Me ollaan otettu rennosti koko pääsiäinen, ulkoiltu ja leikitty ja touhuiltu yhdessä koko perhe. Nämä päivät on olleet tosi ihania ja voimaannuttavia. Ollaan suunniteltu kesälomareissua yhdessä lasten kanssa (tästä myöhemmin lisää!), ja nauraa rätkätetty täällä yhdessä. Vuokrattiin eilen Heinähattu & Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuva, joka oli myös aika nauruhermoja kutkutteleva. Iltapäivällä käytiin ensin harjoittelemassa pyöräilyä lasten kanssa, ja sitten hengailtiin vielä omalla pihalla. Ensimmäistä kertaa tälle keväälle auringon lämpö tuntui oikeasti kuumana mustassa takissa ja kasvoilla. Ihana fiilis!

Ainoa mikä mua on harmittanut tässä päivien aikana, on keskiviikkona alkanut mystinen jäätävän kova kurkkukipu, ilman mitään muita oireita. Olen ollut flunssassa viimeksi lokakuussa, ja antibioottikuurinkin olen syönyt viimeksi yli 2,5 vuotta sitten. Olen saanut nauttia terveenä olemisesta niin pitkään, että ihan hämmästyttää. Harmillisesti nyt tämä kurkkukipu tuli kuitenkin heti vatsataudin perään, mutta kai se vastustuskyky sitten laski sen takia hetkellisesti, ja pöpö pääsi iskemään.

Oli pakko taipua tämän hirveän kivun alla ja lähteä lääkäriin, kun ei särkylääkekään enää auttanut edes hetkeksi niin, että olisi pystynyt syömään tai nukkumaan. Onneksi menin, sillä multa paljastui angiina. Nyt on antibiootit ja paremmat särkylääkkeet, ja toivottavasti niiden  ja levon avulla tämä talttuu nopeasti.  Onneksi ei ole ollut kuumetta tai mitään muuta, niin olo on kurkkukipua lukuunottamatta hyvä. Toivotaan että tämä nyt tästä helpottaa pian, ja saa taas nukuttua kunnolla ja syötyä.

Tänään käytiin Oton perheen luona syömässä ja hengailemassa, ja meillä oli aivan ihana päivä Kauniaisissa. Lapset harjoittelivat taas pyöräilyä, ja herkuteltiin blineillä, pääsiäislampaalla ja muilla upeilla herkuilla. Oli ihana päästä valmiiseen pöytään syömään, vaikka syöminen mulle vähän kivuliasta olikin. Olisin voinut syödä suussasulavaa lammasta ja blinejä vaikka sata annosta, mutta nieleminen on niin kivuliasta että oli pakko tyytyä pieniin annoksiin.

Onneksi on vielä huominen päivä yhdessä ennen kuin koittaa arkeen paluu. Lääkäri kehotti mua lepäämään antibioottikuurin ajan, ettei angiinasta tule ikäviä jälkitauteja. Niin aion ehdottomasti tehdä, vaikka se hassulta tuntuukin, kun olo on tosiaan kurkkukipua lukuunottamatta täysin normaali. Mutta sentään on koko perhe täällä seurana, ja huomenna iskee Helsinkiin lehtien mukaan sellainen lumi-inferno, että ei taida muutenkaan olla ulos asiaa. Taisi mennä ihan harakoille eilinen terassin lapioiminen lumesta, jos sitä huomenna tulee kerran triplasti lisää. Mutta ei se mitään, se oli hauskaa!

Toivottavasti tekin olette nauttineet ihanasta Pääsiäisestä siellä ruutujen toisella puolella <3

Tänään Otolla oli jo lyhyempi työpäivä, ja huomenna hänellä alkaa neljän päivän vapaa, JES! Voin kertoa että viime viikonlopun sairastelun vuoksi tämä viikko on ollut mulla tavallista hektisempi, kun suuri työmäärä on pitänyt pakata vähän vielä normaaliakin vähempiin työtunteihin. Mutta jotenkin sitä on selvitty tänne asti. Viikko on ollut hektisyydestään huolimatta ihan mielettömän antoisa, mutta näin loppupuolella alkaa vaan olla vähän sellainen kaikkensa antanut fiilis. Ihanaa, että Otolla on muutama päivä vapaata, ja tytöt ovat kotona ja saadaan olla kaikki yhdessä.

Meillä ei ole mitään sen kummempia lomasuunnitelmia, muuta kuin että mennään syömään pääsiäislammasta Oton perheen luokse. Muuten varmaan vain ulkoillaan, rentoudutaan, järjestetään vähän pääsiäismunajahtia ja leivotaan kinderkakkua. Tämä on ensimmäinen vuosi ikinä, kun meillä ei ole pajunkissoja tai rairuohoja ollenkaan. Rairuohot olisi saatu varmasti dagiksesta ja eskarista, mutta lapset ovat olleet koko viikon kotona. Pajunkissat taas piti hakea ja koristella viime viikonloppuna, mutta vatsataudin vuoksi sekin jäi kokonaan. Onneksi lapset eivät ole olleet kuitenkaan harmissaan, he odottavat vaan pääsiäismunajahtia, ja sitä että me tehdään heille aarrekartta ja he saavat etsiä piilotetut yllätysmunat.

Mä odotan eniten vaan rentoa yhdessäoloa, ja ehkä toiseksi eniten kinderkakun leipomista, tai oikeastaan syömistä. En ole herkutellut sitten Oulun reissun, joten ihana päästä vähän herkuttelemaan kinderkakulla. Ulkona alkaa vihdoin tuntua keväiseltä, ja lumetkin on vähän sulaneet jo. Ehkä korkataan lasten kanssa pyöräilykausi tänä viikonloppuna, ja käydään vähän vetämässä lenkkiä tässä lähellä. Tänä vuonna meidän ihan-kohta-5v saa myös ekan polkupyöränsä potkupyörän jälkeen. Jännä nähdä oppiiko hänkin parissa päivässä polkemaan ilman apurattaita niinkuin esikoinen pari vuotta sitten, kun he ovat molemmat opetelleet tasapainon potkupyörillä. Mutta ei meillä kiire ole opettelun kanssa, ihan mennään siinä tahdissa kuin lasta itseään kiinnostaa.

Tänään pidettiin tyttöjen kanssa vähän torstaidiscoa, mistä laitoinkin videoita Insta storiesiin (@iinalaura). Käykää sieltä kurkkimassa meidän meiningit! Ihanaa pääsiäislomaa kaikille, ja kiitos ihan hurjasti kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. On ollut ihanaa lukea teidän tarinoita ja muistoja, ja tullut pitkin päivää sellainen lämmin ja ihana fiilis teidän sanoista. Mulla on kyllä ehdottomasti kaikkein parhaat lukijat <3

Viime viikolla rakas tyttäreni kysyi, että voidaanko mennä yhdessä fantastisoimaan lastenhuone. Ensin olin vähän että ”no mitäs ihmettä se oikein tarkoittaa?” mutta sanoin kuitenkin että tottakai, ja lähdin uteliaan innostuneesti yläkertaan lapsen kanssa. Termi itsessäänhän oli siis ihan mahtava. ”Fantastisoida”. Siis kuulostaa niin hienolta ja positiiviselta! Ajattelin, että tarkoittaakohan se nyt jotain suuren suurta muutosta ja vaatiiko kenties budjettia tai jotain utopistisia haave-esineitä. Mutta ei. Arvatkaapa mistä oli kyse?

Kun mentiin yläkertaan, yleensä ei-niin-siivouksesta-kiinnostunut lapsi alkoi oma-aloitteisesti keräämään tavaroita paikoilleen, ja pyysi mua auttamaan. ”Fantastisointi aloitetaan siitä, että laitetaan kaikki tavarat paikalleen, kato tällee.” Näin helppoa ja yksinkertaista: vaihtaa tylsän ”siivota”-sanan tilalle vähän kivemmalta kuulostavan sanan, ja johan lähtee.  Ajattelin että pakkohan siinä on joku koira olla haudattuna, eikai tämä voi näin helposti mennä. Siellä me kuunneltiin musiikkia, kerättiin reipasta vauhtia tavaroita paikoilleen, ja fantastisoitiin yhdessä. Kun huone oli siisti, kysyin että ”No mitäs nyt tapahtuu?”. ”Nyt täällä on valmista, täällä näyttää fantastiselta”.

Huone oli siivottu ja näyttihän se nyt minunkin silmään ihan fantastiselta, siisti lastenhuone. Meillä oli hauskaa kun siivottiin yhdessä, ja puuha kävi päätä huimaavan nopeasti tavalliseen verrattuna. Miksi ihmeesä edes olin skeptinen aluksi? Lapset opettaa ainakin mua joka päivä, ja tämä oli taas hitsin hyvä muistutus siitä miten fiksuja ja oivaltavia he ovat. Miksi ihmeessä mä tylsän arkisesti pakertaisin ja siivoaisin, kun voin fantastisoida. Aivan järjettömän hyvä termi kaikessa mahtipontisuudessaan, ja aion ehdottomasti ottaa sen käyttöön.

Lapset osaavat nähdä hienoja juttuja ja mahdollisuuksia siellä, missä aikuiset aina eivät. Kun laskeutuu sinne lapsen tasolle ja ottaa kyyniset aikuisuuslasit pois päästä, voi itsekin ottaa vähän rennommin ja suhtautua ihan eri tavalla asioihin. Sama taktiikka kuin fantastisoimisessa toimii ihan kaikessa muussakin. Kun kääntää tylsät ja arkiset jutut päälaelleen, ne alkavat kuulostamaan paljon houkuttelevammalta. Tai näin ainakin mun mielestä. Otan monessa asiassa mallia meidän lapsilta, koska heillä on taito tehdä arjesta hauskaa ja mieleenpainuvaa.

Mun mielestä arjen suola on siinä, että osaa löytää sen ilon just niistä ihan tavallisista asioista. Oli se sitten siivous tai fantastisointi, ruuanlaitto tai mestarikokin oppitunti lapsille, hiusten pesu tai barbieleikit suihkussa (ja hiustenpesu siinä samalla). Kaikestahan voi tehdä tylsää tai kivaa. Aina ei tietenkään jaksa, eikä tarvitsekaan, mutta usein pääsee paljon helpommalla kun muuttaa jonkin perusjutun jännittäväksi seikkailuksi. Ja sen lisäksi että se on helpompaa, se on myös hauskempaa.

Yksi mullistavimpia hetkiä vanhemmuudessa on ollut mulle juuri se, kun olen tajunnut että mun ei tarvitse olla juuri sellainen vanhempi kuin joku muu on. Meidän elämän ei tarvitse näyttää juuri siltä kuin jollain muulla näyttää, eikä minkään osa-alueen mun elämässä tarvitse olla tylsää tai tuntua pakon vuoksi tehdyltä. Me voidaan soveltaa ja tehdä sellaisia ratkaisuja jotka sopivat just meille. Vanha kansa sanoo että ”ei kaiken tarvitse olla elämässä kivaa” mutta mä olen toista mieltä. Elämä voi itsessään tuoda vaikka kuinka paljon ikäviä ja hankalia asioita eteen, joten miksi en itse tekisi kaikesta siitä kivaa mistä voin?

Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että joka päivä olisi karkkipäivä, koska se on lasten mielestä kivaa, tai että koskaan ei tarvitsisi siivota koska se on lasten mielestä tylsää. Tarkoitan sitä, että nimenomaan tekee ne kaikki (tylsätkin) asiat oman perheen näköisesti ja niin, että ne ei-niin-hohdokkaatkin jutut olisivat mahdollisimman mukavia.

Mahtavaa maanantaita tyypit <3

Kiitos hurjasti kaikille jotka ovat kommentoineet edelliseen postaukseen, tai lähettäneet ihania viestejä. On tullut kyllä niin loistava fiilis siitä palautteesta mitä olen saanut, ja on ollut hienoa kuulla teidän tarinoita ja ajatuksia! Jatkan kommentteihin vastaamista huomenna, kun pääsen viettämään vähän ”normaalimpaa” työpäivää. Alkuviikko on ollut ihan hulinaa, kun kuvattiin maanantaina koko päivä ja tiistaina vielä muutama tunti sitä videoprojektia josta aiemmin mainitsin, ja tänään olin lounastapaamisessa ja kirjan julkkareissa kaksi lasta mukanani. Olipahan äksöniä kerrakseen, voin kertoa. Mutta oli just hauskaa!

Kuvaukset olivat kyllä uskomattoman  mahtava kokemus meille kaikille, enkä malta odottaa lopputulosta. Parasta oli ehdottomasti se huikea porukka jossa päästiin projektia tekemään. Ja se on kyllä myös yksi oman työni parhaista puolista, että pääsen niin usein tutustumaan niin mielettömän hienoihin uusiin ihmisiin. Mä oon just sellainen people person joka rakastaa jutella ihmisten kanssa ja tutustua ja vaihtaa ajatuksia. Se sopii tähän ammattiin kuin nenä päähän. Rakastan myös kliseisiä kielikuvia, kuten olette ehkä saattaneet joskus huomata.

Huomenna mä en aio pistää nenää ulos ovesta ollenkaan, paitsi jos tulee sellainen fiilis että lähden sittenkin nauttimaan upeasta auringosta, jälleen. Tällä viikolla ollaan ulkoiltu yhteensä yli kymmenen tuntia jo alkuviikon kolmen päivän aikana, ja vaikka se on ollut ihanaa, sellainen verkkaripäivä houkuttelisi ihan tosi kovaa. Ehkä huomenna on juuri sellainen päivä? Aamulla puen jalkaan vaan ne samat verkkarit jotka illalla tiputan sängyn viereen lattialle, ja pidän niitä ihan koko päivän.  Juon liian monta kuppia kahvia, ja hengaan lattiatyynyllä taaperon kanssa lukemassa kirjoja. Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta. Päikkäriaikaan makaan sohvalla tekemässä töitä läppäri sylissä, edelleen niissä samoissa verkkareissa.

Vaihtelu on toinen tämän ammatin parhaista puolista: yhtenä päivänä kuvataan kolme tuntia meren jäällä viimeisen päälle topattuna, toisena edustetaan pr-tilaisuudessa ja tutustutaan uusiin ihmisiin, ja kolmantena makoillaan verkkareissa yksin kotona naputtelemassa konetta. Mä rakastan vaihtelua ja sitä, että yksikään päivä ei ole samanlainen kuin joku toinen. Vaikka olen sosiaalinen tyyppi ja tykkään olla ihmisten kanssa, on välillä ihan best vaan olla ja öllöttää kotona ja naputella sormet sauhuten läppäriä, yksin.

Tosin tässä naputellessani tajusin, että huomenna vietetän Naistenpäivää, ja meillä liittyy siihen ihan oma perinne. Ehkä illalla riisunkin siis verkkarit ja vaihdan ne vähän siistimpiin pöksyihin, ja mennään ostamaan kaikille meille meidän perheen naisille Naistenpäivän kukat, niinkuin meillä on tapana. Se on ihana perinne. Innolla odotan millaisen kukan taapero valitsee itselleen, kun hän pääsee ensimmäistä kertaa mukaan Naistenpäivän kukkaostoksille niin että tietää mitä ”kukka” tarkoittaa edes.

Kiitos teille kaikille vielä ja ihanaa huomista Naistenpäivää jo etukäteen kaikille teille upeille, mahtaville, mielettömille naisille siellä ruutujen takana <3 

Heräsin: Klo 6.17. Pelättiin eilen että tästä yöstä ei tulisi kovinkaan kokonainen, kun 1v sai rokotuksia ja niistä nousi korkea kuume hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Kuume onneksi laski panadolilla, ja vauva nukkui tyytyväisenä koko yön, eikä herännyt kuin 16 minuuttia tavallista aikaisemmin. Hän on nyt jo viikon verran herännyt joka aamu klo 6.33 minuutilleen, ja olen alkanut itse heräämään automaattisesti klo 6.32. Ollaan täsmällisiä tyyppejä nähtävästi. Saa nähdä palataanko huomenna jo tavalliseen rytmiin, ja nukutaan taas 16 minuuttia pidempään?

Söin aamiaiseksi: Maustamatonta jugurttia, granolaa, pensasmustikoita, manteleita, pekaanipähkinöitä, (Lidlin) vihersmoothieta, klementiinin ja kahvia. Näin hiihtolomalla  herkutellaan aamuisin, nam!

Puuhasin lasten kanssa: Leivottiin yhdessä valkosuklaahippukeksejä lasten toiveesta. He halusivat myös tehdä meille omat drinkit, eli appelsiini-porkkanamehua ja mansikka lasin kylkeen. Kekseistä tuli super hyviä, ja leipominen oli helppoa. Keskimmäinen muisti niin hienosti hakea päiväkodista saamansa leipomishatun yläkerrasta, ja oikein antaumuksella muovaili kauniin pyöreitä keksejä pellille.

Söin lounaaksi: Edellispäivän jämiä, eli vietnamilaista maapähkinäkanaa cosmopolitan-salaattikäärössä. Oton kokkauksia, ja ai että oli hyvää vielä tänäänkin.

Liikuin: Pidin esikoiselle tanssitunnin, koska hän halusi oppia tanssimaan samalla tavalla kuin yksi tyttö jonka tanssivideoita ollaan katsottu yhdessä Instagramista. Me tanssittiin yhdessä kokonainen tunti, ja meille tuli HIKI. Hän oli niin reipas opettelija, ja hän päätti, että tästä lähtien pidetään kuulemma joka tiistai Instagram-tanssitunti. Hän harjoitteli vielä tunnin jälkeen itsekseen koko illan aina vähän väliä peilin edessä, ja halusi esittää tanssin isille heti kun hän tuli töistä. Vauva pyöri koko tanssitunnin ajan mukana, ja otti aina kädestä kiinni ja heilutti lantiota. Hän on ihan tanssityyppi.

Yllätyin: Kun esikoinen ei halunnut kuunnella Marcusta ja Martinusta tanssitunnilla, kun kuulemma ”ei jaksa aina samaa artistia”. Hän halusi kuunnella Ed Sheerania ja Marshmalloa.

Nauroin: Kun tajusin että meidän kuopus kutsuu syliä nimellä ”kukku”. Aina kun hän haluaa syliin, hän nostaa kädet ylös ja sanoo ”kukku” ja nyökyttelee. ”Kukku!” ”Haluutko sylkkyyn?” ”JOOOOOOOOOOOOOOOO”. Sylkky ilmeisesti kuulostaa samalta kuin kukku hänen mielestään. Hassu vauva.

Söin illalliseksi: Myös Oton kokkaamaa Tikka Masalaa ja täysjyväriisiä. Se oli herkullista, ja maistui lapsillekin. Talvella on ihanaa syödä ruokia joissa on vahva, mutta pehmeä maku. Otto on ottanut vetovastuuta ruuanlaitosta, että mä saan tehtyä sillä aikaa töitä. Mä rakastan itsekin kokkailla, mutta ihan kivaa että saa välillä tehtyä arkipäivinä esim. juuri ruuanlaiton ajan työhommia, kun Otto kokkaa yhdessä lasten kanssa (ja vauva tyhjentää kaikkia kaappeja ja laatikoita ja metsästää lattialle putoavia herkkupaloja).

Iloitsin: Huomisen työtapaamisesta, ja eräästä toisesta kivasta työprojektista johon pääsin mukaan. Se on jotain ihan uutta ja erilaista, mitä en ennen ole tehnytkään. Tämä vuosi on kyllä ehdottomasti uravuosi, vaikka tuntuukin hassulta sanoa niin samalla kun hoidan kotona meidän 1-vuotiasta. Mutta totta se on. Aikamoista palapeliä välillä, mutta sitäkin antoisampaa. Voi mitä kaikkea tämä vuosi voikaan tuoda vielä tullessaan, kun se on alkanut näin mahtavasti.

Katsoin lasten kanssa YouTubesta: Fail Armyn mokavideon. Me luetaan aina iltasatu joka ilta, paitsi kerran viikossa tai kahdessa he saavat katsoa iltasaduksi viiden tai kymmenen minuutin pituisen Fail Army -videon, yhdessä meidän kanssa. Tämä on alunperin Oton keksintö jo parin vuoden takaa. Lapsista on ihan megahauskaa saada välillä katsoa iltasaduksi höpsöjä mokia, ja ollaan aina kaikki täällä ihan että ”eiiii, apua, älä tee noin!!”.

Ajattelin: Että ihan parasta, että isommat tytöt ovat lomalla tämän viikon. Niin kivaa olla yhdessä heidän kanssaan, höpöttää aamusta iltaan ja touhuilla yhdessä. Meillä on kyllä maailman parhaat kolme tyttöä <3