Tänään mä täytän 25 vuotta. 25 vuotta, neljännesvuosisata. Se on aika paljon, mutta kuitenkin aika vähän. 25-vuotiaana mä elän mun näköistä elämää, mä olen yrittäjä, kahden lapsen äiti, odotan kolmatta. Naimisissa kolmatta vuotta, miehen kanssa jonka kanssa kihlauduin tasan viisi vuotta sitten omana syntymäpäivänäni. Mä olen onnellinen.

Toisaalta 25 on vain numero paperilla, eihän se tarkoita mitään. Ihan samanlainen mä olen tänään kuin eilenkin, ja aika samanlainen kuin vaikka kolme vuotta sitten. Olen epävarma samoista asioista, ja ylpeä samoista asioista kuin silloin. Olen oma itseni, ja olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. Sitä aina asettaa itselleen tavoitteita, ja ajattelee että elämä on jonkin tietynlaista aina tietyssä iässä. Toiset tavoitteet onnistuvat ja toiset eivät. Viime aikoina olen oppinut ajattelemaan että ne missä en koskaan onnistunutkaan, olivat asioita joita en edes tarvinnut elämääni. Ja saanut matkan varrella elämääni niin monta asiaa joista en koskaan edes haaveillutkaan, mutta jotka sitten osoittautuivat juuri sellaisiksi mitä sillä hetkellä tarvitsin.

En esimerkiksi koskaan haaveillut olevani yrittäjä, mutta blogin kautta olen ajautunut yrittäjäksi. Haaveilin tasaisesta työelämästä, en ehkä perinteisestä 8-4 duunista, mutta kuitenkin olevani vakituisessa työssä oleva palkansaaja. Mun lähisuvussa tai perhetutuissa ei ole hirveästi yrittäjiä, ja jotenkin itsekin olin aina asennoitunut olemaan palkansaaja, tunnollinen työntekijä jollekin enkä oman itseni herra. Kukaan ei koskaan kannustanut tai painostanut siihen, mutta ajattelin vaan että se olisi mun juttu. Newsflash! Ei ollut, tai ainakaan se ei ollut ainoa oikea vaihtoehto.

Takki Sheinside* / Mekko New Yorker / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / *saatu blogin kautta.

Nyt yrittäjänä huomaan olevani vapaampi kuin koskaan. Se sopii mulle, se on ihan mun juttu. Eikä se olekaan yhtään niin pelottavaa tai turvatonta kuin ajattelin, päinvastoin. On ihan mahtava ajatus että kaikki on mun omissa käsissä.  Olen itse oman itseni suurin sparraaja, ja piiskaan itseäni eteenpäin, kehittymään ja tekemään ja kasvamaan. Yrittäminen tuntuu oikeastaan turvallisemmalta kuin mikään muu, koska kuten sanoin, kaikki on omissa käsissä, kaikki on kiinni siitä mitä minä olen valmis tekemään yritykseni ja itseni eteen. Parasta.

Kun äitiyttäkin on takana jo sen viisi vuotta, olen myös löytänyt oman tapani olla sellainen äiti kuin haluan. Toisaalta mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä useammin joudun välillä miettimään, millainen äiti haluan olla. Miten haluan reagoida, mitä en missään nimessä halua tehdä, millaisia arvoja haluan opettaa. Joka päivä mä näen lapsissani jotain niin kaunista että en voi kuin olla ylpeä siitä että minä ja Otto ollaan nuo tyypit luotu ja meidän huomassa he ovat kasvaneet omiksi persoonikseen. Silti välillä jännittää että osaanko tehdä kaiken oikein, osaanko kasvattaa lapsistani kelpo kansalaisia. Täytyy vaan yrittää parhaansa. Rakkaudella pääsee pitkälle.

Onneksi saan kulkea tätä matkaa yhdessä Oton kanssa, sillä silloin kun me ollaan yhdessä, olen tuhat kertaa vahvempi.

25-vuotiaana päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus. Kiitollisuus kaikesta mitä on saanut, ja kiitollisuus kaikesta siitä mitä on vielä edessä. Me eletään jännittävää aikaa, kun jälleen kerran vietän syntymäpäivääni raskaana. Tämä on viiden vuoden sisään kolmas syntymäpäiväni jolloin olen raskaana. Ja se ei kuulkaa haittaa ollenkaan, se tuntuu suurimmalta siunaukselta mitä voi olla. Mun mahassa kasvaa meidän perheen puuttuva palanen, tyyppi, jota me kaikki odotetaan aivan malttamattomina. Ensi vuonna kun kirjoitan postausta syntymäpäivänäni, meidän vauva on jo yli puolivuotias. Ehkä hän köllii mun kainalossa, tai tuhisee omassa sängyssään, kun mä kirjoitan miltä tuntuu täyttää 26. Siihen asti mä nautin kuitenkin tästä 25-vuotiaana olemisesta ja tästä jännittävästä elämänvaiheesta jota me tällä hetkellä eletään, ja toivon vain että kaikki menee hyvin.

Kiitos kaikille jotka tekevät mun elämästä näin ihanaa, mukaan lukien kaikille teille ihanille lukijoille <3 Mahtavaa sunnuntaipäivää, me aletaan nyt valmistautumaan esikoisen synttäribileisiin ja vieraiden tuloon!

 

Yhteistyössä Sabora Pharma. Raskaudessa eletään nyt 19. viikkoa, ja pahoinvointi alkaa olla suurimmaksi osaksi helpottanut muutamia tilanteita lukuunottamatta. Mulla pahoinvointiin on auttanut erityisesti kaksi juttua: syöminen, sekä Sabora Pharman Sea Band pahoinvointiranneke josta kerron teille nyt lisää. Pahoinvointiranneke on täysin lääkkeetön vaihtoehto pahoinvoinnin lievittämiseen, jonka teho perustuu siis akupainantaan. Sea Band -rannekkeet laitetaan molempiin käsiin ja ne painavat tiettyä akupistettä, joka sitten helpottaa pahoinvointia. Ensin olin vähän skeptinen että voiko tämä toimia edes, mutta toisaalta halusin helpottaa pahoinvointia nimenomaan ilman lääkkeitä, raskausaikana kun lääkkeiden syöminen on entistäkin tarkempaa ja niitä haluaa välttää viimeiseen asti.

Mulla pahoinvointia on aiheuttaneet erityisesti kolme asiaa: nälkä, hajut ja päänsärky. Alkuraskaudessa nälkä iski aivan yllättäen ja todella usein, ja jos ei ruokaa saanut sillä siunaaman sekunnilla kun nälkä tuli, alkoi armoton pahoinvointi. Mä en oksentanut raskauden takia kertaakaan, mutta kuvotuksen tunne oli todella voimakas tässä raskaudessa, pahempi kuin koskaan aiemmin. Hajut liittyivät myös voimakkaasti pahoinvointiin, näistä pahimpana mm. meidän auto, joka haisi siis uudelta käyttämättömältä autolta ja ihan todella kovasti. Oli niin ristiriitaista kun samaan aikaan huokaisi ihastuksesta istuessaan uuteen tilavaan ja mukavaan autoon, mutta sitten alkoi samantien etomaan kun se vaan haisi niin järkyttävälle! Päänsärkyä mulla oli myös usein, ja aina kun pää oli kipeä tarpeeksi pitkään, tuli särystä myös huono olo, ja tulee vieläkin vaikka puoliväli jo parin viikon päässä häämöttääkin.

Raskauspahoinvoinnissa ja päänsäryssä pahinta on niiden jatkuvuus ja se miten ne vaikuttavat arkeen. Varsinkin jos elämässä on raskauden lisäksi muutakin kuten työt, koulu, lapset tai lemmikit, olisi todella tärkeää säilyttää toimintakyky ja kyetä elämään normaalia elämää ja huolehtimaan oma osansa arjessa. Ainakin mulla se jos en kykene toimimaan, aiheuttaa stressiä, ja sitten se taas omalta osaltaan aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Siksi olen ollut tosi iloinen siitä, että olen voinut turvautua Sea Band -pahoinvointirannekkeiden apuun tarvittaessa. Rannekkeita voi pitää joko jatkuvasti, ns. ennaltaehkäisevästi, tai sitten ne voi laittaa käteen tarvittaessa. Mä sain ne käyttöön vasta sitten kun se pahin nonstop pahoinvointi alkoi jo hellittää, mutta olen käyttänyt näitä aina päänsärkykohtauksen iskiessä sekä autossa. Ja voin sanoa että viime viikkoina molemmat ovat olleet huomattavasti siedettävämpiä, kuin ilman rannekkeita.

Sea Band-ranneke on pehmeää joustavaa materiaalia, ja siinä on kova pallura joka painaa akupistettä. Ranneke oli helppo asettaa paikallaan kuvallisen ohjeen avulla kumpaankin käteen, ja sen tehon alkoi huomata hyvin nopeasti, ehkä n. vartissa pahoinvointi helpottaa jo huomattavasti mulla. Ranneketta voi hyvin käyttää muuhunkin kuin raskauspahoinvointiin, aina kun haluaa lievittää pahoinvointia lääkkeettömästi, tai ei voi käyttää pahoinvointilääkkeitä mutta tarvitsee silti pahoinvointiin apua. Sea Bandia voi käyttää esimerkiksi leikkauksen jälkeiseen pahoinvointiin tai matkapahoinvointiin, ja myös lapsille on omat pienikokoisemmat rannekkeet.

Sea bandilla on hintaa vain n. 20 euroa ja sitä saa laajasti apteekeista. 20 euroa on aika pieni investointi tuotteeseen, jolla on pitkä käyttöikä. Muutaman kuukauden käytössä en ole huomannut että rannekkeet olisivat yhtään kuluneet tai löystyneet, päinvastoin. Kaikilla akupainantaan perustuvat, ns. reflexologia-tuotteet eivät toimi, mutta selkeällä enemmistöllä ihmisistä kuitenkin. Olen onnekas että kuulun tähän enemmistöön, ja olen turvautunut akupainantaan muulloinkin, esimerkiksi edellisen raskauden loppupuolella kun 12 viikkoa jatkuneet supistukset alkoivat kyllästyttää ja yritin käynnistää synnytystä kaikin mahdollisin keinoin. Ja kyllähän se sitten käynnistyikin ja meni sutjakasti.

Raskauspahoinvointi on todella kuluttavaa ja rankkaa, ja se saattaa pilata raskauden ilon pitkäksi aikaa. Siksi kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisia apukeinoja, joista tämä on tietenkin turvallisin mahdollinen koska on täysin lääkkeetön. Jokaisen naisen pitäisi saada nauttia omasta raskaudestaan niin vähillä oireilla kuin mahdollista.

Yhteistyössä Sabora Pharma:

Oletteko kokeilleet akupainantaa tai sen vaikutukseen perustuvia tuotteita?

Eilen mulla oli aikamoinen hulinapäivä kun olin liikkeellä aamun puoli ysistä kolmeen asti iltapäivällä. Kuvasin koko päivän itseasiassa videolle, ja nyt mulla on n. 40 videopätkää jotka pitäisi editoida yhdeksi pötköksi. Mä teen sen mahdollisimman pian, nyt meillä alkaa kuitenkin olla edessä vielä hulinaviikonloppukin. Huomenna mennään Oton kanssa syömään ja leffaan ja juhlistetaan mun 25v -syntymäpäivää etukäteen, sillä sunnuntaina, oikeana päivänä, meillä on Tiaran 5v-synttärijuhlat. Lauantai menee synttäreille leipoessa ja siivotessa ja koristellessa, ja sunnuntai sitten juhliessa. Neiti-kohta-5v on täällä aaaivan täpinöissään, ja kieltämättä mäkin olen ihan innoissani vaikka hommat koristeiden hankintaa lukuun ottamatta ovatkin vielä aika alkutekijöissään.

Kuvat: Reetta Ekström

Jotenkin nämä synttärit tuli ihan puskista ja yhtäkkiä pitäisi kehitellä jotain juhlamenuakin! Eiköhän me saada kuitenkin hyvät tarjottavat aikaiseksi, viime vuosien juhlissa on testattu jo monta hyvää reseptiä ja pitää vaan valkata niistä parhaat. Synttäreiden teemana meillä on aina yhtä tyylikäs ja simppeli My Little Pony neidin toiveiden mukaan.

Nämä kuvat on napannut Life Is Beautiful -blogin Reetta, ja mä olin ihan hämmästynyt että hän sai musta näin onnistuneita kuvia! Siis Reetta on tosi lahjakas asukuvaaja ja myös asukuvattava, mutta lähinnä se hämmästytti kun itsellä on ollut taas niin nuutunut ja turvonnut olo viime viikkoina, että en olisi pitkän päivän ja pikakuvausten jälkeen uskonut saavani tällaisia kuvia käsiini. Positiivisesti yllätyin siis, näistä tuli sellainen fiilis että ei tilanne ehkä niin paha ole kuin mitä itsestä iltaisin Oton teepaita päällä sohvalla maatessa tuntuu, hahha.

Meillä oli Reetan kanssa superkivaa pr-toimiston kauneuslounaalla, ja sen jälkeen istahdettiin vielä Starbucks’iin Pumpkin Spice Lattelle kun mä olin niin poikki ja tuli harjoitussupistuksia. Suunnilleen röhnötin puolimakaavassa asennossa kahvilan penkillä, mutta hauskaa oli. Lisää meidän päivästä sitten tulevalla My Day -videolla, mutta kiitos vielä Reetalle ihanasta seurasta ja näistä kuvista!

Takki Sheinside* / Paita H&M / Hame H&M / Kengät ZARA / Laukku Coach / Laukkutupsu ZARA / *saatu blogin kautta.

Asu oli kokonaan ei-mammapuolelta, tosin venyvää trikoota kuitenkin. Ja päästä varpaisiin mustaa, siitä tulee aina skarppi olo ja ehkä vähän liikaakin olen nyt siihen väriin turvautunut. Huomenna ajattelin etsiä itselleni jotain muun väristä päällepantavaa kun mennään ehkä johonkin kauppoihinkin ennen leffaa ja ruokaa. Leffaksi valittiin muuten Bridget Jones’s Baby, enkä malta odottaa! Mä olen lukenut sen uusimman Bridget Jones -kirjan, jonka juoni poikkeaa tästä leffasta ihan täysin, mutta hauska päästä katsomaan mitä Bridget tällä kertaa sekoilee ja vielä mulle ajankohtaisen vauva-aiheen ympärillä. Ihanaa kun syntymäpäiväni kunniaksi sain Oton kerrankin suostumaan katsomaan rom-comia, ne ovat meillä tosi harvinaista herkkua.

Mulla on ollut kyllä tosi kiva viikko vaikka paljon onkin ollut touhua. Tänään mun äiti vielä tuli meille pitkästä aikaa ja tytöt olivat aivan intona, viimeksi he ovat nähneet mummuaan heinäkuussa kun oltiin Oulussa. Mukana menossa on tietenkin myös koiraherra Armas, joka nukkuu mun kainalossa tässä sohvalla. Ihana saada tuollainen tuhiseva karvakaverikin pitkästä aikaa meille.

Mitäs tykkäätte asusta? Hot or not? Mahtia alkavaa viikonloppua kaikille <3

 

Me syödään Oton kanssa joka ilta yhdessä iltapalaa, yleensä ruisleipää, samalla kun katsotaan Netflixistä sarjoja. Se on meidän yhteinen iltarutiini, jonka aikana voi rentoutua ja nauttia yhdessäolosta ja jutella ja heittää tyhmää läppää. Siksi lähdin innolla mukaan Vaasan Ohut Herkku -kampanjaan, joka oli kuin meille tehty. Siinä me päästiin testaamaan Vaasanin uusia Ruispalat Ohut Herkku -leipiä, jotka ovat nimensä mukaisesti ihanan ohuita ja joista löytyy ruisleivälle tyypillistä ihanaa sitkoisuutta hieman tavallista enemmän.

Lapsiperheen arjessa ne parisuhdehetket löytyvät arkipäivästä, kun ei välttämättä ole joka viikko mahdollisuutta, halua tai jaksamista lähteä yhdessä seinäkiipeilemään, fine dining -ravintolaan tai viikonloppumatkalle. Arkipäivän onnessa se parisuhde rakentuu, ja siinä iso tekijä on nimenomaan yhdessä tekemisellä ja toisen huomioimisella. Me tehdään usein yhdessä ruokaa, mutta ruuanlaitto tapahtuu yleensä tietenkin silloin kun lapsetkin ovat hereillä ja he ovat siinä usein mukana. Se on sellaista koko perhettä yhdistävää puuhastelua. Iltapalan laittaminen sen sijaan on sitä meidän kahdenkeskistä aikaa.

Mä uskon että voin kiittää osaksi iltapalahetkiä siitä että meidän parisuhde edelleen pian kuuden vuoden ja kolmen lapsen jälkeen voi näin hyvin. Iltapalaa tehdessä, siinä ruisleipää rapsakaksi paahtaessa, on aikaa jutella päivän tapahtumista tai ihan mistä tahansa ikinä haluaakaan. Parisuhteet usein alkavat voida huonosti siinä vaiheessa kun toista ei enää tunne. Ei tiedä mikä häntä kiinnostaa, mikä pelottaa, mistä hän haaveilee, eikä enää tiedä miten tekisi toisen onnelliseksi. Se ongelma on helppo korjata sillä että huomioi toista, antaa sen jakamattoman huomion ja on kiinnostunut siitä mitä toinen haluaa sanoa, ihan joka päivä.

Iltapalaa tehdessä ei ole häiritsemässä puhelimet ja iPadit, vaan silloin ollaan läsnä, voidellaan leipää, pilkotaan leivän päällisiä ja keitetään teetä. Niiden lomassa ajatuskin kulkee kun ei ole liian haastavaa, ja voi oikeasti keskittyä siihen mitä toisella on sanottavana. Vaikka se hetki ei ole pitkä, kestää ehkä kymmenen minuuttia tai vartin, sillä on iso merkitys. Näin pienellä jutulla voi estää toista ajautumasta kauaksi itsestä.

Meillä usein höpötys jatkuu vielä iltapalan valmistumisen jälkeenkin, ja Netflix saa odottaa. Mutta vaikka ei jatkuisikaan, on se vartti tehnyt paljon. Ilman sitä mä en tietäisi puoliakaan siitä mitä olen näiden vuosien aikana miehestäni oppinut. Miettikääpä sitä, että kuudessa vuodessa niistä minuuteista on tullut 547,5 tuntia eli yhteensä 22,81 vuorokautta. Eli yli kolme viikkoa jakamatonta huomiota ja keskustelua puolisoiden välillä yhteensä. Sillä on iso merkitys.

Vaasanin uudesta Ruispalat Ohut Herkku -leivästä tuli meidän iltojen suosikki. Toinen ihastui siihen paahdettuna ja super ohuena ja rapsakkana, toinen tykkää sitkoisesta rakenteesta paahtamattomana. Leipä on lisäaineeton ja runsaskuituinen, ja maistuu aivan älyttömän hyvälle. Kannattaa maistaa!

Yhteistyössä Vaasan.

Tykkäättekö te syödä iltapalaa yhdessä puolison kanssa? Mahtavaa päivää kaikille!

Takana on raskausviikko 17 ja se oli oma muistutuksensa siitä että raskaus se vaan jaksaa aina yllättää kummallisilla oireilla, joista kerron videolla lisää. Videolla mukana myös meidän tytöt kertomassa omia näkemyksiään pikkusisaruksen nimeämisestä ja siitä miten ollaan hyviä isosiskoja! Aika ihania ajatuksia heillä, täytyy sanoa jo näin etukäteen, mua ainakin meinasi hymyilyttää ja naurattaa heidän höpötyksensä. TÄSSÄ vielä suora linkki videoon mikäli se ei upotettuna näy tuossa alla.

Viime viikolla vaivannut puutuminen on onneksi helpottanut paremman työskentelyasennon ja venyttelyiden ansiosta, eikä mua enää vaivaa mikään. Olen maailman kiitollisin fysioterapeutille joka neuvoi mulle hyvät perusliikkeet joilla saan niskaa ja hartioita venytettyä ja veren kiertämään kunnolla raajoissa. Raskausaika on niin hassu, sillä silloin voi tulla mitä kummallisimpia vaivoja. Niitä ei mitenkään osaisi yhdistää raskauteen, mutta sitten ne kuitenkin liittyvät siihen jollain tapaa.

Itselläni ei onneksi ole ollut esimerkiksi hampaiden reikiintymistä, mutta miettikää että raskaus esimerkiksi muuttaa syljen koostumusta ja voi aiheuttaa reikiä. Ja näkö voi huonontua imetysaikana! Ja raskauteen voi liittyä myös esimerkiksi suonenvetoja, vaikka niitä ei muuten normaalisti olisikaan. Ihan outoa. Tämä raajan puutuminen raskausaikana oli itselleni kyllä sieltä oudoimmasta päästä.

17+0

Tässäpä mahakuva raskausviikolta 17, ei se eroa kauheasti edellisviikon kuvasta mielestäni. Ihan kuin kasvu olisi hetkeksi pysähtynyt tai jotain, vaikka kyllä kai se tyyppi siellä kasvaa. Ehkä se turvotus alkaa vaan vihdoin väistyä oikean mahan tieltä, ja siksi kasvu ei näytä niin suurelta. Pitää varmaankin tuossa puolivälissä vaikka tehdä vertailua siitä että miten se mahan muoto on kasvanut ja muuttunut tässä alkaen viikosta 14, ihan vielä en viitsi kun vasta neljä viikkoa mahakuvien ottamista takana kun en heti ihan alussa vielä aloittanut. Ihan pian ollaankin siellä raskauden puolivälissä, ja jos oikeastaan mun edellisiä kahta raskautta katsotaan niin ajallisesti se puoliväli alkaa olla jo nyt, kun kummatkin ovat kestäneet max. toinen alle 36 ja toinen tasan 37 viikkoa. Hullua ajatella, että saman verran aikaa mitä viime toukokuun puolivälistä on kulunut, olisi enää siihen että pieni bebis on jo meillä sylissä, iik!

Mun täytyy alkaa valmistautumaan pikkuhiljaa päiväkodin vanhempainiltaan, sitä ennen on vielä ruoka laitettavana ja vähän pitää keretä halimaan ja pusimaan tyttöjäkin kun siellä vanhempainillassa menee varmaan melkeinpä koko ilta. Mutta tosiaan, kuten videollakin sanoin niin toivokaa ihmeessä joko videon kommenttiboksiin tai tänne postauksen kommenttiosioon, millaisia videoita haluaisitte mun kuvaavan Oton kanssa, niin me kuvataan. Oton kanssa kahdestaan on hauskaa kuvata ja tekin kovasti siitä yhteisvideosta ilmeisesti tykkäsitte, niin voitais hyvin tehdä niitä lisää.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3