Niin siinä vaan kävi, että koko joulukuu humpsahti ohi ilman, että muistin päivittää vauvan kuukausikuulumisia. Oli blogijoulukalenteria ja oli vaikka mitä. Mutta ei se mitään, nyt korjataan tilanne! Olen onneksi kirjoitellut vauvakirjaan muistiin merkkipaaluja ja yrittänyt painaa muistini syövereihin asioita, mitä on tapahtunut, joten käydään läpi tässä samalla nyt ne neljän kuukauden kuulumisetkin, ennen kuin siirrytään tuoreisiin viiden kuukauden kuulumisiin. Ihan uskomatonta, että meidän vauva on jo viisi kuukautta!

 

Neljän kuukauden kuulumisia

Vauva oppi kääntymään selältä vatsalleen noin 3,5 kuukauden ikäisenä ja siitä asti se on ollut menoa. Mahalta selälleen hän on kääntynyt jo tosi pienestä ja muutenkin liikkunut paljon. Sen jälkeen kun hän oppi kääntymään vatsalleen alkoi myös jonkin asteinen hulinointi, joka on enemmän ja vähemmän jatkunut näihin päiviin asti. Aina välillä tulee muutama sellainen yö, joita nukuttiin ekat 3,5kk, että hän nukkuu 4-5 tunnin pätkiä. Mutta enemmän on ollut nyt niitä öitä, että tulee se yksi 2-3h pätkä alkuyöstä ja loppuyö hulinoidaan, kun hän kääntyy vatsalleen ja ei osaa siihen asettua nukkumaan tai tajua kääntyä takaisin selälleen tai edes kyljelleen, vaan jää tollottamaan ahdistuneena pää pystyssä mahallaan. Onneksi hormonit ovat melko hyvin pitäneet huolta mun jaksamisesta, enkä ainakaan toistaiseksi tunne oloa erityisen väsyneeksi aamulla tai päivisin.

Hän oppi suunnilleen samoihin aikoihin myös tarttumaan esineisiin, eli silloin 3,5kk iässä siis ja sen jälkeen kun nämä kaksi taitoa astuivat kuvioihin, tuli lattialla hengailustakin paljon mukavampaa. Nykyään vauva viihtyy tosi hyvin lattialla leikkien ja hänellä on monta suosikkilelua.

Neljän kuukauden neuvolassa meitä kannustettiin aloittamaan pikkuhiljaa kiinteiden maistelu. Heti silloin ei niitä kuitenkaan vielä aloitettu, koska halusin seurata vauvan omia merkkejä siitä, milloin hänellä saattaisi olla hyvä herkkyyskausi ja imetyksen turvamerkit kuitenkin täyttyivät ja täyttyvät edelleen mainiosti. Nyt vauvalla on ikää viisi kuukautta ja nyt hän on alkanut osoittaa merkkejä siitä, että alkaisi pikkuhiljaa olla valmis maistelemaan. Hän istuu todella tukevasti sylissä ja tuettuna selkä suorassa, tarttuu ja vie suuhun kaiken mahdollisen, ja on tosi kiinnostunut meidän ruuista. Joten varmaankin tässä ihan lähiaikoina aloitellaan maistelu. Siitä tulen kertomaan enemmän sitten kun aloitellaan. Toistaiseksi mennään edelleen täysimetyksellä, kuten tähän asti.

Suunnitelmissa on se, että vauva ruokailee itsenäisesti eli suomeksi sormiruokailu, englanniksi baby-led weaning. Toisin sanoen, hän ei välttämättä syö pelkkää sormiruokaa tai sormilla vaan voi syödä myös esim. soseita. Mutta me ei määrätä syömisen tahtia tai laiteta lusikkaa suuhun, vaan hän saa itse ohjailla omaa syömistään. Näin toimittiin myös meidän 4-vuotiaan kanssa ja se oli ihan parasta! Mutta toki vauvat ovat erilaisia ja katsotaan miten se lähtee tällä kertaa sujumaan. Kerron sitten tarkemmin, kun ollaan aloitettu maisteleminen.

Viiden kuukauden kuulumisia

Tällä hetkellä vauvalla tuntuu olevan kova kiire liikkeelle. Lattialla hän pyörii oman akselinsa ympäri ja monesti hänet löytääkin leikkimaton sijaan lattialta, kun hän pyörii sinne. Hän myös vetää jalkoja koukkuun mahan alle ja yrittää kovasti potkia vauhtia. Lattiatyynyn päältä hän myös osaa peruuttaa lattialle. Mutta eteenpäin ei vielä liiku yhtään. Katsotaan missä vaiheessa se taito tulee. Sitterissä ja sylissä hän vetää koko ajan itseään istumaan, ja sylissä haluaisi myös seisoa ihan jatkuvasti.

Hän rakastaa kaikkia äänekkäitä leluja ja osaa jo painella lelujen nappuloita. Lisäksi hän tykkää kovasti kaikista kumisista puruleluista. Tuttia ei syö enää ollenkaan, vaikka silloin 2-3kk iässä se kelpasi autossa aina joskus. Mutta onneksi nykyään lelut hoitavat sitä viihdytyspuolta niin ei tuttia enää tarvita siihenkään hommaan.

Hän on todella kova höpöttelemään ja rakastaa myös kaikkia lauluja ja leikkejä. Körö körö kirkkoon on hänen suosikki ja kirvoittaa aina mahtavat naurun kiljahdukset. Hän viihtyy hyvin isosiskojen kanssa leikkien myös ja siskot ovat haltioissaan kun vauva osaa jo tehdä muutakin kuin vain katsella ympärilleen.

Vauva on aivan ihana tyyppi ja kasvaa myös hienosti omalla käyrällään. Ja mitä sisarusten neuvolakortteihin ja vauvakirjoihin olen verrannut, niin kyllä hänellä tuntuu olevan aika kova tahti päällä myös taitojen suhteen. Niin ihana pieni rakas tyyppi <3

Heippa ja hyvää vuotta 2022 kaikille! Tulipahan kerrankin ekalla kertaa jo oikein tuo vuosiluku, kun yleensä tuntuu, että eka kuukausi menee aina opetellessa kirjoittamaan se uusi numero. Uutta vuotta on takana jo muutama päivä ja lasten joululomaa pian pari viikkoa. Pidin itsekin reilun viikon kunnon lomaa, mulla oli sähköpostissa lomavastaaja ja kaikki. Ja sen jälkeen olen lomaillut sillä tavalla puoliksi. Tammikuu on yleensä vuoden hiljaisin kuukausi, joten vuosi käynnistyy hitaasti ja rennosti, mikä on ihanaa. Ja töitä on myös jo valmiiksi hyvin tiedossa koko vuodelle, joten ei tarvitse myöskään stressata siitä hiljaisuudesta, mikä on vielä ihanampaa! Voi ottaa ihan rauhassa rennosti ja tehdä kaikkea kivaa.

Joulua vietettiin läheisten kanssa yhdessä meillä kotona ja se oli ihanaa. Oltiin kaikki terveenä, mistä olen todella kiitollinen. Nyt on ollut niin paljon ihmisiä kipeänä ainakin somen perusteella, että tuntuu melkein utopistiselta, että todella saatiin viettää joulua ja vielä uusi vuosikin terveenä. Sormet ristissä, että hyvä onni jatkuu myös tämän vuoden puolella.

Jouluaattona nukuttiin pitkään, katsottiin aamupäivällä joulupukin kuumalinjaa sekä tietenkin Lumiukko-piirrettyä ja sen jälkeen käytiin haudoilla viemässä kynttilät. Sitten meille tuli läheisiä, sekä joulupukki. Me tavattiin pukki ulkona tuossa meidän pihalla, minne hän oli tuonut joululahjat.

Lapset olivat haltioissaan pukista. Sitten jaettiin lahjat ja lapset saivat avata yhdet paketit ennen kuin oli aika käydä pöytään. Me tehtiin Oton kanssa kaikki ruuat valmiiksi aatonaattona ja oli kyllä onnistunut joulupöytä, vaikka itse sanonkin. Kerrankin ruokia oli myös tosi sopiva määrä, ehdittiin syödä kaikki loppuun tapaninpäivänä ennen kuin ehdittiin kyllästyä.

Uudenvuoden aattoa vietettiin rennosti kotona oman perheen kesken. Käytiin kävelyllä katselemassa (muiden ampumia) raketteja, syötiin perinteinen hodaribuffa, pidettiin lasten kanssa hyvin rentoa juustoiltaa ilman hienoja kattauksia ja katsottiin elokuvaa. Meillä oli tosi mukavaa. Uudenvuoden aattona oli myös mun ja Oton ensitapaamisen 11. vuosipäivä, aivan hullua! Ja tässä me vaan 11 myöhemmin ollaan onnellisina neljän lapsen kanssa.

Ollaan ulkoiltu tosi paljon, käyty luistelemassa ja pulkkamäessä ja pelattu sikana lautapelejä. Joulupukki toi meille Cluedon ja uuden Trivial Pursuitin, jossa on käyty läpi vuosikymmen 2010-2020, ja molemmat on olleet kyllä ihan huippuja. Ollaan saunottu ja katsottu leffoja. Katsottiin lasten kanssa mm. uudet Encanto ja Ron on rikki Disney+:sta (ihan super kivoja molemmat!) ja Oton kanss Don’t look up Netflixistä, suosittelen!

Tosi paljon on tullut oleiltua loman aikana kotona perheen kesken ja vaan rentouduttua ja se on tehnyt kyllä todella hyvää. Nyt ollaan lähdössä muutamaksi päiväksi Ouluun käymään ja tämä onkin meidän vauvan ensimmäinen reissu. Yövytään airbnb-asunnossa ja käydään moikkaamassa mun tätiä ja serkkuja, sekä äitiä tietysti myös.

Kotona ollaan tehty pieniä muutoksia myös. Meidän yläkerran vessa oli pitkään meillä varastona, kun siellä on säilötty vanhaa keinutuolia josta ei haluta luopua, mutta jolle ei ole juuri nyt tilaakaan missään. Mun äiti vei sen kuitenkin Ouluun täältä autolla lähtiessään, koska hänellä on ihan tyhjä varastotila lämpimässä siellä. Keinutuoli saa odotella, että joskus pääsee joko tähän kotiin sitten kun täältä vapautuu tilaa (hyvin hamassa tulevaisuudessa), tai sitten johonkin toiseen kotiin jossa meillä on enemmän tilaa. Se on ihana ja tärkeä, mutta just nyt ei vaan sovi meille.

Nyt kun keinutuoli lähti pois, niin tehtiin siitä meidän koululaisille oma esiteinikylppäri, josta he ovat haaveilleet. Siellä saavat nyt käydä rauhassa suihkussa, tehdä kasvonaamioita ja meikkikokeiluja. Sisustettiin kylppäri heidän toiveiden mukaan ja siitä tuli tosi söpö. Siellä oli jo valmiiksi valaistu iso meikkipeili ja paljon tilaa purkeille ja purnukoille. Nyt siellä on pörröinen matto, vaaleanpunaisia pyyhkeitä ja säilytysjuttuja meikeille ja muille.

Kodinhoitohuoneeseen päivitettiin myös uusi pesutorni vanhan tilalle ja vaihdettiin vetimet kaappeihin. Todella iso muutos näin pienillä jutuilla, ainakin meidän mielestä. Vaikka en edelleenkään ole khh:n ruskean lattian fani, niin nämä muutokset freesasivat huonetta todella paljon. Nyt siellä on mukavampi olla ja lisäksi saatiin mahdutettua sinne lisäksi Ikean pieni puinen kuivausteline, joka nyt riittää meidän tarpeisiin, kun uskaltaa kuivata suurimman osan pyykeistä uudella hellävaraisella kuivausrummulla (vanha oli 2000-luvun alusta). Se saa olla esillä jatkuvasti, kun on niin söpö ja kompakti ja ketterä.

Palaan pian vauvan 4kk- ja 5kk-kuulumisten merkeissä ja muutenkin ajattelin pikkuhiljaa taas aktivoitua blogin puolella joululoman jälkeen. Ihanaa uutta vuotta vielä kaikille, toivottavasti teidän vuosi on alkanut mukavissa merkeissä! 

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Uskomatonta, mutta sinne se vuosi taas meni humps vaan. Silmänräpäys sitten me oltiin täällä olkkarissa, naurettiin ja halattiin kun raskaustestissä näkyi kaksi vielä vahvempaa viivaa kuin pari päivää aiemmin ja uskallettiin iloita raskaudesta. Ihan hetki sitten me otettiin vastaan vuosi 2021 kantaen ihanaa salaisuutta ja juhlittiin meidän kymmenettä tapaamisen vuosipäivää. Mutta nyt se vuosi meni – ja huomenna alkaa 2022. KREISIÄ! On aika perinteisen vuosikatsauksen. Mitä meille tapahtui tänä vuonna? Aloitetaan tammikuusta.

Tammikuu

Pari päivää uuden vuoden jälkeen se alkoi: älytön raskauspahoinvointi ja väsymys, sekä migreenit. Tammikuun alku meni unettomuuden kourissa myös – olin aivan järkyttävän väsynyt, mutta sitten kuitenkin heräsin aina aamulla neljän-viiden maissa katsomaan The Crownia sohvalle, kun uni ei vaan enää tullut Koko ajan oli todella kuvottava ja hirveä olo, johon vain ruoka auttoi, mutta silti mikään ei meinannut maistua ja se ruokakin auttoi vain hetken. Jostain sieltä pahoinvoinnin keskeltä löysin kuitenkin voimaa kirjoittaa siitä, kuinka tänä vuonna aioin ELÄÄ.

Tammikuussa päästiin kurkkaamaan meidän vauvaa varhaisultraan ja kaikki alkoi tuntua todellisemmalta. Uskallettiin kertoa koululaisille, että he saavat pikkusisaruksen ja ehdittiin iloita muutama päivä ennen kuin alkuraskauden verenvuoto alkoi työmatkalla, enkä päässyt lääkäriin ultraan kuin vasta muutaman päivän kuluttua, koska aikoja ei ollut tarjolla matkakohteessa, eikä mua otettu päivystykseen varhaisten viikkojen vuoksi.  Ne päivät ja ylipäätään tammikuun loppu oli ihan hirveän raskasta ja pelottavaa aikaa, mikä paistoi läpi tästäkin. Mutta täysin sen arvoista, kun saatiin sitten ultrassa kuulla, että vauvan sydän lyö vahvana ja vuodon syynä on hematooma. Hematooman vuoksi mulle määrättiin pelkkää lepoa, jotta vuoto ei pahene ja johda keskenmenoon. Suurin osa tammikuusta kului siis sohvan nurkassa lepäillen, pahoinvoinnin, migreenien ja hematooman vuoksi. Kärsisin kyllä koska tahansa uudelleen sen epätietoisuuden kun palkaksi sai näin ihanan tyypin. Mutta oli se ihan hirveää silti.

Helmikuu

Juhlittiin alkukuusta meidän silloisen kuopuksen 4-vuotissynttäreitä hyvin pienesti korona-ajan tyyliin ja paljastettiin samalla vauvauutiset läheisille. Se oli ihana hetki. Se oli myös viimeinen päivä kun mulla oli veristä vuotoa hematooman vuoksi, sitten se loppui. Vietettiin hääpäivää 8.2. ja 10-vuotis -vuosipäivää 9.2. Samaaan aikaan aloin tuntea ensimmäiset hennot ”kalan pyrstön hipaisut” vatsassa ja uskalsin hengittää ensimmäistä kertaa sitten tammikuun puolivälin. Siitä ei mennytkään enää kuin pari viikkoa, niin meillä oli vihdoinkin np-ultra ja saatiin kuulla, että vauvalla kaikki edelleen hyvin. Sitten uskallettiin paljastaa jo julkisesti meidän uutiset. Helmikuu tuntui niin ihanalta ja toiveikkaalta synkän tammikuun jälkeen. Helmikuussa vietettiin myös lasten hiihtolomaa rennosti ja nautittiin siitä, että mulla ei enää ollut niin paha olo ja pystyin taas liikkumaan.

Maaliskuu

Aloin pitää päiväkirjaa blogiin mun raskausviikoista, kuten olin tehnyt aiemmissakin raskauksissa. Myös Otto kertoi omia fiiliksiään. Mietittiin jo kovasti nimeä tulevalle pikkusisarukselle ja kirjoitin myös tiukkaa tekstiä sukupuolen selvittämisestä. Lopulta mekin paljastimme vauvan oletetun sukupuolen gender reveal -videolla, vaikka se oletettu sukupuoli ei juuri muuta merkitsekään kuin sitä, että saatiin antaa vauvalle juuri se nimi, joka meillä oli mielessä. Maaliskuussa me ostettiin myös pihalle Lay Z Spa poreallas, joka oli ihan paras ostos ikinä! Siellä me ollaan kylvetty kyllä ihan lukemattoman monta kertaa lasten kanssa ja se teki kesästä niin ihanan, kun sai helleiltoina lillua siellä!

Huhtikuu

Meillä tuli vuosi täyteen tässä kodissa viime huhtikuussa ja silloinkin taidettiin vaan päivitellä sitä, miten hiton nopeasti aika kuluu. Saavutin raskauden puolivälin ja vietettiin myös meidän nuoremman koululaisen 8-vuotissynttäreitä, jälleen vain oman perheen kesken, koska hitsin korona. Mulla oli meneillään energinen keskiraskaus ja vointi oli super hyvä. Tein innolla töitä ja olin ihan fiiliksissä siitä, että mulla oli niin hyvä olo eikä supistellut, vaikka raskaus oli jo ”niin pitkällä”.

Toukokuu

Vietettiin vappua ja alettiin pikkuhiljaa tekemään ensimmäisiä hankintoja vauvalle. Alkoi tuntua siltä, että vihdoinkin kesä on pian täällä. Mulla oli edelleen tosi hyvä olo raskauden suhteen, eikä mitään sen suurempia vaivoja. Mietittiin Oton kanssa sitä, miten järjestetään vanhempainvapaat ja tultiin siihen tulokseen, että heti kun mahdollista, Otto jää kotiin. Käytiin 3D/4D-ultrassa ja se oli ihan taianomaista. Miten selkeästi saatiin nähdä meidän vauvan kasvot ja miten rauhassa saatiin tuijotella hänen ihanaa puuhasteluaan mahassa. Siitä sai niin realistisen käsityksen siitä, millainen meininki hänellä on. Se oli todella hieno kokemus, jota muistelen edelleen.

Kesäkuu

Lapset jäivät kesälomalle koulusta ja oli tosi hyvät ilmat! Nautittiin kesästä ja Otto piti kesälomaa. Päätettiin vauvan lopullinen nimi. Käytiin työreissulla pohjoisessa ja oltiin muutama yö myös Oulussa sukuloimassa. Oli ihanaa nähdä vihdoinkin kaikkia rakkaita ihmisiä, kun koronatilanne oli hieman parempi ja moni jo rokotettu. Juhlittiin juhannusta rakkaiden ystävien kanssa meillä ja saatiin tavata ensimmäistä kertaa meidän rakas kummipoika. Meidän koululaiset kävivät kesäleirillä ja vietettiin aikaa Oton ja meidän 4-vuotiaan kanssa muutama päivä. Käytiin Lintsillä ja toteutettiin hänen toiveita niiden päivien ajan. Oli hassua larpata yksilapsisen kolmekymppisen pariskunnan elämää, mutta johan siinä tuli ikävä meidän tavallista menoa ja meininkiä ja koululaisten juttuja. Raskaudessa alkoi viimeinen kolmannes.

Heinäkuu

Vaihdettiin olohuoneessa järjestystä, ja olkkarista tuli paljon tilavampi. Mulle järjestettiin ihanat yllätysbabyshowerit, joita en osannut yhtään odottaa. Olin niistä aivan pöllämystynyt! Otto oli kesälomalla kuun ensimmäiset pari viikkoa vielä ja se oli ihanaa aikaa. Mulla oli edelleen todella hyvä olo. Käytiin Oton kanssa treffeillä ja veneilemässä koko perhe ja uitiin iltaisin Hietsussa tai omassa porealtaassa. Pidettiin Oton kanssa raskauskuvaukset auringonlaskussa kahdestaan ja se oli ihanaa. Vietettiin myös lasten kanssa kahdenkeskistä aikaa vielä ennen syntymää. Kävin jokaisen lapsen kanssa erikseen viettämässä heidän toivepäivää kahden kesken. Käytiin mm. leffassa, ravintolassa syömässä ja ostoksilla ja jätskillä. Katse alkoi kääntyä pikkuhiljaa kohti elokuuta ja paljon oli vielä puuhaa ennen synnytystä. Jännitettiin, että ehtivätkö lapset palata takaisin kouluun kuun puolivälissä ennen kuin pikkusisarus lähtee syntymään, sillä laskettu aika oli 1.9.2021. Kirjoitin synnytyssuunnitelman aivan heinäkuun lopussa.

Elokuu

Mulla oli tosi hyvä olo. Alettiin pikkuhiljaa kuitenkin laittamaan vauvalle kamppeita valmiiksi. Turvakaukalo asennettiin autoon ja pestiin pikkupyykkiä. Sairaalakassikin tuli vihdoin pakattua. Yhtäkkiä 3.8. mun synnytys käynnistyi ilman mitään ennakkovaroituksia aamupäivällä supistuksilla ja illalla saimmekin tavata meidän tuoreimman perheenjäsenen. Se oli aivan maagista. Hän syntyi kuukauden etuajassa, aivan kuten vanhin isosiskonsa kymmenen vuotta aiemmin. Ennenaikaisuuden vuoksi meitä tarkkailtiin sairaalassa ja koronarajoitusten vuoksi Otto sai vauvan ensimmäisinä päivinä tavata meitä vain tunnin päivässä. Se oli ihan hirveää. Lisämaidon tuputus nosti vanhoja haavoja pintaan. Onneksi imetys lähti sujumaan hyvin, vauva ei kellastunut liikaa ja pääsimme ennätysnopeasti kotiin jo perjantaina aamulla. Pidin äitiyslomaa ja tutustuimme vauvaan kaikessa rauhassa koko perhe, kun lapsetkin ehtivät vielä kesälomailemaan ennen koulun alkua. Loppukuusta koulu alkoi ja meidän 4v palasi dagikseen ja yhtäkkiä olimme päivät täällä kolmestaan, minä, Otto ja vauva.

Syyskuu

Vauva täytti jo kuukauden silloin kun hänen olisi pitänyt vasta syntyä. Alkukuusta vietimme vauvan kastejuhlaa kummien ja isovanhempien kanssa ja se oli aivan ihanaa. Juhlat olivat täynnä rakkautta ja meidän esikoinen esitti isoisänsä kanssa siellä upean lauluesityksen. Seuraavana viikonloppuna juhlittiin mun 30-vuotissynttäreitä yhdessä Oton perheen kanssa. Mulla oli ihanat juhlat, vaikka kovin kovasti ei juhlittukaan kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Esikoinen täytti kymmenen vuotta ja se oli kyllä ihan käsittämätöntä! Miten meillä on jo niin iso esikoinen! Syyskuu meni todella nopeasti, vauva kasvoi kovaa vauhtia ja Otto oli palannut töihin isyysvapaan jälkeen.

Lokakuu

Lokakuussa vauva täytti jo kaksi kuukautta ja muutenkin alettiin pikkuhiljaa päästä kiinni siihen vauva-arkeen sen vastasyntyneen vaiheen jälkeen. Imetyskin sujui hyvin. Vauva alkoi olla enemmän hereillä päivisin ja seurustella ja höpötellä. Se oli ihanaa! Synnytyksestä palautuminen sujui tällä kertaa melko kivuttomasti ja olin siitä tosi iloinen. Tein paljon töitä vauvan päiväuniaikoina ja Otto teki vielä omia töitään. Lokakuu oli melko rankka ja väsyttävä, mutta onneksi Otto piti myös hieman syyslomaa loppukuusta ja se auttoi jaksamaan. Vietettiin myös halloweenia ja pukeuduttiin Cruella-elokuvan teemaan. Täytyy sanoa, että lokakuu on varmaan sumuisin kuukausi kaikista tämän vuoden kuukausista – silloin oli jotenkin kauheasti kaikkea puuhaa ja en oikein muista hirveästi mitään yksittäisiä hetkiä. Mutta kiva kuukausi sekin oli!

Marraskuu

Pyhäinpäivän viikonloppuna juhlittiin meidän koululaisten yhteisiä halloweensynttäreitä ja sitten olikin aika kääntää katse kohti joulun odotusta. Vauva täytti jo kolme kuukautta, ja sai ensimmäiset rokotukset. Oton vanhempainvapaan alku alkoi olla jo niin lähellä, että sen saattoi melkein maistaa. Koristeltiin joulukuusi ja muutenkin laitettiin joulua kotiin. Pysähdyin miettimään sitä, miten valtava muutos tämän ja edellisen marraskuun välillä oli tapahtunut, sillä viime vuoden marraskuu oli todella rankka ja haastava. Tämä marraskuu taas oli täynnä toivoa, odotusta ja iloa.

Joulukuu

Otto jäi vanhempainvapaalle marraskuun lopussa ja se tulikin kreivin aikaan, sillä joulukuun ensimmäiset kolme viikkoa olivat vuoden kiireisintä työaikaa. Vauva täytti jo neljä kuukautta. Tein blogijoulukalenteria ja kotona meillä oli perhejoulukalenteri ja paljon kivaa jouluisaa tekemistä, joka päivälle jotain. Valmistauduttiin yhdessä jouluun ja jännitettiin, että pysytäänkö kaikki terveenä tässä karmeassa pöpötilanteessa. Onneksi pysyttiin ja saatiin viettää joulua yhdessä läheisten kanssa. Joululoma on tähän asti ollut aivan ihana ja tehnyt niin hyvää. Olla vaan kiireettömästi, nauttia päivistä, pelata lautapelejä, käyttää samoja collegehousuja monta päivää ja tehdä lumiukkoja ulkona. Meillä on ollut niin ihanaa. Joulukuussa olen ottanut niin rennosti, että olen unohtanut jopa kirjoittaa ylös vauvan neljän kuukauden kuulumiset. Mutta ensi viikolla ikää on viisi kuukautta, niin jospa rustaan sitten kahden kuukauden kuulumiset kerralla pakettiin, sovitaan niin!

Tämä vuosi on ollut kokonaisuutena aivan käsittämättömän ihana. Vaikka vuoden alku oli ihan älyttömän rankka ja pelottava, vuoden loppu oli taianomaisen ihana. Olen niin kiitollinen kaikesta, mitä ollaan tänä vuonna saatu kokea ja ennenkaikkea siitä, että nyt meidän perheessä on kuusi jäsentä. Vuosi sitten tähän aikaan uskalsin vasta toivoa, että ehkä meillä vuoden kuluttua on oma pieni vauva täällä. Ja nyt hän on tässä. Täynnä iloa ja ääntä ja touhua, täynnä rakkautta ja naurua. Kiitos rakkaat ihanat tyypit siellä tästä vuodesta. Korvaamattoman arvokkaasta vertaistuesta ja ihanista sanoista, tsempeistä ja myötäelämisestä <3

Upotan tähän loppuun vielä lyhyen videon tämän vuoden kohokohdista, jonka julkaisin Instagramissa tällä viikolla<3 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön 🌼 Iina Hyttinen 🌼 (@iinalaura) jakama julkaisu

Olkoon ensi vuosi mahtava ja yhtä täynnä rakkautta kuin tämä! Onnellista uutta vuotta <3 

Kaupallinen yhteistyö: Telia

Joko siellä tulee joulu korvista ulos, vai vieläkö hengailette tyytyväisenä pyjamissa konvehteja nautiskellen ja joulukuusta ihaillen? Meillä on vielä hyvä joulumeininki täällä, mutta kieltämättä katse alkaa kääntyä kohti uutta vuotta ja vähän on jo kaivannut muutakin tekemistä kuin jouluttamista.

Me ollaan katsottu joulun pyhinä erästä tuoretta koko perheen suosikkisarjaa C More TV:ssä ja inspiroiduttiin sen pohjalta viettämään teemapäivää. Askarreltiin lasten kanssa Arvaa kuka -pelin hengessä erilaisia hahmokortteja, sekä vihjeitä. Yksi hahmoista oli leikisti varastanut meidän ison joulukonvehtirasian (vaikka oikeasti minä taisin kyllä syödä ne) ja sitten lasten tehtävänä oli vihjeitä etsimällä selvittää kuka hahmoista oli tämän katalan varkauden takana.

Vihjeissä luki kaikkea sellaista kuin ”epäillyllä ei ole viiksiä” tai ”epäillyllä ei ole ruskeat silmät” ja niiden pohjalta he sitten sulkivat pois hahmoja yksi toisensa jälkeen. Lopulta syylliseksi paljastui eräs hahmo, jolla ei ollut viiksiä, mutta oli partaa, musta pitkä tukka ja siniset silmät. Kuulemma ”vähän isin näköinen”, tiesivät lapset kertoa, vaikka itse en ihan huomannut yhdennäköisyyttä, heh.

Askartelussa kesti ehkä 15 minuuttia ja tämä peli on siitä hauska, että sitä voi hyvin pelata aina uudelleen. Tästä saa vieläkin pidemmän ja hauskemman, jos tekee lisää hahmokortteja ja enemmän vihjeitä ja piilottelee niitä vaikeampiin paikkoihin. Salapoliisihengessä leikittiin myös aarteen etsintää, missä jokainen sai vuorollaan piilottaa ”aarteen”. Tällaiset yhteiset koko perheen pelit ja leikit on mun mielestä yksi hauskimpia juttuja siinä, että on iso perhe! Pääsee niin hyvin tunnelmaan ja saa toteutettua kaikkea hauskaa yhdessä isolla porukalla. Kahdestaan Oton kanssa ei varmaan tulisi leikittyä salapoliisisuunnistustakaan.

Salapoliisisuunnistus ohjeet:

Tarvikkeet: paperia ja erivärisiä kyniä

Tee näin:

1. Askartele mahdollisimman monta hahmokorttia, esimerkiksi 8-10, tai vieläkin enemmän. Pidä huolta, että hahmoissa on sekä eroja että yhteneväisyyksiä, kuten: kiharat tai suorat hiukset, hattu tai ei hattua, viikset tai ei viiksiä, silmälasit tai ei silmälaseja, erivärisiä silmiä, erivärisiä hiuksia niin, että syyllistä ei pysty heti päättelemään, mutta se on kuitenkin mahdollista.
2. Päätä syyllinen ja askartele vihjekortit, esimerkiksi kuusi erilaista vihjettä: Kuten ”epäillyllä ei ole kiharat hiukset”, tai ”Epäilty käytti hattua”.
3. Piilota vihjekortteja ympäri kotia.
4. Suunnistuksen voittaja on se, joka päättelee ensimmäisenä oikean syyllisen.
5. BONUSVINKKI: Vihjekortteja kannattaa askarrella enemmänkin, jotta syyllisenä voi olla eri pelikierroksilla eri tyypit!
6. Halutessanne voitte myös sonnustautua mahdollisimman salapoliisimaisiin vaatteisiin!

Arvaatteko mistä sarjasta on kyse? Salapoliisivinkin lisäksi voin kertoa, että tämä sarja paljastuu, kun käytte kurkkaamassa Telian sivuilta mun suositukset! C More TV on kotimainen suoratoistopalvelu, jota voi katsoa C More -sovelluksella puhelimella, pädillä, tietokoneella cmore.fi, useimmilla älytelevisioilla ja Telia TV digiboksin käyttöliittymän kautta. Kuvan voi myös siirtää isolle TV-ruudulle Chromecastilla tai Airplaylla, mikä on kätevää.

C More TV:ssä on tarjolla niin sarjoja kuin leffojakin lapsille, aikuisille ja koko perheelle. C More TV tilauksessa näkyy myös muutamia mainoksia, mutta ei häiritsevän paljoa. C More TV -tilaukseen ei sisälly urheilua, mutta me ei olla mitenkään erityisen kovia penkkiurheilijoita meidän perheessä, vaan keskitytään enemmän nauttimaan sarjoista ja leffoista. Niitä C More TV:ssä löytyy yllinkyllin.

C More TV:ssä on kotimaisia alkuperäissarjoja, kuten Onnela, Sunnuntailounas, Ex-Onnelliset, Rantabaari, Aallonmurtaja ja Roba, monia kansainvälisiä huippusarjoja sekä paljon leffoja. Lisäksi sieltä löytyy kattava valikoima lastenohjelmia, ja myös monia sellaisia, mitä ei muualta näe. Sieltä löytyy niin vanhoja klassikoita omasta lapsuudestani kuin uusimpia lasten suosikkeja. Ja salkkarifaneille sieltä löytyy koko viikon jaksot etukäteen aina maanantaisin!

Meidän perheen lempparit on listattuna TÄLLE sivulle, joten jos kaipaatte uutta katseltavaa, niin kannattaa käydä sieltä kurkkimassa. Me taidetaan ottaa nyt kolmas erä salapoliisisuunnistusta (siihen jää koukkuun kun on niin hauskaa!) ja sitten pidetään varmaan leffailtaa lasten kanssa, nyt kun konvehtivaraskin on saatu kiinni ja uskaltaa avata uuden rasian!

Ihanaa jouluaattoa tyypit!

On tullut kalenterin viimeisen luukun aika. Tässä luukussa on meidän perinteiset jouluterveiset, eli jutellaan vähän kuluneesta vuodesta, joulufiiliksistä ja muuten vaan höpötellään. Tämän viimeisen luukun myötä jään hetkeksi joululomalle. Mitään päiviä en ole lyönyt lukkoon, enkä aio viettää täydellistä somehiljaisuutta, mutta tosi rennolla meiningillä otan ja postaan omassa tahdissa jos postaan. Ennen vuoden loppua ilmestyy varmasti jotain juttua meidän joulusta ja sitten vielä perinteinen vuosikatsaus tietysti vuoden viimeisenä päivänä myös.

 

Toivotan kaikille rauhallista ja ihanaa joulua <3