Ette uskokaan kuinka paljon mä olen odottanut että pääsen kirjoittamaan meidän V-A-U-N-U-I-S-T-A! Käytiin ostamassa vaunut maanantaina, ja nyt olen muutaman päivän ehtinyt niitä työnnellä kotona ja ihastella ja kokeilla. Kirjoitin meidän alustavia pohdintoja lastentarvikehankinnoista alunperin jo elokuussa, ja silloin olin ihan varma että ostan meille Bugaboot. Arvatkaa ostettiinko? No ei. Me mentiin vielä yksi askel pidemmälle ja päätettiin sijoittaa Cybexin Eames Officen kanssa yhteistyössä suunniteltuihin Priameihin, joihin mä ihastuin saman tien kun ne ensi kertaa näin.

Me sovittiin jo heti aluksi, että kun tämä luultavasti on meidän viimeinen kerta kun vauvan tarvikkeita hankitaan, niin nyt ei pihistellä vaan hankitaan juuri sitä mikä tuntuu hyvältä ja meidän näköiseltä. Ja niin ollaan myös tehty.

Miksi me päädyttiin juuri Priameihin

Ensimmäisenä Otto ihastui Priameiden toimivaan travel systemiin, eli siihen miten kätevästi turvakaukalon saa niihin kiinni ja irti ihan sekunnissa. Mä tietenkin vähän hihittelin ja selitin että kuules tämä tämmönen travel system on ihan yleinen juttu ja löytyy suunnilleen kaikista rattaista nykyään, että siihen ei kannata ostopäätöstä vielä perustaa. Päätin kuitenkin kokeilla rattaita itsekin, ja tykästyin siihen miten kevyet ne olivat työntää. Näillä on nimittäin painoa kopankin kanssa vähemmän (9,6kg) kuin meidän vanhoilla tukevilla matkarattailla (11,5kg), joita olen viimeksi työnnellyt.

Me haluttiin rattaat jotka ovat nimenomaan kevyet, muuntautumiskykyiset, kauniit ja joissa on kääntyvät etupyörät. Siksi vaihtoehtona oli alunperin Bugaboo, sillä ovathan heidän rattaat äärimmäisen kauniita. Kävin koetyöntelemässä niitäkin pari kertaa ja kokeilemassa eri malleja, ja tykkäsin kyllä tottakai, mutta jotenkin ne eivät vaan tuntuneet yhtä hyvältä kuin Priamit. Cameleon3:t tuntuivat liian matalilta ja etupyörät aivan liian pieniltä. Buffalot taas tuntuivat liian isoilta ja jykeviltä. Kaipasin jotain niiden välistä, ja Priamit taitavat olla meille juuri se oikea välimuoto.

Mietin pitkään että ostaisinko silti Bugaboot, olinhan haaveillut niistä jo monta vuotta. Mutta tulin siihen johtopäätökseen, että jos ne Priamit nyt siitä huolimatta vaan yksinkertaisesti tuntuvat meille sopivammilta, niin miksi ei sitten otettaisi niitä. Ja niin me sitten pitkän jahkailun jälkeen päädyttiin ostamaan ne Priamit.

Vaunujen ominaisuudet

Priameissa on kauniit meleeratut kangasvaihtoehdot, joista mä tykästyin harmaaseen Manhattan Greyhin. Valitettavasti meidän ajoitus oli niin surkea, että ratasistuinta ei ollut enää saatavilla siinä värissä tämän vuoden puolella, vaan ostettiin nyt aluksi pelkkä vaunukoppa. Vuoden 2017 värit ovat juuri tulossa myyntiin, ja saattaa olla että ostetaan joko harmaa tai sitten joku makea erityisvärinen tai -kuosinen Lux-istuin sitten kun niitä on saatavilla, ehkä jo tammikuussa. Ei onneksi ole kiirettä, sillä vauva itse tarvitsee rataistuinta vasta joskus loppukesästä/alkusyksystä syntymäpäivästään riippuen.

Priamit ovat leveydeltään 57,5cm, eli ihanan kapeat ja pienet, vain 2,5cm leveämmät kuin meidän vanhat matkarattaat ja 2,5 cm kapeammat kuin esimerkiksi Cameleon3:t. Niissä on säädettävä työntöaisa, ja tulevan rataistuimen voi kääntää kumminpäin tahansa. Ne menevät yhdestä napista helposti kokonaan kasaan pieneen kasaan, ja niissä on sama kätevä ominaisuus kuin bugiksissa: työntösuuntaa voi vaihtaa niin, että isot takapyörät ovatkin etupyörät ja raivaavat tietä rattaille lumihangessa tai hiekassa. Kunnon talvimeininkejä varten voi tietysti ostaa vielä eturenkaiden tilalle sukset, hah!

Yksinkertainen Travel System

Travel system on todella ihanan yksinkertainen käyttää ja kuuluu hintaan Cybexin omien kaukaloiden kanssa, jollainen meilläkin on*. Rattaiden runko yksin vie ihan supervähän tilaa, ja meidänkin tilavan citymaasturin takakonttiin jää ruhtinaallisesti tilaa vielä rungon jälkeenkin. Mukana tuli myös sadesuoja.

Vaunukopassa on SPF50-suojakertoimella varustettu XXL-kuomu, joka suojaa muotonsa puolesta todella hyvin niin auringolta kuin tuulelta ja tuiskultakin. Siinä on myös kurkistusikkuna takaosassa. Työntöaisa on korkeussäädettävä ja päällystetty mustalla keinonahalla, ja se tuntuu todella ylelliseltä ja ihanalta. Patja on pehmeä ja laadukas. Me valittiin rattaille chromen värinen runko, joka on mun mielestä ihan yli ihana! Ja renkaiksi valittiin kolmesta vaihtoehdosta trekkingit, jotka sopivat niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Ne ovat cityrenkaiden ja maastorenkaiden välimuoto eli juuri sopivat meille, ja kääntyvät 360 astetta mutta voidaan myös lukita suoraan eteen.

*Kaukalo saatu blogin kautta.

Ensivaikutelma

Nyt tosiaan rattaat on seisoneet kaksi vuorokautta meidän olkkarissa. Olen niitä työnnellyt ja testannut kaukalon kanssa ja kopan kanssa ja vaunuverhon kanssa ja lämpöpussin kanssa ja vaikka ja miten. Ja onhan ne nyt ihan yli-upeat! Mä olen niin tyytyväinen meidän valintaan. Ja tavallaan musta on kiva että meillä ei vielä ole ratasistuinta, koska se antaa mulle aikaa miettiä mikä olisi ihanin väri ja kuosi. Mä olen kuitenkin niin tuuliviiri ja saattaa olla että ihastun johonkin ihan toiseen väriin tai kyllästyn tähän nykyiseen, niin sitten kun saa vielä erikseen ostaa ratasistuimen niin saa ikäänkuin kokonaan uudet rattaat.

Ulkona me ei olla rattaita vielä työnnelty, koska tuolla on niin märkää ja ällöä ja on paljon helpompaa kun ne ovat vielä ihan puhtaat renkaistakin kun kannettiin ne sisälle, tai siis Otto kantoi. Nyt en vaan malttaisi enää odottaa että pääsen työntelemään meidän miniä noissa!

Tyylikäs vaihtoehto

2015 markkinoille alunperin tulleista Priameista on tänä vuonna tullut saataville myös ihan mieletön Jeremy Scottin suunnittelema malli kultaisin siivin koristeltuna. Ne ovat varmaan tyylikkäimmät ja cooleimmat rattaat mitä olen ikinä nähnyt, mutta johonkin oli raja vedettävä, designer-versiolle tulisi nimittäin hintaa yli 3000 euroa, mikä menee ainakin mulla jo vaunujen kipurajan yli.

Kirjoitan tarkemmin vaunuista käyttökokemuksia heti kunhan niiden matkustaja on saapunut maailmaan ja ollaan päästy testaamaan vaunuja ihan tositoimissa. Mutta tässä vielä pieni infopaketti rattaista lopuksi, ja jos tulee mieleen jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä! Mä yritän vastata parhaani mukaan vaikka en ihan  ekspertti vielä olekaan. Priameista tuntuu olevan harmillisen vähän käyttökokemuksia suomen kielellä netissä, joten haluan ainakin itse tuoda tähän muutoksen. Mutta englanniksi ja ruotsiksi löysin useamman arvostelun jotka vakuuttivat mut.

 Cybex Priam perusinfoa:

Mitat kasattuna: Pituus 95,5cm, Leveys 57,5cm, Korkeus 31cm

Paino: Runko 4,9kg Vaunukoppa 4,7kg

Kevyt alumiinirunko, Denim-kankaat ja tekonahkayksityiskohdat.

Hinta: Runko 700€ + vaunukoppa 400€ + Lux-istuin 450€ / Yhteensä 1550€

Mitä tykkäätte vaunuista? Löytyykö joltakin teistä samat menopelit?

Luukussa nro. 21 pääsette lukemaan kuinka meidän lapset selittävät joulusanoja. Tein tämän ekaa kertaa viime vuonna, ja se oli musta aivan hurjan hauska (viime vuoden vastaukset pääsette lukemaan TÄSTÄ). Ajattelin että olisi hauskaa myös kuulla miten neitien vastaukset eroavat tänä vuonna viime vuodesta, sillä viime vuonna varsinkin nuorempi neideistämme oli niin pieni että vastaukset olivat vielä hänen osaltaan aika pitkälti höpöhöpöä. Mutta nyt oli ihana kuulla hänenkin ajatuksiaan jouluun liittyvistä asioista. Tuli näistä silti aika liikkiksiä näistä vastauksista vaikka isoja tyttöjä jo ovatkin!

TONTTU

Z: No äiti sehän on joulupukin lapsi. Ja mikä on tonttujen äiti? No se on tietenkin joulumuori!

T: No se on semmoinen pieni joulupukki joka tekee lahjoja ja auttaa joulupukkia.

JOULUKUUSI

Z: No se on semmonen mikä meillä on. Semmonen värikäs ja hieno.

T: Semmoinen puu mikä koristellaan jouluisin.

JOULUSUKKA

Z: Noo mä en tiiä. Eikun, tiiänpäs: Se on tulitakan koriste.

T: Semmoinen sukka mikä on myös ikäänkuin joululahja, sinnekin laitetaan jotain yllätyksiä sisään. Sieltäkin voi saada semmoisia joulujuttuja. Ja niitä ei laiteta jalkaan. Meillä ei oo joulusukkia koska niitä on Amerikassa. Mutta me voitais ens jouluna laittaa.

PIPARI

Z: Se on semmosta joka on tehty piparitaikinasta.

T: Semmoinen keksi mitä syödään talvella, mitkä on tosi hyviä ja ne tehdään ihan itse ja niitä voi koristella ihanilla nomparelleilla ja kuorrutteilla.

LANTTULAATIKKO

Z: Semmonen missä on sellasta pölyä.

T: Semmonen laatikko mitä syödään jouluaattona.

JOULURAUHA

Z: Se on semmonen jossa rauhotutaan ettei tapella.

T: Joulurauha on semmonen rauha mikä pitää saada jouluisin kun haluaa rauhaa ja iloa, kun jouluna pitää olla kivaa ja kaikkien kiltisti.

JOULUTÄHTI

Zelda: No se on semmonen joka on joulukuudessa.

Tiara: Noo semmoinen tähti mikä koristellaan joulukuusen latvaan. Niitä ei voi olla muualla mutta niitä on olemassa myös pieniä mitä voi ripustaa koristeeksi.

KORVATUNTURI

Z: Se on semmonen jossa joulupukit käy selittämässä korvat.

T: Joulupukin yleinen talo missä ne yleensä hengaa ja sieltä tontut lähtee kurkkimaan ympäriinsä kaikkia lapsia, ja siellä myös porot ja lumiukot on.

JOULUPUKKI

Z: No se on semmonen joka tuo lahjoja koska sitten on joulu.

T: Joulupukki on se iso tonttu millä on pitkä parta ja se on valkopunainen ja se tuo lapsille lahjoja.

KULKUNEN

Z: No se on semmonen jotka on porossa kiinni.

T: Kulkunen on semmonen joulukoriste missä on semmoinen kilinä sisällä ja sitä voi heiluttaa ja niitä on olemassa myös sellaisia kaulapantoja mitä laitetaan porojen kaulaan missä on kolme semmoista ja sellaisia soittimiakin on olemassa.

MIKÄ ON PARASTA JOULUSSA?

Z: Se että me leikitään yhdessä ja juodaan vaahtokarkkikaakaota ja joulupukki tulee käymään ja mummu. Ja se että me ollaan muutettu.

T: No jouluruoka ja lahjat. Ja jouluruuassa saa lanttulaatikkoa ja kaikkea ihanaa ja riisipuuroa.

Lisäsin tuon viimeisen kysymyksen, sillä kuopus vastasi jo siihen ennen kuin ehdin kysäistä yhtään mitään muuta kuin että tehdäänko jouluhaastattelu? Hän alkoi luettelemaan ihania asioita joulussa, ja aloin kirjaamaan niitä ylös. Musta oli aika ihanaa miten paljon hyvää ja ihanaa hänelle tuli mieleen joulusta ihan omasta takaa, meinasi vähän alaleuka alkaa väpättämään.

Ihanaa keskiviikkoa tyypit, kolmeee yötää jouluun on!

Me karattiin viime viikolla Oton kanssa treffeille testaamaan mieletöntä Finnkino Scape -salia Lifien ja Finnkinon kamppiksen merkeissä. Kun mua pyydettiin kampanjaan mukaan, mä melkein kiljuin riemusta että KYLLÄ koska päästiin testaamaan Suomen siisteintä leffasalia ja vielä katsomaan leffaa jonka tiesin että Otto haluaa todella kovasti nähdä. Muuten hän ei olisi varmaankaan keskellä joulukuun kiireisintä viikonloppua lähtenyt katsomaan leffaa, eikä välttämättä ollenkaan, koska hän ei enää näin loppumetreillä halua jättää mua yksin kotiin lasten kanssa illalla. Mutta tiesin että jos mä tähän lähden niin me molemmat nautitaan ja Ottokin pääsee tsekkaamaan leffan jota oli kovasti odottanut jo edellisestä leffasta asti.

Finnkino Scape on Helsingin Tennispalatsista löytyvä premium-tason leffasali jossa oikeasti tuntee olevansa vähän paremmassa salissa ja saa katsoa elokuvaa Suomen suurimmalta valkonkankaalta italialaisilla nahkapenkeillä istuskellen. Jalkatilaa on runsaasti niin että raskaana olevakin saa pyöriteltyä nilkkoja ja oikaistua jalkoja pitkän leffan aikana. Ja ylelliseen suureen nahkapenkkiin oli ihana uppoutua, mä löysin monta hyvää asentoa jäätävän kokoisesta pötsistä huolimatta, ja olo oli hyvä koko leffan ajan.

Meidän istumapaikat oli tosi korkealla, en ole varmaan koskaan aiemmin ollut katsomassa leffaa niin ylhäällä. Mutta paikat oli mahtavat, niinkuin tosin varmaan salin kaikki paikat, sillä istuimet on porrastettu niin että kukaan ei varmasti istu toisen elokuvakokemuksen tiellä vaikka olisi vähän pidempikin kaveri. Ainoa miinus tietysti siitä että mulla kesti varmaan n. 3 vuotta kävellä (vaappua) portaat ylös riville 18, enkä uskaltanut lähteä vessaan koko leffan aikana koska olisin missannut siitä ainakin vartin ja kärvistelin viimeiset 40 minuuttia kun vauva monotti mua juuri sinne minne ei pissahädän aikaan kannattaisi. Selvisin kuitenkin koettelemuksesta, eikä se ollut salin vika ollenkaan, mä olen vaan tosi raskaana.

En ollut pitkään aikaan käynyt katsomassa 3D-elokuvaa, joten se yhdistettynä salin Dolby Atmos 360 -äänimaailmaan sai leffan tuntumaan välillä ihan epätodellisen todelliselta. Oli kyllä mahti kokemus, ja heittämällä paras Star Wars -leffa jonka olen nähnyt, tämä oli nimittäin ensimmäinen jossa en edes meinannut kertaakaan nukahtaa ja voin kertoa että jopa tykkäsin. Ottokin oli tyytyväinen kun kehaisin elokuvaa jälkikäteen, hän kun oli jo menettänyt toivonsa mun ja kulttiklassikkojen yhdistelmän suhteen. Ja aina raadollisen rehellinen aviomieheni totesi elokuvan jälkeen että ”Joo, mä en enää ikinä halua käydä missään muussa salissa katsomassa leffaa.”

Teki kyllä hyvää meille vielä ennen kunnon hössötysviikonloppua ja viimeistä työrutistusta ennen joululomaa ottaa hetki aikaa kahdestaan ja nauttia vaan leffasta, popcorneista ja toisistamme. Mä niin lupaan itselleni ja Otolle jo nyt, että me ei unohdeta miten ihania nämä pienet hetket on vaikka vauva-arki pian alkaakin. Otetaan niitä toisillemme senkin keskellä, ja nautitaan ja jaksetaan paremmin.

LUKIJAKILPAILU:

Saan kunnian arpoa teille Scape -saliin 5kpl kahden hengen lippupaketteja! Kenen kanssa sä lähtisit katsomaan leffaa Scape -saliin? Vastaa tämän postauksen kommenttikenttään ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kohtaan ja olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 27.12. klo 22.00 asti ja arvonnan voittajille ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Kannattaa ihmeessä käydä tsekkaamassa leffatarjonta ja ostamassa liput vaikka välipäiviksi leffaan, mä ainakin suosittelen kovasti sekä Scape -salia että Star Warsia!

Yhteistyössä Finnkino.

Ihan mahtavaa päivää kaikille ja onnea arvontaan <3

Luukut sen kuin hupenevat, ja enää neljä luukkua jäljellä tämän jälkeen. Tänään kurkataan meidän tyttöjen aattoaamun paketteihin, joita he jo kovasti odottavat. Aloitimme viime vuonna tämän aattoaamun paketti -perinteen, ja aion sitä jatkaa jatkossakin. Eli aattoaamuna tytöt saavat ikäänkuin ”jouluaaton selviytymispakkauksen” joka piristää ja auttaa joulupukin odotuksessa. Aattoaamun paketti oli mullakin lapsuuden perinteenä, mutta silloin se oli yleensä joku random lelu tai muu juttu. Meillä aattoaamun paketilla on aina sama sisältö: Jouluaaton juhlamekko, jouluisa kirja luettavaksi sekä herkkukaakaota gift-in-a-jar -tyylillä, josta nautiskella kun odottelee pukkia.

Viime vuonna oli myös joulupinnit, mutta koska joulupinnit on edelleen tallessa niin tänä vuonna laitoin mekoille seuraksi jotain mille oli enemmän tarvetta: mustat juhlasukkahousut. Tämä on musta kiva perinne, koska se auttaa jouluun valmistautumisessa. Me joka tapauksessa ostettaisiin tytöille jotkut kivat jouluaattovaatteet, joten miksi ei tehdä niiden antamisesta vähän jännittävämpää ja juhlavampaa? Kirjoja on aina hauska lukea ja tytöt saavat ajan kulumaan hyvin kun vaihtelevat kirjoja keskenään ja ihastelevat uusia mekkoja. Ja kaakao, kuka voisi vastustaa herkullista kaakaota?

Tämä paketti on sellainen että tytöt tietävät että tämä on lahja isiltä ja äidiltä eikä sillä ole edes mitään tekemistä joulupukin kanssa, se on vain jouluaaton piristykseksi tarkoitettu. Viime vuonna ne olivat tosiaankin kova hitti niinkuin etukäteen ennustin, ja uskon että näin myös tänä vuonna. Valkattiin tytöille sellaiset mekot joita tiedettiin heidän ihastelleen vähän jo aikaisemmin, nuoremmalle tietenkin glitteriä niin paljon kuin sielu sietää, ja vanhemmalle joulun punaista hänen toiveidensa mukaan.

Kirjavalinnat olivat myös aika iisit, nuorempi on hulluna barbeista ja tiedän että hän innostuu kun saa Barbien joulukirjan, ja vanhempi taas tykkää kovasti sellaisista vähän syvällisemmistä tarinoista joten valkattiin taattua Pekka Töpöhäntää. Eiköhän näiden parissa aika kulu ainakin hetken eteenpäin aattona, vaikka odotus onkin jännittävää.

Mulla alkaa olla jo niin joulufiilikset että en kestä! Aina joulun aikaan innostuin kuin lapsi itsekin ja se on ihanaa.

Mahtavaa päivää kaikille <3

Vastaanotin postaustoiveen vielä näin joulukalenterin loppuvaiheilla siitä, kuinka meillä suhtaudutaan joulupukkiin. Olen aiheesta joskus vuosia sitten blogiini kirjoittanutkin, mutta nyt tietenkin tämä alkaa olla entistä ajankohtaisempaa, kun lapsetkin ovat isompia. Eli joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, mitä me ollaan hänestä kerrottu lapsille? Saako lapsia huijata joulupukilla, entäs perinteinen tontuilla ja joululahjoilla kiristäminen?

Meidän lapset uskovat joulupukkiin, ja meillä käy joulupukki joka joulu. Eli kyllä, myös meillä on satuiltu lapsille tämän joulusedän olemassaolosta. Koen että ollaan annettu lapsille aika samantyyppinen lähestymistapa joulupukkiin jonka olen itsekin saanut lapsena äidiltä. He tietävät että joulupukki tuo kaikki lahjat, mutta he tietävät myös että joulupukki ei valmista kaikkia leluja Korvatunturilla yhdessä tonttujen kanssa, vaan vanhemmat, kummit ja mummit ostavat niitä myös kaupasta yhdessä pukin apuna ja pukki sitten jakaa ne aattona lapsille.

Sivusin aihetta myös tuossa viikko sitten kun vietiin Hopelle lahjapaketteja toisille lapsille yhdessä meidän tyttöjen kanssa. Joku kysäisikin että kuinka ollaan selitetty tytöille se, että jotkut lapset eivät saakaan pukilta lahjoja vaan muut ihmiset vievät niitä keräyspisteelle. Ja me ollaan tosiaan ihan rehellisesti kerrottu lapsille, että pukki ei voi viedä lahjoja jos ei kukaan ole ostanut niitä, ja että joillakin perheillä ei ole varaa ostaa itse lahjoja pukille tuotavaksi ja siksi me ja muut voidaan mahdollisuuksiemme mukaan auttaa niitä perheitä viemällä lahjoja keräykseen.

Meillä ei ole mitään ”Vain kiltit lapset saavat lahjoja” -bullshittiä koskaan syötetty lapsille, eikä heitä kiristetä sillä että pukki ei toisi lahjoja ollenkaan ”jos ei ole kiltti”, niinkuin ainakin vielä omassa lapsuudessani oli erittäin tavallista tehdä. Onneksi 2010-luvulla tiedetään että kaikki lapset ovat kilttejä, mutta eivät vaan aina käyttäydy mukavasti.

Mutta kyllä mekin ollaan sitä perinteistä tontut kurkkii-satua höpötetty lapsille, lähinnä siis siksi että heistä on niin jännittävää muka bongailla punaisia lakkeja ja koska jouluun kuuluu ainakin meillä pieni taianomaisuus. Mutta ollaan pyritty välttämään tonttujen yhdistämistä käyttäytymiseen. En tiedä tietävätkö tytöt miksi ne tontut kurkkivat, ne nyt vaan kurkkivat ja niitä on hauska yrittää nähdä. Pari kertaa he ovat ainakin olleet ihan varmoja että tonttu vilahti ikkunassa.

Uskon että ainakin meidän esikoinen tajuaa että pukkeja on useampi, ikää on kuitenkin jo sen verran ja kyky ymmärtää on monessa asiassa jo ihan uskomaton. Itsekin muistan kyllä aika pienenä tajunneeni että ei ne kaikki eri näköiset pukit vaan voi olla sama ihminen.  Itse en siitä välittänyt, eikä hänkään ole ainakaan toistaiseksi esittänyt purevia kysymyksiä joulupukin ainutlaatuisuudesta. Jos niitä alkaa tulla niin toki niihin rehellisesti vastataan.

Joulussa on taikaa, ja me juuri puhuttiin Otonkin kanssa siitä että jouluaatto vaan tuntuu juhlavammalta kun se punanuttuinen partahemmo käy pyörähtämässä vartin verran. Vaikka me ollaan jo aikuisia, niin salaa olen onnellinen siitä että meidän kolmosen ja esikoisen välillä on niin iso ikäero että sain vielä monen monta monituista vuotta jatkoaikaa joulupukin vierailuille sillä verukkeella että meillä on pienet lapset. Saa nähdä käykö meillä joulupukki vielä sittenkin kun lapset on aikuisia, hah! Ja mä olen sitäpaitsi käynyt Napapiirillä joulupukin pajassa, ja siitä on kuvakin todisteena. Että kyllä siellä joku joulupukki asuu ja mä ainakin haluan uskoa siihen vielä aikuisenakin edes vähän.

Elämä olisi tosi tylsää jos ei yhtään saisi nauttia saduista. Mun mielestä on todellakin  eri asia valehdella perustavanlaatuisesti jostain vakavista asioista omaksi edukseen, kuin piristää pienten lasten perinnejuhlaa pikkusadulla.

Mitä mieltä te olette? Onko joulupukkia olemassa, ja saako lapsille sanoa että on?

PS: Kuvituksena aiempien jouluaattojen kuvia, en kestä miten pieniä meidän pallerot on olleet???