Olen mukana Arla Apetinan ja Lifien kampanjassa, jossa meidät haastettiin kokkaamaan herkullista kasvisruokaa Apetina-tuotteilla sitä maustaen. Mä olen tottunut käyttämään välimerellisiä juustokuutioita tai salaattijuustopaloja usein salaateissa (arvatenkin) tai ihan sellaisenaan vaikkapa patongin välissä. Nyt kuitenkin tarkoituksena oli kokata lämmintä ja terveellistä ilman lihaa, ja mä lähdin miettimään kuinka saisin kehiteltyä sekä maukkaan, ruokaisan, että raskausystävällisen reseptin pehmeästä juustosta. Selasin Apetinan sivuja joilta löysinkin aikamoisen herkullisen ohjeen, jota sitten itse vähän sovelsin. Päätin siis kokata meille uunissa paahdettua hunajalla ja seesamilla paneroitua Välimeren juustoa, jota me laitettiin tortilloiden täytteeksi papu-paprikasalsan ja vihannesten kanssa.

Apetinan juustot tekevät monista kasvisruuista täyteläisempiä ja kermaisempia, ja ovat helppoja ja monipuolisia käyttötavoiltaan. Ne korostavat ihanasti kasvisten makua, ja pitävät huolen siitä että ruokaan ei tarvitse lisätä muuta suolaa. Apetinan juustoja löytyy monessa eri muodossa ja niin maustamattomana kuin valmiiksi maustettuna, ja myöskin laktoosittomana.

Hunaja-seesamipaahdettu välimerellinen juusto

1pkt Apetina Laktoositon pala

1dl jauhoa

1,5dl seesaminsiemeniä

1 muna

0,5dl hunajaa

Halkaise juustopala kahtia. Pyörittele palat kauttaaltaan jauhoissa. Sekoita rikottu muna ja hunaja keskenään. Voitele juustopalat muna-hunajaseoksella ja pyörittele sitten seesaminsiemenissä niin että juusto peittyy siemeniin kokonaan. Paista uunissa 200 asteessa n. 10min (tarkkaile, itse paistoin vähän liian kauan ja juustot kerkesivät sulaa aavistuksen liikaa). Paloittele sopiviksi suupaloiksi ja tarjoile tortilloiden täytteenä yhdessä paprika-papusalsan ja vihannesten kanssa. Sopii hyvin myös salaattiin tai tapakseksi.

Tuohon paprika-papusalsaan mä laitoin kidneypapuja, mustapapuja, chilitomaattimurskaa, tuoretta tomaattia, kaksi paprikaa sekä yhden pussillisen tacomausteseosta jonka sekoitin pannulla vihanneksiin ja papuihin ennen tomaattimurskan lisäämistä. Tuli muuten tosi hyvää siitäkin!

Vaikka me syödään myös lihaa, on kasvisruuan tai lihattoman ruuan tekeminen nykyään jotenkin myös tosi luontevaa ja helppoa. Vaihtoehtoja on paljon ja kun on kokeillut montaa erilaista reseptiä, on tullut huomattua että lihaton ruoka voi olla aivan yhtä täyttävää ja maukasta kuin liharuuatkin, eikä sen valmistaminen ole yhtään sen hitaampaa tai hankalampaa. Saadaan myös olla iloisia siitä että meidän lapset ovat ennakkoluulottomia maistajia, ja kokeilevat mielellään uusia ruokia ihan niinkuin mekin. Ja he ovat jo ihan pienestä asti pitäneet kasviksista, hedelmistä, pavuista ja monista muista herkuista. Myös salaattijuustot kuuluvat suosikkeihin, erityisesti nuo Apetina Snack -salaattijuustokuutiot joissa on mukana oliivia tai valkosipulia. Meillä on tavoitteena lisätä kasvisruokien osuutta ruokavaliossa pikkuhiljaa. Aluksi mentiin yhdellä kasvisruokapäivällä viikossa, nykyään niitä päiviä tulee yleensä jo useampi.

LUKIJAKILPAILU:

Mitä kasvisruokaa sä valmistaisit käyttäen Apetina-tuotteita? Kommentoi tähän postaukseen, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja olet mukana K-ryhmän kauppojen 40€ lahjakortin arvonnassa! Osallistumisaikaa on 12.2. klo 22.00 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ. Onnea kisaan kaikille!

Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

Meidän uusi Ellos Tanger matto tuli eilen ja laitettiin se heti lattialle. Kyllä muuttui olkkarin ilme ja lapset ovat onnensa kukkuloilla kun monen vuoden villa- ja puuvillamattovaiheen jälkeen lattialla on superpehmeä nukkamatto jonka päällä tehdä kuperkeikkoja. Kieltämättä alkoi jo iskeä pieni kyllästyminen tuohon meidän vanhaan olkkarin mattoon vaikka se ihana onkin. Se oli vaan jo niin nähty ja liian pieni olkkariin uuden järjestyksen kanssa. Ja villamattoja on niin ärsyttävää imuroida kun ne on niin lipareita, nukkamaton imuroi hetkessä ja paljon helpommin. Eikä se mene ruttuun jos lapset vähän juoksee tai tekee kärrynpyöriä, vaan pysyy kiltisti paikoillaan.

Otto on meidän perheestä se jolla on silmää kodin järjestykseen, ja niinpä en epäröinyt hetkeäkään kun hän muutama päivä sitten ehdotti että käännettäisiin olkkarin järjestys ympäri. Joka kerta kun hän on sellaista ehdottanut meidän yhteisten kuuden vuoden aikana, muutos on ollut onnistunut. Mulla ei itsellä vaan ole sellaista silmää järjestyksen suhteen että mikä toimii ja mikä ei, siksi mä keskityn sisustuksellisiin juttuihin ja Otto vastaa siitä mikä tulee mihinkin.

Tuntuu kuin meidän olohuone olisi saanut ainakin viisi lisäneliötä tämän uuden järjestyksen myötä ja nyt tosiaan lapsetkin mahtuvat ihanasti tekemään kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja ja tanssimaan ja vaikka leikkimään vähän hippaakin, eikä kokoajan tarvitse kuumottaa että he törmäävät johonkin.

Ihan yhtäkkiä tuntuu niinkuin meidän sohvakin olisi kasvanut leveyttä lisää, vaikka ihan saman kokoinenhan se tietenkin on! Ollaan kyllä niin tyytyväisiä tähän järjestykseen. Telkkari on nyt siis tuossa kohdassa missä aiemmin meillä oli joulukuusi ja vauvan Stokkelta saatu daybed*, eli suoraan sohvaa vastapäätä vaaleanpunaisen seinän edessä.

Vauvan daybed siirrettiin tuohon sohvan divaanipäätyyn, mikä on erittäin käytännöllinen ratkaisu – yllän nimittäin hyvin sohvalla pötkötellessä keinuttamaan kehtoa jalalla, hah! Ja muutenkin kiva että vauva on vähän kauempana ikkunasta nyt sitten tuossa pötkötellessään, vaikka ei meidän ikkunoista vedäkään niin jotenkin silti on sellainen parempi olo kun sänky on kauempana eikä sinne ihan varmana pääse pientäkään tuulahdusta kylmää ilmaa. Toimii myös jos tytöt ulkoilevat keskenään meidän omalla pihalla, sänky on kauempana ja voin pitää plusasteilla hyvin tuuletusikkunaa auki jotta näkemisen lisäksi kuulen kokoajan mitä he touhuavat. 

Tämä järjestys tuntuu kyllä tosi hyvältä ja luontevalta nyt, näillä mennään taas hetken aikaa. Sitten kun tuo vauvan päiväsänky ei enää ole ajankohtainen niin luultavasti aletaan miettiä tänne jotain nojatuolia, tai ehkä aiemminkin jos löytyy joku kiva. Mutta nyt tämä on oikein kiva tällä tavalla!

Sohva – IKEA Söderhamn

Matto – Ellos Tanger 200×290

Pöytä – Ferm Living Wire Basket L + itse DC-fixillä tuunattu Wire Basketin kansi

Sohvatyynyt – H&M Home

Vaaleanpunainen torkkupeitto – Hemtex

Kuusipeitto – Hobby Hall

Verhot – IKEA

Kattovalaisin – Clas Ohlson

Jalkalamppu – IKEA Hektar

Vauvan sänky – Stokke Home* (Saatu blogin kautta). 

Seinähylly tv-seinällä – Maze Pythagoras

Tauluhyllyt – IKEA

Julisteet – Desenio* (saatu blogin kautta)

Kultaiset kehykset – Desenio

Mitä mieltä olette muutoksesta ja ennen-jälkeen -kuvista?

Niin vaan tuli tämäkin raskausviikko 38+0 täyteen! Ollakseni rehellinen, mulla on tällä hetkellä sellainen olo että olen vähemmän pitkällä raskaudessa kuin vaikkapa kaksi viikkoa sitten viikolla 36+0. Nyt olen saanut taas nukuttua ihan hyvin pari viime yötä, toissapäivänä nukuin jopa puoli kymmeneen asti aamulla ja vain parilla herätyksellä. Varasin vielä itselleni ripsihuollon ja olen sinne kyllä kovasti menossa.

Neuvolakäynti oli muutama päivä sitten, ja siellä oli kaikki arvot hyvät, paino noussut maltillisesti kolmen viikon takaisesta, verenpaineet edelleen matalat ja rauta-arvotkin lähteneet rautalisällä nousuun mukavasti. Proteiinit tai sokerit eivät olleet koholla. Vauva oli kuulemma tiukasti kiinnittynyt alas ja sf-mittakin oli juuri sopiva.  Tosin mitasta saatiin kaksi hyvin poikkeavaa tulosta kun ensin harjoittelija mittasi supistuksen aikana jolloin mitta kasvoi ylimääräiset 6cm. Joo, mulla on aika napakoita supistuksia nämä ei-synnytyssupistuksetkin, maha näyttää aina silloin aivan Mount Everestiltä kun se on niin kolmio!

Kuten kirjoittelinkin arkikuulumispostauksessa, olen ottanut ihan rennosti ja aion ottaa edelleen. Mua jännittää kyllä synnytys edelleen ja se että mitä sitten tapahtuu kun se käynnistyy ja miten se käynnistyy ja missä, mutta eipä siihen voi itse vaikuttaa niin olen yrittänyt olla ihan positiivisella mielellä. Olisi kyllä hauskaa tässä synnytyksessä kokea se elokuvamainen räjähtävä vesien meno, ainakin siitä tietäisi että synnytys on käynnissä kun muuten ei välttämättä ole mitään selkeää indikaattoria.

Maha kasvaa viikko viikolta hurjaa vauhtia, meillä ei kohta mitkään kylpypyyhkeet mene mun mahan ympäri, no okei 100x150cm pyyhe riittää vielä juuri ja juuri. Mutta joo, mun mahan ympärysmitta raskausviikolla 38+0  on aika valtava. En ole mitannut mutta veikkaisin jotain 120 ja 130cm väliltä. Ihan kiva kun normaali vyötärönympärys huitelee siinä 60cm pinnassa. Yli kaksinkertainen! On meillä naisilla kyllä aika uskomattomat kropat kun miettii mihin ne pystyvät mukautumaan ja venymään ja vielä siitä palautumaan.

Ei voi kuin arvostaa omaa ja muiden naisten vartaloita siitä mitä ne käyvät läpi. On ollut vielä kolmannellakin kerralla ihmeellistä seurata miten oma keho muuttuu kun se kasvattaa ihmistä sisällään. Miten voimakas ja kokonaisvaltainen se prosessi on. Nyt jotenkin on osannut ja voinut seurata tätä ihan eri tavalla kuin viimeksi kun oli pieni 1,5-vuotias hoidettavana ja paljon raskauskomplikaatioita.

Uskomatonta ja tavallaan haikeaa että tämä matka alkaa olla loppumetreillä, vaikka olenkin ihan valmis ottamaan vauvan syliin koska tahansa. Ehkä ensi viikolla kirjoitellaan vielä rakausviikon 39+0-kuulumisia. Tai sitten iloitaan hääpäivävauvasta. Ei voi tietää! Mutta ainakaan ei käy elämä tylsäksi kun saa jännittää näin isoa ja ihanaa asiaa.

Onko siellä monta joilla on myös raskauden loppumetrit käsillä? Miten teillä sujuu? Joko odotatte innolla synnytystä?

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Ihanaa helmikuun ensimmäistä! Ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia, niitä aivan tavallisia kuulumisia, pitkästä aikaa. Hirveästi on ollut raskaushöpinää, sisustushöpinää, vaatehöpinää ja kakkuakin on leivottu, mutta mitä meille ihan oikeasti kuuluu? Siitä aion kertoa tänään.

Kun ylitin sen 37+0 viikon rajapyykin, mä häkellyin hetkeksi. En ollut osannut odottaa että pääsen niin pitkälle, kun neuvolassa ja äitiyspolillakin oltiin alusta asti sitä mieltä että vauva tulee samaan aikaan kuin aiemmatkin. Muutama päivä meni sellaisessa valmiustilassa, kokoajan olin valmiina lähtöön. Nyt olen ollut jo monta päivää rennommin. Vaikka supistaa säännöllisesti ja paljon, se ei tarkoita mitään. Kyllä mulla se vaisto on vielä tallella, vaikka tämä raskaus onkin erilainen. Hetken jo nimittäin pelkäsin että olen kadottanut omat vaistoni enkä osaa enää tulkita omaa kroppaani. Kyllä mä osaan, ja huomaan sitten kun aika on, ja ei se ainakaan vielä ole ihan käsillä. Tein vielä suunnitelmia viikonlopuksikin ihan hyvillä mielin ja uskon ehtiväni ne toteuttaa, sillä tämä tyyppi ei ainakaan näillä näkymin halua vielä ulos jos yhtään omia fiiliksiäni tulkitsen oikein. Tokihan kaikki voi muuttua nopeastikin mutta sitten mennään sen mukaan.

Viime päivinä olen saanut tehtyä paljon töitä valmiiksi varastoon, jotta ensi hetket vauvan kanssa voidaan sitten rauhoittaa vain hänen kanssaan olemiselle. Se on ihan loistavaa, koska pelkäsin että mulla puskee deadlinet päälle turhankin aikaisin kun tässä onkin kestänyt pidempään. Lisäksi olen pessyt vähän lisää pikkupyykkiä (odotellessa ehtii vähän turhankin hyvin shoppailemaan), käynyt kävelyillä, siivonnut ja katsonut leffoja. Olen ilokseni huomannut että en olekaan niin huonossa kunnossa kuin luulin, ja jaksoin hyvin kävellä tunnin lenkin. Olen puhunut pitkiä puheluita kavereiden ja äidin kanssa ja saanut höpöttää kaikesta maan ja taivaan välillä.

Lapset ovat olleet lyhyempiä päiviä päiväkodissa, ja on ollut ihanaa hengata heidän kanssaan enemmän. Ollaan pelattu Kimbleä, leikitty barbeilla, luettu kirjoja ja hoidettu nukkevauvoja.  Iltapalalla he saivat neljiä eri muroja ja myslejä samaan annokseen, vaikka onhan se vähän hömppää että on niin monta pakettia yhtäaikaa auki. Mutta hei, miksi olla tylsä kun voi olla kiva? Huomenna heillä on vielä tarhapäivä, ja sitten on taas useampi kotipäivä. Kieltämättä odotan hurjasti sitäkin että neitokaiset jäävät lomalle meidän kanssa ja saadaan ihan koko perhe hautautua vauvakuplaan.

Otto päätti eilen vaihtaa meidän olkkarin järjestystä, ja niin me hengattiin sillä aikaa tyttöjen kanssa keittiössä pelaamassa lautapelejä kun Otto pyöräytti koko järjestyksen ympäri. Esittelen uudistuneen olkkarin kunhan ollaan saatu meidän uusi matto jonka tilasin tänään. Huomattiin nimittäin järjestyksen vaihdon jälkeen että meidän olkkari onkin oikeasti aika iso ja vaatii ehdottomasti 200×290-kokoisen maton tuon nykyisen 160×240-kokoisen tilalle. Ja tuon nykyisen maton voi sitten laittaa keittiöön niin saa sinnekin kotoisuutta ja lämpöä. Uuden maton pitäisi tulla perjantaina, joten sen jälkeen luvassa sisustusjuttuja ja ennen-jälkeen -kuvia!

Että joo, sellaista ihan tavallista arkea meille tänne, perus keskiviikkokuulumisia. Ihanaa iltaa kaikille <3