Multa on kyselty paljon meidän melkein-yksivuotiaan syömisistä, ja nyt olen pitänyt parin viikon ajan (aina kun olen muistanut) sellaista säännöllisen epäsäännöllistä ruokakuvapäiväkirjaa. !!DISCLAIMER!! heti alkuun, että kuvissa on siis satunnaisia annoksia vauvan lautaselta sieltä täältä. Postauksessa ei ole esitelty yhdenkään kokonaisen päivän ruokia, vaan joitakin meidän minin illallisia, lounaita, välipaloja ja aamupaloja eri päiviltä ja eri viikoilta. Kaikkia aterioita en mitenkään ehtinyt tai kyennyt kuvaamaan.

Meidän sormiruokataipaleen aloituksesta kirjoitin heinäkuussa, ja vinkkasin elokuussa erillisessä postauksessa myös parhaista astioista ja muista välineistä tähän puuhaan.

Ollaan menty koko tämä kulunut puoli vuotta kiinteiden ruokien parissa lapsentahtisesti. Vauvalle ei ole ikinä tuputettu ruokaa tai pakotettu syömään, eikä olla syömisistä jouduttu stressaamaankaan. Tyyppi on ollut tosi kiinnostunut ruuasta, ja hän on myös kasvanut hienosti ja tasaisesti, eli siinä mielessä me ollaan päästy tosi helpolla ruokien kanssa. Olen siitä tosi kiitollinen.

Koko perheen brunssi, vauvalle suolatonta ja maidotonta munakokkelia, tomaattia, kurkkua, klementiiniä, ruisnaksuja ja vauvojen lisäsokerittomia kauramuroja. Hän halusi myös oman paahtoleivän. 

Ehkä n. 6-7kk iässä alettiin tarjoamaan se 5 ateriaa päivässä, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Välillä hän söi isompia annoksia, ja välillä ei tykännyt muusta, kuin puurosta. Puuro on hänen suurin suosikkinsa. Hän varmaan olisi tyytyväinen jos saisi syödä koko elämänsä pelkkää puuroa. Mutta ollaan siitä huolimatta yritetty tarjota monipuolisesti kaikkea mahdollista, ja nyt viime kuukaudet hän on syönyt tosi reippaasti. Hän on ennakkoluuloton maistelija, ja maistaa yleensä melkein mitä tahansa mitä lautaselle laitan. Vihanneksista ja hedelmistä hän tykkää erityisen paljon, ja myös maustamaton jugurtti on suuri lemppari.

Simppelin sormiruokakeittiön kanapötköjä (broilerin jauhelihaa, porkkanaa, omenaa, kauraryyniä, mausteita), tummaa täysjyvämakaronia, porkkanaraastetta ja kurkkua. 

Sormiruokailu on ainakin meillä ollut sotkuista puuhaa, ja ihaillen olen katsellut joidenkin siistejä vaaperoita, jotka syövät itsenäisesti lusikalla jo alle 1-vuotiaana siististi. Meillä siihen on vielä pitkä matka, ja tällä hetkellä menossa on oikein mega sotkuvaihe, kun 11kk neiti tunnustelee ja kokeilee ja heittelee ja puristelee ja litistelee ruokaansa. Onneksi on rätti, harja ja kihveli sekä hyvä imuri, niillä pääsee jo pitkälle. Ja vaatteiden kanssa sappisaippua on ehdoton. Välillä jaksan laittaa ruokalapun, välillä en, mutta kaikki vaatteet on meillä ostettu käyttövaatteiksi, ja tähän asti ovat ainakin lähteneet pyykissä puhtaaksi.

Uunilohta limemehulla, valkosipulilla ja mustapippurilla maustettuna, riisiä, raejuustoa, kurkkua ja tomaattia. Hän halusi kokeilla mitä tapahtuu jos kaataa nokkamukista vettä lautaselle. Yläpuolella lopputulos. 

Vaikka hän ei vielä osaa syödä siististi, hän osaa kuitenkin syödä todella hienosti. Hän pureskelee kuudella hampaallaan huolellisesti ruuan. Meidän ei ole tarvinnut panikoida ruokien koostumuksista yhtään. Sileitä soseita ei olla syötetty ollenkaan, mutta toki hän on itse nauttinut smoothieita pussista, ja kyllä me ostetaan välillä purkki (tai pussiruokaakin). Purkkeja harvemmin, mutta pusseja olen kyllä ostanut joka viikko. Ne on niin helppo napata mukaan, ja vauva itse ne syö suoraan pussista, ilman sotkua, vaikka autossa tai ostoskeskuksessa, tai ihan missä vaan.

Välipalalla hän söi äidin kuvausjutuista ylijääneitä mustikoita ja mansikoita, banaania, ja smoothien pussista. 

Muutenkin ollaan syötetty vauvaa melko vähän, suurimmaksi osaksi hän on syönyt aina itse, oli se sitten lihapullia, puuroa tai smoothieta. Paljon helpompaa, kun saa itsekin keskittyä oman ruuan syömiseen, kun vauva syö itse oman illallisensa, eikä kenenkään tarvitse syöttää. Samalla vauva saa myös hienosti olla mukana tasavertaisena jäsenenä koko perheen yhteisessä ruokahetkessä.

Muu perhe söi nachos supremea, hän söi jauhelihaa-papu-tomaattipaistosta, tummaa täysjyvämakaronia, avokadoa, tomaattia ja keitettyä maissia. 

Ruoat olen tehnyt sillä periaatteella, että samaa kuin meillä muillakin, mutta ilman suolaa (ja 10kk ikään asti ilman maitotuotteita myös). Reilun kuukauden ajan mukana olleet hapanmaitotuotteet on tuoneet taas ihan uusia ulottuvuuksia ruokailuihin. Vauva on aivan ihastunut jugurttiin, raejuustoon ja rahkaan. Piimääkin pitäisi kuulemma ostaa, t. ylpeä isosisko, joka on Oton piimäkaveri omien sanojensa mukaan. Piimää ei kuitenkaan olla vielä kokeiltu.

Vauvalle sopivaa pasta bolognesea, eli paseerattua tomaattia, porkkanaraastetta, sipulia, valkosipulia, mustapippuria, paprikajauhetta, jauhelihaa ja spagettia. 

Olen pyrkinyt tarjoamaan vähintään 2-3 kertaa viikossa kalaa, usein myös kasvisruokaa, ja monipuolisesti eri vaihtoehtoja, eli ei pelkkää riisiä tai pelkkää perunaa. Ihan niin kuin syödään muutkin monipuolisesti eri ruokia. Olen tehnyt paljon uuniruokia. Simppelin sormiruokakeittiön kanapötköt on meillä sekä vauvan että isompien tyttöjen lemppareita. Välillä olen tehnyt satsin kanapötköjä, jos olen ollut aikeissa tehdä vaikka pitkän haudutuksen vaativaa mausteista lihapataa muulle perheelle. Silloin olen antanut vauvalle kanapötköjä riisin ja vihannesten kanssa, ja muut ollaan syöty pataa riisin ja vihannesten kanssa. Koin pääseväni sillä tavalla helpommalla, kuin hauduttelemalla kokonaan oman padan vauvalle, vaikka toki niinkin olisin voinut tehdä jos olisin vaan jaksanut (ja omistanut toisen padan).

Tehtiin kukkakaalipastaa Hannan Sopan ohjeella muulle perheelle, ja vauva sai uunissa paahdettuja (limemehulla ja paprikajauheella maustettuja) kukkakaaleja, pinaattitagliatellea ja Simppelin Sormiruokakeittiön kanapötköjä. 

Suolan suhteen olen ollut tarkkana, mutta en kuitenkaan mitenkään neuroottinen. Itse en ole ikinä lisännyt suolaa vauvan ruokaan, mutta välillä olen antanut palan vähäsuolaista leipää, Talk-muruja pinsettiotteen harjoitteluun ym, varsinkin nyt kun ollaan jo tosi lähellä sitä 1v ikää. Aion olla tarkkana myös 1v-synttäreiden jälkeen, koska eihän se suolan sietokyky yhdessä yössä kasva mitenkään järjettömän paljon suuremmaksi. En yleensä lisää ollenkaan tai ainakaan kovin paljoa suolaa meidän ruokiin, vaan lisätään sitten Oton kanssa se suola suoraan lautaselle jos tuntuu että tarvitsee. Usein muut mausteet riittävät. Suolan käytöstä voi lukea lisää vaikka tästä artikkelista.

Banaania, pensasmustikkaa, mansikkaa, Nallen kauramuroja ja maustamatonta jugurttia. 

Sokerin suhteen olen ollut vielä tarkempi, ja aion olla jatkossakin. Kun isommat tytöt saavat ne euron irtokarkkipussit karkkipäivänä, vauva saa tyhjään irtokarkkipussiin niitä omia sokerittomia muroja ja naksuja, tai tuoreita hedelmäpaloja. Niihin hän on ollut kovin tyytyväinen, ja hän on ylpeä omasta rapisevasta pussistaan.

Imetys jatkuu edelleen lapsentahtisesti sinne 1v ikään asti, mutta imetyskerrat on jonkin verran vähentyneet jo, kun ruoka on ottanut tilaa mahasta. Nykyään imetys on enemmän sitä läheisyystankkausta, ja sellainen pieni rauhallinen hetki ennen kuin räpätäti viilettää taas ympäri kämppää. 1v iässä aion lopettaa yöimetyksen pikkuhiljaa, mutta päiväimetysten suhteen mennään ihan siten kun vauva itse haluaa, mulla ei ole mikään kiire lopetella.

Olen tyytyväinen siihen, miten ruokailut ovat sujuneet. Itselleni kokemus on tuonut varmuutta äitiydessä, monellakin saralla. Tällä kolmannella kerralla uudet vaiheet syömisissä on menneet tosi helposti ja luontevasti, kun kahdella ensimmäisellä kerralla niitä vielä jännitin jonkin verran.

Sellaisia ruokakuulumisia meillä. Pian koittavat 1v-synttärit, ja tarjoilut ovat jo kovasti mietinnässä. Saa vinkata kivoja tarjoiluita, joita 1v voisi maistaa myös ilman että heti maagisen rajapyykin täytyttyä tarvitsee vetää hurjat sokeriöverit. Kakkua hän saa kyllä silti maistaa pikku palan, ja meille tulee ihan oikea kakku. Mutta sen kaveriksi olisi kivaa laittaa kaikkia hedelmäherkkuja ja muita tarjolle, joita voisi antaa ihan surutta hänellekin niin paljon kuin napa vetää.

Ihanaa uutta viikkoa tyypit <3

Niin siinä vain kävi että jo 11 kuukautta on vierähtänyt ja meidän vauvan viimeinen vauvakuukausi on alkanut. Ensi kuussa juhlitaan 1v-synttäreitä, ou mai gaad. Samaan aikaan sekä hassua että outoa että hän täyttää 1 vuotta. Jotenkin hän on tuntunut niin pitkään jo niin isolta ja osaavalta, että tuntuu kummalliselta että vieläkin on kuukausi matkaa synttäreihin. Toisaalta taas on hullua, että siitä on muka pian vuosi kun hän syntyi. Kyllä te muut vanhemmat tiedätte tämän ristiriitaisen fiiliksen, kun aika kuluu kummallisen nopeasti.

On mieletöntä saada tutustua minityyppiin päivä päivältä enemmän, ja on ollut ilo huomata että omat ajatukset hänestä ovat osuneet ihan oikeaan jo aiemmin. Hän todellakin rakastaa musiikkia, tanssia ja rummuttelua niin kuin ajateltiin jo puolen vuoden iässä kun hän läpsytteli pöytää ja loisti kuin Naantalin aurinko aina musiikin soidessa. Nyt 11 kuukauden iässä hän tanssii ihan koko ajan, ja rakastaa soittaa omilla puisilla soittimillaan, jotka joulupukki toi. Rumpukapulat ja ksylofonin kapulat pysyvät hienosti kädessä ja hän soittaa niillä innoissaan. Ei tarvita kuin mainoksen musat, tai laulava leluauto, niin tämän tyypin lantio lähtee liikkeelle, toki Fröbelin palikat on vielä parempi. Hän itse rämpyttää myös musiikit päälle aina parkkitalosta jos ei muuta musiikkia ole tarjolla, että pääsee vähän sheikkaamaan. On muuten melko kovaääninen meidän parkkitalo, varsinkin siinä klo 6.30 aamulla.

Hänen lempiruokaansa on puuro, ja hän haluaisikin puuroa ihan joka aterialla. Aina kun kysytään onko nälkä, tai mennään kohti keittiötä, hän sanoo ”puuwoaa, puuwoaaa”, ja osoittelee kaappia josta hänen puuronsa löytyy. Vaikka hän rakastaa nimenomaan puuroa, hän syö kyllä reippaasti kaikkea muutakin, sekä ihan itse, että syötettynä. Ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi siihen että hän syö samaa ruokaa kuin me (toki ilman suolaa ja vähemmillä mausteilla). Itsetehdyistä ruuista lemppareita on ainakin spagetti bolognese, ja kana ja riisi. Hän rakastaa avokadoa, kurkkua, banaania, paprikaa, persimonia ja klementiiniä. Apinaeväs sen sijaan ei vieläkään ole kovin suuri hitti, vaikka aina välillä sitä yritän tarjota. Isommat tytöt tykkäävät siitä. Hapanmaitotuotteita ollaan aloitettu pienillä määrillä, ja hyvin tuntuvat maistuvan. Maustamaton jugurtti on ihan lempparia myös.

Rintamaitoa menee edelleen useamman kerran vuorokauden aikana, päivällä aina ennen unia ja silloin kun siltä hänestä tuntuu, ja yöllä sitten 1-5 kertaa. Onneksi hän tykkää myös tosi paljon juoda vettä, ja osaa hienosti juoda ihan tavallisesta mukista. Imetyshetket eivät päivällä ole enää kovin rauhallisia, hän yleensä seisoo tai jumppailee jotain omiaan samalla, ja läpsyttelee mua. Illalla ja yöllä hän rauhoittuu rinnalle vielä ihan eri tavalla.

Hän ymmärtää tosi hyvin puhetta, nyökkää aina myöntävän vastauksen tosi painokkaasti, mutta ei osaa vielä puistaa päätään eikä sanoa ei. Ymmärtää tosi hyvin sellaisia juttuja kuin “ tuotko kaken äidille” (tuo kaken, nyökkää ja sanoo kiitti), “vietkö vaipan roskiin” (vie vaipan roskiin), “onko kiitti?” (on syönyt ruuan valmiiksi ja nyökkää ja sanoo kiitti), luetaanko kirjaa? (hakee kirjan ja nyökkää), “missä koira?” (osoittaa kirjasta koiraa ja sanoo hau), “soitetaanko mummulle?” (sanoo heti mummu, aammish ja nyökyttelee), “teetkö Zeldalle pop?” (tökkää isosiskoaan etusormella nenään ja sanoo pop). 

Sanavarastossa on tällä hetkellä jo paljon sanoja, sekä ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä joka on niinkin arkipäiväinen kuin ”kakka pois”. Suomeksi sanoja tulee mm. kakka, kake, äiti, isi, armas, mummu, hau, miau, auto, leipä, puuro, vettä, namnam, vaippa, pipo, puppe (koira), titityy, näin, tänne hei, heippa ja jee. Ruotsiksi sanoja tulee vähän vähemmän, mutta kuitenkin mun mielestä tosi hyvin ottaen huomioon iän, ja sen että ruotsia kuulee paljon vähemmän. Ruotsinkielisiä sanoja on tällä hetkellä pappa, lampa, apa, tacktack ja titta. Hän sanoo isille tacktack ja äidille kiitti, muuten hän käyttää lähinnä vain jommankumman kielistä versiota. Esim ei sano koskaan lamppu vaan aina lampa, eikä sano apina vaan aina apa.  

Päiväunia vauva nukkuu yleensä kahdet, mutta vähän siitä riippuen missä ollaan ja mitä tehdään, autoon nukahtaa lähes aina yli 20min matkoilla. Yöunilla pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia, mutta vaihtelee hieman joka yö. Pari yötä sitten muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunille hänet nukuttaa aina Otto, joka toimii tosi hyvin, ja se oli ensimmäinen juttu joka alkoi parantamaan unen laatua ja pituutta. Hän yleensä nukahtaa itse omaan sänkyyn, mutta niin että Otto on kaverina siinä vieressä. 

Hän oppi kävelemään vuoden toisiksi viimeisenä päivänä, ja kävely on korvannut konttaamisen lähes kokonaan. Ei välttämättä konttaile enää edes joka päivä. Hassua miten nopeasti tämä muutos tapahtui. Hän kävelee melko tukevasti myös kengät jalassa, mutta kunnon toppakamppeissa on vielä vähän hutera meininki.

Hampaita minillä on nyt viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Ja voi kyllä niitä tehtiinkin oikein antaumuksella joulukuussa. Nyt on menossa vähän rauhallisempi hammasjakso onneksi.

Hän on kova hauskuuttamaan ja yrittää aina saada meidät nauramaan. Hän rakastaa antaa märkiä pusuja ja lukea kirjoja. Lempparileluja on parkkitalo, laulavat autot ja nukkevauva. Isosiskot ovat hänelle tosi tärkeitä ja rakkaita tyyppejä, ja kaikkein mieluiten hän leikkii heidän kanssaan. Hän on tosi aurinkoinen tapaus, eikä suutu kovin helposti. Juuri nyt on kuitenkin menossa sellainen pieni eroahdistusvaihe, ja hän mieluiten pitää äidin näköpiirissä hereillä ollessaan, muuten alkaa harmittamaan.

On kyllä suuri etuoikeus saada olla äiti näin mahtavalle minityypille (ja kahdelle hurjan mahtavalle isommalle tyypille myös) <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ipanaisen kanssa.

Aloitettiin Novan kanssa kiinteiden maisteleminen 5,5kk iässä, kun valmiudet täyttyivät. Kirjoitin ruokailun aloituksesta ja siihen liittyneistä ajatuksista pitkän postauksen. Nyt ruokailua on takana kuukauden verran, ja todella nopeasti innokkaasta maistelijasta on kehkeytynyt taitava ruokailija joka syö jo viisi ateriaa päivässä, ja aterioi aina yhtäaikaa muun perheen kanssa.

Osan ruuista hän ruokailee itse, ja osa me syötetään, mutta kaikessa mennään lapsentahtisesti, eli koskaan ei laiteta lusikkaa/ruokaa hänen suuhunsa vaan hän tulee itse sitä kohti, ja lopetetaan aina heti kun hän vaikuttaa kylläiseltä. Nova osoittaa selkeästi olevansa kylläinen. Hän alkaa laittamaan sormia suuhun ja kääntää päätä pois lusikasta. Ruuan jälkeen kysytään myös onko ” kiitos!”, ja hän aina hymyilee tai nauraa tyytyväisenä ja alkaa taputtaa pöytää.

Alusta asti ollaan käytetty ruokailussa Ipanaiselta saatuja silikonisia Ezpz – Happy Mat – & Mini Mat -astioita. Ezpz:n matit kiinnittyvät suoraan pöytään, ja ovat pehmeitä. Niissä on ruokailualusta ja kuppi samassa. Näinollen lapsen huomio kiinnittyy suoraan ruokaan, eikä esimerkiksi lautasen heittelyyn tai pöydästä irroittamiseen, kun se on mahdotonta. Silikoni on aivan loistava materiaali vauvan ruokailuun, sillä se on hypoallergeeninen, myrkytön, kestävä ja turvallinen.

Elintarvikeluokan silikoni ei sisällä mitään haitallisia aineita, kuten ftalaatteja, BPA:ta tai PVC:ta. Silikoni on myös hygieeninen materiaali, sillä se ei kerää itseensä bakteereja, ja se on helppo puhdistaa tiskaamalla tai pesukoneessa. Meillä astiat ei ole myöskään värjäytyneet edes mustikoista, mutta olen innokkaana kyllä aina putsannut ne heti käytön jälkeen.

Happy Mat ihan oikeasti pysyy kiinni pöydässä koko ruokailun ajan, toisin kuin jotkut imukuppiastiat tai muut viritelmät, ja se tarttuu kaikenlaisiin pöytiin. Mini Mat on kulkenut meillä reissuissa mukana, ja se on kätevä ottaa mukaan kun on kooltaan vain puolet isommasta kaverista. Ezpz ruokailualustoja saa kivoissa väreissä, meillä on kaunis vihreä Mini Mat ja upea vaaleanharmaa Happy Mat. Ezpz:n alustat kestävät niin uunin, mikroaaltouunin kuin astianpesukoneenkin. Meidän mikro on vaan harmillisesti sen verran pieni, että Happy Mat ei sinne mahdu, mutta jos on tarvetta mikrottaa ruokaa niin onneksi voi sitten käyttää Mini Matia.

Ruokailualustoissa on hauska hymynaamakuvio, joka sekä naurattaa lasta, että auttaa hahmottamaan annoskokoja. Silmät ovat 1dl kokoisia, ja hymyilevä suu on 3dl kokoinen. Kolme lokeroa muistuttaa tarjoilemaan kasviksia, protskua ja hiilihydraatteja sopivassa suhteessa. Näistä saa tehtyä myös hauskoja ”naamoja” muutenkin, silmien yläpuolelle voi tehdä vaikka kurkkutikuista hiukset, ja ”silmiin” vaikka melonipalleroista ja mustikoista silmät, ja suuhun voi keksiä vaikka mitä hauskaa. 

Meillä on käytössä soseruokailussa myös Choomee Snack’n sose/smoothie/puuropussit, sekä Choomee Sipp’n -silikoniset korkit niihin. Kaupan smoothie-pusseissa on aina kovat ja ikävät korkit, jotka vuotavat heti jos vauva puristaa pussia ja tuntuvat ikävältä pehmeissä ikenissä. Ipanaiselta saa Choomeen silikonisia Sipp’n -korkkeja, jotka tekevät myös kaupan pusseista vuotamattomia, ja ovat pehmeitä pikkuisille ikenille. Pusseja ja korkkeja saa sekä erikseen, että yhteispakkauksessa Ipanaisesta.

Novakin osaa imaista itse smoothiet naamariin Choomeen korkkien avulla. Mä olen käyttänyt Choomeen uudelleentäytettäviä smoothiepusseja tosi paljon, ja tehnyt Novalle täytettä niihin itse. Itse moneen kertaan käytettävät, täytettävät ja pestävät pussit ovat ekologisia, ja mahdollistavat tuoreiden smoothieiden, puurojen ja muiden soseruokien helpon mukaan ottamisen ja, sen että vauva voi syödä ihan itse. Korkkien avulla se että vauva syö sosemaista ruokaa itse on jopa melko siistiä, mikä on yllättänyt mut täysin. Nova syö itse paljon siistimmin näistä pusseista, kuin mun syöttämänä lusikasta.

Novan kanssa ollaan käytetty melko vähän valmiita ruokia, ja menty suurimmaksi osaksi itsetehdyillä herkuilla. Välillä ollaan kyllä turvauduttu valmiiseenkin, kun ollaan reissattu enemmän. Tämä ei ole ollut mikään erityinen valinta, nyt on vaan ollut tarpeeksi voimavaroja ja aikaa siihen että ollaan kokattu hänelle. Ja jotenkin olen sisäistänyt nyt helposti sormiruokailun ja uusien ruokailuohjeiden kanssa sen, että puolivuotiaskin on jo valmis syömään ihan oikeaa ruokaa, eikä tarvitse olla mitään sileäksi ajettuja mahdollisimman mauttomia mössöjä.

Aamuisin ja iltaisin Nova syö kaurapuuroa tai neljän viljan puuroa hedelmäsoseella. Tässä olen käyttänyt joko itse tehtyä sosetta, tai Bonnen Suomessa valmistettuja 100% hedelmäsoseita jotka tulevat isoissa tetroissa, ja säilyvät jääkaapissa avattuna useita päiviä. Samoja Bonneja käytän kreikkalaisen jugun sekaan isommille tytöille ja itselleni. Välillä Nova syö puuron sijaan Talk -muruja ja hedelmäpaloja. Ja yleensä annan hedelmäpaloja/vihanneksia/marjoja myös puuron lisäksi, jotta hän saa myös sormiruokailla. Välipalan Nova sormiruokailee aina, ja se on yleensä vihannesta tai hedelmää. Lemppareita on vadelmat, kurkut, melonit, ja nektariini.

Lounaalla ja päivällisellä Nova syö samaa ruokaa kuin mekin, mutta vauvaversiona. Yksi Novan herkuista on avokadopasta, jota hän on nyt muutaman kerran syönyt. Avokadopasta on tietenkin vauvaversio meidän perheen klassikkoherkusta. Vauvan avokadopastaan tulee täysjyvämakaronia, tuoretta avokadoa, limemehua, basilikaa, valkosipulimaustetta (suolatonta), ja pari lusikallista äidinmaitoa (tai korviketta). Nova tykkäsi tosi paljon tästä herkusta. Ajoin sen silppurilla sellaiseksi kiinteäksi mössöksi jotta maut sekoittuivat, ja lisäsin sekaan tilkan äidinmaitoa suoraan lähteestä, kun koostumus oli melko kuiva.

Olen huomannut että Novan lemppareita on ruuat joissa on kunnolla makuja, mauttomat mömmöt hän jättää suosiolla muille. Yrteillä saa helposti makua vauvan ruokiin. Kerran kun Nova oli meidän kanssa keittiössä kokkailemassa, hän tarrasi basilikaan kiinni ja maistoi aivan onnesta soikeana sitä ihan itse.

Vaikka Nova syö jo viisi ateriaa päivässä, tissi on edelleen hänen pääravintonsa. Ruokaa hän syö yleensä n. 1-1,5dl kerrallaan yhteensä, ja aina ennen ruokia mä imetän hänet, kuten myös aina ennen päivä- ja yöunia, sekä yöllä. Nova käy rinnalla edelleen n. 8-12 kertaa vuorokaudessa.

Ruuan jälkeen me huuhdotaan Novan suu pienellä vesitilkalla, jonka hän nauttii itse nokkamukista. Meillä on käytössä Ipanaiselta saatu suloinen DonebyDeer -nokkamuki harmaalla kannella ja kultaisilla pilkuilla. Toinen nokkamukilemppari on Design Lettersin N-muki, siinä tosin ei ole kahvoja niin se ei pysy käsissä yhtä helpasti kuin DonebyDeer. Käytössä on myös Ipanaiselta saatu DonebyDeerin ruokailuessu.

Ruokailuun on Ipanaisella mittava valikoima innovatiivisia ja hauskoja tuotteita, jotka tekevät lapsen ruokailusta hauskaa, aavistuksen siistimpää ja helppoa. Ainakin meillä on tällä kertaa sujunut kiinteiden aloitus sata kertaa helpommin kuin koskaan ennen. Uskon että se on oikeanlaisten astioiden lisäksi eniten kiinni vauvan valmiuksista, ja myös omasta rennosta asenteesta, ja tietouden lisääntymisestä.

Ainiin, Novan maailman cooleimmat lusikat ovat Oogaan, ja nekin on saatu Ipanaiselta. Jos siis olet sitä tyyppiä joka leikkii lusikalla lentokonetta ja junaa, käy ostamassa nämä niin olet vielä uskottavampi!

Ihanaa päivää kaikille <3

Nyt on takana parisen viikkoa sormiruokailua meidän perheen juniorilla. Nova alkoi osoittaa erittäin voimakasta kiinnostusta meidän ruokia kohtaan, ja on jo pitkään osannut viedä hyvin lelut ja kaiken haluamansa suuhun. Päättelimme yhdessä Oton kanssa, että nyt on oikein oiva herkkyyskausi menossa ja sopiva hetki aloitukselle. Kirjoitin ajatuksia kiinteistä ruuista enemmän Novan 5kk -postauksessa, jos meni ohi niin sieltä voi käydä lukemassa.

Pari viikkoa sitten kokeiltiin osaisiko Nova jo istua ruokailun ajan syöttötuolissaan, ja hänhän osasi vallan mainiosti, ei yhtään huojunut tai ”roikkunut” käsiensä varassa, vaan istui selkä suorana ja oli täysin kykenevä toimimaan käsillään ja keskittymään syömiseen. Aloiteltiin sormiruokailuun totuttelu sillä, että parina päivänä hän sai vaan ensin istuskella tuolissaan esim. meidän aamiaisella pienen hetken, ja maistella omaa hienoa lusikkaansa. Hän vei sen hienosti itse suuhun ja leikki sillä siinä tyytyväisenä, uudesta perspektiivistä meitä ihmetellen.

Ihan ensimmäiseksi keitin bataattia, ja Novan ensimmäinen sormiruoka olikin keitetty bataatti, jota hän sai itse viedä suuhun sormillaan. Ilmeet olivat melkoisia, mutta innoissaan hän imeskeli bataattia. Pari ekaa päivää mentiin bataatilla, ja seuraavaksi kokeiltiin avokadoa, joka maistui hänelle myös oikein hyvin. Kolmantena otettiin repertuaariin banaani, ja aina pari päivää kokeiltiin yhtä eri ruoka-ainetta.

Itse imeskeltynä määrät joita hän oikeasti sai mahaansa olivat alkuun luokkaa puolikas teelusikallinen, mutta muutaman päivän jälkeen hänen ensimmäinen hampaansa tuli läpi, ja hän alkoi hampaalla raastamaan pieniä palasia banaanista ja avokadosta. Samalla hän alkoi tottua ruuan tuntumaan suussa, ja ihan oikeasti nielaisemaan niitä pieniä banaanimössöjä joita suuhunsa laittoi.

Nyt hän on maistellut lisäksi keitettyä porkkanaa, keitettyä perunaa, maissinaksua, omenaa, vadelmaa, kurkkua ja melonia, ja nyt kahtena viime aamuna olen aamulla tarjonnut hänelle myös mustikka-banaanipuuroa. Maha ei ole reagoinut mihinkään mitenkään, eikä muitakaan oireita ole tullut. Olen tehnyt nyt niin että hän on saanut aina kahta tuttua ja yhtä uutta ruoka-ainetta kerrallaan sormiruokailtavaksi, ja hän on saanut itse valita mitä laittaa lautaselta suuhunsa (kaikkea).

Novan suurinta herkkua tuntuu olevan porkkana, vadelma ja banaani, joita hän söisi vaan lisää ja lisää. Määrät on silti aika pieniä vielä, koska hänen pääasiallinen ravintonsa on tietenkin maito vielä pitkään. Ja koska vaikka hän on taitava viemään esineitä suuhun, ruoka on vähän eri juttu: se on liukasta ja löllöä, ja karkailee helposti tippuen lattialle.

Puuroa Nova on saanut lusikasta, mutta mä en ole kertaakaan laittanut lusikkaa Novan suuhun, vaan hän ihan itse hyökkää sitä kohti suu auki kuin linnun pojalla. Novan hieno lentsikka-lusikka pysyy hänellä kyllä niin hyvin kädessä että taidan antaa hänen syödä puuronkin ihan itse niin että dippaan aina lusikkaa puurossa, ja annan sitten hänelle käteen. Tietty voisin keittää myös aavistuksen karkeampaa puuroa jota voisi myös syödä sormilla.

Puuroa olen antanut nyt siis parina aamuna muutaman teelusikallisen verran yhteensä, ja sitten lounaalla hän on saanut sormiruokailla. Tätä ennen Nova sormiruokaili aamupalan yhteydessä, eli vain kerran päivässä, mutta nyt tosiaan on se puuro aamulla, ja sormiruokailu lounaalla. Olen painottanut ruokailut aamuun mahdollisten reaktioiden varalta, että ne eivät kiusaisi sitten illalla. Koska reaktioita ei ole tullut, niin varmaan pian aloitetaan iltapuurokin, ja puolen vuoden iässä sitten liha, kala ja kananmuna ensin kerran päivässä. Pikkuhiljaa puolen vuoden iän jälkeen alan tekemään Novalle sitten samat lounaat ja päivälliset kuin meillekin, mutta vaan ilman suolaa ja maitotuotteita. Uskomatonta, mutta ensi viikolla meidän vauveli täyttää jo sen puoli vuotta, apua!

Nova saa olla aina mukana perheen yhteisessä ruokahetkessä, ja näin hänellekin kehittyy sitten selkeä ateriarytmi päivään.  Ihan Novan ehdoilla mennään kaikessa, ja rintamaito on  pääravintona sinne 10kk-1v ikään, jonka jälkeen jatkan imetystä niin kauan kun Nova sitä kaipaa. Imetän aina ennen puuroa ja ennen sormiruokailua.

Yölläkin imetän oikein mielelläni vielä sen 2-3 kertaa minkä hän heräilee. Me saadaan hyvin nukuttua yösyönneistä huolimatta, ja mulla ei ole mikään kiire yösyömisiä lopettaa. Niin kauan kun neiti tuntuu niitä tarvitsevan niin hän saa nukkua meidän vieressä ja ruokailla yölläkin. Imetyksen tuen sivuilla kerrotaan että yli puolivuotias vauva tarvitsee n. 6dl maitoa vuorokaudessa kiinteiden ruokien lisäksi, mikä tulee täyteen 3-5 imetyskerralla. Meillä on ainakin toistaiseksi vielä se 10-12 imetystä vuorokaudessa, ja lapsentahtisesti kyllä imetän ihan niin monta kertaa kuin Nova vaan vuorokaudessa haluaa.

*Oogaan lentskarilusikka ja harmaa Ezpz:n lautanen saatu Ipanaisesta, ja näiden käyttökokemuksista ja vauvan ensiastioista sekä ekojen viikkojen lempiruuista tulossa postausta myöhemmin <3 Syöttötuoli saatu Stokkelta, postaus newborn-setistä löytyy TÄÄLTÄ.

THL:N Syödään yhdessä -oppaassa on tosi hyvin ajankohtaista tietoa kiinteiden aloituksesta, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa jos kiinnostaa. Se on toiminut meillä tärkeimpänä ohjenuorana kiinteiden aloituksessa, ja se perustuu viime vuonna valmistuneisiin tutkimustuloksiin. ”Täysimetetyillä lapsilla kiinteiden ruokien antaminen 4–6 kuukauden iässä yhdessä rintamaidon kanssa tukee suoliston kypsymistä ja sietokyvyn kehittymistä uusille ruoka-aineille. Terveille hyvin kasvaville lapsille aloitetaan kiinteät ruoat maisteluannoksina (lusikankärjellisestä muutamaan teelusikkaan) aikaisintaan 4 ja viimeistään 6 kuukauden iässä. Maisteluannoksina annetut kiinteät ruuat eivät syrjäytä imetyskertoja, vaan rintamaito on edelleen lapsen pääasiallinen ravinto. Kiinteiden ruokien aloittamisen viivästyttäminen yli 6 kuukauden ikään saattaa lisätä allergia-alttiutta. ”

Tosiaankin, ensi viikolla Nova täyttää jo puoli vuotta. Se on vaan niin hurjaa että ei meinaa käsittää. Meillä oli eilen neidin 5kk-neuvola, joka siirtyi mökkireissun takia, ja hän sai 5kk -rokotukset. Mitatkin otettiin, ja Nova oli 68cm pitkä (4,5kk 65.7cm) ja painoa oli 8320g (4,5kk 7680g). Oikein hienot mitat siis, täytyy edelleenkin olla tyytyväinen siitä että hän kasvaa mun maidolla näin hienosti<3

Ihanaa päivää kaikille <3