Vuosikooste 2021

31.12.2021

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Uskomatonta, mutta sinne se vuosi taas meni humps vaan. Silmänräpäys sitten me oltiin täällä olkkarissa, naurettiin ja halattiin kun raskaustestissä näkyi kaksi vielä vahvempaa viivaa kuin pari päivää aiemmin ja uskallettiin iloita raskaudesta. Ihan hetki sitten me otettiin vastaan vuosi 2021 kantaen ihanaa salaisuutta ja juhlittiin meidän kymmenettä tapaamisen vuosipäivää. Mutta nyt se vuosi meni – ja huomenna alkaa 2022. KREISIÄ! On aika perinteisen vuosikatsauksen. Mitä meille tapahtui tänä vuonna? Aloitetaan tammikuusta.

Tammikuu

Pari päivää uuden vuoden jälkeen se alkoi: älytön raskauspahoinvointi ja väsymys, sekä migreenit. Tammikuun alku meni unettomuuden kourissa myös – olin aivan järkyttävän väsynyt, mutta sitten kuitenkin heräsin aina aamulla neljän-viiden maissa katsomaan The Crownia sohvalle, kun uni ei vaan enää tullut Koko ajan oli todella kuvottava ja hirveä olo, johon vain ruoka auttoi, mutta silti mikään ei meinannut maistua ja se ruokakin auttoi vain hetken. Jostain sieltä pahoinvoinnin keskeltä löysin kuitenkin voimaa kirjoittaa siitä, kuinka tänä vuonna aioin ELÄÄ.

Tammikuussa päästiin kurkkaamaan meidän vauvaa varhaisultraan ja kaikki alkoi tuntua todellisemmalta. Uskallettiin kertoa koululaisille, että he saavat pikkusisaruksen ja ehdittiin iloita muutama päivä ennen kuin alkuraskauden verenvuoto alkoi työmatkalla, enkä päässyt lääkäriin ultraan kuin vasta muutaman päivän kuluttua, koska aikoja ei ollut tarjolla matkakohteessa, eikä mua otettu päivystykseen varhaisten viikkojen vuoksi.  Ne päivät ja ylipäätään tammikuun loppu oli ihan hirveän raskasta ja pelottavaa aikaa, mikä paistoi läpi tästäkin. Mutta täysin sen arvoista, kun saatiin sitten ultrassa kuulla, että vauvan sydän lyö vahvana ja vuodon syynä on hematooma. Hematooman vuoksi mulle määrättiin pelkkää lepoa, jotta vuoto ei pahene ja johda keskenmenoon. Suurin osa tammikuusta kului siis sohvan nurkassa lepäillen, pahoinvoinnin, migreenien ja hematooman vuoksi. Kärsisin kyllä koska tahansa uudelleen sen epätietoisuuden kun palkaksi sai näin ihanan tyypin. Mutta oli se ihan hirveää silti.

Helmikuu

Juhlittiin alkukuusta meidän silloisen kuopuksen 4-vuotissynttäreitä hyvin pienesti korona-ajan tyyliin ja paljastettiin samalla vauvauutiset läheisille. Se oli ihana hetki. Se oli myös viimeinen päivä kun mulla oli veristä vuotoa hematooman vuoksi, sitten se loppui. Vietettiin hääpäivää 8.2. ja 10-vuotis -vuosipäivää 9.2. Samaaan aikaan aloin tuntea ensimmäiset hennot ”kalan pyrstön hipaisut” vatsassa ja uskalsin hengittää ensimmäistä kertaa sitten tammikuun puolivälin. Siitä ei mennytkään enää kuin pari viikkoa, niin meillä oli vihdoinkin np-ultra ja saatiin kuulla, että vauvalla kaikki edelleen hyvin. Sitten uskallettiin paljastaa jo julkisesti meidän uutiset. Helmikuu tuntui niin ihanalta ja toiveikkaalta synkän tammikuun jälkeen. Helmikuussa vietettiin myös lasten hiihtolomaa rennosti ja nautittiin siitä, että mulla ei enää ollut niin paha olo ja pystyin taas liikkumaan.

Maaliskuu

Aloin pitää päiväkirjaa blogiin mun raskausviikoista, kuten olin tehnyt aiemmissakin raskauksissa. Myös Otto kertoi omia fiiliksiään. Mietittiin jo kovasti nimeä tulevalle pikkusisarukselle ja kirjoitin myös tiukkaa tekstiä sukupuolen selvittämisestä. Lopulta mekin paljastimme vauvan oletetun sukupuolen gender reveal -videolla, vaikka se oletettu sukupuoli ei juuri muuta merkitsekään kuin sitä, että saatiin antaa vauvalle juuri se nimi, joka meillä oli mielessä. Maaliskuussa me ostettiin myös pihalle Lay Z Spa poreallas, joka oli ihan paras ostos ikinä! Siellä me ollaan kylvetty kyllä ihan lukemattoman monta kertaa lasten kanssa ja se teki kesästä niin ihanan, kun sai helleiltoina lillua siellä!

Huhtikuu

Meillä tuli vuosi täyteen tässä kodissa viime huhtikuussa ja silloinkin taidettiin vaan päivitellä sitä, miten hiton nopeasti aika kuluu. Saavutin raskauden puolivälin ja vietettiin myös meidän nuoremman koululaisen 8-vuotissynttäreitä, jälleen vain oman perheen kesken, koska hitsin korona. Mulla oli meneillään energinen keskiraskaus ja vointi oli super hyvä. Tein innolla töitä ja olin ihan fiiliksissä siitä, että mulla oli niin hyvä olo eikä supistellut, vaikka raskaus oli jo ”niin pitkällä”.

Toukokuu

Vietettiin vappua ja alettiin pikkuhiljaa tekemään ensimmäisiä hankintoja vauvalle. Alkoi tuntua siltä, että vihdoinkin kesä on pian täällä. Mulla oli edelleen tosi hyvä olo raskauden suhteen, eikä mitään sen suurempia vaivoja. Mietittiin Oton kanssa sitä, miten järjestetään vanhempainvapaat ja tultiin siihen tulokseen, että heti kun mahdollista, Otto jää kotiin. Käytiin 3D/4D-ultrassa ja se oli ihan taianomaista. Miten selkeästi saatiin nähdä meidän vauvan kasvot ja miten rauhassa saatiin tuijotella hänen ihanaa puuhasteluaan mahassa. Siitä sai niin realistisen käsityksen siitä, millainen meininki hänellä on. Se oli todella hieno kokemus, jota muistelen edelleen.

Kesäkuu

Lapset jäivät kesälomalle koulusta ja oli tosi hyvät ilmat! Nautittiin kesästä ja Otto piti kesälomaa. Päätettiin vauvan lopullinen nimi. Käytiin työreissulla pohjoisessa ja oltiin muutama yö myös Oulussa sukuloimassa. Oli ihanaa nähdä vihdoinkin kaikkia rakkaita ihmisiä, kun koronatilanne oli hieman parempi ja moni jo rokotettu. Juhlittiin juhannusta rakkaiden ystävien kanssa meillä ja saatiin tavata ensimmäistä kertaa meidän rakas kummipoika. Meidän koululaiset kävivät kesäleirillä ja vietettiin aikaa Oton ja meidän 4-vuotiaan kanssa muutama päivä. Käytiin Lintsillä ja toteutettiin hänen toiveita niiden päivien ajan. Oli hassua larpata yksilapsisen kolmekymppisen pariskunnan elämää, mutta johan siinä tuli ikävä meidän tavallista menoa ja meininkiä ja koululaisten juttuja. Raskaudessa alkoi viimeinen kolmannes.

Heinäkuu

Vaihdettiin olohuoneessa järjestystä, ja olkkarista tuli paljon tilavampi. Mulle järjestettiin ihanat yllätysbabyshowerit, joita en osannut yhtään odottaa. Olin niistä aivan pöllämystynyt! Otto oli kesälomalla kuun ensimmäiset pari viikkoa vielä ja se oli ihanaa aikaa. Mulla oli edelleen todella hyvä olo. Käytiin Oton kanssa treffeillä ja veneilemässä koko perhe ja uitiin iltaisin Hietsussa tai omassa porealtaassa. Pidettiin Oton kanssa raskauskuvaukset auringonlaskussa kahdestaan ja se oli ihanaa. Vietettiin myös lasten kanssa kahdenkeskistä aikaa vielä ennen syntymää. Kävin jokaisen lapsen kanssa erikseen viettämässä heidän toivepäivää kahden kesken. Käytiin mm. leffassa, ravintolassa syömässä ja ostoksilla ja jätskillä. Katse alkoi kääntyä pikkuhiljaa kohti elokuuta ja paljon oli vielä puuhaa ennen synnytystä. Jännitettiin, että ehtivätkö lapset palata takaisin kouluun kuun puolivälissä ennen kuin pikkusisarus lähtee syntymään, sillä laskettu aika oli 1.9.2021. Kirjoitin synnytyssuunnitelman aivan heinäkuun lopussa.

Elokuu

Mulla oli tosi hyvä olo. Alettiin pikkuhiljaa kuitenkin laittamaan vauvalle kamppeita valmiiksi. Turvakaukalo asennettiin autoon ja pestiin pikkupyykkiä. Sairaalakassikin tuli vihdoin pakattua. Yhtäkkiä 3.8. mun synnytys käynnistyi ilman mitään ennakkovaroituksia aamupäivällä supistuksilla ja illalla saimmekin tavata meidän tuoreimman perheenjäsenen. Se oli aivan maagista. Hän syntyi kuukauden etuajassa, aivan kuten vanhin isosiskonsa kymmenen vuotta aiemmin. Ennenaikaisuuden vuoksi meitä tarkkailtiin sairaalassa ja koronarajoitusten vuoksi Otto sai vauvan ensimmäisinä päivinä tavata meitä vain tunnin päivässä. Se oli ihan hirveää. Lisämaidon tuputus nosti vanhoja haavoja pintaan. Onneksi imetys lähti sujumaan hyvin, vauva ei kellastunut liikaa ja pääsimme ennätysnopeasti kotiin jo perjantaina aamulla. Pidin äitiyslomaa ja tutustuimme vauvaan kaikessa rauhassa koko perhe, kun lapsetkin ehtivät vielä kesälomailemaan ennen koulun alkua. Loppukuusta koulu alkoi ja meidän 4v palasi dagikseen ja yhtäkkiä olimme päivät täällä kolmestaan, minä, Otto ja vauva.

Syyskuu

Vauva täytti jo kuukauden silloin kun hänen olisi pitänyt vasta syntyä. Alkukuusta vietimme vauvan kastejuhlaa kummien ja isovanhempien kanssa ja se oli aivan ihanaa. Juhlat olivat täynnä rakkautta ja meidän esikoinen esitti isoisänsä kanssa siellä upean lauluesityksen. Seuraavana viikonloppuna juhlittiin mun 30-vuotissynttäreitä yhdessä Oton perheen kanssa. Mulla oli ihanat juhlat, vaikka kovin kovasti ei juhlittukaan kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Esikoinen täytti kymmenen vuotta ja se oli kyllä ihan käsittämätöntä! Miten meillä on jo niin iso esikoinen! Syyskuu meni todella nopeasti, vauva kasvoi kovaa vauhtia ja Otto oli palannut töihin isyysvapaan jälkeen.

Lokakuu

Lokakuussa vauva täytti jo kaksi kuukautta ja muutenkin alettiin pikkuhiljaa päästä kiinni siihen vauva-arkeen sen vastasyntyneen vaiheen jälkeen. Imetyskin sujui hyvin. Vauva alkoi olla enemmän hereillä päivisin ja seurustella ja höpötellä. Se oli ihanaa! Synnytyksestä palautuminen sujui tällä kertaa melko kivuttomasti ja olin siitä tosi iloinen. Tein paljon töitä vauvan päiväuniaikoina ja Otto teki vielä omia töitään. Lokakuu oli melko rankka ja väsyttävä, mutta onneksi Otto piti myös hieman syyslomaa loppukuusta ja se auttoi jaksamaan. Vietettiin myös halloweenia ja pukeuduttiin Cruella-elokuvan teemaan. Täytyy sanoa, että lokakuu on varmaan sumuisin kuukausi kaikista tämän vuoden kuukausista – silloin oli jotenkin kauheasti kaikkea puuhaa ja en oikein muista hirveästi mitään yksittäisiä hetkiä. Mutta kiva kuukausi sekin oli!

Marraskuu

Pyhäinpäivän viikonloppuna juhlittiin meidän koululaisten yhteisiä halloweensynttäreitä ja sitten olikin aika kääntää katse kohti joulun odotusta. Vauva täytti jo kolme kuukautta, ja sai ensimmäiset rokotukset. Oton vanhempainvapaan alku alkoi olla jo niin lähellä, että sen saattoi melkein maistaa. Koristeltiin joulukuusi ja muutenkin laitettiin joulua kotiin. Pysähdyin miettimään sitä, miten valtava muutos tämän ja edellisen marraskuun välillä oli tapahtunut, sillä viime vuoden marraskuu oli todella rankka ja haastava. Tämä marraskuu taas oli täynnä toivoa, odotusta ja iloa.

Joulukuu

Otto jäi vanhempainvapaalle marraskuun lopussa ja se tulikin kreivin aikaan, sillä joulukuun ensimmäiset kolme viikkoa olivat vuoden kiireisintä työaikaa. Vauva täytti jo neljä kuukautta. Tein blogijoulukalenteria ja kotona meillä oli perhejoulukalenteri ja paljon kivaa jouluisaa tekemistä, joka päivälle jotain. Valmistauduttiin yhdessä jouluun ja jännitettiin, että pysytäänkö kaikki terveenä tässä karmeassa pöpötilanteessa. Onneksi pysyttiin ja saatiin viettää joulua yhdessä läheisten kanssa. Joululoma on tähän asti ollut aivan ihana ja tehnyt niin hyvää. Olla vaan kiireettömästi, nauttia päivistä, pelata lautapelejä, käyttää samoja collegehousuja monta päivää ja tehdä lumiukkoja ulkona. Meillä on ollut niin ihanaa. Joulukuussa olen ottanut niin rennosti, että olen unohtanut jopa kirjoittaa ylös vauvan neljän kuukauden kuulumiset. Mutta ensi viikolla ikää on viisi kuukautta, niin jospa rustaan sitten kahden kuukauden kuulumiset kerralla pakettiin, sovitaan niin!

Tämä vuosi on ollut kokonaisuutena aivan käsittämättömän ihana. Vaikka vuoden alku oli ihan älyttömän rankka ja pelottava, vuoden loppu oli taianomaisen ihana. Olen niin kiitollinen kaikesta, mitä ollaan tänä vuonna saatu kokea ja ennenkaikkea siitä, että nyt meidän perheessä on kuusi jäsentä. Vuosi sitten tähän aikaan uskalsin vasta toivoa, että ehkä meillä vuoden kuluttua on oma pieni vauva täällä. Ja nyt hän on tässä. Täynnä iloa ja ääntä ja touhua, täynnä rakkautta ja naurua. Kiitos rakkaat ihanat tyypit siellä tästä vuodesta. Korvaamattoman arvokkaasta vertaistuesta ja ihanista sanoista, tsempeistä ja myötäelämisestä <3

Upotan tähän loppuun vielä lyhyen videon tämän vuoden kohokohdista, jonka julkaisin Instagramissa tällä viikolla<3 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön 🌼 Iina Hyttinen 🌼 (@iinalaura) jakama julkaisu

Olkoon ensi vuosi mahtava ja yhtä täynnä rakkautta kuin tämä! Onnellista uutta vuotta <3 


Vuosikooste 2020 – koko vuosi pähkinänkuoressa

31.12.2020

Tämä vuosi on ollut aivan hullu, siitä ei pääse mihinkään. Alkuvuodesta ei olisi ikinä voinut kuvitella mitä kaikkea vuosi 2020 tulee pitämään sisällään, hyvässä ja pahassa. Tämä vuosi on ollut todella pitkä ja se on pelottavaa, miten se aivan kertakaikkisen kummallinen arki on nykyään juuri sitä, arkea. Kaikki kulkevat maskit päässä, kaupassakäynti tuntuu pelottavalta ja koko ajan on epävarmaa mitä seuraavalla viikolla saa tai ei saa tehdä. Tämä vuosi on horjuttanut turvallisuudentunnetta ja käsitystä normaalista. Tämä on ollut uuvuttava,  pelottava ja raskas vuosi, vaikka on tässä ollut paljon hyvääkin. Nyt käyn oman vuoteni 2020 läpi, kuukausi kuukaudelta.

Tammikuu 2020

Vuosi vaihtui kotona kaikessa rauhassa lasten kanssa. Tammikuu alkoi toiveikkaana: helmikuussa odotti jo vuosia haaveiltu reissu ja kevätaurinko loisti kirkkaana. Olin täynnä rakkautta ja innostunutta fiilistä. Päätin tavoitella tänä vuonna armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan (ja epäonnistuin surkeasti, mutta palataan siihen myöhemmin). Käytiin Oton sisarusten ja meidän lasten kanssa Rush-trampoliinipuistossa, ulkoiltiin ja etsittiin asuntoa. Uutiset koronavirustapauksista Kiinassa alkoivat levitä ja kalvaa pientä huolen poikasta jonnekin takaraivoon – voisiko tässä olla uusi SARS tai sikainfluenssa? Uskallettaisiinko lähteä reissuun? Seurasin uutisia herkeämättä jo tässä vaiheessa, vaikka moni vielä toppuutteli, että ei siitä kannata huolestua, se on siellä kaukana Kiinassa.

Fiilistelin sitä, että olin vihdoinkin saanut liikunnasta säännöllisen osan arkea ja muistankin monta mielettömän ihanaa ja voimaannuttavaa lenkkiä tammikuisilta pakkaspäiviltä. Iloitsin siitä, että mediassa julkaistiin kerrankin positiivinen artikkeli lapsiperheistä.

Helmikuu 2020

Kuukausi alkoi koko elämän ajan haaveilemallani reissulla New Yorkiin kahdestaan Oton kanssa. Se oli mullistava matka ja niin iso kokemus, että sitä tulee edelleen ajateltua vähintäänkin viikottain, pitkään ihan päivittäin. Kuinka kiitollinen olen, että saimme kokea sen juuri ennen kun vuosi 2020 paljasti todelliset kyntensä. Se reissu on kantanut todella pitkälle ja joskus me vielä lähdemme sinne uudestaan, pitkäksi aikaa ja ihan koko perhe. Jos haluatte matkakuumeilla, niin TÄÄLTÄ pesee New York-vinkkejä.

NYCin reissun jälkeen vietimme meidän kuudetta hääpäivää ja juhlimme kuopuksen My Little Pony -teemaisia 3v-synttäreitä ja viikolla 8 matkustimme hiihtolomalle Ouluun. Mikä onni, että saimme olla yhdessä läheisten kanssa vielä hetkeä ennen kuin siitä tuli kiellettyä pitkäksi aikaa. Helmikuussa alkoi iskeä sellainen turhautuminen siitä, että omaa kotia ei vaan tuntunut löytyvän. Teimme aiheesta myös podijakson Oton kanssa. Ei osattu silloin arvata, että se meidän oma koti olisi jo aivan kulman takana. Helmikuussa kävin myös tekemässä vuoden ensimmäisen Ihanat erilaiset perheet -haastattelun ja opiskelin ammattikorkeassa Business Design -kurssia, joka oli hieno kokemus. Jatkuvasti seurattiin korona-uutisointia, joka tuntui tulevan pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs Suomea.

Maaliskuu 2020

Kuun alussa tapahtui jotain mullistavaa: kävimme katsomassa unelmiemme asuntoa ja teimme siitä sitovan ostotarjouksen, joka hyväksyttiin. Se oli niin jännittävää ja hurjaa ja pelottavaa ja kaikkea samaan aikaan! Elämämme suurimmat ja hienoimmat kaupat. Vihdoin 1,5 vuoden etsimisen jälkeen löytyi asunto, joka tuntui juuri meille sopivalta.

Matkustimme kuun alussa Himokselle Oton perheen kanssa mökkilomalle ja laskettelemaan ja se olikin kreivin aikaan. Vain viikon kuluttua siitä koulut siirrettiin etäopetukseen ja Suomeen julistettiin poikkeustila, joka kosketti kaikkia. Uusimaa suljettiin. Poikkeusaikana me päästiin vihdoin tekemään asuntokaupat. Alettiin valmistautua muuttoon ja uskallettiin vihdoin myös kertoa siitä julkisesti. Tässä vaiheessa koko poikkeustila tuntui vaan joltain absurdilta asialta, jota ei edes meidän arjessa huomannut muuten, kuin että lapset olivat kotona. Meidän kaikki ajatukset keskittyivät tulevaan kotiin ja muuttoon.

Huhtikuu 2020

Kuun ekalla viikolla me muutettiin tähän kotiin. Toteutettiin muutto ja pintarempat alusta loppuun täysin yksin ilman apua. Ilman muuttoautoa, ilman lastenhoitoapua. Otto roudasi tähän kotiin meidän 7-paikkaisella katumaasturilla niin parisängyn kuin valtavan divaanisohvankin. Saatiin avaimet sunnuntaina iltapäivällä, ja sunnuntaina illalla päätettiin rauhallisen remppailun sijaan sittenkin muuttaa niin nopeasti kuin mahdollista. Meillä ei ollut silloin mitään valmiina. Muutettiin sisään seuraavana perjantaina. Maalattiin ruokailutilan seinä pinkiksi, vietettiin pääsiäistä omissa oloissa ja keskimmäisen 7-vuotissynttäreitä ilman yhtäkään vierasta. Lasten huonejako herätti keskustelua, johon vastasin postauksella. Elettiin poikkeusarkea, mutta se ei siinä vaiheessa tuntunut vielä kovin raskaalta. Töitä riitti ja kun keskitti ajatukset yhdessäoloon ja uuteen kotiin, oli hyvä olla.

Toukokuu 2020

Vietettiin vappua ja fiilisteltiin sitä, että eka kuukausi omassa kodissa oli ollut ihana. Innostuttiin laatikkoviljelystä omalla pihalla. Tein katsauksen siitä, missä mentiin niiden tavoitteiden kanssa, jotka olin asettanut itselleni saavutettaviksi ennen 30v-synttäreitä. Blogi täytti 9 vuotta ja minä vietin kymmenettä äitienpäivääni. Tein bucketlistin tulevalle poikkeuskesälle ja kirjoitin ylös fiiliksiä toukokuulta. Meidän haaveet keittiöremontista nytkähtivät askeleen eteenpäin vihdoinkin ja oltiin aivan innoissamme siitä. Toukokuun lopuksi tein kevään tilinpäätöksen,  jossa kirjoitin näin: ”Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. ”

Kesäkuu 2020

Lapset olivat palanneet pariksi viikoksi kouluun juuri ennen kesäloman alkua. Kuun alussa luovuttiin vihdoin meidän vanhasta asunnosta, joka meillä oli ollut kevään ajan rinnalla huolehdittavana. Se oli yhden ajanjakson loppu ja helpotus. Kesäloma tuntui ihanalta oudon kevään jälkeen. Kaikki alkoi pikkuhiljaa palata hieman normaalimmaksi. Läheisiä sai taas tavata, ainakin pienissä ryhmissä. Juhlistettiin Oton 30v-synttäreitä Oton perheen kanssa pihalla grillijuhlilla. Vietettiin juhannusta yhdessä Emilian ja Topiaksen ja lasten kanssa ja meillä oli ihanaa.

Keittiöremontti alkoi sitten heti juhannuksen jälkeen vanhan keittiön purkamisella, eikä yllätyksiltä vältytty. Kesäkuussa listasin myös asioita, jotka yllättivät pientaloasumisessa ensimmäisten kuukausien aikana ja tein katsauksen kaksikielisyyteen poikkeuskevään ja etäkoulujakson jälkeen. Kesäkuussa puhuttiin myös pitkästä aikaa rahasta. Sain pitkästä aikaa aurallisen migreenin, joka säikäytti. Loppukuusta päästiin veneretkelle Espoon saaristoon upeana hellepäivänä.

Heinäkuu 2020

Keittiöremontti jatkui heinäkuussa ja tuli joitakin viivästyksiä kodinkonetoimistuksissa koronan vuoksi, mutta ei mitään liian pahaa. Kodinhoitohuone toimi meidän väliaikaisena tiskauspisteenä ja onneksi meillä oli vanha jääkaappi ja pakastin käytössä. Maalasin suuren taulun meidän olohuoneen seinälle. Matkustettiin Ouluun kesälomalle ja blogikin lomaili sen aikaa. Lomalla aloin kirjoittamaan kirjaa (ja ei, se ei ole valmis vielä tai edistynyt mitenkään kovin hyvin muutenkaan. Tämä on yksi niistä asioista, joita olisin halunnut edistää, mutta joihin mun aika tai voimavarat eivät ole riittäneet tänä syksynä mitenkään).  Kesäloma teki niin hyvää. Poikkeuskevään aikana oltiin lenkkeilty niin paljon, että meidän 3-vuotias oppi ajamaan pyörällä ilman apurattaita. Kirjoitin siitäkin postauksen.

Kun palattiin reissusta kotiin, meidän keittiö oli valmis ja se oli UPEA. Vaihdettiin takaisin vaaleanpunaiset sohvanpäälliset, jotka saimme kuin ihmeen kaupalla puhtaaksi pinttyneestä ikiliasta. Nautittiin lasten kanssa kesälomapäivistä Lintsillä ja Haltialan maatilalla.

Elokuu 2020

Elokuun alussa kirjoitin siitä, kuinka kesä oli jo lopussa ja edelleen vaan odotin jotain. Käytiin Turussa minilomalla, joka oli ihana. Saatiin vihdoin muutama helteinen uintipäivä ja matkustettiin Ouluun Oton serkun vaimon valmistujaisiin. Kävin Oulussa kirppiskierroksella ja tein kaikkien aikojen parhaat kirppislöydöt. Sitten alkoi arki viiden kuukauden tauon jälkeen. Arki, joka yritti olla mahdollisimman tavallinen ”uusi normaali”. Lapset palasivat kouluun, Oton viimeinen koulusyksy alkoi ja mullakin oli vähän enemmän töitä.

Kirjoitin plussia ja miinuksia tästä kodista viiden kuukauden asumisen jälkeen. Yritykseni täyttyi jo neljä vuotta ja sanoitin ajatuksia merkkipäivänä. Syksyn alussa ilmassa oli toivoa ja innostusta. Nautittiin viimeisistä kesäisistä päivistä ja valmistauduttiin syksyyn.

Syyskuu 2020

Kuun alussa remontoitiin meidän eteisen lattia. Vaihdettiin sinne tumman kivilattian sijaan vaalea vinyylilaatta, joka raikasti ilmettä todella paljon. Meillä tuli jo viisi kuukautta täyteen tässä kodissa ja se herätti jonkin verran asumiseen liittyviä ajatuksia esimerkiksi asumisen neliöistä ja kuluista, sekä meidän remontoidun keittiön toimivuudesta. Mun äiti matkusti Helsinkiin ja tuli ekaa kertaa katsomaan meidän uutta kotia. Se oli niin ihana hetki. Juhlistettiin mun 29-vuotissynttäreitä ja esikoisen 9-vuotissynttäreitä, sekä mun äidin 60v-synttäreitä. Käytiin Oton kanssa yön yli -treffeillä ekaa kertaa sitten New Yorkin matkan ja se oli niin ihanaa. Tuli todella tarpeeseen.

Mediassa puhutti rankka kouluväkivaltatapaus, joka sai mut kirjoittamaan ajatuksia ylös. Loppukuusta kerroin rehellisiä kuulumisia siitä, miten syksy oli mennyt siihen asti. Heittäydyin myös melko avoimeksi ja kerroin meidän fiiliksiä siitä, tuleeko meille joskus neljäs lapsi?

Lokakuu 2020

Kuukauden alussa oli viikon mittaiset tv-kuvaukset, mikä oli valtavan jännittävä ja hieno kokemus, jota tulen muistelemaan loppuelämäni. Muuten lokakuussa ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Lokakuun aikana koronatilanne alkoi hiljalleen kiihtyä taas. Alettiin puhua entistä enemmän maskisuosituksista, kokoontumisrajoituksista ja siitä, mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan. Kirjoitin siitä, kuinka etuoikeutettu olo mulla on, kun saan jakaa elämäni juuri Oton kanssa. Vietettiin syyslomaa ihan vaan kotona. Lokakuussa laitoin blogin kommentoinnin vain kirjautuneille wordpress-käyttäjille. Se oli suuri päätös, jota olin harkinnut vuosien ajan.

Lokakuussa mulla oli myös reilusti tavallista vähemmän laskutettavia töitä, mikä aiheutti aika paljon stressiä. Blogin puolella kirjoitin mm. lasten liikuntasuosituksista ja kysyin seuraajilta, missä ammatissa olisin, jos en olisi some-ammattilainen? Vastaukset olivat huikean inspiroivia ja ihania! Kuun lopussa käytiin sienimetsällä ja saatiin mahtava saalis!

Marraskuu 2020

Kuun vaihteessa vietettiin halloweenia pienimuotoisesti kotona. Marraskuu oli hieman kiireisempi työkuukausi, mikä oli suuri helpotus. Tein todella kovasti töitä sen eteen, että marraskuu oli kiireisempi ja töitä riitti. Päivät ja illat pimenivät ja inspiroiduin kirjoittamaan 15 minuutin säännöstä, jonka avulla motivoin itseäni mm. liikkumaan ja siivoamaan. Kuun alussa vietettiin myös Oton kymmenettä isänpäivää.

Marraskuun alussa mun äidillä oli iso leikkaus, jonka jälkeisten vakavien komplikaatioiden vuoksi hän joutui teho-osastolle ja me säikähdettiin kovasti. Lopulta äiti oli melkein tasan kuukauden sairaalassa sen vuoksi. Huoli äidistä oli ollut kova jo koko syksyn ajan ja tämä pitkä sairaalajakso nosti sen aivan pilviin. Koronatilanne jatkoi kiihtymistään. Pressejä ja tapaamisia oli vain etänä ja samalla sai jännittää ja stressata miten käy joulukuun työtilanteen.

Onneksi jouluun valmistautuminen toi pientä piristystä. Koristeltiin joulukuusi aikaisemmin kuin koskaan ennen ja laitettiin joulutunnelmaa muutenkin jokapuolelle kotia. Vietettiin paljon aikaa kotona keskenämme.

Joulukuu 2020

Joulukuussa tein tosi ahkerasti blogijoulukalenteria ja hoidin kaikki sovitut työt, mutta muuten voimat alkoivat ehtyä rankan vuoden jälkeen ja olin selvästi loman tarpeessa. Blogissa oli hiljaisempaa muun kuin kalenterisisällön osalta, koska en kertakaikkiaan jaksanut enkä oikein halunnutkaan tehdä mitään muuta. Halusin keskittää kaiken mahdollisen ajan ihanaan jouluhattaraan, jotta ei tarvinnut miettiä mitään sen syvällisempää tai herättää keskustelua, mitä yleensä tykkään tehdä. Jatkoin loppukuun samalla linjalla, kun jäin joululomalle juuri ennen aattoa ja somelomani loppuu vasta 2.1. kun palaan takaisin sorvin ääreen.

Tämä vuosi on ollut outo ja raskas, mutta on siihen mahtunut ihan valtavasti hyvääkin. Ollaan muutettu meidän ensimmäiseen omaan kotiin, jota etsittiin niin pitkään ja hartaasti. Ja ollaan koettu täällä ihan hurjasti onnellisia hetkiä, joista olen enemmän kuin kiitollinen. Niin tärkeitä ja ihania onnellisia hetkiä, joita en koskaan tule unohtamaan. Kiitos ihan jokaiselle, joka on tänä vuonna kulkenut matkassa, lähettänyt positiivisia ajatuksia, sydämiä, tsemppiä, kiitoksia ja vinkkejä. Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille! <3 Ja onnellista sekä toivottavasti parempaa uutta vuotta! Jatketaan taas ensi vuonna!


Vuosikooste 2019 – koko vuosi paketissa

31.12.2019

On tullut vuoden ja vuosikymmenen viimeisen päivän aika ja nyt käydään koko vuosi läpi. Tässä teille siis perinteinen vuosikooste, jossa käyn kuukausi kuukaudelta läpi kuluneen vuoden tapahtumat. Onhan meillä ollut taas tapahtumarikas vuosi, voi veljet!

TAMMIKUU

Meidän uusi vuosi vaihtui rakkaiden ystävien kanssa ja saatiin heti vuoden alkuun ihania vauvauutisia. Tehtiin lasten kanssa uuden vuoden unelmakartat ja mä kävin myös näöntarkastuksessa ikävän migreeniputken jälkeen. Sain sen seurauksena silmälasit. Käytiin isojen tyttöjen kanssa luistelemassa Jääpuistossa mun ystävän Pauliinan kanssa, joka on ammattiluistelija.  Vietettiin joululomalla lapset päättää päivä, eli lapset saivat päättää kaikesta koko päivän ajan. Tammikuussa eräs sysmäläinen rehtori herätti pahennusta lausunnollaan kiusaamista koskien, ja inspiroiduin itsekin kirjoittamaan kiusaamisesta.

Taapero muutti pinnasängystä lastensänkyyn ja jaoin kokemukset muutoksesta viikon jälkeen. Listattiin myös meidän toiveita uudesta kodista ja voin kertoa, että näin vuotta myöhemmin lista on ainakin puolet lyhyempi. Loppukuusta lapset olivat vuorotellen kipeänä ja me suunniteltiin kuumeisesti meidän helmikuun hääpäiväbileitä Oton kanssa. Kävin myös haastattelemassa ensimmäistä ihanaa erilaista perhettä Lahdessa, joka oli ihana ja jännittävä kokemus. Meidän taapero kävi luistelemassa ekan kerran elämässään 1v11kk ikäisenä ja tykkäsi kovasti.

HELMIKUU

Otolla oli viimeinen työpäivä ennen kahden vuoden opintovapaata. Meidän taapero täytti kaksi vuotta ja juhlistettiin sitä Ryhmä Hau -teemaisilla synttäreillä. Kuukausi oli muutenkin täynnä juhlaa, koska vihdoin koitti meidän viides hääpäivä, sekä 5v-hääpäiväbileet, joita oli odotettu ja suunniteltu. Touhuttiin paljon lasten kanssa ja listasinkin asioita, joita on kiva tehdä yhdessä jo vähän isompien lasten kanssa. Arki oli varsin hektistä, mutta vastapainoksi vietettiin leppoisia kotipäiviä. Taapero oli viimeistä viikkoa kotihoidossa mun kanssa, ennen dagiksen aloitusta. Matkustettiin hiihtolomaksi Ouluun (josta tein myös videon) ja käytiin myös päiväreissu Nokialla haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä.

MAALISKUU

Meidän kuopus aloitti päiväkodin ja halusin kiittää päiväkotien henkilökuntaa upeasta työstä, jota he tekevät. Tein maaliskuussa ensimmäisen 10 suoraa kysymystä rahasta -postauksen, joka oli vuoden luetuin postaus. Vietettiin naistenpäivää yhdessä tyttöjen kanssa ja inspiroiduin kirjoittamaan naiseudesta enemmänkin. Oton kanssa nautittiin uudenlaisesta arjesta, kun saatiin ekaa kertaa vuosiin rauhallista työaikaa päiviin. Meidän keskimmäisellä murtui käsi temppuradalla. Käytiin lasten kanssa Kiasmassa ja loppukuusta mä kävin pään ja kaulan magneettikuvauksessa pitkään jatkuneiden päänsärkyjen ja migreenien jälkeen ja sain huojentavat tulokset: kaikki oli kunnossa.

HUHTIKUU

Aloitettiin kuukausi extempore-reissulla Tukholmaan perheen kesken. Äänestin eduskuntavaaleissa ja kysyin instassa seuraajiltani heidän syitään äänestää. Jaoin blogissa seuraajien 100 syytä äänestää. Meidän keskimmäinen täytti kuusi vuotta ja me juhlistettiin sitä merirosvo-teemaisilla synttäreillä. Käytiin Heurekassa katsomassa dinosauruksia ja jaoin blogissa trendin mukaisesti rehellisiä kuulumisia. Varovaisuus vanhempana herätti ajatuksia edelliskuun murtuman jälkeen. En halunnut muuttua sellaiseksi, joka koko ajan sanoo lapselle “varo!” tai “ei!”. Kävin haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä Espoossa. Loppukuusta järjestin polttarit kaasona yhdelle mun pitkäaikaisimmista ystävistä ja jaoin myös blogissa kaason vinkit polttareiden järjestämiseen.

TOUKOKUU

Vietettiin vappua Linnanmäellä lasten kanssa ja käytiin myös kotieläintilalla nauttimassa kevättunnelmasta. Mun blogi täytti toukokuussa jo kahdeksan vuotta! Vietettiin äitienpäivää ja pohdiskelin blogissa, missä itse olen toiminut toisin kuin etukäteen äitinä ajattelin. Aitous puhutti somessa ja mäkin halusin vähän miettiä, että kuka tai millainen oikeastaan onkaan aito? Otto sai toukokuussa ensimmäisen kouluvuotensa pakettiin, mikä oli iso ja hieno juttu. EU-vaalit saivat mut kertomaan miksi mä äänestin niissä, vaikka EU-vaaleissa äänestysaktiivisuus perinteisesti on matalampi. Käytiin haastattelemassa meidän upeaa ystäväperhettä ihanat erilaiset perheet -sarjaan. Toukokuussa sain kuulla, että mulla on vatsalihaksissa erkauma ja avauduin kehon muutoksista postauksen verran. Kodinetsintä-projekti takkusi, kun ei oikein edes osattu enää sanoa mitä haluttiin.

KESÄKUU

Juhlittiin kesäkuussa Oton siskon ja meidän ystävän valmistujaisia sekä tietenkin meidän lasten kevätjuhlia. Nautittiin helteistä jo heti ensimmäisellä kesälomaviikolla ja tehtiin myös mahtava reissu Särkänniemeen. Olin paneelikeskustelussa puhumassa ja vedin koulutuksen somevaikuttajille, mikä inspiroi mua kirjoittamaan omien pelkojeni voittamisesta. Fiilisteltiin lomaa ja pitkiä, aurinkoisia kesäiltoja. Tehtiin lomasuunnitelmia kesälle ja lähdettiin juhannukseksi Ouluun. Juhlistettiin Oton synttäreitä kahdenkeskisillä treffeillä ja vietettiin loppukuukausi Oulussa sukulaisten kanssa.

HEINÄKUU

Paljastatettiin heti alkukuusta, että aloitetaan elokuussa Oton kanssa oma podcast nimeltä Yhdessä. Kävin Oulussa haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä. Sen jälkeen palattiin kotiin kahden viikon Oulun reissulta. Tein vaippakakun Emilian ylläri -baby showereihin, jotka järjestettiin Turussa Emilian siskon luona. Fiilisteltiin kesää ja rentoa kesäarkea. Heinäkuun rennoissa meiningeissä onnistuin kuitenkin kertomaan blogini syntytarinan ja listaamaan asioita, jotka haluan saavuttaa ennen kuin täytän 30 vuotta.

Käytiin veneilemässä Helsingin edustalla Oton perheen kanssa ja vietettiin lapset päättää -päivää, joka oli ihan huisin hauska. Nautittiin vihdoin helteistä, tänä kesänä niitä sai odottaa pitkälle heinäkuun loppuun helteisen ekan kesälomaviikon jälkeen. Heinäkuussa käytiin Oton kanssa myös treffeillä Ed Sheeranin keikalla, jolle sattui ehkä kesän upein ja helteisin päivä. Haastattelin ihanaa erilaista perhettä Vantaalla ja loppukuusta tehtiin vielä koko perheen ensimmäinen yhteinen Tallinnan reissu, joka sujui mukavissa merkeissä.

ELOKUU

Päivitin kuulumisia meidän perheen kaksikielisyydestä koulujen ja päivähoidon alkamisen kynnyksellä. Matkustettiin Ouluun mun tädin luokse vielä kesäloman lopuksi, missä tein ihan mahtavia kirppislöytöjä. Loman lopuksi fiilistelin meidän aikataulutonta kymmenen viikon kesää, joka oli vaan niin BEST. Mun ja Oton Yhdessä -podcast alkoi ja sen suosio löi meidät aivan ällikällä, kun noustiin heti Spotifyn TOP-listan sijalle 11. Meidän keskimmäinen aloitti eskarin ja sisarukset palasivat kouluun ja dagikseen. Itse aloitin arjen kesän jälkeen viisaudenhampaan poistolla, joka oli yllättävän kivuton ja positiivinen kokemus. Elokuussa kirjoitin myös vuoden eniten keskustelua herättäneen tekstin siitä, kuinka lapsia tulisi kohdella yhtä arvokkaina kuin kaikkia muitakin ihmisiä.

SYYSKUU

Syyskuun alussa kävin haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä täällä Helsingissä. Puhuttiin Oton kanssa kuukautisista podcast-jaksossa, mikä innosti kirjoittamaan postauksen omasta menkkahäpeästäni. Lapset aloittivat harrastukset jälleen kesätauon jälkeen. Sairastin ikävää flunssaa ja silmätulehdusta ja muutenkin oli fyysisesti ikävä olla, kroppa kertoi, että olin selkeästi loman tarpeessa. Tehtiin koko perheen yhteinen sunnuntairetki Vuosaaren huipulle, joka oli ihan huippu paikka. Matkustettiin lomalle Mallorcalle Oton perheen kanssa ja loma oli aivan ihana. Pidin viikon kesäloman ja nautin. Lomasta tehtiin myös Mallorcan videot yksi ja kaksi. Täytin Mallorcalla ollessamme 28 vuotta, kuten myös meidän esikoinen täytti kahdeksan vuotta. Kaksikielisyys puhutti podcastissa ja somessa ja kirjoitin kaksikielisyyden hyödyistä pohdiskelevan postauksen. Lomalta paluun jälkeen tehtiin sunnuntairetki lasten kanssa Kansallismuseoon ja tykättiin siitä kovasti koko perhe.

LOKAKUU

Heti kuun alussa tein jatko-osan kevään suositulle postaukselle ja vastasin seuraajien kysymyksiin rahasta. Juhlittiin meidän 8-vuotiaan Tanssityttö Mia -synttäreitä vähän myöhässä, kun oikea synttäripäivä oli jo Mallorcalla. Kysyin seuraajilta, että mitkä ovat heidän syitä siihen, että eivät halua lapsia tai uskalla toivoa yrittää toteuttaa lapsihaaveita ja jaoin vastaukset blogissa. Esittelin meidän uuden auton, jonka vihdoin saimme monta kuukautta myöhässä. Tehtiin podcastiin seksi-aiheinen jakso ja kirjoitin seksistä blogissa ja kyselin teidän fiiliksiä aiheesta. Osan mielestä seksistä saisi puhua vieläkin rennommin ja enemmän ja osa taas ei kaipaa yhtään enempää seksijuttuja mihinkään kanavaan, koska some on sitä jo pullollaan.

Kirjoitin ylös yhden mun kokonaisen työviikon, mikä herätti valtavasti keskustelua esimerkiksi siitä, mikä voidaan laskea työaikaan ja mikä ei. Pohdiskelin kaverisuhteita pienten lasten vanhemman näkökulmasta ja kävin Espoossa haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä. Luovutin elämäni ensimmäisen kerran verta (kaupallinen yhteistyö) ja se oli jännittävä kokemus. Vietettiin syyslomaa Oulussa ja vietiin siellä meidän taapero ensimmäisen kerran leffaan. Mediassa oli paljon esillä vanhempien uupumus ja kirjoitin itsekin täydellisyyden tavoittelusta postauksen.

Meidän esikoinen oli koulun halloween-diskossa ja mä tein hänelle hurjan meikin. Loppukuusta käytiin Oton enon mökillä sienestämässä lasten kanssa ja saatiin ihan älytön saalis. Turhauduttiin ja turhaudutaan edelleen asunnon etsintään. Näin joulun ajaksi markkinat ovat hiljentyneet täysin, eikä meidän hakukriteereillä ole tullut yhtään uutta asuntoa myyntiin yli kolmeen viikkoon, vaikka syksyllä tuli useampia viikottain. Lokakuussa vertailin myös meidän kolmen eri lapsen vauvavuoden kustannuksia toisiinsa.

MARRASKUU

Pukeuduttiin ystäväperheen halloween-juhliin Addams Familyksi. Innostuin kertomaan siitä, miten meidän perheessä yöheräilyt on jaettu. Käytiin myös esikoisen kanssa kahdestaan leffassa katsomassa Last Christmas, joka oli muuten hyvä. Lokakuussa oltiin vietetty semi-lihatonta lokakuuta, jonka innoittamana jaoin meidän suosikkireseptejä. Vietettiin isänpäivää ja innostuin myös kirjoittamaan blogiin ihan vaan tajunnanvirtaa pitkästä aikaa. Nautittiin kovasti meidän yhteisestä arjesta Oton kanssa ja iloitsin myös siitä, kuinka olin onnistunut ylläpitämään säännöllistä lenkkeilyä jo kahden kuukauden ajan. Käytiin katsomassa Emilian ja Topiaksen vauvaa Turussa ja vierailtiin Puhu Muru -podcastissa Oton kanssa. Loppukuusta tein ihanat erilaiset perheet -haastattelun Kotkassa. Seuraava ihanat erilaiset perheet -sarjan postaus ilmestyy tammikuussa. Marraskuussa koostin ison vuosikymmenkoosteen kuluneesta kymmenestä vuodesta. 

JOULUKUU

Kuun vaihteessa nautittiin Oton kanssa ihanasta rakkauslomasta kamppiksen merkeissä Kemiönsaaressa. Kysyin teiltä kuun , että mitä toivoisitte, ettei vanhempanne olisi koskaan sanonut teille, koska halusin koostaa aiheesta postauksen. Vastauksia tuli todella hurja määrä ja ne yllättivät mut täysin. Postauksen kirjoittaminen sai kyyneleet valumaan solkenaan. Pidettiin lasten kanssa mahtavat joulupyjamabileet ja muutenkin touhuttiin kaikkea jouluista, niin kotona kuin blogissakin. Vastasin kysymyksiin kuluneesta vuodesta. Kuun puolivälissä itkettiin silmät päästämme esikoisen joulukonsertissa ja käytiin katsomassa isojen tyttöjen kanssa Frozen 2 ennakkoon kutsuvierasensi-illassa. Meillä oli ystävien koira hoidossa muutaman päivän, joka inspiroi kirjoittamaan ajatuksia oman koiran ottamisesta. Vietettiin tietenkin myös aivan ihana jouluaatto.

Huh mikä vuosi takana! Tämä vuosi on toteuttanut meidän suuria haaveita rennommasta arjesta ja omasta podcastista. Ollaan saatu kaikki olla melko terveitä alkuvuoden migreeni-päänsärky-ahdistusta ja yhtä murtumaa lukuunottamatta, siitä saadaan olla todella kiitollisia. Ollaan vietetty tosi paljon aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, reissattu ympäri Suomea ja tehty muutama kiva ulkomaanreissukin sekä lähelle että vähän kauemmas. Päällimmäinen tunne vuodesta 2019 on oikeasti vaan järjetön kiitollisuus. Tässä maailmassa ei ole mulle mitään parempaa kuin se, että saan elää mun elämää juuri näiden maailman rakkaimpien ihmisten kanssa juuri niinkuin me just nyt eletään. Kiitos jokaiselle, jonka kanssa mulla on ollut ilo jutella, halata, tavata tai viettää aikaa tänä vuonna <3 Nähdään ja kuullaan ensi vuosikymmenellä (sori, näin voi sanoa vain kerran kymmenessä vuodessa!).

Ihanaa uutta vuotta kaikille!


2010-2019 Vuosikymmen pähkinänkuoressa

26.11.2019

Bongasin tämän postausidean ihanan Sarandan blogista joskus pari kuukautta sitten. Olen odottanut hyvää hetkeä toteuttaa se. ja nyt tuntui olevan juuri sellainen. Ideana postauksessa on siis se, että pikakelaan koko vuosikymmenen tapahtumat ja muistot vuosi vuodelta aina tähän päivään asti. Huh! Aikamoinen homma. Tämä vuosikymmen on ollut kokonaisuudessaan ihan käsittämättömän mullistava, kuten varmasti ensimmäinen aikuisuuden vuosikymmen monelle on. En olisi ikinä tammikuun 1. päivä vuonna 2010 voinut kuvitella missä kymmenen vuoden päästä seison. Käydään siis läpi, mitä kaikkea näihin vuosiin on mahtunut.

2010

Olin juuri muuttanut välipäivinä ensimmäiseen omaan kotiini Oulun Meri-Toppilaan. Koti sijaitsi 100m päässä mun ja äidin vanhasta kodista, joten ei ollut pitkä matka sinne aina silloin kun teki mieli mennä. Vuosi alkoi mun tupareilla, jotka järjestin siis uudenvuoden aattona. 18-vuotiaana ensimmäiset viikot omassa kodissa menivät kyllä mulla aika lailla juhliessa. Helmi-maaliskuussa oli pakko vähän rauhoittua, kun alkoi ylioppilaskirjoitukset. Kirjoitin ne aineet, joita en ollut vielä edellisenä syksynä kirjoittanut: äidinkielen ja historian, sekä englannin jota halusin korottaa. Nautin vapaudesta ja siitä, kuinka välit äidin kanssa paranivat, kun saatiin se 100m etäisyyttä toisiimme. Hain keväällä Helsinkiin opiskelemaan parturi-kampaajaksi ja ramppasin muutenkin Helsingissä näkemässä kavereita.

Kesäkuussa 2010 pääsin ylioppilaaksi ja sain kuin sainkin lukion käytyä loppuun kolmessa vuodessa, vaikka en ollut siitä aina ihan varma. Sain myös kesällä kirjeen koulusta, johon olin hakenut, että mut on hyväksytty sinne opiskelijaksi! Heinäkuun lopussa muutin takaisin Helsinkiin Ullanlinnaan 4,5 Oulun vuoden jälkeen. Elokuussa aloitin parturi-kampaajaopinnot ruotsinkielisessä Prakticumissa.

Näin paljon Helsingin kavereita, juhlin ja tykkäsin myös koulusta silloin kun siellä kävin. Parturi-kampaaja ei ollut mikään mun pitkäaikainen haaveammatti, mutta se tuntui siihen hetkeen sopivalta. En käynyt koulua mitenkään erityisen tunnollisesti, olisin todellakin voinut tehdä paremmin. Mutta tehty mikä tehty.

Mua vaivasi koko syksyn tietynlainen alakuloisuus. Olin naiivina ajatellut, että Helsinkiin muuttaminen ratkaisee kaikki mun elämän ongelmat ja kaikki muuttuu kuin taikaiskusta ihan mahtavaksi, kunhan vain pääsen sinne. Kun niin ei käynyt, niin tuntui kuin kaikelta olisi viety pohja. Helsinkiin muutto ei tuntunutkaan miltään, eikä oikeastaan mikään muukaan. Juhlat alkoivat tuntua tylsiltä, kaikki oli jotenkin niin nähty. Kaipasin itsekuria, haaveita ja ihmistä, joka oikeasti välittäisi musta, kun en itse osannut. Enpä tiennyt, mitä uutena vuotena 2010 mun eteen kävelisi.

2011

Uudenvuoden aattona tapasin Oton, irokeesipäisen komistuksen, joka kohteli mua niin ihanasti, etten tiennyt miten päin olla. Vuosi alkoi perhoset vatsanpohjassa ja pian siellä oli jotain muutakin. Helmikuussa siellä oli mun ja Oton yhteinen vauva kasvamassa, jonka laskettu aika oli lokakuun loppupuolella. Hiihtolomalla Otto tuli mun kanssa Ouluun tapaamaan mun äitiä ja sukulaisia ja sen loman jälkeen mä ”muutin” Oton opiskelijasoluun neljän pojan kanssa. Alettiin etsiä yhteistä kotia ja valmistautua vauvan syntymään. Seurusteltiin, rakastettiin ja huolehdittiin toinen toisistamme. Vihdoinkin tuntui, että mun elämässä oli jotain järkeä ja jotain oikeasti hyvää. Toukokuussa saatiin oma vuokrakoti ja muutettiin sinne.

Kesäkuussa oli rakenneultra ja saatiin kuulla odottavamme tyttöä. Olin vasta perustanut blogin ja nautin bloggaamisesta hurjasti. Otto kävi töissä McDonaldsissa ja mä olin kotona. Vaikka meillä oli aivan minimaaliset tulot, me pärjättiin omillaan. Odotettiin malttamattomina vauvan syntymää ja vietettiin kuherruskuukautta. Mun syntymäpäivänä syyskuussa Otto kosi mua keskiyöllä ja mä vastasin tietenkin myöntävästi. Kaksi päivää myöhemmin Otto sai ensin aamulla puhelun, että hän sai uuden  huikean vakituisen työpaikan ja illalla klo 23.23 meidän ihana esikoinen syntyi viisi viikkoa etuajassa.

Kaikki sujui vauvan kanssa ihanasti ja rennosti ja me oltiin aivan onnemme kukkuloilla. Ei oltu osattu edes kuvitella, että vauvaperhe-elämä voisi olla niin ihanaa. Loppuvuodesta vietettiin meidän kotona esikoisen kastejuhlaa ja jouluksi lähdettiin Ouluun mun tädin luo. 2011 ylitti kaikki mun toiveet moninkertaisesti. Vuosi vaihtui rauhallisen koti-illan merkeissä Oton ja esikoisen kanssa.

2012

Otto kävi töissä ja mä olin äitiyslomalla vauvan kanssa. Samalla kirjoitin blogia säännöllisesti. Blogi oli kasvanut valtavasti ja seuraajia oli jo useita tuhansia. Päivisin käytiin vauvaharrastuksissa, kuten muskarissa ja perhekerhossa ja nähtiin muita nuoria äitejä, joihin olin tutustunut. Huhtikuussa matkustin junalla esikoisen kanssa Ouluun mun äidille muutamaksi päiväksi ja reissu oli tosi ihana.

Kesäkuussa järjestin Otolle yllätyssynttärit ja tutustuin ekan kerran kunnolla Oton kavereihin. Vietettiin kesälomaa Oulussa koko perhe ja nautittiin helteistä Helsingissä. Loppukesästä alettiin puhua pikkuhiljaa, että ehkä kohta meille saisi tulla toinenkin vauva, jos on tullakseen. Syyskuun alussa sitten teinkin jo positiivisen raskaustestin. Samalla saatiin kuulla, että oltiin saatu meidän unelmien upouusi vuokrakämppä alueelta, jonne oltiin haaveiltu muuttavamme tosi pitkään. Sinne me muutettiin lokakuussa Oton ja esikoisen kanssa ja odotettiin samalla meidän tokaa vauvaa. Mä kärsin migreeneistä ja huonosta olosta, mutta jotenkin siitä selvisin kuitenkin. Muistan juoneeni joka päivä yhden kupillisen Pauligin joulukahvia, johon olin aivan koukussa. Se auttoi monesti päänsärkyyn, kun sai pienen annoksen kofeiinia.

Loppuvuodesta sain kutsun liittyä Kideblogit -blogiportaaliin, jonka kautta oli mahdollista alkaa jopa tienaamaan blogilla ekojen ”oikeiden” yhteistöiden merkeissä. Olin aivan fiiliksissä siitä, että harrastus eteni. Joulukuussa saatiin kuulla, että meille tulee toinen tyttö ja oltiin siitä aivan haltioissamme. Vuosi vaihtui yhteisten kavereiden uudenvuoden juhlissa, jonne mentiin Oton kanssa viettämään iltaa kun 1v esikoinen jäi mummun kanssa kotiin.

2013

Alkukevät oli ehkä meidän suhteen siihen asti rankinta aikaa. Mä jouduin vuodelepoon raskausviikolla 25 ja viikot ja kuukaudet vain matelivat. Mun äiti asui meillä, koska en saanut nostaa mitään painavaa tai liikkua muualle kuin vessaan, ja kotona oli myös meidän 1v esikoinen. Onneksi raskaus jatkui ja vauva pysyi mahassa jatkuvista säännöllisistä kipeistä supistuksista huolimatta. Mun äiti asui meillä pari kuukautta auttamassa ja meillä kaikilla oli kyllä hermot välillä todella koetuksella. Mutta onneksi selvittiin siitäkin ja kaikki päättyi hyvin, kun meidän toinen lapsi syntyi muutaman tunnin verran täysiaikaisuuden puolella huhtikuussa 2013.

Otto jäi isyysvapaalle ja oltiin ihanassa vauvakuplassa. Vauva nukkui hyvin ensimmäisinä viikkoina ja nautittiin vaan olosta ja elosta. 3-4 viikon iässä vauvalla alkoivat ikävät vatsavaivat ja niitä sitten itkettiinkin pitkään. Oltiin välillä aivan loppu, mutta onneksi tuli kesä ja valoa. Oli vaan tosi kurjaa katsoa sivusta toisen pahaa oloa, kun ei voinut muuta kuin pitää sylissä ja toivoa, että kipu helpottaa.

Vatsavaivojen alkaessa pikkuhiljaa helpottaa vauva ei ollut tottunut mihinkään hyviin yöuniin tai rytmiin, koska suurin osa ajasta oli mennyt itkiessä ja katkonaisesti nukkuen. Kesti pitkään, että me saatiin vauva nukkumaan pidempiä pätkiä. Samaan aikaan mä järjestelin meidän häitä ja Otto teki paljon töitä, kun säästettiin häitä varten. Välillä oli tosi rankkaa olla yksin seuraa ja tekemistä kaipaavan 2-vuotiaan ja vauvan kanssa niin paljon, mutta jotenkin me siitäkin selvittiin.

Onneksi Otolla oli jo täydet kesälomat sekä ne isyysvapaat, niin saatiin välillä pitää yhdessä pidempään lomaakin ja käytiin yhdessä Ruotsin risteilyllä. Syyskuussa me päästiin käymään BB-talossa, jossa järjestettiin bileet kahden bloggaajan kanssa meidän seuraajille, kun voitettiin joku nettikilpailu. Silloin tapasin ekaa kertaa mun seuraajia ja se oli ihan maailmaa mullistavaa. Siellä ruutujen takana oikeasti oli ihan oikeita ihmisiä!

Olin ekaa kertaa mukana Indiedays Blog Awardseissa ja pääsin 10 parhaan joukkoon. Jouluna vauva oli korvatulehduksessa ja keuhkoputkentulehduksessa ja muistan vaan jouluaattoaamuna, kuinka en klo 05 ollut vielä nukkunut silmäystäkään. Onneksi vauva parani nopeasti ja joulu oli kuitenkin kiva lyhyistä yöunista huolimatta. Vuosi vaihtui ensin kotona lasten kanssa ja sitten myöhemmin kavereiden uuden vuoden juhlissa.

Kuva: Täydenkuun kuva

2014

Tammikuussa vietettiin sekä mun että Oton polttareita. Kuopus muutti esikoisen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja alettiin pikkuhiljaa saada vähän taas omaa aikaa iltoihin. Kävin tammikuussa Kööpenhaminassa ensimmäistä kertaa ikinä ”työmatkalla” eli blogimatkalla. Tutustuin silloin ihaniin blogikollegoihin ja olin innoissani hienosta mahdollisuudesta. Helmikuun alussa koitti vihdoin kauan odotettu päivä: meidän hääpäivä! Se oli täydellinen ja ihana ja kaikkea mitä oltiin aina toivottu.

Häiden jälkeen oli hetken aikaa sellainen tyhjä olo, että mitäs nyt, kun tämäkin on koettu. Onneksi 1v ja 2,5v tarjoilivat actionia elämään. Kävin toisellakin blogimatkalla Frankfurtissa ja olin jälleen ehdolla sekä Indiedays Blog Awardseissa että Aussie Blog Awardseissa.  Toisessa tulin kolmanneksi ja toisessa tokaksi. Molemmat oli tosi isoja juttuja mulle. Lopetin huhtikuussa myös imetyksen, jolloin meidän yöunet vihdoin alkoivat olla normaalit ja jaksettiin taas paremmin.

Kesällä lomailtiin koko perhe ja nautittiin yhteisestä ajasta ja lämmöstä. Käytiin Oton kanssa häämatkalla Berliinissä ja se oli meidän eka kahdenkeskinen ulkomaan reissu. Elokuussa esikoinen aloitti kerhossa käymisen ja tykkäsi siitä kovasti. Mä hoidin meidän keskimmäistä kotona. Mun äidin rakas Mörkö-koira kuoli ja se oli iso suru meille kaikille. Mä treenasin säännöllisesti sekä lihaskuntoa kotona että lenkkeilin. Se auttoi hyvin jaksamaan arjessa surunkin keskellä.

Marraskuussa käytiin kahdella Tukholman risteilyllä, ensin kahdestaan ja sitten yhdessä koko perhe. Joulua juhlittiin perinteiseen tapaan kotona. Blogi oli kasvanut kohinalla ja tekeminen alkoi pikkuhiljaa ammattimaistua. Loppuvuonna odotin jo kovasti tammikuuta, jolloin mun blogi muuttaisi uuteen kotiin.

2015

Tammikuussa mun blogi muutti Indiedaysille ja aloin saamaan säännöllistä sivutuloa. Samaan aikaan tutustuin blogin kautta yhden startupin työntekijään, joka palkkasi mut sinne startupiin markkinointiassistentiksi. Helmikuussa vietettiin ekaa hääpäivää ja annoin Otolle lahjaksi liput Fall Out Boyn keikalle Lontooseen.  Aloitin työt startupissa maaliskuussa. Lapset menivät osa-aikaisesti päiväkotiin ja mä tein kahta työtä: startupissa markkinointiassarina sekä Indiedaysilla bloggaajana. Oli ihan mieletöntä päästä ekaa kertaa elämässä oikeasti sellaiseen työhön, joka mua kiinnosti ja meidän työporukka oli ihan huippu. Nautin hirveästi siitä, että oli paljon aikuista juttuseuraa ja kaikkea muutakin kuin äitiyteen ja lapsiin liittyviä asioita.

Kevät meni siinä työnteossa ja päiväkotiin totutellessa. Kuskasin lapset aina julkisilla hoitoon ja kotiin, mulla meni pelkkiin matkoihin yhteensä yli tunti per suunta. Olin huhtikuussa jälleen ehdolla ja tulin toiseksi Inspiration Blog Awardseissa. Kesällä mulla ei hirveästi ollut vielä kertynyt lomaa, mutta onnistuttiin viettämään kuitenkin pari viikkoa lomaa yhdessä niin, että kävin parina päivänä startupin Oulun toimistolla tekemässä töitä. Otto oli pitkään kesälomalla lasten kanssa, kun hän yhdisti kesälomapäiviä isyysvapaisiin. Ostettiin meidän perheen ensimmäinen pikkuauto, joka helpotti elämää valtavasti.

Loppukesästä alettiin pikkuhiljaa puhua, että kolmas vauva voisi tulla joskus tulevaisuudessa vielä kysymykseen. Mulla oli aika kova vauvakuume jo, mutta ei vielä mitenkään yritetty. Ei kyllä esteltykään enää. Syksyllä juhlittiin jälleen Inspiration Blog Awardseja ja voitin lukijoiden suosikki- palkinnon. Aloin tehdä enemmän töitä startupissa ja sain ylennyksen. Samalla blogikin oli kasvanut ja töitä tuli sitäkin kautta enemmän. Voimat alkoivat olla aika lopussa. Onneksi marraskuussa käytiin Oton kanssa muutama päivä kahdestaan Lontoossa ja saatiin pieni breikki ihan kaikesta. Vietettiin ihana joulu ja uusivuosi ja kiireinen vuosi sai rauhallisen lopetuksen. Se vuosi opetti meille tosi paljon ja saatiin todella maistaa ”ruuhkavuosia”.

2016

Meillä oli muutoksia töissä ja ne kuormittivat aika paljon. Toisaalta sain enemmän vastuuta ja paljon uusia haasteita, joista olin kiitollinen. Blogin kanssa meni tosi hyvin, mutta aika ei millään meinannut riittää kaikkeen. Mulla oli aina huono omatunto jostain: en tehnyt tarpeeksi jompaakumpaa työtä, en ollut tarpeeksi lasten kanssa, eikä meillä ollut tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa. Puhumattakaan sukulaisista ja ystävistä. Yritettiin aktiivisesti vauvaa, mutta vauvaa ei vain alkanut kuulumaan. Joka kuukausi petyin uudestaan ja uudestaan.

Ostettiin ensimmäinen Etelän loma koko perheelle ja toukokuussa vietettiin viikko Mallorcalla. Se oli ihana hengähdystauko, jonka aikana kaikki stressi laukesi. Ehkä se vaikutti positiivisesti vauvan yritykseen, sillä vain kuukautta myöhemmin raskaustesti näytti vihdoinkin positiivista. Me oltiin haljeta onnesta ja rakkaudesta! Vain pari viikkoa tämän jälkeen mut irtisanottiin startupista, josta irtisanottiin pikkuhiljaa kaikki muutkin. Oli pelottavaa, että se tapahtui alkuraskaudesta ja olin hetken aikaa ihan pihalla, että mitä mä nyt teen. Sitten päätin perustaa yrityksen ja laittaa kaikki paukut blogiin ja sisällöntuotantoon.

Syksyllä kerrottiin raskaudesta ja blogin kävijämäärät räjähtivät. Mun yritystoiminta lähti heti rullaamaan ihan loistavasti. Muutettiin tähän asumisoikeusasuntoon loppuvuodesta ja odoteltiin meidän vauvaa. Saatiin kuulla, että kolmaskin vauva on tyttö ja iloittiin meidän tulevasta triosta. Joulua juhlittiin kotona lasten ja mun äidin kanssa kanssa ja meillä oli niin ihana ja lämmin tunnelma. Nautin ihan älyttömästi siitä, kun puolentoista vuoden jatkuva kiire vaihtui verkkaisempaan yrittäjän arkeen ja vauvan odotukseen.

2017

Tammikuusta en oikein edes muista muuta kuin sen, miten kovasti odotettiin vauvaa syntyväksi. Helmikuun alussa hän vihdoin syntyi ja sitten päästiin hääpäivänä koko perhe kotiin. Oltiin ihan mielettömässä vauvakuplassa! Ensin olin itse pakollisen äitiysrahakauden ajan vauvan kanssa yksin (Oton 18 päivän isyysvapaata lukuunottamatta) ja sitten huhtikuussa Otto vihdoin ja viimein sai jäädä vanhempainvapaalle. Se oli ihan uskomattoman ihanaa aikaa. Lapset olivat monta viikkoa kotona lomalla jo keväällä ja he olivat myös koko kesän kotona. Vaikka tein koko ajan vauva-arjen lomassa töitä, saatiin olla hirveästi koko perhe yhdessä.

Kolmas vauva nukkui melko hyvin öisin, eikä kärsinyt sen suuremmista vatsavaivoista. Kaikki sujui paremmin kun oltiin osattu etukäteen toivoa. Kesällä me oltiin monta viikkoa Oulussa, käytiin Kolmårdenissa ja nautittiin vaan. Koko se vuosi oli pelkkää vaaleanpunaista hattaraa syksyyn asti. Elokuussa esikoinen aloitti jo eskarin ja myhäiltiin ajankulua.

Syksyllä me menetettiin Oton kanssa kuukauden välein kummatkin yksi isovanhempi ja vaaleanpunainen hattara vaihtui mustaksi pilveksi. Suru oli päällä koko ajan ja ikävä oli hirveä. Oltiin syksyllä mun mummun viimeiset viikot Oulussa ja käytiin joka päivä sairaalalla. Otto palasi marraskuussa töihin mummun hautajaisten jälkeen ja mä jäin kuopuksen kanssa jälleen kotiin, samalla yrittäjän hommia tehden iltaisin ja öisin. Onneksi lapset pitivät kiinni arjessa ja pikkuhiljaa surukin alkoi helpottaa. Järjestettiin iso perhejoulu meidän kotona ja se piristi loppuvuotta ihan mielettömän paljon.

2018

Vuodenvaihde vietettiin Oulussa mun tädin perheen luona ja siitä oli hyvä aloittaa uusi vuosi. Meidän vauva täytti helmikuussa jo vuoden ja mä viihdyin hänen kanssa kotona niin hyvin. Meidän päivät olivat ihania. Lopetin yöimetyksen ja pian saatiin jo nukkua kokonaisia yöunia. Tammikuussa aloin tehdä sisältöä oman blogin ohella myös toisille yrityksille ja hommaa oli aika paljon vauvan hoidon ohella tehtäväksi. Jotenkin sitä kuitenkin sai kaiken tehtyä aina kun jostain liikeni vapaa hetki.

Juhlittiin maaliskuussa mun papan 80v-synttäreitä ja serkun rippijuhlia Oulussa. Varattiin lomareissu koko perheelle kesäkuuksi Rodokselle ja matkan odottelu oli ihanaa. Kuopus kasvoi silmissä ja elämä oli vaihtunut vauva-arjesta vauhdikkaaksi taaperoarjeksi. Olin kaasona Emilialle ja loppukeväästä vietettiin Turussa ensin polttareita ja sitten häitä. Pian sen jälkeen vietettiin huikea lomaviikko Rodoksella ja lähdettiin sitten vielä Ouluun. Rodoksella Otto sai kuulla, että hän sai hakemansa koulupaikan ja aloittaisi syksyllä tietojenkäsittelyn tradenomin opinnot.

Otto pystyi olemaan melkein koko kesän kotona kahta heinäkuun viikkoa lukuunottamatta, kun isyysvapaita oli vielä jäljellä ne 30-jotain arkipäivää. Nautittiin siis koko perheen yhteisestä ajasta ja pitkästä hellejaksosta. Uitiin ja syötiin paljon jätskiä. Taapero oli siskojensa kanssa ekaa kertaa yökylässä isoisänsä luona. Me saatiin sillä aikaa 1,5v tauon jälkeen viettää yksi ilta ja yö ihan kahdestaan Oton kanssa. Esikoinen aloitti ensimmäisen luokan ja se oli iso merkkipaalu, kuten myös Oton ammattikorkeakoulu-opintojen aloitus. Syksyllä juhlittiin synttäreitä, vietettiin edelleen vauhdikasta taaperoarkea ja alettiin pikkuhiljaa puhua oman kodin ostamisesta.

Pääsin kokemaan tosi mielenkiintoisia työjuttuja ja mulla riitti yrittäjänä hommaa. Haettiin kuopukselle päiväkotipaikkaa kevääksi ja saatiinkin se sitten seuraavan vuoden alkupuolelle. Nautin siis viimeisistä viikoista ja kuukausista taaperon kanssa kotona ja odotettiin joulua yhdessä. Otto haki opintovapaata ja sai myöntävän päätöksen. Joululomalla me vaan fiilisteltiin sitä, että seuraavana vuonna tulisi olemaan paljon yhteistä rauhallista työaikaa härdellivuoden jälkeen.

2019

Tämä vuosi alkoi migreenillä heti uudenvuoden päivän aamuna. Ekat viikot olivat yhtä päänsärkyä, mikä loppui kun hankin vihdoin silmälasit. Tarkemman vuosikatsauksen saatte ehdottomasti taas vuoden viimeisenä päivänä, kuten joka vuosi on tapana. Tämä vuosi on kuitenkin ollut ihana. Ollaan juhlittu 5v-hääpäivää, kuopuksen 2v-synttäreitä ja keskimmäisen eskarin aloitusta. Esikoinen on jo iso ja reipas tokaluokkalainen ja kuopuskin konkari päiväkodissa. Arki on näiden kolmen kanssa on ihanaa. Ollaan reissattu Mallorcalla ja Oulussa ja käyty risteilyllä Tukholmassa. Ollaan saatu viettää Oton kanssa niin monia päiviä rauhassa töitä ja opintoja tehden: Se on ollut ihan parasta. Työ ja vapaa-aika on ollut tosi hyvässä tasapainossa. Tämä vuosi on ollut jotenkin ihanan seesteinen ja tasainen ja lisäksi yksi meidän iso haave on toteutunut, kun saatiin tehdä meidän oma podcast.

Asunnon etsiminen on stressannut jonkin verran, mutta kyllä me uskotaan, että se oma koti sieltä vielä joskus löytyy. Nyt saattaa olla taas hiljaisempaa tässä juuri ennen joulua, mutta eiköhän se asuntokauppa taas pian vilkastu. Nyt me vaan odotellaan joulua innolla koko perhe. Ja tämän vuoden käyn perinteiseen tapaan läpi vuoden viimeisenä päivänä.

Tämä vuosikymmen on ollut mun elämän paras ja ihanin ja voin vain toivoa, että seuraavat 10 vuotta ovat yhtä ihania. Tulevalle vuosikymmenelle toivon terveyttä, rakkautta ja yhdessäoloa kaikkien läheisten kanssa. Toivon, että saadaan jatkaa meidän unelmien tavoittelua yhdessä ja saadaan kokea yhdessä jännittäviä asioita. Toivon, että me löydetään oma koti, josta voidaan tehdä meille pysyvä tukikohta, jossa voidaan viettää vaikka 20 hengen tulevaisuuden sukujouluja. Ihan käsittämätöntä ajatella, että 10 vuoden kuluttua meidän esikoinen on jo 18-vuotias ja Otto lähentelee neljää kymppiä. Onkohan mulla silloin tämä blogi vielä ja teenköhän samanlaisen vuosikymmen-katsauksen?

Mitä sä toivot tulevalta vuosikymmeneltä? Mitä sulle on jäänyt mieleen kuluneesta vuosikymmenestä? 


Hei Hei 2015

02.01.2016

Vuosi on jo vaihtunut mutta vielä on aika palata hetkeksi viime vuoden tunnelmiin, kohokohtiin ja teidän lempipostauksiin. Luvassa on siis vuosikatsaus jossa käyn kuukausi kuukaudelta läpi vuoden tapahtumat, postaukset ja käännekohdat.

Tammikuu

Tammikuussa mä muutin tänne Indiedaysille Kideblogeista. Se oli mun blogiuran suurin tapahtuma siihen mennessä, ja on sitä varmasti edelleen. Silloin blogista tuli mulle kokopäivätyö. Täällä mä viihdyn vallan mainiosti ja olen onnellinen muutosta tänäkin päivänä.  Tammikuussa myös taisin potea jonkunlaista piileskellyttä vauvakuumetta, kun kirjoitin sekä siitä miten kerroin Otolle ensimmäistä kertaa että hänestä tulee isä, että podin vauvaikävää. Tammikuussa olin vielä lasten kanssa kotona, ja mielessä pyörivät kasvatusaiheet: kuuluuko lapsen osallistua päätöksentekoon vai päättävätkö vanhemmat kaikesta? Vietettiin myös tyttöjen kanssa ihanaa tyttöjenpäivää ja luotiin uusi perinne jota ollaan toteutettu jo monta kertaa tuon ensimmäisen tyttöjenpäivän jälkeenkin.

Helmikuu

Helmikuun alussa me juhlittiin Oton kanssa meidän ensimmäistä hääpäivää, ja annoin Otolle hääpäivälahjaksi keikkaliput Fall Out Boyn keikalle Lontooseen. Hääpäivä ja vuosipäivä ehkä saivat mut pohdiskelemaan parisuhdetta muutenkin, ja kirjoitin myös siitä että rakkaus on tahtomisesta kiinni. Jaoin maratonipostauksessa meidän häätunnelmat vuoden takaa kymmenen minuutin häävideon kera. Kirjoitin möys pitkään toivotun postauksen aiheesta ”Missä mä olisin nyt jos en koskaan olisi tavannut Ottoa”. Loppukuusta sitten rysähti, juuri kun olin tottunut ajatukseen, että lapset eivät saaneet päiväkotipaikkoja kevääksi, ja että olisin vielä kevään ajan kotona, sainkin uuden työpaikan ja lapset saivat samantien päiväkotipaikat.

Maaliskuu

Maaliskuussa vietin viimeisen päiväni kotiäitinä, ja kerroin miten oli sujunut lasten ensimmäinen päiväkotipäivä. Oton kanssa kokattiin herkullinen Naistenpäivän brunssi, ja jaettiin vähän meidän parisuhteen salaisuuksia. Aloitin alkukuusta uudessa työssäni Jevelolla ja nautin. Musta tuntui että heräsin jotenkin eloon ja sain elämälle ihan uutta sisältöä. Se että sai oppia töissä kokoajan uutta ja pääsi haastamaan itseä nosti itsetuntoa kyllä ihan uskomattoman paljon. Kasvatusaiheista pohditutti tasapuolisuus, joka tuntuu harvinaisen ajankohtaiselta aiheelta tälläkin hetkellä. Maaliskuussa valon määräkin jo vähän lisääntyi, ja alkoi olla vähän iisimpää ottaa asukuvia. Ei liian iisiä silloinkaan, ainakin mitä tulee postaukseen jossa jaoin totuuden asukuvien takana.

Huhtikuu

Aihetta juhlaan oli huhtikuussa rutkasti, kun ensin Otto voitti vuoden blogitulokkaan palkinnon ja olin haljeta ylpeydestä, ja sitten vielä meidän rakas kuopus täytti kaksi vuotta, mitä juhlistettiin viidakkoteemaisilla synttäribileillä. Viidakkobileisiin kokkasin paljon herkkuja, mm. banaanitikkareita, ja join viidakkoreseptejä ison postauksen verran. Muistan että lapsilla oli silloin erityisen hassuja juttuja aina nukkumaan mennessä. Ja sitten oli tietenkin maailman suloisin koiravauva Armas, jonka mun äiti kävi huhtikuussa hakemassa kasvattajalta, ja toi sitten meille tutustumaan lapsiin ja meihin. Kukaan ei varmaan ole vielä unohtanut huhtikuussa kaikkien huulilla ollutta tissigatea? Sen jälkeen monet inspiroituivat kirjoittamaan omasta suhteestaan rintoihinsa. Mä vedin tämän askeleen pidemmälle, ja aloitin #oikeanainen -haasteen johon osallistui satoja mielettömän upeita naisia. Kiitos teille osallistujille, tämä haaste teki ainakin mun itsetunnolle ja kehonkuvalle taikoja ja teidän jokaisen tarinat inspiroivat mua vielä tänäkin päivänä.

Toukokuu

Toukokuussa mä pysähdyin hetkeksi vetämään henkeä, se taisi olla pitkä viikonloppu Vapun myötä. Tajusin sen aikana, miten hiton poikki mä olen ja miten paljon mä teen kokoajan. Tunsin olevani aina väärässä paikassa. Se tunne valtaa mut joskus edelleen, mutta kyllä sitä on vähän oppinut sentään hellittämään. Toukokuussa arki oli vaan vielä niin uutta. Jouduin inhottavien anoreksiahuhujen kohteeksi jälleen kerran, ja kirjoitin aiheesta tekstin. Silloin tuli täyteen neljä vuotta bloggaajana, ja se ei valitettavasti ollut niiden vuosien ensimmäinen eikä viimeinen kohu. Juhlittiin äitienpäivää joka kuvattiin perinteisesti videolle, ja rustasin myös ajatuksia kuluneesta keväästä lasten päivähoidon osalta. Lapset olivat ihania niinkuin yleensä, toinen kiitti tavallisesta kauppareissusta ja toinen oli onnellinen siitä että on prinsessa.

Kesäkuu

Kesäkuussa ällösöpösteltiin Oton kanssa, ja kokattiin superherkullista jauhelihatostadaa Tiaran kummitädin kanssa. Jaoin ensimmäistä kertaa tarinan siitä kuinka Otto kosi mua, en voinut lakata ihastelemasta sitä miten siistejä tyyppejä meidän mukulat on. Inspiroiduin kirjoittamaan asioista joita en ole koskaan tehnyt, ennenkuin lähdettiin Tukholmaan muutamaksi päiväksi koko perhe. Tukholmassa käväistiin mm. Junibackenissa, ja Tukholman reissun jälkeen suunnattiin Ouluun mun sukulaisten luo.

Heinäkuu

Kesän lämpimät päivät antoivat todella odottaa itseään, mutta heinäkuussa päästiin vihdoin kokemaan ensimmäiset pari hellepäivää. Juhlittiin Oton synttäreitä ja vietettiin kahdenkeskinen yö hotellissa. Lasten ja ystäväperheen kanssa tehtiin hauska reissu Lintsille, ja Otto taas teki mun blogiin hauskan #boyfriend -postauksen jossa hän vastasi mua koskeviin kysymyksiin. Sain Zeldalta maailman suloisimman ja huvittavimman herätyksen, joka oli pakko jakaa teillekin, Heinäkuussa me myös  ostettiin meidän eka oma auto ja se jos joku mullisti tämän perheen elämän. Ihan ekaksi suunnattiin maalikauppaan ja Ikeaan ja uudistettiin meidän keittiö. Vielä puoli vuotta myöhemminkin auto on paras ostos mikä ollaan ikinä tehty, ja se on helpottanut meidän elämää noin miljoona prosenttia.

Elokuu

Oton pitkä kesäloma päättyi juuri ennen elokuun alkua, ja oli aika palata arkeen, tytötkin jatkoivat loman jälkeen päiväkotia. Ihasteltiin meidän reippaita neitejä, joista toinen aloitti tanssiharrastuksen ja oppi sen kunniaksi seisomaan käsillä. Kävin läpi kesän bucketlistin, josta oltiin saatu aika monta kohtaa toteutettua. Meidän kesä oli ihan mahtava! Loppukuusta joku keksi alkaa levittää musta jälleen ikäviä huhuja, joita oikaisin ”Vain sanoja” -postauksessa. Suuntasin myös työmatkalle aurinkoiseen Tukholmaan ja päästin lapset kameran taakse.

Syyskuu

Syyskuussa juhlittiin tietysti sekä mun synttäreitä, että Tiaran 4-vuotissynttäreitä mahtavilla Frozen-pippaloilla. Pohdiskelin sekä 24-vuotista itseäni, että nelivuotista taivaltani äitinä ja ihanaa nelivuotiasta esikoistamme. Kokkasin Frozen-juhliin paljon herkkuja joiden reseptit jaoin megapostauksessa. Vierailtiin myös ihan mielettömissä My Little Pony -juhlissa, joissa oli niin hieno kakku että ei mitään järkeä! Loppukuusta sain vihdoin vastattua videolla meidän lasten kaksikielisyydestä esitettyihin kysymyksiin.

Lokakuu

Vihdoin koitti lokakuu, kuukausi jolloin me lähdettiin Oton kanssa ihan kahdestaan Lontooseen kolmeksi yöksi, ja lapset jäivät mun äidin ja Armaksen kanssa kotiin. Reissu oli juuri sitä mitä me kaivattiin ja oli ihan mahtavaa saada olla kolme päivää kahdestaan, vaikka lapsia ihan järjetön ikävä tulikin. Vertailin Lontoota ja Suomea keskenään, ja jaoin hassuja lasten suusta -juttuja. Lokakuu taisi olla sellainen hulluttelukuukausi, sillä lasten höpöjen juttujen lisäksi kirjoitin mun ja Oton urpoiluista, meikkasin lapset peuraksi ja leopardiksi ja jaoin kymmenen pahinta tyylimokaani kaikkien blogivuosien ajalta.

Marraskuu

Halloweenina, lokakuun viimeisenä, te äänestitte mut Indiedays Blog Awardseissa voittajaksi Living & Lifestyle -kategorian lukijaäänestyksessä! Se tuntuu vieläkin epätodelliselta, ja oli ehdottomasti yksi mun blogiuran suurimmista kohokohdista, ellei jopa suurin. Inspiroiduin kirjoittamaan bloggaamisen vaiheista, täällä kuitenkin vuodesta 2011 asti tullut rustattua postauksia ja matkaan on mahtunut jos jonkinlaisia käänteitä. Otin kantaa Pariisin iskuihin ja pakolaiskriisiin omalla tavallani. Jaoin koko blogiurani suosituimman reseptin, talvisen Rocky Roadin valkosuklaalla ja piparinpaloilla.  Lisäksi me virittäydyttiin jo vähän joulutunnelmiin käymällä ihan huipuissa pikkujouluissa lasten kanssa, ja tsekkaamalla Aleksanterinkadun joulukulkue.

Joulukuu

Viime kuukausi oli täynnä joulua, niin blogissa kuin meidän elämässäkin. Vastattiin Oton kanssa jouluaiheisiin kysymyksiin toisistamme ja käytiin ihanan jouluisella Haltialan kotieläintilalla. Videoita jaoin viime kuussa kaksin kappalein, sekä koosteen meidän kesästä 2015 että jouluntoivotukset videolla. Meidän jouluaatto oli myös aika ihana <3

Huh, mikä vuosi! Ja mikä homma tässä postauksessa. Voisin tehdä sellaisen uudenvuoden lupauksen että kirjoitan tämän kuukausittaisen tiivistelmän aina joka kuukauden lopuksi valmiiksi, niin ei tarvitse sitten kiroilla ensi joulukuussa tätä homman määrää. Mutta joo, siis hitsi vieköön meillä on ollut upea  vuosi. Upean siitä on tehnyt kaikkien ihanien tapahtumien lisäksi ne ihmiset keiden kanssa olen sen saanut viettää. Heihei 2015, olit ihana vuosi! Ja vielä kerran, tervetuloa 2016, toivottavasti saan muistella sinua yhtä suurella lämmöllä kuin viime vuotta.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3