Ollaan oltu täällä nyt reilun viikon verran, ja fiilis on ihanan rentoutunut. Vaikka kotonakin on tietysti rentoa niin täällä sitä voi rentoutua vielä aavistuksen enemmän, kun on koko iso suku ympärillä ja sellainen koko kylä kasvattaa -meininki. Täällä voi vaan poiketa nopeasti käymään kaupassa ja huikata lapsille että ”äiti ja isi käy Novan kanssa kaupassa”, ja lapset jatkavat tyytyväisinä leikkejään mun serkkujen kanssa. Ja illalla kun lapset jo nukkuvat, voi hyvin mennä Oton kanssa kahdestaan saunaan ilman itkuhälytintä ja istua löylyissä vaikka tunnin, kun tietää että mun täti kyllä hoitaa jos joku sattuu heräämään kesken unien.

Ollaan käyty katsomassa mun mummua hoitokodissa ja ajeltu Haaparannalle ja käyty Kemissä moikkaamassa Oton sukulaisia. Paljon ollaan vietetty aikaa sukulaisten kanssa ja se on ihan parasta. Onneksi ollaan molemmat niin perhekeskeisiä ihmisiä että väenpaljous ja yhdessäolo ei meitä ahdista, vaan nimenomaan on ihanaa. Huomenna on jo juhannusaatto, hirveää vauhtia taas mennyt tämä aika täällä. Me pidetään isolla porukalla juhannusjuhlia täällä mun tädin luona ja saadaan tänne serkkuja ja mun äiti ja pappa, ja isotäti perheineenkin illanviettoon, tulee varmasti mukavaa. Saa vain nähdä että miltä tuo sää näyttää huomenna, että onko perinteiset juhannuksen räntäsateet vai jopa ihan aurinkoa. Jos vain sää sallii niin päivällä piipahdetaan torilla, ja illalla sitten grillaillaan porukalla.

Jonkinlaiset juhannusseppeleetkin pitäisi tytöille vielä värkätä jos vain löydän tarpeeksi sopivia kukkia. Ehkä he lähtevät niitä etsimään yhdessä mun kanssa tänään? Viime vuonna tein seppeleet heille ekaa kertaa ja eihän se edes ollut kovin hankalaa, vaan aika hauskaa. Ja tytöt näyttävät niin ihanan söpösiltä kauniit seppeleet päässään.

Musta tuntuu että Nova on kasvanut taas ainakin kilometrin sinä aikana kun ollaan oltu täällä, ja muutenkin on alkanut matkimaan ja tekemään vaikka mitä hassuja juttuja. Hän matkii päristelyä ja huulten paukauttamista ja yskii herrasmiesyskää kun haluaa huomiota. Ja ne naurunkiljahdukset mitä hän päästelee kun nuuskuttaa hänen masua tai hyppyyttää, on niin suloisia.

Ja jos on meidän kuopus kasvanut niin ai että on kyllä nuo isommatkin. Puolitoista viikkoa isompien lasten seurassa ja he ovat muka itsekin niin isoja ja itsenäisiä. Yleensä heitä saa halia sohvalla vaikka koko illan jos haluaa mutta nyt he touhuavat kokoajan mun pari vuotta vanhemman kummipojan kanssa ja käyttävät mun teini-ikäisen serkun kanssa koiraa lenkillä ja menevät ja tulevat pihalle ja sisälle aivan omia aikojaan. Hyvä että ruokapöydässä kerkeää istua hetken paikoillaan. Käytiin ostamassa esikoiselle oma kruisailulauta (tämä on nyt korjattu että ei ole skeittilauta ei), ja hän sillä kovasti harjoittele etenemistä. Apua! Missä mun pienet vauvat on<3

Mä päivittelen kyllä juhannuskuulumisiakin tänne mutta haluan jo nyt etukäteen toivottaa aivan ihanaa juhannusaattoa kaikille, toivottavasti säät suosivat <3

Eilinen lauantai oli aivan täydellinen kesäpäivä, siis niin upea sää ja ei edes tuullut yhtään! Me saatiin kylään meille grillailemaan Oton pikkuserkku perheineen, sekä Oton sisko, ja meitä olikin hyvä porukka kasassa. Ei oltu nähty Zeldan synttäreiden jälkeen aikataulullisten ongelmien vuoksi niin ensimmäiset puoli tuntia vaan ihmeteltiin kuinka porukan juniorit olivat kasvaneet ihan älyttömästi! Sitten laitettiin grilli tulille ja alettiin pilkkomaan vihanneksia.

Kaveriporukalla grillaaminen on kyllä ihan parasta. Radiosta kuuluu kesärenkutukset, lapset leikkivät yhdessä ja grillistä leijailee ihana ruuan tuoksu ja samalla voi höpöttää kaikkea mahdollista.  Tällä kertaa grillattiin oikeasti nektariineja (viimeksi olin ostanut vahingossa persikoita, joita luulin nektariineiksi), halloumia, kesäkurpitsaa ja erilaisia lihoja. Tehtiin myös herkkua kesäsalaattia mustikoilla ja jimbee-melonilla höystettynä. Melonin ja pensasmustikoiden makeus sopi aivan ihanasti grilliruuan kaveriksi. Mä tykkään kauheasti yhdistellä salaateissa aina sekä makeita että suolaisempia makupareja.

Oton pikkuserkku perheineen toi meille ihan huipun kesäyllärin, eli heidän oman trampan meille ”hoitoon” melkein koko kesän kestävän piharemontin ajaksi. Eli nyt päästään testaamaan että onko se tramppa meidän juttu! Ja kyllä ainakin eilisen perusteella vaikuttaa että kyllä, todellakin on. Ja ihan turhaan pelkäsin sitä mekkalaa niinkuin moni kommentoikin, ei se mitään kolise tuossa terassilla. Tuo meillä lainassa oleva tramppa on myös jousitukseltaan hiljainen eikä siinä pomppimisesta lähde juuri mitään ääntä, muuta kuin lasten iloista pulinaa ja kikatusta. Mutta sitä meidän pihalta on aina kuulunut ja sitä kuuluu onneksi muiltakin pihoilta.

Ostettiin sellainen iso perheallas pihalle tuossa reilu viikko sitten, mutta ei olla täytetty sitä nyt kun ollaan lähdössä pian Ouluun ja olisi turhaa parin päivän takia sitä täyttää. Täytellään sitten kun tullaan reissusta takaisin, niin sitten siitä on iloa pidempään.

Mä kävin itsekin trampalla pomppimassa, se on kyllä loistavaa treeniä ja voisi ottaa ihan tavaksi vaikka käydä siinä joka päivä pomppimassa pienen tovin. Tai en nyt tiedä loistavaa treeniä (?) joku fiksumpi kertoo, mutta on se nyt sohvalla istumista parempi vaihtoehto eikö vaan. Ja niin hauskaa! Tramppa on ollut mun lemppari pienestä asti, ja tää on eka kerta kun mun omalla pihalla sellainen on, niin pieni lapsenomainen into valtasi myös mut. Kai sitä vielä 25-vuotiaanakin saa innostua trampoliinista.

Tämä aamu ollaan aloitettu ponileikeillä, ja nyt tytöt ovat trampalla pomppimassa. Ajateltiin vuokrata tänään uusin Onneli & Anneli -elokuva, ja pitää leffa&karkkipäivä tänään kun eilen meiltä unohtui koko karkkipäivä. Illalla meille tulee Tiaran kummisetä kylään ja ajateltiin leipoa raparperipiirakkaa kun Oton sisko toi eilen mökiltä tuoreita raparperin varsia, nam!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Olen löytänyt itseni tässä viime viikkoina myhäilemästä tyytyväisenä, kuinka Novalle on alkanut muodostua oma päivärytminsä. Mitään tarkkaa rytmiä meillä ei kellonaikojen osalta ole, mutta kuitenkin hänen nukahtamisensa, nälkänsä, ja vaipan täyttymiset alkavat olla jossain määrin ennustettavissa sen perusteella milloin aamulla heräillään. Alusta asti hänellä on onneksi ollut selkeä rytmi yön osalta, hän on aina nukahtanut suunnilleen siinä 21-22 aikaan ja herännyt 8-10 maissa aamulla (välissä ne 2-5 syöttöä aamuviiden jälkeen).

Päivät olivat vielä muutama viikko sitten vähän rytmittömiä, ja hänellä oli paljon pieniä unipätkiä yksien pidempien unien lisäksi, ja vastaavasti myös paljon lyhyitä hereilläolojaksoja ja rinnalla oloa useammin, mutta lyhyemmän aikaa. Nyt viime aikoina tähän on tullut muutos, ja päivällä hän nukkuu yleensä kolmet tai neljät päiväunet, ja muuten on hereillä. Tissillä hän käy yösyöntien lisäksi aamulla heti herättyä, ennen jokaisia päiväunia, ja tietenkin illalla ennen yöunille nukahtamista. Yleensä myös kerran-pari ihan muuten vain. Yhteensä n. 9-11 kertaa vuorokaudessa, eli varmaan aika keskivertomäärän kun suositus on 8-12 kertaa vuorokaudessa.

Me ollaan perheenä sellaisia aika spontaaneja, ja meidän arkeen kuuluu paljon touhua ja erilaisia päiviä. Joskus ollaan koko päivä kotona, toisinaan kuljetaan paikasta toiseen koko toimistoaika, ja välillä me lähdetään vaikka kavereille yökylään toiseen kaupunkiin. Siksi me ei koskaan olla noudatettu mitään ihan kellontarkkoja rytmejä, vaan enemmänkin sellaista tiettyä järjestystä missä asiat tapahtuvat. Joustava ja suurpiirteinen päivärytmi rutiineineen mahdollistaa kaiken hauskan tekemisen, kun ei tarvitse olla aina tiettyyn aikaan esimerkiksi kotona päiväunilla, vaan ne voi nukkua vaunuissa, kaverin luona tai kaukalossa.

Vastaavasti lapset ovat vauvasta asti tottuneet olemaan mukana joka paikassa, ja elämään juuri meidän perheelle sopivassa rytmissä. Silloin kun he ovat nukkuneet päiväunia, niitä on nukuttu sujuvasti niin kotona kuin kaupungillakin, ja myös yökyläily ja matkustus on onnistunut kun sitä on harrastettu pienestä asti. Ehkä meillä on tarpeeksi samanhenkisiä kavereita/sukulaisia, kun yökylässä ja matkoilla nukkuminen on aina onnistunut kivuttomasti ja melko samaan tyyliin kuin kotosallakin, siis heräämättä ja itsekseen nukahtaen (isommilla lapsilla). Toki näillä isommilla nyt yleensä nukahtamisvaiheessa kuuluu enemmän tai vähemmän kikattelua ja höpöttelyä kavereiden luona, mutta se heille suotakoon. Yökyläilyyn kuuluu pienet kikattelut ja höpöttelyt, sehän on yökylässä parasta kun voi vähän valvoa ja nauraa höpsöille jutuille.

Vauvan kanssa kyllä helpottaa kun nyt pystyy jo vähän arvioimaan että miten vaikkapa seuraavat pari tuntia sujuvat ja milloin vauvalla luultavasti on nälkä. Näin pystyy välttämään melko helposti yllärinälän joka iskee kesken kauppareissun, ja muut vastaavat tapahtumat, joita helposti saattaa pikkuvauvavaiheessa käydä kun joskus pikkuvauvat ovat niin ennalta-arvaamattomia. Sen lisäksi että kyse on varmasti myös vauvan kasvusta ja oman rytminsä löytämisestä, musta tuntuu että alan uudelleen löytää itsevarmuuteni pikkuvauvan äitinä.

Uskokaa mua, vielä kolmannenkin lapsen kanssa voi olla tosi epävarma omista taidoistaan, ainakin minä olin. Vaikka esimerkiksi vaipanvaihdot menivät melkeinpä ulkomuistista vastasyntyneenkin kanssa, ja imetyskin sujui helposti, mä jännitin silti kaikkea kauheasti. Kirjoittelinkin siitä täällä jo aiemmin, kuinka mua pelotti lähteä vaikkapa yksin vauvan kanssa julkisiin liikennevälineisiin tai yksin kaupungille. Nyt ei pelota enää yhtään, tai jännitä, ja tiedän kyllä että meillä menee ihan hyvin vaikka mentäisiin mihin kahdestaan. Ihanan helpottavaa kun ollaan molemmat kasvettu, Nova isommaksi vauveliksi ja minä hänen äidiksi.

Nyt kun Novalla alkaa olla jo enemmän päivärytmiä, mäkin uskallan olla jo hetken pois hänen luotaan. Tähän mennessä olen ollut Novan luota pois yhden kerran, kun menin mun tädin kanssa käymään mun mummolassa silloin kun oltiin Oulussa koko perhe. Siellä oli silloin muistisairauden vuoksi tilanne päällä ja piti lähteä käymään nopeasti, niin en ehtinyt alkaa pakkaamaan vauvaa ja kaikkia tarvikkeita, vaan hän jäi Oton huomaan. Reissu kesti vajaan tunnin ja Novalla sujui hienosti. Seuraava kerta koittaa ehkä jo parin viikon päästä, kun ilmoitin itseni kuvankäsittelyworkshopiin joka kestää kaksi tuntia. Jos pääsen mukaan, Nova saa olla sen aikaa Oton ja tyttöjen kanssa, ja sekin varmasti sujuu hyvin.

Jotenkin tuntuu ihan hurjalta että kohta meidän pikkuinen kuopuskin on jo neljä kuukautta, vaikka ihanaa hänen kasvuaan onkin seurata. Ja on ilo huomata että vauva on kehittänyt oman muun perheen rytmiin sopivan rytminsä itse, kun hänelle on antanut aikaa ja mahdollisuuksia siihen. Rutiineja ollaan toistettu alusta alkaen samalla tavalla, jotta vauvalle on muodostunut käsitystä siitä mitä milloinkin tehdään. Iltatoimet tehdään aina samalla tavalla, ja aamutoimet myös.

Mä ymmärrän kyllä hyvin heitäkin jotka suosivat kelloon sidottuja rytmejä. Kyllähän päivät on helpompi toteuttaa esimerkiksi isomman lapsikatraan kanssa, kun on tarkka rytmi jota kaikki noudattavat, ja tämä sopii varmasti parhaiten silloin kun meininki ei muutenkaan ole niin spontaania vaan on enemmän samoja, säännöllisiä juttuja. Ja esimerkiksi päiväkodissa tarkka päivärytmi on ihan ehdoton että asiat saadaan sujumaan. Mun oma luonne ja meidän perheen meininki vaan on vähän rennompi, eikä tehdä joka päivä samoja juttuja samoihin kellonaikoihin. Siksi koen helpompana ratkaisuna meille sen että kellonajat vaihtelevat mutta järjestys pysyy samana ja aikavälit suunnilleen samanlaisina esimerkiksi ruokailuissa. Se mahdollistaa sen, että voidaan lähteä toisena päivänä parin tunnin ajomatkan päähän reissuun klo 8 aamulla, ja toisena päivänä nukkua kymmeneen asti koko perhe, ja nauttia kummastakin ihan yhtä paljon.

Millaisia päivärytmejä teiltä löytyy? Tykkäättekö päivä kerrallaan -meiningistä vai onko kellontarkka päivärytmi enemmän teidän juttu? 

Ajeltiin Helatorstaina Turkuun Emilian ja Topiaksen luokse pariksi yöksi. Meidän edellisestä Turun reissusta oli vierähtänyt jo tovi, ja oli ihana päästä sinne viettämään aikaa porukalla. Meidän lapset tykkäävät leikkiä yhdessä ja samoin myös Otto ja Topias ovat hyviä ystäviä keskenään, niin on aina ihan mahtavaa nähdä ja hengailla. En ole täällä blogissa kirjoittanutkaan (instassa olen vilauttanut) että sain mahtavan kunnian olla Emilian kaasona Emilian ja Topiaksen häissä, jotka ovat ensi kesänä. Tähän reissuun liittyikin myös kaason velvollisuuksia, kun suunnattiin sovittelemaan hääpukuja Emilialle.

Palasi ihan mieleen omat hääpuvun sovitusmuistot ja se hetki kun löysin oman täydellisen pukuni. Oi niitä aikoja. Vitsailinkin puoliksi tosissani että seitsemän vuoden päästä kun 10v-hääpäivä koittaa niin me uusitaan Oton kanssa vihkivalat. En tiedä onko se ajankohta oikeasti ”jo” 10v hääpäivä mutta ollaan kuitenkin monesti puhuttu että olisi mahtavaa sitten joskus tulevaisuudessa tällainen tilaisuus järkätä ja juhlistaa uudestaan ystävien kesken ja niin että meidän lapsetkin ovat jo isompia ja muistavat juhlasta jotain. Mutta joo, ei ehkä aivan ajankohtaista nyt.

Torstaipäivänä käytiin Emilian, Novan ja muiden kaasojen kanssa lounaalla Turun keskustassa, ja sen jälkeen me suunnattiin Oton, Topiaksen ja isompien lasten kanssa Kupittaalle Seikkikseen eli seikkailupuistoon (apua korjatkaa turkulaiset jos meni termit väärin). Siellä lapset juoksivat ja touhusivat hulluna. Nova nukkui hyvät päiväunet ja oli ihana seurata kun lapset olivat niin innoissaan. Illalla Topias ja Otto laittoivat meille ruokaa ja katsottiin telkkaria ja vaan chillattiin porukalla. Parasta.

Perjantaina me suunnattiin tosiaan pariin hääpukuliikkeeseen ja upea tuleva morsian sovitteli ihania hääpukuja ja me toimittiin Novan kanssa makutuomareina. Löytyi kyllä useampikin mielettömän kaunis puku, oli ihanaa päästä hiplaamaan mielettömiä pitsejä ja tyllejä ja kirjailuja.

Mulle on tosi suuri kunnia saada olla kaasona, ihan mahtavaa päästä konkreettisesti auttamaan toisten tärkeässä päivässä ja luomaan niitä unohtumattomia hetkiä. Ja tietty järkkäämään polttareita, niistäkin tulee varmana ihan superhauskat!

Hääpukusovittelun jälkeen mentiin poikien ja lasten kanssa Myllyyn ja sen jälkeen vielä Turun keskustaan Hello! American Dineriin syömään. Istuttiin siellä hyvä tovi ja oli kyllä hyvät burgerit ja bataattiranskalaiset. Illalla katsottiin porukalla leffoja, ja mulle iski hirveä flunssa jolta luulin jo säästyneeni. Otto oli alkuviikosta flunssassa ja ajattelin jo että säästyin siltä kun se ei iskenyt mulle vielä silloinkaan kun Otto jo oli parantunut. Mutta ei, tuli se sitten mullekin.

Tänään lähdettiin aamulla kotiin ja mä olen kuluttanut päivää nenäliinojen seurassa. Onneksi Otollakin kesti flunssa vain pari hassua päivää niin toivottavasti mullakin menee nopeasti ohi. Jouduttiin perumaan viikonlopun muut kivat suunnitelmat nyt tämän flunssan takia, mutta onneksi kesä on vasta alkamassa ja meillä on paljon aikaa tehdä vaikka mitä kivaa. Nyt otetaan iisisti loppuviikonloppu, ja ensi viikolla alkaakin sitten esikoisen elämän viimeinen päiväkotiviikko ja sen jälkeen kesäloma! Ihan parasta!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Perjantaina kesä vaan räjähti Helsinkiin ja nyt on luonto kauneimmillaan. Ollaan otettu kaikki ilo irti ja siksi mä en eilen tehnyt uutta postaustakaan. Me oltiin aivan koko päivä aamusta iltaan ulkona. Aamupäivällä ajeltiin Itikseen Idän kyläjuhlille kuvaamaan muutamat kuvat Elsan ja Einon kanssa. Kuvausten jälkeen tultiin hetkeksi kotiin, ja sitten lähdettiin käymään Roihuvuoren kirsikkapuistossa, mutta päädyttiinkin vahingossa Roihuvuoren japanilaistyyliseen puutarhaan. No, kerron siitä sekaannuksesta lisää kunhan saan ne kuvat käytyä läpi ja käsiteltyä. Puutarhareissun jälkeen istuttiin loppuilta omalla pihalla grillaamassa, PA-RAS-TA!

Perjantaina tosiaan Otto rakensi meidän terassin aidan valmiiksi, ja vihdoin terassilla alkaa näyttää siltä kuin pitääkin. Olen tallentanut koko terassiprojektin kameran muistikortille ja ajattelin tehdä siitäkin aivan oman postauksensa.

Ollaan oltu melkein joka päivä useampi tunti omalla terassilla ja toivon vaan että nämä ihanat kelit jatkuvat ja saadaan nauttia ulkonaolosta ensi viikollakin. Olin kyllä niin kaivannut tätä fiilistä kesästä ja siitä että kaikki on mahdollista. Mä oon ehdottomasti kesäihminen, vaikka kaikissa vuodenajoissa on toki oma tunnelmansa ja omat ihanat juttunsa. Mutta kesä sopii hyvin yhteen mun spontaanin luonteen kanssa: milloinpa muulloin olisi yhtä helppoa lähteä ihan yhtäkkiä kengät-vain-jalkaan -meiningillä ulos kuin kesällä? Niinpä.

Toki spontaanius on paljon kiinni muustakin kuin vuodenajoista, mutta kesällä muutkin ihmiset lähtevät helpommin mukaan kaikkeen hauskaan tekemiseen lyhyelläkin varoitusajalla, koska lähteminen on helppoa ja tekemisen mahdollisuuksia paljon. Ja se on ihanaa.

Nämä kesäsäät pääsivät yllättämään mun vaatekaapin aivan täysin, ja ensi viikolla onkin pakko lähteä kesävaateostoksille. Korjasin perjantaina kuitenkin kätevästi maximekon mentävän aukon kaapistani ruokakauppareissulla: Lidlissä oli nimittäin jäljellä just mun kokoa ihanasta tummansinisestä kukkamekosta joka maksoi yhdeksän euroa. Koska olen tykännyt aiemminkin Lidlistä ostamistani leggingseistä ja ollut tyytyväinen niiden laatuun, lähti mekko samantien mukaan. Mekko on aivan ihana, ja kaula-aukko venyy juuri sen verran että siinä pystyy hyvin imettämään. Malli sopii mulle hyvin mun mielestä, ja voisin ostaa tuon vaikka kaikissa eri väreissä jos niitä sattuu jossain Lidlissä tulemaan vielä vastaan.

Tänään ollaan oltu ystäväperheen lasten synttäreillä Espoossa koko päivä, ja lapset ovat uineet ja me ollaan grillattu. Aika kesäinen meininki edelleenkin siis, voi kun nämä säät vaan jatkuisi koko kesän! Ehkä pian päästään jo rannallekin. Viime vuonna tähän aikaan oltiin juuri palattu Mallorcan reissulta. Ihanaa kun nyt ollaan saatu nauttia samanlaisesta lämmöstä kuin siellä, ihan täällä Suomessa.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3