Saatiin jokin aika sitten Polkupedista Tiaralle uusi 16-tuumainen Puky polkupyörä*. Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo aikaa sitten, mutta en vaan ole saanut tehtyä. Nyt kuitenkin kokosin yhteen meidän kokemukset siirtymisestä potkupyörästä polkupyörään, sekä fiilikset uudesta pyörästä ja vinkit pyörän valintaan.

Alussa me jännättiin Oton kanssa, että voiko se tosiaan olla mahdollista että pyöräilyn opetteluun ei tarvittaisi apurattaita. Jo eka kerralla kun neiti kiipesi pyörän satulaan alkoi tasapaino kuitenkin löytyä ja hän tiesi heti miten poljetaan. Tyttö kiljui tyytyväisenä ja polki eteenpäin, ja me juostiin sydän syrjällään perässä Oton kanssa kevyesti kiinni pitäen. Hyvää treeniä siinä pyörän perässä juostessa on ainakin saanut. Nyt ei tarvitse enää pitää kiinni, mutta juostaan edelleen perässä.

Potkupyörästä on ollut ainakin meidän kokemuksen mukaan kuitenkin rutkasti hyötyä, sillä tasapaino löytyi tosi nopeasti myös polkupyörällä, ja tuntuma pyörään oli hyvä. Suosittelen ehdottomasti potkupyörää ennen polkupyörän hankkimista, sillä potkupyörän kanssa oppii nimenomaan pitämään itse sitä pyörää pystyssä. Lisäksi Pukyn laadukkaissa potku- ja polkupyörissä on kaikissa käsijarru, eli jarruttamisen voi opetella jo potkupyöräillessä ja sitten vain jarruttaa samalla tavalla polkupyöräillessä.  Pukyn polkupyörissä jarru on sopiva lapsen voimille, eikä liian jäykkä.

Polkemista Tiara oli harjoitellut päiväkodin kolmipyöräisillä, joten sekin tekniikka oli jo hallussa. Toistaiseksi ollaan pysytty ihan lähialueilla eikä lähdetty kauas, mutta mulla on kova luotto että me lähdetään pian pyöräretkelle yhdessä.  Vielä pari kertaa harjoitellaan kääntymistä, pysähtymistä ja ohjausta, ja sitten tämäkin hermoheikko äiti uskaltautuu jo kotitalon viereistä aukiota kauemmaksi. Musta on hyvä vaan harjoitella turvallisessa lähiympäristössä aluksi, että saa tarpeeksi varmuutta.

Me valittiin 16-tuumainen pyörä, joka sopii 3-vuotiaasta ylöspäin tai yli 100cm  pituiselle lapselle. Meidän neidillä pituutta siis 102cm, ja koko on oikein hyvä. Pyörässä on alumiinirunko, joka on matala niin että lapsen on helppo nousta sen selkään. Satulan ja ohjaustangon korkeutta voi tietenkin säätää, ja tärkeää on myös se etteivät ne ole liian matalalla, sillä liian matalalla olevan satulan kanssa lapsi ei saa polkemiseen tarpeeksi voimaa.

Samalla kun saatiin Tipalle käyttöön uusi pyörä, annettiin vaihdossa takaisin Polkupedille viime vuonna Zeldalle käyttöön saatu minikokoinen potkupyörä, ja Zelda vaihtoi Tiaran vanhaan isompaan potkupyörään. Minipotkupyörä oli edelleen ihan priimakunnossa vaikka sillä on kulutettu asfaltteja ihan huolella vuoden verran. Pukyn potkupyöristä löytyy käyttökokemuksia Zeldan osalta pienemmästä Puky LR M -potkupyörästä ja Tiaran osalta suuremmasta Puky LR L -potkupyörästä.

Tämä vaihdos oli myös oikein hyvä, sillä kuopus on venähtänyt vuodessa melkein siskonsa mittaiseksi ja vanha potkupyörä oli auttamattomasti liian pieni. Nyt hän potkii ketterästi menemään uudellavanhalla L-kokoisella potkupyörällään.

Kyllä tuntuu uskomattomalta, että minun esikoisvauvani osaa jo pyöräillä! Muutamat liikutuksen kyynelet olen tirauttanut, se vaan jotenkin tuntui niin hurjalta että ihan tosiaan aikaa on kulunut niin paljon että tyyppi polkee jo menemään. En malta odottaa että päästään kunnolla lenkille, niin että mä juoksen ja hän polkee, siitä tulee huippua!

Ihanaa että ainakin esikoisen pyöräilemään oppiminen meni näin kivuttomasti. Itse muistan purreeni hammasta harjoitellessani punavalkoisella pyörälläni ilman apurattaita polkemista, ja kaatuneenikin monta kertaa. Ja taisin oppia pyöräilemään ilman apuarattaita vasta 6-vuotiaana. 90-luvulla ei vielä potkupyöriä ollutkaan, ja apurattailla harjoitellessa lapsella ei ole mahdollisuutta oppia esimerkiksi kääntyessä oppia kallistamaan pyörää oikeaan suuntaan, sillä apurattaat vaativat kallistuksen juuri päinvastaiseen suuntaan. Siksi kai se harjoittelu niin takkusikin, kun tasapainoa oli vaikea hallita kun samaan aikaan piti tehdä kaikki päinvastoin kun oli tottunut tekemään. Onneksi nykyään on helpompaa kuin mun lapsuudessa!

Miten teillä on sujunut potkupyörästä polkupyörään vaihto tai pyöräilemään opettelu?

Sain töistä uuden koneen itselleni, elämäni ensimmäisen MacBookin, ja parin päivän testailun jälkeen alan pesunkestävänä PC-tyttönä päästä tästä jo vähän jyvälle. Onhan tämä aika lystikäs vehje, ja monessa asiassa toimii paremmin kuin Windows. Sitten on taas niitä pinttyneitä tapoja jotka tuntuvat niin paljon yksinkertaisemmilta, kuin nämä Macin versiot, kuten oikeaklikkaus vs. klikkaus kahdella sormella yhtäaikaa. No, kaksi päivää on lyhyt aika, mulla menee varmasti viikkoja että olen tämän kanssa ihan kotonani. Mutta hyvään alkuun olen päässyt, ja töissä olen päässyt käyttämään photariakin pitkästä aikaa kun nyt on kone joka sitä jaksaa pyörittää kunnolla. Töissä työkaverit, kaikki Macin onnellisia omistajia, ovat hihitelleet ensin mun PC:lle viimeisen vuoden, ja nyt viimeiset kaksi päivää mun kysymyksille kun olen yrittänyt opetella käyttämään konetta. Onneksi hyväntahtoisesti, hahah. Mutta kyllä mä vielä opin!

Mun vanha kone oli jo vähän hyytynyt mun tehokäytöstä, laitoin sen niin koville että se ei jaksanut oikein mitään. Kivaa kun on tällainen uusi kaveri nyt, niin esimerkiksi postauksen kirjoittaminen ja jakaminen eri kanaviin sujuu huomattavasti nopeammin, kuten myös kuvien editoiminen ilman turhaa hidastelua.

Lasten kanssa ollaan tehty lastenhuoneen kesäsiivousta ja järjestelty kaikkea. Vietiin osa leluista kellariin, sellaiset joilla ei hetkeen ole leikitty. Molemmat neidit saivat valita viisi lelua joista halusivat jo luopua ja molemmat keksivät ihan innoissaan, kuopus tosin tarjosi vähän kaikkea, sellaisiakin leluja jotka on vasta ostettu, ja sitten taas tarrasi yhtäkkiä pupuun jonka olemassaoloa ei ole muistanut puoleen vuoteen. Mutta aika hyvään tasapainoon me päästiin, eikä kumpikaan ole ainakaan tähän mennessä kaipaillut yhtään lelua, tuolla jo tuhisevat omissa sängyissään tyytyväisinä.

Otto lähtee taas huomenna Ruotsiin muutamaksi päiväksi ja me jäädään tänne kolmestaan tyttöjen kanssa. Mulla on vielä kaksi työpäivää jäljellä, mutta torstai-iltana töiden jälkeen ajattelin yllättää tytöt pyjamabileillä. Käydään kolmestaan ostamassa jotain pyjamabile-extra-super-megaherkkuja, kuten jätskiä ja mansikoita ja sokeriherneitä, sitten valkataan Netflixistä joku kiva leffa ja möllötetään sohvalla. Ja nukutaan kolmestaan sohvalla, tai no varmaan kymmenestään, jos noiden neitokaisten pehmolelutkin lasketaan mukaan. Tulee ahdas yö, mutta varmasti aika hauska myös. Ja jos musta alkaa tuntumaan että tila loppuu kesken, niin hiippailen yön hämärissä omaan sänkyyn, ja kömmin aamulla takaisin ennenkuin nuo höppänät heräävät. Mä kun olen tällainen aikainen lintu ja he pieniä unikekoja.

Tyttöjen reput on pakattuna, vaatteet valittuna aamuksi, oma laukku pakattu ja vaatteet valittu, ja kaikki muutenkin valmiina aamua varten. Huomenna ei ehkä ole yhtä mieletön aamupala kuin näissä kuvissa viime sunnuntaina, mutta onneksi tuolla on vielä mansikanjämät ripoteltavaksi myslin ja mantelimaidon joukkoon. Kesä ja tuoreet herkulliset marjat tuovat juuri sitä ihanaa pientä luksusta arkeen, mitä juuri nyt kaipaakin.

Nyt mä nautin vielä illasta Oton kanssa ennenkuin hän lentää Länsinaapuriin ja käytän huomisillan aivan varmasti työntekoon Netflixin sijaan. Ihanaa tiistai-iltaa ja haleja kaikille <3

 

Hah, sainpas otsikon oikein kun mulle pari kertaa jo kuittailtiin siitä että kun sanaa Lahti taivutetaan, kuuluu D jättää pois vaikka kielioppi mitä väittäisi. Eli joo, lauantai vietettiin Lahessa, tutustuen kaupunkiin, herkutellen ja uusia tyyppejä tavaten. Matkaan lähdettiin koko perhe, sillä olin pyytänyt että saan ottaa perheeni mukaan vaikka päivää ei alunperin miksikään lasten päiväksi järjestettykään, ja meidän muksut olivat ainoita paikalla. Meillä on vaan juuri nyt niin paljon kaikkea, Otolla monta työmatkaa tulossa ja muutenkin yhteinen aika kortilla, joten ajattelin että en halua olla yhtään ylimääräistä sekuntia erossa mun murusista. Onneksi sain ottaa mukulat mukaan, ja saatiin nauttia kivasta päivästä kaikki yhdessä.

Tunnin ajomatkan jälkeen Lahtipäivä alkoi brunssilla Sokos Hotel Lahden Seurahuoneella keskustassa. Syötiin hyvin ja juteltiin päivän suunnitelmista. Hotellilta löytyi myös oma pöytä gluteenittomia tuotteita, ja muutenkin saatiin navat täyteen herkkua murkinaa. Hotellilta suunnattiin bussilla Pikku-Veskulle, eli Pikku-Vesijärvelle. Siellä pääsi halutessaan kokeilemaan Suppailua Kitetirrin sponsoroimana. Suppailu näytti superhauskalta, pakko päästä vielä kokeilemaan lämpimämpänä päivänä! Sillä aikaa kun osa porukasta suppaili, me käytiin lasten kanssa kävelemässä ja ihmettelemässä lähiympäristöä. Löydettiin sorsavauvoja, pieni leikkipuiston tapainen sekä ulkokuntosali jossa lapset kiipeilivät ja keinuivat sen ollessa tyhjillään.

Lopuksi Otto testasi vielä ihan mieletöntä moottoriskeittilautaa, ja lapset pääsivät sen kyydissä bussille riemusta kiljuen. Ulkoilun jälkeen suunnattiin lounaalle Hello! American Dineriin, missä saatiin burgerit sekä bataattiranskalaisia. Myös täällä järjestyi hyvin gluteeniton ja maidoton burgeri esikoiselle. Hello! American Dinerissa oli mukavan rento tunnelma ja ruoka oli herkullista. Bataattiranuja saa valitettavan harvoista paikoista, onneksi tämä oli yksi niistä!

Dinerista me mentiin iltapäiväkahville Lifestylekauppa Sinne Storeen, missä on siis yhdistetty pieni ja tunnelmallinen kahvila sekä lifestylemyymälä. Myymälästä löytyi mm. Vansia, Adidas Originalsia, Sweet SKTBSia ja muita kivoja merkkejä. Myös miesten kosmetiikkaa oli aika hyvä valikoima.

Viimein oli loppuhuipennuksen aika, eli päästiin tapaamaan Ylex Popissa esiintyneitä artisteja backstagelle! Meidän lapset suunnilleen tärisivät innosta, ja oli se itsestäkin aika mieletöntä päästä tapaamaan mm. Evelinaa ja Antti Tuiskua. Parasta oli että Evelina muisti vielä mut, kun oltiin tavattu pari kuukautta aiemmin Björn Borgin pressissä ja olin kertonut että meidän neiti on tosi kova fani. Nyt Tipa pääsi ihan itse moikkaamaan idoliaan! Teki kyllä muhun aivan mielettömän vaikutuksen se että jollakin on noin hyvä muisti. Evelina on muutenkin todella kiva ja oli aivan ihana meidän lapsillekin. Mun muistikortille tuli joku ongelma ja se lakkasi toimimasta juuri silloin kun Otto yritti ottaa meistä kuvaa, ja sain vaan puhelinkuvia. Niin tyypillistä. Sen jälkeen muistikortti toimi vaihtelevasti loppupäivän, nyt en ole uskaltanut sitä enää käyttää ettei jää muita tärkeitä hetkiä ikuistamatta, vaan olen vaihtanut uuteen.

Artistien tapaamisen jälkeen saatiin vielä kuulla Ylex:n juontajilta sekä mediatoimittaja Nadjalta ja kanavan musiikkipäälliköltä siitä millaista radiotyö on. Oli kyllä tosi mielenkiintoista kuunneltavaa, ja etenkin oli mahtavaa kuulla miten erilaisia juttuja työhön liittyy. Ja toki oli kiva päästä moikkaamaan Nadjaa joka on myös mun kollega täällä Indiedaysilla.

Ylexpop alkoi Antti Tuiskun keikalla neljältä, ja me oltiin Tipan kanssa aivan täpinöissään! Zelda nukahti sopivasti Oton syliin, ja me bailattiin Tiaran kanssa kuin viimeistä päivää. Oli ihan mahtavaa, ja laulettiin vaan yhdessä ja tanssittiin. Tiedän kenestä tulee mulle loistava keikkakamu! Ihmisiä oli paikalla aivan hurja määrä ja tunnelma oli katossaan. Antti piti myös koskettavan pienen puheen siitä, miten ei koskaan kannata lannistua vaan olla rohkeasti oma itsensä. Sitä oli hienoa kuunnella.

Kyllä meillä on Suomessa vaan mahtavia artisteja, jotka kaikesta saamastaan huolimatta ovat niin jalat maan pinnalla kuin olla ja voi, ja niin mukavia. Kiitos paljon Visitlahdelle ja Ylex:lle päivän järjestämisestä ja siitä että meidän lapsia huomioitiin niin mukavasti koko päivän ajan. Toivottavasti myös meidän lapset yllättivät positiivisesti sillä että eivät tarvinneet mitään Hoploppeja viihtyäkseen, vaan kulkivat iloisina ja tyytyväisinä koko päivän mukana.

Oli kerrassaan huippu reissu! Pakko lähteä joskus uudelleenkin Lahteen, etenkin näin kesärajoitusten aikaan matka-aika sinne on tosi lyhyt ja kaupunki oli tosi kiva.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja toivottavasti teilläkin oli hauska viikonloppu! <3 PS: Sinä ihana joka moikkasit mua tänään Jumbossa, piristit mun päivää superisti, toivottavasti näät tän!

Olen mukana Indiedaysin ja Habitatin kampanjassa, jossa pääsin sisustamaan meidän olkkaria valitsemillani Habitatin ihanilla tuotteilla. Olohuone on meidän kodin käytetyin huone, sillä siellä me ollaan yhdessä koko perhe. Siksi mulle on tärkeää että olkkari on käytännöllinen, vaikka sitä mielellään kauniilla tavaroilla sisustelenkin. Habitatissa vierailun myötä lähdin muuttamaan yhtä juttua, joka osoittautui enemmänkin vain kauniiksi eikä niin käytännölliseksi siinä funktiossa mihin sen olin tarkoittanut, nimittäin sohvapöytää. Meidän edellinen sohvapöytä oli vaan liian pieni, ja sen uusi koti on nyt meillä lehtipöytänä, mistä saatan sen vielä siirtää parvekkeelle kahvipöydäksi – siihen se olisi oikein passeli.

Habitatista löysin meille uuden kauniin ja käytännöllisen Elia-sohvapöydän. Elia on jatkettava, eli vaikka me joskus muutettaisiin suurempaan kotiin ja investoitaisiin suurempaan sohvaan – Elia sopisi sen kaveriksi eikä näyttäisi liian pikkuiselta. Tykkään kovasti siitä että keskellä on valkoinen jatkopala – se raikastaa puunvärisen lämpöisen ilmeen kuitenkin freesiksi ja meidän tyyliin sopivaksi. Virheistä oppii, liian pienen sohvapöydän jälkeen osasin valita tämän isomman mutta kuitenkin kevyen ilmeen omaavan pöydän. Se on kaunis, ja sopii hyvin meidän kodin tyyliin. Sen kanssa olkkari näyttää tasapainoisemmalta.

Elian lisäksi valitsin meille Habitatista vielä pieniä kivoja sisustusjuttuja, joita Habitatissa on yllin kyllin. Tai oikeastaan Otto valitsi, miettikääpä että Habitat sai mun mieheni innostumaan piensisustamisesta. Hän ihastui yksinkertaiseen Sabler-tiimalasiin, joka oli kuulemma täydellinen sisustuselementti, sekä siivouskello lapsille. Ja se muuten toimii, laittaa tiimalasista vartin valumaan niin johan tulee vipinää lasten kinttuihin ja huone siistiksi. Habitatiin on muuten tulossa lastenkalustemallisto piakkoin, sitä odotellessa! Lisäsin myös ripauksen kultaa olkkariin Elisabeth-lyhdyllä ja Elvis-kynttilänjalalla, sekä vihreää kauniilla tekokasviasetelmalla, joka sopi kivasti uuden sohvapöydän päälle. Olen ihan koukussa kullanvärisiin esineisiin, ja kultaa löytyykin nyt olkkarista jo aika paljon.

Habitat oli täynnä makeita juttuja, ja kokosinkin kollaasiin mun kuusi suosikkia, sillä ihan kaikki eivät tällä kertaa mahtuneet budjettiin. Merkki on ehkä tunnettu käytännöllisistä ja sopivan hintaisista piensisustusjutuista, mutta tiesittekö että siellä on ihan uskomattoman upea ja tyylikäs huonekaluvalikoima? Mulla on teille muuten huikea 15% alekoodi, jolla saa jo aivan tuntuvan alennuksen esimerkiksi sohvasta tai työpöydästä, mutta toki se käy muihinkin tuotteisiin. Alekoodi löytyy alempaa!

1. Dena Nojatuoli

2. Elisabeth Kynttilälyhty

3. Elia  Sohvapöytä

4. Cadix Sivupöytä

5. Axel Sohva

6. Beckett Työpöytä suuri

Tuo Dena -nojatuoli erityisesti mua houkuttelee ja kummittelee mielessä! Se on juuri sitä tyyliä mitä kotiin havittelen, ja testasin Vantaan Vepsäläisen Habitatissa sitä ja oli siinä kyllä todella hyvä istuakin. Ehkä se vielä joskus kotiutuu meille vaikka nyt jäikin kauppaan. Mikä näistä on teidän suosikki?

Habitat on perustettu vuonna 1964, ja Suomeen se rantautui oman liikkeen muodossa vuonna 2014, eli tasan 50 vuotta myöhemmin. Habitatin tyylissä on nähtävissä skandinaavista ja aasialaista tyyliä. 50 vuotta sitten Habitatin perustanut Terence Conran halusi tuoda käytännöllisyyttä ja keveyttä sisustuks

een, kauniita värejä ja muotoilua unohtamatta. Sama perusidea, hyödyllinen voi olla kaunista ja kaunis edullista, on nähtävillä vielä vuonna 2016. Habitatin liikkeitä löytyy Helsingin keskustasta, sekä Vepsäläisistä Vantaalla, Espoossa ja Turussa.

Alekoodilla kesa2016 saatte siis 15% alennuksen Habitatin uudistuneesta verkkokaupasta, kaikista normaalihintaisista tuotteista. Alekoodi on voimassa kesäkuun loppuun asti. Hauskoja kesäshoppailuita!

Mitäs tykkäätte muutoksesta? Iskeekö teihin kultaiset sisustusesineet, tai siis kullanväriset?

Ihan kreisiä että meidän reissuun lähdöstä on kohta jo kuukausi! Sitä odotti niin kovasti, ja sitten se olikin jo silmänräpäyksessä ohi. Onneksi mukavaa matkaa voi muistella kuvista ja videoista, ja uusiakin reissuja varmasti tulee. Nyt  on aika päästää lapset ääneen, ja antaa heidän kertoa, mitä meidän Mallorcan reissulla tapahtui. He saivat aika ajoin matkan aikana tarttua itse kameraan, ja tämä postaus onkin kuvitetty täysin lasten ottamilla kuvilla, toki minun editoimana. Kymmenen kysymystä reissusta lapsille!

1. Millaista oli lentää lentokoneella?

Z: Että meni korvat tukkoon. Ja oli kivaa piirtää piirustuslaudalla ja kattoo kaupas M&M’sejä.

T: Kivaa! Mä sain kirjoittaa mun uutta omaa päiväkirjaa joka on Frozen. Liimasin sinne tarroja ja kirjoitin salaisuuksia.

2. Mitä kaikkea me tehtiin Mallorcalla?

Z: Käytiin pomppulinnassa ja leikkipuistossa. Ja käytiin ravintolassa ja siellä minidiscossa ja isossa discossa missä oli popcornikone.

T: Noooooo käytin uimassa, ja liukupompussa ja nii ja sit isi opetti mua uimaan ja mä melkeen osasin. Ja sit käytiin ravintoloissa syömässä ja juna-ajelulla ja mä ratsastin ponilla monta kertaa! Katottiin hotellissa elokuvaa, käytiin rannalla ja ajettiin taksilla sinne toiseen paikkaan.

3. Mitä me syötiin Mallorcalla?

Z: Kanapihviranuja. Ja kanaämpäriä, se oli hirveän iso! Ja sain aina tikkaria ravintolassa, mut kotona ei saa koska tulee reikiä hampaisiin.

T: Gluteenitonta ja maidotonta pizzaa, ja paistettua kalaa ja kanaa ja ranskalaisia. Ja riisikakkuja ja pähkinöitä ja vesimelonijäätelöä ja tikkaria.

4. Mikä oli hauskinta reissussa?

Z: Et me päästiin sinne pikku junaan ajelulle. Ja syödä jälkiruokaa, ja se et mentiin ainakin seitsemän kertaa uimaan!

T: No ekaksi parasta oli uiminen isin ja äidin ja Zeldan ans. Ja tokaksi parasta oli leikkipuisto. Ja sit  kolmanneksi parasta oli lastenkerho ja kaverit. Ja neljänneksi parasta oli mennä kalakumiveneellä siel rannassa.

5. Millaista oli käydä rannalla?

Z: Me kerättiin simpukoita sellaisia pieniä.

T: Oli kivaa kun me kirjoitettiin omat nimet hiekkaan ja etsittiin yhdessä pikkusimpukoita.

6. Mikä oli paras ostos Mallorcalta?

Z: Masha ja minun liskomagneetti. Ja joku vaate se minun mekko, ja kalavene! Ja mun minions-kellukkeet, vaik ne meni rikki.

T: Mun kaksipiippunen vesipyssy jolla ammuin vettä isin ja äidin päälle ja ne kiljui. Ja mun Rarity- My Little Pony pehmolelu.

7. Mikä on sinun kaikkein paras muisto Mallorcan reissusta?

Z: Kiipeily siellä tunnelissa ja se kun mä pääsin siihen isoon liukumäkeen!

T: Et mä sain tarran, ja se ku isi opetti mua uimaan!

8: Mitä haluaisit vielä kertoa reissusta?

Z: Et mä tykkään mun Mashasta jaa se on mun lempipehmolelu ja nukun sen kanssa.

T: Mä haluisin viel kertoo yhden jutun, et mä söin kalaa, ja sit mä leikin hyrrällä ja että Zelda dippasi sitruunaa ketsuppiin ja söi sitä ja se oli kuulemma hyvää!

Mihin haluaisit lähteä seuraavaksi?

Z: Marsiin, mut siel ei oo kuuma kuin Mallorcalla mut kyllä siellä voi marssia.

T: Vaikka Espanjaan mut johonkin toiselle saarelle. Kato niinku samaan maahan mut eri paikkaan mis mä en oo viel käyny.

Lähtisitkö uudestaan Mallorcalle?

Z: Joo tänään mä lähtisin! Voidaaks me äiti?

T: Joo lähtisin kyllä kun siellä oli niin kivaa. Oli siistii mennä niin kauas!