Nyt mennään jo raskausviikon 15 loppupuolella, mutta tänään on aika kurkistaa edelliseen kuluneeseen raskausviikkoon, joka oli raskausviikko 14. Se oli aika ihana viikko, mistä siis lisää alla olevalla videolla! Tämä video aloittaa nyt Raskauspäiväkirja-sarjan, jota tulen jatkamaan ihan synnytykseen asti niin pitkään kuin viikkoja riittää. Näitä on varmasti hauskaa katsella itse sitten jälkeenpäin.

Joku kovasti harmitteli sitä, että teen raskausviikkopostaukset videolle enkä kirjoitettuna. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö raskausjuttuja tulisi blogiin, tulee niitä kyllä ja mahakuvia myös. Ne ihan kaikkein perinteisimmät viikkokuulumiset tulevat vaan videolta, ainakin näin aluksi. Toki ajattelin lisätä aina näiden videoiden yhteyteen tänne blogiin myös mahakuvan, ja lisäksi teen varmasti välillä vertailua edellisten raskauksien ja tämän kolmannen välillä näissä postauksissa myös ihan tekstinä ja kuvina.

Ei kannata ajatella videota ja tekstiä toisiaan poissulkevana juttuna, vaan nimenomaan toisiaan täydentävänä. Videot on juttu jota tosi moni on kaivannut vuosien aikana, ja mä haluan tarjota myös niitä. Jotkut eivät jaksa lukea, toiset eivät jaksa katsoa videoita, jokainen voi sitten valita oman tapansa seurata höpötyksiä jos on niistä kiinnostunut.

Raskausviikkopostaukset eivät myöskään ole ainoita raskauteen liittyviä postauksia joita tänne aion tehdä, vaan aiheita on vaikka kuuuuuinka paljon muutenkin. Pukeutuminen, ajatukset tulevaisuudesta ja vauvasta, Oton suhtautuminen, miltä tuntui kun testi näytti positiivista, rakenneultra ja lasten suhtautuminen. Mulla on vaikka kuinka paljon sanottavaa ja tässä siitä vain murto-osa.

Ensimmäinen oma ”kunnon” video oli jännittävää tehdä ja kuvata, ja tiedän että mulla on varmasti paljon opittavaa vielä. Tässä ekassa videossa halusin myös vähän kertoa uudesta kanavasta, ja siksi raskauskuulumisia oli aavistuksen verran vähemmän. Seuraavaan videoon tulevat mukaan myös esimerkiksi neuvolakuulumiset (kävin neuvolassa tänään), joten itse raskausaiheista sisältöä on sitten enemmän siellä mukana! Varmasti kun näitä tekee enemmän niin muotoutuu se oma tyyli tehdä ja oma rakenne videoille, ihan niinkuin blogatessakin. Katselin äsken Zeldan odotusajalta raskausviikkopostauksiani, ja ihan samalla tavalla niissäkin ekat mahakuvat olivat vähän epämääräisiä, kunnes loppua kohti sitten tyyli selkeytyi ja tuli yhtenäisemmäksi. Tekemällä sitä oppii eikä jahkailemalla ja ihmettelemällä.

Kertokaa ihmeessä mitä tykkäätte, ja käykää tilaamassa mun kanava. Kanavalla on jo reilusti yli 500 tilaajaa ennen tämän ekan videon julkaisua, joten kiitos ihan hurjasti teille kaikille! Ihanaa päiväät yypit <3

Lauantaiaamuna ajeltiin kohti Turkua ja viikonlopun viettoa. Minä olin käynyt Turussa viimeksi alle 5-vuotiaana, Otto Ruisrockissa joskus ennen kuin me tavattiin, ja meidän lapset eivät koskaan. Turussa meitä odottivat tietenkin Emilia ja Topias sekä heidän ihanat mukulat, ja ihan mahtava viikonloppu täynnä menoa ja meininkiä. Meidän on pitänyt mennä tosi monta kertaa jo Turkuun, mutta harmillisesti ollaan aina oltu kipeänä tai jotain muuta ikävää on sattunut. Siitä on oikeastaan tullut jo kunnon sisäpiirin vitsi että Iina ja Otto ei koskaan käy Turussa. Mutta nyt me kerrankin päästiin, ja onneksi päästiinkin!

Ensimmäisenä mentiin Empun ja Topiaksen luo lasten kanssa ja purettiin tavarat sinne. Muksut olivat ikävöineet toisiaan kovasti ja odottaneet että pääsevät leikkimään yhdessä. Samanikäisillä esikoisilla ja kuopuksilla (tai no meidän pian keskimmäisellä, hihii) sujuivat leikit tosi hienosti yhdessä, sitä oli ihana seurata. Lauantain ohjelmaan kuului Liedossa järjestetty Maatilapäivä, missä päästiin paijaamaan ihania lehmiä ja lampaita ja vuohia ja heppoja, ja lapset saivat istua traktorin kyytiin ja syödä grillimakkaraa.

Maatilapäivän jälkeen mentiin vielä illaksi heppatallille, missä Emilia opetti meidänkin lapset ratsastamaan ihanalla Shetlanninponilla nimeltä Viuhti. Molemmat meidän tytöt saivat ratsastaa ihan itse ja seurattiin myös miten Emilia ratsasti isommalla hepalla. Olisi ollut mahtavaa itsekin ratsastaa mutta en kyllä uskaltanut tämän pötsityypin kanssa hevosen selkään. Ehkä sitten ensi keväänä tai kesänä Emilia saa opettaa mutkin ratsastamaan. Mä kun en ole ratsastanut sen enempää kuin meidän lapsetkaan tätä ennen, mua on aina talutettu ja viimeksi olin hevosen selässä joskus ala-asteiässä tai ehkä jopa päiväkodissa.

Ilalla pojat kokkasivat meille hampurilaisia ja pulled beefiä herkullisilla lisukkeilla, ja lasten mentyä nukkumaan pelattiin pikkutunneille asti Rappakaljaa naurunräkätysten säestämänä, ja nautiskeltiin fonduesta. Reissuun mahtui paljon ekoja kertoja, eka kerta yötä Turussa, eka kerta kun lehmän nenä koski mun käteen (oli muuten pehmeä ja ihana :D), eka kerta kun pelasin Rappakaljaa ja eka kerta kun söin fondueta. Ja varmasti monta muutakin ekakertajuttua. Oli hauskaa kokeilla kaikkea uutta!

Eilinen päivä me aloitettiin käymällä tsekkaamassa Turun jokiranta ja keskusta. Muistaakseni silloin pikkulapsena kun kävin Turussa, me ei käyty jokirannassa ollenkaan ja silloin taisi olla talvi. Kesäinen Turku oli upea ja ymmärrän kyllä kaikki ylistyssanat jokirannasta nyt kun olen sen itsekin nähnyt. Mahtava paikka. Istahdettiin Frozen Yoghurtille rantaan, minkä jälkeen ajettiin Holiday Club Caribiaan. Emilia oli järjestänyt yhteistyössä Holiday Clubin kanssa meille mahtavan päivän uudessa SuperPark sisäaktiviteettipuistossa ja Caribian kylpylässä, ja niiden jälkeen koko porukalle tarjottiin vielä illallinen O’leary’s -ravintolassa.

SuperParkissa lapset ja kaikki mua lukuunottamatta pääsivät riehumaan ihan sydämensä kyllyydestä trampoliineilla, kiipeilyseinillä, peliareenalla ja polkuautoilla. Trampoliinit olivat aikuisillekin sopivia ja miehenikin innostui heittämään muutaman voltin. Jos yhden toiveen saisi esittää Superparkille, niin sinne saisi laittaa tuoleja raskaanaoleville ja muuten ei-välttämättä-niin-aktiivisille huoltajille. Tottakai puiston tarkoitus on koko perheen yhdessäolo ja yhdessä riehuminen, mutta uskon että en ole ainoa joka joskus sinne lähtee myös silloin kun ei ole elämänsä parhaassa pomppukunnossa.

Nauratti muuten kun bongattiin kylpylästä mainos jossa oli meidän neiti! Oltiin Holiday Clubin kuvauksissa joskus syksyllä 2014 koko perhe ja oli hassua törmätä silloin otettuun jätskikuvaan. Esikoinen sen itse bongasi ja häntä kovasti kikatutti kun löytyi oma naama.

Superparkin jälkeen mentiin tosiaan kylpylään, ja siellä lilluttiin porealtaissa ja lapset saivat leikkiä lämpimässä lasten altaassa. Meidän lapset eivät vielä uskaltautuneet liukumäkiin Oton kanssa mutta ehkä joskus isompana sitten. Kylpylässä oli mukavan rauhallista ja rentoa. Uimisen ja Superparkin jälkeen oli ihan hirveä nälkä, ja oli kiva mennä O’leary’siin syömään. Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan ja kaksi porukan nuorimmaista nukahtivatkin tuoleihinsa päiväunille jo ennen alkupalojen saapumista. Taisi olla vähän rankka iltapäivä. Ruoka oli herkullista ja sitä oli paljon. Maisteltiin kaikki vähän toistemme annoksia ja kaikki oli kyllä ihan yhtä hyvää.

Ruokailun jälkeen lapset saivat vielä hetken pyöräillä yhdessä Emilian ja Topiaksen pihalla, ennen kuin me ajettiin takaisin kotiin. Oli kyllä aivan mahtava viikonloppu, kiitos ihan hurjasti Emilialle ja Topiakselle ja lapsille parhaasta seurasta ja majapaikasta. Seuraavalla kerralla yökyläilläänkin toisinpäin eli Turun porukka tulee meille ja sitten keksitään Helsingissä jotain hauskaa. Sitä odotellessa!

Ihanaa maanantaita kaikille!

PS: Kiitos hurjasti kaikille jotka tilasitte mun upouuden youtubekanavan jo eilen! Ekat kaksi videota ovat pian valmiita, ja ilmestyvät molemmat tämän viikon aikana, jotta pääsen vielä tyhjillään olevan kanavani kanssa hyvään alkuun. Jaan toki videot myös täällä blogin puolella sitten.

Lupailin teille aiemmin, että tulen tekemään jatkossa enemmän videoita. Nyt ensimmäinen niistä olis valmis, sillä kuvattiin The Realm Of Maria -kanavan Marian kanssa teille pätkä tällä viikolla, ja olen laittanut pystyyn oman kanavan youtubeen, vihdoin! Kanavan nimi on iinalaura, eli sama kuin mulla on kaikissa somekanavissakin. Mun kanavalle pääsette TÄSTÄ! Ensimmäinen oma videoni kanavalle on jo työn alla, siis kuvattu, ja ilmestyy alkavan viikon aikana, joten jos haluatte jatkossa seurailla vähintään kerran viikossa ilmestyviä videoita, tilatkaa ihmeessä. Tein siis uuden kanavan siksi, että mulla on aiemmin ollut niin monta eri kanavaa joissa on videoita yhteensä yli 50 ja tilaajiakin satoja vaikka en niihin säännöllisesti tuota sisältöä. Halusin aloittaa puhtaalta pöydältä.

Marian kanssa me haluttiin tehdä jotain erilaista, ja otettiin käsittelyyn aihe josta meillä molemmilla oli paljon ajatuksia, nimittäin arjen realistisuus tai epärealistisuus blogeissa ja vlogeissa. Saatiin aikaiseksi mielestäni hyvä keskustelu, ja oli mahtavaa vaihtaa ajatuksia samassa veneessä olevan ystävän kanssa. Toivottavasti video herättää teissäkin ajatuksia!

Jos näistä coffee talk -tyyppisistä videoista tykätään, ajateltiin tehdä niitä jatkossa lisää aina vuorotellen kummankin kanavalle.  Eli kun tämä eka video nyt löytyy Marian kanavalta, seuraava video tulisi sitten mun kanavalle, ja aihekin on jo mietitty: Lasten käytöstavat. Meillä on paljon muitakin aiheita joista haluttaisiin jutella ja tehdä videoita, ja niitä saa myös ehdottaa meille. Suomessa ei hirveästi tämän tyyppistä, maailmalla todella suosittua, tubesisältöä ole vielä meiltä äideiltä, ja siksi olisikin hauskaa tehdä lisää jotain ihan uutta.

Mun omalle kanavalle on jatkossa tulossa vaikka ja mitä, ja mä olen tosi innoissani ja samalla mua kauheasti jännittää! Koska raskausviikot on jo kahteen kertaan lähinnä kirjoitettu, ajattelin että voisin jatkossa kertoa kuluneesta raskausviikosta aina videolla. Lisäksi tietenkin kuvataan lasten ja Oton kanssa kaikkea mahdollista, ja mulle saa esittää toiveita videoista joita haluaisi nähdä. Mä en ehkä koe olevani sellainen perinteinen sekoiluvideoiden tekijä (vaikka aika paljon huvittavia poistettuja kohtauksia meidän yhteisvideon loppuun saatiinkin), mutta muuten olen innostunut kokeilemaan vaikka mitä. Marian kanavalta löytyy My Day -videoita, tutoriaaleja, mielipiteitä ja vaikka mitä. Tsekatkaa ihmeessä sekin ja laittakaa tilaukseen! Ja niille jotka eivät videoista kauheasti tykkää mä lupaan että blogi kyllä päivittyy ihan yhtä usein edelleen, koen vaan että on aika ottaa oikeasti haltuun vihdoinkin yksi tärkeimmistä somekanavista, joka täydentää blogia omalla ihanalla tavallaan.

Hei ja itseasiassa, toinenkin video on jo kuvattu, sillä meillä on takana aivan huikea viikonloppu Turussa ihanien ystävien luona. Siitä lisää myöhemmin myös. Kotiuduttiin juuri ja täytyy sanoa että näin super ohjelmantäyteisen viikonlopun jälkeen mulla on veto niin pois että taidan vaan syödä pari ruisleipää ja alkaa nukkumaan.

Kivaa iltaa ja hyvää yötä kaikille ja kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette! <3

Tehtiin viime viikon sunnuntaina ihan mielettömän hyvää pastaa, jonka resepti keksittiin oikeastaan ihan lonkalta, mun raskaushimotusten pohjalta. Mulla teki mieli jotain raikasta mutta kuitenkin kermaista, ei siis mikään maailman helpoin yhdistelmä. Vähän niinkuin himoitsisi jotain suolaisia mansikoita tai kirpeitä sieniä. Mutta päätettiin yrittää kuitenkin, heiteltiin ilmaan kaikkia erilaisia ainesosia ja lopulta keksittiin että tehdään vihannespastaa (johon mun oli pakko saada mukaan savulohta vähän) ja kastikkeesta kermaisen sitruunainen. Pasta ylitti kyllä kaikki mun odotukset, ja ilmeisesti mieheni myös. Hän ei siis pidä savukalasta ollenkaan, koska kokee sen vievän kaiken huomion ruuassa kuin ruuassa, tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt.

Resepti on helppo muuntaa vegeksi jättämällä savulohi ja sulatejuusto pois ja vaihtamalla kerman kaura- tai soijakermaan. Savulohta on isossa pastassa kuitenkin tosi pieni määrä, eli jos ei sitä varsinaisesti himoitse niinkuin minä niin se ei juuri ruuan makoisuuteen vaikuta. Sulatejuuston sijaanhan voi käyttää esimerkiksi maustettua sipuli-kaurakermaa, jota löytyy esim. Plantilta.

Sitruunainen savulohi-vihannespasta (4-6 annosta)

500g pinaattituoretagliatellea

200g lämminsavulohta

1 pienehkö kesäkurpitsa

1/2 rs kirsikkatomaatteja

2 valkosipulin kynttä

n. 300g herneenpalkoja

1 sitruunan mehu ja raastettu kuori

2dl kermaa tai kaurakermaa

1/2 rs kevätsipulisulatejuustoa

Suolaa ja mustapippuria

Irrota herneet kuoristaan (loistava puuha pienille apukokeille). Pilko valkosipuli, kesäkurpitsa ja kirsikkatomaatit. Laita pastavesi kiehumaan. Paista pannulla kesäkurpitsat niin että ne saavat väriä pintaan. Lisää savulohi ja herneet ja paistele hetki. Kaada sekaan sitruunamehu ja kuoriraaste, sekä valkosipulin kynnet pieneksi pilkottuna. Paista hetki keskilämmöllä. Lisää kerma ja sulatejuusto ja anna kiehua muutama minuutti (jos olet siis raskaana, muuten ei ole ajalla väliä kunhan sulatejuusto sulaa). Lisää suola ja pippuri, sekä kirsikkatomaatit halkaistuna. Tarjoile pastan kanssa. NAM!

Tästä satsista riitti yhteensä neljä aikuisten annosta ja kaksi lasten annosta, eli varmaan omasta ruokahalusta riippuen yhteensä 4-6 annosta tulee. Lapset tykkäsivät tosi kovasti, ja mun mielestä onnistuttiin hyvin siinä että oli sekä kermainen että raikas. Herneet ja sitruuna toivat sitä kaivattua raikkautta, ja kerma ja sulatejuusto olivat niiiiin hyviä. Ai että, tekee mieli tätä samaa ruokaa heti uudelleen! Mutta tästä tosiaan tosi iisi ruoka, jota on kiva tehdä lasten kanssa kun heillekin on helppoja puuhia kuten herneiden perkaus ja kerman ja sulatejuuston lisääminen.

Mahtavaa perjantaita kaikille! Mä olin eilen kampaajalla ja hiukset kokivat taas ”pienoisen” muodonmuutoksen, siitä lisää myöhemmin tänään. Heissulivei<3

Kun oireet vihdoin alkavat helpottaa on niistä kiva päästä puhumaan. Tämän postauksen kirjoittamisella mä olen leikitellyt aina kun on ollut oikein paha olo, Otollekin sanoin että ”Voi kuule sitten kun mä voin puhua tästä niin vuodatan kyllä sellaiset oirelistaukset että ei oo todellista!”. Eli kuten ehkä tästä voi päätellä, ei ole ollut mikään maailman hehkuvin olo ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Ensimmäiset pari viikkoa olivat superhelpot, ei ällöttänyt eikä väsyttänyt eikä ollut oikeastaan mitään erilaista kuin aiemmin. Sitten se seitsemännellä viikolla iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, aivan jäätävä hajuherkkyys. Tässä lista asioista jotka mun mielestä haisivat aivan kuvottavalta ja saivat oksennuksen kurkkuun: hanavesi, tuoreet mansikat, suihkunraikas Otto, hissi, metro, bussi, hiki, jauheliha, kala, kahvi, hiuslakka, shampoo, suihkugeelit, hammastahna, meidän uusi auto. Eli oikeastaan ihan kaikki, yritin vaan olla haistamatta mitään ja kiitin korkeampia voimia säännöllisestä allergisesta nuhastani, joka ajoittain hälvensi hajuaistini kykyjä.

Mulla oli pahoinvointia mutta pääosin se liittyi siis hajuihin, koska jatkuvasti joku haisi mun mielestä niin pahalta että olin puolimatkassa vessaan purjolle. Pahinta oli ehkä Oulussa kun käytiin sukulaisten luona kylässä. Olin silloin niin alkuvaiheilla että en halunnut kertoa kenellekään vielä, ja kaikki tietenkin keittivät sitten kahvia joka kyläpaikassa, yleensähän mä juon kahvia mustana ja monta kuppia päivässä. Pelkästä kahvin tuoksusta nousi jo kylmä hiki otsalle, mutta siinä vaiheessa kun sain mukin aina eteen niin tuntui että taju lähtee. Onneksi rakas mieheni auttoi mua ja kärsi koko reissun ajan pienistä kahvitärinöistä, hän nimittäin aina katseen välttäessä kietaisi munkin kupillisen kerralla huiviin. Nyt mulla menee jo cappuccino alas mutta mustaa kahvia en ole uskaltanut vieläkään haistaa.

Pahoinvoinnin lisäksi ikävin oire on ollut päänsärky ja jokaviikkoiset migreenit. Nyt on alkanut vähän helpottaa, viikossa on ollut jo yhtä monta päänsärytöntä päivää kuin päänsärkypäivää, mutta ensimmäiset seitsemän viikkoa mä kärsin 5/7 päivästä päänsärystä ja kerran viikkoon oikein kunnon migreenin. Osasin tätä odottaakin koska edellisessä raskaudessa oli ihan samanlaista, mutta ei se siitä sen mukavampaa tehnyt. Viimeksi päänsäryt helpottivat kunnolla raskausviikon 16 jälkeen joten samaa toivon nytkin. Ja kaikkeen turtuu, en mä ole antanut päänsärkyjen koko kesää pilata, olen vaan sitten käyttänyt aurinkolaseja sisälläkin ja koittanut olla menossa mukana.

Ulkoisesti näkyviä oireita on tietenkin ollut jäätävä turvotus ja pötsin kasvu, sekä kokovartaloakne. Edelleen selkä on sen näköinen että mulla on joku vuosituhannen pahin vesirokko, mutta näppyjä ne vaan on. Kasvoista on onneksi alkanut helpottaa, vaikka ei se vieläkään ennallaan ole. Mulla oli nyt lähtöpainoa pari kiloa enemmän mitä Zeldaa odottaessa, ja välillä olen hormoneissani kokenut jäätäviä itsetuntokriisejä. En kropasta tai mahasta, mutta kasvoista. Muutama teistäkin kommentoi että mulla on kasvot pyöristyneet, ja niinhän ne on, ja se on se mun itsetunnon heikko kohta muutenkin mitä en vaan opi käsittelemään. Mutta, sen kanssa on vaan elettävä, ja keskityn mieluummin sitten vaan ajattelemaan miten ihana maha mulla jo on! Sitä on kiva kasvatella.

En tiedä paljonko olen kerännyt painoa ensimmäisen neuvolan jälkeen, mutta nälkä on ainakin ollut ihan kokoajan. Kun normaalisti voin hyvin olla syömättä aamupalan ja lounaan väliset neljä tai viisi tuntia, on nyt pakko syödä välipalaa jo kymmeneltä. Mun on siis syötävä 2-3h välein, tai tulee sellainen tunne että näännyn ja pökerryn ja en ole saanut ruokaa koko päivänä. Se on ihan naurettavaa! Olen yrittänyt syödä terveellisiä välipaloja ja monipuolisia aterioita ja pitää ateriarytmin mahdollisimman säännöllisenä, mutta aina se nälkä melkeinpä pääsee yllättämään. Se tulee ihan sekunnissa, ei ole mitään sellaista pientä että maha vähän murisee tai ”voisin kohta syödä” vaan se nääntymisfiilis on HETI. Sinänsä huvittavaa, kun se lisäenergiantarve on neuvolan oppaiden mukaan raskausaikana 250 kaloria vuorokaudessa. Eli yksi ylimääräinen pieni välipala. Mä syön niitä ainakin kolme.

Väsymys on ehkä se eniten edelleen läsnäoleva raskausoire, sillä nukahdan iltaisin jo yhdeksän jälkeen vaikka nukun joka aamu melkein kahdeksaan. Ekoina viikkoina nukuin päikkärit joka päivä ja väsymys oli sellaista kokonaisvaltaista ”musta ei oo tänään mihinkään en jaksa edes nousta sängystä ylös!” -väsymystä. Vaan olihan se noustava. Onneksi nyt on ollut kesä ja lämmintä ja valoisaa, se on varmasti auttanut paljon väsymyksen selättämisessä. Ja iltaisin on ihana nukahtaa Oton turvalliseen kainaloon kesken sarjan, joka ilta.

Onneksi tosiaan kaikki ikävimmät oireet ovat alkaneet helpottaa, ja ollaan jo matkalla kohti sitä seesteistä keskiraskautta. Viimeksi mun seesteinen keskiraskaus keskeytyi siihen kun säännölliset supistukset alkoivat viikolla 25 ja jouduin vuodelepoon, mutta nyt tietenkin toivotaan että niin ei käy. Onneksi mulla on Otto, joka on pitänyt huolta siitä että en rasitu liikaa (tai yhtään), ja tytötkin ovat sen verta isoja että ei tarvitse jatkuvasti nostella heitä vaan he pukevat ja hoitavat vessa-asiat ja ruokapöytään istumiset ihan itse, toisin kuin viimeksi Tiaran ollessa vasta 1v.

Siinäpä mun alkuraskaus pähkinänkuoressa, nyt keskityn mielelläni katsomaan eteenpäin enkä muistele sen enempää näitä oireita. Toivotaan että kaikki menee kivasti loppuun asti.

Millaisia alkuraskauden oireita teillä on ollut? Onko ollut eroa eri raskauksien välillä?