Kiitos hurjasti kaikille jotka ovat kommentoineet edelliseen postaukseen, tai lähettäneet ihania viestejä. On tullut kyllä niin loistava fiilis siitä palautteesta mitä olen saanut, ja on ollut hienoa kuulla teidän tarinoita ja ajatuksia! Jatkan kommentteihin vastaamista huomenna, kun pääsen viettämään vähän ”normaalimpaa” työpäivää. Alkuviikko on ollut ihan hulinaa, kun kuvattiin maanantaina koko päivä ja tiistaina vielä muutama tunti sitä videoprojektia josta aiemmin mainitsin, ja tänään olin lounastapaamisessa ja kirjan julkkareissa kaksi lasta mukanani. Olipahan äksöniä kerrakseen, voin kertoa. Mutta oli just hauskaa!

Kuvaukset olivat kyllä uskomattoman  mahtava kokemus meille kaikille, enkä malta odottaa lopputulosta. Parasta oli ehdottomasti se huikea porukka jossa päästiin projektia tekemään. Ja se on kyllä myös yksi oman työni parhaista puolista, että pääsen niin usein tutustumaan niin mielettömän hienoihin uusiin ihmisiin. Mä oon just sellainen people person joka rakastaa jutella ihmisten kanssa ja tutustua ja vaihtaa ajatuksia. Se sopii tähän ammattiin kuin nenä päähän. Rakastan myös kliseisiä kielikuvia, kuten olette ehkä saattaneet joskus huomata.

Huomenna mä en aio pistää nenää ulos ovesta ollenkaan, paitsi jos tulee sellainen fiilis että lähden sittenkin nauttimaan upeasta auringosta, jälleen. Tällä viikolla ollaan ulkoiltu yhteensä yli kymmenen tuntia jo alkuviikon kolmen päivän aikana, ja vaikka se on ollut ihanaa, sellainen verkkaripäivä houkuttelisi ihan tosi kovaa. Ehkä huomenna on juuri sellainen päivä? Aamulla puen jalkaan vaan ne samat verkkarit jotka illalla tiputan sängyn viereen lattialle, ja pidän niitä ihan koko päivän.  Juon liian monta kuppia kahvia, ja hengaan lattiatyynyllä taaperon kanssa lukemassa kirjoja. Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta. Päikkäriaikaan makaan sohvalla tekemässä töitä läppäri sylissä, edelleen niissä samoissa verkkareissa.

Vaihtelu on toinen tämän ammatin parhaista puolista: yhtenä päivänä kuvataan kolme tuntia meren jäällä viimeisen päälle topattuna, toisena edustetaan pr-tilaisuudessa ja tutustutaan uusiin ihmisiin, ja kolmantena makoillaan verkkareissa yksin kotona naputtelemassa konetta. Mä rakastan vaihtelua ja sitä, että yksikään päivä ei ole samanlainen kuin joku toinen. Vaikka olen sosiaalinen tyyppi ja tykkään olla ihmisten kanssa, on välillä ihan best vaan olla ja öllöttää kotona ja naputella sormet sauhuten läppäriä, yksin.

Tosin tässä naputellessani tajusin, että huomenna vietetän Naistenpäivää, ja meillä liittyy siihen ihan oma perinne. Ehkä illalla riisunkin siis verkkarit ja vaihdan ne vähän siistimpiin pöksyihin, ja mennään ostamaan kaikille meille meidän perheen naisille Naistenpäivän kukat, niinkuin meillä on tapana. Se on ihana perinne. Innolla odotan millaisen kukan taapero valitsee itselleen, kun hän pääsee ensimmäistä kertaa mukaan Naistenpäivän kukkaostoksille niin että tietää mitä ”kukka” tarkoittaa edes.

Kiitos teille kaikille vielä ja ihanaa huomista Naistenpäivää jo etukäteen kaikille teille upeille, mahtaville, mielettömille naisille siellä ruutujen takana <3 

”Mikä on positiivisen arkenne salaisuus? Eikö teillä koskaan herätä 8:n yösyötön jälkeen pukluun korvassa, vedetä itkupotkuraivareita kun vauva ei saa korvaansa irti päästään, levitetä mustikkapuuroa merkkivaatteille ja käytetä päivässä sanaa ”ei” kolmesti minuutissa?”

Tälläkin kertaa yksi kysymyspostauksen kysytyimmistä kysymyksistä oli se, onko meidän arkemme todella tällaista kuin kirjoitan, vai jätänkö ”kaikki huonot asiat” mainitsematta blogissa tietoisesti. ”Mikä on meidän positiivisen arjen salaisuus?”. Vaikka vastataan kysymykseen myöhemmin Oton kanssa myös videolla kumpikin omasta näkökulmastamme, päätin omistaa tälle aiheelle ihan kokonaisen oman postauksensa. Ihan vaan jotta se tulisi kattavasti käsiteltyä, kun se kerta edelleen vuonna 2018 näin kovasti mietityttää ihmisiä. Täältä ruudun toiselta puolelta kysymys tuntuu niin kovin käsitellyltä jo. Kaipa se on tämä oma bloggaajan kupla vain, kun todellisuudessa se kuitenkin pohdituttaa monia edelleen.

Päätin koota tähän heti postauksen alkuun muutamia esimerkkikatkelmia, joita keräsin viimeisen kuukauden aikana mun blogissa julkaistuista postauksista. Nämä lauseet ovat siis olleet osana postauksia, joissa olen kirjoittanut esimerkiksi arjesta tai elämästä lasten kanssa.

”Pallokalateepalle on kaadettu mustikkakeittoa, syöty pasta bolognesea ensimmäistä kertaa itse ja kieritty nurmikolla kesäpiknikillä. Se päällä on saanut maalata vesiväreillä, syödä banaania ja puhaltaa saippuakuplia. Ihan niin kuin kaikki muutkin meidän lasten kaapista löytyvät vaatteet päällä saa. ” 

”Arkeen kuuluu myös sotkua, paperihaavoja sormessa, riitoja lemppariponeista ja siitä kuka saa pelata just sen tietyn tyypin kanssa samassa joukkueessa Monopolya. Joskus kinastellaan, tai harmistutaan siitä miten myöhästyttiin jonkun höpsön jutun takia. Arki on arkea meilläkin eikä mitään täydellistä höttöä, vaikka onnellisia joka päivä ollaankin.”

”Heräsin: Klo 6.17. Pelättiin eilen että tästä yöstä ei tulisi kovinkaan kokonainen, kun 1v sai rokotuksia ja niistä nousi korkea kuume hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Kuume onneksi laski panadolilla, ja vauva nukkui tyytyväisenä koko yön, eikä herännyt kuin 16 minuuttia tavallista aikaisemmin. Hän on nyt jo viikon verran herännyt joka aamu klo 6.33 minuutilleen, ja olen alkanut itse heräämään automaattisesti klo 6.32.”

”Meidän makuuhuone on kuluneen vuoden ajan ollut vähän sellainen meidän kodin murheenkryyni. Toki siellä on ollut kivoja huonekaluja, kuten meidän ihana iso sänky ja vauvan kaunis talosänky, mutta muuten se on toiminut pyykinkuivatushuoneena, puhtaanpyykin keräyshuoneena, vaatekaappihuoneena ja vain nukkumahuoneena, ja sitä rataa”

”Itkevän lapsen lohduttaminen keskellä yötä, varsinkin talvisaikaan, ei ole lähelläkään niin turhauttavaa kun ainoastaan väsyttää ja pissattaa, eikä palele.”

”Mutta kuka opettaisi mulle, että voin itse olla juuri sellainen kuin olen? Kuka hiljentäisi sen äänen joka sanoo, että ”sä et voi laittaa glitterhametta karkkipinkin neuleen kanssa tavallisena torstaina päälle koska saatat näyttää tyhmältä”.”

Mä toivon, että nämä esimerkkilauseet vastaavat siihen kysymykseen, että eikö meillä koskaan *laita tähän arjen negatiivinen tapahtuma*? Kyllä, kyllä meillä koskaan, ihan niin kuin kaikissa lapsiperheissä joskus. Mutta keskitynkö nimenomaan näihin asioihin arjessa? En. Ovatko nämä niitä asioita jotka ovat päivän päätteeksi päällimmäisenä mielessä? Eivät.

Miksi siis kirjoittaisin postauksen kärjellä, jossa jokin negatiivinen(set) tapahtuma(t) olisi nimenomaan pääosassa, kun oma fiilikseni yleensä päivän päätteeksi on positiivinen siitä huolimatta (tai juuri siksi), että päivään on sisältynyt sitä tavallista arkea kommelluksineen? Miksi meidän päivä olisi vähemmän todellinen, jos koen sen olleen hyvä yksistä turhista itkupotkuraivareista tai huonosti nukutusta yöstä huolimatta?

Huomaan, että myös suurimmalle osalle teistä jää meidän arjesta positiivinen kuva, ihan niin kuin mullekin, siitä huolimatta että tuon kyllä näitä ”ikävämpiäkin” asioita esiin silloin kun niitä tapahtuu. Jotkut eivät vain huomaa niitä silloin, kun ne ovat osana tavallista iloista normi päivästä kertovaa tekstiä, koska ne eivät ole pääosassa. Ihan niin kuin mäkään en arjessa ajattele niitä sen erityisemmin.

Ne ovat toki osa arkea, mutta eivät se osa mihin keskityn. Jokainen tekee itse valintansa, ja jos kokee että itse haluaa keskittyä omassa arjessaan heräämisiin, sotkuihin, kiukutteluun ja muuhun, niin ihan vapaasti. Sitä ei kuitenkaan voi vaatia toisilta, eikä se tarkoita, että toisten arki olisi vähemmän todellista. Ei voi väittää, että joku peittelee, valehtelee tai siloittelee elämää vain siksi, että hän ei keskity negatiivisiin asioihin yhtä paljoa kuin joku toinen.

Joku jopa kysyi, eikö meidän lapsilla ole ollut uhmaa, joka kuuluu normaaliin kehitykseen ja on tärkeä vaihe lapsille. No todellakin on, kenelläpä ei olisi! Blogista löytyy monta sivua postauksia kun kirjoittaa sivupalkin hakukenttään ”uhma”. Näitäkin asioita on käsitelty täällä, ihan kuten kuolemaa, ehkäisyä ja yövalvomisiakin. Mutta tarvitseeko uhmasta puhua välttämättä negatiivisesti ja valittaen? Ei. Olenko ihmisenä valittavaa tyyppiä? En.

Jos tässä maailmassa joku asia on, mitä en jaksa kuunnella, niin se on nimenomaan turha valitus asioista joihin voi tai ei voi itse vaikuttaa. Jos voin vaikuttaa, vaikutan. Jos en voi, niin sitten en voi. Valittaa en jaksa, koska se ei auta mitään. Siksi harvoin itse luen inhorealistisia valitusblogipostauksia (koskivat ne sitten mitä tahansa). Samaan aikaan ihmettelen, miksi joku ainoastaan niistä tykkäävä haluaa tulla varta vasten ärsyyntymään tänne mun blogiin jossa tyyli on aivan erilainen.

 

Kaikkein loukkaavin perustelu jota joskus esitetään näiden positiivisen arjen ihmettelyiden/epäilyjen yhteydessä on mun mielestä se, että mun elämä olisi ollut jotenkin ruusuilla tanssimista, ja siksi en tajuaisi millaista on kun jollain on vaikeaa. Tervetuloa tekemään aikamatka mun äidin aivoinfarktiin ja molemminpuoliseen keuhkoveritulppaan, ja mun teini-ikään. Siihen kuului vuosia sairaasta äidistä ja kodin hoidosta huolehtimista, sekä äidin että oma masennus ja burn out.

Mä olen kokenut millaista on olla hiuskarvan päässä oman äidin menettämisestä 14-vuotiaana, millaista on kun yksinhuoltajaäidin persoona muuttuu kokonaan, ja siitä kun ei jaksa edes nousta sängystä ylös aamuisin. Ehkä siksi en jaksa nähdä jotain tavallisen arjen palasia omassa elämässäni valituksen arvoisina. Kukaan ei sano etteikö mulla voisi olla ihan hirveitä asioita ja vaikka vakava sairaus jossain tulevaisuudessa. Miksi ihmeessä siis käyttäisin nämä hyvät hetket siihen että keskittyisin kaikkeen mikä on tylsää tai ikävää?

Kun mä menen illalla nukkumaan, mulla on yleensä hymy kasvoilla ja hyvä fiilis. Olen yleensä tyytyväinen siihen, millainen päivä meillä on ollut. Pystyn luettelemaan useita asioita joista olen päivässä kiitollinen, vaikka se ei olisi ihan oppikirjan mukaan mennytkään. Pystyn miettimään, mitkä olivat päivän hienoja hetkiä, ja miten onnellinen olen niistä rakkaista ihmisistä joiden kanssa sain päivän viettää. Useinkaan en muista ajatella enää toista kertaa, jos päivässä on ollut joku ohimenevä hankala hetki. Ja jos muistan, niin fiilis on että ”onpa hyvä että selvittiin siitäkin”.

Tämä on mun tapa elää, ja se sopii mulle. Tämä on myös meidän perheen tapa elää. Se, on meidän positiivisen arjen salaisuus. Joku muu voi elää sillä tavalla miten itse haluaa, se ei ole multa pois ollenkaan, mutta ei pitäisi tämän munkaan tavan olla keneltäkään muulta pois.

(Huom! Alussa lainattu kysymys on vain yksi niistä lukuisista joita vastaanotin aiheeseen liittyen, ja valitsin sen tähän koska siinä tuli hyvin esille näitä asioita ja siihen oli helppoa vastata. En kokenut sitä millään tavalla loukkaavana tai omia tapojani väheksyvänä, vaan aidon ihmettelevänä, mikä on täysin ok).

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa.

Ambassador-vuoden tavoitteet hyvinvointiin

Saan tänä vuonna kunnian toimia Life:n Brand Ambassadorina, ja vuoden teemana onkin koko meidän perheen kosmetiikan, vitamiinien ja lisäravinteiden sekä muiden arkipäivän valintojen tarkastelu, ja niiden kautta kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Mä haluan käyttää mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa, mutta mulla on joitakin luottotuotteita joista en aio luopua. Ensimmäiseksi tavoitteekseni tälle vuodelle otankin sen, että 2/3 mun käyttämästä kosmetiikasta olisi vuoden lopussa luonnonkosmetiikkaa. Tähän asti tilanne on ollut toisin päin, eli 2/3 on ollut synteettistä. Ehdottomuus ei sovi mulle, enkä aio olla tässäkään asiassa ehdoton, mutta mitä enemmän kylppärin kaapissa on luonnollisia juttuja, sen parempi.

Terveys etusijalla

Toiseksi tavoitteeksi asetan sen, että oltaisiin tänä vuonna mahdollisimman vähän kipeänä. Tähän asti se on alkanut hyvin, mutta olen iloinen että meillä on nyt tukena myös Lifesta saadut probiootit, sekä vitamiinit ja sinkki. Toivotaan että niiden avulla oltaisin terveenä mahdollisimman paljon ja säästyttäisiin ikäviltä kausiflunssilta ja vatsapöpöiltä. Meillä on viimeiset kolme vuotta putkeen vieraillut joka kevät vatsatauti vähintään kerran, ehkä tämä kevät voisi olla se joka katkaisee jatkumon? Olisin siitä ihan tosi iloinen. Ja toki uskon myös, että vaikka tultaisiin kipeäksi, jaksaa hyvinvoiva kroppa ja suolisto toipua nopeammin ja ehkä pääsisi vähän helpommalla?

Ensimmäinen konsultaatio

Kävin Eastonin upouudessa Life-myymälässä ensimmäisessä konsultaatiossani ihanan Mariannen luona, ja katsottiin koko tälle vuodelle eteenpäin meidän perheelle sopivia tuotteita. Juteltiin ummet ja lammet ja käytiin läpi kehoa ja ihoa monelta eri kantilta, ja mietittiin niitä sopivimpia juttuja. Monet lisäravinteet ja muutkin tuotteet vaativat pidemmän ajan, että nähdään miten ne oikeasti vaikuttavat, ja siksi onkin hyvä lähteä testaamaan niitä nyt ihan heti tästä vuoden alusta. Mä olen innoissani tästä, ja toivon että onnistumme tavoitteissa. Luotto on ainakin kova.

Teemat ja fiilikset vuoden alussa

Mulla on vuoden aikana useita erilaisia teemoja joita käsitellään. Loppukeväästä katsotaan matkalle mukaan tulevia tuotteita kuten aurinkovoiteita, tässä kuussa on luvassa ihonhoitoa, syksyllä flunssan ehkäisyä ja vatsan sekä suoliston hyvinvointia, liikuntaa ja kehon hyvinvointia ja paljon muuta. Ihan mieletöntä päästä kuulemaan tietoutta niin monista hyvinvoinnin osa-alueista, ja mahtavaa myös päästä testaamaan erilaisia juttuja. Ei kai parempaa tavoitetta voi ollakaan, kuin se että kroppa voisi hyvin?

Mun mielestä on myös tosi kivaa että mulla on ihan oma ammattitaitoinen konsultti, jolta voi kysyä vinkkejä ihan kaikesta. Marianne osasi kertoa loistavasti kaikista tuotteista joista kyselin, ja suositella eri tarpeisiin sopivia juttuja. Life on myös selkeästi trendien aallonharjalla, sieltä löytyivät kaikki uusimmat ja makeimmat luonnonkosmetiikan tuotteet, kuten aktiivihiilihammastahnat ja Evolven hyaluronihapposeerumi, jotka molemmat lähtivät mulle testiin. Tulen vierailemaan Life-myymälässä säännöllisesti konsultaatioissa vuoden aikana. Katsotaan millaisia tuloksia saadaan aikaan!

Lapsille olen käyttänyt pääosin aina luonnonkosmetiikkaa, joitakin lasten pynnöstä ostettuja hiustuotteita lukuunottamatta, joten kosmetiikan suhteen he ovatkin jo täysin mun tavoitteessa. Lifesta löytyy myös Lifen Vahvat D-vitamiinit ja Bioteekin Omega Junior kalaöljygeelipalat joita meillä on käytetty jo pitkään. Life on kauppana mulle tuttu jo pidemmältä ajalta. Aiemmin olen ostanut sieltä mm. Weledan synnytykseen valmistautumisöljyä (kaikissa raskauksissa), maailman parhaan Lifen oman kaurapussin, imetysteetä sekä meidän lasten Beyou DLux D-vitamiinisuihkeet ja Terveyskaistan vahvaa biotiinia. Tämä brändilähettilään pesti tuntuu siis luontevalta ja tosi hienolta jutulta mulle!

TUOTETESTIRYHMÄ LUKIJOILLE:

Täyttämällä ilmoittautumislomakkeen voit ilmoittaa kiinnostuksesi osallistua tuotetestiryhmään. Lomakkeen kysymysten perusteella kullekin testiryhmäläiselle laaditaan räätälöity tuotetestipaketti jonka he saavat itselleen. Testiryhmään valitaan 50 osallistujaa, jotka sitoutuvat testijakson päätteeksi täyttämään touko-kesäkuun aikana testijaksokyselyn. Lisäksi kaikkien testiryhmään osallistuneiden kesken arvotaan 100€ lahjakortti Lifeen! Kannattaa ehdottomasti ilmoittautua tästä.

ALENNUSKOODI:

Koodilla sandwich saatte 20% alennuksen kaikista kaikista normaalihintaisista Lifen oman Life-tuotesarjan tuotteista vuoden loppuun saakka. Koodi on voimassa sekä Lifen verkkokaupassa, että Lifen kaikissa myymälöissä koko tämän vuoden ajan, mikä on aika huikeaa. Lifen oma tuotevalikoima on tosi kattava, ja meillekin lähti testiin Lifen D-vitamiinit, probiootit, vartalonhoitotuotteet ja vaikka mitä muuta. Nyt kannattaa siis hankkia Lifesta tällä koodilla tämän vuoden ajan kaikki itselle tarpeelliset tuotteet mitä valikoimasta löytyy!

Mä odotan kyllä innolla mitä vuosi tuo tullessaan! Millaisia hyvinvoinnin tavoitteita sinulla on vuodelle 2018?

”Me ollaan syöty karkkia. Sit me ollaan katottu leffaa ja Putousta. Ja sit me ollaan leikitty kahvilaa ja kaupunkia.”

”Ja sit mä sain mennä äidin kaa kahdestaan kävelylle, ja mun pikkusiskot sai olla isin kaa ja tehdä jotain hauskaa sen kanssa.”

”Niin mut me ei menty Mäkkäriin!”

”Ette mennykkää.”

”Mä oon saanut tehdä äidin kaa kaikkee hauskaa, niinku piirtää piirustuksen Pikkukakkoseen. Mä saan lähettää sen Pikkukakkosen postiin.”

”Mäki saan lähettää mun ravintolan.”

”Sit eilen meil kävi meidän kaks kaverii leikkitreffeillä, joiden kans me leikittiin ulkona lumilinnaa ja barbeilla sisällä. Ja me saatiin pullaa ja pillimehua. Mut niis ei ollu pillejä koska pikkusisko on ottanu ne kaikki ja laittanu hukkaan”

”Ja perjantaina meillä kävi pikkusiskon kummitäti, ja sen lapsi. Me leikittiin sellasta erilaista peiliä, et aina ku se peili käänty nii sit se huusi et heti paikalla istumaan ja sit piti äkkii juosta istumaan”

”Me ollaan syöty tortilloja, ja uunibataattia ja kanaa mitä isi teki. Se oli hyvää, tosi hyvää.”

”Me käytiin uimassa Flamingossa ja me käytiin kaikissa niissä altaissa, paitsi siinä minne hypittiin ja se oli neljä metrii syvä. Siel oli tosi kivaa.”

”Mut me ei pelattu sitä jalkapalloo siel, tai lentopalloo. Mä luulen et se oli jalkapallo.”

”Me käytiin perheliukumäessä, käärmeliukumäessä..”

”Ei se ollu käärme vaan kirahvi!”

”Sit me laskettiin sellasesta jääkuutioliukumäestä.”

”Ei se ollu jääkuutio vaan pyramidi. Kirjotitsä äiti jo perheliukumäen? Ja sit mä kävin isin kaa retkellä ja me mentiin niinku virtaukseen. Sielt ei päässy pois ku se meni vaa ympäri ja ympäri mut se oli hauskaa.”

”Sit eilen me käytiin kirjastossa ja lainasin mun omalla kirjastokortilla ihan hirveän paljon kirjoja.”

”Nyt mä en haluu enää kertoo enempää, kun mä haluun siivota näillä baby wipeseilla kun se on niin kivaa.”

”Mä oon lukenu äidin blogia ja se on kivaa, mä tykkään kattoo joskus kun äiti kirjottaa. Mä oon lukenu koko tänki tekstin samalla ku äiti kirjotti sitä. Tästä tulee hyvä postaus koska me ollaan niin hyvii kertomaan.”

”Ja sit ehkä huomenna me voidaan kattoa Pipsa Possua Netflixistä. Ehkä telkkarista illalla.”

”Hauskaa sunnuntai-iltaa kaikille!”

”Ja heihei kaikki!”

T. äidin ihan parhaat tyypit

Moikka maaliskuu ja heippa lyhyelle ja kylmälle helmikuulle. En varmasti ole ainoa joka tuntee kuinka energiaa on miljoona kertaa enemmän, kun melkein heti heräämisen jälkeen on valoisaa. Tai no me herätään nykyään kuudelta, moni varmasti saa herätä jo nyt siihen, kun aurinko heräilee ja ensimmäiset säteet valaisevat makuuhuonetta. Illallakin valoa riittää vielä pari tuntia sen jälkeen kun lapset ja Otto on tulleet kotiin. Ihan kuin vuorokauden tunnit olis jotenkin lisääntyneet, tämä on tätä joka keväistä ihmettelyä siitä miten paljon valosta saa energiaa. En todellakaan pistä pahitteeksi, nämä upean valoisat päivät on tulleet ihan kreivin aikaan.

Meillä on ollut tosi kiva viikko, ja nyt alkanut maaliskuu on täynnä kivaa puuhaa jota odotan innolla. Ensi viikolla meillä on vielä parina päivänä kuvauksia joista alkuviikolla kirjoittelin, ja sitä seuraavalla viikolla lähdetään Ouluun pitkäksi viikonlopuksi. Meillä osuu samalle viikonlopulle mun papan pyöreät synttärit ja serkun rippijuhlat, niin päästään oikein kunnolla juhlimaan koko perhe. Ihana päästä taas sinne Pohjoiseen rakkaiden tyyppien luokse, ja viettää samalla muutama päivä vapaata.

Maaliskuun lopussa on vielä pääsiäinen ja silloinkin päästään lomailemaan, ihan huippua! Vaikka yrittäjänä mulla ei käytännössä ole koskaan ”oikeaa” lomaa, niin silti se kun Otto ja tytöt on kotona tuntuu aina lomalta kuitenkin, kun saadaan olla yhdessä. Olen niin tottunut siihen että työ kuuluu mun jokaiseen päivään, että lomaksi riittää se että muut on lomalla, hah. No ei, toki sekin tuntuu hyvältä kun välillä saa ottaa vaikka ihan kokonaisen päivän vapaata ja irtautua hommista, ja kesän lähestyessä ajattelin pitää ehkä kokonaisen viikon lomaa, jos lähdetään reissuun. Silloin toki ajastan valmiiksi sisältöä tänne, jotta loma ei häiritse blogin päivittymistä. Mutta eipäs mennä asioiden edelle, nyt on vasta maaliskuun toinen päivä.

Ihanaa kun kovat pakkaset hellittivät ja tänään on ollut jo paljon miellyttävämpi lämpötila, ja silti yhtä upea aurinko kuin kunnon pakkaspäivinä! Kuopus sai hyvät päiväunet omalla pihalla, ja me ehdittiin sillä aikaa piirrellä ja leikkiä taikahiekalla kahdestaan keskimmäisen kanssa. Ihanaa laatuaikaa, meillä oli niin hauskaa.

Viikonloppuna me ajateltiin nähdä ystäviä, herkutella hyvällä ruualla, ulkoilla ja ottaa rennosti. Lupasin myös mennä käymään esikoisen kanssa kahdestaan kahvilla ja jossain pyörimässä, kahdenkeskinen aika lasten kanssa on ihan best. Mennään myös ehkä käymään uimassa koko perhe, siitä tulee varmasti tosi hauskaa!

Tämän illan suunnitelmissa on perinteiset perjantain löhöilyt, lasten karkkipäivä ja leffan vuokraus. Ihan paras perjantai-ilta, joka tuntuu aina niin hyvältä arkiviikon jälkeen. Lapsetkin tykkäävät kun perjantai-iltaisin otetaan ihan rennosti, ja touhuillaan enemmän vasta lauantaina ja/tai sunnuntaina.

PS: Nyt on muuten käynnissä ehdokkaiden haku uudistuneisiin Inspiration Blog Awardseihin! Mun blogia saa halutessaan ehdottaa ehdolle haluamassaan kategoriassa, jos se johonkin niistä teidän mielestä sopisi. Se onnistuu TÄSTÄ. Kiitos hurjasti <3