Tultiin eilen illalla kotiin puoli yhdeksän maissa, ja pakko myöntää, että nyt on kyllä ihanaa olla kotona! Vaikka tuli taas kauhea ikävä kaikkia Oulun sukulaisia ja kavereita, ja Kreikkaan lähtisin koska tahansa uudelleen, on ihanaa olla melkein kolmen viikon reissaamisen jälkeen taas kotona. Lapsetkin nauttivat, kun on kaikki omat tavarat ja lelut, ja pihalla naapuriasuntojen lapset, joita he olivat jo ikävöineet. Onneksi meillä on jääkaapin ovessa mun kummipojan iso kuva, jotta häneen syvästi ihastunut kuopuksemme voi 300 kertaa päivän aikana käydä osoittamassa sitä ja kutsumassa mun kummipoikaa nimeltä, kun ikävä yllättää.

Tehtiin tänään ihan älytön kauppareissu, sillä tavoitteena on, että ei ainakaan viikkoon tarvitsisi kertaakaan miettiä mitä syödään, tai lähteä kauppaan ostamaan jotain tärkeää, mikä on loppunut.  Ollaan viimeiset kaksi ja puoli viikkoa syöty lähestulkoon joka päivä ainakin kerran ulkona, ja siksi haluttiin nyt suunnitella kunnon ruokalista ja täyttää jääkaappi ja pakastin kaikilla terveellisillä herkuilla, joita on helppo valmistaa. Reissussa on niin helppo vaan lähteä ulos syömään tai tilata jotain ruokaa, ja vaikka se on kivaa, niin kyllä siinä ehtii tulla ikävä kaikkia niitä kotona valmistettavia lempiruokia. Seuraavan viikon ruokalistalla on ainakin lohiburgereita, huli-huli -kanaa, nuudeliwokkia ja itse tehtyä spydäriä.

Oulussa oli niin ihanaa olla, ja olen iloinen kun tiedän, että päästään sinne vielä loppukesästä uudemman kerran. Käytiin mun tädin perheen kanssa perinteinen Vauhtipuisto-reissu, ajettiin yhtenä päivänä Haaparannalle karkkiostoksille (ja Max Hamburgareen), käytiin iltauinnilla Nallikarissa, leikittiin leikkipuistossa ja kyläiltiin Oton serkun luona. Isommat tytöt kävivät yhden yön yökylässä mummulassa, ja olivat tykänneet kovasti. Mun äiti asuu yksiössä, niin siksi me aina Oulussa yövytään mun tädin isossa omakotitalossa, kun sinne mahdutaan hyvin koko perhe. Mutta isommat tytöt mahtuvat kyllä hyvin yökyläilemään mummun luoksekin. Käytiin monta kertaa kylässä mun papalla, ja käytiin siellä mun mummun haudalla, mistä kirjoitinkin. Se oli mulle tosi tärkeää.

Yksi ihanimmista jutuista Oulussa, oli nähdä yhtäaikaa mun kahta kaveria, joiden kanssa ollaan viimeksi oltu kaikki yhtä aikaa samassa kaupungissa vuonna 2011! Siis uskomatonta, miten voi niin nopeasti mennä aika. Ja siinä kun oltiin kolmestaan, niin tuntui kuin välissä ei olisi yhtään vuotta. Toki nyt ollaan yhteydessä toisiimme muutenkin usein, mutta kun asutaan kaikki kolme eri kaupungeissa, on vaikeaa sovittaa aikatauluja yhteen niin, että nähtäisiin kaikki kolme yhtäaikaa. Nyt kuitenkin satuttiin kaikki olemaan Oulussa, ja oli ihan kuin silloin vuonna 2011, tai kaikkina niinä meidän teinivuosina. Nauru raikasi, ja huonot läpät lensivät. Niin parasta!

Ihanat reissut, mutta niin ihana olla kotona, kun Kreikan ja Oulun välissä ehdittiin käydä vain yksi päivä kotona pesemässä pyykkiä. Nyt edessä on ainakin muutama viikko ihan vaan Helsingin lomailua. Helsinki on maailman siistein kesäkaupunki, ja nyt otetaan kaikki irti Helsingin kesästä vaihteeksi. Pakko mennä käymään kotieläintilalla, Allas Sea Poolilla, Lintsillä ja Uutelassa. Nyt kun kauppareissu on hoidettu tänään, voidaan seuraava viikko vaan ottaa rennosti, ja tehdä sitä mitä milloinkin huvittaa!

Rodos-postauksia on toivottu, ja seuraavaksi onkin tulossa vinkkipostaus sekä koko saarelle, että alueelle jolla me oltiin eli Kolymbia Beachille. Ja näiden lisäksi me kuvattiin reissun aikana muutama sata videoklippiä, joista koostan mahdollisimman pian Rodos-videota! En malta odottaa, että saan sen valmiiksi, ja saan itsekin fiilistellä meidän ihanaa reissua videolta!

Mahtavaa viikonloppua kaikille, ja kiitos aivan ihanista kommenteista ja viesteistä mitä ootte taas laittaneet! Tulee ihan super hyvä mieli kun lukee teidän juttuja. Ootte ihan best <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lotus Nessun kanssa.

Lasten kanssa ei voi olla liikaa paperia

Lasten kanssa on tullut opittua ainakin yksi juttu: koskaan ei voi olla liikaa paperia mukana. Am I right? Vaikka lapset yrittävät parhaansa ikäänsä nähden olla sotkematta enempää kuin on pakko, sitä sotkua vaan tulee. Joskus yhden lounaan aikana maidot kaatuu kolmesti, ja ruuan jälkeen naama ja kädet on aina pyyhittävä. Autossa syöminen tai juominen on uhkapeliä ja ”hupsin” odottelua. Aina jollain kaatuu jotain, tai putoaa jotain jonnekin. Takapenkiltä voi joskus matkojen jälkeen lukea ruokalistan, että mitä on syöty. Siksi Otolla onkin isot taskut, ja taskut aina täynnä paperitolloja. Tulee ihan mieleen mun rakas mummu. Hänellä ei ollut koskaan taskut täynnä paperitolloja, mutta oli aina kuitenkin pieni nenäliina hihansuussa valmiina.

Kesäloman retkillä ja reissuilla voi yllättyä vessoista tai niiden puutteesta

Meidän kesään kuuluu paljon reissuja ja retkiä, ja vaihtelevia olosuhteita. Ollaan yövytty mukavassa hotellissa Kreikassa, ja ihanassa omakotitalossa Oulussa (sekä tietenkin omassa kodissa), mutta matkaan on kuulunut myös tienpenkkapysähdyksiä vessahädän yllättäessä lapsella automatkalla, juuri silloin kun huoltoasemaa ei ole missään lyhyen etäisyyden päässä. Ollaan retkeilty huvipuistoon, leikkipuistoon, luonnonpuistoon ja moneen muuhunkin puistoon. Kakkavaippaa on vaihdettu auton takakontissa 35 asteen helteellä. Ollaan oltu uimarannalla, jolta lähimpään vessaan oli kilometrin kävely.  Rodoksella kahviloissa ja ravintoloissa ei saanut heittää vessapaperia pönttöön ollenkaan, vaan se piti laittaa roskakoriin.

Hygienia on mulle tärkeää

Vaikka lasten kanssa tulee sotkua usein ja paljon, ja olosuhteet vaihtelevat reissatessa, hygienia ja puhtaus on mulle tärkeää, ja pidän siitä huolen vaativammissakin olosuhteissa. En kutsuisi itseäni pöpökammoiseksi, sillä voin kyllä pitää metron kaiteesta kiinni ja painaa hissin nappulaa sormella. Mutta mulla on aina laukussa mukana käsidesiä ja puhdistuspyyhkeitä, ja pidän huolen siitä, että kädet putsataan aina asiaankuuluvissa tilanteissa. Hygieniasta huolehtiminen ei kuitenkaan saa kuormittaa luontoa tarpeettomasti. Siksi olen etsinyt vaihtoehtoa puhdistuspyyhkeille eli baby wipeseille, joiden ympäristöystävällisyydestä en ole voinut olla niin varma, sillä tarkkaa ja läpinäkyväää tietoa eri merkkien puhdistuspyyhkeiden ekologisuudesta on ollut mielestäni haastavaa löytää.

Puhdistuspyyhkeitä parempi vaihtoehto on Lotus kostea WC-paperi

Jokainen pikkulasten vanhempi tietää, että wipesit on super käteviä ihan kaikkeen. Niillä voi vauvan pyllyn lisäksi putsata ihan kaiken muunkin, mutta kuten sanottua, ne eivät välttämättä ole kaikkein ympäristöystävällisimpiä. Jotkut pyyhkeet ovat joutsenmerkittyjä, mutta yhdenkään googlettamani merkin tuotekuvauksesta en löytänyt sanoja ”biohajoava” tai ”huuhdeltava”.  Nämä sanat sen sijaan lukevat Lotus Kostean WC-Paperin pakkauksessa. Lotus Kostea WC-paperi on huuhdottava ja biohajoava, ihan niin kuin tavallinenkin wc-paperi. Lotus kostea wc-paperi on dermatologisesti testattu ja pH-arvoltaan neutraali iholle.

Kosteaa wc-paperia on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa: tuoksuton Pure sekä Delicate Rose ja Fresh Cucumber, jotka ovat miedosti hajustettuja. Näistä Pure on mun suosikkini hajusteettomana, ja se sopii hyvin myös taaperon herkän ihon putsaukseen. Tuntuma on ihan samanlainen kuin tavallisissa wipeseissa, mutta tosiaan nämä ovat biohajoavia ja nämä voi tiputtaa suoraan  wc-pönttöön, toisin kuin ne normi-wipesit joita ei missään nimessä saa tiputtaa pönttöön.

Me ollaan vaihdettu wipesit kokonaan näihin, eikä paluuta ole. Nämä puhdistavat yhtä hyvin, ja ovat yhtä mietoja ja helliä, JA nämä kuormittavat luontoa vähemmän. Suosittelen kokeilemaan! Mä en ainakaan olisi edes tajunnut, että kostea WC-paperi voisi olla samantyyppinen kuin puhdistuspyyhkeet, sillä etukäteen ajattelin, että huuhdottavan wc-paperin täytyy olla jo valmiiksi tosi löllöä ja ”hajoavaa”. Mutta ei, nämä on ihan samanlaisia kuin wipesit, mutta vaan huuhtoutuvat ja hajoavat sitten pöntössä. Ehkä tästä Lotukselle brändäysideaa, että kehitetään vielä vauvoille tarkoitettu kostea wc-paperi (tai ”Biohajoavat puhdistuspyyhkeet”), joka löytyy vauvantarvikehyllystä, niin useammatkin vanhemmat löytäisivät tiensä tämän mahtavan tuotteen pariin.

Lotus kostea wc-paperi on kuitenkin wipesina toimimisen ohella myös oikeasti oiva tuote ihan aikuisenkin pyllyn pyyhkimiseen yhdessä tavallisen vessapaperin kanssa.

Hellät paperit kaikkiin tilanteisiin

Lotuksen innovatiivisuus ei ulotu vain vessapapereihin ja puhdistuspyyhkeisiin, vaan paperihyllyn muihinkin alueisiin. Muumi-hullun lapsen lemppareita nuhan yllättäessä ovat Lotuksen Muumi-Nessut, ja siitepölyallergisen äidin nenä kiittää ekstra-hellistä ja pölyämättömistä  Lotus Nessu  Sensitive -nenäliinoista, joilla on Allergia- ja astmaliiton myöntämä allergiatunnus. Allergiatunnus takaa muun muassa sen, että nenäliinassa ei ole käytetty herkistäviä kemikaaleja ja että se on mahdollisimman pölyämätön. Olenkin ottanut mummusta mallia, ja mulla kulkee nykyään pikkupaketti Nessu Sensitivejä mukana, vaikka hihansuuhun en niitä laitakaan. Taaperokin osaa itse hakea paketista Muumi-kuvioidun Nessun, ja sanoo että ”isi nenä” tai ”äiti nenä” kun nenä kaipaa pyyhkimistä. Muumi-kuvioisella nenäliinalla nenän pyyhkiminen ei ole ihan niin ikävää kuin muuten. Ja lopuksi taapero sanoo ”muumi ohkii” ja käy viemässä nenäliinan roskikseen.

Arjessa ja lomalla tulee paljon tilanteita, jolloin on paperille tai puhdistuspyyhkeelle tarvetta, ja silloin haluan pitää huolen, että valitsen mahdollisimman laadukkaat, hellävaraiset ja ympäristöystävälliset vaihtoehdot. Haastan kaikki vanhemmat vaihtamaan baby wipesit biohajoaviin Lotus Kostea WC-papereihin, ja kokeilemaan itse!

Mun serkun vaimo vinkkasi meille Oulussa Kellon Kiviniemessä sijaitsevasta Muumi-leikkipuistosta, ja mehän innostuttiin siitä tietenkin heti. Ajettiin porukalla Muumi-puistoon eilen, ja se oli aivan ihanan sympaattinen ja siisti leikkipuisto hyvin rauhaisalla alueella metsän keskellä.

Puistoon oli vähän hankala löytää, sillä missään ei netissä lukenut tarkkaa osoitetta, eikä Google Maps tunnistanut puiston virallista nimeä ollenkaan. Myöskään Oulun Kaupungin karttapalvelusta ei löytynyt puiston tarkkaa osoitetta, ainoastaan sen sijainti kartalla. Puiston virallinen nimi on Raappananpuisto, mutta myöskään sitä ei Google Maps löytänyt. Hetken ajeltuamme me kuitenkin onnistuimme löytämään puiston sieltä piilosta, ja kun olimme pysäköineet puiston viereen, navigaattori näytti, että Muumipuiston osoite on Kuokkamaankaarre, 90810 Oulu. Siinä on muutama parkkipaikka, jos puistoon tulee autolla.

Puistossa oli taaperoille sopiva liukumäki ja keinulauta, iso hiekkalaatikko, Nuuskamuikkus-keinu ja sen lisäksi iso kiipeilyteline-liukumäki, sekä isompi keinulauta, tavallinen keinu, tasapainolauta, vauvakeinu ja hämähäkkikeinu. Meidän porukan 8v tylsistyi melko nopeasti, mutta meidän tytöt viihtyivät aivan loistavasti, kuten myös serkun 4-vuotias. Kiipeilyteline-liukumäki ei ollut sieltä hurjimmasta päästä, mutta ei nyt lällyimmästäkään. Kyllä siellä puistossa oli vähintään yhtä paljon tekemistä kuin meidän lähipuistossa.

Meidän taapero oli tietenkin aivan innoissaan muumeista, ja ensimmäiset viisitoista minuuttia hän kävelikin laitteelta toiselle, ja osoitti jokaista eri muumihahmoa todeten ylpeänä ”MUUMI!”. Me ollaan 1v:n kanssa vielä siinä vaiheessa, että kaikki on vaan muumeja, mutta eiköhän sieltä pian ala haisulit ja hemulitkin luonnistumaan kun tankataan niitä kuitenkin monta kertaa päivässä hänen toiveestaan.

Muumipuistossa oli aikuisille pari penkkiä, ja hämähäkkikeinuun nyt mahtuu aikuinenkin hengailemaan. Me viihdyttiin siellä pari tuntia oikein hyvin, ja eväiden kanssa oltaisiin varmasti viihdytty vieläkin pidempään. Vessaa puistossa ei ollut, sillä se ei ollut mikään ohjatun toiminnan puisto, vaan pikkupuisto keskellä hiljaista asuinaluetta. Kirjoitin joskus täällä, että tykätään testata eri leikkipuistoja, ja sama harrastus jatkuu edelleen. Sen verran paljon meidän lapset tykkäsivät muumipuistosta, että varmasti mennään sinne uudemmankin kerran.

Meidän viisivuotias innostui askartelemaan puistossa käpy-kilpikonnia. Hän keksi idean ihan itse, ja unohti koko puistoleikit ekan puolen tunnin jälkeen, kun hän vaan istuskeli tasapainolaudan äärellä askartelemassa ”aivan tavallisia käpykilpikonnia”, niin kuin hän itse asian ilmaisi. Ihana ja luova tyyppi, hän oli niin innoissaan omista kilpikonnistaan, ja otti pari mukaankin.

Tuurista löytyy kuulemma toinen Muumipuisto, joka on Suomen suurin. Tuolla Kiviniemen Muumipuistossa näytti kuitenkin olevan monet samat laitteet, kuin tuolla Tuurin vastaavassa, mutta tietenkin se on kooltaan pienempi ja itse muumitalo puuttuu. Ihanaa että meiltä löytyy niin paljon erilaisia mahtavia leikkipuistoja Suomesta.

Me käytiin perjantaina muutaman tunnin treffeillä Oton kanssa, ja lapset olivat sen aikaa täällä mun tädin luona. Mentiin ensin herkuttelemaan Kauppuri 5:n hampurilaisilla. Istuttiin rennosti ja nautittiin Kesäburgereista. Juteltiin niitä näitä ja heitettiin läppää. Se, että on keskellä päivää aikaa vaan hengailla, syödä ja jutella täysin keskeytyksettä kahdestaan on vaan ihan parasta. Toki se onnistuu joskus kotonakin lasten ollessa kotona, jos vaikka lapset ovat jo syöneet ja pienimmäinen päiväunilla, mutta silloin siinä on aina se pieni riski, että hän herää tai lapsille tulee joku ”ongelma” kesken ruuan. Vaikka nautitaan siitä kahdenkeskisestä ajasta arjessakin aina kun sitä järjestyy (vaikka muutama minuuttikin), on niin luksusta päästä aina joskus treffeille ihan kunnolla.

Nyt kun kuopuskin on jo isompi, on helpompi lähteä treffeille. Viime aikoina ollaan päästy ainakin meidän mittapuulla melko usein deiteille, jopa useamman kerran saman kuukauden aikana. Meinasin ensin sanoa, että jopa kerran kuussa, mutta kun aloin tarkemmin miettimään, niin vastahan me juhlittiin Oton synttäreitä lasten mentyä nukkumaan tätinsä kanssa, ja viikkoa ennen sitä käytiin pienellä ajelulla kahdestaan, kun lapset olivat isoisänsä luona. Ei se ollut kuin lyhyt ajelu lähialueilla, mutta meille ne olivat treffit. Aina kun saa kahdenkeskistä rauhallista aikaa, ne on treffit meille. Ei treffien tarvitse olla mitenkään älyttömän ihmeelliset meidän mielestä, riittää kun pystyy keskittymään toiseen rauhassa ja juttelemaan.

Kauppuri vitosesta me jatkettiin pienellä kävelyllä ja jutustelulla, ja päätettiin sen jälkeen lähteä käymään kahdestaan mun mummun haudalla. Ei oltu käyty täällä Oulussa mun mummun haudalla hautajaisten jälkeen, vaikka Helsingissä olenkin aina muualle haudattujen muistomerkille vienyt mummullekin kynttilän. Haudalla käyminen ei ehkä ole se perinteinen treffipuuha, mutta se oli mulle tärkeää. Ja oli ihan hyvä, että käytiin siellä ensin kahdestaan, ennen kuin mennnään sinne lasten kanssa vielä ennen reissun loppua.

Haudalla käyminen nosti tunteet pintaan, mutta muuten treffit olivat iloa ja naurua täynnä. Juuri siksi mä rakastan Ottoa, että me voidaan mennä meidän treffeillä vaikka mun mummun haudalle. Ei ehkä se perinteisin treffi-tekeminen, mutta meille juuri oikea, juuri sillä hetkellä. Meille se voi olla ihan yhtä tärkeää parisuhdeaikaa, kuin vaikka yhteinen hotelliyö, tai se illallinen. Meidän ei tarvitse mahduttaa meidän treffejä mihinkään unelmatreffien muottiin, vaan voidaan tehdä juuri niin kuin meistä tuntuu hyvältä. Ja se on tärkeintä.

Sama pätee meidän avioliitossa muutenkin. Ei tarvitse ikinä ajatella sitä, mitä ”pitäisi tehdä” tai millaisia ”pitäisi olla”. Me ollaan vaan Iina ja Otto, ja tehdään kaikki meidän parisuhteen pohjalta, ei kenenkään muun. Meidän on ollut tavallaan alusta asti helppoa olla miellyttämättä ketään muita kuin toisiamme, koska meidän suhde alkoi niin epätavallisesti, ja aluksi juuri kukaan ei muutenkaan uskonut meihin. Siksi me ollaan opittu vaan tekemään toisemme onnelliseksi, ja olemaan välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat meistä tai meidän avioliitosta. Toimii!

Me ei ihan varmastikaan olla ainoita, jotka on tehnyt jotain ei-niin-perutreffijuttuja treffeillään. Joten ihan mielenkiinnosta: Mitkä on just sun epätavallisimmat treffit ja kenen kanssa? Jakakaa ihmeessä teidän kokemuksia!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Garnier Responsin kanssa.

Suojasin meidän Kreikan matkalla hiuksiani niin hyvin kuin pystyin leveälierisellä hatulla, ja pitämällä hiuksia aina uidessa kiinni. Silti aurinko kuivatti niitä jonkin verran, ja huomasin kotona, että tukka kaipaa tehohoitoa ja etenkin kosteutusta. Hiukset on mulle tärkeät, ja haluan pitää niistä hyvän huolen. Silloin kun kuiva tukka hapsottaa joka suuntaan, on olo muutenkin homssuinen. Mun omaan fiilikseen tukka vaikuttaa paljon, jopa enemmän kuin meikki tai vaatteet. Voin hyvin olla ilman meikkiä, mutta haluaisin että silloinkin tukka on siististi, edes jotenkuten.

Vaikka latva on kuiva ja rapsakka auringon vuoksi, tukka kuitenkin rasvoittuu hikoillessa ja aurinkorasvalla läträtessä nopeasti. Mun hiukset kaipaavat tehokasta hoitoa, mutta kuitenkin niin, että päänahka ei rasvoittuisi normaalia enempää. Garnierin Argan Richness -sarja vastaa mun hiusten tarpeisiin hyvin, sillä se kosteuttaa ja rakennepaikkaa rasvoittamatta päänahkaa.

Garnier Responsin uusi Argan Richness -tuotesarja sisältää shampoon, hoitoaineen, hiusnaamion sekä hiuksiin jätettävän hoitoaineen. Sarja on tarkoitettu kuiville ja vaikeasti hallittaville hiuksille, joten sopii tosi hyvin mun kesän ja Kreikan kuivattamalle kurittomalle pehkolle. Argan Richness -sarja sisältää nimensä mukaisesti kosteuttavaa Argan-öljyä, sekä täyteläistä mantelikermaa, jotka hoitavat hiuksia. Tuotteet ovat 100% parabeenittomia ja silikonittomia.

Shampoo ja hoitoaine hoitavat ja kosteuttavat hiuksia kevyemmin, ja nyt olen lätrännyt vielä Argan Richness -hiusnaamiolla reissun jälkeen jotta olen saanut kosteutta palautettua. Vihdoin hiukset alkavat pikkuhiljaa toipua megahelteistä, mutta ekoina rapsakoina päivinä hiuksiin jätettävä hoitoaine oli ihana apu, sillä se siloitti hapsottavia latvoja vielä entisestään.

Eettisesti kestävien periaatteiden mukaisesti tuotettu Garnier Responsin Argan Richness -sarjan arganöljy on kotoisin lounaisesta Marokosta. Argan -puut ovat Marokolle ominaisia, ja niitä esiintyy suuresti Soussin alueella. Soussin Argan puut ovat Marokon toiseksi suurin metsäekosysteemi, joka toimii luonnollisena esteenä aavikoitumisen leviämiselle. Alueen naiset valmistavat Argan-öljyä käsin, ja tämä työ auttaa yhteisöä ja tukee yhteisön naisten itsenäistymistä.

Vuodesta 2008 asti Garnier on yhteistyössä tuottaja BASFin ja paikallisen NGO Yamanan kanssa pitänyt huolen siitä, että Argan-öljyn tuottajat saavat reilun korvauksen, ja öljy kerätään kestävästi luontoa säästäen. Yhteistyöohjelma on edistänyt koko alueen sosioekonomista kehitystä. Naisten taloudellinen itsenäisyys on kasvanut, heillä on enemmän valtaa ja parempi sosiaalinen asema. Työolot ovat parantuneet, ja naisten pääsy terveydenhuollon piiriin ja kirjallisuuden pariin on parantunut.

Garnier Respons on sitoutunut kaikissa muissakin tuotteissaan noudattamaan kestäviä periaatteita, ja tuottamaan hiustenhoitotuotteensa mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Garnier Responsin hiustuotteet ovat parabeenittomia, ja niiden pakkaukset on tuotettu 30% kierrätetystä muovista, ja pakkaukset ovat 100% kierrätettäviä. Tuotteet valmistetaan tehtaissa, jotka ovat sitoutuneita kestäviin tuotantotapoihin. Garnier on yksi niistä ”markettimerkeistä”, jotka ovat periaatteidensa vuoksi mun mieleen, eikä edullinen hintakaan haittaa. Mun mielestä näissä on ihan loistava hinta-laatusuhde, ja niitä on myös helppo löytää ihan kauppareissun lomassa.

Mä suosittelen Garnierin Argan Richness -sarjaa kaikille, joiden tukka on kesän, vaalennuksen tai muun kuivattama, ja kaipaa kosteutusta ja huolenpitoa. Hiusten hoitotuotteissa on ihana ja pehmeä mantelin ja argan-öljyn tuoksu, joka on ainakin mun mieleen.