Bongasin uusimmasta Cosmosta kerrankin mieleiseni miespaneelin: 10 kysymystä isyydestä. Oli tosi mielenkiintoista lukea kolmen erilaisen isän ajatuksista isyydestä ja lapsista ja parisuhteesta, ja ajattelin että olisi aika hauska laittaa myös Otto vastaamaan näihin samoihin hyviin kysymyksiin. Osa kysymyksistä oli nimittäin sellaisia mihin en kummaa kyllä edes melkein kuuden vuoden parisuhteen jälkeen tiennyt itse Oton vastausta. Esimerkiksi se, että ajatteleeko hän minusta naisena eri tavalla nykyään kuin ennen mun äidiksi tuloani, en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi koko asiaa aiemmin. Joten tässäpä sen pidemmittä puheitta Oton vastaukset kymmeneen kysymykseen isyydestä, olkaa hyvä!

Miten reagoit tietoon puolisosi raskaudesta (raskauksista)?

Vaihtelevasti, riippuu täysin raskaudesta. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin ilon kautta. Kerran yllättyneen iloisesti, kerran vähemmän yllättyneen iloisesti ja kerran mitään mistään oikeasti ymmärtämättömän iloisesti.

Miten isyys on muuttanut elämääsi?

Positiivisesti. Olin aika holtiton ennen isyyttä. Uskaltaisin jopa väittää että “pahempi” kuin vaimoni. Se on jännä miten tuollainen puolen metrin ihmismytty saa miehen asettumaan aloilleen ja kasvamaan aikuiseksi.

Kaipaatko jotain ajasta ennen lasta?

Sitä että pystyi masentavina päivinä istumaan pelaamassa aamusta iltaan ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Pelaaminen on aina ollut lempipuuhaani, mutta joistain asioista on aina hetkellisesti luovuttava. Tiedän kuitenkin että jossain vaiheessa lapset eivät aina edes halua viettää aikaa isin kanssa kun on ihan omat jutut, niin nautitaan näistä hetkistä nyt. Mistä sitä tietää vaikka lapset joskus oikeasti liittyvät seuraan. Eläkeikää odotellessa jos ei muuta.

Mikä on ollut haastavinta isyydessä?

Jatkuva huoli. Kestää todella kauan sopeutua siihen että pelkää pienen ihmisen puolesta ihan arkisissa tilanteissa enemmän kuin itsensä puolesta kolmelta aamuyöstä snägärin jonossa mora kyljessä. Positiivinen asiahan se on että huolehtii toisesta, mutta sydän kestää vaan niin ja niin kauan kun toinen kiipeää käsinojalle seisomaan yhdellä jalalla Frozenia laulaen.

Mikä on parasta isyydessä?

Noin suunnilleen kaikki. Olen yrittänyt ennenkin kuvailla vanhemmuutta, tosin huonolla menestyksellä. Sanotaan kuitenkin näin että sille on syynsä että jengi laittaa Facebookiin kuvia jokaisesta asiasta jota ne lapset tekevät. Ne on niin saatanan ylpeitä.

Mitä olisit halunnut tietää isyydestä ennen lapsen syntymää?

En oikein osaa vastata tähän kysymykseen enää. 4 vuotta sitten olisin saattanut osatakin, mutta nyt se raja vanhemmuuden ja sitä edeltävän ajan välillä on niin häilyvä että kaikki ennen lapsia tuntuu lähinnä unelta.

Ajatteletko puolisostasi lapsen (lasten) myötä eri tavalla?

Puhuimme tästä vaimoni kanssa pari iltaa sitten, mutta koska lähimuistini on samaa tasoa avokadon kanssa niin en muista mihin lopputulokseen tultiin. Tosiasia on kuitenkin se etten oikeastaan “tuntenut tuntenut” vaimoani ennen kuin päätimme lisääntyä, enkä voi täten väittää ajatusteni muuttuneen. Ne kun vasta muodostuivat.

Sen pystyn kuitenkin sanomaan että olen alusta asti ajatellut vaimostani (varmasti osittain juuri lasten takia) eri tavalla kuin aikaisemmista kumppaneistani. Mitä tahansa tapahtui, tulee hän aina olemaan lasteni äiti ja hänellä olemaan aina oma paikkansa sydämessäni.

Unelmien isänpäiväpuuha?

Kylmä olut, lämmin ***** ja uusi peli. Toimii aina. Saan hepulin jos joku yrittää raahata minua ravintolaan syömään. Mennä nyt sinne pönöttämään kun voi kotona notkua pieruverkkareissa.

Onko miehillä vauvakuumetta?

En tietenkään pysty muiden puolesta sanomaan, mutta uskaltaisin kuitenkin epäillä että joo ja ei. Miehillä biologisesti ajatellen ei ole sen suurempaa tarvetta lisääntyä, vaan lähinnä tyhjentää pussit. Loppupeleissä on se ja sama missä tämä tapahtuu, oli se sitten vaimon kanssa vuoteessa vai yksin itkuisena keittiön lattialla. Kun pussit ovat tyhjät, olo helpottaa ja normaali elämä voi jatkua.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitten ettenkö välillä havahdu virnistelemästä tyhmän onnellisen näköisenä kun tutut tuovat vauvojaan näytille. Siitähän se ajatus kolmannesta lapsesta sitten lähti.

Miten perhe on vaikuttanut seksielämääsi?

Lähinnä siten ettei ole enää OK alkaa vääntämään helikopteria kesken illallisen. Ei sillä että se muka olisi joskus ollut ylipäätään hyvä juttu tehdä niin.

Miten parisuhteen saa kestämään lapsiperhearjessa?

Puhaltamalla yhteen hiileen, näin pähkinänkuoressa. Jengi ei aina tunnu hiffaavaan että sen oman puolison tulisi olla se oma joukkue niin hyvässä kuin pahassa. Aina. Koomikko Jimmy Carr vertasi joskus puolisonsa laiminlyöntiä oman autonsa naarmuttamiseen. Tämä pätee erittäin hyvin.

Täytyy sanoa että täällä ainakin on yksi herkkis vaimo joka pyyhkii kyyneliä silmäkulmasta nämä luettuaan.  En voisi olla onnellisempi siitä että saan olla juuri Oton vaimo, ja Oton lasten äiti. Pyytäkää ihmeessä omiakin miehiänne vastaamaan näihin kysymyksiin jos vastaukset askarruttavat, me saatiin ainakin hyvä keskustelu aikaiseksi tämän pohjalta yhtenä iltana. Ja heh, tiedänpähän mitä antaa isänpäivälahjaksi, vaikka ei nuo toiveet täysin yllätyksenä tulleetkaan. Muutamasta isänpäivästä kuitenkin jo kokemusta.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Tänään mulla tuli jo 23 viikkoa täyteen, ihanaa! Mitä enemmän viikkoja, sitä enemmän uskallan rentoutua vaikka tiedänkin jo kahdesta aiemmasta kokemuksesta että seuraavan kerran uskallan ihan oikeasti huoahtaa sitten kun vauvavuosi on ohitse. Vaikka toki siinä vuoden iässäkin saa olla sydän syrjällään, kun minityyppi opettelee kävelemään ja liikkumaan. Ainahan sitä on huolissaan omista lapsista, kuten jokainen äiti tietää. Mutta anyway, ihanaa ajatella miten meidän vauva vahvistuu päivä päivältä, nyt hän on raskaussovelluksen mukaan jo ison mangon kokoinen.

Vihdoinkin vauvalla on myös jo muutama vaatekerta hankittuna eikä ainoastaan yhden käden sormilla laskettavissa olevaa määrää mustia vaatteita, heh. En ole vielä päästänyt suurempia vauvahankintoja valloilleen, hoidetaan nyt se muutto ensin pois alta. Mutta vaatteiden kanssa en ole enää pidätellyt itseäni jos jotain söpöä on sattunut kohdalle, ne kun eivät tuossa minikoossa vie kovin paljoa tilaa muuttolaatikoista.

Oulusta löysin vaikka ja mitä ihanaa niinkun kerroinkin, ja nyt vauvan kaapista löytyy jo vähän väriä. Odotan silti kovasti jo kevätmallistoja, sillä tuntuu jotenkin turhalta ostaa mitään syysvärejä kevätvauvalle, kun tietää jo etukäteen että keväällä sitten kaipailee keltaista ja pastellivärejä. Niin mulle aina käy, hylkään viininpunaisen heti helmikuun auringonsäteiden kimaltaessa lumihangella. Jos nyt kuvitellaan että kävisi niin ihanasti että helmikuussa vielä olisi lunta mistä ihailla aurinkoa, hah.

Mä haluan pukea meidän tytön mahdollisimman pehmeisiin ja käytännöllisiin vaatteisiin. En nyt sano etteikö kaappiin saattaisi eksyä jokunen mekkokin jossain vaiheessa, mutta ainakin toistaiseksi olen etsinyt lähinnä luomupuuvillaa, merinovillaa ja helposti päällepuettavia vaatteita, kuten kietaisubodyja. Hankalinta on löytää noita ihan minimini newborn 50cm vaaatteita, sillä en ole löytänyt omaa silmääni miellyttäviä kuoseja tai värejä niistä juurikaan. Tai jotenkin ne on kaikki niin sellaisia överihempeitä ja nähty jo kahden tytön kanssa. En halua ostaa valko-beige-vaaleanpunaisia, vaan sellaisia meidän tyylisiä, mutta niitä löytyy paremmin vasta koosta 62 alkaen. Jostain pitäisi metsästää Rodinin baby-pakkaus vaikka kotiintulovaatteiksi, mutta en ole ainakaan kivijalkaliikkeissä niitä nähnyt enää loppukesän jälkeen ja silloin en vielä uskaltanut ostaa sellaista kun ei oltu käyty edes ekassa ultrassa vielä. Saattaahan se olla että päädyn kuitenkin hankkimaan lisää vaaleanpunaista, mutta ainakaan toistaiseksi en ole luopunut toivosta löytää jotain värikästäkin.

Pilvibody Ellos* / Valkoharmaa body Lindex / Harmaa-punainen body Polarn O. Pyret / Musta body Vimma / Pingviinibody Mimi Disain* / Vaaleanpunainen body Gugguu / Cupcakebody Metsola /

Pisarahousut Ellos* / Harmaat housut ZARA / Kalahousut Kappahl / Pingviinihousut Mimi Disain* / Mustat housut Lucky Nr. 7 Lilla Company* /*saatu blogin kautta

En vieläkään voi lakata hämmästelemästä sitä miten minikokoisia nuo 50cm vaatteet onkaan! Siis oikeasti, nehän on ihan ylipieniä. Mutta joo, niitä pitää löytää lisää. Jos tulee mieleen missä olisi persoonallisia 50cm vaatteita tarjolla, niin ehdottakaa ihmeessä. Mulla on ikävä niitä ihania mitä Zeldalla oli viimeksi etenkin kauniin värikästä kuumailmapallobodya. Harmi kun luovuin siitä silloin! En vaan arvannut että sille tulisi enää käyttöä, heh. Mutta joo, ainakin lisää keltaista on saatava! Ehkä sitä alkaa löytyä enemmän sitten tammikuussa kun kevätjutut tulee kauppoihin, mutta toivotaan että ennen vauvan syntymää kuitenkin.

Jumpsuit Gugguu / Tupsupipo Gugguu / Pisarapipo Ellos* / Pingviini kuolahuivi Mimi Disain* / Ohut pipo Joha / *saatu blogin kautta. 

Pipoissa rakastan merinovillaa, ja vauvan tuleva kummitäti Emilia oli tilannut hänelle aivan ihanan Gugguun Whiteberry-värisen tuplatupsu-merinovillapipon yllärinä. Kotiutumispipoksi mä olen ostanut Johan ohuen merinovillapipon Hippu kidsistä. Merinovilla on mun ja Oton kestoläppä, koska aina kun mä ostan jotain merinovillaa niin kehotan Ottoa kokeilemaan miten ihanan pehmeää se merinovilla onkaan. ”Ai mitä onko merinovilla pehmeää, en oiskaan arvannu!”.

Postissa on vielä tulossa ennakkotilatut Papun keltaiset patch-leggingssit ja hulluilta päiviltä ostetut Papun nakkileggingssit persikka-sinisävyisenä. Nekin tosin ovat sitä 62- kokoa kun pienempää ei ollut. Satuin heräämään juuri puoli seitsemältä sinä aamuna kun nakit tulivat myyntiin ja kerkesin saada ihanat leggarit vauvalle vaikka olin ihan varma että ne menisivät multa ohi. Mutta joo vielä on paljon hankittavaa. Mä en ole ostanut esimerkiksi yhtään paria sukkia vielä, ja kokojen 50 ja 56 kanssa olen aivan alkutekijöissä.

Onneksi tässä on hyvin aikaa vielä ja keväämmälläkin sitten ehtii ostostella ihan rauhassa kun on enemmän värikästä tarjolla. Ja vauvan vaatesäilytyskin pitää laittaa vielä kuntoon, mä olen tosin ajatellut hänelle ihan omaa vaatetankoa johon voisi ripustaa kaikki ihanuudet esille. Saa nähdä mihin päädytään lopulta!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Käynnissä olevan kansainvälisen imetysviikon vuoksi mä ajattelin muistella omaa imetystaivaltani, ja kääntää katsetta kohti tulevan vauvan imetystä. Mulla on takana kaksi hyvin erilaista imetyskokemusta kahden hyvin erilaisen vauvan kanssa, ja tulee olemaan jännittävää nähdä miten imetys sujuu sitten kolmannen neidin kanssa. Toivon mukaan kaikki sujuu hyvin, ainakin omiin taitoihini mä luotan sen verran että niistä se ei ole kiinni. Sen sijaan mä tiedän omasta kokemuksestani, että vauvasta ja olosuhteista se on kiinni ja paljon.

Meidän esikoinen syntyi viisi viikkoa etuajassa kuten moni teistä tietää. Hän oli todella keltainen, pieni ja väsynyt, ja alussa hänellä ei noussut paino eikä hän saanut olla juurikaan ihokontaktissa sinivalohoidon vuoksi. Hän ei myöskään jaksanut tehdä töitä rinnalla, vaan nukahti heti, eikä vaan sitten syönyt ollenkaan. Imuotekin oli aivan päin prinkkalaa, näin jälkikäteen ajateltuna, jos hän sellaista edes kerkesi ottaa ennen kuin nukahti.

Sairaalassa hänelle tarjottiin pulloa jo heti synnytyksestä seuraavana päivänä reilusti laskeneen painon vuoksi, enkä mä osannut sitä ihmetellä tai kyseenalaistaa nuorena ensisynnyttäjänä. Mun rinnat eivät myöskään pidä pumppua tarpeeksi vauvana, eivät sairaalapumppua eivätkä kotipumppua, eikä multa heru pumpulle maitoa vaikka vauvalle sitä tulee enemmän kuin tarpeeksi. Tätäkään en ymmärtänyt silloin, vaan opin sen vasta toisen lapsen kanssa. Luulin että maitoa ei tule tarpeeksi koska sitä ei tule pumpulle. Syitä on monia, mutta näiden kaikkien asioiden summana esikoisen kanssa äidinmaitotaival päättyi jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, ja se surettaa mua vieläkin, vaikka hän hienosti korvikkeella kasvoikin.

Zelda sen sijaan syntyi täysiaikaisena, pirteänä ja elinvoimaisena ja jo vähän pullaa poskiin keränneenä viikolla 37+0. Synnyttyään hän vietti elämänsä ensimmäiset kaksi tuntia ihokontaktissa rinnalla, ja alkoi syömään heti. Meillä oli sellainen sanaton sopimus että tämä juttu nyt vain onnistuu, ja niinhän siinä kävi. Imetystä kesti 359 päivää, ja se päättyi helposti ja kivuttomasti juuri sopivaan aikaan kun lähdin yhden yön työmatkalle Frankfurtiin.

Maitoa tuli juuri sopivasti vauvan tarpeisiin, ja imetys oli ensimmäisen viikon totuttelun jälkeen maailman helpoin juttu. Silloin mä ymmärsin että se on ihan todella paljon kiinni vauvastakin, ja lakkasin syyttämästä itseäni imetyksen epäonnistumisesta ensimmäisellä kerralla. Ei imetyksen tarvitse eikä kuulu olla ylivoimaisen hankalaa, silloin jos se tuntuu vievän kaikki voimat eikä siitäkään huolimatta onnistu toivotulla tavalla, on varmasti kaikille parempi juttu vaan siirtyä korvikkeeseen.

Olen äärimmäisen iloinen että olen saanut kokea myös onnistuneen imetyksen, sillä se on jotain ainutlaatuista joka on vaikuttanut mun ja tyttäreni suhteeseen todella paljon. En tule koskaan unohtamaan niitä aamuja, kun köllittiin sängyssä, vauva mua vasten käpertyneenä, ja tuo pieni pötkylä piti mua sormesta kiinni ja söi samalla maitoa ahnaasti. Tai sitä hetkeä kun oltiin kolmeviikkoisen neidin kanssa ostoksilla ja imetin harson alla samalla kun katselin vaatteita, eihän kolmeviikkoinen edes painanut juuri mitään. Silloin ajattelin että olisipa elämässä kaikki yhtä helppoa.

Vuodessa imetyksestä ehti kertyä miljoona muistoa, ihanaa, herkkää ja myös hauskaa muistoa. Se rajoitti elämää monessa asiassa ruokailusta pukeutumiseen, ja oli välillä rankkaakin, mutta toi silti elämään niin hurjan paljon lisää. Mulla on sitä ikävä.

Toivon täydestä sydämestäni että mun kolmas imetyskokemus muistuttaa enemmän toista kuin ensimmäistä, koska imetys on onnistuessaan helppoa ja ihanaa. Toivon että imetys lähtee sujumaan luonnollisesti ja vaivattomasti. Tiedän mitä mun kannattaa tehdä, mitä osaan tehdä ja miten voin itse edesauttaa imetyksen onnistumista, enkä myöskään epäile ettenkö voisi onnistua. Ihan varmasti voin onnistua imetyksessä hienosti jos kaikki menee muuten mallikkaasti vauvan kanssa ja hän syntyy terveenä ja jaksavaisena. Tarkoituksena on imettää ainakin yhtä kauan kuin keskimmäistä, miksei kauemminkin jos vauva niin haluaa ja elämäntilanne sallii.

Mutta paineita en aio ottaa, en itseltäni enkä keneltäkään muultakaan. Imetys on jokaisen äidin oma asia, se on äärimmäisen herkkä asia ja se on asia jossa kukaan ei kaipaa painostusta, ainoastaan tukea.

Mä haluan imetysviikon ja imetysrauhan hengessä kiittää sekä molempia ihania tyttäriäni, että miestäni siitä että olen saanut imetyksen kokea. Otolla on ollut suuri rooli mun imetyksen onnistumisessa, kun hän on kantanut mulle pullokaupalla vettä imetysmaratonien aikana, juossut hakemaan kaupasta lanoliinivoidetta, ja nukkunut perhepedissä tyytyväisenä. Kannustanut mua jatkamaan, ja huomioinut esikoista silloin kun vauva on ollut rinnalla.

Toivotaan, että ensi kerrallakin imetys sujuu hienosti. Yhden asian aion tehdä seuraavalla kerralla imetyksessä paremmin: otan enemmän imetyskuvia. Mua harmittaa se että vuoden imetystaipaleesta ainoat kuvat ovat nämä kaksi tässä näkyvää kuvaa. Ehkä vuonna 2013 imetyskuvat eivät olleet vielä niin yleisiä muistan ainakin miten hulluna mua silloin jännitti laittaa näitä blogiin ja ajattelin että ne on varmasti jonkun mielestä tosi sopimattomia. Olen superkiitollinen ja iloinen siitä miten paljon äidit näiden muutaman vuoden aikana ovat tuoneet imetystä esille niin somessa kuin muuallakin mediassa, ja ennenkaikkea positiivisessa valossa. Jos vain imetys sujuu, aion jatkaa samalla linjalla itsekin. Ihanaa imetysviikkoa kaikille <3

Millaisia imetyskokemuksia sinulla on? Kuka on tukenut sinua eniten imetyksessä? Oletko kohdannut arvostelua tai painostusta omista ratkaisuistasi?

En voi uskoa mutta siis iik ensi viikolla me jo muutetaan! Alle viikon kuluttua aletaan asentamaan uuteen kotiin uutta vaaleaa lattiaa, ja kunhan edes osa on valmiina niin loppuviikosta olisi sitten tarkoitus muuttaa kaikki tavarat sisään. Kuten aiemmin kirjoitinkin niin meillä tulee olemaan n. 25 neliötä enemmän tilaa kuin tällä hetkellä, joten huonekaluja on pakko vähän päivittää isompiin neliöihin. Kaikesta turhasta tavarasta sen sijaan ollaan hankkiuduttu rankalla kädellä eroon, ja säilytystilaa ei varmaan edes tarvittaisi lisää vaikka sekin nyt lisääntyy makuuhuoneiden myötä.

Meillä on tarkoituksena uusia sohva, kun vihdoinkin voidaan hommata sellainen jonka ei tarvitse olla vuodesohva. Toiseen lastenhuoneeseen tulee sängyn lisäksi nimittäin myös vuodetuoli, jossa meidän yövieraat (lähinnä mun äiti) voivat yöpyä sitten ihan omassa rauhassa. Kerrossänky pidetään edelleen kasassa sitten toisessa lastenhuoneessa niin että tytöt voivat nukkua yhdessä aina halutessaan ja silloin kun mun äiti on käymässä.

Sohvalta me haluttiin kahta asiaa: vaaleampaa väriä ja löhöilyyn kutsuvaa olemusta, toisinsanoen pehmeyttä ja paljon istumatilaa. Muutaman kuukauden sohvatsekkailun jälkeen me ollaan päädytty Ikean moduuleista koostuvaan Söderhamn-sohvaan jota ollaan käyty koeistumassa useampaan kertaan ja jossa on täysin irroitettavat, pestävät ja vaihdettavat päälliset. Se on muodoltaan ajaton ja siinä on aivan ihana löhöillä, plussaa myös jalkojen korkeudesta joka mahdollistaa helposti imuroinnin myös sohvan alta.

Isoon olkkariin tarvitaan myös iso 2x3m kokoinen matto, ja Ellokselta löytyisi ihana Tanger-ryijymatto joka toisi suureen tilaan pehmeyttä ja kodikkuutta. Mun työpiste tulee olemaan myös olohuoneessa, koska se on tulevaisuudessa vauvan kanssa kotona ollessa kaikkein käytännöllisintä. Näin vauva voi kasvaessaan myös leikkiä samassa isossa tilassa, ja myöskin näen kokoajan työpisteeltäni hänet jos hän on vaikka terassilla päiväunilla vaunuissa. Mä haluaisin työpisteeseeni siron ja kevyen työpöydän, mutta mietin vielä tuota Lillåsenia – se kun on puun värinen. Uuden vaalean lattian kanssa se tietysti voisi vaan tuoda kivaa lämpöä, nyt vaan täällä oranssihtavan tammilaminaatin keskellä kaikki lisäpuunväri tuntuu olevan too much.

Työpisteeseen sopisi ihanasti Muuton vaaleanpunainen ja vähäeleinen E27-valaisin. Samaa sävyä tulee nimittän löytymään myös työpisteen takana olevasta seinästä, ja meillä on sitä muutenkin jonkin verran sisustuksessa käytössä. Lisäksi haluan päivittää olkkarin julisteita uusilla väreillä, olen aivan hurahtanut tummiin sinisen ja petroolin sävyihin pieninä tehosteina.

Toiseen lastenhuoneeseen tulee tosiaan tuo Ikean PS Lövas -vuodetuoli, joka on mukavan tukeva ja myöskin aivan ihana löhöilytuoli jossa voi lukea satuja ja johon saadaan vaikka kolme pyllyä ängettyä yhtäaikaa. Esikoiselle on tarkoitus hommata uusi tukevampi työpöytä sillä eskari alkaa jo ensi syksynä. Siihen tarkoitukseen tuo Ikean Påhl vaikuttaa houkuttelevalta, sitä kun voi aina nostaa korkeammalle lapsen kasvaessa, ja siitä saa ihan täysikorkuisen työpöydän vaikka teini-iässä sitten. Kumpaankin huoneeseen aion hommata hauskoja julisteita lisää, ja jotkut mukavat valaisimet. Tuo Muuton Myy houkuttelee kovasti, kun se on niin hauska ja söpö. Ainakin toiseen huoneeseen tulee mintun vihreää tehosteväriä seinään, ja sen kanssa pastellipinkki sopii tosi nätisti.

Yläkerran aulaaan haaveilen pyöreästä matosta. Ikean Ådum olisi 190cm halkaisijallaa sopivan iso ja pehmeä ja toisi kodikkuutta läpikulkutilaan. Kylppäreistä puuttuu allaskaapit molemmista, mikä tuntuu musta todella kummalliselta näin uudessa asunnossa. Ne pitää siis hommata aivan itse. Sekä alakerran että yläkerran kylppäreiden suihkuihin tarvitaan suihkuverhot ainakin toistaiseksi, saattaa tosin olla että asennetaan niihin myöhemmin suihkuseinät kunhan lattiat ja maalausprojektit on saatu valmiiksi. Lisäksi pitää hommata pari kokovartalopeiliä, sillä kämpän ainoat peilit ovat vessan peilikaapit joista ei vaikka asuja tai kasvavaa masua oikein voi tiirailla. Peilit tuovat myös valoa ja avaruutta kivasti.

Ruokapöytä menee myös vaihtoon, sillä tuo mun vanha perintöpöytä ei vaan kestä meidän elämäntapoja mitenkään, vaan on täynnä rumaakin rumempia jälkiä. Ja itseasiassa löysin meille jo kivan pöydän joka ei ole tuo kuvassa oleva, mutta valkoinen kuitenkin. Ostin sen vain pari tuntia tämän kuvan tekemisen jälkeen! Se on kiva ja sopii hienosti uuteen ruokailutilaan.

No juu, aikamoista. Pitkä lista tässä, eikä siinä ole edes kaikki. Näiden lisäksi tarvitaan ehdottomasti lisää verhoja, koska ikkunoita tulee todella monta lisää. Varmasti hommataan suurimmaksi osaksi vaaleita valoverhoja vain, ehkä lastenhuoneisiin jotain vähän jännittävämpää. Kaikkea ei varmasti saada kerralla valmiiksi mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Jos nyt ainakin sen sohvan saisi laitettua ja tekstiilejä luomaan kodikkuutta niin kaiken ehtii kyllä hoitaa vähän hitaammassakin tahdissa jos ei heti meinaa löytyä. Ja vauvan hankinnat on sitten asia ihan erikseen, niistä tulee varmasti paljon vielä juttua myöhemmin, kunhan saadaan hankintoja tehtyä.

Mitä mieltä näistä sisustushimotuksista? Mitkä oli teidän lemppareita? 

Muutama tunti sitten me tultiin Oulusta kotiin, ja oli kyllä niin rakkauden ja ohjelman täyteinen viikonloppu että en voi kuin olla super iloinen että jaksettiin vielä lähteä reissuun tässä kaiken muuttohässäkän ja raskauden keskellä. Oli ihanaa saada nähdä kaikkia sukulaisia ketä en ollut nähnyt kesän jälkeen ollenkaan ja lapsetkin nauttivat. Tärkeintä oli tietenkin saada nähdä mun mummua. Mä keskityin niin täysillä siellä Oulussa olemiseen, että kameraan kertyi vain kokonaiset kymmenen kuvaa koko reissulta. Siis oikeasti! Ei vaan käynyt mielessäkään ottaa kameraa esiin kuin ihan pari kertaa.

Lauantaina me pyörittiin Kauppakeskus Valkeassa, jossa oli Lasten lauantai. Tytöt saivat koristella pipareita, värittää, askarrella, käydä temppuradalla ja heille tehtiin vielä ihanat lettikampauksetkin. Törmättiin mun ystävään ja Zeldan kummisetään Jarnoon ja vaihdettiin kuulumisia siellä, ja shoppailin mun äidin ja mun tädin kanssa. Ostin esikoiselle uudet talvikengät, sillä muuten meillä on kaikki tämän talven kamppeet jo ihan kunnossa. Superfitiltä löytyi neidille mieleiset mustapinkit superlämpimät ja täysin vedenpitävät gore-texit kokoa 29, ihan kreisiä että meidän muksulla on jo niin iso jalka! Siis huh, mihin aika juoksee.

Ostin myös vauvalle pari uutta bodya Noomi Storesta ja Polarn O. Pyretiltä, ja Zeldalle löytyi mekko. Otolle ostin Billebeinon pipon ja uuden neuleen. Shoppailuaamun jälkeen käytiin mun isovanhemmilla pari tuntia hengailemassa, sen aikaa kun mun mummu jaksoi tavata vieraita. Hänellä on taas vointi vähän huonontunut, ja siksikin olen niin iloinen että päästiin nyt käymään. Sitä ei taas tiedä mihin vointi kehittyy kun mennään kohti kevättä ja vauvan syntymää, ja sitä että päästään käymään Oulussa. Pitää soitella mahdollisimman usein aina kun hän on kotona, eikä hoitokodissa.

Sunnuntainakin nähtiin mun isovanhempia, ja sen lisäksi kävin tädin kanssa vielä kiertämässä Ideaparkissa ja tytöt olivat sillä aikaa mummunsa luona leikkimässä ja hoitamassa Armasta. Otto kävi molempina päivinä mun kummipojan ja mun tädin miehen kanssa metsästämässä Pokemoneja Virpiniemen ulkoilualueella, kun kerrankin oli pokemoneista innostunutta seuraa. Ideaparkista löysin itselleni reiteen asti pitkät villasukat ja vauvalle ihanat kalakuvioiset housut.

Kaikista parasta oli vaan olla mun tädillä ja jutella ja höpöttää ja kokata yhdessä ruokaa. Mun täti on mulle kuin isosisko ja siellä on aina niin ihanaa ja rentoa käydä, että vaikka pääsisi vain yhdeksi päiväksi niin matka on sen arvoinen. Tämä pitkä viikonloppu oli meille kultaakin kalliimpi tsemppiloma ennen muuton loppurutistusta ja ensi viikolla alkavaa lattiaprojektia sekä maalausta. Kyllä me niistäkin vielä selvitään! Ja onneksi sain mun papaltakin hyviä remppavinkkejä, hän kun vanhana kirvesmiehenä tietää kaiken mahdollisen ja vielä vähän päälle remppajutuista.

Tänään tosiaan aamulla lähdettiin ajamaan kotia kohti, ja piipahdettiin vielä Kempeleen Zeppelinissä Hippu Kids & Lifestyle -liikkeessä, mistä ostin vauvalle merinovillapipon ja Tiaralle mustavalkoiset Vimman lettileggingssit. Tämä oli valehtelematta eka kerta kun näin mustavalkoisia lettileggingssejä livenä kaupassa, ja niitä oli siellä vielä useammat kappaleet vaikka ei Zeldan kokoa ollutkaan! Oli pakko ostaa ne, tällaisia harvinaisuuksia ei usein tule vastaan. Mutta joo, musta tuntuu että tällä hetkellä Oulussa ja lähialueilla on paremmat shoppailumahdollisuudet suomalaisissa lastenvaatemerkeissä kuin täällä PK-seudulla. Saatan toki olla väärässäkin mutta kyllä mä ehdottomasti kaipaisin Hipun ja Noomin kaltaisia liikkeitä myös tänne, niissä on reilusti valikoimaa ja juuri niitä tämän hetken suosituimpia  kotimaisia merkkejä jotka ovat joka paikasta aina loppu.

Oli kertakaikkisen ihana reissu, nyt on hyvä mieli. Harmi vaan että meidän Tipalle taisi iskeä syksyn eka flunssa, toivottavasti se ei kierrä sitten koko perheelle kun tässä on tämä muutto! Toivotaan että menee nopeasti ohi.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3