2010-2019 Vuosikymmen pähkinänkuoressa

26.11.2019

Bongasin tämän postausidean ihanan Sarandan blogista joskus pari kuukautta sitten. Olen odottanut hyvää hetkeä toteuttaa se. ja nyt tuntui olevan juuri sellainen. Ideana postauksessa on siis se, että pikakelaan koko vuosikymmenen tapahtumat ja muistot vuosi vuodelta aina tähän päivään asti. Huh! Aikamoinen homma. Tämä vuosikymmen on ollut kokonaisuudessaan ihan käsittämättömän mullistava, kuten varmasti ensimmäinen aikuisuuden vuosikymmen monelle on. En olisi ikinä tammikuun 1. päivä vuonna 2010 voinut kuvitella missä kymmenen vuoden päästä seison. Käydään siis läpi, mitä kaikkea näihin vuosiin on mahtunut.

2010

Olin juuri muuttanut välipäivinä ensimmäiseen omaan kotiini Oulun Meri-Toppilaan. Koti sijaitsi 100m päässä mun ja äidin vanhasta kodista, joten ei ollut pitkä matka sinne aina silloin kun teki mieli mennä. Vuosi alkoi mun tupareilla, jotka järjestin siis uudenvuoden aattona. 18-vuotiaana ensimmäiset viikot omassa kodissa menivät kyllä mulla aika lailla juhliessa. Helmi-maaliskuussa oli pakko vähän rauhoittua, kun alkoi ylioppilaskirjoitukset. Kirjoitin ne aineet, joita en ollut vielä edellisenä syksynä kirjoittanut: äidinkielen ja historian, sekä englannin jota halusin korottaa. Nautin vapaudesta ja siitä, kuinka välit äidin kanssa paranivat, kun saatiin se 100m etäisyyttä toisiimme. Hain keväällä Helsinkiin opiskelemaan parturi-kampaajaksi ja ramppasin muutenkin Helsingissä näkemässä kavereita.

Kesäkuussa 2010 pääsin ylioppilaaksi ja sain kuin sainkin lukion käytyä loppuun kolmessa vuodessa, vaikka en ollut siitä aina ihan varma. Sain myös kesällä kirjeen koulusta, johon olin hakenut, että mut on hyväksytty sinne opiskelijaksi! Heinäkuun lopussa muutin takaisin Helsinkiin Ullanlinnaan 4,5 Oulun vuoden jälkeen. Elokuussa aloitin parturi-kampaajaopinnot ruotsinkielisessä Prakticumissa.

Näin paljon Helsingin kavereita, juhlin ja tykkäsin myös koulusta silloin kun siellä kävin. Parturi-kampaaja ei ollut mikään mun pitkäaikainen haaveammatti, mutta se tuntui siihen hetkeen sopivalta. En käynyt koulua mitenkään erityisen tunnollisesti, olisin todellakin voinut tehdä paremmin. Mutta tehty mikä tehty.

Mua vaivasi koko syksyn tietynlainen alakuloisuus. Olin naiivina ajatellut, että Helsinkiin muuttaminen ratkaisee kaikki mun elämän ongelmat ja kaikki muuttuu kuin taikaiskusta ihan mahtavaksi, kunhan vain pääsen sinne. Kun niin ei käynyt, niin tuntui kuin kaikelta olisi viety pohja. Helsinkiin muutto ei tuntunutkaan miltään, eikä oikeastaan mikään muukaan. Juhlat alkoivat tuntua tylsiltä, kaikki oli jotenkin niin nähty. Kaipasin itsekuria, haaveita ja ihmistä, joka oikeasti välittäisi musta, kun en itse osannut. Enpä tiennyt, mitä uutena vuotena 2010 mun eteen kävelisi.

2011

Uudenvuoden aattona tapasin Oton, irokeesipäisen komistuksen, joka kohteli mua niin ihanasti, etten tiennyt miten päin olla. Vuosi alkoi perhoset vatsanpohjassa ja pian siellä oli jotain muutakin. Helmikuussa siellä oli mun ja Oton yhteinen vauva kasvamassa, jonka laskettu aika oli lokakuun loppupuolella. Hiihtolomalla Otto tuli mun kanssa Ouluun tapaamaan mun äitiä ja sukulaisia ja sen loman jälkeen mä ”muutin” Oton opiskelijasoluun neljän pojan kanssa. Alettiin etsiä yhteistä kotia ja valmistautua vauvan syntymään. Seurusteltiin, rakastettiin ja huolehdittiin toinen toisistamme. Vihdoinkin tuntui, että mun elämässä oli jotain järkeä ja jotain oikeasti hyvää. Toukokuussa saatiin oma vuokrakoti ja muutettiin sinne.

Kesäkuussa oli rakenneultra ja saatiin kuulla odottavamme tyttöä. Olin vasta perustanut blogin ja nautin bloggaamisesta hurjasti. Otto kävi töissä McDonaldsissa ja mä olin kotona. Vaikka meillä oli aivan minimaaliset tulot, me pärjättiin omillaan. Odotettiin malttamattomina vauvan syntymää ja vietettiin kuherruskuukautta. Mun syntymäpäivänä syyskuussa Otto kosi mua keskiyöllä ja mä vastasin tietenkin myöntävästi. Kaksi päivää myöhemmin Otto sai ensin aamulla puhelun, että hän sai uuden  huikean vakituisen työpaikan ja illalla klo 23.23 meidän ihana esikoinen syntyi viisi viikkoa etuajassa.

Kaikki sujui vauvan kanssa ihanasti ja rennosti ja me oltiin aivan onnemme kukkuloilla. Ei oltu osattu edes kuvitella, että vauvaperhe-elämä voisi olla niin ihanaa. Loppuvuodesta vietettiin meidän kotona esikoisen kastejuhlaa ja jouluksi lähdettiin Ouluun mun tädin luo. 2011 ylitti kaikki mun toiveet moninkertaisesti. Vuosi vaihtui rauhallisen koti-illan merkeissä Oton ja esikoisen kanssa.

2012

Otto kävi töissä ja mä olin äitiyslomalla vauvan kanssa. Samalla kirjoitin blogia säännöllisesti. Blogi oli kasvanut valtavasti ja seuraajia oli jo useita tuhansia. Päivisin käytiin vauvaharrastuksissa, kuten muskarissa ja perhekerhossa ja nähtiin muita nuoria äitejä, joihin olin tutustunut. Huhtikuussa matkustin junalla esikoisen kanssa Ouluun mun äidille muutamaksi päiväksi ja reissu oli tosi ihana.

Kesäkuussa järjestin Otolle yllätyssynttärit ja tutustuin ekan kerran kunnolla Oton kavereihin. Vietettiin kesälomaa Oulussa koko perhe ja nautittiin helteistä Helsingissä. Loppukesästä alettiin puhua pikkuhiljaa, että ehkä kohta meille saisi tulla toinenkin vauva, jos on tullakseen. Syyskuun alussa sitten teinkin jo positiivisen raskaustestin. Samalla saatiin kuulla, että oltiin saatu meidän unelmien upouusi vuokrakämppä alueelta, jonne oltiin haaveiltu muuttavamme tosi pitkään. Sinne me muutettiin lokakuussa Oton ja esikoisen kanssa ja odotettiin samalla meidän tokaa vauvaa. Mä kärsin migreeneistä ja huonosta olosta, mutta jotenkin siitä selvisin kuitenkin. Muistan juoneeni joka päivä yhden kupillisen Pauligin joulukahvia, johon olin aivan koukussa. Se auttoi monesti päänsärkyyn, kun sai pienen annoksen kofeiinia.

Loppuvuodesta sain kutsun liittyä Kideblogit -blogiportaaliin, jonka kautta oli mahdollista alkaa jopa tienaamaan blogilla ekojen ”oikeiden” yhteistöiden merkeissä. Olin aivan fiiliksissä siitä, että harrastus eteni. Joulukuussa saatiin kuulla, että meille tulee toinen tyttö ja oltiin siitä aivan haltioissamme. Vuosi vaihtui yhteisten kavereiden uudenvuoden juhlissa, jonne mentiin Oton kanssa viettämään iltaa kun 1v esikoinen jäi mummun kanssa kotiin.

2013

Alkukevät oli ehkä meidän suhteen siihen asti rankinta aikaa. Mä jouduin vuodelepoon raskausviikolla 25 ja viikot ja kuukaudet vain matelivat. Mun äiti asui meillä, koska en saanut nostaa mitään painavaa tai liikkua muualle kuin vessaan, ja kotona oli myös meidän 1v esikoinen. Onneksi raskaus jatkui ja vauva pysyi mahassa jatkuvista säännöllisistä kipeistä supistuksista huolimatta. Mun äiti asui meillä pari kuukautta auttamassa ja meillä kaikilla oli kyllä hermot välillä todella koetuksella. Mutta onneksi selvittiin siitäkin ja kaikki päättyi hyvin, kun meidän toinen lapsi syntyi muutaman tunnin verran täysiaikaisuuden puolella huhtikuussa 2013.

Otto jäi isyysvapaalle ja oltiin ihanassa vauvakuplassa. Vauva nukkui hyvin ensimmäisinä viikkoina ja nautittiin vaan olosta ja elosta. 3-4 viikon iässä vauvalla alkoivat ikävät vatsavaivat ja niitä sitten itkettiinkin pitkään. Oltiin välillä aivan loppu, mutta onneksi tuli kesä ja valoa. Oli vaan tosi kurjaa katsoa sivusta toisen pahaa oloa, kun ei voinut muuta kuin pitää sylissä ja toivoa, että kipu helpottaa.

Vatsavaivojen alkaessa pikkuhiljaa helpottaa vauva ei ollut tottunut mihinkään hyviin yöuniin tai rytmiin, koska suurin osa ajasta oli mennyt itkiessä ja katkonaisesti nukkuen. Kesti pitkään, että me saatiin vauva nukkumaan pidempiä pätkiä. Samaan aikaan mä järjestelin meidän häitä ja Otto teki paljon töitä, kun säästettiin häitä varten. Välillä oli tosi rankkaa olla yksin seuraa ja tekemistä kaipaavan 2-vuotiaan ja vauvan kanssa niin paljon, mutta jotenkin me siitäkin selvittiin.

Onneksi Otolla oli jo täydet kesälomat sekä ne isyysvapaat, niin saatiin välillä pitää yhdessä pidempään lomaakin ja käytiin yhdessä Ruotsin risteilyllä. Syyskuussa me päästiin käymään BB-talossa, jossa järjestettiin bileet kahden bloggaajan kanssa meidän seuraajille, kun voitettiin joku nettikilpailu. Silloin tapasin ekaa kertaa mun seuraajia ja se oli ihan maailmaa mullistavaa. Siellä ruutujen takana oikeasti oli ihan oikeita ihmisiä!

Olin ekaa kertaa mukana Indiedays Blog Awardseissa ja pääsin 10 parhaan joukkoon. Jouluna vauva oli korvatulehduksessa ja keuhkoputkentulehduksessa ja muistan vaan jouluaattoaamuna, kuinka en klo 05 ollut vielä nukkunut silmäystäkään. Onneksi vauva parani nopeasti ja joulu oli kuitenkin kiva lyhyistä yöunista huolimatta. Vuosi vaihtui ensin kotona lasten kanssa ja sitten myöhemmin kavereiden uuden vuoden juhlissa.

Kuva: Täydenkuun kuva

2014

Tammikuussa vietettiin sekä mun että Oton polttareita. Kuopus muutti esikoisen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja alettiin pikkuhiljaa saada vähän taas omaa aikaa iltoihin. Kävin tammikuussa Kööpenhaminassa ensimmäistä kertaa ikinä ”työmatkalla” eli blogimatkalla. Tutustuin silloin ihaniin blogikollegoihin ja olin innoissani hienosta mahdollisuudesta. Helmikuun alussa koitti vihdoin kauan odotettu päivä: meidän hääpäivä! Se oli täydellinen ja ihana ja kaikkea mitä oltiin aina toivottu.

Häiden jälkeen oli hetken aikaa sellainen tyhjä olo, että mitäs nyt, kun tämäkin on koettu. Onneksi 1v ja 2,5v tarjoilivat actionia elämään. Kävin toisellakin blogimatkalla Frankfurtissa ja olin jälleen ehdolla sekä Indiedays Blog Awardseissa että Aussie Blog Awardseissa.  Toisessa tulin kolmanneksi ja toisessa tokaksi. Molemmat oli tosi isoja juttuja mulle. Lopetin huhtikuussa myös imetyksen, jolloin meidän yöunet vihdoin alkoivat olla normaalit ja jaksettiin taas paremmin.

Kesällä lomailtiin koko perhe ja nautittiin yhteisestä ajasta ja lämmöstä. Käytiin Oton kanssa häämatkalla Berliinissä ja se oli meidän eka kahdenkeskinen ulkomaan reissu. Elokuussa esikoinen aloitti kerhossa käymisen ja tykkäsi siitä kovasti. Mä hoidin meidän keskimmäistä kotona. Mun äidin rakas Mörkö-koira kuoli ja se oli iso suru meille kaikille. Mä treenasin säännöllisesti sekä lihaskuntoa kotona että lenkkeilin. Se auttoi hyvin jaksamaan arjessa surunkin keskellä.

Marraskuussa käytiin kahdella Tukholman risteilyllä, ensin kahdestaan ja sitten yhdessä koko perhe. Joulua juhlittiin perinteiseen tapaan kotona. Blogi oli kasvanut kohinalla ja tekeminen alkoi pikkuhiljaa ammattimaistua. Loppuvuonna odotin jo kovasti tammikuuta, jolloin mun blogi muuttaisi uuteen kotiin.

2015

Tammikuussa mun blogi muutti Indiedaysille ja aloin saamaan säännöllistä sivutuloa. Samaan aikaan tutustuin blogin kautta yhden startupin työntekijään, joka palkkasi mut sinne startupiin markkinointiassistentiksi. Helmikuussa vietettiin ekaa hääpäivää ja annoin Otolle lahjaksi liput Fall Out Boyn keikalle Lontooseen.  Aloitin työt startupissa maaliskuussa. Lapset menivät osa-aikaisesti päiväkotiin ja mä tein kahta työtä: startupissa markkinointiassarina sekä Indiedaysilla bloggaajana. Oli ihan mieletöntä päästä ekaa kertaa elämässä oikeasti sellaiseen työhön, joka mua kiinnosti ja meidän työporukka oli ihan huippu. Nautin hirveästi siitä, että oli paljon aikuista juttuseuraa ja kaikkea muutakin kuin äitiyteen ja lapsiin liittyviä asioita.

Kevät meni siinä työnteossa ja päiväkotiin totutellessa. Kuskasin lapset aina julkisilla hoitoon ja kotiin, mulla meni pelkkiin matkoihin yhteensä yli tunti per suunta. Olin huhtikuussa jälleen ehdolla ja tulin toiseksi Inspiration Blog Awardseissa. Kesällä mulla ei hirveästi ollut vielä kertynyt lomaa, mutta onnistuttiin viettämään kuitenkin pari viikkoa lomaa yhdessä niin, että kävin parina päivänä startupin Oulun toimistolla tekemässä töitä. Otto oli pitkään kesälomalla lasten kanssa, kun hän yhdisti kesälomapäiviä isyysvapaisiin. Ostettiin meidän perheen ensimmäinen pikkuauto, joka helpotti elämää valtavasti.

Loppukesästä alettiin pikkuhiljaa puhua, että kolmas vauva voisi tulla joskus tulevaisuudessa vielä kysymykseen. Mulla oli aika kova vauvakuume jo, mutta ei vielä mitenkään yritetty. Ei kyllä esteltykään enää. Syksyllä juhlittiin jälleen Inspiration Blog Awardseja ja voitin lukijoiden suosikki- palkinnon. Aloin tehdä enemmän töitä startupissa ja sain ylennyksen. Samalla blogikin oli kasvanut ja töitä tuli sitäkin kautta enemmän. Voimat alkoivat olla aika lopussa. Onneksi marraskuussa käytiin Oton kanssa muutama päivä kahdestaan Lontoossa ja saatiin pieni breikki ihan kaikesta. Vietettiin ihana joulu ja uusivuosi ja kiireinen vuosi sai rauhallisen lopetuksen. Se vuosi opetti meille tosi paljon ja saatiin todella maistaa ”ruuhkavuosia”.

2016

Meillä oli muutoksia töissä ja ne kuormittivat aika paljon. Toisaalta sain enemmän vastuuta ja paljon uusia haasteita, joista olin kiitollinen. Blogin kanssa meni tosi hyvin, mutta aika ei millään meinannut riittää kaikkeen. Mulla oli aina huono omatunto jostain: en tehnyt tarpeeksi jompaakumpaa työtä, en ollut tarpeeksi lasten kanssa, eikä meillä ollut tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa. Puhumattakaan sukulaisista ja ystävistä. Yritettiin aktiivisesti vauvaa, mutta vauvaa ei vain alkanut kuulumaan. Joka kuukausi petyin uudestaan ja uudestaan.

Ostettiin ensimmäinen Etelän loma koko perheelle ja toukokuussa vietettiin viikko Mallorcalla. Se oli ihana hengähdystauko, jonka aikana kaikki stressi laukesi. Ehkä se vaikutti positiivisesti vauvan yritykseen, sillä vain kuukautta myöhemmin raskaustesti näytti vihdoinkin positiivista. Me oltiin haljeta onnesta ja rakkaudesta! Vain pari viikkoa tämän jälkeen mut irtisanottiin startupista, josta irtisanottiin pikkuhiljaa kaikki muutkin. Oli pelottavaa, että se tapahtui alkuraskaudesta ja olin hetken aikaa ihan pihalla, että mitä mä nyt teen. Sitten päätin perustaa yrityksen ja laittaa kaikki paukut blogiin ja sisällöntuotantoon.

Syksyllä kerrottiin raskaudesta ja blogin kävijämäärät räjähtivät. Mun yritystoiminta lähti heti rullaamaan ihan loistavasti. Muutettiin tähän asumisoikeusasuntoon loppuvuodesta ja odoteltiin meidän vauvaa. Saatiin kuulla, että kolmaskin vauva on tyttö ja iloittiin meidän tulevasta triosta. Joulua juhlittiin kotona lasten ja mun äidin kanssa kanssa ja meillä oli niin ihana ja lämmin tunnelma. Nautin ihan älyttömästi siitä, kun puolentoista vuoden jatkuva kiire vaihtui verkkaisempaan yrittäjän arkeen ja vauvan odotukseen.

2017

Tammikuusta en oikein edes muista muuta kuin sen, miten kovasti odotettiin vauvaa syntyväksi. Helmikuun alussa hän vihdoin syntyi ja sitten päästiin hääpäivänä koko perhe kotiin. Oltiin ihan mielettömässä vauvakuplassa! Ensin olin itse pakollisen äitiysrahakauden ajan vauvan kanssa yksin (Oton 18 päivän isyysvapaata lukuunottamatta) ja sitten huhtikuussa Otto vihdoin ja viimein sai jäädä vanhempainvapaalle. Se oli ihan uskomattoman ihanaa aikaa. Lapset olivat monta viikkoa kotona lomalla jo keväällä ja he olivat myös koko kesän kotona. Vaikka tein koko ajan vauva-arjen lomassa töitä, saatiin olla hirveästi koko perhe yhdessä.

Kolmas vauva nukkui melko hyvin öisin, eikä kärsinyt sen suuremmista vatsavaivoista. Kaikki sujui paremmin kun oltiin osattu etukäteen toivoa. Kesällä me oltiin monta viikkoa Oulussa, käytiin Kolmårdenissa ja nautittiin vaan. Koko se vuosi oli pelkkää vaaleanpunaista hattaraa syksyyn asti. Elokuussa esikoinen aloitti jo eskarin ja myhäiltiin ajankulua.

Syksyllä me menetettiin Oton kanssa kuukauden välein kummatkin yksi isovanhempi ja vaaleanpunainen hattara vaihtui mustaksi pilveksi. Suru oli päällä koko ajan ja ikävä oli hirveä. Oltiin syksyllä mun mummun viimeiset viikot Oulussa ja käytiin joka päivä sairaalalla. Otto palasi marraskuussa töihin mummun hautajaisten jälkeen ja mä jäin kuopuksen kanssa jälleen kotiin, samalla yrittäjän hommia tehden iltaisin ja öisin. Onneksi lapset pitivät kiinni arjessa ja pikkuhiljaa surukin alkoi helpottaa. Järjestettiin iso perhejoulu meidän kotona ja se piristi loppuvuotta ihan mielettömän paljon.

2018

Vuodenvaihde vietettiin Oulussa mun tädin perheen luona ja siitä oli hyvä aloittaa uusi vuosi. Meidän vauva täytti helmikuussa jo vuoden ja mä viihdyin hänen kanssa kotona niin hyvin. Meidän päivät olivat ihania. Lopetin yöimetyksen ja pian saatiin jo nukkua kokonaisia yöunia. Tammikuussa aloin tehdä sisältöä oman blogin ohella myös toisille yrityksille ja hommaa oli aika paljon vauvan hoidon ohella tehtäväksi. Jotenkin sitä kuitenkin sai kaiken tehtyä aina kun jostain liikeni vapaa hetki.

Juhlittiin maaliskuussa mun papan 80v-synttäreitä ja serkun rippijuhlia Oulussa. Varattiin lomareissu koko perheelle kesäkuuksi Rodokselle ja matkan odottelu oli ihanaa. Kuopus kasvoi silmissä ja elämä oli vaihtunut vauva-arjesta vauhdikkaaksi taaperoarjeksi. Olin kaasona Emilialle ja loppukeväästä vietettiin Turussa ensin polttareita ja sitten häitä. Pian sen jälkeen vietettiin huikea lomaviikko Rodoksella ja lähdettiin sitten vielä Ouluun. Rodoksella Otto sai kuulla, että hän sai hakemansa koulupaikan ja aloittaisi syksyllä tietojenkäsittelyn tradenomin opinnot.

Otto pystyi olemaan melkein koko kesän kotona kahta heinäkuun viikkoa lukuunottamatta, kun isyysvapaita oli vielä jäljellä ne 30-jotain arkipäivää. Nautittiin siis koko perheen yhteisestä ajasta ja pitkästä hellejaksosta. Uitiin ja syötiin paljon jätskiä. Taapero oli siskojensa kanssa ekaa kertaa yökylässä isoisänsä luona. Me saatiin sillä aikaa 1,5v tauon jälkeen viettää yksi ilta ja yö ihan kahdestaan Oton kanssa. Esikoinen aloitti ensimmäisen luokan ja se oli iso merkkipaalu, kuten myös Oton ammattikorkeakoulu-opintojen aloitus. Syksyllä juhlittiin synttäreitä, vietettiin edelleen vauhdikasta taaperoarkea ja alettiin pikkuhiljaa puhua oman kodin ostamisesta.

Pääsin kokemaan tosi mielenkiintoisia työjuttuja ja mulla riitti yrittäjänä hommaa. Haettiin kuopukselle päiväkotipaikkaa kevääksi ja saatiinkin se sitten seuraavan vuoden alkupuolelle. Nautin siis viimeisistä viikoista ja kuukausista taaperon kanssa kotona ja odotettiin joulua yhdessä. Otto haki opintovapaata ja sai myöntävän päätöksen. Joululomalla me vaan fiilisteltiin sitä, että seuraavana vuonna tulisi olemaan paljon yhteistä rauhallista työaikaa härdellivuoden jälkeen.

2019

Tämä vuosi alkoi migreenillä heti uudenvuoden päivän aamuna. Ekat viikot olivat yhtä päänsärkyä, mikä loppui kun hankin vihdoin silmälasit. Tarkemman vuosikatsauksen saatte ehdottomasti taas vuoden viimeisenä päivänä, kuten joka vuosi on tapana. Tämä vuosi on kuitenkin ollut ihana. Ollaan juhlittu 5v-hääpäivää, kuopuksen 2v-synttäreitä ja keskimmäisen eskarin aloitusta. Esikoinen on jo iso ja reipas tokaluokkalainen ja kuopuskin konkari päiväkodissa. Arki on näiden kolmen kanssa on ihanaa. Ollaan reissattu Mallorcalla ja Oulussa ja käyty risteilyllä Tukholmassa. Ollaan saatu viettää Oton kanssa niin monia päiviä rauhassa töitä ja opintoja tehden: Se on ollut ihan parasta. Työ ja vapaa-aika on ollut tosi hyvässä tasapainossa. Tämä vuosi on ollut jotenkin ihanan seesteinen ja tasainen ja lisäksi yksi meidän iso haave on toteutunut, kun saatiin tehdä meidän oma podcast.

Asunnon etsiminen on stressannut jonkin verran, mutta kyllä me uskotaan, että se oma koti sieltä vielä joskus löytyy. Nyt saattaa olla taas hiljaisempaa tässä juuri ennen joulua, mutta eiköhän se asuntokauppa taas pian vilkastu. Nyt me vaan odotellaan joulua innolla koko perhe. Ja tämän vuoden käyn perinteiseen tapaan läpi vuoden viimeisenä päivänä.

Tämä vuosikymmen on ollut mun elämän paras ja ihanin ja voin vain toivoa, että seuraavat 10 vuotta ovat yhtä ihania. Tulevalle vuosikymmenelle toivon terveyttä, rakkautta ja yhdessäoloa kaikkien läheisten kanssa. Toivon, että saadaan jatkaa meidän unelmien tavoittelua yhdessä ja saadaan kokea yhdessä jännittäviä asioita. Toivon, että me löydetään oma koti, josta voidaan tehdä meille pysyvä tukikohta, jossa voidaan viettää vaikka 20 hengen tulevaisuuden sukujouluja. Ihan käsittämätöntä ajatella, että 10 vuoden kuluttua meidän esikoinen on jo 18-vuotias ja Otto lähentelee neljää kymppiä. Onkohan mulla silloin tämä blogi vielä ja teenköhän samanlaisen vuosikymmen-katsauksen?

Mitä sä toivot tulevalta vuosikymmeneltä? Mitä sulle on jäänyt mieleen kuluneesta vuosikymmenestä? 


Vuosikatsaus 2018

31.12.2018

En voi uskoa, että taas on tullut perinteisen vuosikatsauksen aika ja tänään on vuoden 2018 viimeinen päivä. Tuntuu, että ihan vasta paketoitiin edellinen vuosi – ja nyt muka taas! Viime vuonna toivoin vuodelle 2018 tasaista perhearkea, ja sitä ollaan kyllä saatu elää. Toki tämä vuosi on ollut paljon muutakin. Suuria uusia asioita ja pienempiä uusia asioita. Kokosin tähän postaukseen tuttuun tapaan koko vuoden pähkinänkuoressa, sekä omat postauslempparit joka kuukaudelta ”Kuukauden postausnostoksi”. Mun omat suosikit eroavat jonkin verran niistä eilen julkaistuista teidän suosikeista, koska joihinkin mulla on itsellä ihan erityinen tunneside vaikka ne eivät olisi vuoden luetuimmiksi nousseetkaan.

Tammikuu:

Vuosi vaihtui Oulussa mun tädin perheen luona, missä meidän silloin 10kk vanha kuopus myös oppi kävelemään vuoden 2017 toisiksi viimeisenä päivänä. Tammikuu oli suurten muutosten aikaa, kun meidän vauvavuosi lähestyi loppuaan. Kuopus muutti omaan huoneeseen nukkumaan, ja saatiin vauvan oma huone viimein valmiiksi. Vietettiin joululomaa eskarilaisen ja päiväkotilaisen kanssa, ja käytiin koko perhe Heurekassa, josta tykättiin kovasti. Kirjoitin ajatuksia sormiruokailusta ja siitä, kuinka meidän vauvan lautasella on ihan samaa ruokaa kuin muillakin.

Aloin tammikuussa tekemään parin vuoden tauon jälkeen ja eka kertaa ikinä yrittäjänä sisältöä myös muille yrityksille kuin omalleni. Kuukausi alkoi siis melko intensiivisesti, kun loman jälkeen olin taas kotona menevän vauvan kanssa, ja omien hommieni lisäksi aloin tehdä hommia myös muille. Kirjoitin tammikuussa siitä, kuinka kaipasin rohkeutta olla minä, ja pukeutuminen oli muutenkin mielessä, sillä jaoin myös vauvan päivän asun ja kirjoitin siitä, miten vauvan vaatekaapin saa helposti toimivaksi. Inspiroiduin kirjoittamaan myös siitä, kuinka mä haluan kasvattaa meidän lapset ilman tiukkoja muotteja, juuri sellaisiksi kuin he itse ovat. Loppukuusta lopetin yöimetyksen kokonaan ja kirjoitin kokemukset siitä, kuinka se meillä sujui ja miten se tehtiin.

Kuukauden postausnosto: Mun koko elämäntarina pähkinänkuoressa, jonka jaoin ensimmäistä kertaa blogin historiassa kokonaisuudessaan. Jos siis olet uusi lukija, tai muuten vain kiiinnostaa tietää kuka täällä oikein kirjoittaa, tsekkaa tämä!

 

Helmikuu:

Kuukausi aloitettiin isoilla teemoilla, sillä pohdin sitä, oliko kulunut vuosi ollut meidän viiimeinen vauvavuosi. Kirjoitin siitä, kuinka helmikuu on vuoden ihanin kuukausi, koska samassa kuussa meidän kuopus täytti yksi vuotta, pidettiin hänelle ihanat synttärijuhlat, vietettiin Oton kanssa 4. hääpäivää (ja vuosipäivää) ja käytiin hääpäivätreffeillä Flamingossa. Otto kertoi muutamia asioita musta, joita en ennen ollut paljastanut ja hän jakoi myös omat pettämättömät vinkkinsä parempaan lapsiperhearkeen. Mä värjäsin parin vuoden tauon jälkeen hiukset jälleen vähän radikaalimmiksi, kun ponitukka teki comebackin.

Kirjoitin myös siitä, millaisia ovat kolmen lapsen yrittäjä-äidin ystävyyssuhteet ja mitä piirteitä ihailen muissa ihmisissä. Taaperon muutettua edellisessä kuussa omaan huoneeseen me muokattiin meidän makuuhuonetta vihdoinkin sotkuisesta perhepedistä valmiiksi aikuisten makkariksi. Helmikuussa lapsilla oli ihana ja luminen hiihtoloma ja me vietettiin lasten toivelauantaita, eli lapset päättää -päivää. Loppukuusta hempeilin kun kirjoitin väsyneen onnellisena meidän hullunkurisesta perheestä intensiivisen videokuvausrupeaman jälkeen.

Kuukauden postausnosto: Vauvan ensimmäinen vuosi videolla. Tämä on yksi mun YouTube-historian katsotuimmista videoista, ja munkin oma lemppari. Meidän taaperon eka vuosi videolla, kaikki ihanat uudet taidot ja mieleenpainuvimmat hetket.

Maaliskuu:

Heti maaliskuun alussa kirjoitin paidasta, joka oli silloin ollut käytössä viisi vuotta putkeen. Paidan kuudes vuosi alkaa parin kuukauden päästä olla siis täynnä, pitää kirjoittaa sitten uusi postaus, kun se joskus vihdoin lähtee eteenpäin. Multa kysyttiin, että mikä on meidän perheen positiivisen arjen salaisuus, ja mä vastasin kokonaisella postauksella. Meidän silloin 4-vuotias keskimmäinen oppi itsekseen lukemaan, oivalsi ihan mielettömän jutun nimeltä ”fantastisoiminen” ja lapset halusivat tehdä blogiin postauksen, jossa kertoivat meidän viikonlopusta. Taaperonkin maailmaa avarsin, kun kerroin, että hän on meidän perheen villein tapaus ja jaoin yhden tavallisen taaperon aamupäivän hetket kuvina.

Lähdettiin Ouluun juhlimaan mun papan 80v-synttäreitä ja mun serkun rippijuhlia. Myönsin vihdoin itselleni sen, että liikunta oli jäänyt retuperälle, ja tartuin uudelleen toimeen. Me tehtiin Oton kanssa videolle parisuhde Q&A, ja naistenpäivänä kirjoitin tasa-arvosta kantaaottavan tekstin. Loppukuusta lähdin Tallinnan muotiviikoille, ja palasin etuajassa kotiin sairastuttuani rajuun vatsatautiin. Siitä inspiroiduinkin kirjoittamaan siitä, kuinka vatsataudista toivutaan KOTONA, eikä päivähoidossa tai ihmisten ilmoilla. Loppukuu sujui onneksi ihanammissa tunnelmissa, kun vietin ensin ihan mielettömän lukijaillan teidän kanssa ja sen jälkeen olikin jo pääsiäisloman vuoro.

Kuukauden postausnosto: Meidän positiivisen arjen salaisuus. Tämä teksti on ajankohtainen joka ikinen kerta, kun joku kyseenalaistaa sen, voiko lapsiperhearki olla oikeasti mukavaa ja positiivista. Tämä nousi yhdeksi vuoden suosituimmista teksteistä.

Huhtikuu:

Kylmä alkoi kyllästyttää ja alettiin suunnittelemaan lasten kanssa lomareissua kesälle. Kirjoitin siitä, oliko puhelimen ostaminen eskarilaiselle ollut hyvä vai huono päätös, nostin esiin 10 asiaa joista olin juuri sillä hetkellä kiitollinen. Meidän keskimmäinen täytti huhtikuussa viisi vuotta, ja järjestettiin hänelle hurjan mahtavat hirviösynttärit. Jaoin taaperon lempisanoja ja kerroin siitä, kuinka lapset halusivat nukkua kaikki yhdessä, vaikka vanhin olisi saanut jo silloin aivan oman huoneen. Käytiin isojen tyttöjen kanssa katsomassa uskomattoman ihana Barbie-näyttely Kansallismuseossa, ja Oton kanssa taas laitettiin meidän pihaterassi talven jäljiltä kuntoon. Kevät alkoi pikkuhiljaa tulla!

Loppukuusta oltiin ihan älyttömän hyvillä fiiliksillä, koska saatiin vihdoinkin kesälomareissu päätettyä ja varattua, ja päätin kuukauden juhlimalla Emilian polttareita Turussa.

Kuukauden postausnosto: Tätä kukaan ei kerro äitiydestä. Listasin asioita, jotka tulivat mulle itselleni täysin uutena asiana äitiyden myötä, ja joita alkuun jopa säikähdinkin, vaikka kyse oli ihan normaaleista jutuista. Halusin tehdä listan, jossa on eri asioita, kuin niissä kaikissa miljoonassa Buzzfeedista ja muista löytyvissä listoissa. Tämä oli myös yksi vuoden suosituimmista postauksista.

Toukokuu:

Vappua juhlittiin tietenkin heti ekaksi käymällä Linnanmäellä ja herkuttelemalla brunssilla ystävien kanssa. Inspiroiduin kirjoittamaan spontaaniudesta ja onnellisuudesta, ja hempeilin kirjoittamalla Otosta siirappista hömppää. Taapero täytti jo vuoden ja kolme kuukautta, ja esittelin hänen vaatekaappinsa koko sisällön. Kirjoitin siitä, millaista on taaperoimettäminen, sillä jatkoin imetystä onnistuneesti edelleen taaperon kanssa.

Tämä blogi täytti toukokuussa seitsemän vuotta, ja se tuntui kyllä aivan älyttömän hienolta. Olen tosi kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka olen saanut viettää tehden tätä blogia! Vietettiin tyttöjen viikonloppua Oton ollessa Topiaksen polttareissa, ja kirjoitin vihdoinkin myös oman kaason näkökulmani Emilian polttareista. Juhlittiin esikoisen eskarin päättäreitä, ja kesäloman kynnyksellä tein meidän ihanalle 5-vuotiaalle kesähaastattelun. Käytiin myös päiväretkellä upeassa Porvoossa yhdessä koko perhe. Ihana paikka niin lyhyen matkan päässä Helsingistä.

Kuukauden postausnosto: Lapsen tunteiden sanoittamisen tärkeys. Kirjoitin pitkän postauksen siitä, miten tärkeää on sanoittaa lapsen tunteita ja opettaa hänet käsittelemään, ymmärtämään ja kertomaan omista tunteistaan.

Kesäkuu:

Lapset jäivät pitkälle kymmenen viikon kesälomalle ja me oltiin siitä niin fiiliksissä. Kuukausi alkoi loman lisäksi muutenkin loistavissa fiiliksissä, sillä päästiin isojen tyttöjen kanssa vihdoin kauan odotetulle Marcuksen ja Martinuksen keikalle! Se oli kyllä niin mahtava kokemus. Puheesta oli puhetta (heh) sillä tein kattavan katsauksen meidän perheen kaksikielisyyteen  ja jaoin muutamia random-lauseita meidän perheen arjen keskeltä.

Kuun puolivälissä Otonkin loma alkoi mahtavissa meiningeissä, kun juhlittiin Oton 28v-synttäreitä kaveriporukalla, ja vain pari päivää sen jälkeen aloitin ensimmäisen lomani kahteen vuoteen, kun me lähdettiin koko perhe Rodokselle. Jaoin 10 ihaninta hetkeä Kreikasta, ja suoraan Kreikan reissun jälkeen me otettiinkin nokka kohti Oulua. Osallistuin kesäkuussa myös Näin valehtelen netissä -blogihaasteeseen, joka oli sangen mielenkiintoinen.

Kuukauden postausnosto: #Olisinpatiennyt. Osallistuin Maaret Kallion postaushaasteeseen, jossa kirjoitin ylös asioita, joita toivoin, että olisin tiennyt jo teininä. Postauksen kirjoittaminen oli ihan älyttömän koskettavaa mulle, ja mua alkoi itkettää edelleen näin puolen vuoden jälkeenkin sitä lukiessa. Siinä tiivistyi niin monet asiat, jotka vaikuttaa muhun ihmisenä edelleen.

Heinäkuu:

Kuun alussa oltiin vielä Oulussa ja päästiin Oton kanssa kahdestaan deiteille, joilla käytiin mm. hautausmaalla. Käytiin Oulussa lasten kanssa Kiviniemen Muumipuistossa, ja lopulta palattiin kotiin muutaman viikon kesäreissailun jälkeen. Jaoin blogissa vielä Kreikan reissulta kokemuksia Kolymbia Beachista ja Hotel Kolymbia Starista jossa yövyttiin, sekä meidän perheen vinkkejä Rodoksen saarelle. Helsinkiin päästyämme jatkettiin lomailua pikkureissujen merkeissä. Käytiin lasten kanssa Inkoossa Lomamäen lemmikkipuistossa, missä päästiin syöttämään kettuja! Se oli yksi kesän ikimuistoisimpia juttuja, ja olen ikuisesti kiitollinen Oton ihanalle pikkuserkulle, joka pyysi meitä matkaseuraksi paikkaan, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan.

Heinäkuussa nautittiin aivan älyttömistä superhelteistä, ja saatiin vihdoin kunnon kesä! Tehtiin päiväreissu eka kertaa ikinä lasten kanssa Muumimaailmaan (missä meidät yllätti yhtäkkiä jäätävä ukkonen ja kaatosade), ja käytiin myös Lintsillä. Parasta kuukaudessa olivat kuitenkin iltauinnit, sillä mun serkku ja äiti tulivat meille Oulusta kylään, ja päästiin melkeinpä joka ilta käymään iltauinnilla lämpimässä vedessä lasten mentyä nukkumaan, kun mun äiti valvoi heidän unta. Toki me kyllä uitiin lasten kanssakin lähes joka päivä. Sanon siksi melkein joka ilta, koska yhtenä iltana me ei mentykään uimaan, vaan napattiin kaupunkipyörät alle Oton ja mun serkun kanssa, ja mentiin piknikille. Jaoin blogissa myös kokemuksia sisarussuhteista kolmen lapsen perheessä, sekä meidän perheen kesäloman ruokalistaa.

Kuukauden postausnosto: Rodoksen loma videolla. Tämä on meidän ihana kesämuisto, johon on taltioitu kaikki tärkeimmät tunnelmat Rodoksen reissulta. Lapset haluaisivat katsoa tätä suunnilleen joka toinen päivä ja osaan tämän varmaan ulkoa.

Elokuu:

Kuukausi alkoi hyvällä fiiliksellä, sillä heinäkuun vikana päivänä me vietettiin Lapset päättää -päivää, joka oli aivan mahtava kokemus meille kaikille. Sen jälkeen olikin hyvä lähteä Oton kanssa unelmatreffeille, kun taapero yökyläili ensimmäistä kertaa ikinä isosiskojensa kanssa. Lunastettiin siis Oton iskän antama joululahja: hotelliyö, ravintolaillallinen ja yön yli -lastenhoito. Täydellinen lahja, ja saatiin muuten tänä vuonna samanlainen lahja! Nyt tosin ei ajateltu odottaa ihan yhtä pitkään lunastuksen kanssa, viime vuonna ei vaan raaskittu laittaa kuopusta yön yli hoitoon ennen kuin vasta elokuussa. Kaikki sujui silloin aivan loistavasti, vaikka taapero alkoikin olla jo tahtoa täynnä!

Pian treffien jälkeen lähdettiin vielä minilomalle Ouluun ennen arkeen paluuta. Loma oli ihana, vaikka meidän mökkireissulla mulla murtuikin varvas. Elokuu oli murtuneesta varpaasta huolimatta hienojen merkkipaalujen kuukausi: ekan yökylän lisäksi kuopus täytti 1,5 vuotta, ja lopetin imetyksen, kun hän ei enää ollut itse kiinnostunut siitä. Sen lisäksi mä jaoin meidän vanhempien fiiliksiä siitä, että esikoinen menee kouluun, ja tottakai kerrottiin myös esikoisen luvalla miten eka koulupäivä sitten oli sujunut. Elokuussa myös paljastin, että meidän perheessä onkin nyt kaksi ekaluokkalaista, koska Otto aloitti myös opinnot ammattikorkeakoulussa samana päivänä kuin esikoinen aloitti koulu-uransa.

Esiteltiin esikoisen kanssa hänen vaatekaappinsa sisältö, sillä koululaisen pukeutuminen kiinnosti monia. Inspiroiduin kirjoittamaan siitä, millaista on olla ainoa lapsi ja päästin teidät kurkkaamaan, miltä meidän kotona näyttää aivan tavallisena arkipäivänä ilman yhtään stailausta. Kuukauden lopussa mun yritys täytti kaksi vuotta, ja kirjoitin postauksen meidän kesästä, koska fakta on se, että kesä 2018 oli kyllä ihanin ikinä.

Kuukauden postausnosto: Tulevaisuus ja haaveet 2011 vs. 2018. Löysin vanhan postauksen vuodelta 2011, johon olin listannut tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Vertasin nykyhetken tilannetta sekä haaveita seitsemän vuoden takaisiin, ja tämä oli mulle itselleni tosi ajatuksia herättävä postaus tehdä.

Syyskuu:

Meidän ihana 5v pääsi esittelemään oman iloisen ja värikkään vaatekaappinsa syyskuussa. Se taisikin olla kuukauden ”tasaisin” postaus, sillä muuten kuukausi tuntui olevan yhtä vuoristorataa mahtavine huippuineen ja ei-niin-mahtavine aallonpohjineen. No okei, fiilistelin myös ihania rentoja päiviä taaperon kanssa ja nostin tapetille puhumisen tärkeyden parisuhteessa, sekä jaoin 10 arkikuvaa syyskuulta, joten todistetusti meillä oli myös sitä tasaista arkea.

Mutta muuten oli lähinnä juhlan ja kriisien vaihtelua. Meidän esikoinen täytti seitsemän vuotta, ja vietettiin ihanat emoji-teemaiset 7v-synttärit hänen kanssaan. Mäkin täytin 27 vuotta, ja sain Otolta maailman ihanimman lahjan: Guccin GG Marmont Matelasse -laukun. Ihanien juhlahetkien lisäksi kärsin myös pahimmasta migreenistä moneen vuoteen, ja jouduin käyttämään silmälappua useamman päivän, sillä meidän taapero tökkäsi mulle kipeän haavan silmään. Se oli kyllä sellainen kokemus, että ei tarvitse toiste kokea, huhhuh. Onneksi selvittiin näistä vastoinkäymisistä muutaman päivän kivuilla ja säikähdyksellä, olisi voinut käydä pahemminkin.

Kuukauden postausnosto: 15 helppoa ja nopeaa arkiruokaa meidän perheen ruokalistalta. Tähän postaukseen on koottu niin monta meidän arkiruokalempparia, että aina kun tarvitsen inspiraatiota kauppalistan tekoon, aloitan tästä. Yleensä ainakin joku näistä nappaa!

Lokakuu:

Aloitin kuukauden isolla teemalla: kirjoitin postauksen rohkaisuksi kaikille heille, joita pelottaa, että lapsiperhe-arki on ihan hirveää. Tämän pohjalta syntyi ajatus erilaisista perheistä kertovasta postaussarjasta ensi vuodelle. Sitten siirryttiin kevyempiin aiheisiin, ja vastasin suosittuun 33 kysymystä -blogihaasteeseen omalta osaltani. Otto vastasi loppukuusta miehen näkökulmasta 33 kysymykseen, kun sama haaste otti uuden suunnan uusilla kysymyksillä. Me käytiin lasten kanssa minilomalla Ahvenanmaalla, ja syyslomalla ajeltiin Ouluun. Järkättiin myös esikoiselle liikunnalliset kaverisynttärit.

Esittelin mun vaatekaapin kulmakiviä (kun kaikki lasten vaatekaapit oli jo käyty läpi), ja mun makuupussitakki herätti ajatuksia kommenttiboksissa. Sitten olikin vähän isompien uutisten vuoro, kun paljastin, että me etsitään omaa kotia. Newsflash! Etsinnät eivät vielä ole tuottanut tulosta tässä parissa kuukaudessa, vaan edelleen etsitään. Pohdiskelin oman luonteeni vahvuuksia ja heikkouksia, ja kerroin meidän vauvavuoden jälkeisestä kuherruskuukaudesta Oton kanssa. Ilmastoraportin jysähdettyä ilmoille mä otin vihdoin armottoman itsekriittisen parin viikon tuskailun jälkeen kantaa ilmastoasioihin.

Yhdeksi vuoden kommentoiduimmista postauksista nousi Miten löytää ystäviä -postaus, jossa te saitte laittaa kaverinhakuilmoituksia, ja etsiä samanhenkistä seuraa. Olisi mahtavaa kuulla oletteko löytäneet toisenne ilmoitusten perusteella, ja ehkä tavanneet, tai saaneet juttuseuraa?

Kuukauden postausnosto: Millaista on olla kroonisesti masentuneen läheinen? Tämä on mulle itselleni yksi tärkeimmistä postauksista joita olen kirjoittanut, koska tässä sain purettua niin monia tunteita ja ajatuksia, joita mun sisälle oli vaan kertynyt. Oli myös ihan älyttömän mielenkiintoista ja voimaannuttavaa kuulla muiden masentuneiden ihmisten läheisten kokemuksia ja ajatuksia.

Marraskuu:

Me otettiin marraskuussa rennosti ja yritettiin ottaa ilo irti niistä lyhyistäkin valoisista hetkistä, vaikka välillä se pimeys tuntui lamaannuttavalta. Kyselin teiltä IG Storiesissa, että mitä te oletatte minusta, ja sain liudan super mielenkiintoisia oletuksia, joista koostin postauksen. Tätä oli niin hauska tehdä! Mä annoin meidän lasten pukea mut anna lapsesi pukea sinut -päivänä, ja totesin myös, että on aika siistiä olla jo vähän isompien lasten vanhempi. Juhlittiin isänpäivää ja juhlittiin myös lukijailtaa, jossa sain tavata monen monta mahtavaa tyyppiä sieltä näyttöjen takaa!

Paljastin, että Otto jää ensi keväänä opintovapaalle, ja se olikin syksyn paras ja ihanin uutinen. Ei enää montaa viikkoa siihen, että me saadaan olla yhdessä päivisin! Käytiin katsomassa joulukadun avajaisia, joissa mä missasin joulupukin kokonaan ja pyöräytettiin olohuoneen järjestys uuteen uskoon. Loppukuusta kerroin teille mikä ihme on PERHEKASA ja fiilistelin sitä, että pimeä marraskuu on vihdoinkin ohi.

Kuukauden postausnosto: Tuleeko meille neljäs lapsi? Eli siis #maharauha. Ei lisättävää, se kannattaa käydä lukemassa, jos ei ole vielä tullut vastaan. Tämä oli koko vuoden luetuin teksti ylivoimaisesti.

Joulukuu:

Tajuttiin joulukuun alussa, että hitto – se monta vuotta odotettu ja vähän jännäiltykin ekaluokka oli jo puolivälissä! Ja meillä on mennyt loistavasti. Joulukuun ajan blogissa pyöri joulukalenteri, jonka tein tänä vuonna ehkä enemmän antaumuksella kuin koskaan ennen. Päässä pyöri kuitenkin muitakin tärkeitä teemoja kuin vain joulu, kuten työn ja perhe-elämän yhdistäminen. Marraskuussa järjestetyssä Lapsistrategia 2040-vaikuttajaillassa inspiroiduin niin monesta aiheesta, että se tulee näkymään blogissa vielä ensi vuoden puolellakin. Itsenäisyyspäivänä halusin kertoa, mitä suomalaisuus minulle merkitsee. Me käytiin Tuomaan markkinoilla ja valmistauduttiin täydellä sydämellä jouluun.

Me pidettiin tyttöjen kanssa ihanat pyjamabileet ja katsottiin kolme leffaa! Se oli ihan parasta, ja täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi mahdollisimman pian. Lapset halusivat tehdä jouluhaastattelun, josta tuli aika hauska. Me myös autettiin joulun alla apua tarvitsevia yhdessä lasten kanssa. Kuvattiin videolle meidän tavallinen lauantaipäivä, ja vietettiin aivan mielettömän ihana ja rentouttava joulu ja joululoma lasten kanssa.

Kuukauden postausnosto: Minä rakastan sinua. Meidän taapero sanoi ensimmäistä kertaa nuo sanat minulle, ja siitä herkistyneenä kirjoitin rakastamista koskien muutamia ajatuksia ylös.

Tämä vuosi on ollut aivan älytön vuosi. Niin täynnä hyvää onnea, iloa, naurua, rakkautta, myös surua ja haikeuttakin etenkin näin vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Silti olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, joka ollaan saatu kokea. Tämä vuosi on ollut paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa vuosi sitten. En voi kuin pitää peukut pystyssä ja sormet ristissä, että hyvä onni jatkuu ensi vuonnakin, ja saadaan nauttia terveydestä, rakkaudesta ja hyvästä fiiliksestä myös silloin. Ihanaa uutta vuotta kaikille, nähdään ja kuullaan ensi vuoden puolella, siitä tulee MAAGINEN!