Viime vuonna tein blogiin pariskuntajoulukalenterin joka sai innostuneen vastaanoton. Me toteutettiin se viime joulukuussa Oton kanssa, ja se oli oikeasti tosi hauskaa. Tuli otettua pieni hetki omaa aikaa joka päivä yhdessä, tehtiin jotain jouluisaa kivaa, ja jotenkin siinä oli sitä spesiaalifiilistä, mitä sillä hainkin. Yllättäen myös Otto siitä innostui oikein kovasti. Tänä vuonna me tehdään varmaankin myös pariskuntajoulukalenteri, mutta sen lisäksi olen askarrellut meidän perheelle perhejoulukalenterin, joka sisältää 24 luukkua ilmaista ja kivaa joulutekemistä koko perheelle.

Koko perheen yhteinen tekeminen on parasta, ja se että se liittyy jouluun tuo siihen vielä ekstrasuurta merkitystä. Kaikki nämä 24 luukkua sisältävät kivaa tekemistä, ja kaikki niistä ovat sellaisia että pystyy toteuttamaan ilmaiseksi, tai ainakin melkein. Tämä ei ole siis mikään kuluttamiseen kannustava materiajoulukalenteri, vaan jotain ihan muuta.

Toki leivontatarvikkeisiin menee rahaa jos ei niitä ole valmiina (meillä löytyy perus jauhot, hillot, mausteet, sokerit ja muut kaapista aina), ja kaikilla ei ole askartelutarvikkeita (mitä meillä on iso kaappi täynnä, kun vuosien varrella on kertynyt kaikenlaista sälää), mutta jos ei voi käyttää rahaa niihin eikä niitä löydy omasta takaa, voi soveltaa esimerkiksi hyödyntämällä vanhoja pahvilaatikoita, pilttipurkkeja, luonnosta käpyjä & pudonneita oksia ynnä muita, tai halutessaan käyttää muutaman euron kaupan tarvikkeisiin.

Mä toteutin tämän yksinkertaisuudessaan niin, että kirjoitin luukkujen tekemiset paperilapulle vähän kalenterin päiviä vilkuillen (että mitä tapahtuu minäkin joulukuun päivänä kalenterin mukaan), ja sitten laitoin laput taitettuna lahjapaperin jämistä askartelemiini kirjekuoriin. Koristelin kuoret liimalla ja glitterillä, ja laitoin ne pyykkipojilla roikkumaan.

Siitä lapset saavat avata joka päivä yhden luukun, ja sitten toteutetaan se tekeminen juuri sinä päivänä. Avataan luukut varmaankin arkena aina iltaisin, ja viikonloppuna sitten jo aamulla. Tässä kalenterissa luukut on nyt numeroitu, mutta jokainen voi ne tuosta helposti kopioida ja mätsätä omaan kalenteriinsa sopivaksi, tämä on vain sellainen runko jonka pohjalta lähteä kalenteria tekemään. Ja jos joku luukku ei itselle sovi, sen voi hyvin vaihtaa johonkin muuhun tekemiseen.

PERHEJOULUKALENTERI

1. Käykää lainaamassa kirjastosta jouluaiheisia satukirjoja

2. Käykää kotieläintilalla joulutapahtumassa

3. Menkää joulupolulle

4. Käykää moikkaamassa joulupukkia

5. Rakentakaa yhdessä legoista joulukuusi

6. Koristelkaa joulukuusi

7. Askarrelkaa gift-in-a-jar lahjaksi vaikkapa naapurille  (Helppoja ohjeita löydät esim. täältä & täältä.)

8. Tehkää omaperäinen piparitalo

9. Käykää laulamassa Kauneimpia joululauluja

10. Menkää ihastelemaan jouluvaloja & ikkunoita

11. Askarrelkaa & lähettäkää joulukortit

12. Lahjoittakaa joulukeräykseen vanhoja leluja tai vaatteita 

13. Leipokaa joulutorttuja

14. Koristelkaa lasten oma huone jouluisaksi

15. Keittäkää kuumat joulukaakaot

16. Askarrelkaa tonttuovi (ohje tulossa myöhemmin, mutta esim. Pinterestistä löytyy)

17. Juokaa glögiä & syökää pipareita

18. Kuunnelkaa joululauluja & pitäkää jouludisco

19.Tehkää joulusiivous

20. Katsokaa jouluelokuva telkkarista tai Netflixistä 

21. Lapset saa valmistella jouluteemaisen näytelmän ja esittää sen

22. Menkää yhdessä luistelemaan 

23. Ottakaa lapset mukaan jouluruokien valmistukseen

24. Syökää yhdessä riisipuuroa lounaaksi ja muistakaa piilottaa manteleita sekaan

Mä oon niin joulumielellä tämän kirjoitettuani, että pakko varmaan lähteä virittelemään jouluvaloja pihalle! Ihanaa päivää kaikille <3

Eilen me hyvästeltiin mun mummu haudan lepoon, ja nyt musta tuntuu siltä että pystyn viimein kirjoittamaan ne asiat mitä halusin sanoa, tai ainakin voin yrittää. Alle kaksi viikkoa sitten tuntui, että maailma pysähtyi, ja sieltä katosi järjetön määrä iloa, valoa, lämpöä ja rakkautta, kun mun rakas mummu menehtyi. Vaikka pitkään oltiin jo valmistauduttu siihen mitä tulossa oli, se tuntui silti niin syvällä, ja tuntuu edelleen. Hän oli mulle niin rakas, ja niin tärkeä, vaikka nämä sanat tuntuvatkin latteilta kun niitä tähän yritän asetella. Kyllä te tiedätte, kun joku ihminen on ihan mielettömän tärkeä, ei sitä riitä mikään sana kuvaamaan tarpeeksi hyvin.

Vietin ensimmäisen kerran yksin aikaa mummulassa kolmevuotiaana, kun menin sinne yksin kesäloman viettoon, äitini tehdessä vielä pari viikkoa töitä ennen oman kesälomansa alkua. Näin mä sain pidemmän kesäloman pois päiväkodista, ja viettää aikaa rakkailla sukulaisilla Oulussa. Siitä kesästä lähtien vietin joka kesä aikaa mummulassa sekä ilman äitiä, että äidin kanssa. Toki oltiin siellä aina kaikki muutkin lomat, mutta aina kesäisin sain pitkän loman mummun ja papan luona, ja pisimmillään taisin olla siellä kuusi viikkoa ilman äitiä ekaluokan jälkeisenä kesänä, kun äiti ei halunnut että joudun olemaan niin paljon yksin kotona äidin ollessa töissä, kun olin vielä niin pieni. Mummun kanssa hoidettiin kasvimaata, ja talvella opettelin mummulan pihalla hiihtämään.

Mulla oli todella läheinen suhde isovanhempiini jo ihan pienestä asti, kun mummula oli mun kesäkoti, ja rakas paikka. Mummu jaksoi aina touhuta mun kanssa, leipoa ja kokata, tehdä puutarhahommia, opettaa mua ompelemaan ompelukoneella, pelata pasianssia, leikkiä barbeilla ja piirtää.

Me käytiin piknikeillä, kirjastossa, taidenäyttelyissä ja pelattiin jalkapalloa. Mun opittua lukemaan, mummu raahasi mun kanssa kassikaupalla muotiaiheisia kirjoja joka kesä kirjastosta heille, ja yhdessä luettiin Christian Diorin New Lookista, Elsa Shiaparellista ja Yves Saint Laurentista. Hän muisti kehua jokaista mun seitsenvuotiaan innolla piirtämää ”muotikuvaa”, vaikka niistä varmasti puolet näytti ihan samalta.

Teini-iässä mummu oli mulle vielä läheisempi kuin aiemmin. Kun mun äiti sairastui, mummu oli mun tukena, ja sain aina soittaa mummulle kun tuntui siltä. Sinä päivänä kun äiti joutui sairaalaan, mä yritin olla reipas ja rohkea, vaikka pelkäsin jokaisella solullani. Siinä vaiheessa kun vihdoin näin mun mummun, mä uskalsin itkeä ja päästää ne kaikki tunteet ja pelot ulos. Hän tuli meille kotiinkin auttamaan, ekoina päivinä ja viikkoina, kun äiti pääsi kotiin sairaalasta. Turvauduin mummuun kun mua pelotti, ja hän jaksoi aina tsempata ja lohduttaa, ja auttaa.

Vähän ennen täysi-ikäistymistäni kun etsin itseäni ja mulla oli kaikkein pahin biletys- ja teinivaihe päällä, mummu ei koskaan tuominnut mua. Hän ei ikinä valittanut mulle mistään tai kommentoinut ulkonäköä ikävästi, tai millään muullakaan tavalla osoittanut sitä, jos ajatteli jotain negatiivista. Me juteltiin ihan muista jutuista, ja keskityttiin olennaiseen: eli kahvin juontiin, pullan leipomiseen & kortin pelaamiseen.

Mun mummu tuli äidiksi samassa iässä kuin minäkin, parikymppisenä nuorena tyttönä, ja se yhdisti meitä. Mummu oli yksi ensimmäisiä ihmisiä joille kerroin Otosta, ja raskaudesta. Hän onnitteli ja iloitsi, ja alkoi heti neulomaan meidän esikoisvauvalle villapukua. Kertaakaan hän ei epäillyt pärjättäisiinkö me, hän tiesi että kyllä me pärjätään. Tai jos epäilikin, hän ei epäillyt mulle. Mua hän vaan kannusti ja tsemppasi, ja oli iloinen meidän puolesta. Siitä tulee helmikuussa seitsemän vuotta, kun hänelle kerroin.

Vaikka hän tuli äidiksi saman ikäisenä kuin minä, ja sai yhteensä neljä lasta, hän teki silti pitkän uran töissä. Mun mummu oli aikansa edelläkävijöitä, kunnon bisnesnainen nimittäin. Hänen ja mun papan avioliitosta olenkin saanut loistavan tasa-arvoisen avioliiton mallin, sillä mun pappa on huolehtinut arjesta ihan siinä missä mummukin. Mummu osasi yhdistää pikkulapsiarjen ja työnteon, ja hurjasta työtahdista huolimatta hän oli myös lämmin ja rakastava äiti. Eläköidyttyään mummu keskittyi auttamaan toisia, tekemään järjestö-, yhdistys- ja vapaaehtoistyötä, ja sen lisäksi olemaan mummu meille kaikille lapsenlapsille, ja lapsenlapsenlapsille. Hänestä olen saanut upean mallin siihen miten työ ja perhe yhdistetään, ja miten kannetaan oma kortensa kekoon ja huolehditaan toisista parhaansa mukaan.

Onneksi meidän lapset ehtivät tavata hänet, ja isommat oppia myös kunnolla tuntemaan. He saivat kastella hänen kanssa kukkia, katsoa valokuvia, syödä tiikerikakkua, kiivetä syliin ja pelata dominoa.

Vaikka mummua ei enää ole, kaikki mitä hän on tehnyt ja sanonut, ja mihin koskettanut, elää meidän mukana, ja on läsnä meidän elämässä joka päivä edelleen. Hän on vaikuttanut mun elämään pienestä asti, ja hänen elämänohjeensa ja rakkautensa säilyvät aina mun sydämessä. Hän oli ihan mielettömän ihana puoliso, äiti, mummu ja isomummu, ja hän jätti jälkeensä suuren ja rakastavan perheen, jossa toisista pidetään huolta ja rakastetaan.

Lepää rauhassa maailman rakkain mummu <3

Nyt esittelyyn pääsee meidän perheen ”huonekalu” tai asia josta kaikkein eniten saan kyselyitä blogissa ja somekanavissa. Eli meidän lattiatyyny. Me ostettiin se elokuussa, kun jossain yhtäkkiä törmättiin siihen netissä ja se tuntui olevan kuin vastaus meidän kaikkiin toiveisiin. Se oli heräteostosten heräteostos, sillä samana päivänä kun me nähtiin sen kuva, Otto kävi jo ostamassa sellaisen. Se oli nimenomaan rakkautta ensisilmäyksellä, vähän niinkuin meidän parisuhde. Kyllä, vertasin juuri meidän parisuhdetta tyynyyn.

Lattiatyyny on iso, oikein jättimäinen. Tasainen, paksu ja mukavan pyöreä muodoltaan. Se vie ison osan lattiasta meidän olkkarissa, ihan tarkoituksella. Sen päällä on ihanaa pötkötellä, siitä voi tehdä lisäsohvan lattialle jos sen nostaa nojaamaan sohvaa/bOblesia/seinää vasten ja sen päällä kuopus nukkuu aina aamupäikkärit menestyksekkäästi. Siihen vauvan voi jättää yksin nukkumaan ja istahtaa itse sohvalle tai keittiön pöydän ääreen, koska jos vauva sattuu heräämään hän osaa tulla itse alas, tai jos hän unissaan kierähtäisi alas, olisi pudotus korkeintaan muutaman sentin, ja sekin meillä pehmeälle matolle.

Helpoiten meidän kuopus nukahtaa tissille tai kainaloon, mutta ennen lattiatyynyä en uskaltanut nukuttaa häntä niin että hän olisi voinut jäädä yksin nukkumaan sängylle tai sohvalle. Lattiatyynylle voidaan mennä aina yhdessä pötköttämään, ja sitten kun hän nukahtaa, voin helposti nousta pois, ja vieläpä niin että hän ei herää mun poistumiseen. Tiivis tyyny ei nitise eikä pompsahtele kun siitä nousee pois, vaan pysyy paikoillaan, eikä vauva huomaa että äiti on hilpaissut pois. Siinä kuopus nukkuu pitkiäkin päikkäreitä. Hätätapauksessahan iso patja menisi vielä vaikka kahden leikki-ikäisen varavuoteena, kun se on niin suuri. Lapset on monesti kysyneetkin, että saisivatko joku yö yökyläillä olkkarissa ja nukkua tuon lattiatyynyn päällä, ja aivan varmasti vielä joku kerta saavat.

Meidän lattiatyynyssä on likaa hylkivä päällinen, ja sen voi myös pestä pesukoneessa. Luonnonvärinen päällinen on ihanan tuntuinen, ja se hylkii likaa tosi hyvin. Lapset ovat mm. pitäneet sen päällä meikkistudiota mun vanhoilla meikin jämillä, ja kostealla pyyhkimällä olen saanut esim. aurinkopuuterin siitä pois helposti.  Se hylkii pukluja ja kuolaa, sekä maitoa. Sen päällä uskaltaa hyvin katsoa leffaa niin että syö samalla suklaata, vaikka lasten kanssa. Monesti lapset on siinä syöneet myös aamupalaa jos on ollut just joku hyvä jakso pikkukakkosta menossa, ja he ovat halunneet katsoa sen samalla kun ovat syöneet.

Tyyny on toiminut Oton pelituolina, lasten päiväsänkynä, Vain Elämää -studiona ja sitä vasten kuopus opetteli myös ekoja kertoja seisomaan, kun se oli sopivan pehmeä ja matala.

Vaikka se vie ison tilan meidän olkkarista, se on ihana juuri siksi. Vauvan kanssa leikitään aina lattialla, ja on kivaa että lattiatasolla on mukava paikka istuskella. Tyyny ei suuresta koostaan huolimatta ole ikinä tiellä, koska sitä käyttää aina joku. Hyvin harvoin se on tyhjillään, jos me ollaan kotona.

Se on yksinkertaisesti niin loistava hankinta, että suosittelen tätä jokaiselle vauvaperheelle joka viihtyy lattialla, ja ihan kaikille muillekin. Tämä on varmaan kaikista ”vauva”hankinnoista eniten meillä arjessa käytössä oleva jos ei turvaistuinta lasketa. Eikä se edes alunperin ollut mikään vauvahankinta, vaan koko perheen yhteinen juttu. Tällä on ollut paljon suurempi merkitys arkeen, kuin sitterillä, kehdolla tai leikkimatolla, vaikka hinta on suunnilleen sama, ja käyttöikäkin on huomattavasti pidempi, ehkä ikuinen? Meidän tyyny on ostettu Ikeasta, mutta isoja ja ihania lattiatyynyjä on myynnissä muuallakin, ja helppohan tällainen on vaikka väkertää itse jos löytyy vaan ompelukone.

Mikä on ollut teillä sellainen yllättävä arjen helpottaja? Nyt saa laittaa kaikki vinkit kehiin, sillä lattiatyyny ei ainakaan itsellä olisi tullut mieleen, ja varmasti on muitakin sellaisia ei-niin-ilmiselviä arkea helpottavia juttuja!

Sinne meni sekin seitsemäs Isänpäivä, ja uusi viikko on alkanut. Meidän viikonloppu sujui melko rauhallisissa tunnelmissa yhdessäolon ja ruuan äärellä. Lauantaina toinen tytöistä pääsi kummitätinsä kanssa käymään Eläinmessuilla ja oli aivan fiiliksissä siitä. Toisen kanssa taas järkättiin kivaa ohjelmaa kotona. Eilen vietettiin yhdessä Isänpäivää ensin kotona aamiaisella herkutellen, ja iltapäivällä Oton perheen luona. Lapset auttoivat aamiaisen valmistelussa into piukassa ja meillä oli niin kivaa, kun yhdessä kokkailtiin ja katettiin pöytää, ja kiherrettiin isänpäivälahjoista, että mitähän se isi niistä tykkää.

Taktinen päätös siirtää karkkipäivä perjantaille oli muuten loistava, ja tehdään niin varmaan jatkossakin. Jotenkin se lauantai on jämähtänyt omasta lapsuudesta ajatuksiin, mutta perjantai toimii meidän perheelle paremmin. Perjantaina takana on koko arkiviikko, ja ilta kuluu muutenkin lähinnä rennosti ottaessa: silloin voi hyvin pötkötellä sohvalla ja katsoa leffaa karkkipussin kanssa. Lauantaisin yleensä touhutaan enemmän ja ulkoillaan pitkään, ja yleensä leffalle ei ole sopivaa hetkeä kuin vasta myöhään illalla, muuten se katkaisee kummallisesti päivän puuhat. Eli jatkossa karkkipäivä perjantaisin, tämä sopii lapsillekin loistavasti kun he saavat karkkipäivän ”aikaisemmin”, hah. Milloin teillä vietetään karkki- tai herkkupäivää, vai vietetäänkö?

Karkkipäivästä isänpäivään, vikka mulla ei omaa isää olekaan, on kiva että nykyään saan viettää Isänpäivää Oton kanssa, ja Oton perheen luona. Ja tietysti soittaa omalle papalleni myös. Mukavia arkea piristäviä juhlapäiviä ei ole koskaan liikaa, ja on kivaa että Isänpäivä on saanut merkityksen munkin elämässä oman perheen myötä. Me ollaan tosi perhekeskeisiä, ja on myös kivaa kun voi viettää aikaa isolla perheporukalla yhdessä.

Viikonloppuna aloitettiin pikkuhiljaa jo joulun valmistelut, vaikka tänä vuonna meillä ei ole edes aavistustakaan missä joulua vietetään ja miten. Mutta eiköhän nekin ajatukset tästä kirkastu. Muutama lahja on jo ostettu, kun sattui olemaan hyviä tarjouksia parista jutusta, mitä lapset ovat joulupukilta toivoneet. Molemmat kirjoittivat jo viikko sitten pukille, ja aika paljon samoja toiveita löytyi tällä kertaa. Saa nähdä miten tehdään niiden kanssa, miten teillä on toimittu jos on ollut samoja toiveita lapsilla paljon? Lahjatoiveita ja vinkkejä on tulossa blogin joulukalenteriin tänäkin vuonna, joten kerron niistä sitten siellä lisää!

Joulukalenteri starttaa tosiaankin taas joulukuun alussa, ja mulla on 20/24 luukusta lyötynä lukkoon, mutta muutaman luukun verran on vielä varaa toiveille. Eli jos toivotte jotain erityistä joulukalenteriin tänä vuonna, niin kertokaa ihmeessä. Joulukalenteri noudattaa tänäkin vuonna samaa linjaa kuin aiemmin, eli sieltä tulee löytymään jouluruokaohjeita, lahjavinkkejä, joulukoristeita, jouluun liittyviä ajatuksia & mielipiteitä, diy-vinkkejä ja muuta. Se on järjestyksessään jo blogin viides vuosittainen joulukalenteri, aika monta luukkua on siis rustattu joulusta, WAU! Mutta mä rakastan joulua, ja ei todellakaan lopu ideat kesken vaikka tänä vuonna tuleekin täyteen 120 kirjoitettua luukkua joulujuttuja.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille ja jakakaa ihmeessä ajatuksianne karkkipäivästä, lahjatoiveista ja joulukalenteritoiveista!

Tänään koitti se päivä jota odotimme ja pelkäsimme, mun rakas mummu on nukkunut pois. Tytärtäni lainaten, ”mä rakastan mummua ikuisesti vaikka sitä ei enää ookaan.” Juuri nyt en pysty sanomaan enempää, mutta sitten kun pystyn, mä haluan kertoa teille miten mielettömän upea ihminen mun mummu oli.

Enkeli vuoteen vierellä kulki,
mummun silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummulle ikuinen. 

Lepää rauhassa rakas mummu. <3