Joko teillä on kaikki lahjat paketissa? Meillä EI! Meillä ei ole edes ostettu vielä muuta kuin lasten lahjat ja tässä alkaa tulla pieni kiire. Jouluaatto on viikon päästä. Mä lyön villisti vetoa että me ollaan Oton kanssa just ne jotka aatonaattona vielä shoppailee paniikissa toisilleen lahjoja, kun ei olla aiemmin ehditty. Lasten lahjat on olleet hankittuna jo viikkoja sentään, nehän ne on tärkeimmät. Ei meidän muiden lahjojen ostossa kauan menisi kun saisi koko konkkaronkan pakattua hetkeksi keskustaan, löytäisi sieltä parkkipaikan  ja kävisi ostoksilla kun sävelet ovat kuitenkin selvät.

Vielä pitäisi löytää aikaa paketoidakin kaikki lahjat, nämä kuvissa näkyvät neljä pakettia kun ovat ainoat jotka olen toistaiseksi saanut pakettiin asti, nekin kahdessa erässä illalla silmät ristissä juuri ennen nukkumaanmenoa.

Tämä paketointiurakka käy vaikeammaksi vuosi vuodelta, kun lapset ovat enemmän hereillä ja minä vähemmän aikaa hereillä kun väsähdän jo aikaisin! Mutta on se paketointi silti yhtä ihanaa edelleen. Luulen että laitetaan viikonloppuna Oton kanssa pystyyn pieni paketointipaja lasten mentyä nukkumaan ja syödään salaa paketillinen pipareita ja juodaan glögiä. Otto saa laittaa paperit ja mä laitan nauhat ja kortit. Oton taitokset ja teippaukset on täydellisen siistejä ja suoria, ja mä tykkään enemmän kihartaa nauhoja ja kirjoitella pakettikortteihin tervehdyksiä.

Paketointitarpeita olen ostanut tässä marraskuun ja joulukuun aikana aina kun olen löytänyt jotain kivaa. Kuvassa näkyvät kultaiset paperit ovat molemmat Ikeasta, kuparinen paperi viime vuoden ostoksia, Ikeasta ovat myös metalliväriset ja mustavalkoiset pakettikortit. Musta nauha on Citymarketista ja valkoinen nauha myös Ikeasta.

Valkoinen lahjapaperi ja joulukuusikuvioinen lahjapaperi löytyivät Suomalaisesta Kirjakaupasta, ja ihanat mustavalkopilkulliset Nanson tarrat Citymarketista.

Käytiin eilen Oton ja lasten kanssa Haltialan tilan joulutapahtumassa moikkaamassa lampaita, lehmiä, vuohea, ponia sekä joulupukkia. Paikka oli aivan tupaten täynnä lapsiperheitä, mutta jotenkin tilaa riitti kaikille silti tosi hyvin. Siis kaikki antoivat toisilleen tilaa, lampaitakin pääsi katsomaan ja vieläpä ihan rauhassa ja läheltä vaikka ihmisiä oli paljon. Joulupukin luokse ei joutunut jonottelemaan kuin puoli minuuttia ja myyjäisissä oli vaikka mitä ihania herkkuja tarjolla.

Jouluevankeliumi ja poniratsastus me jätettiin väliin, evankeliumi alkoi juuri hieman ennen kuin oltiin perillä ja poniratsastus taisi olla se ainoa juttu johon oikeasti oli ihan elämänpituinen jono ja ei vaan haluttu jonottaa kun siihen olisi mennyt yli tunti. Kesälläkin ehtii poniratsastaa sitten! Käytiin ihan kaikessa rauhassa katselemassa eläimiä ja niitä myyjäisiä, ja lopuksi viihdyttiin tovi Haltialan ihanassa leikkipuistossa.

Lapset olivat aivan innoissaan eläimistä ja me Oton kanssa hihiteltiin symppikselle sonnille(?) vaikka kuinka kauan, tyyppi vaan möyhensi heinää ja hengaili, eikä varmana nähnyt otsatukan alta yhtään mitään mutta vaikutti silti oikein tyytyväiseltä ja lupsakalta. Ihan huippu! Joulupukkikin oli kerrankin niin joulupukin näköinen kuin olla ja voi. Oli hauskaa kun me mentiin vielä joulutapahtuman jälkeen itikseen ostamaan lahjapaperia, niin sielläkin oli joulupukki. Lapset totesivat tyynen rauhallisesti vaan että ”Ehkä pukillakin on auto niinku meillä, niin se kerkesi sieltä Haltialasta tänne Itikseen yhtä nopeesti!”

Kyllä se joulufiilis alkaa olla niin vahvana läsnä jo, en malta odottaa jouluaattoa! Tosin meillä on vielä kaikki jouluostokset lasten lahjoja lukuunottamatta tekemättä, että kyllä tässä saa vielä vähän rampata ennenkuin pääsee rauhoittumaan. Onneksi jouluostokset ovat ostoksista niitä mukavimpia, ja parasta on se että kaikissa kaupoissa on kaunis joulutunnelma ja taustalla soivat joululaulut! Kymmenen yötä ja sitten on joulu, iik!

Ihanaa iltaa kaikille! Huomenna joulukalenterissa luvassa jotain kivaa!

Mulla ei ole siskoja tai veljiä, mutta omia lapsia ja heidän sisarussuhteitaan seuratessani olen saanut huomata paljon uusia asioita, asioita joissa siskokset tukevat toisiaan. Asioita joista tapellaan ja asioita jotka ovat niin tärkeitä. Ja miten siskokset kiusoittelevat toisiaan, mutta puolustavat myös toisiaan aina. He kaksi vastaan maailma.

Zelda oppi tällä viikolla sanomaan ensimmäistä kertaa S-kirjaimen. Joka kerta kun hän sanoo sanan jossa on S, ja muistaa sanoa ässän ässänä, hänen isosiskonsa huomauttaa siitä kaikille. Tiara myös joka kerta muistuttaa meitä kaikkia, esimerkkiä näyttäen, että nyt Zeldalle pitää taputtaa. Hän on aina ensimmäisenä kehumassa ja kannustamassa, kun Zelda oppii tai tekee jotain uutta. Pienempi seuraa perässä. Kun isi ajaa autoa, hän kannustaa takapenkiltä ”Hyvä ishi hienosti ishi!!”

Tällä viikolla meidän eri ryhmissä olevat neidit saivat kahtena aamuna jäädä yhdessä päiväkotiin tekemään yhteisiä leipomis- ja muita juttuja (koska näin joulun alla on kaikkea ekstrakivaa tekemistä päiväkodissakin). Kolmantena aamuna, kun vein heidät, he olisivatkin jääneet normaalisti kumpikin oman ryhmänsä tiloihin. Pienempi ei yhtään tykännyt tästä ja syvästi järkyttyi, koska se että kahtena aamuna peräkkäin saa jäädä oman siskon kanssa on hänelle  jo tapa, niin pitäisi sitten tapahtua joka aamu. Onneksi meidän dagiksessa on tosi joustava ja ihana meininki, ja Tiara sai sitten mennä kolmantenakin aamuna Zeldan kanssa leikkimään kun oltiin käyty kysymässä ensin. Hän ryntäsi heti lohduttamaan siskoaan ja paijasi tämän tukkaa ja sanoi että ”ei ole mitään hätää kulta, minä leikin sinun kanssa!” Ja niin he lähtivät käsi kädessä leikkimään.

Vaikka molemmilla on paljon omiakin kavereita siellä, niin aina kun mahdollista he leikkivät samassa porukassa. He ovat kuin paita ja peppu, näin klassisesti sanottuna, niin hyvässä kuin pahassa. Jos toinen unohtaa vaikka vahingossa jonkun tietyn lelun kotiin, eikä itse muista sitä niin toinen kyllä varmasti muistuttaa että ”MUTTA EI ME VOIDA LÄHTEÄ KUN ZELDAN ISI JÄI (isi on pehmolelu)!”. Ja niin sitten saa valita mukavasti molempien lasten kauhean pehmoleluvääryysjärkytyksen ja kotiin takaisin palaamisen väliltä.

Joskus he ärsyyntyvät toisiinsa leikkien aikaan, toinen siitä että kaikki on niin tarkkaa ja on kaikenmaailman sääntöjä ja toinen siitä että toisella ei ole mitään sääntöjä ja hän on kuin norsu posliinikaupassa pikkuleluleikeissä. Joskus tulee tappelua iPadista, kun toinen haluaisi katsoa Frozenian Taakse Jää -repeatilla ja toinen haluaisi katsoa My Little Ponya.

Pääosin he ovat kuitenkin sovussa, ja maailman rakkaimpia toisilleen. Tänään illalla, isomman ”lukiessa” Pikku Eetu -kirjaa pienemmälle (vaikka oli isomman vuoro valita vanhempien luettavaksi iltasatu ja hän olisi voinut valita esim My Little Ponyn), mulla taas tuli sellainen olo että sydän pakahtuu kun katsoo näiden kahden meininkiä. On ihan mieletöntä että heillä on tuollainen suhde.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3 Huomenna alkaa viikonloppu ja aurinkoakin on luvattu, JES!

Olen mukana Indiedaysin ja M&M’sin yhteistyökampanjassa ja sain maisteltavakseni sekä suklaisia että pähkinäisiä M&M’sejä, nam! Päätin yllättää työkaverini herkuntäyteisillä pikkujouluilla, ja veinkin meidän toimistolle kasapäin karkkia, kakkua ja popcorneja. M&M’sit ovat ihan parhaita piparitalon koristeita, mutta mä halusin keksiä jotain uutta näihin pikkujouluihin, ja niinpä tuunasin bravuurimutakakkuni M&M’seillä jouluteemaan sopivaksi. Mutakakku sai sisäänsä herkullisia karkkirakeita jotka vähän sulivat uunissa ja toivat ihanaa makua kosteaan kakkuun. Kakun päälle tein M&M’seistä joulukuusen josta tuli aika hauska vaikka vähän upposikin.

M&M’sit ovat hyviä sekä suoraan pussista syötynä että erilaisten herkkujen osina. Kakun lisäksi mä sekoitin suklaakarkkeja popcornien ja kuivapaahdettujen maapähkinöiden kanssa. Suolaisuus ja makeus yhdistettynä on ainakin mulle se tän hetken suurin herkku, ja nuo kolme muodostivat kyllä sellaisen kombon että meillä kaikilla kädet viuhui karkkikipon ja suun väliä koko työpäivän ajan. Pähkinäiset keltaisen pussin M&M’sit ovat herkkuja sellaisenaan, ja meidän perheen kaksilahkeisen suurimpia suosikkeja.

Värikkäät karkkirakeet ovat omiaan luomaan joulutunnelmaa ja toimivat koristeina jo ihan itsessäänkin, tylsän valkoinen popcornikin muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi kun sinne lisää vähän väriä M&M’sien muodossa.

M&M’s jouluinen mutakakku (16 annosta)

200 g tummaa suklaata

2 pussia M&M’sejä
100 g leivontamargariinia tai voita
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri kulhossa. Sulata voi kattilassa, ja sulata sen joukkoon tumma suklaa, anna jäähtyä hetken. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää varovasti munasokerivaahtoon sulatettu voisuklaaseos, ja sekoita sen jälkeen vielä kuivat aineet taikinaan. Kaada puoli pussillista M&M’sejä taikinan joukkoon. Kaada sitten taikina leivinpaperilla vuorattuun ja reunoilta vehnäjauhotettuun irtopohjavuokaan. Koristele päältä haluamallasi kuviolla, joulukuusi syntyy vihreistä, punaisista, keltaisista ja ruskeista M&M’seistä. (kaksi pussia siksi, että yhdessä pussissa ei välttämättä ole tarpeeksi vihreää jos siitä on kaadettu jo puolet taikinan sekaan). Paista uunissa 175 asteessa toisiksi alimmalla tasolla n. puoli tuntia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua ja tarjoile vaniljakastikkeen kanssa. Kakun kuuluu jäädä sisältä kosteaksi ja mehukkaaksi.

Mulla on teille myös joulukauden herkuin arvonta! Osallistu arvontaan kertomalla onko sun suosikkisi suklaa vai pähkinä, ja kenen kanssa haluaisit jakaa M&M’sit. Muista jättää sähköpostisi sille varattuun kenttään! Voittaja saa 30 euron arvoisen tuotepaketin valitsemaansa suklaata tai pähkinää. Arvonta-aikaa on perjantaihin 11.12.2015. klo 21.00 asti, jonka jälkeen ilmoitan voittajan tämän postauksen lopussa ja lähetän voittajalle sähköpostia voitosta.

Käykää ihmeessä tykkäämässä M&M’sin Fb-sivusta, siellä on lisää mahteja kilpailuja ja kaikkea muuta hauskaa!

Onnea arvontaan kaikille <3

ARVONTA PÄÄTTYNYT!!! VOITTAJAKSI ARPOUTUI: opri 7.12.2015 21:09

Moikka! Vitsit mikä viikonloppu, me ollaan touhuttu ihan hypersuperisti! Perjantaina Otto kävi hakemassa Ikeasta meille vähän lisää Bestå-kaappeja, ja yhden kivan paketin postista ja perjantai-ilta käytettiin sitten sisustellen ja kaappeja kasaillen. Eilen taas lähdettiin jouluostoksille Itikseen, piipahdettiin Hope Hyvän mielen joululoungessa,  vietettiin leffailtaa ja haettiin joulukuusi valmiiksi itsenäisyyspäivää varten.

Aamu oli aikamoista hulinaa, kun ystäväni Anna tuli meille tekemään meille joulukorttikuvaukset. Niistä kerron myöhemmin lisää kun saan kuvat! Olihan siinä hommaa, siis lapset ja joulukorttikuvaukset, etenkin sisällä, täytyy sanoa että kaikki peukut valokuvaajille kärsivällisyydestä! Vaikka meidänkin lapset ovat tottuneita kameraan, niin sellaisten oikeasti kivojen kuvien ”rakentaminen” on aina haastavaa heidän kanssa. Munkin blogissa lapsikuvat ovat yleensä aina tilannekuvia, tai sitten jotain asukuvia joita he ovat itse juuri siinä tilanteessa halunneet ottaa. Mutta täytyy toivoa että sieltä tuli edes muutama kiva otos (luulen kyllä että tuli, koska Anna on tosi tosi taitava) meidän hulinasta ja hyörinästä huolimatta.

Anna nappasi musta ja Otosta muutaman behind the scenes -yhteiskuvan mun kameralla, olipa ihanaa kun kerrankin sai jostain vuoden tärkeästä päivästä yhteiskuvan meistä!

Aloiteltiin kuvausten lomassa myös joulukuusen koristelua, ja sitten kun kuvaukset olivat purkissa me koristeltiin se tyttöjen kanssa loppuun, kun saatiin kuusi siirrettyä oikealle paikalleen. Tuli kyllä aika ihana kuusi, joka saattaa vilahtaa huomenna joulukalenteriluukussa! Tytöt osasivat keskittyä koristeluun jo ihan eri tavalla kuin vielä viime vuonna ja meillä oli tosi kivaa.

Kuusenkoristelun jälkeen me katsottiin vähän aikaa My Little Ponya ja laiteltiin yhdessä itsenäisyyspäivän päivällinen. Syötiin perisuomalaisesti valkosipuliperunoita, pippuripihviä ja salaattia, mikä maistui kaikille. Mä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut taas treenaamaan lähiaikoina yli puolen vuoden tauon jälkeen, ja otettuani pienen ruokalevon tyttöjen ja Oton kanssa Olaf-pelin parissa, mä treenasin hyvän puolen tunnin treenin. Suihkun jälkeen alkoi juuri sopivasti Linnan Juhlien pukulähetys, josta me katsottiin Tiaran kanssa ensimmäinen tunti ja kirjoitettiin pukujen top5-listaukset. Tiaran suosikit löytyvät Instagramista. Mun mielestä upeimpia olivat ehkä Jaana Pelkonen ja Tiina Lymi, mielettömän upeat puvut molemmilla.

Ihanan touhuntäyteinen viikonloppu, ja pakko sanoa että meidän koti näyttää i-h-a-n-a-l-ta. Mulla on niin pitkään ollut taas sisustusvimma mutta ei ole ollut aikaa eikä jaksamista laittaa mitään isompaa ennen tätä. Nyt täällä tuntuu jotenkin paljon raikkaammalta. Odottelen vaan seuraavaa aurinkoista päivää että saan kuvattua miltä täällä oikeasti näyttää!

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille <3 Ensi viikolla luvassa kaikkea kivaa sekä joulukalenterissa että muutenkin!