Niin vaan meilläkin on vierähtänyt jo viikko täällä Oulussa! Mukavaa, kun on ollut aikaa rauhassa nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea mitä on halunnut, eikä ole tarvinnut tunkea päiviä liian täyteen. Ajattelin vinkata muutamia kivoja paikkoja, joissa käydä tai mitä tehdä täällä Oulussa, jos teillä on tänne päin asiaa tänä kesänä.

Parhaat kirppikset Oulussa:

Järkikirppis: Raksilassa vanhan Euromarketin tiloissa on iso kirppis, jossa on paljon kaikkea. Jos etsit astioita tai retroesineitä keittiöön, tämä on THE place to be. Sieltä voi löytää satunnaisesti myös kivoja vaatteita, kenkiä tai asusteita. Joitakin huonekaluja on myös myynnissä.

Saaga  Second Hand: Kuulin tästä Oton serkun vaimolta, muuten olisi jäänyt pieni ja kaunis liike Albertinkadulla täysin huomaamatta. Myynnissä naisten vaatteita, asusteita ja kenkiä sekä paikallisten käsityöläisten uusia töitä pieniä eriä. Todella siisti ja myös tyylikäs valikoima. Bongasin esim useammat hyväkuntoiset Conversen tennarit (olivat väärää kokoa), paljon kivoja mekkoja ja hameita yms. Valikoima oli harkittu ja kauniisti esillä.

Vadelmatarha: Oulun paras (ehkä myös ainoa?) lastenvaatekirppis. Vadelmatarhalta voi tehdä lähes aina hyviä lastenvaatelöytöjä. Itse löysin viimeksi Vimman mekon kuopukselle ja tarjolla oli paljon muitakin ihanuuksia, joita olisin voinut ostaa jos olisivat olleet oikeaa kokoa. Merkkivaatteiden ostajalle hyvät apajat, mutta tarjolla myös paljon merkitöntä. Löytyy myös leluja, lastentarvikkeita ja äitiysvaatteita.

Kaupat:

Noomi Store: Valkeassa sijaitseva lastenvaateliike, jossa paljon suomalaisia lastenvaatemerkkejä myynnissä. Noomissa on aina tosi hyvä valikoima ja rakastan liikkeen asiantuntevia ja mukavia myyjiä. Noomista tarttuu mukaan jotain lähes aina.

Hippu Kids: Zeppelinin kauppakeskuksessa Kempeleessä sijaitseva lastenvaateliike, jossa myös paljon lasten merkkivaatetta myynnissä. Siellä myydään myös omaa suosikkiani Bobo Chosesia, jota ei Helsingissä löydy kivijalasta enää ollenkaan. Hipussa myös sisustustuotteita ja vauvan tarvikkeita pienesti esillä. Aivan ihana henkilökunta!

Ravintolat:

Tuba Food & Lounge: Rento ravintola aivan Ainolan puiston ja Oulun taidemuseon lähellä. Tubassa on tarjolla niin burgereita, pizzaa kuin muutakin ruokaa. Viikonloppuisin brunsseja ja arkisin vaihtuvat lounaat (aina pizzaa ja burgeria, mutta myös esim lohikeittoa tai salaattia). Paljon myös vaihtuvaa ohjelmaa, elävää musiikkia ja Tubavisa keskiviikkoisin klo 18. Oltiin kerran treffeillä juuri tietovisan aikaan ja sitä oli hauska seurata. Ollaan käyty Tubassa myös lasten kanssa lounaalla ja lapsille sieltä löytyy Skidiburger 6€ hintaan.

Viinibaari Vox: Tunnelmallinen viinibaari ihan keskustassa, joka tarjoilee myös herkullisia tapaksia. Voxilla on kiva terassi ja todella hyvä valikoima niin viineissä kuin niissä tapaksissakin. Ystävällinen henkilökunta.

Kauppuri 5: Burgeripaikka, josta löytyy burgerit kyllä jokaiseen makuun. Mun suosikki on vuohijuusto-burgeri, jossa on pihvin sijaan reilu siivu vuohenjuustoa välissä.

Museot:

Kaikki Oulun kaupungin museot on koottu Museo- ja tiedekeskus Luupin alle. Tiedekeskus Tietomaa, Oulun taidemuseo ja Pohjois-Pohjanmaan museo ovat ainakin olleet itselleni mahtavia elämyksiä joka kerta. Oulun taidemuseossa on juuri meneillään Ellen Thesleffin näyttely ja Tietomaassa pääsee tutustumaan esimerkiksi Tulevaisuus Lautasella- ja Parasta aikaa -näyttelyihin, pelaamaan ja kisaamaan eri lajeissa, katsomaan jättielokuvaa tai ajamaan vaijeripyörällä.

Ilmaista tekemistä:

Nallikari: Maailman ihanin uimaranta. Nallikarissa on tosi matalaa, joten se on ihanan stressitön uimaranta pienten lasten kanssa. Siellä saa kävellä kilometrin ennen kuin vesi yltää polvea ylemmäs. Nallikarissa on tosi kaunista ja siellä on lapsille myös kiipeilytelinettä ja kaikkea muuta hauskaa, sekä lyhyen kävelymatkan päässä myös kiva leikkipuisto. Nallikarista löytyy myös jätskikiskat, sekä bistro & bakery.

Ainolan puisto ja Hupisaaret: Mun lemppari leikkipuisto koko Suomessa. Ainolan puistossa on ihan hurjasti erilaisia leikkitelineitä, keinuja ja karuselleja. Siellä viihtyy vaikka koko päivän. Paikalla myös ihana kasvihuone, kahvila ja paljon hyviä piknik-spotteja. Ihania kukkaistutuksia. Ainolan puisto on myös kauniilla miljööllään valokuvaajan unelmalokaatio ja sieltä voikin monesti kauniilla säällä bongailla ihmisiä hääkuvauksissa tai ylioppilaskuvauksissa.

Kiviniemen Muumi-puisto: Ihana Muumi-teemainen leikkipuisto Kellon Kiviniemessä. Siellä on keinut, liukumäki ja muuta tekemistä, erityisesti minikokoisten muumifanien mieleen. Lue aiempi postaus Muumi-puistosta tästä.

Maksullista tekemistä:

Potnapekka: Oulun mahtava pieni maisemajuna, jonka kyydissä näkee monet lempparipaikat Oulussa. Potnapekka on elämys,  jota itse rakastin lapsena. Ei olla vielä viety meidän lapsia Potnapekka-ajelulle, mutta suunnitelmissa on tehdä se vielä joku kesä. Potnapekan rinnalle on tullut myös Vauhtipuiston oma vastaava juna, Kompiainen, joka vie perille Vauhtipuistoon.

Vauhtipuisto: Ihana huvipuisto, jossa on erityisesti pienille lapsille paljon puuhaa. Toki isommatkin siellä viihtyvät hyvin, mutta Vauhtipuistossa on mielestäni huomioitu minikokoiset kävijät todella hyvin. Siellä on kaikkien laitteiden lisäksi pomppulinnoja, pomppulinnaliukumäkiä, super sympaattinen ja kaunis kioski, mikroautorata ja vaikka mitä. Lue mun aiempi postaus Vauhtipuistosta tästä.

Jotain uutta Oulussa, mitä mäkään en vielä ole kokeillut:

Seikkailupuisto Huikia: Muutama kaveri on suositellut jo Seikkailupuisto Huikiaa, jossa pääsee kiipeilemään ulkona erilaisia ratoja pitkin. Tällä reissulla loppuu aika kesken, mutta joku kerta pakko päästä vielä testaamaan, varsinkin kun kiipeily on muutenkin lähellä meidän perheen sydäntä.

Vesipuisto: Leijakoulu Lappis avaa huomenna Ouluun samantyylisen vesipuiston, kuin Espoon Keilalahdessa sijaitseva laguuni, jossa me käytiin Oton kanssa kesäkuussa. Vesipuisto ninjaratoineen näyttää ihan huipulta, kun ajettiin siitä ohi tällä viikolla.

Oulussa on oikeasti niin paljon kivaa tekemistä, mä todellakin suosittelen Oulua. Tässä listassa on ihan pintaraapaisu siihen, mitä kaikkea täällä voi tehdä, nähdä ja kokea. Mua kiinnostaisi hirveästi kuulla muilta Oulun kävijöiltä tai asukkailta, että mikä on teidän lempipaikka Oulussa?

Tultiin takaisin kotiin Oulusta ja meillä oli kyllä siellä niin kivaa! Lasten hiihtoloma kului kuin siivillä, kun Oulussa oli niin paljon kivaa tekemistä ja rakkaita ihmisiä. Meidän hiihtolomalle ei tällä kertaa kuulunut varsinaista hiihtämistä (no okei, ei ole kuulunut vielä ikinä), mutta ulkoilua senkin edestä. Oulussa oli jo valmiiksi lunta ja viikonloppuna sitä satoi vielä reippaasti lisää. Kun me lähdettiin sieltä, Oulu oli vihdoinkin se ihana ja kaunis talven ihmemaa, jollaisesta ollaan haaveiltu koko alkuvuosi.

Hiihtoakin on kuitenkin luvassa, sillä lähdetään ensi viikolla vielä Oton perheen kanssa mökkeilemään ja laskettelemaan! Vanha alppihiihtovirtuoosi Otto palaa rinteeseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja saa samalla opettaa meidän lapsetkin laskettelemaan (ja mut). Mä olen itse lasketellut kaksi kertaa koko elämäni aikana ja meidän esikoinen on ollut kaksi kertaa laskettelemassa, mutta nuorimmat pääsevät ensi viikolla rinteeseen ekaa kertaa. Onneksi Oton perheessä on monta taitavaa laskettelijaa, niin opettajia riittää meille kaikille noviiseille. Siitä tulee varmasti hauskaa ja jännittävää!

Jotenkin hassua, että ei olla aikaisemmin lähdetty porukalla laskettelemaan, kun joskus alppihiihto on ollut puolet Oton elämästä. Mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin. Meillä on ollut niin paljon kaikkea muuta hauskaa, että laskettelu ei ole käynyt edes mielessä. Mutta voi olla, että tämän jälkeen laskettelukärpänen puraisee pahemman kerran ja ollaan rinteessä jatkossa joka talvi enemmänkin. Ei voi tietää jos ei kokeile.

Viikonloppuna juhlittiin Oulussa mun tädin nelikymppisiä. Päivällä kahviteltiin ja lapsetkin olivat mukana, mutta illaksi he lähtivät yökylään mummulaan. Enpä ole aikoihin ollut yhtä vauhdikkaissa kotibileissä kuin nämä! Vanhat kunnon kotibileet olivat kyllä niin hauskat ja tanssittiin ja tampattiin ihan hulluna kasari-ysärisoittolistan ja Antti Tuiskun tahtiin. Jos mun nelikymppiset sitten tulevaisuudessa on edes puoliksi näin vauhdikkaat niin olen kyllä onnistunut, hah. Oli ihana juhlia mun tätiä, joka yleensä järjestää kaikille muille juhlia. Kerrankin hän oli illan tähtenä ja mä sain auttaa seremoniamestarina. Vedin mm. tietokilpailua ja pallonheittokisaa, joista jälkimmäisessä olin itsekin mukana ja sain muuten vieläpä eniten palloja koriin! Yllätyin kovasti tästä menestyksestä.

Käytiin Oulussa lasten kanssa leffassa katsomassa uusi Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -leffa joka oli kyllä hauska. Se oli ehkä mun mielestä hauskin Heinähattu & Vilttitossu-leffa tähän asti, jonka myös meidän 3-vuotias jaksoi hyvin katsoa. Leffassa tapahtui koko ajan, eikä se ollut mitenkään liian pitkä vaan juuri sopiva. Leffassa on sympaattisten ja hauskojen juttujen lisäksi kyllä myös yllättävän paljon lällättelyä ja nimittelyä, mikä mua vähän häiritsee.

Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että miksi sellaista pitää ylipäätään näyttää tai opettaa vielä lapsille?  Sellainen toive tulevaisuuden Heinähattu & Vilttitossu -leffoille, että voisiko sitä lällättelypuolta edes aavistuksen vähentää? Olen varma, että hauskan ja viihdyttävän lasten elokuvan saa tehtyä ilman nimittelyä ja lällättelyäkin. Vai mitä olette muut vanhemmat mieltä? Toki Vilttitossun ilkikurisuus ja pikkusiskon kujeilu on nimenomaan se juttukin, mutta olen varma, että sitäkin voi toteuttaa muuten kuin esim. nimittelemällä.

Sellainen spontaani avautuminen, heh. No, ei onneksi ole niin vakavista asioista kysymys ja kyllä siis tykkään sekä kirjoista että leffoista tosi paljon, varsinkin, koska tulee myös oma lapsuus mieleen tutuista hahmoista. Mutta tällaisetkin jutut välillä vanhempana mietityttää, kun meidän kotona muiden haukkuminen tai tahallinen härnääminen ei vaan ole ok. Leffoissa tuo ehkä nimenomaan mietityttää enemmän, koska niissä siihen kiinnittää enemmän huomiota, kun on kuva ja ääni.

Nyt takaisin kiinni arkeen ja kotihommiin, meillä on ainakin viisi koneellista pyykkiä pestävänä, isot ruokaostokset tehtävänä ja paljon töitä ja koulua tälle viikolle. Ihanaa hiihtolomaa, jos lomailette tällä viikolla ja muille mukavaa arkiviikkoa!

PS: Meidän uusi Yhdessä -podcast-jakso ilmestyi eilen ja sen aiheena on ne kolme maagista sanaa, Minä rakastan sinua. Kuinka monelle Otto on sanonut ne ennen mua? Entäs mä ennen Ottoa? Milloin sanottiin toisillemme ekan kerran? Kuinka nopeasti ne voi sanoa? Miten osoitamme rakkautta arjessa ja mitä opetamme rakkaudesta lapsille? Sanommeko omille vanhemmillemme edelleen usein minä rakastan sinua? Mm. näihin kysymyksiin vastaus uusimmassa jaksossa, joka löytyy tuttuun tapaan Spotifysta, Soundcloudista ja Apple Podcasteista.

Me tultiin tänne hiihtolomalle ihmettelemään, että olisiko täällä sitä talvea, jota ei olla vielä Helsingissä päästy kokemaan tälle vuodelle. No, eipä täällä Oulussakaan kyllä kovin ihmeellinen lumitilanne ole valitettavasti. Plus-asteita löytyy täältäkin, mutta on täällä sentään hieman talvisempaa kuin pk-seudulla. Toki meillä oli muutenkin syitä tulla tänne: haluttiin tulla moikkaamaan sukulaisia ja kavereita ja lisäksi juhlistetaan mun tädin nelikymppisiä tällä viikolla. Mun täti perheineen on myös muuttanut uuteen kotiin. Oli niin hauskaa ja vähän outoa tulla tänne ihan uuteen paikkaan, kun ollaan viimeiset kymmenen vuotta aina vietetty Oulun lomat samassa talossa. Mutta aivan mielettömän ihana uusi talo heillä kyllä on, täällä todellakin kelpaa lomailla ja auttaa synttärijärjestelyissä.

Lapset tykkäävät kun täällä on leikkikavereita ja tietty mun äiti ja Armas-koirakin lyhyen matkan päässä. Ollaan käyty moikkaamassa äidin lisäksi mun pappaa ja tehty kirppiskierros Oton kanssa. Lapset ovat leikkineet innoissaan pihalla mun kummipojan kanssa ja tehneet lumiukkoja, monikossa. Koko talven edestä lumiukkoja parissa päivässä.

Aion hoitaa kevään lastenvaateostokset täältä Oulusta käsin, sillä täällä on paljon parempi valikoima kuin Helsingissä. Noomissa jo käytiinkin eilen. Löysin sieltä muutaman ihanan vaatteen kuopukselle, joita olin miettinyt jo etukäteen. Hippukidsissä varmasti käydään vielä Zeppelinissä ja Vadelmatarhan kirppiksen aion tsekata loppuviikosta uudelleen, kun siellä ei ollut eilisellä reissulla vielä oikein meille mitään. Pienemmissä koissa kylläkin oli vaikka mitä ihanaa. Aion tehdä myös postauksen kuopuksen vaatekaapin sisällöstä, kunhan päästään kotiin ja kaikki kamppeet alkavat olla selvillä. Siellä on itse asiassa yllättävän paljon vielä sellaistakin, mitä olen ostanut jo vuosi sitten. Paljon on tietty myös isosiskojen vanhoja suosikkeja, kun ollaan viimein alettu lähestyä niitä kokoja, joita he käyttivät silloin kun tiesin jo, että meille on tulossa kolmas tyyppi.

Suunnitelmissa on Oulun reissulla vielä ainakin nähdä lisää kavereita ja sukulaisia, sekä käydä mun äidin kanssa lounaalla syömässä blinejä, meidän hiihtolomaperinne! Täytyy toivoa, että sää pysyy talvisena koko viikon, niin saadaan fiilistellä lunta mahdollisimman pitkään.  Meinattiin myös mennä ehkä käymään Nallikarin talvikylässä, jos siellä vaan on ensi viikonloppuna lunta, jolloin sen pitäisi olla auki. Tällä viikolla ilmestyy myös kaksi kiinnostavaa lasten leffaa: Koiran elämää sekä uusi Heinähattu ja Vilttitossu, ei olla vieläkään osattu päättää, että kumpi mennään katsomaan! Oletteko te menossa katsomaan jompaa kumpaa?

Mä en itse lomaile tällä viikolla, vaan olen tehnyt aina aamuisin ja lasten mentyä nukkumaan kouluhommia (yhtä kurssia, josta kuulette myöhemmin lisää) sekä työjuttuja. Tällä viikolla ilmestyy myös vuoden ensimmäinen Ihanat erilaiset perheet -haastattelu sekä paljon muuta. Vaikka en varsinaisesti lomaile itse, niin kyllä mulla silti on sellainen fiilis, että on ihan lomalla, kun saan olla täällä. Täällä mieli lepää ja aina on se fiilis, että vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin kotona.

Ihanaa viikkoa kaikille! 

PS: Meidän Yhdessä-podcastista ilmestyi eilen uusi jakso, jossa me jutellaan tulevaisuudesta. Käydään läpi niin meidän utopistisia haaveita kuin realistisia tavoitteitakin. Oli tosi mielenkiintoista jutella Oton kanssa näistä asioista ja suunnitella meidän yhteistä tulevaisuutta. Käykää ihmeessä kuuntelemassa!

Kuuntele jakso Spotifyssa

Kuuntele jakso Soundcloudissa

Jakso löytyy myös Apple Podcast-appista.

LLL – eli loman-lopetus-loma. Tehtiin se viime vuonna ja tehdään se tänäkin vuonna. Tultiin vielä kesän lopuksi muutamaksi päiväksi Ouluun mun tädin luokse hengailemaan ja rentoutumaan. Tekee hyvää ottaa kunnon rentoutusviikko vielä ennen kuin ensi viikolla palataan heti kunnolla arkeen. Heti eka viikolla Otolla on jokapäiväistä läsnäoloa vaativa intensiivikurssi koululla ja lapsilla alkaa koulu, eskari ja dagis sekä kaksi harrastusta + yhden harrastuksen tutustumistunnit. Ja mulla on vielä se viisaudenhampaan poisto. Kuulostaako siltä, että tarvitaan yksi viikko rentoilua ja hellää huolenpitoa sukulaisten huomassa? Musta ainakin.

Huomenna lapset menevät yökylään mun äidin luo ja me mennään syömään kahdestaan Oton kanssa. Oikea syy yökyläilylle oli se, että torstaina tehdään Oton kanssa kunnon työ- ja koulupäivä. Ai että tekee hyvää saada yksi kokonainen 8h työpäivä, kun ollaan koko kesä vedetty taas sillä perinteisellä ”silloin kun ehtii eli nipistetään yöunista tai omasta ajasta” -meiningillä.

Ensi viikolla toki arki alkaa ja sen mukana normaalit työajat ma-ke, mutta mun on pakko saada tehtyä töitä ensi viikolle varastoon, kun en pysty yhtään ennustamaan miten selviän siitä viisaudenhampaan poistosta ja pystynkö sen jälkeen pariin päivään tekemään mitään. Sormet ristissä, että se ei ole niin paha kuin mun ekalla kerralla oli.

Tuon yhden kokonaisen työpäivän lisäksi tarkoituksena on täällä nähdä kavereita ja sukulaisia, kuten mun pappaa, äitiä ja tädin perhettä ja serkkuja. Lisäksi aiotaan saunoa, katsella sarjoja iltaisin ja nauttia vaan Oulun rennosta meiningistä muutaman päivän ajan. Viikonloppuna ajellaan takaisin, kun Otolla alkaa koulu heti maanantaina.

Tänään kun lähdettiin ajamaan, me ajettiin Indieplacen toimiston kautta. Meidän piti käydä podcast-studiossa nauhoittamassa yksi lause (Oikeasti yksi lause!). Me haluttiin lisätä yksi tietty juttu jaksojen alkuun, mikä piti saada tallennettua ennen ensi viikkoa. Oli aika hauskaa kun nopeasti vaan ajeltiin hissillä ylös toimistoon, istahdin kuulokkeet päässä podistudioon, sanoin yhden lauseen pari kertaa eri tavalla ja se oli siinä. Sitten lähdettiin kiireen vilkkaa takaisin alas, että päästiin aloittamaan matkan teko. Kertakaikkisen hupaisa aloitus matkalle, mutta nyt sekin on tehty, eikä edes mennyt kauan.

Tämä loma tulee siinäkin mielessä hyvään saumaan, että sekä tokaluokan aloittava esikoinen että eskarin aloittava keskimmäinen alkavat olla jo hieman tulisilla hiilillä. He odottavat ihan älyttömän paljon sitä, että pääsevät kouluun ja eskariin. Nyt ei ehdi jännitys kasvaa liian suureksi kun on täällä vielä niin paljon kaikkea hauskaa tekemistä, ettei sitä koulun alkua varmasti muista edes ajatella.

Mä ajattelin leipaista mustikkapiirakkaa täällä joku päivä sekä tehdä sille kaveriksi vaniljakastikkeen. Äiti viime viikolla marmatti mulle puhelimessa, että hänkin haluaa saada mustikkapiirakkaa, joten ehkä mun pitää sitten viedä sitä tuliaisiksi. Tein viime viikonloppuna ekaa kertaa itse vaniljakastiketta ja siitä tuli aivan taivaallisen hyvää tosi pienellä vaivalla. Täytyy ehdottomasti tehdä jatkossakin vaniljakastikkeet itse. Tästä tuli nyt tällainen perinteinen sillisalaattihöpönlöpöpostaus, mutta tätä meille just nyt kuuluu.

Ihanaa iltaa kaikille ja kivaa koulupäivää kaikille jotka aloittavat huomenna tai ylihuomenna koulun! <3

Home sweet home ja mitä näitä nyt oli. Meillä oli ihan älyttömän ihanat kaksi viikkoa Oulussa, jotka menivät ihan hirveän nopeasti. Vaikka en koti-ikävää potenutkaan, on ihanaa olla kotona. Lapsista 1/3 oli sitä mieltä, että kotona on parempi kuin reissussa. Kaksi muuta olisivat kuulemma voineet lähteä heti uudelleen reissuun, kun oli jo ikävä tramppaa ja kavereita automatkan jälkeen. Onneksi täälläkin on kavereita, vaikka tramppaa ei olekaan.

Käytiin vielä aamulla moikkaamassa nopeasti mun äitiä ja armasta ja sitten ajeltiin vielä mun mummun haudalle kastelemaan kukat. Sitten alkoi jälleen kerran pitkä automatka kohti Helsinkiä lasten kanssa. Me ollaan ajettu tuota Oulu-Helsinki -väliä lasten kanssa varmaan pari-kolmekymmentä kertaa tai enemmänkin ja aina on mennyt melko hyvin. Silloin kun kuopus on ollut pikkuvauva niin välillä piti pysähtyä tienposkeen imettämään, mutta se nyt oli ihan normijuttu.

Pääosin matkat on aina sujuneet hienosti, myös pikkuvauva-aikana. Ja varsinkin nyt kun meidän perheessä ei ole enää viimeisellä parilla Oulun reissulla ollut ketään vaippaikäistä, on autolla reissaaminen ollut taas tosi iisiä. Jos kiinnostaa meidän vinkit automatkalle, niin tein jo 3,5 vuotta sitten postauksen ”8 vinkkiä automatkalle lasten kanssa”. Samoja tipsejä noudatetaan edelleen, hyvin toimivat isompienkin lasten kanssa. Vuodelta 2017 löytyy myös postaus pitkästä ajomatkasta 2kk ikäisen pikkuvauvan kanssa.

Tämäkin automatka meni siis lasten kanssa hyvin, kuten yleensä. Tosin meidän taapero nukahti päivän ekoille päikkäreille klo 17, kun matkaa oli jäljellä vielä 2h. Herätettiin kyllä tunnin jälkeen, mutta yöunille nukahtaminen voi tänään olla aikamoinen prosessi. Ei sillä, että siinä olisi jotain uutta, meillä on ollut tässä nyt jo muutaman viikon sellainen vaihe meneillään, että nukahtaminen kestää iltaisin taaperolla n. sata vuotta, vaikka yleensä päikkärit nukutaan samaan aikaan kuin dagiksessakin, eli 12-14. Yöt on menneet ihan super hyvin siitä asti kun hän muutti omaan huoneeseen nukkumaan 11 kuukauden iässä, mutta nyt on ollut oikeasti monta viikkoa nämä illat kunnon sirkusta. Mutta tämä on varmasti taas vain joku vaihe, joka menee ohi. Onneksi hän nukkuu kyllä koko yön sitten kun nukahtaa. Se ainakin helpottaa, kun tietää, että itsekin saa nukkua yöllä.

Kotona me purettiin heti kaikki kassit saman tien, laitettiin pyykkikone pyörimään ja vietiin tyhjät matkalaukut varastoon. Otto kävi kaupassa ja täytti jääkaapin. Mun mielestä reissusta kotiutuminen on helpointa niin, että samalta istumalta hoitaa kaiken kuntoon, niin saa sitten seuraavana päivänä jatkaa arkea suoraan siitä, mihin se kotoa lähtiessä jäi. Siinä ei mene kauan jos kaikki kamppeet purkaa heti kun tulee kotiin, mutta jos en tee sitä heti niin laukut jää pyörimään useammaksi päiväksi ja se ei ole kivaa.

Loppuviikoksi on ainakin tiedossa treffit ystävän kanssa, työjuttuja ja varmaan ihan perus kotona chillailua ja ulkoilua. Otetaan rennosti lasten kanssa ja mun on pakko tehdä yksi vähän pidempi työpäivä, että saan tehtyä muutaman isomman työjutun loppuun. Ihana päästä keskittymään työjuttuihinkin rauhassa, varsinkin kun on niin monta kivaa juttua tällä hetkellä kesken, kuten sunnuntaina ilmestyvä uusi Ihanat erilaiset perheet -postaus! En malta odottaa, että pääsen taas kertomaan yhden upean perheen tarinan teille.

Haluan vielä kiittää valtavan suuresti jokaista, joka on laittanut palautetta tai toiveita meidän tulevaa Yhdessä-podcastia koskien, niistä on ollut ihan superisti iloa, inspiraatiota ja apua. Nyt tiedetään minkä pituisia podeja toivotte, miltä alustoilta haluatte jaksot kuunnella ja mitkä aiheet kiinnostavat eniten. KIITOS!

Mä taidan tehdä huomenna sen super pitkän työpäivän ja tänään mä aion vielä rentoutua Oton kanssa leffan parissa, se voisi tehdä hyvää ajopäivän jälkeen. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3