Luukussa nro. 21 pääsette lukemaan kuinka meidän lapset selittävät joulusanoja. Tein tämän ekaa kertaa viime vuonna, ja se oli musta aivan hurjan hauska (viime vuoden vastaukset pääsette lukemaan TÄSTÄ). Ajattelin että olisi hauskaa myös kuulla miten neitien vastaukset eroavat tänä vuonna viime vuodesta, sillä viime vuonna varsinkin nuorempi neideistämme oli niin pieni että vastaukset olivat vielä hänen osaltaan aika pitkälti höpöhöpöä. Mutta nyt oli ihana kuulla hänenkin ajatuksiaan jouluun liittyvistä asioista. Tuli näistä silti aika liikkiksiä näistä vastauksista vaikka isoja tyttöjä jo ovatkin!

TONTTU

Z: No äiti sehän on joulupukin lapsi. Ja mikä on tonttujen äiti? No se on tietenkin joulumuori!

T: No se on semmoinen pieni joulupukki joka tekee lahjoja ja auttaa joulupukkia.

JOULUKUUSI

Z: No se on semmonen mikä meillä on. Semmonen värikäs ja hieno.

T: Semmoinen puu mikä koristellaan jouluisin.

JOULUSUKKA

Z: Noo mä en tiiä. Eikun, tiiänpäs: Se on tulitakan koriste.

T: Semmoinen sukka mikä on myös ikäänkuin joululahja, sinnekin laitetaan jotain yllätyksiä sisään. Sieltäkin voi saada semmoisia joulujuttuja. Ja niitä ei laiteta jalkaan. Meillä ei oo joulusukkia koska niitä on Amerikassa. Mutta me voitais ens jouluna laittaa.

PIPARI

Z: Se on semmosta joka on tehty piparitaikinasta.

T: Semmoinen keksi mitä syödään talvella, mitkä on tosi hyviä ja ne tehdään ihan itse ja niitä voi koristella ihanilla nomparelleilla ja kuorrutteilla.

LANTTULAATIKKO

Z: Semmonen missä on sellasta pölyä.

T: Semmonen laatikko mitä syödään jouluaattona.

JOULURAUHA

Z: Se on semmonen jossa rauhotutaan ettei tapella.

T: Joulurauha on semmonen rauha mikä pitää saada jouluisin kun haluaa rauhaa ja iloa, kun jouluna pitää olla kivaa ja kaikkien kiltisti.

JOULUTÄHTI

Zelda: No se on semmonen joka on joulukuudessa.

Tiara: Noo semmoinen tähti mikä koristellaan joulukuusen latvaan. Niitä ei voi olla muualla mutta niitä on olemassa myös pieniä mitä voi ripustaa koristeeksi.

KORVATUNTURI

Z: Se on semmonen jossa joulupukit käy selittämässä korvat.

T: Joulupukin yleinen talo missä ne yleensä hengaa ja sieltä tontut lähtee kurkkimaan ympäriinsä kaikkia lapsia, ja siellä myös porot ja lumiukot on.

JOULUPUKKI

Z: No se on semmonen joka tuo lahjoja koska sitten on joulu.

T: Joulupukki on se iso tonttu millä on pitkä parta ja se on valkopunainen ja se tuo lapsille lahjoja.

KULKUNEN

Z: No se on semmonen jotka on porossa kiinni.

T: Kulkunen on semmonen joulukoriste missä on semmoinen kilinä sisällä ja sitä voi heiluttaa ja niitä on olemassa myös sellaisia kaulapantoja mitä laitetaan porojen kaulaan missä on kolme semmoista ja sellaisia soittimiakin on olemassa.

MIKÄ ON PARASTA JOULUSSA?

Z: Se että me leikitään yhdessä ja juodaan vaahtokarkkikaakaota ja joulupukki tulee käymään ja mummu. Ja se että me ollaan muutettu.

T: No jouluruoka ja lahjat. Ja jouluruuassa saa lanttulaatikkoa ja kaikkea ihanaa ja riisipuuroa.

Lisäsin tuon viimeisen kysymyksen, sillä kuopus vastasi jo siihen ennen kuin ehdin kysäistä yhtään mitään muuta kuin että tehdäänko jouluhaastattelu? Hän alkoi luettelemaan ihania asioita joulussa, ja aloin kirjaamaan niitä ylös. Musta oli aika ihanaa miten paljon hyvää ja ihanaa hänelle tuli mieleen joulusta ihan omasta takaa, meinasi vähän alaleuka alkaa väpättämään.

Ihanaa keskiviikkoa tyypit, kolmeee yötää jouluun on!

Me karattiin viime viikolla Oton kanssa treffeille testaamaan mieletöntä Finnkino Scape -salia Lifien ja Finnkinon kamppiksen merkeissä. Kun mua pyydettiin kampanjaan mukaan, mä melkein kiljuin riemusta että KYLLÄ koska päästiin testaamaan Suomen siisteintä leffasalia ja vielä katsomaan leffaa jonka tiesin että Otto haluaa todella kovasti nähdä. Muuten hän ei olisi varmaankaan keskellä joulukuun kiireisintä viikonloppua lähtenyt katsomaan leffaa, eikä välttämättä ollenkaan, koska hän ei enää näin loppumetreillä halua jättää mua yksin kotiin lasten kanssa illalla. Mutta tiesin että jos mä tähän lähden niin me molemmat nautitaan ja Ottokin pääsee tsekkaamaan leffan jota oli kovasti odottanut jo edellisestä leffasta asti.

Finnkino Scape on Helsingin Tennispalatsista löytyvä premium-tason leffasali jossa oikeasti tuntee olevansa vähän paremmassa salissa ja saa katsoa elokuvaa Suomen suurimmalta valkonkankaalta italialaisilla nahkapenkeillä istuskellen. Jalkatilaa on runsaasti niin että raskaana olevakin saa pyöriteltyä nilkkoja ja oikaistua jalkoja pitkän leffan aikana. Ja ylelliseen suureen nahkapenkkiin oli ihana uppoutua, mä löysin monta hyvää asentoa jäätävän kokoisesta pötsistä huolimatta, ja olo oli hyvä koko leffan ajan.

Meidän istumapaikat oli tosi korkealla, en ole varmaan koskaan aiemmin ollut katsomassa leffaa niin ylhäällä. Mutta paikat oli mahtavat, niinkuin tosin varmaan salin kaikki paikat, sillä istuimet on porrastettu niin että kukaan ei varmasti istu toisen elokuvakokemuksen tiellä vaikka olisi vähän pidempikin kaveri. Ainoa miinus tietysti siitä että mulla kesti varmaan n. 3 vuotta kävellä (vaappua) portaat ylös riville 18, enkä uskaltanut lähteä vessaan koko leffan aikana koska olisin missannut siitä ainakin vartin ja kärvistelin viimeiset 40 minuuttia kun vauva monotti mua juuri sinne minne ei pissahädän aikaan kannattaisi. Selvisin kuitenkin koettelemuksesta, eikä se ollut salin vika ollenkaan, mä olen vaan tosi raskaana.

En ollut pitkään aikaan käynyt katsomassa 3D-elokuvaa, joten se yhdistettynä salin Dolby Atmos 360 -äänimaailmaan sai leffan tuntumaan välillä ihan epätodellisen todelliselta. Oli kyllä mahti kokemus, ja heittämällä paras Star Wars -leffa jonka olen nähnyt, tämä oli nimittäin ensimmäinen jossa en edes meinannut kertaakaan nukahtaa ja voin kertoa että jopa tykkäsin. Ottokin oli tyytyväinen kun kehaisin elokuvaa jälkikäteen, hän kun oli jo menettänyt toivonsa mun ja kulttiklassikkojen yhdistelmän suhteen. Ja aina raadollisen rehellinen aviomieheni totesi elokuvan jälkeen että ”Joo, mä en enää ikinä halua käydä missään muussa salissa katsomassa leffaa.”

Teki kyllä hyvää meille vielä ennen kunnon hössötysviikonloppua ja viimeistä työrutistusta ennen joululomaa ottaa hetki aikaa kahdestaan ja nauttia vaan leffasta, popcorneista ja toisistamme. Mä niin lupaan itselleni ja Otolle jo nyt, että me ei unohdeta miten ihania nämä pienet hetket on vaikka vauva-arki pian alkaakin. Otetaan niitä toisillemme senkin keskellä, ja nautitaan ja jaksetaan paremmin.

LUKIJAKILPAILU:

Saan kunnian arpoa teille Scape -saliin 5kpl kahden hengen lippupaketteja! Kenen kanssa sä lähtisit katsomaan leffaa Scape -saliin? Vastaa tämän postauksen kommenttikenttään ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kohtaan ja olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 27.12. klo 22.00 asti ja arvonnan voittajille ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Kannattaa ihmeessä käydä tsekkaamassa leffatarjonta ja ostamassa liput vaikka välipäiviksi leffaan, mä ainakin suosittelen kovasti sekä Scape -salia että Star Warsia!

Yhteistyössä Finnkino.

Ihan mahtavaa päivää kaikille ja onnea arvontaan <3

Luukut sen kuin hupenevat, ja enää neljä luukkua jäljellä tämän jälkeen. Tänään kurkataan meidän tyttöjen aattoaamun paketteihin, joita he jo kovasti odottavat. Aloitimme viime vuonna tämän aattoaamun paketti -perinteen, ja aion sitä jatkaa jatkossakin. Eli aattoaamuna tytöt saavat ikäänkuin ”jouluaaton selviytymispakkauksen” joka piristää ja auttaa joulupukin odotuksessa. Aattoaamun paketti oli mullakin lapsuuden perinteenä, mutta silloin se oli yleensä joku random lelu tai muu juttu. Meillä aattoaamun paketilla on aina sama sisältö: Jouluaaton juhlamekko, jouluisa kirja luettavaksi sekä herkkukaakaota gift-in-a-jar -tyylillä, josta nautiskella kun odottelee pukkia.

Viime vuonna oli myös joulupinnit, mutta koska joulupinnit on edelleen tallessa niin tänä vuonna laitoin mekoille seuraksi jotain mille oli enemmän tarvetta: mustat juhlasukkahousut. Tämä on musta kiva perinne, koska se auttaa jouluun valmistautumisessa. Me joka tapauksessa ostettaisiin tytöille jotkut kivat jouluaattovaatteet, joten miksi ei tehdä niiden antamisesta vähän jännittävämpää ja juhlavampaa? Kirjoja on aina hauska lukea ja tytöt saavat ajan kulumaan hyvin kun vaihtelevat kirjoja keskenään ja ihastelevat uusia mekkoja. Ja kaakao, kuka voisi vastustaa herkullista kaakaota?

Tämä paketti on sellainen että tytöt tietävät että tämä on lahja isiltä ja äidiltä eikä sillä ole edes mitään tekemistä joulupukin kanssa, se on vain jouluaaton piristykseksi tarkoitettu. Viime vuonna ne olivat tosiaankin kova hitti niinkuin etukäteen ennustin, ja uskon että näin myös tänä vuonna. Valkattiin tytöille sellaiset mekot joita tiedettiin heidän ihastelleen vähän jo aikaisemmin, nuoremmalle tietenkin glitteriä niin paljon kuin sielu sietää, ja vanhemmalle joulun punaista hänen toiveidensa mukaan.

Kirjavalinnat olivat myös aika iisit, nuorempi on hulluna barbeista ja tiedän että hän innostuu kun saa Barbien joulukirjan, ja vanhempi taas tykkää kovasti sellaisista vähän syvällisemmistä tarinoista joten valkattiin taattua Pekka Töpöhäntää. Eiköhän näiden parissa aika kulu ainakin hetken eteenpäin aattona, vaikka odotus onkin jännittävää.

Mulla alkaa olla jo niin joulufiilikset että en kestä! Aina joulun aikaan innostuin kuin lapsi itsekin ja se on ihanaa.

Mahtavaa päivää kaikille <3

Vastaanotin postaustoiveen vielä näin joulukalenterin loppuvaiheilla siitä, kuinka meillä suhtaudutaan joulupukkiin. Olen aiheesta joskus vuosia sitten blogiini kirjoittanutkin, mutta nyt tietenkin tämä alkaa olla entistä ajankohtaisempaa, kun lapsetkin ovat isompia. Eli joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, mitä me ollaan hänestä kerrottu lapsille? Saako lapsia huijata joulupukilla, entäs perinteinen tontuilla ja joululahjoilla kiristäminen?

Meidän lapset uskovat joulupukkiin, ja meillä käy joulupukki joka joulu. Eli kyllä, myös meillä on satuiltu lapsille tämän joulusedän olemassaolosta. Koen että ollaan annettu lapsille aika samantyyppinen lähestymistapa joulupukkiin jonka olen itsekin saanut lapsena äidiltä. He tietävät että joulupukki tuo kaikki lahjat, mutta he tietävät myös että joulupukki ei valmista kaikkia leluja Korvatunturilla yhdessä tonttujen kanssa, vaan vanhemmat, kummit ja mummit ostavat niitä myös kaupasta yhdessä pukin apuna ja pukki sitten jakaa ne aattona lapsille.

Sivusin aihetta myös tuossa viikko sitten kun vietiin Hopelle lahjapaketteja toisille lapsille yhdessä meidän tyttöjen kanssa. Joku kysäisikin että kuinka ollaan selitetty tytöille se, että jotkut lapset eivät saakaan pukilta lahjoja vaan muut ihmiset vievät niitä keräyspisteelle. Ja me ollaan tosiaan ihan rehellisesti kerrottu lapsille, että pukki ei voi viedä lahjoja jos ei kukaan ole ostanut niitä, ja että joillakin perheillä ei ole varaa ostaa itse lahjoja pukille tuotavaksi ja siksi me ja muut voidaan mahdollisuuksiemme mukaan auttaa niitä perheitä viemällä lahjoja keräykseen.

Meillä ei ole mitään ”Vain kiltit lapset saavat lahjoja” -bullshittiä koskaan syötetty lapsille, eikä heitä kiristetä sillä että pukki ei toisi lahjoja ollenkaan ”jos ei ole kiltti”, niinkuin ainakin vielä omassa lapsuudessani oli erittäin tavallista tehdä. Onneksi 2010-luvulla tiedetään että kaikki lapset ovat kilttejä, mutta eivät vaan aina käyttäydy mukavasti.

Mutta kyllä mekin ollaan sitä perinteistä tontut kurkkii-satua höpötetty lapsille, lähinnä siis siksi että heistä on niin jännittävää muka bongailla punaisia lakkeja ja koska jouluun kuuluu ainakin meillä pieni taianomaisuus. Mutta ollaan pyritty välttämään tonttujen yhdistämistä käyttäytymiseen. En tiedä tietävätkö tytöt miksi ne tontut kurkkivat, ne nyt vaan kurkkivat ja niitä on hauska yrittää nähdä. Pari kertaa he ovat ainakin olleet ihan varmoja että tonttu vilahti ikkunassa.

Uskon että ainakin meidän esikoinen tajuaa että pukkeja on useampi, ikää on kuitenkin jo sen verran ja kyky ymmärtää on monessa asiassa jo ihan uskomaton. Itsekin muistan kyllä aika pienenä tajunneeni että ei ne kaikki eri näköiset pukit vaan voi olla sama ihminen.  Itse en siitä välittänyt, eikä hänkään ole ainakaan toistaiseksi esittänyt purevia kysymyksiä joulupukin ainutlaatuisuudesta. Jos niitä alkaa tulla niin toki niihin rehellisesti vastataan.

Joulussa on taikaa, ja me juuri puhuttiin Otonkin kanssa siitä että jouluaatto vaan tuntuu juhlavammalta kun se punanuttuinen partahemmo käy pyörähtämässä vartin verran. Vaikka me ollaan jo aikuisia, niin salaa olen onnellinen siitä että meidän kolmosen ja esikoisen välillä on niin iso ikäero että sain vielä monen monta monituista vuotta jatkoaikaa joulupukin vierailuille sillä verukkeella että meillä on pienet lapset. Saa nähdä käykö meillä joulupukki vielä sittenkin kun lapset on aikuisia, hah! Ja mä olen sitäpaitsi käynyt Napapiirillä joulupukin pajassa, ja siitä on kuvakin todisteena. Että kyllä siellä joku joulupukki asuu ja mä ainakin haluan uskoa siihen vielä aikuisenakin edes vähän.

Elämä olisi tosi tylsää jos ei yhtään saisi nauttia saduista. Mun mielestä on todellakin  eri asia valehdella perustavanlaatuisesti jostain vakavista asioista omaksi edukseen, kuin piristää pienten lasten perinnejuhlaa pikkusadulla.

Mitä mieltä te olette? Onko joulupukkia olemassa, ja saako lapsille sanoa että on?

PS: Kuvituksena aiempien jouluaattojen kuvia, en kestä miten pieniä meidän pallerot on olleet???

 

Olen mukana Vattenfallin ja Lifien kampanjassa, jossa meidät haastettiin pohtimaan omaa energian käyttöämme. Aihe on tosi tärkeä ja herättää paljon ajatuksia. Nyt kun pysähdyin miettimään meidän tapoja ja tottumuksia, ilahduin positiivisesti kun säästövinkkejä lukiessani huomasin että ollaan ehkä monessa asiassa toimittu jo valmiiksi vastuullisesti ja säästeliäästi sitä sen enempää edes miettimättä. Energian säästäminen lähtee ihan perus jutuista, kuten siitä että ei pidä turhia valoja päällä vaan sammuttaa ne aina kun joku huone jää tyhjilleen.

Meillä tuo valoasia on sellainen joka mulla tulikin heti ekana mieleen, koska me käytetään tosi vähän lamppuja. Ainoastaan silloin kun oikeasti on pimeää ja vain siinä huoneessa missä oleskellaan, ja sille on ehkä vähän turhamainenkin syy: blogia varten ei saa otettua niin kivoja kuvia keinovalossa. Kun on jo valmiiksi pelkkää luonnovaloa niin hyvät tilanteet ei mene ohi siinä että alkaisi erikseen sammuttelemaan valoja. Silloin kun on edes vähän valoisaa niin meillä ei ole mitään lamppuja koskaan päällä missään huoneessa. Meillä on myös täällä uudessa kodissa tosi suuret ikkunat mikä helpottaa näin talvellakin valon kanssa, tänne oikeasti pääsee päivänvaloa myös näin talviaikaan, toisin kuin meidän vanhassa kodissa missä oli aina pimeää talvisin oli kello mitä hyvänsä. Ne lamput joita käytetään on kaikki energiatehokkaita led-lamppuja. En edes muista milloin viimeksi johonkin valaisimeen olisi pitänyt vaihtaa lamppua!

Keittiössä sähköä säästyy kun ei pidä jääkaappia liian pitkään auki, jäähdyttää kylmään menevät kuumat ruuat ensin vaikka parvekkeella näin talviaikaan ja hyödyntää ruuan laitossa jälkilämpöä. Ja kun laittaa veden kiehumaan kattilaan, pitää kannen päällä niin se lämpenee nopeammin, ja muistaa valita oikean kokoisen levyn ja oikean kokoisen kattilan. Näin me ollaan toimittu koska meille on kotona opetettu niin jo pienestä asti. Myöskään astioita ei pestä jatkuvasti vaan vasta sitten kun kone on oikeasti täynnä. Yllättävän paljon on myös väliä sillä kuinka uusia ja laadukkaita kodinkoneet ovat, kannattaa valita energian kulutukseltaan parasta A+++-luokkaa olevat kodinkoneet silloin kun niiden vaihto on ajankohtaista. Ero on oikeasti suuri! Me ostettiin nyt uusi astianpesukone tänne kotiin, ja siinä hyödynnetään myös pidempää mutta energiatehokkaampaa ekopesuohjelmaa ja yösähköä ajastustoiminnon avulla.

Meillä ei ole kuivausrumpua ollenkaan, sitä ei ollut myöskään mun lapsuudenkodissa ja ainakin toistaiseksi ollaan vielä pärjätty hyvin kahden pyykinkuivaustelineen avulla. Meillä on sen verran paljon vaatetta ja liinavaatteita käytössä, että ei tarvitse tosiaankaan päivittäin konetta rullailla. Neljän hengen pyykkejä pesen yleensä n. 4 koneellista viikossa, mikä ei mielestäni ole paljoa, kun olen lukenut monien pyörittävän koneen joka päiväkin. Meillä on onneksi tilava pesukone jonne mahtuu isot määrät pyykkiä kerralla. Pyykin kuivumaan laitto ei kuulu mitenkään lempipuuhiin, mutta ei se nyt niin paha ole kun meitä on kuitenkin kaksi aikuista niitä ripustamassa.

Meillä on paljon tietokoneita, pelikonsoleita, tabletteja ja pari puhelinta ja kameraa käytössä jatkuvasti. Niitä kuitenkaan ei pidetä jatkuvasti latauksessa, vaan ainoastaan sitten kun akku oikeasti loppuu. Ollaan valittu sellaisia laitteita joissa on tehokkaat akut, ihan jo siitä syystä että johtojen kanssa säheltäminen on rasittavaa. Mieluummin tekee kaiken mahdollisen langattomasti. Johdot on meillä kiinni jatkokappaleissa jotka saa sammutettua silloin kun niitä ei tarvitse. Näin ei tarvitse aina irroitella miljoonaa johtoa seinästä vaan riittää kun virran katkaisee kaikista yhdellä painalluksella.

Meillä ei ole missään huoneissa pattereita vaan vesikiertoinen lattialämmitys koko asunnossa, ja halutun lämpöasteen voi säätää huonekohtaisesti. Varsinkin näin raskausaikana mä olen aika kuumakalle ja ollaan pidettu huonelämpötila 21 asteessa, mikä on tuntunut ihan sopivalta. Ehkä sitten kun vauva syntyy niin laitetaan pari astetta lämpimämmälle. Saunaa lämmitetään maltillisesti kerran tai kaksi viikossa, eli siitäkään ei hirveästi ekstrakulutusta synny. Meillä tosin lämmitys kuuluu vastikkeeseen eli siitä ei meille rahansäästöä koidu, mutta koen silti tärkeänä että ei turhaan lämmitetä jos ei sille ole tarvetta.

Energia on arvokasta ja sen käyttöä kannattaa ehdottomasti tehostaa, sillä energiansäästö säästää sekä rahaa että luontoa. Mitä vähemmän energiaa käytetään, sitä vähemmän syntyy esimerkiksi kasvihuonekaasuja. Ja vaikka toisin voisi luulla, energian kulutuksen väheneminen ei nosta sähkön hintaa, sillä sähköenergian hinnan määrää kulloinkin tarvittavan kalleimman säätövoimalan tuotantokustannus. Eli mitä vähemmän kysyntää, sitä halvempaa sähköä.

Meillä käytetään 100% tuulisähköä, joka on Suomen Luonnonsuojeluliiton sertifioimaa EKOenergiaa. Vattenfallin sivuilla voi vertailla eri sähkösopimuksia, ja eri sähkön tuotantotapoja ja niiden hinta-arvioita, Usein kysyttyä -osiosta löytää vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tuulisähkö ei ole merkittävästi muita sähkömuotoja kalliimpaa, joten koen tärkeänä kantaa oman korteni kekoon valitsemalla sen muodon joka on ympäristölle paras. Sivuilta löytää paljon fiksuja ja helposti toteutettavia arkisia energiansäästövinkkejä, kannattaa käydä lukaisemassa!

LUKIJAKILPAILU: Kuinka teillä säästetään sähköä? Kommentoi vastauksesi tähän postaukseen ja osallistut ihanan La Case De Cousin Paul -pallovalosarjan arvontaan (arvo 32,90). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Osallistumisaikaa on 25.12. klo 22.00 asti. Onnea arvontaan kaikille! Tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ.

Yhteistyössä Vattenfall.

Mahtavaa päivää kaikille!