommaa, siis lapset ja joulukorttikuvaukset, etenkin sisällä, täytyy sanoa että kaikki peukut valokuvaajille kärsivällisyydestä! Vaikka meidänkin lapset ovat tottuneita kameraan, niin sellaisten oikeasti kivojen kuvien ”rakentaminen” on aina haastavaa heidän kanssa. Munkin blogissa lapsikuvat ovat yleensä aina tilannekuvia, tai sitten jotain asukuvia joita he ovat itse juuri siinä tilanteessa halunneet ottaa. Mutta täytyy toivoa että sieltä tuli edes muutama kiva otos (luulen kyllä että tuli, koska Anna on tosi tosi taitava) meidän hulinasta ja hyörinästä huolimatta.

Anna nappasi musta ja Otosta muutaman behind the scenes -yhteiskuvan mun kameralla, olipa ihanaa kun kerrankin sai jostain vuoden tärkeästä päivästä yhteiskuvan meistä!

Aloiteltiin kuvausten lomassa myös joulukuusen koristelua, ja sitten kun kuvaukset olivat purkissa me koristeltiin se tyttöjen kanssa loppuun, kun saatiin kuusi siirrettyä oikealle paikalleen. Tuli kyllä aika ihana kuusi, joka saattaa vilahtaa huomenna joulukalenteriluukussa! Tytöt osasivat keskittyä koristeluun jo ihan eri tavalla kuin vielä viime vuonna ja meillä oli tosi kivaa.

Kuusenkoristelun jälkeen me katsottiin vähän aikaa My Little Ponya ja laiteltiin yhdessä itsenäisyyspäivän päivällinen. Syötiin perisuomalaisesti valkosipuliperunoita, pippuripihviä ja salaattia, mikä maistui kaikille. Mä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut taas treenaamaan lähiaikoina yli puolen vuoden tauon jälkeen, ja otettuani pienen ruokalevon tyttöjen ja Oton kanssa Olaf-pelin parissa, mä treenasin hyvän puolen tunnin treenin. Suihkun jälkeen alkoi juuri sopivasti Linnan Juhlien pukulähetys, josta me katsottiin Tiaran kanssa ensimmäinen tunti ja kirjoitettiin pukujen top5-listaukset. Tiaran suosikit löytyvät Instagramista. Mun mielestä upeimpia olivat ehkä Jaana Pelkonen ja Tiina Lymi, mielettömän upeat puvut molemmilla.

Ihanan touhuntäyteinen viikonloppu, ja pakko sanoa että meidän koti näyttää i-h-a-n-a-l-ta. Mulla on niin pitkään ollut taas sisustusvimma mutta ei ole ollut aikaa eikä jaksamista laittaa mitään isompaa ennen tätä. Nyt täällä tuntuu jotenkin paljon raikkaammalta. Odottelen vaan seuraavaa aurinkoista päivää että saan kuvattua miltä täällä oikeasti näyttää!

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille <3 Ensi viikolla luvassa kaikkea kivaa sekä joulukalenterissa että muutenkin!

Helou! Keskiviikon kunniaksi on aika lyödä vähän faktoja tiskiin, ja jaan siis itsestäni kahdeksan aiemmin jakamatonta faktaa. Uskokaa tai älkää, vaikka olenkin tehnyt jo kaksi tällaista neljä- ja puolivuotisen blogihistoriani aikana – niitä faktoja löytyy lisää. Hassujakin. Ehkä sellaisia joita ette olisi uskoneet? Tai sitten olisitte, mä en tiedä. Kertokaa mulle, ja kertokaa jos teillä on jotain samoja juttuja kuin mulla!

1. Luen kaikkein eniten poliittisia blogeja.

Mua kiinnostaa sekä kotimaan asiat, että Suomen ulkopolitiikka ja politiikka koko maailman mittakaavassa. Poliittisten blogien lisäksi seuraan useita kotimaisia ja ulkomaisia uutis- ja ajankohtaissivustoja. Mulla on kova tarve olla perillä maailman asioista, ja yritän seurata mahdollisimman monia eri lähteitä saadakseni mahdollisimman puolueetonta ja rehellistä informaatiota.

2. En voi kuoria raakoja juureksia tai perunoita ilman kumihanskoja, koska olen niille allerginen.

Siksi Otto yleensä hoitaa meillä kuorimisen, ja mä vaan keskityn sitten nauttimaan ihanasta paistetusta perunasta, porkkanasta ja bataatista.

3. Olen muuttanut elämäni aikana melkein 15 kertaa, joista kahdeksan kertaa sen jälkeen kun täytin 16.

Ennen näitä reilua kolmea nykyisessä asunnossa vietettyä vuotta en asunut missään vuosikausiin vajaata vuotta pidempään. Hetkittäin tuntui vaikealta juurtua, kun oli tottunut muuttamaan usein. Nyt olen niin juurtunut tähän asuntoon, että muutto tuntuu ajatuksena ihan raastavalta, vaikka lisätilalle olisi tarvetta jo nyt.

4. Torkutan vartin joka arkiaamu ennen kuin nousen ylös.

Kikka on kuitenkin se, että olen asettanut herätyskellon soimaan ekan kerran aina varttia ennenkuin mun pitää nousta. Niin ehdin nuokkua vartin tiukasti Oton kainalossa, ja joudun vasta sitten nousemaan. Öisin me pyöritään miten sattuu eikä nukuta missään lusikassa, mutta aamuisin on kiva kömpiä siihen kainaloon hetkeksi. Lähtee aamu kivemmin käyntiin.  Sen jälkeen on ihan parasta nousta yhdessä pöllämystyneen mieheni kanssa, joka ei aamulla puhu yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää sanoja. Hän on mun aamuörmy.

5. Nukun kuulemma aina keskellä sänkyä

Kysyin Otolta tätä kirjoittaessani, että mikä fakta hänellä tulee musta ekana mieleen. ”No sulla on aina pakottava tarve nukkua ihan keskellä sänkyä niin että mulle jää joku hikinen pari senttiä reunasta tilaa”.. Hahah, mulla ilmeisesti vähän ruusuisemmat fiilikset meidän yöunista kuin Otolla. Minkäs minä sille voin että nukahdan aina ekana ja sitten vaan etsin mukavan asennon ja nukun siinä.

6. Olen ihan koukussa Marja Hintikka Liveen

Siis ihan mahtava, olen katsonut jokaisen jakson ja vaan ajatellut, kuin paljon helpommalla olisin ehkä itseni raskaus- ja vauva-aikoina päästänyt jos olisin silloin katsonut tätä. Jokaikisessä jaksossa tärkeä aihe, ja juuri sitä avointa keskustelua ja tabujen murtamista mitä vauvavuoden ja raskausajan ajankohtaisiin asioihin on kaivattukin. Jos ette ole katsoneet niin katsokaa Yle Areenasta, siellä on kaikki tähän asti ilmestyneet jaksot!

7. En osaa vieläkään käyttää Snapchatia kunnolla ja seuraan siellä neljää ihmistä

En koskaan muista katsoa onko sinne tullut mitään, kun aina vaan nopeasti päivitän sinne jonkun pienen videopätkän. Ehkä vähän noloa tunnustaa kun mun pitäisi bloggaajana olla perillä myös kaikista somejutuista. Kyllä mä sinne videoita laitan, mutta en osaa mitään snapchat-kikkoja ja teen sitä vaan omalla tyylillä.

8. Kerään ihan hullun määrän kuitteja lompakkoon aina ennenkuin tyhjennän sen

Siis en ostele mitenkään ylipaljon asioita, mutta mulla saattaa vahingossa mennä kuukausia etten tyhjennä kuitteja lompakosta. Sitten se on lopulta niin täynnä että en saa koko lompakkoa kassalla auki kun pitäisi maksaa vaan taistelen vaikka kuinka kauan kun joku kuitti on vetoketjun välissä. Yleensä tämä sattuu juuri silloin kun takana olisi muutenkin jonoa. Nolo ja ärsyttävä tapa! Mutta en vaan muista tyhjentää niitä, enkä koskaan heitä niitä samantien poiskaan.

Onko kellään teistä samoja tapoja tai faktoja, vai olenko mä ainoa? Kertokaa teidän omia hassuja tai outoja tai muuten vaan mielenkiintoisia faktoja!

Päivän asu / Takki Sheinside* / Body H&M / Farkut Gina Tricot / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta

Nämä rakkaat tyypit ja tämä päivä<3

Ensilunta me ei saatu ainakaan vielä, mutta sitäkin enemmän rakkautta, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja höpötystä. Rosvoa ja poliisia, leffalauantaita ja herkkuja. Viimein käytiin vuokraamassa se Helinä-keiju ja Mikä-Mikä-Maan hirviö, joka yritettiin jo viime joululomalla käydä katsomassa leffassa mutta ei päästy. Ei se ainakaan yhtään pelottava ollut, ja tämä oli Minion-leffaa lukuunottamatta ensimmäinen jonka kuopuskin jaksoi katsoa alusta loppuun asti.

Syötiin herkullisen täyteläistä kirsikkatomaatti-pecorino -pastaa, ja illaksi on varattuna Oton kainalo, huipulta vaikuttava Luokkakokous-leffa sekä purkillinen Utter peanut butter clutter Ben & Jerry’siä. Mikäs sen parempaa! Ihan parasta akkujen latailua ja rentoa yhdessäoloa, niinkuin lauantaina kuuluukin.

Huomenna mennään katsomaan joulukadun avajaiset ja piipahtamaan pikkujoulujuhlissa ennen niitä. Tytöt ovat jo ihan intsinä kun pääsevät tapaamaan joulupukkia, ja kieltämättä niin olen mäkin. Kyllä niissä avajaisissa vaan aina on se oma tunnelmansa, vaikka se tungos aina onkin vähän ahdistavaa kahden pienen kanssa. Mutta tänä vuonna nämä kaksi pientä ovatkin jo vähän isompia pieniä onneksi, ja tänä vuonna ei tarvitse lähteä rattaiden kanssa sinne pyörimään vaan on helpompi liikkua.

Hyvää yötä ihanat ja kauniita unia teille kaikille <3