Samaan aikaan kun raskauteni saavutti seesteisen puolivälin, muhun iski aivan järjetön askarteluvimma. Puolivälin jälkeen on tullut aloitettua projektia jos toistakin, ja itseasiassa myös saatettua niitä loppuun, wau! Ihan ensimmäinen askarteluprojekti jonka aloitin ja sain kaikeksi yllätyksekseni myös valmiiksi, oli huovasta, siimasta, langasta, helmistä ja puutikuista tehty pilvimobile vauvan sänkyyn.

Mobile oli tosi helppo tehdä, mutta hermoja ja aikaa se kyllä vaati. Mä en omista ompelukonetta, joten ompelin kaiken käsin – siksi se vaati siis niitä hermoja ja aikaa. Ompelukoneella mobilen valmistus sujuu aivan käden käänteessä, mutta käsin ommellen siinä meni muutama ilta telkkarin äärellä ommellen pilviä, tähtiä ja kuuta. Ei muutamakaan ilta paha siis ole tietenkään, ja jos on vaikka juuri jäänyt äitiysvapaalle ja rakentanut jo pesää ja pakannut sairaalakassin valmiiksi niin tämän saa kyllä valmiiksi vaikka yhdessä päivässä käsinkin ommeltuna, voi vaan olla sormet vähän krampissa sen jälkeen.

TARVIKKEET:

A4-kokoinen pala keltaista huopakangasta

2x A4-kokoinen pala vaaleanharmaata huopakangasta

2x A4-kokoinen pala valkoista huopakangasta

Pieni tilkku mustaa huopakangasta

1 50cm pitkä n. 1,5cm halkaisijaltaan oleva puutikku tai 2kpl n. 25cm puutikkuja

valkoista villalankaa

muutama metri siimaa

ompelulankaa ja neula

liimaa

helmiä

täytevanua

1. Aloita leikkaamalla kaikki tarvittavat osat huovasta. Itse leikkasin aina yhden malliksi, ja sitten loput sitä mallia apuna käyttäen. Tarvitset 6x isoa valkoista pilveä, 6x keskikokoista harmaata pilveä, 6x pientä harmaata pilveä, 2x keltaista kuunsirppiä ja 6x keltaista pientä tähteä.

2. Ompele osa kerrallaan melkein loppuun asti, käännä kankaat oikeinpäin, täytä vanulla ja ompele kiinni.

3. Kun kaikki osat ovat valmiita, leikkaa mustasta huovasta kuulle kiinni olevat silmät ripsineen, sekä suu. Liimaa askarteluliimalla kuun molemmin puolin.

4. Sahaa puutikku kahtia, paitsi jos sinulla on jo kaksi sopivan mittaista. Liitä ne keskeltä ristikkäin yhteen, itse käytin tässä apuna siimaa.

5. Päällystä yhteen liitetyt puutikut villalangalla valkoiseksi. Itse vaan solmin langan keskikohtaan, ja kierittelin siitä jokaiseen tikkuun lankaa päälle niin että kävin aina päädyssä ja palasin keskikohtaan.

6. Nyt on aika liittää pilvet ja kuut ja muut yhteen. Ota siimaa ja neula, aloita isosta pilvestä. Jätä n. 20cm ylimääräistä siimaa ja pujota sitten siima pilven läpi ylhäältä keskeltä ja ulos alhaalta keskeltä, tee tupla- tai triplasolmu pilven alapuolelle, mutta älä katkaise siimaa. Jätä sopivan kokoinen väli (n. 5-7cm) ja pujota siimaan halutessasi helmiä. Sitten kiinnitä keskikokoinen pilvi samalla tavalla, jätä taas väliä, kiinnitä helmiä ja lopuksi kaikkein pienin pilvi.

7. Tee sama kuulle ja tähdille ja kaikille pilville, niin että sinulla on neljä hieman eri mittaista nauhaa. Tämän jälkeen solmi ne kiinni puutikkuristikon päihin ylimääräisestä 20cm siimapätkästä.

8. Solmi valkoista villalankaa jokaiseen ristikon päähän n. 30cm pätkä. Kerää nämä neljä pätkää yhteen ylhäältä, ristikon keskikohdan yläpuolelta, ja solmi yhteen. Nyt sinulla on ripustuskohta mobilelle. Tämän jälkeen solmi mobile haluamaasi paikkaan, ja valmista tuli!

Mun mielestä mobilesta tuli söpö, vaikka sen huomaakin että en mikään maailman paras askarteluvirtuoosi olekaan. Pilvet olisivat voineet olla paremman muotoisia ja ommeltu siistimmin. Mutta ainakin se on rakkaudella tehty! Kovin pitkään tätä ei voi näin alhaalla pitää, tai sängyssä ollenkaan enää sitten kun vauva oppii nousemaan istumaan ja yltää tarttumaan kiinni mobileen, mutta näin ekoina viikkoina ja kuukausina tämä on varmasti hänelle kivaa katseltavaa.

Mitä tykkäätte mobilesta?

Saa nähdä kuinka monta viikkopostausta kerkeän vielä tekemään, eilen tuli täyteen siis raskausviikko 35+0! Huh, viime lauantaina en kyllä uskonut että pääsisin edes näin pitkälle mutta nyt supistukset onneksi ovat vähän taas rauhoittuneet enkä ole niitä nyt pariin päivään edes joutunut kellottamaankaan. Mutta jänniä hetkiä jänniä hetkiä, kun ei voi tietää milloin ne alkavat taas tulla säännöllisesti ja mitä se sitten tarkoittaa vai tarkoittaako mitään.

Ensi viikolla meillä on vielä yksi ultra, jossa tsekataan vauvan kokoa ja asentoa. Jos sinne asti päästään ja siellä on kaikki hyvin ja vauva on hyvän kokoinen kuten siskonsa on näillä viikoilla olleet, niin sitten uskallan varmasti taas olla normaalisti ja jatkaa pesänrakennusviettini toteuttamista. Ties vaikka kerkeäisi vielä kiillottamaan vessan kaakelit vanhalla hammasharjalla ennen synnytystä, tai jotain muuta yhtä fiksua!

Vauva on liikkunut ihan hurjan paljon ja en olekaan enää varma että hän on kiinnittynyt lähtökuoppiinsa, sillä maha on taas muutellut muotoaan todella paljon. Parina päivänä olen ollut aivan varma että hän on ollut perätilassa ja poikittain, tänään taas tunsin ihan selkeästi vauvan hikan mun häntäluussa. Miettikää, siis hikka mun pyllyssä! Mutta onneksi tosiaan päästään vielä tsekkaamaan asentoa, jos vauva vajaan viikon viihtyy masussa. Sitten saa mielenrauhan senkin suhteen ja tietää miten toimia synnytyksen käynnistyessä. Toivotaan, että hän kiinnittyy hyvin sinne lähtökuoppiinsa niin ei tarvitse jännitellä sitä enää sen jälkeen.

Maha 35+0 <3

Liikkeista ja mahan koosta päätellen tyyppi on kyllä kerryttänyt painoa ja senttejä aivan kiitettävästi. Välillä liikkeet alkavat tuntua suorastaan tuskallisilta. Onneksi hän välillä myös liikkuu vähän kevyemminkin, eikä murjo mua 24/7. Illat tuntuu olevan sitä aikaa kun äitiä on kiva monottaa ja möyriä oikein urakalla. Ihanaa kuitenkin että hän liikkuu niin paljon niin tietää että hän voi siellä hyvin.

Se on hassua miten hurjan pitkältä nämä viimeiset viikot ja päivät tuntuvat. Sitten vauvan synnyttyä tiedän, että se aika on kuitenkin mennyt ihan hurjan nopeasti. Mutta juuri nyt jokainen päivä tuntuu vuodelta, kun odottaa niin kovasti sitä, että pääsee tapaamaan meidän vauvan ensi kertaa. Koitan silti vielä nauttia näistä hetkistä, niistä liikkeistä, jopa niistä kaikkein murjovimmistakin. Joskus mulla on näitä päiviä vielä kova ikävä <3

Viime viikonloppuna pakkasimme sairaalakassin Oton kanssa lennosta, kun supistukset alkoivat, ja tässä viikon mittaan sitä on tullut varmistelua ja täydenneltyä vielä. Tuossa se odottaa eteisessä, että voi sitten vaan napata mukaan kun lähtö tulee. Mun piti alunperin tehdä sairaalakassista video, mutta mä en kertakaikkiaan nyt uskalla sitä tehdä sen kustannuksella että synnytys lähtisi käyntiin. Tässä siis perinteinen sairaalakassin sisältö -blogipostaus sen sijaan.

Tänään tuli täyteen 35 viikkoa (mistä kirjoitan huomenna lisää), ja vaikka hyvät viikot onkin niin keuhkojen olisi hyvä kypsyä vielä, ja bilirubiiniarvojenkin kannalta olisi hyvä jos vauva olisi mahdollisimman lähellä täysiaikaisuutta, kun meillä on molemmilla neideillä kuitenkin keltaisuutta ollut. Siksi en ota nyt mitään riskejä, ja lepään vaan, koska jokainen pieni liike lisää ja voimistaa levossakin kokoajan tulevia supistuksia. Sairaalakassin sisältö on kuvattu Oton avustuksella, tätä kirjoituspuuhaa on onneksi helppo tehdä samalla pötkötellen.

Sain aika hyvät lähtökohdat pakkaamiseen edelliskerralla tekemästäni sairaalakassipostauksesta. Pieniä muutoksia tai lisäyksiä sisältöön kuitenkin tuli, lähinnä viime kerran jälkeen kartuttamieni omakohtaisten imetykseen liittyvien kokemusten pohjalta.

Sairaalakassina meillä toimii sama Oton vanha karatekassi joka on ollut kahdella aiemmallakin kerralla. Sinne mahtuu hullu määrä tavaraa ja se on helppo napata mukaan. Ja tuo se jotain sellaista pientä turvallisuuden ja jatkuvuudenkin tunnetta kun on sama tuttu kassi mukana.

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

Tässä on mun sairaalakassin sisältö melkein kokonaisuudessaan (no pari juttua puuttuu kuvasta, mutta löytyy allaolevasta listasta ja tulee mukaan silti).

• Neuvolakortti, synnytyssuunnitelma ja lompakko
• Kamera, iPad ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet
• Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, kasvojenpuhdistusaine
• Meikit, kosteusvoiteet kasvoille ja vartalolle, deodorantti, siteitä
• Hammasharjat ja -tahna
• Pompuloita, pinnejä ja hiusharja
• Tutit ja harsot
• Imetysliivit, lanoliinivoide ja liivinsuojat
• Kotiutumisvaatteet mulle
• Vauvalle vaatetta muutaman päivän tarpeisiin
• Vauvan kotiutumisvaatteet
• Lisäksi riippuen siitä saadaanko perhehuonetta vai ei niin Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.
• Pientä syötävää ja juotavaa
• Vauvakirja, kynä ja ensipehmolelu vauvalle
• Turvakaukalo, telakka ja kaukalopussi
• Kaurapussi lämmitettäväksi

Seuraavaksi käyn läpi vähän yksityiskohtaisemmin tätä listausta, miksi mikäkin on mukana ja mihin uskon eri juttuja tarvitsevani.

Tärkeimmät on aivan varmasti neuvolakortti, lompakko, synnytyssuunnitelma, kamera ja puhelin. Puhelin unohtui kuvasta ja kameraa ei sattuneesta syystä kuvassa näy paitsi iPadin näytöstä, heh! iPadi ei ehkä kuulu tärkeimpiin juttuihin, varsinkin jos synnytys etenee nopeasti ja pääsemme nopeasti kotiin. Mutta jos esimerkiksi vauva joutuu sinivalohoitoon kuten meidän esikoinen aikoinaan, voi aika käydä sairaalassa pitkäksi kun vauva vain nukkuu lampun alla. Ja tietenkin kaikelle teknologialle pitää olla myös laturit.

*Kosteusvoiteet, hiusharja ja iso Muumi toilettilaukku saatu. 

Omat kosmetiikkajutut on kiva olla mukana. Tärkeimpiä tietenkin hammasharja ja -tahna sekä dödö. Meillä on onneksi useampi sähköhammasharjan runko niin yksi voi hyvin olla pakattuna jo valmiiksi kahden harjan kanssa, niin saa tarvittaessa molemmat pestyä hampaat. Mikään ei raikasta niinkuin kunnon hammaspesu!

Synnytyksen jälkeen suihkussa tulee käytyä hygieniasyistä tiheästi, ja en halua että tukka menee ihan huonoon kuntoon, siksi mukaan tulee ehdottomasti omat pesuaineet. Myös kosteusvoiteet varsinkin vartalolle ovat tärkeät, sillä mulla ainakin kahdella aiemmalla kerralla on tullut raskausarpia vasta synnytyksen yhteydessä ponnistaessa. Niitä on hyvä päästä hoitamaan heti. Otan mukaan myös meikit siltä varalta että tulee halu ehostautua ennen kotiinlähtöä, sekä pinnit ja pompulat jotta tukan saa synnytyksessä pois naamalta.

Itselleni pakkaan mukaan mukavia oleskeluvaatteita, sekä pari imetystoppia ja imetysrintsikat. Myös alusvaatteita ja sukkia, vaikka sairaalan legendaariset verkkopikkarit varmasti ovatkin ekaksi käytössä.. Nyt tajusin että mähän tarvitsen myös jotkut aamutossut, vaikka kai ne sairaalankin tossut on ihan hyvät kun olen jo niillä pari kertaa pärjännyt. Imetyksen avuksi myös lanoliinivoidetta joka viime kerralla osoittautui mun pelastajaksi kun aluksi iho oli todella kovilla imetyksestä ja se oli ainoa joka helpotti. Mulla riitti tuo pieni tuubi hyvin koska iho alkoi parantua jo parin ekan viikon aikana. Lisäksi harsoja ja kertakäyttöisiä liivinsuojia.

Otan mukaan myös vauvalle valmiiksi keitetyt tutit. Zelda ei syönyt tuttia ollenkaan ensimmäisen 8kk aikana, mutta esikoisen kanssa se taas oli ehdoton apu sinivalohoidon ajan ja myös sen jälkeen. Tiedän että tutin antamisesta liian aikaisin voi olla haittaa imetyksen kannalta, enkä niitä annakaan vauvalle heti jos a) imetys ei lähde sujumaan helposti tai b) ei ole tarvetta. Mutta pelkkä niiden mukana olo tuo mielenrauhaa. Jos niille tulee tarvetta, ne löytyy. Ja saattaahan toki olla että tarjoamisesta huolimatta vauva ei tuttia huoli, mutta eivätpä ne paljoa tuolta kassista tilaa vie.

Niin ja muuten, kaurapussi puuttuu kuvista myös, sillä sitä ei olla vielä ostettu. Meillä on kuumavesipullo ja se on kotona ihan kätevä, mutta sairaalassa kaurapussi on kätevämpi. Etenkin jälkisupistuksiin uskon sen auttavan ja olevan tarpeellinen.

*Pilvibody ja pisarahousut saatu blogin kautta.

Meidän vauvat on aina puettu omiin vaatteisiin jo sairaalassa, ja näin aiotaan toimia tälläkin kertaa. Ensin tietysti vauva saa olla ihokontaktissa ihan vaippasillaan, mutta varaudun vaatemäärällä siihen että sairaalassa saattaa kulua pidempikin aika (toivottavasti ei). Mulle on tärkeää että saan pukea vauvan omiin vaatteisiin enkä sairaalan vaatteisiin.

Tässä on mun suunnitelma kotiutumisvaatteista vauvalle, mutta toki tämä tarkentuu sitten kun tietää paremmin minkä kokoista tyyppiä ollaan kotiuttamassa ja millaisella säällä. Kuvassa näkyvän varustuksen lisäksi on vielä lämpöpussi kaukaloon, ja lisäksi ostetaan hänelle vielä kypärälakki joka suojaa myös kaulaa. Luultavasti haalari ei tule pienelle päälle ollenkaan, koska kaukalopussin ja villahaalarin pitäisi yhdessä riittää vielä pakkasasteillakin, mutta varmuuden vuoksi pakkasin senkin mukaan. Ei siitä haittaakaan ole että on vaihtoehtoja.

Vauvakirja ja kynä on ihan ehdottomat, koska haluan tallentaa synnytysmuistot sinne heti että ne eivät pääse yhtään haalistumaan ja unohtumaan. Tämä sama vauvakirja löytyy meidän kaikilta kolmelta pikkuiselta, kuten myös tällainen samanlainen vaaleanpunainen Pentikin pupupehmo.

Kuvista puuttuu myös pienet syötävät ja juotavat, sillä niitä nyt ei vielä voi sinne laittaakaan. Mulla ei ainakaan kahdessa aiemmassa synnytyksessä ole hirveästi maistunut mikään muu kuin vesi, ja oletan että näin on myös tällä kertaa. Silti ajattelin pakata mukaan jotain myslipatukoita, ehkä suklaata ja pähkinöitä ja jotain hedelmää myös. Ja tietenkin vesipullon ja pillimehuja. Sitten kun synnytys on ohi niin katsotaan mitä tekee mieli, toki sairaalastakin saa ihan hyvää ruokaa mutta saattaa olla että sen lisäksi palkitsen itseni sitten ainakin isolla pussillisella suolaista salmiakkia. (ruokahimoista lisää myöhemmin).

Meidän kassi on iso ja täysi, ja siellä on varmasti paljon turhaakin tavaraa varsinkin jos sairaala-aika jää lyhyeksi niinkuin toivon. Mutta mieluummin liikaa kuin liian vähän, tavarat kuitenkin kulkevat autolla helposti. Sairaalakassi on yksi niitä asioita joka jakaa ihmisiä tosi paljon, toisille nimittäin riittää oikeasti suunnilleen pelkkä neuvolakortti ja toiset haluavat haalia puoli omaisuutta mukaan. Kumpikin on ihan yhtä hyvä, tärkeintähän on varmasti se että juuri itsellä on mukava olla ja itselle oikeat tavarat mukana.

Mitä te pakkasitte mukaan sairaalakassiin synnytykseen? Oliko jotain mitä ette pakanneet mutta olisitte kaivanneet? Mitkä olivat sairaalakassin turhat ja tarpeelliset?

Ai millä mä piristän itseäni kun odottelen että synnytys käynnistyy ja saadaan vihdoin nähdä meidän pieni? No tietenkin suunnittelemalla mitä kaikkea ihanaa teen ja syön ja puen sitten kun vauva on viimein syntynyt! Näistä aiheista aion myös kirjoittaa vaikka kaikista jos vain ennen synnytystä vielä kerkeän, tänään luvassa siis ensimmäinen osa jossa pohdin raskauden jälkeistä tyyliäni. Tein samantyyppisen postauksen myös Zeldan odotusaikana tai pian sen jälkeen, ja koin sen todella hyödylliseksi sitten kun vihdoin pääsin kauppoihin pyörimään ja sain alkaa muodostamaan itselleni uutta tyyliä kuukausien raskausrytkyissä hengailun jälkeen.

Viimeksi mulle tuli imetyksen myötä ehkä vähän järkytyksenä se miten paljon se vaikutti pukeutumiseen. En voinutkaan heti raskauden jälkeen pukeutua ihoa nuoleviin kotelomekkoihin joissa oli vetoketju vain takana, vaan piti ottaa imetys huomioon kaikessa pukeutumisessa. Olin raskausaikana odottanut juuri sitä että saan muka kaikki vanhat vaatteet takaisin käyttöön ja voin taas pukeutua juuri niinkuin itseäni huvittaa. Eikä se sitten mennytkään yhtään niin. Ensin luulin että joudun käyttämään pelkkiä imetysvaatteita seuraavan vuoden, mutta sitten aloin pikkuhiljaa hiffaamaan millaisia ominaisuuksia imetysajan vaatteilta vaaditaan, ja opin katsomaan kaupassa ihan normiosastoilta sellaisia yläosia ja mekkoja jotka soveltuivat hyvin myös imetykseen.

Tärkeintähän on se että yläosa on mahdollista avata edestä, tai sen verran löysä/venyvä että sitä saa vedettyä alaspäin niin että imetys onnistuu. Monen paidan alle voi pukea ihan tavallisen imetystopin, joka monipuolistaa valikoimaa heti ihan hurjasti. Näin ollen mun oman kokemuksen mukaan mulle itselleni kaikkein parhaita imetysyläosia ovat kauluspaidat ja kaikki edestä napitettavat tai muuten avattavat paidat, sekä kietaisupaidat ja -mekot. Sen lisäksi hyvin toimivat esim neuleet joissa on avara kaula-aukko, yhdistettynä yksiväriseen imetystoppiin. Sitten kun vauva kasvaa niin voi pikkuhiljaa alkaa käyttää ihan kaikkia paitoja, mutta niin kauan kun vauvan nälkä voi yllättää ihan missä tahansa milloin tahansa, pääsen itse helpommalla kun otan imetyksen huomioon jokaisen vaatteen kohdalla ja teen siitä mahdollisimman helppoa meille molemmille.

Kokosin muutaman kollaasin, minkä tyyppisiä vaatekappaleita toivoisin kaapistani tänä keväänä siis löytyvän. Kun nyt imetyksestä ollaan puhuttu, niin aloitetaan toki yläosista:

Näin kevään korvalla kaikki pastellisävyt uppoavat mulle erityisen lujaa, ja vaatekaappiin on aivan pakko haalia vaaleanpunaista. Tulevan kevään trendijuttuja ovat yläosissa ainakin mun kuuleman ja lukeman mukaan röyhelöt, vaaleanpunainen ja pinkki sekä näyttävät hihat. Kaikki näistä miellyttävät mun silmää todella paljon, ja soveltuvat suhteellisen hyvin myös imetykseen. Nyöripaidat taitavat olla vähän menneen talven lumia jo vaikka niitä edelleen kaupoista paljon löytyykin, mutta ne olisivat varmasti aika käteviä imetyksen suhteen juuri tuon suuren avattavan kaula-aukon vuoksi. Sinne vaan alle yksivärinen imetystoppi niin hyvin sujuu. Tuosta vetoketjulla avattavasta Onlyn trikoopaidasta tulee aika ysärivibat mieleen, mutta siis hyvällä tavalla, ja vetskari helpottaisi mukavasti myöskin imetystä.

Alaosien suhteen haluan olla itselleni armollinen synnytyksen jälkeen, eikä todellakaan ole tavoitteena mahtua heti tai välttämättä enää ikinä kaikkiin 24-tuumaisiin farkkuihini. Näin kolmannella kerralla ja monen vuoden tauon jälkeen palautuminen ei välttämättä ole niin nopeaa kuin viimeksi, eikä tarvitsekaan olla. Pääasia on että vaatteissa on mukava ja helppo olla. Siitä huolimatta toivon kuitenkin voivani näyttää omaan silmään ihan kivalta ja yritinkin miettiä sellaisia alaosia jotka olisivat armollisia yhdeksän kuukauden vauvankasvatusprojektista toipuvalle mahalle ja ainakin kolme kilometriä levinneelle lantiolle ja reisille.

Yksi kevään trendejä ovat paperbag-vyötäröiset housut, ja ne jos mitkä ovat imartelevia vastasynnyttäneelle vartalolle. Leveä vyötärönauha luo illuusiota kapeasta vyötäröstä vaikka se olisikin oikeasti kadoksissa, ja housut eivät ole ahdistavan tiukat ja puristavat. Lisäksi ne ovat hyvä sijoitus muuttuvalle vartalolle, niiden kokoa ja istuvuutta kun on helppo säädellä solmimalla vyötäröä tiukemmalle tai löysemmälle, eivätkä ne näytä järkyttävän isoilta sittenkään kun raskauskilot alkavat lähtemään. Paperbag-housuista toimii niin kokopitkä kuin vajaamittainen culottes-mallikin. Aika paljon käytän varmasti ainakin alkuun myös leggingssejä ja muita venyviä housuja, koska ne vaan ovat yksinkertaisesti kaikkein mukavimmat päällä. Tämän kevään trendejä ovat myös ysäriltä oman äitinikin vaatekaapista tutut hiihtarit, eli kangaspökät joissa on lenksut jaloille. Ne näyttävät jotenkin raikkaalta ja kivalta ja sellaiset aion ehdottomasti haalia myös itselleni!

Farkkujen suhteen en ole vielä päättänyt mitä teen. Heti ekana en ole ainakaan ryntäämässä farkkukaupoille, koska ei ole mitään järkeä ostaa farkkuja jotka ovat oikean kokoiset vain hetken aikaa. Sitten kun lähden ostoksille niin mua kiinnostelevat sekä paksummasta farkkukankaasta tehdyt ihan ”oikeat” farkut, että sitten jeggingssit, kenties vanhasta tottumuksesta. Sen muistan ainakin edellisen synnytyksen jälkeiseltä ajalta, että korkeavyötäröiset napakat farkkulegginssit toimivat hyvin sitten kun halusi käyttää jotain vähän ihonmyötäisempää. Ne kursivat mahanahkan hyvin kasaan ja siloittivat siluettia.

Mekkojen kanssa imetys on myös huomioitava, ja siksi uskon että paitamekot ja kietaisumekot tulevat olemaan tämän kevään mekkosuosikkeja. Tuo River Islandin vaaleanpunainen paitamekko on niin herkku! Ja siis vaaleanpunainen, voiko sitä olla liikaa?? Tekisi mieli hamstrata vaan kaikki mahdolliset vaaleanpunaiset vaatteet omaan kaappiin. Saatan silti päätyä kyllä johonkin vähän neutraalimpiin valintoihin, mutta jotain vaaleanpunaista on saatava. En ole päivittänyt takkivalikoimiani viime keväänä ostetun bomber-takin jälkeen, joten tänä keväänä aion ehdottomasti hankkia ainakin yhden uuden takin. Tekomokka houkuttelee kovasti koska se on materiaalina niin upean näyttävä! Ihastuin sekä Ivy Revelin tekomokkaiseen ohueen trenssiin, että River Islandin harmaaseen tekomokkabikeriin. Molemmat ovat ihan syötävän söpöjä! Lisäksi tuo New Lookin metallinhohtoinen toppis on aika herkku myös. Se voisi olla hyvä nyt kun on vielä talvista ja kylmää, ja siinä yhdistyvät sekä talven toppatakkitrendi että kevään metallinhohtoisuus.

Asustepuolikin kaipaa jonkinlaista päivitystä, en ole nimittäin investoinut myöskään uusiin asusteisiin viime kevään jälkeen. Ainakin ostoslistalla on jotkut herkut ja söpöt tennarit joiden kanssa on helppo liikkua ja työnnellä rattaita. Niken Classic Cortezit näyttävät mun silmään jotenkin tosi raikkaalta mallilta tällä hetkellä, samaten ihastuin noihin Topshopin (yllättäen) vaaleanpunaisiin tossuihin. Alkukevääseen nilkkurit on varmasti paras valinta kun on vielä viileää. Ja sitten presseihin ja muihin tapahtumiin olisi kiva löytää kevääksi jotkut vähän hienostuneemmat kengät. Olen aivan ihastunut näihin Flatteredin Alexandra-loafereihin jotka oikein huokuvat tyylikkyyttä ja ovat ihanan teräväkärkiset ja skarpit.

Laukkujen suhteen mä tarvitsisin päivitystä sekä mustasta pikkulaukusta, että sitten jostain vaaleammasta ihanuudesta. Olen ollut tosi tyytyväinen Rebecca Minkoffin Mini Love -laukkuni laatuun joten voisin hyvinkin kuvitella ostavani myös tuon mustan Chevronin. Toisaalta Furlan vaaleanpunainen Metropolis on myös aivan yli-ihana, ja mun edellinen vaalea pikkulaukku eli Marc  by Marc Jacobsin Double Percy taas alkaa olla tosi huonossa kunnossa. Se on ollut mun käytetyin laukku ja sen on kyllä näköinenkin. Mutta ei valitettavasti ollut laadultaan sitä mitä toivoin, enkä enää toiste kyllä saman merkin laukkua osta.

Tuo River Islandin tupsulippis ei ole tuossa siksi että se olisi jokin pakkohankinta tulevaan vaatevalikoimaan. Se on siinä muistuttamassa mua, että mä voin pukeutua juuri niinkuin itse haluan, ja saan tehdä rohkeitakin valintoja. Raskausaikana olen niin kangistunut kaavoihin mammaleggingssien ja trikoolörttöjen kanssa että odotan ihan hurjasti sitä että saan oikeasti pukeutua taas jännittäviin ja inspiroiviin vaatteisiin. Toki olisin saanut nyt raskausaikanakin jos olisin halunnut/jaksanut/viitsinyt. Mutta siinä tulee mun piheys vastaan, en vaan halua käyttää isoja rahasummia väliaikaisiin vaatteisiin, vaan aina jotain ostaessani toivon sen olevan pidempiaikainen sijoitus. Siksi en ole nytkään raskausaikana ostanut kuin muutaman mammapaidan ja ne pakolliset leggingssit, sekä pari hassua vaatetta joita on mahdollista käyttää myös raskausajan jälkeen.

Tein itselleni vielä ostoslistan helpottaakseni tulevaa ostosreissua. Aion pitäytyä tässä listassa, sillä en oikeasti tarvitse mitään tämän listan ulkopuolelta, enkä halua vaatekaappiini yhtään turhia vaatteita – haluan kasata itselleni hyvän valikoiman josta on helppo yhdistellä vaatteita keskenään ja jonka kanssa ei koskaan tulisi fiilistä että ”mulla ei ole mitään päällepantavaa” niinkuin tässä raskausaikana niin kovin usein on tullut.

1. 2-3 kauluspaitaa pastelliväreissä, joko röyhelöin tai näyttävin hihoin koristeltuna

2. 1-2 Edestä napitettavaa tai vetoketjulla avattavaa trikoopaitaa tai toppia harmaana tai mustana

3. 1 Nyörikaula-aukolla varustettu tai muuten avara kaula-aukkoinen neule vaaleassa värissä

4. Paperbag-vyötäröiset housut mustana, beigenä, harmaana tai tummansinisenä

5. Hiihtarit mustana

6. Farkut, sellaiset jotka istuvat ja tuntuvat hyvältä päällä

7. Vaalea alaspäin levenevä midimittainen hame, ehkä pliseerattu

8. Imetykseen soveltuva mekko, joko kietaistava tai paitamekko

9. Kevättakki vaaleassa värissä, oli se sitten biker tai trenssi

10. Tennarit 

11. Siistit mustat loaferit

12. Musta tai vaalea pikkulaukku

13. Villi kortti – jotain piristävää ja hauskaa jonka päälle pukiessa tulee hyvälle tuulelle.

IIk, sellaisia suunnitelmia! En malta odottaa että saan pukeutua kivoihin vaatteisiin (enkä montaa muutakaan asiaa).

Mitkä te olette kokeneet kätevimmiksi imetysvaatteiksi heti alussa? Entä mitkä ovat olleet muuten parhaita vaatteita pikkuvauva-aikana?

Kävin testaamassa yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin uusinta jäsentä, Lauttasaaren uuteen Lauttis-ostoskeskukseen avattua salonkia. Kuten muutama viikko sitten kirjoitinkin niin haaveissa oli nimenomaan käydä vielä freesaamassa tukkaa ennen synnytystä, jotta voi sitten olla hyvillä mielin ja väsyneenäkin nähdä edes jotain kivaa peilistä. Mitään radikaalia ei lähdetty tekemään, mutta laitettiin vaaleaa raitaa ja sävyte päälle, sekä käytettiin tietysti Olaplexia mukana. Viimeksi tukkaa oli siis käsitelty elokuussa kun kävin ottamassa pidennykset pois ja laittamassa vaaleat raidat.

Näinkin pieni käsittely teki kyllä tosi paljon hiusten yleisilmeelle ja nyt ne ovat paljon terveemmän, raikkaamman ja tasaisemman väriset kuin aiemmin. Sävyte oli sellainen kylmän hiekan vaaleanruskea, mikä oli aika täydellinen. Nyt mun oma juurikasvu sulautuu tosi kivasti tähän väriin, ja hiukset saavat taas kasvaa vapaasti vailla pelkoa silmiinpistävästä juurikasvusta. Pieni vaalennus raitojen muodossa myös raikasti tukkaa tosi paljon ja olen kyllä erittäin tyytyväinen. Leikattiin latvoista sentti pois, mutta tosi kivasti mulla on nyt kasvanut tukka raskausaikana ja pysynyt paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin.

Tässä siis Ennen-tilanne, edellispäivänä pestyt ja puolimärkänä nutturalle sutaistut kutrit joille ei ole tehty mitään. 

Hiukset mulle loihti Lauttasaaressa Kristiina, joka oli mulle ihan uusi tuttavuus ja tosi mukava ja ammattitaitoinen sellainen! Kristiina värjäsi ja muotoili myös multa kulmakarvat siinä Olaplexin vaikutusaikana, ja nyt mulla on kasvoissa meikittömänäkin ilmettä. Kävin viikko sitten huollattamassa myös ripsien pidennykset niin nyt on ainakin muutaman viikon naama ojennuksessa, oli meikkiä tai ei. Ihanaa että jaksoin ja pystyin vielä lähtemään kampaajalle, vaikka näin loppumetreillä ollaankin.

Tässä jälkeen-tilannetta suorana pelkän kuivauksen jälkeen ja sentti latvasta pois leikattuna. 

On varmasti monia ihmisiä joilla on luonnostaan tummat ripset ja kulmat, tai joille sillä ei ole niin merkitystä miltä raskauden viimeisinä tai pikkuvauva-ajan ensimmäisinä päivinä ja viikkoina näyttää, mutta mulle itselleni se antaa sellaisen energiaboostin kun peilistä katsoo huoliteltu Iina meikittömänäkin. Varmasti paljon vaikuttaa myös se että mulla on omat ripset ja kulmat niin haalean vaaleat ja huomaamattomat, että näytän meikittömänä omasta mielestäni todella väsyneeltä ilman värjäystä ja pidennystä. Siksi olen nyt tosi iloinen, että niissäkin on väriä ja ilmettä, ja näytän ”itseltäni” vaikka aikaa tai energiaa itsensä ehostamiseen ei olisikaan.

ALENNUSKOODI: Saan tarjota yhteistyössä Salon Pepe Åhmanin kanssa teille nyt kaikki Salon Pepe Åhman Lauttasaaren kampaamopalvelut 10% alennuksella, ja samoissa tiloissa toimivan Skincare by Kleon kauneushoitolapalvelut 20% alennuksella maaliskuun loppuun asti. Eli koodilla laru saatte nyt tosiaan kaikista Lauttasaaren Salon Pepe Åhmanin palveluista mukavan alennuksen. Aikoja pääsee varaamaan TÄSTÄ.

Mitä mieltä olette lopputuloksesta? Raikastuiko ilme?