Olen jo jonkin aikaa ihastellut super suloisia sateenkaari-seinäkoristeita Pinterestissä ja Instagramissa. Bongasin myös muutaman valmiina myynnissä eri putiikeista, mutta jotenkin mulle tuli niitä kaikkia katsellessa sellainen olo, että haluan tehdä sateenkaaren ihan itse. Alkoi armoton googlettelu ja Pinterestin selaaminen, ja lopulta onnistuin löytämään melko selkeät ohjeet englanniksi sateenkaaren tekemiseen. Alkuperäinen englanninkielinen ohje löytyi Pure Sweet Joy -sivustolta.  Näistä sateenkaarista on monenlaisia eri versioita, osassa on esimerkiksi tupsuja koristeena. Niitä voi tehdä suurempia tai pienempiä, ja melkeinpä millä tahansa väreillä, joista itse tykkää.

DIY: Sateenkaari-seinäkoriste

Mitä tarvitset:

3m paksua köyttä. (Itse ostin Clas Ohlsonilta 1,2mm paksua ankkurointiköyttä 10m pakkauksen, joka maksoi 19,95, eli yhdestä pakkauksesta saisi kolme samankokoista sateenkaarta)

5-7 eri väristä puuvillalankakerää (Mä tein kuudella eri värillä, mutta viisi ja seitsemän ovat myös ihan ok. 5 värillä myös köyttä kuluu vähemmän). (Ostin nämä Sinellistä, jossa oli ota 3 maksa 2 -tarjous, jolloin maksoin vain neljästä lankakerästä).

2m paksua rautalankaa (Niin paksua, että pysyy muodossa, mutta niin ohutta, että pystyy käsin taivuttelemaan kuitenkin).

Teippiä (ihan tavallinen läpinäkyvä teippi toimii aivan hyvin).

Ompelulankaa

Kaareva ompeluneula

1. Aloita asettelemalla köysi sateenkaaren muotoon. Teippaa tiukasti molemmilta puolilta ne kohdat, joista aiot leikata köydet sateenkaaren palasiksi, jotta köysi ei lähde purkautumaan kun leikkaat. Leikkaa teippien välistä.

2. Mittaa sopivan kokoiset rautalangat jokaiselle sateenkaaren palalle niin, että köyden päähän jää molemmille puolille n. 5cm pelkkää köyttä. Teippaa rautalanka kiinni köyteen hyvin. Pidä huoli, että köyttä jää jokaisen palan alaosaan saman verran, jotta ”värit” alkavat samasta kohdasta kaikissa paloissa.

3. Mieti mihin järjestykseen haluat sateenkaaren värit, ja aloita ensimmäisestä väristä. Itse aloitin sisimmästä köyden palasta (eli pienimmästä), mutta olisin ehkä näin jälkikäteen ajateltuna halunnut aloittaa isoimmasta, niin suurin työ olisi tehty ekana.

4. Solmi puuvillalanka parilla umpisolmulla heti sen teipin alapuolelle, jolla rautalanka on teipattu kiinni köyteen. Ala nyörittää lankaa köyden ympäri niin kauan, että pääset toisen rautalangan päätyyn. Kierrä lankaa ja tee solmu ainakin 4-5 kertaa, jotta se ei lähde avautumaan.

5. Toista tämä vaihe jokaisen köydenpalan kohdalla. Muista tarkkailla, että alat kiertämään lankaa aina samasta kohdasta jokaisessa palassa.

6. Kun kaikki köydenpalat ovat saaneet omat värinsä, on aika ommella palat yhteen. Tässä toimii parhaiten käyrä neula.

7. Katso kumpi puoli sateenkaaresta on siistimpi, ja ompele kaikki palat epäsiistimmältä puolelta yhteen tavallisella ompelulangalla ja neulalla. Mun ompeleista ei tullut mitenkään erityisen siistejä, mutta ne ovat tarpeeksi pitävät, ja se on tärkeintä. Nurja puoli ei näy kenellekään. Samalla kun ompelet sateenkaaren osat yhteen, voit ommella taakse piiloon kierityksestä jääneet langanpätkät, niin ne eivät varmasti ainakaan lähde purkautumaan.

8. Lopuksi voit joko ommella langoista nyöritetyn lenksukan, tai pujottaa rautalangasta muotoillun renkaan puuvillalangan alta, jotta sateenkaareen saa ripustuslenkin.

9. Kun kaikki on muuten valmista, on aika irroittaa teipit köysien päistä. Sitten avataan köyden punokset, jolloin sateenkaari saa kauniin hapsuhelman.

Valmista tuli!

Sateenkaaren tekeminen oli tosi helppoa, mutta otti kyllä jonkin verran aikaa. Siinä ei ollut hankalia työvaiheita, eli hankalinta oli se ”puuduttavuus”, koska langan kiertäminen ja osien yhteen ompelu ottaa oman aikansa. Mutta lopputuloksesta tuli mun mielestä sen verran ihana, että olen tosi iloinen, että jaksoin tehdä tämän! Oli ihana ripustaa lastenhuoneen seinälle jotain, jonka tein ihan itse. Sellainen vinkki, että materiaalikustannuksissa voi hyvin säästää, jos tekee esim. yhden tai kahden kaverin kanssa sateenkaaret. Yhdestä köydestä riittää kolmeen sateenkaareen ja langoista varmaan kymmeneen, eli jos ostaa kaverin tai kavereiden kanssa, niin tämän hinnaksi ei jää kuin 10-15 euroa.

Langan värien ja määrän lisäksi kaaren ulkonäköä on helppo muokata myös köyden paksuudella ja pituuksilla, eli siitä voi tehdä paljon isomman, pienemmän, ohuemman ja paksumman. Mitä pienempi se on, sitä vähemmän työtä. Pienempikin sateenkaari voisi olla söpö, ja jäin vielä miettimään, josko askartelisin toisenkin tällaisen.

Huikkailkaa muuten ihmeessä, jos tykkäätte DIY-vinkeistä! Musta on ihanaa välillä askarrella ja puuhastella itsekin kotiin juttuja, ja jos tykkäätte näistä, niin olisi hauskaa tehdä jotain DIY-juttuja vaikka kerran kuussa.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Food Market Herkun kanssa.

Me ollaan oltu vanhempia seitsemän ja puoli vuotta, ja kokeiltu näiden vuosien aikana aika todella monenlaisia eri tapoja hoitaa viikon ruokaostokset. Ollaan kokeiltu tilata niitä netistä, käydä joka päivä kaupassa, käydä pari kertaa kaupassa, tehdä viikon ostokset kerralla, kirjoittaa kattava ostoslista, mennä ilman ostoslistaa. Ekoina vuosina käytiin kaupassa julkisilla ja vaunuilla, nyt ollaan jo pian neljän vuoden ajan nautittu siitä luksuksesta, että päästään autolla kauppaan.

Joskus käydään kaupassa Oton etäpäivinä vain yhden lapsen kanssa ennen kuin haetaan isommat lapset eftiksestä ja päiväkodista. Se on ihanan rauhallista. Ja silloin harvoin, kun mun äiti on meillä tai lapset ovat yökylässä Oton perheen luona, me päästään kahdestaan kauppaan. Se vasta luksusta onkin! Mutta kaikkein useimmin me tehdään niin, että käydään lasten kanssa ruokakaupassa, ja pyritään tekemään ostokset viikoksi eteenpäin kerrallaan. Ja arvatkaa mitä: vaikka onkin luksusta käydä kaupassa aikuisten kesken, kaupassa käyminen voi olla aika hauskaa lastenkin kanssa silloin kun olosuhteet ja asenne on kohdillaan. Aina niin ei ole, mutta silloin kun on, se on tosi kivaa yhteistä tekemistä.

Mun mielestä on tärkeää ottaa lapset mukaan kauppaan ja perheen yhteiseen päätöksentekoon sopivissa määrin. En laittaisi näin pieniä kirjoittamaan koko viikon ostoslistaa, mutta he itse ilahtuvat kun saavat valita esim. yhden toiveruuan ja sen, mitä leipää ostetaan. Kaupassa käydessä lapset oppivat terveellisten ruokaostosten lisäksi myös sitä, paljonko mikäkin kaupassa maksaa. On tärkeää oppia rahan arvo. Tässä kaupallisessa yhteistyöpostauksessa te pääsette meidän perheen mukaan ruokakauppaan!

Mulle henkilökohtaisesti on iso juttu se, että kauppa, jossa käydään on viihtyisä. Ruokakauppa voi olla myös visuaalisesti miellyttävä, jopa kaunis. Helsingin keskustan Food Market Herkku on takuulla Suomen kaunein ruokakauppa, ja siellä ollessa on vähän sama fiilis kun ulkomailla kun pääsee ruokakauppaan: siellä on niin upean näköistä ja paljon kaikkea jännää ja kivaa ihmeteltävää. Valikoima on kansainvälistä tasoa, vaikka ne kaikki suomalaiset perusjututkin sieltä toki löytyvät niitä kaipaaville.

Parasta on mennä kauppaan lasten kanssa silloin, kun kenelläkään ei ole nälkä eikä kiire. Meille tällainen hetki voi olla esim. lauantai-aamupäivä tai sunnuntai. Tärkeää on myös, ettei lapsilla ole kuuma tai inhottava olla. Näin talviaikaan viikon ostoksia tehdessä on ihan hyvä ottaa ne kuumat talvitakit pois, koska kaupassa kestää yleensä sen verran kauan, että takissa ehtii tulla kuuma. Välillä kauppaan on kuitenkin pakko mennä myös ”huonoon” aikaan ja arkipäivinä. Silloin lapsia voi auttaa jaksamaan esim. nappaamalla banaanin Food Market Herkun korista, josta niitä saa ottaa lapsille ilmaiseksi. Toinen hyvä apukeino on tietysti ylläolevassa kuvassakin näkyvä ”kaukoputki”. Eli siis tyhjä vihannespussirulla, joita kaupasta yleensä aina löytyy.

Tehdään yleensä hyvä ostoslista, johon on ideoitu seuraavan viikon ruuat ja listattu tarvittavat muut ainekset aamu-, väli- ja iltapaloihin. Me ei noudateta listaa orjallisesti, eli jos kaupassa alkaakin tehdä mieli jotain tiettyä, niin saatetaan kyllä ostaa sellaisiakin juttuja. Lista kuitenkin helpottaa kaupassakäyntiä tosi paljon, kun ei tarvitse alkaa siellä enää miettimään, että mitäs me ensi viikolla syötäisiin.

Lapsille ostosreissusta tulee hauska siinä vaiheessa, kun he saavat osallistua sekä ainesten etsimiseen ja punnitsemiseen, että myös valintaan. Meillä ei esimerkiksi ostoslistassa lue, että kilo banaaneja ja kilo mandariinia, vaan siellä lukee ”hedelmiä”. Lapset saavat osallistua siihen, mitä hedelmiä valitaan. Yleensä ostetaan suurempi määrä perus-hedelmiä jotka varmasti uppoavat, ja he saavat myös valita jokainen yhden uuden ”kummallisen” hedelmän, joita maistetaan. Se on lapsille hauska seikkailu! Ja siis oikeasti, vaikka tätä tapaa jatkaa viikkojen ja kuukausien ajan kolmen lapsen kanssa, niitä ”kummallisia” hedelmiä vaan löytyy! Food Market Herkussa on todella kattava valikoima vähän eksoottisempia ja jännempiä hedelmiä maisteltavaksi. Food Market Herkku tekee myös yhteistyötä Satokausikalenterin kanssa, ja siellä onkin ihanasti nostettu esiin satokauden parhaita hedelmiä ja vihanneksia.

Leipä- ja hedelmäosaston jälkeen Food Market Herkussa tulevat ihanat tuoretiskit ja Herkun omat valmisruuat. Mä en ollenkaan häpeä myöntää, että varsinkin omissa lounaissani tykkään usein mennä sieltä, missä aita on matalin: eli valita jotain terveellistä, helppoa ja hyvää valmisurokaa. Food Market Herkussa on kattava valikoima paikan päällä valmistettuja tuorepuuroja, keittoja, smoothieita ja salaatteja. Mun uudet lempparit valmiista ruuista on huippukokkien ideoimat Chefs in season annokset ja tuoreet Poke Bowlit esim. lohella tai jättiravuilla. Mä olen tarkka siitä, että syödään terveellistä, värikästä ja ravintorikasta ruokaa. Mulle on tärkeää se, että vaikka välillä menisikin helpoimman kautta, senkin voi tehdä hyvinvointia edistäen ja mahdollisimman terveellisten vaihtoehtojen kautta. 

Tykätään usein jättää kauppapäivän iltaruoka mielitekojen varaan, ja valita jotain mahdollisimman iisiä. Yksi hyvä vaihtoehto siihen on Food Market Herkun omat Meal Prepsit, jotka ovat kuulemma olleet todella suosittuja. Puolivalmiit Preps -annokset ovat ”valmis ateria kahdelle” ja niitä löytyy niin kala-, kasvis- kuin lihavaihtoehtoinakin. Me ollaan testattu esim. aivan älyttömän herkullista Scampi Tom Yamia, jossa on siis valmiit tuoreet ainekset, joita paistetaan 5-7 minuuttia pannulla, ja valmista tulee. Kaikki Preps-annokset ovat valmiita joko pannulla itse paistettavaksi, tai uunissa 20-30min paistettavaksi. 

Meidän 5 hengen perheelle riittää hyvin, kun ostaa kaksi kahden hengen annosta. Tällöin ravintolatasoisen tuoreen ruuan annoshinta jää melko pieneksi, kun prepsien hinnat ovat siinä 10€ molemmin puolin. Ja jos itse lähtisi samoista aineksista valmistamaan 5 hengen Scampi Tom Yam -ateriaa, hinta olisi paljon korkeampi, kun esim. kaikki mausteetkin pitäisi ostaa erikseen. Meal prepsit ovat tosi helppo tapa tuoda vaihtelua arkiruokiin helposti, ja ne ovat takuulla hyviä ja täynnä terveellisiä kasviksia. 

Mä ostan aina kalan tuoreena tiskistä. Kiireisimpinä päivinä Food Market Herkun kalatiskillä voi olla aika paljon jonoa. Siihen auttaa Suomen kätevin jonotussysteemi: vuoronumerojonoon voi liittyä puhelimella Herkun nettisivuilta (kirjautumatta yhdellä klikkauksella) vaikka jo ajomatkalla kauppaan, ja jonotustilannetta voi seurata omasta puhelimesta, ja mennä tiskille vasta sitten kun on oma vuoro. Ihan super kätevää! Näin me tehtiin esimerkiksi jouluaaton aattona, jolloin jonossa oli 97 ihmistä ennen meitä kun ajomatkalla liityin jonoon. Ei jouduttu jonottamaan minuuttiakaan, vaan käveltiin tiskille suoraan omalla vuorolla. Varsinkin lasten kanssa kaupassa käydessä mä arvostan tätä ominaisuutta ihan älyttömästi, sillä paikallaan seisominen keskellä kauppareissua ei ole välttämättä sitä lasten mielipuuhaa.

Kuten kuvista näette, osan kauppareissusta taapero istui kärryissä kivasti, osan ajasta hän oli sylissä ja osan ajasta hän juoksenteli kaupassa ja metsästettiin häntä hikikarpalot otsalla. Hän on juuri nyt sellaisessa vaiheessa, että kärryissä istuminen viikon ruokaostosten tekemisen ajan ei vaan onnistu, ellei sitten halua lahjoittaa kaupalliselle ihmisiä kuulosuojaimia. Mä ymmärrän sen hyvin, koska onhan tuollaisen vauhdikkaan ja uteliaan karvan alle kaksivuotiaan mielestä kärryissä istuminen vähintäänkin maailman tylsintä.

Tällä hetkellä kaupassakäynti taaperon kanssa vaatii siis ostoslistan ja hyvän asenteen lisäksi meiltä vanhemmilta lehmän hermoja ja nopeita jalkoja. Mutta selvitään. Tämä on vain vaihe, ja kun sitkeästi käydään kaupassa yhdessä, hänkin oppii siihen ihan samalla tavalla kuin meidän isot ja avuliaat 5- ja 7-vuotiaat kauppa-apulaiset ovat oppineet. Taapero rakastaa kauppaleikkiä kotona, joten usko on vahva, että pian kaupassakäynti taas vähän rauhoittuu. Mä en halua itse turvautua siihen, mitä nykyään usein näkee: että lapset istuvat rattaissa tai kärryissä puhelin kourassa piirrettyjä katsoen. Vaikka tämä vaatii enemmän vaivaa ja hermoja, uskon, että tämä on hyvä keino yhdessä taaperon kanssa harjoitella kaupassa käymistä.

Tämä kauppareissu suoritettiin lasten herkkupäivänä, joten he saivat valita lopuksi itselleen pienet pussilliset karkkia Herkun irtokarkkivalikoimasta. Koko kauppareissu kesti suunnilleen 45 minuuttia, ja viikon ruuat saatiin ostettua. Sitten ajettiin kotiin ja syötiin jättirapuja ruuaksi. Sellainen kauppareissu meillä. Mukava ja viihtyisä, vaikka välillä pienimmän kanssa hieman stressaavakin. Silloin kun joku tuo lisähaastetta kaupassakäyntiin, on vieläkin tärkeämpää, että miljöö on viihtyisä ja hyviä ja terveellisiä valintoja on helppo tehdä. Food Market Herkussa se toteutuu 100%.

Millaisia teidän perheen kauppareissut ovat? Tykkäättekö käydä kaupassa listan kanssa vai ilman? Mikä on paras kauppapäivä viikosta?

Meillä on täällä 2/3 minityypistä flunssassa, ja alkuviikko on mennyt ensin yhden ja sitten kahden flunssapotilaan kanssa kotona. Onneksi isommat ovat jo aika rentoja flunssapotilaita, kantavat itse peitot yläkerrasta alakertaan ja lukevat kirjoja tai laittavat itselleen ohjelmaa telkkarista. Kuopus on toistaiseksi säästynyt, toivottavasti säästyisi kokonaan tuolta ikävältä flunssalta. Me oltiin viimeksi koko perhe flunssassa joskus alkusyksystä, että ollaan kyllä saatu hyvin olla terveenä tähän asti. Toivottavasti tämäkin menisi nopeasti ohi, ja saataisiin olla terveenä taas.

Ensi viikolla juhlitaan jo meidän kuopuksen 2v-synttäreitä, ja sen jälkeen on meidän 5v-hääpäiväbileiden vuoro. Siksikin olisi mahtavaa jos lapset tervehtyisivät pian, eikä flunssa tarttuisi meille vanhemmille, niin päästäisiin kunnolla jatkamaan juhlien järjestelyitä ja suunnittelua. Mä päivittelen teille loppuviikosta enemmän siitä, missä me pidetään hääpäiväbileet, ja kerron niiden suunnittelusta muutenkin vähän lisää.

Sen vaan sanon, että on niin ihanaa ja kutkuttavan jännittävää suunnitella näitä juhlia ihan kunnolla. Pitäisi oikeasti useamminkin järjestää tällaisia ihania rentoja juhlia, koska jo niiden odottelu on niin ihanaa ja piristävää. On ihana ajatus, että saadaan niin monet läheiset ja rakkaat ihmiset yhteen, vaikka ovat nämä tietty paljon pienemmät juhlat kuin meidän häät aikoinaan.

Sitä ennen kuitenkin ne meidän minin synttärit! Kuopuksen synttäreillä on siis Ryhmä Hau -teema, ja mun pitäisi suunnitella vielä hänen juhliensa koristelut ja tarjottavat. Hänen suurin lempparinsa on tällä hetkellä Kaja, ja Pinterestistä löytyikin aika kivoja ideoita Kajan inspiroimiin Ryhmä Hau -koristeisiin. Synttärikakun ajattelin tehdä banaanikakkupohjalla ja kehitellä sinne väliin jonkun hedelmäisen raikkaan täytteen. Kuorrutukseksi varmaankin voi-tuorejuustokreemi. Pitää ehkä leipoa vielä joku harjoituskakku tässä kun on aikaa, kun en koskaan ennen ole edes kokeillut sellaista leipoa. Koristeissa mennään varmaankin hyväksi havaitulla ilmapalloräjähdys -teemalla, eli ihan superisti ilmapalloja ja joku kiva viirinauha.

Ennen juhlajärjestelyjä mulla on yksi DIY-juttu toiseen lastenhuoneeseen kesken, ja lisäksi kirjoitan tämän viikon aikana loppuun ekan ihanat erilaiset perheet -postauksen, jonka toivon voivani julkaista sunnuntaina. Loppuviikosta pääsette siis toivottavasti näkemään DIY-sisustusjuttua (jos saan sen valmiiksi), kurkkaamaan meidän juhlapaikkaan ja lukemaan ensimmäisen mahtavan perheen tarinan. Ja huomennakin on yksi aika kiva postaus luvassa!

Tämä tammikuu on tuntunut jotenkin vuoden pisimmältä kuukaudelta (heh, no vuoden eka kuukausi eli pisin tähän mennessä). Joulukuu meni niin hujauksessa, että ei sitä ehtinyt edes huomata. Mutta onpahan ainakin otettu kaikki irti jokaisesta päivästä, sehän on vaan hyvä, että ajankulun ehtii huomata, eikä vaan juokse pää kolmantena jalkana. Nyt vaan täytyy toivoa, että päästään terveenä helmikuun puolelle!

Toivottavasti te siellä ruutujen takana ootte terveenä! Ihanaa loppuviikkoa kaikille <3

Facebookissa on kiertänyt tämä suosittu haaste jo muutaman viikon, ja itsekin osallistuin siihen omalla fb-tililläni jo jokin aika sitten. Mä liityin Facebookiin itse asiassa jo v. 2007, ja tänä vuonna tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun sinne liityin. Facebook oli kyllä aivan älyttömän erilainen paikka silloin kun sinne liityin, se muistutti silloin ehkä enemmän jotain IRC-galleriaa.

Mä en oikeastaan hirveästi hengaile Facebookissa enää, koska nykyään siitä tulee lähinnä ahdistusta jatkuvien mahd. järkyttävien clickbait -uutisjakojen myötä. Vaikka kuinka piilottaisi kaiken mahdollisen ikävän sisällön, niin aina sitä tulee kuitenkin. Siksi koitan viettää sen parissa nykyisin mahdollisimman vähän aikaa. Se on vähän harmi, koska alkuperäiseltä tarkoitukseltaan FB oli ihana: oli ihanaa lukea ystävien ja sukulaisten ajatuksia ja kuulumisia, ja ennen niitä päivitettiinkin ahkerammin. Nykyisin muut kanavat ovat ehkä korvanneet tämän puolen FB:stä.

Näitä ihmisten How hard did the years hit you -haasteen osallistumisia oli kuitenkin ihan älyttömän kivaa lukea pitkästä aikaa, ja siksi päätin jakaa oman ensimmäisen ja viimeisen profiilikuvani myös tänne. Miten mun elämä on muuttunut vuosien 2007 ja 2019 välillä?

Vuonna 2007:

Tämä kuva on otettu ekoissa kotibileissä, jotka järjestin Oulussa. Olen kuvassa 16-vuotias, ja olin silloin siis lukion ekaluokalla. Mun äiti oli muistaakseni jossain matkoilla, mutta olin kysynyt luvan, että saanko pitää pienet illanistujaiset kavereille, ja sain luvan. Nämä ekat kotibileet menivät varsin hyvin ja oli hauska ilta, muistan siitä monta hassua yksityiskohtaa! Mun tokat kotibileet ei menneet ihan niin hyvin, mutta tämä kuva ei onneksi ole sieltä niin ei tarvitse nyt keskittyä niihin, hah.

16-vuotiaana en ollut vielä koskaan seurustellut, hyvä jos olin edes puhunut jollekin pojalle. Ehkä koulussa olin jutellut, ja illanistujaisiin taisi tulla jotain mun kavereiden tuttuja poikia muutama. Mutta en todellakaan ollut pussaillut poikien kanssa tai mitään. Mä olin tosi sellainen kiltti ja kuuliainen ja aloin vasta tulla ulos kuorestani ja pikkuhiljaa muuttua ”teiniksi”. Luulen, että hyppäsin koko varhaisen teini-iän yli äidin sairastumisen vuoksi, ja aloin elää mun murrosikää vasta siinä lukion ekaluokan puolivälissä. Sitten se tulikin aika rytinällä, ja ne pari-kolme vuotta ennen kuin tapasin Oton olivatkin sellaista teini-iän pikakelausta. Kaikki kokemukset kerralla, joita monet muut olivat pikkuhiljaa kokeneet 13-vuotiaasta asti. Mutta tulipahan koettua kaikkea.

16-vuotiaana mä ajattelin, että tulenkohan ikinä löytämään mun unelmien prinssiä, koska en vielä ollut löytänyt. En tiennyt mitä halusin isona, enkä tiennyt mitä halusin muutenkaan, paitsi, että halusin äidiksi. Sen olin aina tiennyt, mutta en kyllä puhunut siitä kenellekään. Olin juuri tutustunut mun kahteen rakkaaseen ystävään, joiden kanssa ollaan ystäviä edelleen. En jumankekka koskaan ajatellut ainakaan haluavani yrittäjäksi, eikä Facebookin alkuvuosina some ollut kenenkään ammatti, paitsi Mr. Zuckerbergin. Suomessakin bloggaajat olivat vasta aivan alussa, seurasin silloin Saara Sarvasta, No Fashion Victimsiä ja muita ekoja blogeja.

Vuonna 2019:

Mä olen ollut yhdessä sen unelmieni prinssin kanssa pian 8 vuotta, joista naimisissa pian viisi. Mulla on kolme maailman siisteintä tytärtä ja oma yritys, joka pyörii paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitella, alalla, jota ei oikeasti vuonna 2007 ollut vielä olemassa meillä Suomessa. Maailmallakin se oli hyvin lapsen kengissä. Hurjat teinivuodet riittivät mulle ja mun oli helppo asettua aloilleni vuonna 2011 Oton kanssa. Helppoa on olla aloillaan edelleen, mä olen juuri siinä missä haluankin olla.

En todellakaan 16-vuotiaana ajatellut, että oikeasti mun kaikki haaveet täyttyisivät ja ylittyisivätkin. Mä olin aina ihan varma, että kukaan mies kenet tapaisin, ei haluaisi perustaa perhettä kovin nuorena. Ja olin varma, että mäkin varmasti etenisin elämässä ihan sitä perinteistä tahtia: koulut ensin loppuun, sitten töitä, mies, naimisiin, ja lopulta vasta 30v+ lapsia. Vaikka haaveilin tulevani nuorena äidiksi, en ajatellut, että se onnistuisi koskaan, enkä ikimaailmassa olisi uskaltanut ehdottaa perheen perustamista Otolle tai kenellekään muullekaan, vaikka oltaisiinkin ehditty tuntea pidempään. Siksi olen maailman kiitollisin siitä yllätyksestä, joka me saatiin yhdessä kokea, ja jonka ansiosta meillä nyt on se kaikki mitä meillä on.

Meidän alku yhdessä oli hyvin vauhdikas, mutta tässä me ollaan yhdessä edelleen siitä huolimatta, tilastoja uhmaten. En ihan varmasti olisi uskonut, jos joku olisi 16-vuotiaana kertonut mulle millaista mun elämä tulee olemaan. Vastauksena haasteen kysymykseen: How hard did the years hit you? Mun mielestä nää vuodet on kohdelleet mua aika hemmetin hyvin. Ei kaikki aina ole ollut ruusuilla tanssimista todellakaan, ja näihin vuosiin on mahtunut myös surua ja pelkoa. Ja jos puhtaasti ulkonäöstä puhutaan, niin kyllä tää vaalea on niin paljon enemmän mun juttu!

Millaisessa elämänvaiheessa te olitte silloin kun liityitte Facebookiin? 

Kerroin eilen, kuinka taapero ei pitkästä valmistautumisesta ja suuresta innostuksesta huolimatta halunnutkaan nukkumaan isojen sänkyyn. No, tänä iltana hän yllättäen halusikin. Ei puhuttu koko sänky-asiasta mitään päivän aikana, eikä ennen nukkumaanmenoakaan. Pinnasänky oli vielä paikallaan huoneessa, siellähän hän nukkuikin viime yön. Nukkumaan mennessä taapero ilmoitti, että ”Minä haluan nukkua tuolla.” ja osoitti isojen sänkyä. Ja sinne hän jäi nukkumaan, kerrossängyn alasänkyyn. Ensin kuului hillitön höpötys ja kikattelu, mutta hetken päästä tulikin jo ihan hiljaista. Odoteltiin hetki ja tajuttiin, että voi pylly, me unohdettiin laittaa patja siihen sängyn viereen, että jos hän turvalaidasta huolimatta putoaakin sängystä.

Sitten kun oltiin varmoja, että tyyppi nukkuu, hiippailtiin patjan kanssa yläkertaan ja avattiin turvaportti ja ovi niin hiljaa kuin mahdollista, ja sängystä kuului ”ISI!”. No, ei nukkunutkaan. Onneksi Otto pelasti tilanteen sanomalla, että ”Pappa bara kom och säga gonatt.” Olin ihan varma, että vaikeutettiin tätä iltaa huomattavasti meidän liian aikaisella patjavisiitillä, mutta ei, hän tyytyi siihen, ja nyt siellä on taas ollut ihan hiljaista. Patjaa tosin ei saatu vieläkään perille. Nyt odotellaan vielä vähän aikaa ja pidetään sormet ristissä, että taapero pysyy sängyssä. Sitten viedään ihan super-hipihiljaa patja siihen sängyn viereen, ja katsotaan mistä tyyppi aamulla herää.

Tuntuu, että tämän vuoden aikana (jota ei tosiaan ole kuin se kolme viikkoa takana) on taapero kasvanut ainakin kilometrin niin senteissä kuin taidoissakin, ja yhtäkkiä hän alkaa oikeasti olla jo niin paljon enemmän 2- kuin 1-vuotias. Haikeaa, mutta ihanaa. Tämä isojen sänkyyn vaihtaminen on ainakin iso askel, jota varsinkin meidän 5v on odottanut tosi kovasti, koska hän nukkuu yläsängyssä ja nyt sai sitten alasänkyyn kaverin. Ja sekin toki helpottaa, kun saa pinnasängyn pois heidän yhteisestä huoneestaan, niin sinne tulee paljon enemmän leikkitilaa.

Jännä nähdä miten tämä yö ja aamu menee. Ainakaan mitään sängystä pois ramppaamista ei ollut, mutta sitä ei kyllä ole ollut esikoisella tai keskimmäiselläkään. Mä jo eilen ajattelin, että ei voi kolmatta kertaa mennä super helposti tämä sängyn vaihto, kun on jo kaksi kertaa mennyt. Mutta tämä ilta taas puhuu sen puolesta, että iisisti meni tälläkin kerralla. Uskaltaako tässä vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa? Ainakin saa fiilistellä sitä, mitä hienosti tämä ilta meni. Lapsen kasvuhan on erilaisia vaiheita täynnä. Jos ei iloitse niistä helpoista ja ihanista jutuista tai vaiheista silloin kun niitä tapahtuu, koska pelkää iloitsevansa liian aikaisin, voi missata ne ilot kokonaan. Eli kyllä: nyt fiilistellään sitä, että yksi ihana vaihe on päättynyt ja yksi ihana vaihe on alkanut.  Ja ollaan ylpeitä meidän mahtavasta tyypistä, joka niin reippaasti jäi tänään nukkumaan. <3

PS: Jos joku on kiinnostunut ostamaaan Stokken Home Bedin (ja/tai siihen kuuluvan kehtosetin) niin saa laittaa viestiä esim. instassa DM tai sähköpostia. Ne on tosi hyvässä kunnossa ja patjan päällä aina ollut patjasuojus joten sekin tosi siisti. Ja ne saa hakea vaikka huomenna!