Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kalevan kanssa.

Kirjoitin teille aiemmin siitä, kuinka kätevästi Kalevan Digiversio, eKaleva kulkee mukana joka paikkaan, samalla kun kerroin tarinaa oululaisista juuristani. Digiversio on edelleen mahtava, mutta onko mitään ihampaa tapaa nauttia viikonloppuaamusta, kuin rauhallinen jättiaamiainen kahvikupin ja paksun sanomalehden kanssa? No ei kyllä taida olla. Jo lapsuudessani mun äiti tilasi sanomalehteä, ja luin aamuisin äidin kanssa keittiönpöydän ääressä sanomalehteä aina viikonloppuisin.

Varhaisimmat kuvat musta ”lukemassa sanomalehteä” syöttötuolissa ovat ajalta jolloin olin 4 kuukautta. 90-luvulla ei paljoa painomustetta ja lehden palasia vauvan suussa, tai nelikuukautisen istuttamista kuumotettu. Rakastin repiä jo äidin lukemaa lehteä palasiksi, ja rutistella. Ehkä silloin muhun siirtyi jokin sanomalehtien rakastajan geeni, ja siksi koen valtavan suurta nautintoa siitä että saan vaan uppoutua mielenkiintoisiin artikkeleihin ja lukea. Mussa asuu suuri tiedonjano, ja jos voisin, lukisin paljon nykyistäkin enemmän.

Olen onnekas, kun olen ollut pienestä asti kiinnostunut lukemisesta, uutisista ja faktoista. Varmasti siihen on suuri merkitys sillä, että sain aina nähdä kuinka mun oma äiti luki sekä itsekseen että yhdessä mun kanssa. Haluan opettaa omatkin lapseni lukemaan ja ottamaan asioista selvää, ja satujen lukemisen lisäksi on hyvä, että he näkevät myös minut nauttimassa lukemisesta, lehdistä ja rauhallisista aamuista. Lukeminen on tärkeää, ja sen hyödyistä ei voi puhua liikaa.

Kalevassa on paljon luettavaa ihan joka päivä, mutta erityisesti viikonloppuisin lukemiselle on enemmän aikaa, ja silloin lehdessä on vielä normaaliakin enemmän sisältöä. Kaleva on aina jaettu kahteen osaan: Kaleva1 sisältää uutisia läheltä ja kauempaa, asiantuntevia näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin ja suuren urheilupaketin. Ykkösosan aloittaa aina koko lehden sisällön yhteen kokoava vinkkiaukeama, josta voi jo etukäteen tsekkailla mitä haluaa ekaksi lueskella. Kaleva2 on lukemistomaisempi. Sieltä löytyy päivittäin tarinoita ja vinkkejä, kulttuuria ja mielenkiintoisia ihmisiä. Lukijoiden kirjoitukset, sarjakuvat, sää sekä radio- ja tv-ohjelmatiedot löytyvät myös Kaleva2:n sisältä.

 

Kalevassa ilmestyy usein myös erilaisia teemaliitteitä, ja yksi mun lemppareista on Koti-Kaleva. Rakastan katsella sisustusjuttuja ja asuntoja Oulusta, vaikka me ei sinne ollakaan muuttamassa. Haaveilu on kivaa, ja ah niin tarpeellista. Vaikka tiedän tasan että me ei nyt muuteta Ouluun, musta on ihana miettiä että entä jos ostettaisiin talo samalta kadulta mun tädin kanssa ja voitaisiin nähdä sukulaisia joka päivä.

Yksi vika Kalevassa on, nimittäin se että se aiheuttaa mulle suurensuurta Oulu-ikävää joka päivä. Mutta se nyt ei ole varsinaisesti huono juttu, tuleepahan soiteltua useammin mun sukulaisille, kuten äidille ja papalle. Ja pian me onneksi mennään taas Ouluun käymäänkin.

Jos sulta meni Kalevan huikea kahden viikon ilmaisjakso ohitse edellisessä postauksessa, tässä vielä ohjeet kuinka saat Kalevan ilmaiseksi kahden viikon ajan kotiisi ja diginä, tai pelkästään diginä. Eli klikkaa itsesi TÄNNE ja tilaa Kaleva kahdeksi viikoksi kotiinkannettuna, sekä myös diginä. Kalevan paperiversion kotiinkannettuna ainoastaan Pohjois-Suomeen, mutta digiversion saa itselleen missä päin Suomea tahansa, eli sitä kannattaa kokeilla vaikka ei Oulussa asuisikaan.

Edellisen postauksen perusteella ihan hurjan moni teistä mun lukijoista asuu Oulussa, ja oli ihan mahtavaa miten moni innostui kommentoimaan! Kiitos tosi paljon kaikille kommentoineille, oli tosi mielenkiintoista lukea teidän ajatuksista Ouluun ja oululaisuuteen liittyen. <3 Ehkä mä joskus intoudun toteuttamaan  kokonaisen videon Oulun murteella, apua!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ASUSin kanssa.

Viime viikolla tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun perustin oman yrityksen. Vuosi! Vuosi sitten olin aivan paniikissa kun yritystä perustin. Olin raskaana toisella kolmanneksella, juuri lopettanut päivätyöni ja heittäytynyt jonkun mielestä aivan tyhjän päälle: pelkän blogin varaan. Kesällä on aina markkinoinnin kannalta hiljaisempaa, joten perustin yritykseni oikeastaan ”pahimpaan aikaan”, juuri silloin, kun blogimainonta on vähäistä ja palkkiokin näin ollen pienempi. Oltiin vasta ostettu uusi auto, ja kolmannen raskauden takia oli pakko miettiä suurempaa asuntoa. Voin kertoa että vuosi sitten tähän aikaan otsallani komeili muutama hikikarpalo, ja ne kaikki eivät johtuneet pelkästä raskauspahoinvoinnista.

Onneksi mä uskalsin kokeilla siipiäni ja luotin vaistooni, sillä se kannatti. Vaikka yritystä perustaessani olin paniikissa, hyvin nopeasti huomasin että päätös oli tasan oikea. Olin punninnut päätöstä tarkkaan, ja miettinyt realistisesti mitä mahdollisuuksia minulla yrittäjänä on. Liiketoimintasuunnitelmani oli selkeä, ja vaikka kesä oli ollut hiljaisempi, mun oli pakko luottaa siihen että kyllä se siitä taas vilkastuu kuten aiempinakin vuosina. Onneksi myynti lähti heti rullaamaan kesän jälkeen, onhan taustallani loistava myyntitiimi joka koostuu pitkän linjan ammattilaisista. Yrittäminen ei ollutkaan niin hankalaa, eikä byrokratia niin vaikeaa, kun palkkasin loistavan kirjanpitäjän. Kaikki mun pelot osoittautuivat turhiksi, ja tämä vuosi yrittäjänä on ylittänyt aivan kaikki mun odotukset.

En viime vuoden elokuussa uskaltanut oikeasti uskoa siihen, että Otto voisi olla koko vanhempainvapaan ajan kotona, mutta tässä sitä nyt eletään Oton vanhempainvapaan viimeisiä kuukausia, ja tämä on ollut meidän elämän parasta aikaa, eikä ole tuottanut mitään taloudellisia hankaluuksia. Vuosi sitten se oli vain haave jonka uskalsin kuiskata illalla nukkumaan mennessä varovasti Otolle. Haaveesta se pikkuhiljaa syksyn aikana kasvoi päätökseksi, jota kohti aktiivisesti pyrin, ja uskalsin kertoa siitä täälläkin.

Tämä vuosi on ollut ihan uskomattoman antoisa, niin henkilökohtaisessa elämässä, kuin myös yrittämisen kannalta. Vaikka me ollaan samaan aikaan odotettu vauvaa, ja vietetty vauvavuotta, musta tuntuu että olen ottanut bloggaajana suurimmat askeleet eteenpäin nyt, sitten blogin ensimmäisten vuosien. Blogi on onnistunut kasvamaan, ja ennen kaikkea olen itse oppinut ihan mielettömän paljon, kun olen voinut keskittää kaiken työaikani blogi- ja somesisällön tekemiseen ja kehittämiseen.

Olen osallistunut koulutuksiin, joista tärkeimpänä ASUSin workshopit sekä viime- että tänä vuonna. Niistä sain todella arvokkaita työkaluja blogin kehittämiseen, sekä laadukkaamman ja paremman sisällön tuottamiseen. Uskon ja toivon että koulutus on näkynyt myös teille parempilaatuisina kuvina, helpommin luettavana tekstinä ja Googlessa, jos olette etsineet jotain ja löytäneet siihen vastauksen blogistani. On ollut mieletöntä saada opit suoraan alansa parhailta ammattilaisilta, kuten valokuvaaja Lars Johnsonilta, ja hakukoneoptimoinnin gurulta Aki Ovaskalta.

Tärkeänä apuvälineenä mulla on ollut blogin kanssa käytössä myös ASUSin Zenbook, sekä uusi suurempi näyttö jonka kesällä sain myös käyttööni. Kun omat kuvansa näkee ekstratarkalta näytöltä jättimäisenä, on helpompi huomata missä on kehitettävää ja kuinka kuvat voi editoida parhaiten. Tehokkuuden lisäksi mun mielestä parasta ASUS Zenbookissa onkin juuri näytön tarkkuus. Se on paras mahdollinen kone visuaalisen sisällön kanssa työskenteleville, etenkin jos liikkuu paljon ja konetta pitää kantaa mukana.

TARJOUS: ASUSilla on käynnissä Cashback -kampanja 24.9. asti, jonka aikana jokaisesta ostetusta ASUS Zenbook Flip S:n ostosta saa 100€ ostohyvityksen, kun täyttää Microsoftin sivulla hyvityslomakkeen oston jälkeen. Tämä on aika reipas hyvitys arvokkaasta koneesta, joten nyt on superhyvä hetki päivittää kalustoa, jos on tarvetta! Lisää tarjouksesta voi lukea Microsoftin sivuilta, ja Zenbook Flip S sekä lisätiedot siitä löydät Verkkokauppa.comista.

Ei yrittäminen aina ole herkkua tai maailman helpointa, mutta antoisaa ja ihan parasta kyllä. Se on ihan mun juttu. Vaikka en etukäteen edes tiennyt olevani yrittäjähenkinen, niin nyt huomaan ihan selkeästi että olen sitä todellakin. Yrittämisessä on paljon opittavaa, ja mä janoan lisää tietoa ja pyrin opettelemaan joka päivä lisää.

Vuoden jälkeen tunnen oloni vaan todella kiitolliseksi ja onnekkaaksi. Olen kiitollinen Otolle, läheisilleni sekä kaikille mahtaville ihmisille keiden kanssa olen saanut tehdä yhdessä töitä, ja kehittyä ja kasvaa. Kaikkein eniten olen kuitenkin kiitollinen teille lukijoille, joita ilman koko blogia ei olisi, eikä mun yritystäkään. Toivon että tiedätte sen, kuinka paljon te merkitsette mulle, ja kuinka paljon mä haluan tulla paremmaksi ja kehittää blogia aina vain teille mieluisammaksi. Aina on varaa parantaa, ja aion ehdottomasti jatkaa blogisisällön, kommunikaation ja somekanavien kehittämistä parempaan suuntaan myös jatkossa.

Ihanaa päivää kaikille ja K-I-I-T-O-S!

Kirjoitin viimeksi meidän perheen kaksikielisyydestä viime vuoden tammikuussa, eli reilut puolitoista vuotta sitten. Sanomattakin on selvää, että kielellinen kehitys on ollut huimaa sen jälkeen, ja nyt mennään jo aivan eri sfääreissä kuin silloin. Silloinkin lapset pärjäsivät jo hienosti päiväkodissa ruotsiksi, mutta nyt voisi sanoa että kielet ovat etenkin esikoisella ihan tasavahvoja, joissain asioissa ruotsi tulee jopa vahvemmin kuin suomi. Keskimmäisenkin ruotsin kieli on nykyään vahvaa, ja hän pystyy kommunikoimaan ruotsiksi oikein hyvin niin arkipäivän asioissa, kuin esimerkiksi kertomaan omista leikeistään/harrastuksistaan/unistaan/ajatuksistaan.

Meidän kuopuksen kielellistä kehitystä onkin nyt jännittävää seurata, hän on kuitenkin ensimmäinen lapsista jolle on systemaattisesti puhuttu ruotsia jo aivan ensi hetkistä alkaen. Vielä hän ei itse sano mitään, mutta reagoi jo tiettyihin sanoihin ja äänenpainoihin. On hauskaa seurata kuinka hän selkeästi tykkää myös ruotsin kielestä, ja on tykännyt siitä jo ihan pienestä asti. En tiedä johtuuko se siitä että ruotsi on lähtökohtaisesti pehmeämpää ja vähemmän töksähtelevää kuin suomen kieli, vai mistä, mutta häntä aina hymyilyttää kun tytöt ja Otto puhuvat hänelle ruotsia.

Uskon että Novalla on jo huomattavasti helpommat lähtökohdat kaksikielisyyden oppimiseen kuin tytöillä aikoinaan, hänellä kun on jo kolme läheistä jotka sitä toista kieltä puhuvat koko ajan. Silloin kun tytöt starttasivat päiväkodissa, Otto oli meidän perheestä ainut joka oikeasti käytti ruotsin kieltä arjessa, eikä hänkään säännöllisesti. Nyt jopa minä käytän ruotsia viitenä päivänä viikossa, kun haen tai vien tyttöjä, ja Nova on kuullut sitä pienestä asti joka päivä.

Mua jännitti etukäteen vähän tämä meidän superpitkä kesäloma, ja yhdeksän viikon tauko päivähoidosta. Mitä se tekee kielelle juuri ennen esikoisen eskarin aloitusta. Huoli oli aivan turha, eikä kieli ruostunut tytöillä kesän aikana ollenkaan. Tipa on aloittanut vahvasti eskarissa, ja hienosti kirjoittaa omaan vihkoonsa viikon tapahtumat ruotsiksi ja osaa kertoa päivistään. Eskaristakin on saatu pelkkää positiivista palautetta. Kesän aikana hän on kuunnellut paljon ruotsinkielistä musiikkia, ja lukenut paljon ruotsinkielisiä helppolukuisia kirjoja, ja lasten lehtiä, joita ollaan hamstrattu Haaparannalta ja Tukholmasta. Esikoinen on myös lukenut paljon ruotsiksi kirjoja kuopukselle, ja laulanut ruotsinkielisiä lauluja.

Niille jotka lukevat meidän perheen kaksikielisyydestä ensi kertaa, suosittelen aiempia postauksiani aiheesta. Meidän päätöksestä opettaa lapsista kaksikielisiä voi lukea täältä, ja TÄSTÄ löytyy video jolla vastasin lukijoiden kysymyksiin kaksikielisyydestä pari vuotta sitten. Lyhykäisyydessään kuitenkin tausta kuuluu niin, että Otto on asunut osan lapsuudestaan Tukholmasta, ja käynyt päiväkodin ja kaikki koulut ruotsin kielellä. Myös työt hän tekee ruotsiksi nykyäänkin, vaikka Suomessa asutaan.

Otto on siis kaksikielinen, ja halusimme yhdessä siirtää tämän suuren rikkauden häneltä lapsille. Mun oma ruotsin kielen taitoni on lähtöisin siitä että aloitin ruotsin lukemisen jo tokaluokalla, eli olen lukenut pitkän ruotsin, ja opiskellut sitä jopa pidempään kuin englantia. Lukion jälkeen kävin myös raskaaksi tulemiseeni asti ruotsinkielistä ammattikoulua. Kykenen hyvin kommunikoimaan ruotsin kielellä, ja etenkin nyt monta vuotta sitä säännöllisesti kuulleena se on melko vahva mullakin. Ei tietenkään tunnekieli, kuten Otolla tai tytöillä, mutta melko luontevasti se sujuu.

Arjessa me tehdään niin, että Otto puhuu aina ruotsia ja mä puhun aina suomea, silloin kun tytöt on hereillä. Ei siis vaihdella kieliä, vaan pidetään kumpikin se oma kieli, koska molemmat ymmärretään molempia kieliä. Tyttöjen ollessa hereillä meillä ei siis käytännössä ole yhteistä kieltä, hah. Kahdestaan ollessamme puhutaan suomea. Ja nyt Novan kanssa ollaan kyllä fuskattu välillä niin, että tyttöjen ollessa hoidossa puhutaan vaan suomea. Tässä pitää skarpata!

Me ollaan kyllä ylpeitä siitä miten hienosti tytöt ovat omaksuneet molemmat kielet, ja tiedetään että tämä on ollut hyvä päätös. Yksi parhaita juttuja siinä on se, että tytöt pääsevät ruotsinkieliseen kouluun. Jo kaksi ja puoli vuotta ollaan saatu nauttia ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen tarjoamista mahdollisuuksista, ja siitä miten loistavaa hoitoa, opetusta ja kokemuksia lapset ovat siellä saaneet. Olen iloinen että he saavat jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen asti, ja tulevat kokemaan upeita juttuja koulutiensä aikana.

Hassuja sanasekoituksia meidän lapsilla on kyllä tullut tässä vuosien varrella, tän hetken lemppareita on ainakin esikoisen ”fongata” pokemon, eli ottaa kiinni, kun hän pelaa pokemonpeliä puhelimella ja nappaa pokemoneja ulkona. Ollaan kyllä muistutettu että se on ottaa kiinni, mutta aina sieltä tulee se fongata. Se on söpöä! Keskimmäisellä on ainakin ”klipata” eli leikata saksilla. Viime viikolla mä klippasin hänen hiukset, hah!

Tiedän että siellä ruutujen takana on muitakin kaksi- tai monikielisiä perheitä! Miten teillä sujuu? Oletteko olleet tyytyväisiä erikieliseen varhaiskasvatukseen/kouluun? Mitä lapset ovat tykänneet siitä että heillä on käytössä useampi kieli? Onko teillä ollut hassuja sanasekoituksia?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Elisan kanssa.

Pääsin viikko sitten vierailemaan Elisan pääkonttorissa Pasilassa, tutustumassa Elisan asiakaspalveluun tämän kamppiksen puolesta, ja voin kertoa että oli yksi mielenkiintoisimmista työpaikoista, joihin olen päässyt tutustumaan. Tämä kampanja oli muutenkin mahti, ja uskomattoman kiinnostava kaikessa erilaisuudessaan, kun tarkoituksena ei ole mainostaa tuotetta, vaan kertoa ihmisistä ja heidän työstään. Ja se on jotain mitä mä rakastan tehdä.

Elisan pääkonttorissa meidät otti vastaan Annukka, 15 vuotta Elisalla töissä ollut palvelujohtaja, joka aloitti työnsä Elisalla rivityöläisenä asiakaspalvelussa ja on edennyt sitä kautta johtotasolle asti. Annukka johdatti meidät Elisan upeasti rempattujen tilojen läpi asiakaspalveluosastolle tapaamaan niitä ihmisiä, jotka joka päivä tekevät työtä Elisan asiakaspalvelussa ja kohtaavat ihmisiä. Me päästiin tapaamaan kolmea täysin erilaista tyyppiä, 23-vuotiasta palveluasiantuntija Katria, 23-vuotiasta Omaguru-osaaja Johania ja 55-vuotiasta Markettaa, joka tituleerasi itseään erikoistilanteiden spesialistiksi. Oikeasti hän on kuitenkin asiakassuhdepäällikkö, joka käytännössä pitää huolen siitä että asiakkaat saavat parasta mahdollista palvelua, ja auttaa ratkaisemaan kimurantimpia tapauksia.

Me saatiin kysyä ihan mitä tahansa haluttiin asiakaspalvelusta, Elisalla työskentelystä ja asiakkaiden kohtaamisesta, ja jokaisesta vastauksesta jäi kyllä hyvä mieli. Se kuva joka mulla on Elisasta omien kokemusten kautta ollutkin, vahvistui vielä 110%. Elisalla asiakas on päällikkö ja arvostettu sekä rakastettu tyyppi. Marketta kertoi saavansa senioriasiakkailtaan jopa vanhoja kunnon paperisia kirjeitä, joissa kiitetään avusta ja kerrotaan kuulumisia. 20 vuotta Elisalla (aiemmin Radiolinjalla) asiakastyötä tehnyt Marketta liikuttui kyyneliin puhuessaan suhteestaan asiakkaisiin.

Kaikesta Marketan kertomasta huomasi, kuinka hän on kiintynyt asiakkaisiin. Marketta vaihtoi aikoinaan seniorien hoitotyöstä silloisen Radiolinjan asiakaspalveluun töihin, ja hänen sydäntään lähellä on ihmisten auttaminen ja kohtaaminen. Hän kuvailee työtään asiakassuhdepäällikkönä unelmatyökseen, josta on joka ikinen päivä kiitollinen. Marketan lämmin hymy ja vilpittömän onnellinen ja positiivinen fiilis olivat todella virkistäviä. Usein mielikuva asiakaspalvelusta (oli kyseessä firma mikä hyvänsä) on kylmä ja konemainen, mutta Marketan tavattuani melkein toivon että joskus tulee joku ongelma että pääsen juttusille hänen kanssaan.

Elisalla kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että asiakas varmasti saa tarvitsemansa avun ja tulee ymmärretyksi. Sen lisäksi että kartoitetaan mitä asiakas tarvitsee, tsekataan myös mitä asiakas ei tarvitse. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi senioriasiakkailla, joilla saattaa olla käytössä vielä vanhanaikaisia palveluita joista he eivät hyödy mitään. Elisalla pidetään huoli siitä, että asiakkaalle ei myydä turhia palveluita, myös palkkiomalli on asiakaspalvelijoille sellainen, että asiakkaalle hyödyttömällä myynnillä kukaan ei saavuta mitään itsekään.

Kiertäessämme asiakaspalveluosastolla joka puolelta näkyi ohjetauluja siitä kuinka kohdata asiakas, ja työskentelemässä näkyi hymyileviä ihmisiä. Yksi tärkeimmistä ohjeista olikin: hymy kuuluu äänessä. Empatia, kunnioittava puhetapa ja ymmärrettävä sanasto ovat hyviä ohjenuoria.

Me ollaan oltu Elisan asiakkaita jo vuosikaudet. Mun ensimmäinen liittymä aikoinaan oli Radiolinjalta, jossa meidän perhetuttu oli silloin töissä. Siitä olen vuosien varrella siirtynyt ensin Saunalahdelle, sitten Elisalle asiakkaaksi. Mulla on ollut myös kaksi kaveria jo pitkään Elisalla töissä, ja sitä kautta siirrettiin viimeisetkin operaattoripalvelut Elisalle, kun muutettiin uuteen kotiin ja Elisan Viihde tuli meidänkin saataville.

Muistan myös kun käytiin viime vuonna ostamassa äidille hänen elämänsä ensimmäinen älypuhelin äitienpäivälahjaksi. Elisan asiakaspalvelija opasti kädestä pitäen miten älypuhelin otetaan käyttöön, siirsi äidille vanhasta puhelimesta puhelinnumerotkin talteen uuteen puhelimeen, ja auttoi käytännön asioissa. Asiakaspalvelija oli nuori mies, joka aivan varmasti itse tietää tasan miten älypuhelimet toimivat. Silti hän jaksoi opastaa seniori-ikäistä älypuhelinnoviisia kunnioituksella ja kokoajan hymyillen. Siitä jäi hyvä mieli, sekä mulle että äidille.

Elisan monikanavainen asiakaspalvelu pyrkii hienosti tarjoamaan mielekkäimmän asiakaspalveluvaihtoehdon kaikille asiakkaille. Itse tykkään eniten OmaElisa -sovelluksesta ja nettipalvelusta, joissa voin helposti muokata liittymiä, maksaa laskuja ja tarkastaa mitä mun palveluihin kuuluu. Puhelinaspasta saa vastauksen kimurantimpiin kysymyksiin, ja Omaguru-palvelu auttaa esimerkiksi laiteongelmissa, jos vaikka ei osaa itse asentaa modeemia oikein. Elisan somekanavissa ja chatissa vastauksen saa nopeasti. Nettipalvelua ja sovellusta kehitetään kokoajan asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Mulla on tietysti kokemusta vain Elisasta, sillä ollaan oltu heidän asiakkaitaan mun lapsuudesta asti. Siinä mielessä olen ehkä hieman puolueellinen. Mutta varsinkin tämä omakohtainen vierailukokemus vaan vahvisti sitä fiilistä että tässä on operaattori jonka asiakas haluan olla jatkossakin. Tietysti myös se että melkein aina joku mun ystävä tai tuttu on ollut Elisalla töissä, on vahvistanut mielikuvaa siitä, millainen se on yrityksenä.

Mun mielestä se miten paljon Elisa on valmis panostamaan siihen että heidän viestinsä välittävästä asiakaspalvelusta tulee potentiaalisen asiakaskunnan tietoon (mm. tämä blogikampanja), kertoo siitä että heidän asiakkaanaan on mukava olla ja helppo viihtyä. En voi kuin suositella ihan täysillä! Ja muuten, jos on työpaikka hakusessa niin kokeilepa hakea Elisalle, toimistokierroksen jälkeen harkitsin hetken että pitäisikö sittenkin vaihtaa tämä blogiura Elisaan, kun siellä on maailman cooleimmat tilat ja aika mielettömän oloinen ryhmähenki!

LUKIJAKILPAILU:

Osallistu kilpailuun ja voita Elisan leffanvuokraus- ja kirjakoodeja! Millainen on paras asiakaspalvelukokemuksesi, mieleesi painunut palvelutilanne joka vieläkin nostaa hymyn huulille? Jaa se postauksen kommenttiboksiin ja osallistu arvontaan, jonka palkintona on kolme Elisa Viihde + Elisa Kirja -koodia (sis. leffavuokraus + e-kirja).  Kilpailun tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Osallistumisaikaa on 11.8. klo 22.00 asti. Onnea kisaan!

Kiitos hurjasti kaikille Elisan mahtaville tyypeille keihin saimme vierailun aikana tutustua<3

Aurinkoista ja ihanaa päivää kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ASUSin kanssa.

Kirjoitin kesän alussa teille, että osallistuin kahteen workshopiin, jotka olivat samalla mun ensimmäiset kahden tunnin erossaolot meidän kuopuksesta. Muuten en varmaan olisi hänestä irtautunut vielä neljän kuukauden iässäkään pariksi tunniksi, mutta nämä ASUSin editointiworkshopit olivat niin mielettömiä tilaisuuksia, että olisin ollut hullu jos olisin kieltäytynyt. Meitä oli kädestä pitäen kouluttamassa kuvaamisen ja editoinnin legenda, Lars Johnson, joka kuvaa rock-bandeja ja muotia, Suomessa ja maailmalla.

Workshopeja on vielä yksi jäljellä, jossa editoidaan meidän itse kuvaamia videoita. Ehkäpä siitä löydän jonkin aikaa kadoksissa olleen kipinän videoiden tekemiseen taas. Kuvaamiseen olen nimittäin saanut niin paljon intoa, vinkkejä ja taitoa näiden workshopien jälkeen, että musta tuntuu, että esimerkiksi mun instagram-tili ja myös blogin kuvallinen sisältö on nykyään ihan uudella tasolla. Nykyään mä tiedän tasan mitä mä teen kun mä avaan Lightroomin, enkä ikinä käytä automaattikorjausta. Myös photari tuli tutuksi eikä tunnu enää niin pelottavalta ja hankalalta.

Mulla on työkäytössä ASUS Zenbook 3 -läppäri, joka on pieni, näppärä ja suorituskykyinen Intel Core -suorittimien ansiosta. Se pyörittää ongelmitta Lightroomia ja Photoshopia vaikka yhtäaikaa, ja näyttö on ihan uskomattoman tarkka, siitä näkee oikeasti miltä kuvat näyttävät. Me reissataan kesällä tosi paljon, kuten olette varmaan huomanneet (heh), joten on todella tärkeää että läppäri kulkee mukana menossa paikassa kuin paikassa. Superkevyt metallirunkoinen Zenbook 3 on liikkuvaan työhön nappivalinta.

Kuvien editoinnissa on kuitenkin vieläkin mukavampaa käyttää suurta näyttöä, ja nyt olen saanut käyttööni mahtavan 27″ ASUS VZ27AQ -design näytön jota käytän yhdessä Zenbook 3:n kanssa. Sen huipputarkka 2560×1440-resoluutio mahdollistaa suuremman työskentelytilan, ja erittäin kapeiden kehysten ansiosta monitori sulautuu sisustukseen täydellisesti. Näytön myötä sain itselleni taas oman työskentelynurkan kotoa, joka onkin parantanut mun työintoa huomattavasti. Oli jo aikakin vaihtaa millon missäkin pöydällä tai sohvalla pyöriminen siihen kunnon oikeaan työmoodiin, ja järjesteltyyn työpisteeseen.

Kun työympäristö on siisti ja selkeä, on työn tekeminenkin helpompaa. Ja nyt näin on. Mulla on vielä ihana näkymä meidän makkarin ikkunoista, ja tietenkin yläkerrassa saan olla ihan omassa rauhassa, jos Otto touhuilee lasten kanssa alhaalla. Työpisteen esittelyn jälkeen luvassa siis parhaita Lightroom -vinkkejä, suoraan huippukuvaaja Lars Johnsonilta.

8 + 1 Tapaa kuinka saat enemmän irti Lightroomista

1. Järjestele kuvat Lightroomissa selkeästi kansioihin, ja arvostele ne tähdillä heti tuodessasi niitä kirjastoon. 

Kun arvostelet kuvat heti, saat todella helposti näkyviin sen näkymän jossa on kuvat jotka kelpaavat käytettäväksi, ja voit poistaa kirjastosta turhat kuvat joille et antanut ollenkaan tähtiä, tai vain yhden tähden. Kehityskelpoisille kuville kolme tähteä, hienosäätöä kaipaaville neljä, ja ne kuvat jotka ovat valmiita, voi arvostella viidellä tähdellä. Näin kuvia on todella helppo selata myös myöhemmin, ja turhat kuvat on helppo poistaa viemästä tilaa.

2. Uskalla kokeilla muutakin kuin perusasetuksia.

Esimerkiksi Curve -työkalulla kuviin saa todella näyttäviä lookeja, säätämällä tummia ja vaaleita sävyjä ja valoja ja varjoja. Myös ylhäällä näkyvä kuvaaja näyttää helposti kuvan hallitsevia värisävyjä, sekä yli- ja alivalotuksen.

3. Muokkaa häiritsevän hallitsevia värisävyjä haaleammiksi tai korosta jotain tiettyä väriä HSL-työkalulla.

Tällä työkalulla saa täysin kellastuneen hämyisän ravintolakuvankin näyttämään hyvältä, ja esimerkiksi muuten kuvan mustavalkoiseksi mutta upeat punaiset yksityiskohdat esiin. Jokaikistä sävyä pystyy muokkaamaan erikseen, ja esimerkiksi vihreää voi helposti muokata keltaisempaan tai sinisempään suuntaan, tai häivyttää vaikka kokonaan.

4. Detail -valikossa on helppo muokata kuvan yksityiskohtia ja rakennetta, joilla on iso vaikutus kuvan yleisilmeeseen.

Esimerkiksi pimeässä suurella iso-arvolla otetusta kuvasta on todella helppoa muokata rakeisuus pois, ja tehdä siitä laadukkaamman näköinen Noise reduction-työkalulla.

5. Kuvaa kuvat aina RAW-tiedostomuodossa, jolloin editoiminen ei vaikuta kuvan laatuun vaan se on nimensä mukaisesti raakaversio.

6. Kun saat mielestäsi kivan näköiset asetukset jollekin kuvalle aikaan, tallenna ne presetiksi jolloin voit käyttää niitä myöhemminkin.

Voit myös kopioida asetukset, ja liittää ne seuraavaan kuvaan joka on otettu samanlaisessa miljöössä. Näin et joudu säätämään asetuksia erikseen joka kuvalle, jos niissä on vain pieniä eroja.

7. Lataa netistä ilmaisia presetejä tai osta esim vscocam-presettejä, joilla saat kuviisi yksilöllisiä ja näyttäviä lookeja.

Presetit ovat ikään kuin Lightroomin instagram-filttereitä, joilla kuvista voi tehdä ihan mielettömän upeita. Presetien avulla mä luon yhtenäistä lookia omaan instafeediini, ja presetien avulla esim. vähän eri tyylisistä kuvista voi postausta varten luoda yhtenäisempiä.

Aiemmin mulla ei ollut kuin Lightroomin omia presetejä, jotka on loppupeleissä aika tylsiä ja mielikuvituksettomia. Heti kun aloin tutkimaan netin ihmemaailmaa ja löysin muita presetejä, kuvien muokkauksesta tuli jännittävämpää ja helpompaa. Nykyään osaan luoda erilaisia presetejä helposti myös itse, kun olen oppinut lataamiani presetejä seuraamalla minkä tyyppisistä kuvista tykkään ja mitä mun pitää tehdä saavuttaakseni ne.

8. Kokeile, luo uutta ja tallenna.

Mun Lightroom näyttää nykyään huomattavasti enemmän multa, kuin aiemmin. Olen luonut hurjan määrän omia asetuksia ja tiedän mitä teen, jolloin sen käyttö on nopeampaa ja intuitiivisempaa kuin aiemmin, kun käytin vaan valmiita ja perusasetuksia. Tee omasta Lightroomista itsesi näköinen.

+ Suuri, laadukas näyttö esim. ASUS VZ27AQ   ja suorituskykyinen kone esim. ASUS Zenbook 3.

Kuvien editoiminen on tuskallista jos ohjelma tökkii ja toimii auttamattoman hitaasti. On myös ehdottoman tärkeää että kuvat näkee isolta näytöltä joka toistaa värit aitoina, eikä vääristä. Varsinkin näin bloggaajana kun on tottunut siihen että osa jengistä katsoo jokaista kuvaa kirjaimellisesti suurennuslasilla, on tärkeää että tietää itse miltä omat kuvat näyttävät oikeasti.

Kiinnostaako sometekeminen? Katso editointi- ja kuvausvinkit ASUS The Next Level -soittolistalta youtubesta! Jokaisesta meidän workshopista julkaistaan tutorial-video, joista viimeisin Photoshopiin keskittyvä jakso on ihan vasta julkaistu ASUS The Next Level -soittolistalla. Soittolistalta löytyy lisäksi myös Lightroom-tutoriaali sekä monipuolisia kännykkäkuvaus-vinkkejä! Ja seuraavan workshopin jälkeen tsekkaa soittolistalta myös Larsin vinkit videoiden editoimiseen. Suosittelen todella näitä videoita, jos kuvaaminen on lähellä sydäntä ja siihen kaipaa lisää vinkkejä ja helppoja niksejä.

Yhteistyössä ASUS.

Ihanaa päivää kaikille <3