Yhteistyössä Fazer. Järjestettiin viikonloppuna ystävien kanssa yhteinen aamupalahetki, tai no brunssiksi se enemmän jo kääntyi kun kello oli niin paljon. Käytiin aamulla testaamassa yhdessä vauhdikasta taaperojumppatuntia, ja sen jälkeen maistui kaikille herkullinen ja terveellinen mysliaamupala. Pitäisi useamminkin järjestää yhteisiä aamupaloja ystävien kanssa, se oli niin kivaa.

Aamiaishetken aikana me maisteltiin uusia Fazerin Alku -myslejä, joissa ei ole ollenkaan lisättyä sokeria, ja jotka eivät sisällä ollenkaan vehnää. Mä olen todella tarkka siitä että meillä ei koskaan ole tarjolla mysliä missä olisi lisättyä sokeria, sillä usein sitä on niissä ihan uskomattoman paljon. Lisättyä sokeria on yleensä eniten myslin kuivatuissa hedelmissä, jotka on sokeroitu oikein urakalla. Alku-mysleissä näin ei siis kuitenkaan ole. Mä olin todella positiivisesti yllättynyt siitä että vihdoin on suomalainen, Lahdessa valmistettu vaihtoehto naapurimaan lisäsokerittomille mysleille. Aina mieluummin ostan lähellä tuotettua kuin ulkomaista.

Hyvin harva mysli on onnistunutta mun mielestä, sillä usein sitten sokerittomuus näkyy myös mauttomuutena. Alku-mysleistä makua kuitenkin löytyy tosi runsaasti, ja mun sekä lasten lemppari on etenkin Alku omenainen kaura-granola jossa on runsaasti herkullista kuivattua omenaa ja rouskuvaa kauraa. Myös Alku Kotipuutarhamysli on tosi hyvää ja maukasta, siinäkin on omenaa ja lisänä myös marjoja ja terveellisiä siemeniä. Nämä kauraiset myslit pitävät myös nälkää hyvin yhdessä lisäsokerittoman jugurtin kanssa.

Joskus kun kaipaan makeutta ja pientä hemmottelua, lisään pikkuisen hunajaa myslin ja jugurtin joukkoon, tämä on perinne jo lapsuuden kesistä jotka vietin mummolassa. Mummulla oli aina sokeroimatonta mysliä ja sen kaveriksi banaanisiivuja ja hunajaa. Meidän bileissä ei nyt ollut banaania, mutta mansikat ja hunajameloni, sekä mun suosikki  eli kuivatut karpalot, maistuivat myslibowleissa hyvin myös.

Olen huomannut että lapset rakastavat buffet-muotoisia aamupaloja, sitä että saa itse valita useista vaihtoehdoista ja koostaa ihan tasan omannäköisensä annoksen. Ja kyllä se tuo pientä luksusta aamuun kun on tuoreita ihania aineksia ja kaikkea hyvää mistä valita. Uudet Alku-myslit on kyllä tulleet jäädäkseen, sillä alunperin sain nuo testikappaleet jo elokuussa jolloin me niitä ekan kerran maisteltiin, ja sen jälkeen on pitänyt ostaa jo monta pakettia lisää. Aamu ei ala ilman granolaa!

KILPAILU: Mikä on teidän suosikki Alku-Mysleistä, jota haluaisitte maistaa tai olette jo maistanut?Kurkkaa vaihtoehdot Fazerin sivuilta ja kerro miten haluaisit nauttia lempimysliäsi. Kommentoi suosikkisi, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja osallistut arvontaan jossa voi voittaa Alku-tuotepaketteja! Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 9.10.2016 klo 22.00 asti. 

Yhteistyössä Fazer.

Ihanaa päivää kaikille!

 

Yhteistyössä Henki-Fennia. Huomenna mun äidillä on synttärit, hän täyttää 56 vuotta. Kymmenen vuotta sitten, maaliskuussa 2006, mun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan. Hän oli silloin 45-vuotias, ja mä olin 14. Äiti oli vakaassa työssä vakuutusyhtiössä, oltiin vasta muutettu Helsingistä Ouluun meidän koko suvun luokse, meillä oli makea uusi kämppä keskustassa ja kaikki hyvin. Kunnes ei enää ollutkaan. Yhtäkkiä meidän koko elämä mullistui hirveän sairauden seurauksena. Äiti taisteli hengestään teho-osastolla, ja mä pienenä 14-vuotiaana pelkäsin yli kaiken että menetän ainoan vanhempani ja perheeni, mun rakkaan äidin.

Kun äiti pääsi sairaalasta kotiin, mä pelkäsin olla yksin hänen kanssaan. Pelkäsin että kaikki toistuu, joudun soittamaan ambulanssin jälleen ja menetän äidin. En uskaltanut nukkua ja pelkäsin kuollakseni lähteä kouluun aamuisin. Pelkäsin tulla koulusta kotiin, koska pelkäsin että kotoa löydän elottoman äidin. En halunnut lähteä edes rippileirille koska olin ihan varma että äiti ei selviäisi viikkoa ilman mua. Eivätkä ongelmat siihen loppuneet, aivoinfarktin seuraukset olivat kauaskantoisia odottamattomillakin tavoilla. Sairauteen määrätyn väärän lääkityksen takia äiti menetti liikuntakykynsä vuosiksi, joutui useampaan leikkaukseen ja aivoinfarkti vei myös työkyvyn mukanaan ja toi tilalle masennuksen.

Työkyvyn mukana meni talous. Miksi? Koska ironista kyllä, vuosikymmenet vakuutusyhtiössä työskenneellä äidilläni ei itsellään ollut henkivakuutusta. Hän oli vakuuttanut kodin, auton ja lapsensa mutta unohtanut itsensä. Vielä kymmenen vuotta infarktin jälkeen äiti taistelee samojen ongelmien kanssa jotka kymmenen vuotta sitten alkoivat. Vaikka hän on voittanut sairauden ja kykenee elämään melko normaalia eläkeläisen elämää pienistä terveysongelmista huolimatta, hän taistelee edelleen talousongelmia vastaan. Ja se on äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa, ja omalta osaltaan vaikeuttaa paranemista esimerkiksi masennuksesta.

Mun mielestä se on aina ollut nurinkurista, ensin menetät sen kaikkein tärkeimmän: terveytesi, ja sen lisäksi sitten vielä koko muu elämä menee aivan pyllylleen. Ei sen niin pitäisi mennä. Eikö se jo riitä että ei voi enää olla yhtä hyvinvoiva kuin ennen? Pitääkö sen lisäksi vielä menettää talous ja sen mukana koti, auto ja kyky tehdä mitään mukavaa tai yllättävää elämässä. Ei ole pakko. Jos ottaa henkivakuutuksen ajoissa. Silloin voi keskittää kaiken omaan terveyteen ja parantumiseen. Ja luottaa siihen että talouskin kantaa.

Kun tulin äidiksi viisi vuotta sitten, otin itsekin henkivakuutuksen yhdessä Oton kanssa. Mä toivon maailman eniten että sille ei koskaan ole tarvetta, mutta äidin sairastuminen osoitti että koskaan ei voi tietää eikä koskaan voi varautua liikaa. Munkin äiti oli terve ja hyvinvoiva 45-vuotias ennen sairastumistaan. Jos ikinä mulle tai Otolle käy jotain, henkivakuutus auttaa niin sairauden hoidossa, mahdollisessa pysyvässä työkyvyttömyydessä kuin kuolemantapauksessakin. Nämä ovat hirveitä ja ikäviä asioita joita ei tosiaankaan haluaisi miettiä ikinä, mutta jos miettii valmiiksi, on elämä helpompaa siinä vaiheessa jos käy huonosti.

Meidän perheen jokaisella jäsenellä on henkivakuutus ja turva vakavan sairauden varalta, jotta me voidaan aina keskittyä olennaiseen mikäli jotain ikävää tulee eteen: paranemiseen. Henkivakuutuksella taataan sekä perheenjäsenten turva kuolemantapauksen sattuessa, että oma elintaso mikäli eteen tulisi vakava sairaus joka aiheuttaisi pysyvän työkyvyttömyyden. Lakisääteinen turva voi olla yllättävänkin alhainen, riippuen siitä kauanko on ollut töissä ja kuinka paljon on tienannut.

Henki-Fennian henkivakuutuksesta maksetaan kertakorvaus edunsaajalle perheenjäsenen kuoltua, ja henkivakuutus on voimassa 90-vuotiaaksi asti. Vakuutuksen voi ottaa 15-75 -vuotiaana. Pysyvän työkyvyttömyyden turvasta maksetaan myös kiinteä kertakorvaus, todistetusti pysyvän työkyvyttömyyden sattuessa. Se auttaa säilyttämään totutun elintason vaikka työkyky menisikin, ja sillä voi kattaa vaikkapa auton kuluja, asuntolainaa ja normaaleja elämiskustannuksia. Henkivakuutuksen hinnan voi laskea nettilaskurilla, eikä sen ottaminen vaadi käyntiä konttorissa tai edes puhelinsoittoa. Hinta määräytyy ikäsi ja valitsemasi korvaussumman mukaan. 

Monia asioita tulee lykättyä huomiselle, mutta henkivakuutus kannattaa ottaa viimeistään nyt heti.

LUKIJAKILPAILU: Missä tilanteessa sinä päätit ottaa henkivakuutuksen? Kommentoi kommenttiboksiin, lisää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja voit voittaa 50€ lahjakortin Stockmannille. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 2.10. klo 22.00 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ. Onnea kilpailuun kaikille!

Yhteistyössä Henki-Fennia.

 

Yhteistyössä Sabora Pharma. Raskaudessa eletään nyt 19. viikkoa, ja pahoinvointi alkaa olla suurimmaksi osaksi helpottanut muutamia tilanteita lukuunottamatta. Mulla pahoinvointiin on auttanut erityisesti kaksi juttua: syöminen, sekä Sabora Pharman Sea Band pahoinvointiranneke josta kerron teille nyt lisää. Pahoinvointiranneke on täysin lääkkeetön vaihtoehto pahoinvoinnin lievittämiseen, jonka teho perustuu siis akupainantaan. Sea Band -rannekkeet laitetaan molempiin käsiin ja ne painavat tiettyä akupistettä, joka sitten helpottaa pahoinvointia. Ensin olin vähän skeptinen että voiko tämä toimia edes, mutta toisaalta halusin helpottaa pahoinvointia nimenomaan ilman lääkkeitä, raskausaikana kun lääkkeiden syöminen on entistäkin tarkempaa ja niitä haluaa välttää viimeiseen asti.

Mulla pahoinvointia on aiheuttaneet erityisesti kolme asiaa: nälkä, hajut ja päänsärky. Alkuraskaudessa nälkä iski aivan yllättäen ja todella usein, ja jos ei ruokaa saanut sillä siunaaman sekunnilla kun nälkä tuli, alkoi armoton pahoinvointi. Mä en oksentanut raskauden takia kertaakaan, mutta kuvotuksen tunne oli todella voimakas tässä raskaudessa, pahempi kuin koskaan aiemmin. Hajut liittyivät myös voimakkaasti pahoinvointiin, näistä pahimpana mm. meidän auto, joka haisi siis uudelta käyttämättömältä autolta ja ihan todella kovasti. Oli niin ristiriitaista kun samaan aikaan huokaisi ihastuksesta istuessaan uuteen tilavaan ja mukavaan autoon, mutta sitten alkoi samantien etomaan kun se vaan haisi niin järkyttävälle! Päänsärkyä mulla oli myös usein, ja aina kun pää oli kipeä tarpeeksi pitkään, tuli särystä myös huono olo, ja tulee vieläkin vaikka puoliväli jo parin viikon päässä häämöttääkin.

Raskauspahoinvoinnissa ja päänsäryssä pahinta on niiden jatkuvuus ja se miten ne vaikuttavat arkeen. Varsinkin jos elämässä on raskauden lisäksi muutakin kuten työt, koulu, lapset tai lemmikit, olisi todella tärkeää säilyttää toimintakyky ja kyetä elämään normaalia elämää ja huolehtimaan oma osansa arjessa. Ainakin mulla se jos en kykene toimimaan, aiheuttaa stressiä, ja sitten se taas omalta osaltaan aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Siksi olen ollut tosi iloinen siitä, että olen voinut turvautua Sea Band -pahoinvointirannekkeiden apuun tarvittaessa. Rannekkeita voi pitää joko jatkuvasti, ns. ennaltaehkäisevästi, tai sitten ne voi laittaa käteen tarvittaessa. Mä sain ne käyttöön vasta sitten kun se pahin nonstop pahoinvointi alkoi jo hellittää, mutta olen käyttänyt näitä aina päänsärkykohtauksen iskiessä sekä autossa. Ja voin sanoa että viime viikkoina molemmat ovat olleet huomattavasti siedettävämpiä, kuin ilman rannekkeita.

Sea Band-ranneke on pehmeää joustavaa materiaalia, ja siinä on kova pallura joka painaa akupistettä. Ranneke oli helppo asettaa paikallaan kuvallisen ohjeen avulla kumpaankin käteen, ja sen tehon alkoi huomata hyvin nopeasti, ehkä n. vartissa pahoinvointi helpottaa jo huomattavasti mulla. Ranneketta voi hyvin käyttää muuhunkin kuin raskauspahoinvointiin, aina kun haluaa lievittää pahoinvointia lääkkeettömästi, tai ei voi käyttää pahoinvointilääkkeitä mutta tarvitsee silti pahoinvointiin apua. Sea Bandia voi käyttää esimerkiksi leikkauksen jälkeiseen pahoinvointiin tai matkapahoinvointiin, ja myös lapsille on omat pienikokoisemmat rannekkeet.

Sea bandilla on hintaa vain n. 20 euroa ja sitä saa laajasti apteekeista. 20 euroa on aika pieni investointi tuotteeseen, jolla on pitkä käyttöikä. Muutaman kuukauden käytössä en ole huomannut että rannekkeet olisivat yhtään kuluneet tai löystyneet, päinvastoin. Kaikilla akupainantaan perustuvat, ns. reflexologia-tuotteet eivät toimi, mutta selkeällä enemmistöllä ihmisistä kuitenkin. Olen onnekas että kuulun tähän enemmistöön, ja olen turvautunut akupainantaan muulloinkin, esimerkiksi edellisen raskauden loppupuolella kun 12 viikkoa jatkuneet supistukset alkoivat kyllästyttää ja yritin käynnistää synnytystä kaikin mahdollisin keinoin. Ja kyllähän se sitten käynnistyikin ja meni sutjakasti.

Raskauspahoinvointi on todella kuluttavaa ja rankkaa, ja se saattaa pilata raskauden ilon pitkäksi aikaa. Siksi kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisia apukeinoja, joista tämä on tietenkin turvallisin mahdollinen koska on täysin lääkkeetön. Jokaisen naisen pitäisi saada nauttia omasta raskaudestaan niin vähillä oireilla kuin mahdollista.

Yhteistyössä Sabora Pharma:

Oletteko kokeilleet akupainantaa tai sen vaikutukseen perustuvia tuotteita?

Olen mukana Libressen Surprise -kampanjassa, jonka tarkoituksena oli inspiroida meitä yllättämään läheisiä arjen keskellä pienillä kivoilla jutuilla. Kun aloin miettimään kenet yllättäisin, heti ekana mulle tuli mieleen Netta, Tiaran kummitäti ja yksi mun vanhimmista kavereista. Ei siis mua vanhempi, vaan ystävyyssuhde on yksi pisimmistä joita mulla on. Me ollaan asuttu jo yli kuusi vuotta satojen kilometrien päässä toisistamme, mutta ystävyys ei ole hävinnyt minnekään, ja edelleenkin, satojen kilometrien välimatkasta huolimatta Netta on yksi mun läheisimmistä ystävistä ja yksi eniten arjessa läsnä olevista ihmisistä, kiitos puhelimen ja whatsappin.

Me puhutaan useampana päivänä viikossa puhelimessa, yleensä aamuisin kun mä kävelen päiväkodilta kotiin tekemään töitä, ja Netta kävelee ehkä töihin tai kouluun. Tätä me ollaan tehty siitä asti kun tutustuttiin lukion ekalla, silloin vaan kummatkin käveltiin ulkona koiran kanssa ja puhuttiin puhelimessa. Mä olen iloinen että vaikka välimatkaa on tullut ja nähdään nykyään vain muutaman kuukauden välein, on tämä ihana tapa säilynyt. Ystävät ovat korvaamattoman arvokkaita, ja etenkin ne ystävät joille voi puhua ihan mistä tahansa, milloin tahansa.

Halusin yllättää Netan, kiitoksena ja piristyksenä näin syksyn tullen. Yllätysten ei tarvitse olla isoja, kun jo pienikin kiva juttu riittää tuomaan hymyn kasvoille. Puhelimessa höpöttelyn lisäksi meillä oli ennen tapana lukea yhdessä cosmoa, horoskooppeja ja kaikkea muuta mikä nyt teinityttöjä kiinnosti. Ajattelin että pieni nostalgiapläjäys olisi paikallaan, ja kasasin Netalle postipakettiiin cosmon, lempparisuklaata ja pienen kortin sekä paketillisen Libressejä, joissa on mukana vielä yllärilahja. Eilen Netta soittikin iloisena, ja kiitti paketista. Ja luki mulle horoskoopin.

Pitäisi tehdä näin useamminkin arjessa, yllättää läheisiä pienillä kivoilla jutuilla. Sen tietää itsekin miten kivaa on saada vaikka postikortti tai spontaani kahvikutsu kaverilta. Liian usein arjessa unohtuu, miten helposti voi tehdä toisen iloiseksi. Toisen ilahduttamisesta tulee aina itsellekin hyvä mieli.

Libresse haluaa omalta osaltaan myös tuoda pieniä iloisia yllätyksiä arkeen, ja niinpä jokaisen Libresse-paketin mukana on Libresse Surprise -kampanjan ajan kiva pieni yllärilahja, kuten esimerkiksi pompuloita, kasvonaamio tai pinnejä. Pakkauksissa on myös koodeja, joita keräämällä voi osallistua kampanjasivulla muiden palkintojen arvontaan, jossa on erittäin hyvät voittomahdollisuudet. Musta tämä on ihan huippu idea, koska yleensä silloin kun Libressejä tarvitsee, saattaa mieliala olla matalalla. Pieni yllätyslahja on omiaan piristämään juuri silloin!

Kannattaa tutustua kamppikseen, kokeilla yllättää omakin läheinen arjessa jollain kivalla pienellä jutulla. Siitä tulee oikeasti tosi hyvä mieli! Libresse Surprise –kampanjasivun arvonta sisältää lisää pieniä kivoja palkintoja, sekä lahjakortteja, ja tosiaan niitä on jaossa suuret määrät. Kilpailuun osallistut siis keräämällä Libresse Surprise -paketista koodin ja lisäämällä sen kampanjasivun arvontaan.

Yhteistyössä:

Mitä ylläreitä te keksisitte ystäville tai muille läheisille?

On uuden raskausviikkopostauksen aika, kun näitä olen täsmällisesti aina tiistaisin julkaissut. Nyt on vuorossa raskausviikko 16! Tällä viikolla mukana meiningissä myös rakas aviomieheni Otto, joka ystävällisesti suostui haastateltavaksi ja heittämään tyhmää läppää kuten aina. Täytyy tässä jo ennen videota sanoa että olen kyllä maailman kiitollisin siitä että mulla on Otto, vaikka tuskin se kenellekään on epäselvää muutenkaan. Mun arki tuon miehen kanssa on niin täynnä rakkautta, että en koskaan kuvitellut sellaisen olevan mahdollistakaan. Vuodesta, viikosta ja päivästä toiseen, eikä se rakkaus koskaan vähene vaan kasvaa vaan.

Raskausviikko 16 oli ja meni, ja hormonipäänsärkyä siihen kuului taas enemmän kuin pitkään aikaan. Se ainoa sallittu särkylääke eli Panadol ei mulla auta mitään, joten kolme päivää meni kärvistellessä, ja se saattoi vähän näkyä blogin aktiivisuudessakin. Päänsärkyisenä on hyvin hankalaa jaksaa tehdä yhtään mitään, kun kaikkein pahinta mulle on valo, tuli se sitten ikkunasta, lampusta tai tietokoneen näytöltä. Toivotaan, että tämä viikko sujuisi sitten taas paremmin.

Neuvolalääkärissä kaikki oli aivan kunnossa. Musta kuitenkin tuntuu, että en osannut itselleni laittaa sitä verenpainemittaria ihan oikein. Sain ihan erilaisen tuloksen mitä edellisviikolla neuvolan hoitajan vastaanotolla. Yläpaineeksi sain siis vain 99, mikä on alhaisempi kuin mitä multa on koskaan mitattu. Luulen että en saanut sitä tarpeeksi tiukalle itse. Mutta muuten kaikki oli hyvin, painoa ei ollut tullut mulle kuin pari sataa grammaa viikossa ja vauva on kasvanut hyvin.

Kuten videolla me kerrottiinkin, tyyppi on alkanut tunkemaan itseään ylöspäin mahasta, usein kun makoilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Mun maha menee ihan vinoon. Vauvan selkä ja pylly nousevat ihan selvästi ylös, se on jotenkin melkein pelottavaa miten selkeästi se tuntuu tuosta ihon läpi ja näkyykin. Niin pinnassa hän aina silloin on. Siinä sitä tajuaa, miten lähellä vauva on, ja miten haavoittuvainen hän on tuolla mahassa.

Vaikka toki kohtu suojaa jonkin verran, niin silti. On sitä pientä selkää silti ihana paijata. Ajatella, että minä suojelen tuota pientä murua siellä masussa, ja masun ulkopuolella, ihan kaikelta parhaani mukaan. Ainakin mun mielestä kaikki sellaiset vauvasivustojen läpileikkauskuvat äitien mahoista on välillä tosi harhaanjohtavia, kun niissä näyttää että ihon ja vauvan välissä olisi vaikka kuinka paljon kaikkea muuta, vaikka ei välttämättä ole.

Maha näyttää joka viikko ihan eri muotoiselta, tällä viikolla tämmöinen pötsi 16+0! Nyt mulla on menossa jo rv 16+5 ja maha näyttää taas ihan eriltä kuin tuossa kuvassa. Hassu maha!

Tänään on viimeinkin mun kauan odottamani lukijailta, ja olen aivan täpinöissäni täällä! Myös Otto ja tytöt tulevat mukaan iltaan, kaikki ketkä ovat ilmoittautuneet niiin nähdään siellä jee! Mä varmasti kuvaan illasta myös ainakin kuva- ja mahdollisesti myös videomateriaalia tänne.

Jos raskauspäiväkirjasta on mennyt joku video ohi, niin aiemmat osat rv 14 ja rv 15 meidän lasten kanssa löytyvät mun omalta youtube-kanavalta! Laittakaa kanava tilaukseen niin ette enää missaa videoita. Mahtia tiistaita kaikille!