Käytiin eilen mun mummolassa porukalla syömässä mummon perinteinen lihamureke ja perunamuusi -lounas ja ai että mä olin kaivannut sitä makua! Pienestä asti aina kun ollaan menty käymään mummolassa, olen toivonut juuri sitä lounaaksi, se vain on niin hyvää, vaikka toki mummo osaa tehdä muutakin hyvää ruokaa. Oli ihana päästä pitkän tauon jälkeen käymään mummolassa, mulla oli omia isovanhempiani kova ikävä.

Mä oon viettänyt lapsuuteni jokaisesta kesästä ainakin puolet mummun ja papan luona Oulussa tai Oulun lähellä, ja niistä kesistä tulee mieleen ne kaikkein mieluisimmat muistot. Äiti toi mut aina Ouluun kun tarha meni kesällä kiinni, ja meni sitten itse takaisin töihin Helsinkiin, ja tuli takaisin kun hänen oma kesälomansa alkoi. Mummola oli mun rakas kesäkoti. Allaolevissa kuvissa on meitä neljä sukupolvea, mun mummu, äiti, minä ja meidän tytsyt.

Olen onnellinen siitä, että onnistuin rakentamaan läheiset ja lämpimät suhteet isovanhempiini, vaikka asuttiinkin kaukana Helsingissä. Toivon että meidänkin tytöt pitävät mummuaan ja isoisäänsä yhtä suuressa arvossa isompana, kuin minä omia isovanhempiani, ja ainakin nyt jo näyttää vahvasti siltä että toiveeni toteutuu. Toivon toki että meidän tytöt tutustuvat kunnolla muihinkin sukulaisiin, mulle itselleni serkut olivat pienenä kuin sisaruksia, ja edelleenkin ollaan läheisiä vaikka harvemmin tavataan.

Tätini Jonna jonka luona ollaan nyt, on aina ollut mulle kuin isosisko, jota mulla ei koskaan ollut. Meillä ei ole ikäeroa kuin reilut kymmenen vuotta, ja Jonna oli mulle aina lastenvahtina Oulussa ennenkuin mummu ja pappa jäivät eläkkeelle töistä. Hänen kanssaan mä kävin mm. laitattamassa itselleni korvakorut kolmevuotiaana ilman äidin lupaa, hahaaa! 90-luvulla oli vähän vapaampaa, nykyään ei taitaisi kolmevuotias saada korviksia ilman vanhempien läsnäoloa ja lupaa. Mulla on edelleen ne samat korviksen reiät käytössä, ja muistan vieläkin sen päivän kun sain korvikset, ne harjotuskorut on vielä tallessakin. Jonna on ihana, ja mulla on kunnia olla mun nelivuotiaan serkkupoikani kummitäti!

Ihanaa kun Tiaralla on täällä leikkikavereita kokoajan, vaikka varmasti kotona neiti tulee olemaan ihan pihalla kun ollaankin vaan perheen kesken kotona. Onneksi on kuitenkin kesä ja paljon kaikkea kivaa tekemistä, eiköhän Tiarakin totu sitten taas kotona olemiseen. Zelda on ottanut kakkospäikkärit takaisin päivärytmiin kun isompien kanssa juostessa väsähtää ihan eri tavalla.

Pian lähdetään käymään mun toisen tädin mökillä, vaikka ilma ei olekaan mitä parhain raekuuroineen. Eiköhän meille tule kuitenkin mukava pikkureissu! Siellä mökillä mä kalastin aina pienenä serkkujen kanssa, muistan kun sain ongittua ensimmäistä kertaa hienon ahvenen. Annoin sille nimeksi Juusto, ja me pidettiin sen perkuujätteille serkkujen kanssa hautajaiset ennenkuin se paistettiin pannulla syötäväksi. Taidettiin me olla vähän pönttöjä!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Tänään on se päivä, kun meidän kauanodotettu kesäloma viimein alkoi. Kesäloman alkamisen kunniaksi kokosin bucketlistin, listan asioista, joita haluaisin kesäloman aikana tapahtuvan. Tämä ei ole mikään orjallisesti noudatettava työmääräys, tai lista, jonka jonkin kohdan jäätyä täyttämättä, olisin pettynyt. Lähinnä tämä lista on sellainen ideapankki, mistä voi tulla kurkkimaan vaihtoehtoja juuri sinä aurinkoisena päivänä, kun ei enää jaksaisikaan mennä rannalle, muttei keksi mitään muutakaan. Tänä kesänä haluan:

Juhlia Oton synttäreitä kunnolla kaikkien ihanien ystäviemme kanssa. Kuten kerroinkin, viimeksi Oton synttäreitä on juhlittu kunnolla kaksi vuotta sitten!

Tavata muutenkin paljon paljon kavereita kiireisen alkuvuoden jälkeen. Vaikka ollaan nähty kavereiden kanssa paljon muutenkin, on ihan eri nähdä kavereita lomafiiliksellä, kuin keskellä kiireistä viikkoa jolloin takaraivossa muistuttaa kokoajan tekemättömien asioiden kasvava lista.

Käydä Tukholman risteilyllä lasten, Oton ja äidin kanssa. Oman lapsuuteni jokavuotinen perinne, jonka haluan säilyttää myös meidän perheellä. Risteilyllä on kivaa!

Matkustaa Ouluun sukuloimaan ja ystäviä tapaamaan, kahden vuoden tauon jälkeen vihdoin. Olosuhteet eivät parina viime vuonna ole olleet suotuisia pitkien reissujen tekoon, kun joko Zelda on ollut liian pieni, tai Otolla liikaa töitä pidemmän matkustusvapaan mahdollistamiseksi. Kevätlomakin meni häitä järjestellessä, mutta nyt aiotaan ottaa kaikki irti!

Juhlia juhannusta perinteisissä grillitunnelmissa, hyvässä seurassa Oulussa. 90% juhannuksistani olen viettänyt Oulussa tai Oulun lähellä mökkeillen, sukulaisten ja ystävien kanssa grillaillen, ja se on mulle se paras ja mieluisin tapa viettää juhannusta.

Käydä terassilla, edes yksillä. Mä en ole käynyt vielä koskaan ihan ”oikealla terassilla” istumassa, ainoastaan kahviloiden terasseilla ja Low Alco Barissa. Tänä kesänä aion mennä ja tilata täydellisen mojiton.

Juosta lasten kanssa lämpimässä vesisateessa ja pomppia lätäköissä. Lapsuuden monet ihanat muistot liittyvät juuri sadepäivien lätäköissä pomppimiseen ja vesisateessa vesisodan leikkimiseen, haluan yhtä ihania muistoja meidänkin tytöille.

Saavuttaa mun unelmahiukset. Muutaman viikon kun jaksan vielä odottaa niin pääsen kokemaan toivottavasti unelmieni hiusremontin!

Käydä Korkeasaaressa ja Lintsillä. Korkeasaareen on pakko mennä lautalla, ja Lintsillä pitää syödä ainakin yksi hattara. 

Viettää kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa. Ihan sama missä ja miten, kunhan saadaan olla vain välillä kahdestaankin.

Hihitellä Tiaralle ja Zeldalle ruotsinlaivan muumidiscossa. Olen varma että meidän tanssitytöt nauttivat diskoilusta ihan täysillä!

Käydä Helsingissä jossain, missä en ennen ole käynyt. Vaikka olen asunut täällä melkein 20 vuotta, olen varma että täältä löytyy vaikka mitä ihania paikkoja missä en vielä koskaan ole käynyt, kuten esimerkiksi Roihuvuoren japanilainen puutarha.

Nukkua pitkään. Jos vaan vielä osaan, liian usein käy niin että saisin nukkua niin pitkään kuin haluan, mutta pomppaan silti kasin maissa ylös kun en saa enää unta. Ehkä tänä kesänä opin nukkumisen taidon uudelleen!

Syödä ainakin sata jäätelöä. Jätskiä ei voi syödä kesällä liikaa!

Viettää kahdenkeskistä aikaa sekä Tiaran, että Zeldan kanssa. Liian harvoin ehtii rauhassa lähteä vain toisen kanssa jonnekin ja antaa jakamattoman huomionsa. Mun ja Tiaran taannoinen kahdenkeskinen jätski- ja shoppailureissu oli aivan ihana, mutta kesällä voisi lähteä kahdelleen vaikka uimaan tai testaamaan uutta leikkipuistoa. Zeldan kanssa voisin mennä hiekkarannalle rakentamaan massiivisen hiekkakakkurykelmän.

Avata pitkään säilömäni pullon G.H. Mummin aitoa shamppanjaa juhliakseni jotain mahtavaa tapahtumaa. Mä en ole koskaan ennen tätä omistanut ikiomaa shamppanjapulloa,  mutta nyt kun omistan niin aion avata sen vain ja ainoastaan oikein painavan syyn vuoksi. Toivotaan siis että kesä tarjoaa aihetta juhlaan jossain vaiheessa!

Käydä piknikillä, monta kertaa. Piknikkeily on vaan niin kivaa ja hauskaa!

Asua rannalla kaikki hellepäivät. No ei ehkä ihan kaikkia, mutta suurimman osan kuitenkin. Mä rakastan olla rannalla, syödä pensasmustikoita, rakentaa hiekkalinnoja, kastella varpaita vedessä ja kiljua. Heitellä rantapalloa, lukea britti Glamouria auringon paahteessa, ja levittää aurinkorasvaa iholle.

Mennä kauppatorille syömään mansikoita. Miksi oi miksi en ole tehnyt sitä moneen vuoteen??

Käydä jossain museossa yhdessä koko perhe. Taaperoystävällisiä vinkkejä otetaan vastaan, harkinnassa ainakin Helsingin luonnontieteellinen museo.

Käydä Skideillä festareilla. Vuosi 2012 oli huippu, 2013 jäi välistä, mutta tänä vuonna olisi kiva mennä taas käymään!

Viettää tyttöjenillan. Otolla on tarkoitus mennä mökille poikieniltaan jossain vaiheessa kesää, ja silloin mä vietän meidän tyttöjen kanssa tyttöjenillan. Katsotaan joku ihana leffa, vaikka Prinsessa Ruusunen, laitetaan kynsilakkaa varpaisiin ja syödään popcornia.

Matkustaa Oton kanssa häämatkalle Berliiniin ihan kahdestaan. Häämatkaa on odotettu kuukausikaupalla, mutta heinäkuussa me vihdoin päästään matkaan! En malttaisi enää odottaa, en kahdenkeskistä aikaa, enkä varmasti henkeäsalpaavan upean kaupungin kokemista.

Kiertää Helsingin leikkipuistoja. Hyvin alkanut leikkipuistojen sunnuntaitestaus jäi loppukeväästä tauolle kiireiden vuoksi, mutta kesä on loistelias aika jatkaa kiertelyä, ihan minä päivinä tahansa.

Grillata monta kertaa niin kotona kuin muuallakin. Grilliruoka kuuluu kesään, ja grillaaminen on hauskaa! Se ruuantuoksu grillatessa on myös jotain niin uskomattoman ihanaa, vesi herahtaa kielelle kun vain ajatteleekin.

Käydä uimassa meressä, eikä vain kastelemassa varpaita ja kiljumassa. En ole heittänyt talviturkkia pois vuosikausiin, ehkä nyt olisi jo korkea aika?

Nauttia hitaista ja rauhallisista aamiaishetkistä. Niitä tulee ikävä taas talvella, kun kello 6.30 vääntää silmät ristissä pikapuuroa mikrossa.

Käydä myöhäisillä iltalenkeillä raikkaassa kesäilmassa. Kokeilin jo kerran vaikka loma ei ollutkaan vielä alkanut, ja oli kyllä niin virkistävää! Toivottavasti tästä tulee rutiini.

Löytyykö teiltä samoja suunnitelmia? Miltä teidän listanne näyttää/näyttäisi? Maailman parasta kesälomaa kaikille jotka sellaista parhaillaan viettävät, ja kaikille muille ihanaa viikonloppua<3

Sunnuntai on yleensä se viikon rauhallisin päivä, niin myös tänään. Mutta pinnan alla kuhisee! On jääkiekon MM-finaalia, Eurovaaleja, ja koska ilta ei muuten olisi tarpeeksi jännittävä, päätettiin sitten järjestää vielä sellainen oma pieni jännitysnäytelmä nimeltä ”Lapset yhtäaikaa nukkumaan”. Normaalisti lapset menevät meillä peräkanaa nukkumaan 19-20 välillä, Tiara ensin, ja Zelda perään. Tähän asti Zelda on aina (imetyksen loppumisen jälkeen) nukutettu Oton syliin, ja Otto on kantanut neidin vaan sitten nukkuvana omaan sänkyynsä.

Zelda on kuitenkin jo senverran iso tyttö, että Otolla ei kestä enää selkä jokailtaista nukuttelua, ja muutenkin on varmasti jo hyvä aika opetella omaan sänkyyn nukahtamista, kun ikää on se reilut 13 kuukautta, verraten Tiaraan joka oppi nukahtamaan omaan sänkyyn jo alle kolmikuisena. Meille tämä on tähän asti ollut toimiva ratkaisu, eikä olla sitä koettu mitenkään taakkana. Lapset ovat erilaisia, ja siinä missä Tiara jäi jo ihan pikkuvauvana onnellisena lauleskelemaan sänkyyn ja jokelteli itsensä uneen, Zelda huusi pää kirkuvan punaisena jos hänet yritti jättää yksin sänkyyn.

Ollaan nyt pari viikkoa harjoiteltu omaan sänkyyn nukahtamista päiväuniaikaan ja käytetty tassumenetelmää, eli olen käynyt aina paijaamassa Zeldaa ja laittamassa lammasunilelua takaisin kainaloon, jos tytsy on alkanut itkemään. Yllättävän hyvin kuitenkin on sujunut, ja joka kerta päiväunille mentäessä ei ole tarvinnut käydä paijailemassa, vaan Zelda on tosiaan nukahtanut ihan itse.

Tämäniltainen yhdessä yöunille nukahtaminen sujui odotettua paremmin, Tiara nukahti kymmenessä minuutissa tyttöjen hetken kikateltua yhdessä. Zeldalla kesti reilut puoli tuntia nukahtaa, mutta itkuinen tai hätäinen hän ei ollut. Lähinnä huuteli ja höpötteli itsekseen, leikki vähän pehmoleluilla, ja juuri ennen nukahtamista kitisi pienen hetken, ennenkuin tuli ihan hiljaista. Nyt molemmat nukkuvat, uskomatonta! Tästä me haaveiltiin kolmetoista pitkää kuukautta.

Ja täytyy sanoa että oli ihana kuunnella sitä tyttöjen kikattelua, tuli ihan mieleen yökyläilyt kavereiden luona omasta lapsuudesta. Kikateltiin aina kavereiden kanssa ja jossain vaiheessa aina äiti tuli sanomaan että nyt tytöt nukkumaan. Mä niin näen jo sieluni silmin kuinka monta kertaa me vielä tulevaisuudessa tullaan sanomaan nuo sanat, mutta samaan aikaan olen niin järjettömän onnellinen ja iloinen siitä, että tytöillä on toisensa. Tiara ja Zelda tulevat olemaan suuri tuki ja turva toisilleen, ja varmasti ihanat ystävät myös.

Tänään on ollut kyllä ihan loistava päivä muutenkin, käytiin päivällä puistossa hengailemassa ja syömässä jäätelöä, minkä jälkeen tultiin kotiin kokkailemaan kana-halloumi-mansikkasalaattia. Ruuan jälkeen lepäiltiin hetki, ja lähdettiin sitten käymään äänestämässä. Yllättävän rauhallinen meininki oli äänestyspaikalla ainakin puoli seiskan aikaan illalla, yhtään ei tarvinnut jonottaa. Nyt katsellaan jääkiekon MM-finaalia, ja toivotaan että tuo 1-1 tilanne tuosta vielä kohenee Suomen parhaaksi.

Ihanaa että saatiin yksi yhteinen vapaapäivä viikon päätteeksi, ensi viikolla niitä onkin jo kaksi helatorstain ansiosta, ja sitä seuraavalla viikolla kokonainen viikonloppu ekaa kertaa sitten Vapun. Enää kaksi viikkoa ja viisi päivää kesäloman alkuun, ja oi kyllä, mä todellakin lasken päiviä! Tämä vuosi on ollut varmasti meidän elämän rankimpia kun ollaan molemmat ahnehdittu itsellemme hommia vähän turhankin paljon, Otto töissä ja minä blogin, lasten, pääsykokeiden ja hääjärjestelyiden kanssa, mutta kuuden viikon yhteinen loma varmasti lataa akkuja siihen malliin että jaksaa taas puurtaa seuraavankin vuoden. Välillä on tuntunut että loppuu puhti kesken, mutta nyt jaksaa taas kun tietää että loma on niin lähellä, ihanaa!

Mahtavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Toivottavasti tämä ilta saa vielä arvoisensa päätöksen ja Suomi voittaa MM-kultaa!

Moni muistaa varmaan vielä meidän olkkarin matolla pidetyn vappupicnikin? No nyt päästiin vihdoin eilen ulos picnik -viltti matkassa, kun ihana kesäinen sää rantautui kunnolla tänne. Hektinen viikko sai viimein arvoisensa päätöksen, kun Oton töiden jälkeen mä pakkasin muksut ja kimpsut ja kampsut, ja kipiteltiin Ottoa vastaan. Käveltiin huikea viidenkymmenen metrin matka kanavanrantaan ja otettiin hyvä spotti viltille. Ensin näytti menevän vähän pilveen, ja huomasin muistikortinkin unohtuneen kotiin ja pieni epätoivo iski hetkellisesti. Päätin sitten kuitenkin spurtata, ja juoksin hakemaan muistikortin nopeasti sillä aikaa kun Otto kattoi salaatit esille, ja sillä aikaa onneksi aurinkokin löysi tiensä takaisin esille pilvien lomasta.

Kokkasin meille kana-halloumisalaattia, johon laitoin buffalowingsejä valmiiksi pilkottuna (rasvaista mutta niiiiin herkullista), halloumia yllättäen, pari paprikaa kevyesti kuullotettuna, kevätsipulia, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja hunajamelonia. Oli kyllä todella hyvää, ja aika nopeaa valmistaakin. Tipakin söi hyvällä halulla, mutta Zelda ei ilmeisesti vielä oikein hiffaa tätä picnik-konseptia kun aina picnikkeillessä neiti vaan heittelee ruokia ympäriinsä, vaikka pöydässä syö nätisti mitä tahansa. Viinirypäleet kelpasivat sentään ja niitä minineiti pupelsi menemään koko picnikin ajan.

Oli ihanaa vaan köllötellä auringossa ja katsoa kuinka innoissaan Tipa tutki kaikenmaailman kukkia ja hanhia ja ötököitä onnesta soikeana. Kuunneltiin musiikkia ja Zelda tanssi varmaan puolet picnikistä, hän ei vaan voi mitenkään olla tanssimatta jos on hyvä biitti soimassa.Pitäisi useamminkin lähteä extempore-retkille vaikka olisikin työpäivä, tämä pieni picnik ainakin pristi tosi paljon ja antoi voimaa jaksaa taas tämän pitkän viikon. Toivottavasti aurinko suosii meitä jatkossakin, niin voidaan mennä picnikille tai rannalle vaikka jokapäivä.

Zelda oli mun huomaamattani pakannut rattaiden alakoriin kirppiskamojen joukossa olleen feikkiuggin ja sillä oli saatava leikkiä sitten myös picnikillä.

Oli ihan parasta voida laittaa sortsit jalkaan, siitä jos mistä tulee kesäfiilis. Ostin muutama viikko sitten ihanat valkoiset pitsishortsit ja punaraidallisen croptopin, jotka pääsivät nyt ensi kertaa käyttöön. Mä otin myös Sheinsidelta saadun uuden merihenkisen collegen mukaan, sillä matkalla jätskiostoksille tuul tosi paljon ja sillekin oli tarvetta. College sopii tosi kivasti shortseihin kuosiltaan ja tyyliltään, vaikka onkin vähän turhan pitkä niiden kanssa pidettäväksi, tai sitten shortsit ovat liian lyhyet, haha.

College Sheinside* / Croptop New Yorker / Shortsit H&M / Ballerinat H&M / Kaulakoru Glitter* / Laukku Michael Kors

*saatu blogiyhteistyön kautta.

Tänäänkin on ollut ihana ilma ja rento päivä, tyttöjen sekä Oonan ja pian kuukauden ikäisen minityypin kanssa. Minityyppi otti rennosti, ja me isommat tytöt käytiin Aurinkorannan kahvilan terassilla syömässä jäätelöt, ja leikkipuistossa muutaman tunnin pyörähdys. Huomenna nähdään kavereita, sekä lasten että mun, ja odotan sitä innolla. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille<3

Helsinki on verhoutunut joulukoristeisiin, tämä on sitä vuoden parasta ja kauneinta aikaa. Illan hämärtyessä valot loistavat niin kauniisti että joulun läheisyyden voi todella aistia joka puolella. Enää tasan kuukausi jouluun! Mun blogia lukevat eivät ole voineet välttyä huomaamasta, että mä olen joulua palavasti rakastava tyyppi, ja ehdottomasti näin joulunaikaan tykkään tuoda ripauksen jos toisenkin joulua vähän joka postaukseen.  Koittakaa kestää, joulun jälkeen taas luonnollisesti helpottaa, haha!

Me käytiin ennen joulukadun avajaisia Stockmannilla aikeinamme morjenstaa joulupukkia, mutta lopulta Tiara olikin sitten vähän toista mieltä. Mentiin joulupukin viereen istumaan kun syli oli ehdoton ei-ei, mutta siinä vieressäkin ainoa mitä Tipa sai pukille sanottua oli että ”Kalat ovat tuollapäin!” kuten allaolevasta kuvastakin varmaan näkee, siinä Tipa nimittäin osoittelee kalojen suuntaan. Kalat ovat Tipan suursuosikki ja niitä täytyy käydä katsomassa jokaisella keskustareissulla vaikkei Stockmannille olisi muuten mitään asiaa edes, kun neiti huutelee jo metrossa aina että ”Mennään Stockalle katsomaan kaloja!”.

Stockalta me hipsittiin Aleksanterinkadulle ja saatiin kuin saatiinkin hyvä paikka ihan tien reunasta, että nähtiin hyvin joulukulkue. Kulkueella oli tänä vuonna enemmän koiria kuin viimeksi, mikä oli etenkin Tiaran mielestä huisin hauskaa ja ihasteltiinkin niitä varmaan kaikkein eniten joulupukin jäädessä toissijaiseksi. Taisi meillä ainakin tänään eläimet voittaa taiston joulupukin kanssa ihan 6-0! Saa nähdä miten käy tulevaisuudessa. Mä Facebookissa kyselinkin jo että mitä olette mieltä, kannattaako tänä jouluna jo pyytää joulupukkia vierailulle meidänkin kotiin?

Tiara ei siis tänään ollut hirvittävän innoissaan pukeista (suoraan sanoen oli aika pakokauhuinen varsinkin Stockmannilla, vaikka sai kurkkia pukkia äidin sylin turvista), mutta toki tilanne voisi olla ihan toinen jos pukki tulisi omaan kotiin ja toisi vieläpä lahjoja mukanaan. Mulle itselleni joulupukki on aina ollut tärkeä osa joulua ja melkein joka joulu meidän tai sukulaisten luona missä ollaan oltu viettämässä joulua, on käynyt pukki. Kunhan tytöt vanhenevat niin ehdottomasti tilataan aina pukki käymään, ja mahdollisesti jo tänäkin jouluna, mutta mietin vain että pelästyyköhän Tiara pahasti jos pukki tulee käymään?

Bernhardilaiset olivat ihan meidän suosikkeja, kunnon hurmaajia! Kaikkein suloisin oli tuo ylläolevassa kuvassa näkyvä piskuinen pentu joka matkusti toisen koiran vetämissä vaunuissa. Ihan huikean söpö pikku karvapallero, aww! Täytyy muuten tunnustaa jotain noloa itsestäni: Moni mun kaveri luuli pienenä, että Lassie on koirarotu, vaikka nykyään kaikki tietävät että Lassie oli vain elokuvan koiran nimi ja koiran rotu on collie. Itse tiesin että Lassie ei ole koirarotu, mutta erehdyin vielä nolommin: luulin että Beethoven on koirarotu ja kesti kauan oppia että ei, se onkin Bernhardinkoira.

Kotimatkalla Tipa kuukahti samantien, taisi olla tytsyllä jännittävä päivä. Zelda taas teki perinteiset ja heräsi ei sekuntiakaan aiemmin kuin juuri tapahtuman loputtua ;)! Punaiset posket ja hyvä mieli saatiin kaikille reissun aikana, ja sitten tultiin kotiin syömään eilisen makaroonilaatikon jämät uudella twistillä, heitettiin nimittäin pannulle paketillinen pekonikuutioita, ruskistettiin ne, sitten makaronilaatikon jämät perään, loraus kermaa ja parmesania ja avot – maailman paras jämämakaronilaatikko on syntynyt!  Joskus saa vähän löysäillä ruuanlaitossa ja tänään oli juuri sellainen päivä.

Nyt mä lähden etsimään mun suklaapatukkaa jääkaapin uumenista ylpeänä siitä että olen vastustanut fanipaloja hienosti koko viikon, woohoo! Sitten voisin käpertyä Oton kainaloon vielä hetkeksi katsomaan sarjoja ennen kuin uni vie voiton. Hyvää yötä ja mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!♥

Minkä ikäisiä teidän muksut on olleet kun pukki on tullut käymään ensimmäisen kerran? Miten ovat reagoineet pukin vierailuun?