Vietettiin Oton kanssa treffi-iltaa eilen, toisin sanoen lapset olivat kaverillaan yökylässä, me käytiin syömässä ja sen jälkeen pakattiin koko ilta tavaroita. Lapset olivat pyytäneet jo vaikka kuinka pitkään että pääsevät yökylään kaverille ekaa kertaa, ja nyt me sitten toteutettiin se ja oikein hyvin sujui, haettiin tänä aamuna takaisin kaksi super innostunutta ja iloista höpöttäjää. Alunperin meidän piti ihan oikeasti pakata koko ilta ja syödä jotain nopeaa ja helppoa kotona, mutta päätettiin että ollaan ansaittu kyllä pieni tauko tästä rumbasta ja mentiin testaamaan Itiksen The Lucky Bastard.

Halusin laittaa päälle kivat vaatteet kun tuntuu että olen kulkenut viime aikoina ihan liikaa taas mamaleggingseissä ja löllöneuleissa, vaikka mukavat ja ihan ok-näköiset nekin ovat päällä. Valitsin päälleni vaaleanpunaisen tyllihameen, jonka juuri ja juuri saan vielä yläkautta vedettyä päälleni. Ostin sen kesällä ystävien lapsen ristiäisiä varten, kun raskausmasua piti vielä piilotella. Se hoiti kyllä silloin hyvin asiansa. Nyt se taas mielestäni näyttää tosi kivalta ison pötsin kanssa, vaikka saattaa se kyllä leventääkin mua jonkin verran. Saa nähdä kauanko se menee vielä päälle.

En ole pitänyt nahkatakkiakaan moneen viikkoon kun on ollut niin viileää, mutta eilen me vaan liikuttiin autolla ja käytiin kauppakeskuksessa sisällä, niin valitsin mieluummin sen ettei tule niin tukahduttavan kuuma. Nahkatakin kanssa kyllä näyttää aina 100% skarpimmalta.

Paidaksi valitsin Zaran vajaamittaisen valkoisen puuvillaneuleen jonka ostin jo toissa kesänä. Se näytti yllättävän kivalta hameen kanssa, ja teki tyllihameesta sopivan arkisen näköisen. Alunperin mun piti laittaa yksi musta toppi mutta en löytänyt sitä tässä pyykki-pakkaus-kaaoksessa, joten päädyin siksi tuohon. Ja se olikin ehkä kivempi valinta, ainakaan ei niin synkeä kuin musta. Jalkaan mustat mamaleggingssit ja mustat Zaran luottonilkkurit tietenkin, en ole tainnut käyttää muita kenkiä elokuun jälkeen kun kehtasin eka kertaa laittaa syyskengät jalkaan. Nämä ovat tukevat ja hyvät jalassa, ja ennenkaikkea helppo laittaa jalkaan kumartelematta niin voi välttää supistukset ja ähinän.

Takki Sheinside* / Neule ZARA / Hame ZARA / Sukkahousut H&M / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs / Tupsu H&M / *saatu blogin kautta.

Parin viikon päästä on tarkoitus laittaa korkkarit jalkaan Inspiration Blog Awardseissa, saa nähdä mitä mun raskaana oleva kroppani on asiasta mieltä. Mua vähän kieltämättä jännittää mennä sinne juhlimaan kun kroppa on jotain ihan muuta kuin mihin olen gaalailtoina tottunut, mutta onneksi löysin Asoksen maternity-puolelta kivan mekon ja kengät. Toivotaan että näyttävät yhtä kivalta sitten päällä kuin kuvissakin. Äänestys vuoden parhaista blogeista on edelleen käynnissä, ja jos koette että mun blogi olisi teidän lemppari LIFIE-kategoriasta niin saa käydä äänestämässä TÄÄLLÄ! Äänestys ei vaadi muuta kuin äänestä-napin klikkauksen mun kuvan päällä, mutta jos haluatte osallistua arvontaan niin sekin on mahdollista äänestyksen yhteydessä. Arvonnassa palkintona on 5kpl kahden hengen lippupaketteja Inspiration Blog Awards-gaalaan. Kiitos ihan hurjasti kaikille äänestäneille ja vielä äänestäville <3

Treffiasu hot or not? 😀

Ihanaa lauantai-iltaa tyypit <3

Joskus aiemmin tänä vuonna blogeissa kiersi 18x  jatka lausetta -postausidea, ja nyt päätin soveltaa sitä vähän uudella tavalla kun siihen aiempaankin oli niin hauska vastata. Keksin kahdeksan ihan uutta lauseen alkua ja annoin vastausvuoron meidän tytöille, näin saatiin ihanasti talteen heidän ajatuksiaan tulevasta vauvasta. 18 lausetta olisi voinut olla vähän liikaa mutta kahdeksan oli juuri sopivasti! Saapahan vauva itsekin joskus lukea nämä niin halutessaan, mun mielestä näistä tuli ainakin tosi hauskoja ja symppiksiä kun tytöt saivat ihan itse miettiä. Lisäsin myös omat välikommentit vastausten alle, mitä ajatuksia itselleni heräsi näistä.

Jos ihastuit leggingsseihin* niin scrollaa alaspäin!

1. Kun pikkusisko syntyy aion..

Z: ..olla pikkusisko-isosisko.

T: ..leikkiä sen kaa legoilla.

Zelda on nyt keksinyt että hän on tulevaisuudessa sekä pikkusisko että isosisko ja sekös on maailman siisteintä! Esikoinen odottaa että saa uuden legoleikki-kaverin, siinä tosin saattaa mennä hieman aikaa.

2. Parasta siinä että meille tulee vauva on..

Z: ..että saan auttaa hoitamaan sitä.

T: ..että me saatiin ilmapalloja, muistatko äiti!

Tiaralla taitaa olla mielessä vielä eniten ilmapallot joita he saivat kun paljastettiin vauvan sukupuoli. Ja Zelda odottaa niin kovasti että pääsee hoitamaan vauvaa äidin ja isin apuna, hän hoitaa aina innokkaasti kun nähdään muita vauvoja.

3. Meidän vauva on..

Z: ..tyttö ja sille laitetaan mekko ja panta.

T: ..hieno, kiltti ja rakas.

Nämä esikoisen ajatukset saivat äidille pienet hormonikyyneleet silmäkulmaan, niin ihania mietteitä. Ja saa nähdä millaisista vaatteista vauva itse tykkää, meidän mekkohullu prinsessa Zeldamme on aivan sitä mieltä että vauva hukutetaan röyhelöihin ja rusetteihin ja timantteihin, mutta jää nähtäväksi millainen vaatemaku tulevalla tyypillä sitten on.

4. Vauvalle sopisi parhaiten nimeksi..

Z: Ida.

T: Ida

En tiedä mistä molemmat on keksineet tämän nimen mutta onhan se kyllä söpö! Epäilen tosin että esikoinen vakoili mitä kuopus oli vastannut kun hän näki että olin kirjoittanut sen jo ylös, ja taisi siitä bongata sen nimen, kun en ainakaan koskaan ole kuullut että tytöt olisivat yhdessä puhuneet tuosta nimestä.

5. Vauvan kanssa aion..

Z: ..auttaa sitä piirtämään.

T: ..leikkiä barbeilla.

Aika kauan saavat molemmat odottaa että pääsevät näitä tekemään! Voin jo kuvitella mielessäni sen miten he opettavat jotain 1-vuotiasta piirtämään ja kehuvat jokaista viivaa minkä tyyppi saa sudittua paperiin tai sen ympärille.

6. Haluaisin opettaa vauvalle..

Z: ..piirtämistä ja menemään pinnasänkyyn.

T: ..kirjoittamaan ja syömään lusikalla.

Nämä kuulostaa jo vähän aiemmin toteutuvilta jutuilta, nämä pinnasänkyyn opettamiset ja lusikalla syöminen. Tiarakin syötti Zeldalle sosetta jo 2-vuotiaana, varmasti tytöistä on iso apu sitten kun meidän vauva opettelee syömään ihan itse.

7. Sitten kun vauva on syntynyt, aion isin ja äidin kanssa..

Z: ..leikkiä ja pomppia.

T: ..hyppiä trampoliinilla äidin kanssa.

Käytiin juuri tänään HopLopissa, ja mä skippasin ison mahani kanssa kaikki huvitukset. Mutta odotan kyllä itsekin jo niin innolla että pääsen riehumaan lasten kanssa ihan normaalisti. Tramppa tosin saa odottaa ainakin hetken synnytyksen jälkeenkin, hahaha!

8. Haluaisin sanoa vauvalle..

Z: ..että se voi hyvin ja on rakas.

T: ..että se saa tulla mukaan meidän kaikkiin leikkeihin.

Kuulostaa hyvältä, eikö vain <3 Olen ylpeä tulevista isosiskoista, niin ihania ja ajattelevaisia neitejä.

Kaikkien kolmen neidin pöksyt* ovat Lucky no. 7:n ja ne on saatu Lilla Companysta. Lucky no. 7 on ihanan rento ja tyylikäs lastenvaatemerkki joka tekee ainakin muhun todella kovaa kolahtavia simppeleitä ja hauskoja lastenvaatteita. Lilla Companyssa on vaikka mitä kivaa merkiltä, nuo 19,95 maksavat Play Hard –leggarit on ainakin ihan must have! Koodilla HUMAN saatte muuten nyt 15% alennusta kaikista Lucky No. 7 -vaatteista Lilla Companysta 12.10. asti, eli nyt kannattaa tilata jos ihastuitte vaikka näihin leggingseihin tai muihin merkin ihanuuksiin.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Takana on ihana perjantai lasten ja ystävän ja Oton kanssa. Ootteko huomanneet miten syksy on ihan yhtäkkiä hiipinyt katukuvaan? Vielä viime viikolla muistan kun sanoin kaverille puhelimessa että joo ei täällä vielä lehtiä ole tippunut ja kadun pitkästä puurivistöstä vain yksi puu kellersi vähän. Yhtäkkiä vaan kuitenkin mielettömät oranssin, punaisen ja keltaisen sävyt ovat vallanneet maiseman ja kaikkialla on ihan mahtavan kaunista. Syyskuun tyttönä mä olen ehdottomasti syksyihminen, vaikka kyllä mulla alkaa pikkuhiljaa hiipimään vähän joulufiiliksetkin jo pintaan. Syytän hormoneja, kun kerrankin saa.

Tehtiin tänään lasten kanssa pipari-karpalorockyroadia, tällä kertaa siis joulu hiipii meidän kotiin jo syyskuun viimeisenä päivänä. Joulutortuista olen haaveillut viikon, ja aloinpa vähän kaipaamaan glögiäkin kun tuossa maistelin valmista rockyroadia muutaman palan. Ai kamala, pakko vähän himmailla vielä, Oton puolesta mulla on lupa joulufiilistelyille marraskuussa. Siis marraskuussa, sinne on vielä kuukausi! Miten mä kestän sinne asti.

Kuvattiin tänään Marian kanssa uutta Coffee Talk -videota ja meillä oli superhauskaa, nyt vaan pieni editointiprosessi ensi viikolla edessä kun me höpöteltiin varmaan tunti kun asiaa kertyi niin paljon. Hyvässä seurassa juttu luistaa välillä vähän liikaakin, ja lähtee rönsyilemään ihan joka suuntaan. Mutta se ei haittaa, enköhän mä saa hyvän pätkän valmiiksi.

Aamulla meillä oli hauskaa tyttöjen kanssa kolmestaan täällä, siivottiin keittiön kaappia ja katseltiin tyttöjen ja mun vanhoja piirustuksia ja maalauksia. Jostain välistä mun käteen osui myös mun CV jostain kuuden vuoden takaa  ja jotenkin mua niin nauratti kun luin sitä. Miten eri elämäntilanteessa mä olin 19-vuotiaana, miten mä nyt näin sen oman CV:ni tavallaan ulkopuolisen silmin. Olihan se huolella tehty mutta ei kovin vakuuttava. Pitkälle on tultu siitä.

Zeldan asu: Takki Ellos* / Paita Cubus / Farkut ZARA / Kengät ZARA 

Tiaran asu: Takki Ellos* / Paita ZARA / Farkut ZARA / Kengät ZARA / *saatu blogin kautta

Perus rento perjantai rennolla meiningillä, hyvää ruokaa ja nyt aletaan Oton ja vinhasti heiluvan mahapallon kanssa katsomaan Netflixistä Sherlock Holmesin vikaa osaa joka meillä on vielä katsomatta.

Ihanaa viikonloppua ja syyskuun vikaa päivää kaikille <3

Huomenta ihanat! Mä kävin kuvaamassa meidän tyttöjen kanssa vähän syksyisempiä kuvia tuossa eräänä kauniin aurinkoisena ja tyynenä iltana. Mulla on ollut tapana kuvata tyttöjä joka vuosi samassa paikassa, saman ihanan syksyn ensimmäisten joukossa punaiseksi muuttuvan pensaan edessä, pienellä loivalla kalliolla kanavan rannassa. Tytöt itsekin muistavat paikan, ja kun me juteltiin syksykuvien ottamisesta niin esikoinen heti ensimmäisenä ehdotti juuri tuota paikkaa. Hän oli niin ylpeänä kuvien jälkeen, kun oli keksinyt maailman parhaan kuvauspaikan, ”meidän syyspensaan”.

Oli hyvä että me käytiin kuvaamassa juuri tuona iltana: sen jälkeen säät viilenivät reippaasti, ja enää ei pärjäisi ilman takkia edes auringonpaisteessa. Syksy on tosiaan saapunut. Kuvien ottamisen jälkeen me kerättiin isot kasat pikkukiviä ja heiteltiin niitä veteen. ”Äiti, tämä on ihan parasta, voidaanko me tehdä näin joka syksy?”. Voidaan! Tämä on meidän ihana syysperinne, ensin kuvaillaan ja sitten heitellään kiviä veteen. Tiedä sitten kumpi on tyttöjen suurempi suosikki, varmaan ne pikkukivet. Musta on ihanaa kun tytöt itse tykkäävät olla kuvattavana ja jaksavat keskittyä kuvien ottamiseen. Eihän siinä kauan edes kestä jos fiilis ja ympäristö on kohdillaan, mutta kuitenkin, se on iso ja kiva asia.

Oli meillä toinenkin syy syksykuvien ottamiseen: Papun tänään ilmestyvän Be there or be square -malliston Pop 2:n ihanat uutuudet, jotka saimme Lilla Companysta, jonka VIP-bloggaajana toimin tämän syksyn ajan. Yhteistyön tiimoilta jaan omia kokemuksia ja sovituskuvia uusista mallistoista kuukausittain meidän tyttöjen päällä, niinkuin viime elokuussa esimerkiksi esiteltiin Mini Rodinin Drop 1:n juttuja.

Suomalainen Papu on ihastuttanut lastenvaatteillaan jo vuodesta 2012 asti, ja tämä uusin Be There Or Be Square -mallisto on kyllä mun ehdoton suosikki niin värimaailmaltaan kuin muutenkin. Jo aiemmassa Pop 1:ssä ilmestyneet Zeldan päällä olevat Stripe Dress ja Snow Patch -leggingssit sopivat tosi kivasti tänään ilmestyvään haalean lilaan Suomessa valmistettuun merinovillapipoon. Vaikka Paput ovatkin tosi suosittuja, on molempia noista aiemmista tuotteista myös edelleen saatavilla Lillan valikoimista. Mun mielestä on upeaa että Papun merinovillatuotteet valmistetaan nimenomaan Suomessa, ja niitä on saatavilla aikuisten kokoon saakka, niinkuin monia muitakin Papun vaatteista.

Tiaran päällä on mun suosikki, herkullinen Pudding -huppari, ja hauskat Pitter Patter -leggingssit. Niihin mätsää tosi kauniisti myös tuo oranssi merinovillapipo värikkäällä tupsulla, joka muuten värimaailmaltaan sopii ihan täydellisesti näissä kuvissa vallitsevaan maisemaan ja tunnelmaan. Papun vaatteissa on aistittavissa aivan ihanaa syksyistä tunnelmaa, ja pipot ovat miellyttävän pehmeitä ja napakoita. Meillä on aiemminkin ollut merinovillapipoja aina talvella, ja se on kyllä ehdottomasti paras ja lämpimin materiaali mun mielestä talvipipoihin. Pipojen kaveriksi on muuten saatavilla myös lapasia ja huiveja.

Luulen että hamstraan myös meidän vauvalle jotain tästä Papun syysmallistosta, varsinkin kun niin moni tuotteista on ihanan unisexeja niin väreiltään kuin kuoseiltaankin, tosin eihän tässä enää ole kuin 1,5 viikkoa siihen että saamme tietää sukupuolen mikäli tyyppi sen suostuu näyttämään ultrassa. Jotain viininpunaista tai sinistäkin tekisi mieli hänelle ostaa, saa nähdä mihin päädytään. Pari päivää sitten ennakkotilasin hänelle ihanat keltaiset patch-leggingssit, jotka ovat siis jo ihan ekan Nappikaupunki -malliston ajoilta. Ennakkotilausmahdollisuus taisi loppua eilen, ja nyt vaan odottelen täällä innolla milloin leggarit valmistuvat ja tulevat meille, siinä voi mennä viikkoja. Oli ihan megasiistiä että Papu tarjosi mahdollisuuden tilata myös tuossa vanhassa värissä jota ei ole ollut saatavilla uutena vuosiin.

Mun mielestä on mahtavaa miten suomalaiset brändit ovat niin pinnalla nyt lastenvaatteissa, ja miten innovatiivista ja kestävää suunnittelua ja muotoilua täältä löytyykään. Papu on ehdottomasti yksi tämän hetken kuumimpia lastenvaatemerkkejä, eikä tosiaankaan syyttä. Vaatteissa yhdistyy järkevä muotoilu, kauniit ja kestävät materiaalit ja ihanan viimeistellyt yksityiskohdat. Lisäksi itse intohimoisena tarinaihmisenä rakastan sitä että kaikkiin Papun vaatteisiin liittyy tarina.

*vaatteet saatu Lilla Companylta blogin kautta.

Mallisto tosiaan julkaistaan nyt yhtäaikaa kun minä julkaisen tämän tekstin, eli klo 10.00. Lilla Companyn papuvalikoimaan pääsette TÄSTÄ. Lillassa on myös viikonlopun ajan ilmaiset toimituskulut eli siinä säästää vähäsen!

En yleensä hehkuttele omia kuviani, varsinkaan kun en ole mikään valokuvaaja, mutta täytyy sanoa että nämä syyskuvat ovat varmaan lemppareimpia mitä koskaan olen omista lapsistani kuvannut. Niissä meni kaikki kerrankin ihan nappiin (huom. omasta mielestäni). Täytyy ihan hämmästellä että miten meillä voi olla noin söpöjä lapsia, hah!

Ihanaa päivää kaikille <3

Tänään mä täytän 25 vuotta. 25 vuotta, neljännesvuosisata. Se on aika paljon, mutta kuitenkin aika vähän. 25-vuotiaana mä elän mun näköistä elämää, mä olen yrittäjä, kahden lapsen äiti, odotan kolmatta. Naimisissa kolmatta vuotta, miehen kanssa jonka kanssa kihlauduin tasan viisi vuotta sitten omana syntymäpäivänäni. Mä olen onnellinen.

Toisaalta 25 on vain numero paperilla, eihän se tarkoita mitään. Ihan samanlainen mä olen tänään kuin eilenkin, ja aika samanlainen kuin vaikka kolme vuotta sitten. Olen epävarma samoista asioista, ja ylpeä samoista asioista kuin silloin. Olen oma itseni, ja olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. Sitä aina asettaa itselleen tavoitteita, ja ajattelee että elämä on jonkin tietynlaista aina tietyssä iässä. Toiset tavoitteet onnistuvat ja toiset eivät. Viime aikoina olen oppinut ajattelemaan että ne missä en koskaan onnistunutkaan, olivat asioita joita en edes tarvinnut elämääni. Ja saanut matkan varrella elämääni niin monta asiaa joista en koskaan edes haaveillutkaan, mutta jotka sitten osoittautuivat juuri sellaisiksi mitä sillä hetkellä tarvitsin.

En esimerkiksi koskaan haaveillut olevani yrittäjä, mutta blogin kautta olen ajautunut yrittäjäksi. Haaveilin tasaisesta työelämästä, en ehkä perinteisestä 8-4 duunista, mutta kuitenkin olevani vakituisessa työssä oleva palkansaaja. Mun lähisuvussa tai perhetutuissa ei ole hirveästi yrittäjiä, ja jotenkin itsekin olin aina asennoitunut olemaan palkansaaja, tunnollinen työntekijä jollekin enkä oman itseni herra. Kukaan ei koskaan kannustanut tai painostanut siihen, mutta ajattelin vaan että se olisi mun juttu. Newsflash! Ei ollut, tai ainakaan se ei ollut ainoa oikea vaihtoehto.

Takki Sheinside* / Mekko New Yorker / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / *saatu blogin kautta.

Nyt yrittäjänä huomaan olevani vapaampi kuin koskaan. Se sopii mulle, se on ihan mun juttu. Eikä se olekaan yhtään niin pelottavaa tai turvatonta kuin ajattelin, päinvastoin. On ihan mahtava ajatus että kaikki on mun omissa käsissä.  Olen itse oman itseni suurin sparraaja, ja piiskaan itseäni eteenpäin, kehittymään ja tekemään ja kasvamaan. Yrittäminen tuntuu oikeastaan turvallisemmalta kuin mikään muu, koska kuten sanoin, kaikki on omissa käsissä, kaikki on kiinni siitä mitä minä olen valmis tekemään yritykseni ja itseni eteen. Parasta.

Kun äitiyttäkin on takana jo sen viisi vuotta, olen myös löytänyt oman tapani olla sellainen äiti kuin haluan. Toisaalta mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä useammin joudun välillä miettimään, millainen äiti haluan olla. Miten haluan reagoida, mitä en missään nimessä halua tehdä, millaisia arvoja haluan opettaa. Joka päivä mä näen lapsissani jotain niin kaunista että en voi kuin olla ylpeä siitä että minä ja Otto ollaan nuo tyypit luotu ja meidän huomassa he ovat kasvaneet omiksi persoonikseen. Silti välillä jännittää että osaanko tehdä kaiken oikein, osaanko kasvattaa lapsistani kelpo kansalaisia. Täytyy vaan yrittää parhaansa. Rakkaudella pääsee pitkälle.

Onneksi saan kulkea tätä matkaa yhdessä Oton kanssa, sillä silloin kun me ollaan yhdessä, olen tuhat kertaa vahvempi.

25-vuotiaana päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus. Kiitollisuus kaikesta mitä on saanut, ja kiitollisuus kaikesta siitä mitä on vielä edessä. Me eletään jännittävää aikaa, kun jälleen kerran vietän syntymäpäivääni raskaana. Tämä on viiden vuoden sisään kolmas syntymäpäiväni jolloin olen raskaana. Ja se ei kuulkaa haittaa ollenkaan, se tuntuu suurimmalta siunaukselta mitä voi olla. Mun mahassa kasvaa meidän perheen puuttuva palanen, tyyppi, jota me kaikki odotetaan aivan malttamattomina. Ensi vuonna kun kirjoitan postausta syntymäpäivänäni, meidän vauva on jo yli puolivuotias. Ehkä hän köllii mun kainalossa, tai tuhisee omassa sängyssään, kun mä kirjoitan miltä tuntuu täyttää 26. Siihen asti mä nautin kuitenkin tästä 25-vuotiaana olemisesta ja tästä jännittävästä elämänvaiheesta jota me tällä hetkellä eletään, ja toivon vain että kaikki menee hyvin.

Kiitos kaikille jotka tekevät mun elämästä näin ihanaa, mukaan lukien kaikille teille ihanille lukijoille <3 Mahtavaa sunnuntaipäivää, me aletaan nyt valmistautumaan esikoisen synttäribileisiin ja vieraiden tuloon!