Terkkuja Oulusta! Täällä ollaan oltu nyt kolme päivää ja täällä on ihan parasta. En ole ollut Oulussa näin pitkää aikaa (ollaan siis täällä vielä ainakin tämä viikko) moneen vuoteen, vaan ollaan tehty aina vaan parin päivän reissuja. Silloin on yleensä kauheasti ohjelmaa ja ollaan vaan yritetty nähdä mahdollisimman monia kavereita ja sukulaisia lyhyessä ajassa. Nyt ollaan voitu oikeasti rentoutua ja nauttia ja vaan olla. Toki ollaan nähty ihmisiäkin ja sekin on ollut tosi mukavaa, mutta parasta on kun ei ole ollut niin aikataulutettua vaan on voinut piipahtaa kylässä jossain silloin kun on siltä tuntunut.

Lapset on nauttineet kaikkein eniten tietenkin ulkoilusta ja mun serkkujen seurasta, ja he ovatkin uineet joka päivä melkein kaiken sen ajan mitä ollaan oltu täällä mun tädin luona. Trampallakin on pompittu ja ollaan vedetty muutamat krokettimatsit. Mä voitin tänään vaikka en ole pelannut moneen vuoteen, olin ihan polleana. Leikkipuistossakin ollaan käyty ja katsottu leffoja iltaisin. Eilen käytiin Oton kanssa kurkkaamassa Valkea ja mä vähän aleshoppailin sieltä lapsille ja serkuille ihanuuksia Gugguulta ja Mainiolta ja Popista.

Mulle tulee usein kommentteja siitä että meidän elämä vaikuttaa niin tavalliselta, ja sitähän se onkin. Siitä me nautitaan kaikkein eniten, että on nimenomaan tasaista ja tavallista ja saa tehdä kaikkea mukavaa. Toki joskus on kiva kokeilla erikoisempia juttujakin ja en mä yleensä kieltäydy luksuksestakaan sitä ollessa tarjolla. Mutta musta ja meidän perheestä on yleensä mukavinta vaan tehdä niitä ihan tavallisia asioita. Olla yhdessä, syödä hyvää ruokaa ja tehdä perheenä asioita, ulkoilla ja pelata ja leikkiä. Monen mielestä se voi olla tylsää, ja sekin on ihan ok. Eikö tärkeintä juuri olekin että elämä on oman näköistä, sellaista joka tekee sen elämän eläjän itsensä onnelliseksi? Tämä tekee meidät onnelliseksi ja se riittää meille, me ollaan tällaisia tavallisia pulliaisia, onnellisia sellaisia.

Onnelliset tavalliset pulliaiset kuittaavat täältä ja jatkavat lomailua, huomenna luvassa ainakin syömistä mun isovanhempien kanssa, ja varmana lisää uima-allasta lapsille. He uivat tänään jopa kaatosateessa, kun samalla paistoi aurinko ja oli ihan lämmintä. Kesän voi aistia ja lomafiilis on katossa. Seuraavaksi voisin lähteä perkaamaan tuolta vähän mansikoita iltapalaksi, nami.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Ollaan oltu nyt pari päivää täällä mun tädin luona Oulussa. Pakkasasteet ovat vaihdelleet -25:n ja -30:n välillä joten ollaan pysytelty pääosin sisätiloissa. Täällä on niin hyvä ottaa rennosti, lapset leikkivät mun serkkujen kanssa ja on niin rauhallista. Ollaan nukuttu pitkään, katseltu elokuvia ja pidetty tortillailtaa.

Eilen käytiin mun isovanhemmilla kylässä. Mun mummu on jo pitkään sairastanut ja edellisreissun jälkeen sairaus on edennyt aika paljon. Mulle tämä koko reissu on ollut aika tunteikas, mummu on ollut mulle äidin jälkeen läheisin sukulainen koko mun elämän ja mä en oikein tiedä miten päin olisin kun tuntuu niin pahalta. Tottakai sitä tietää että isovanhemmat on jo iäkkäitä ja kaikenlaista voi tulla mutta tuntuu niin kauhealta nähdä oma pirteä, eläkevuosinaankin niin toimelias mummu niin hauraana. Pahinta on tietää että paluuta ei enää ole entiseen.

Vaikka onkin ihanaa nähdä kaikkia sukulaisia ja olla Oulussa, niin olen itkenyt monet kyyneleet mummun takia. Mutta kyllä tämä tästä, onneksi ollaan täällä vielä muutama päivä ja päästään viettämään rakkaan mummun kanssa aikaa. Ja onneksi voi soitella niin usein kun haluaa, ja keväälläkin tullaan käymään täällä. Eikä sitä kannata vielä olla surullinen etukäteen, kun hyviäkin hetkiä kuitenkin on vielä ja niistä voi ja pitää nauttia. Onneksi lapset eivät vielä tajua mitä tapahtuu eivätkä he ole surullisia.

Mä alan pian värjäämään ja pidentämään ja leikkaamaan mun tädin hiuksia, sellainen projekti tälle illalle niin saa vähän muuta ajateltavaa. Lapset touhuavat tuolla keskenään ja heillä on metelistä päätellen oikein hauskaa. Mun kummipojan Minion-kokoelma on ainakin tehnyt suuren vaikutuksen.

Mukavaa torstai-iltaa kaikille <3

Käytiin eilen mun mummolassa porukalla syömässä mummon perinteinen lihamureke ja perunamuusi -lounas ja ai että mä olin kaivannut sitä makua! Pienestä asti aina kun ollaan menty käymään mummolassa, olen toivonut juuri sitä lounaaksi, se vain on niin hyvää, vaikka toki mummo osaa tehdä muutakin hyvää ruokaa. Oli ihana päästä pitkän tauon jälkeen käymään mummolassa, mulla oli omia isovanhempiani kova ikävä.

Mä oon viettänyt lapsuuteni jokaisesta kesästä ainakin puolet mummun ja papan luona Oulussa tai Oulun lähellä, ja niistä kesistä tulee mieleen ne kaikkein mieluisimmat muistot. Äiti toi mut aina Ouluun kun tarha meni kesällä kiinni, ja meni sitten itse takaisin töihin Helsinkiin, ja tuli takaisin kun hänen oma kesälomansa alkoi. Mummola oli mun rakas kesäkoti. Allaolevissa kuvissa on meitä neljä sukupolvea, mun mummu, äiti, minä ja meidän tytsyt.

Olen onnellinen siitä, että onnistuin rakentamaan läheiset ja lämpimät suhteet isovanhempiini, vaikka asuttiinkin kaukana Helsingissä. Toivon että meidänkin tytöt pitävät mummuaan ja isoisäänsä yhtä suuressa arvossa isompana, kuin minä omia isovanhempiani, ja ainakin nyt jo näyttää vahvasti siltä että toiveeni toteutuu. Toivon toki että meidän tytöt tutustuvat kunnolla muihinkin sukulaisiin, mulle itselleni serkut olivat pienenä kuin sisaruksia, ja edelleenkin ollaan läheisiä vaikka harvemmin tavataan.

Tätini Jonna jonka luona ollaan nyt, on aina ollut mulle kuin isosisko, jota mulla ei koskaan ollut. Meillä ei ole ikäeroa kuin reilut kymmenen vuotta, ja Jonna oli mulle aina lastenvahtina Oulussa ennenkuin mummu ja pappa jäivät eläkkeelle töistä. Hänen kanssaan mä kävin mm. laitattamassa itselleni korvakorut kolmevuotiaana ilman äidin lupaa, hahaaa! 90-luvulla oli vähän vapaampaa, nykyään ei taitaisi kolmevuotias saada korviksia ilman vanhempien läsnäoloa ja lupaa. Mulla on edelleen ne samat korviksen reiät käytössä, ja muistan vieläkin sen päivän kun sain korvikset, ne harjotuskorut on vielä tallessakin. Jonna on ihana, ja mulla on kunnia olla mun nelivuotiaan serkkupoikani kummitäti!

Ihanaa kun Tiaralla on täällä leikkikavereita kokoajan, vaikka varmasti kotona neiti tulee olemaan ihan pihalla kun ollaankin vaan perheen kesken kotona. Onneksi on kuitenkin kesä ja paljon kaikkea kivaa tekemistä, eiköhän Tiarakin totu sitten taas kotona olemiseen. Zelda on ottanut kakkospäikkärit takaisin päivärytmiin kun isompien kanssa juostessa väsähtää ihan eri tavalla.

Pian lähdetään käymään mun toisen tädin mökillä, vaikka ilma ei olekaan mitä parhain raekuuroineen. Eiköhän meille tule kuitenkin mukava pikkureissu! Siellä mökillä mä kalastin aina pienenä serkkujen kanssa, muistan kun sain ongittua ensimmäistä kertaa hienon ahvenen. Annoin sille nimeksi Juusto, ja me pidettiin sen perkuujätteille serkkujen kanssa hautajaiset ennenkuin se paistettiin pannulla syötäväksi. Taidettiin me olla vähän pönttöjä!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Heippa! Nyt on etukäteiset synttärijuhlat juhlittu ja meillä oli ihan mahtavan mukavaa! Kommelluksilta ei tietenkään vältytty ja kaikki oli ”vähän sinne päin”. Me päätettiin Oton kanssa että ei oteta turhaa stressiä mistään ja iloisesti oltiinkin vielä aivan vaiheessa kun ensimmäiset vieraat jo saapuivat. Onneksi meidän sukulaiset ja ystävät ovat ihania rentoja tyyppejä ja ketään ei haitannut se että siinä samalla näperreltiin vielä toast skageneita valmiiksi ja paisteltiin vähän mutakakkua ja karjalanpiirakoita uunissa, mikä ”hieman” lisäsi muutenkin hikisen kuumaa tunnelmaa.

Saatiin kuitenkin lopulta tarjoilut valmiiksi ja niitä jopa kehuttiin, jee! Mutakakku on mun bravuuri jonka väännän ulkomuistista vaikka unissani, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tein mansikkalimejuustokakkua. Siitäkin ihmiset tykkäsivät vaikka ulkonäkö olikin vähän mitä oli. Mutta ei se näky vaan se maku, eikö! Ja Tiaran hienot prinsessakynttilät onneksi varastivat kaiken huomion vaikka N-kirjain ei syttynytkään ja vaikka niiden viimein sytyttyä me ei millään meinattu saada niitä puhallettua sammuksiin. Tipan kanssa puhkuttiin kuin viimeistä päivää mutta kynttilät eivät vaan meinanneet sammua millään. Kaikki nauroivat ihan kippurassa kun aina näytti siltä että nyt ne viimein sammuvat ja silti vielä joku jäi palamaan, hah!

Mansikkalimejuustokakun, toast skageneiden, karjalanpiirakoiden ja mutakakun lisäksi tarjolla oli munavoita, Angry Birds -donitseja ja Muumi -keksejä eli todella basicilla varustuksella mentiin. Mä oon huomannut sen että stressaan aina tarjoiluja ja yritän kauheasti hifistellä ja sitten vaan turhaudun kun en onnistu niinkuin haluaisin. Pääsen helpommalla kun teen sitä mitä osaan enkä yritä liikaa! Tarjoilut riittivät oikein hyvin kun ei me mitään megabailuja pidetty, paikalle oli kutsuttu vain lähimmät ja esimerkiksi mun äiti ei valitettavasti päässyt paikalle  Oulusta tällä kertaa. Onneksi äiti tulee meille ensi kuussa taas kylään niin me juhlitaan sitten sekä äidin, Tiaran että mun synttäreitä kun meillä on kaikilla parin viikon sisällä syntymäpäivä. Nyt kuitenkin riittää höpötys ja on kuvien vuoro!

Tiara sai paljon kivoja lahjoja joilla hän innoissaan on leikkinyt tänäänkin koko päivän! Brion junarata on ollut kova sana jo pitkään Polarn O. Pyreteissä vieraillessa ja nyt meiltä löytyy se viimein kotoakin. Junajuttujen lisäksi Tipa sai Tuhkimo-Duploja, vaatteita ja koruja, ihanan keinun joka me kiinnitetään parvekkeen kattoon, suosikkinsa Risto Räppääjän jatko-osan Viileän Venlan meillä aiemmin olleen Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras -elokuvan seuraksi ja aivan mielettömän söpön puisen palapelin.

Illalla Tiara nukahti aivan samantien sänkyynsä jännittävän päivän jälkeen onnellinen hymy kasvoillaan, ihana tyttö!♥ Kiitos vielä kaikille vieraille mahtavista lahjoista ja parhaasta seurasta! Mäkin sain paljon lahjoja mun ihanilta kavereilta, mutta niitä esittelen tarkemmin huomenna, sillä nyt on painuttava nukkumaan kun on ollut niin jännä ja kiireinen viikonloppu. Jos ette kuitenkaan malta odottaa niin blogin FB-sivuilla on sneak peekiä yhdestä mun lahjasta. Sinne kannattaa muutenkin liittyä tykkääjäksi kun usein päivitän sinne enemmän juttuja kuin blogiin ja ainakin aiemmin kuin blogiin! Nyt hyvää yötä kaikille teille ihanille♥

Ensi viikolla luvassa myös ainakin Tiaran 2v -kuulumisia neidin oikeana synttäripäivänä, mun mietteitä omasta vanhenemisestani mun oikeana synttäripäivänä, vihdoinkin se bloggaaminen behind the scenes sekä kaikkea muuta hauskaa mistä kerron myöhemmin lisää!

Voi itku! Vieläkin herkistyin kun katselin eiliseltä otettuja kuvia Pilvin ja Janin ihanista häistä. Mun kameran kuvien taso jäi valitettavasti aika alhaiseksi koska oli niin järkyttävä helle ja meillä kaksi pientä palleroa mukana pyörimässä, ettei valokuvaamiseen kamalasti ehtinyt keskittymään. Mutta toivottavasti kuvista välittyy se miten ihana tunnelma oli ja ennenkaikkea miten onnellinen hääpari oli ja on varmasti edelleen! Vihkiminen tapahtui Hämeenkylän kirkossa Vantaalla ja hääjuhlia vietettiin Hämeenkylän Kartanossa aika lähellä kirkkoa. Kartano oli aivan ihana, mä tykkäsin tosi paljon! Kartanon pihalla oli lapsille tilaa juoksennella ja sisällä oli reippaasti tilaa juhlia ja syödä.

Mä en oo ollut häissä pariin vuoteen, viimeksi taisivat olla mun tädin häät silloin kun odotin vielä Tiaraa melkein viimeisilläni. Tälläkin kertaa hääjuhlinta sujui mun (ja koko meidän perheen) osalta aika iisisti kun mentiin lasten ehdoilla, ehkä sitten omissa häissä päästään vähän irrottelemaankin! Vaikka ihanaa olikin lasten kanssa, Tiara tykkäsi kovasti musiikkiesityksistä sekä kirkossa että juhlissa ja tapasi paljon muita mukavia muksuja joiden kanssa oli kiva jutella ja höpsöttää pitkin pihoja.

Zelda nukkui suurimman osan ajasta tyytyväisen tietämättömänä ympärillä vallitsevasta hikisestä tunnelmasta, mutta sai oman osansa kuumuudesta kun kävin aina välillä syöttämässä häntä ja voi hitsi että voi tulla kuuma kun toinen on helteellä niin ihossa kiinni! Ei ehkä muuten olisi ollut niin vaikeaa mutta itsepä päätin laittaa päälleni imetys-mahdottomuusmekon joka on selästä avonainen mutta edestä ei ja mun piti aina riisua koko mekon yläosa että sain pikkuneidille ruokaa esille. Ja tämä toimitus piti tietysti tehdä ahtaassa vessakopissa, yksin, koska niin radikaali mä en oo että koko paljasta yläkroppaa esittelisin julkisesti. Oli siinä vähän säätöä yhdellä kädellä availla mekon nappeja niskasta ja pidellä vauvaa sylissä toisella kädellä ja kaikki tämä minipienessä vessakopissa paahtavassa helteessä, mutta selvittiin kunnialla ja vielä useampaan kertaan.

Kuten mainitsinkin, mun imetysmahdottomuusmekko oli selästä avonainen, mikä oli se mekon juju muuten niin tavallisessa kotelomallissa, mutta häähumussa tietysti unohdin itse selkämyksestä ottaa kuvia. Mutta eiköhän noin ihanalle mekolle tule vielä käyttökertoja niin nappaan sitten ensikerralla selkäpuolestakin muutaman otoksen! Mä ostin mekon Zarasta muutama viikko sitten ja ilokseni huomasin että mulla oli tismalleen mekon väriset korkokengät jo valmiiksi. Mulla oli myös kaulassa vielä asuunsopiva kaulakoru mutta tietysti keskittyessäni loistavasti asukuvien ottamiseen sekin oli pyörähtänyt mekon alle piiloon.

Kotelomekko / ZARA Korkkarit / H&M

Oli kyllä aivan ihanat häät! Oli todella kivaa tavata paljon Oton sukulaisia ja ennenkaikkea oli ihanaa katsella sitä tuoreen hääparin onnea. Toivottavasti meidän häistä tulee sitten helmikuussa yhtä mukavat ja tunnelmalliset juhlat! Nyt meillä onkin juhlahumun jälkeen rentoilusunnuntai, ajateltiin käydä pikaisesti kaupassa sen jälkeen nauttia ihanasta säästä.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille♥♥