Eilen illalla vietettiin mun blogin historian tokaa lukija-iltaa Nona K. -liikkeessä Töölössä. Illan järjesti Lasten PR, ja paikalle olin arponut lukijat Instagramissa, jossa halukkaita tulijoita oli niin paljon, että päätin järjestää toisen lukijaillan vielä tämän kevään aikana! Mua jännitti aivan super paljon, varsinkin kun tällä kertaa lukijailta järjestettiin vain aikuisille. Lasten kanssa on niin helppoa kohdata uusia ihmisiä, kun lapset tuovat omasta takaa niin paljon actionia ja tekevät yleensä kaikkea hassua mistä riittää puhuttavaa.

Se oli kuitenkin tietoinen valinta, sillä halusin tutustua lukijoihin rauhassa, ilman että huomio kiinnittyy nimenomaan lapsiin. Ja vaikka ensin jännittikin ihan mielettömän paljon, se oli loistava päätös. Kävi ilmi, että ilta tarjosi useammallekin äidille hengähdystauon arjesta, ja nautin itsekin siitä ihan superisti, että sain rauhassa jutella lukijoiden kanssa ja vaihtaa ajatuksia. Me höpöteltiin ummet ja lammet arjesta, lapsista, haaveista, elämästä, töistä ja opiskelusta, ja ihan kaikesta muusta. Meitä kaikkia taisi alkuun jännittää ihan yhtä paljon, mutta pienen epävirallisen esittelykierroksen jälkeen rentouduttiin kaikki, ja sen jälkeen höpötyksestä ei ollut tulla loppua.

Osa lukijoista oli matkustanut toiselta puolelta Suomea paikalle vain minun lukijailtani tähden, ja se teki muhun vaan ihan valtavan vaikutuksen, ja vetää kyllä hiljaiseksi ja nöyräksi. Mulle on ihan uskomattoman suuri kunnia, että te haluatte tulla tapaamaan, tutustumaan ja viettämään aikaa. Ja sen lisäksi että on hienoa tavata teitä, on myös ihanaa lukea teidän ajatuksia täällä blogissa vuodesta toiseen. Osa paikalle tulleista lukijoista oli seurannut mun blogia jo sieltä vuodesta 2011 asti, toukokuussa siitä tulee seitsemän vuotta kun tämän blogin perustin. Se, että jaksaa kulkea niin pitkän matkan mun blogia seuraten on mulle ihan valtavan hieno juttu, vaikka toki uudemmatkin lukijat ovat aivan yhtä toivottuja ja tervetulleita.

Mulle on tosi tärkeää, että annan blogissa itsestäni sellaisen kuvan, millainen oikeastikin olen ihmisenä. Toivon että mun persoona ja luonne välittyvät täältä ulospäin juuri sellaisina kuin ne ovat silloin, kun mut tapaa kadulla, kaupassa tai siellä lukija-illassa. Oli ihanaa huomata, että vaikka jokainen teistä blogiani seuraavista on ihan omanlaisensa tyyppi jolla on oma elämäntarinansa, lukija-iltaan oli päätynyt sellaisia avoimia ja rempseitä höpöttelijöitä jollainen olen itsekin. Siksi meillä ehkä luistikin juttu niin hyvin, että aika loppui pahasti kesken! Olisi ollut ihanaa jutella vieläkin pidempään, ja päätinkin eilisen jälkeen että seuraavasta lukijaillasta tulee ainakin tunnin pidempi, ehkä jopa pari tuntia pidempi.

Lukija-illan meille järjesti tosiaankin ystäväni Riikan firma Lasten PR, Töölöntorilla sijaitsevassa Nona K. -lastenvaate- ja lifestyleliikkeessä, joka on kuin maailman ihanin karkkikauppa. Nona K. oli upea paikka lukijaillalle, ja saatiin nauttia hyvästä ruuasta, Raikastamon  tarjoamista juomista ja Nona K:n eksklusiivisista tarjouksista.

Illassa oli paikalla myös pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin Petra tekemässä meille kaikille pikakampauksia. Petra laittoi mun hiukset ihanille boho-laineille ja koristeli ne kahdella letillä, juuri niinkuin toivoin. Hän loihti kaikille vieraille ihanat ilmavat laineet hiuksiin, ja oli ihan super mukava! Kampauspiste toi ihanaa hemmottelufiilistä mukaan iltaan. Lisäksi illassa arvottiin Geffer Groupin upouusi pieni bObles Elefantti kauniin vaaleanpunaisessa värissä yhdelle onnekkaalle lukijalle.

ARVONTA TEILLE KAIKILLE:

Yhteistyökumppanini kokosivat yhdessä Lasten PR:n kanssa kaikille osallistujille ihanat Goodie Bagit, jollaisen saan nyt arpoa vielä yhdelle teistä blogin lukijoista. Goodiebagin sisältä löytyy S&S -kustantamon Avain Hukassa -kirja, joka on viime vuoden lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -voittaja, sekä viime vuoden Rudolf Koivu -palkinnon voittaja, 20€ lahjakortti Geffer.fi -verkkokauppaan jossa tarjolla mm. bObleseja, Fabelabin ihanuuksia ja vaikka mitä, 10€ lahjakortin Lauttasaaren Salon Pepe Åhman-kampaamon väri & leikkaus -palveluun, Nona K.:n ihanan kankaisen rusettipinnin, sekä Greenlipsbeauty-verkkokaupan Petit & Jolie -tuote. Lisäyllätyksenä vielä Greenlipsbeauty.com antaa vain tämän arvonnan voittajalle 50€ lahjakortin verkkokauppaansa!

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän vuosi, jolloin aloit lukemaan blogiani (ja saat myös lisätä mukaan vaikka oman lempparimuiston tästä blogista, jonkun mieleenjääneen postauksen tms. jos haluat, ei ole pakko). Arvonta-aikaa on 3.4. klo 22.00 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Onnea arvontaan kaikille!

ALEKOODI:

Saan vielä jakaa Goodiebagissa myös olleen Tarramonsterin mielettömän 20% alekoodin teille kaikille, eli koodilla TMNKT3 saatte nyt 20% alennusta Tarramonsterin nimikointitarroista. Koodi on voimassa Tarramonsterin verkkokaupassa 2.4. asti.

Valtavan suuret kiitokset vielä teille kaikille lukijoille siellä ruutujen takana, lukijaillan ihanille vieraille, sekä kaikille jotka olivat mukana järjestämässä iltaa. Se oli ikimuistoinen ja ihana kokemus, ja muistelen sitä varmasti vielä hamassa tulevaisuudessa lämpimällä fiiliksellä <3

Tänään katsellaan maailmaa vähän taaperon näkökulmasta, taaperon silmin maailma on nimittäin aivan hurjan jännittävä paikka. Mitä kaikkea taapero ehtii touhuta yhden aamupäivän aikana, millaisia tunteita tuntea, ja mikä on aamupäivän ihanin hetki?

Aamupalaa, eli ”AAMU!!AJAA!!”

Taapero tahtoo aamupalaa, eli hän sanoo erittäin painokkaasti monta kertaa ”AAMU! AJAA!” ja juosta hilputtaa kohti keittiötä. Tänä aamuna aamu-ajaksi kelpaa maustamaton jugurtti, kaverit nimittäin päätyvät lattialle. Ja jugurtti päätyy suun lisäksi myös parin metrin säteellä ihan joka suuntaan. Mutta voi että on taapero ylpeä sitten kun lautanen on tyhjä, ja lusikalla huitomisen lisäksi hän myös söi sillä ihan itse. Ruoka ei ole viime viikon vatsataudin jälkeen vielä maistunut ihan entiseen malliin, mutta onneksi sentään aina jotain menee alas, ja nestettä hän tankkaa reippaasti.

*Ezpz Halinallelautanen & Elodie Detailsin ihan paras ruokalappu saatu Ipanaiselta. 

Vauva totesi ”PIIPAAAAA” eli ”kiipeää” (portaat ylös)

Hän halusi siskojen huoneeseen leikkimään siskojen jännittävillä leluilla, legoilla, barbeilla ja kassakoneella. Siskot kutsuvat täystuhoksi, mutta omasta mielestään taapero on mitä parhainta leikkiseuraa, jonka voisi ottaa mukaan ihan kaikkiin isojen tyttöjen leikkeihin jo.

 ”Auto. Nuin. Aaauto. Nonni.”

Taapero rakastaa mennä verhon taakse bOblesin päälle seisomaan, ja katselemaan ohi ajavia autoja ikkunasta. Hän kommentoi autoja painokkaasti ja osoittelee, ja höpöttää välissä vauvakielellä.

”Nääääääääin.” 

”Näääääääin” hän sanoo tyytyväisenä, ja yrittää monottaa siskoa naamaan. Sisko nauraa rätkättää onnellisena, ja yritän vieressä sanoa että ei saa nauraa, ettei taapero luule että naamaan monottaminen on ihan ok. Sitten hän sanoo ”Paijaa” ja paijaa ”hellästi” siskon naamaa, edelleen niillä täydellisen söpöillä varpaillaan. Yksi taaperon tämän hetken lemppareita on myös sanoa painokkaasti ”ei! ei!” samalla kun tekee kiellettyä asiaa.

”Kukkuuuuuuuu!”

Alakertaan mennessä on ihan pakko kurkistella pinnojen välistä etätöitä työpisteellään tekevää isiä. ”Kukkuuuuuuu” sanoo taapero intoa puhkuen uudelleen ja uudelleen, ja antaa isille pinnojen välistä märän pusun suoraan nenän päähän.

”Kiiiiiiijaaaaa. Äitiiii, kiijaaaaaaa.”

Taapero ihastelee monta kertaa itse levittämäänsä ja kasaamaansa kirjapinoa. Siellä on vaikka mitä lemppareita niin kirjaston kuin oman kirjahyllynkin valikoimasta. Mikähän tällä kertaa olisi hyvä kirja?

”Tämä. Kiija.”

Sopiva kirja löytyy, ja se onkin tämän hetken luetuin kirja, joka kertoo rakkaista ihmisistä ympärillä. Siskosta, isistä, äidistä, pehmolelusta ja muista tärkeistä jutuista, jotka 1-vuotiasta kiinnostavat. ”Ishi. Ooova.” eli isi ja Nova.

”Tiiishiiiiii.”

On aika tankata läheisyyttä pienen kanssa. Viikonlopun sairastelun ja äidin yhden yön poissaolon jälkeen hän on pitänyt entistäkin hanakammin kiinni imetyksestä, ja halunnut rinnalle ihan kaikessa rauhassa. Siinä on hyvä olla. ”Tiishiii” hän sanoo ja kiipeää syliin.

”Ukkuuu.”

Taapero huomaa itsekin olevansa väsynyt ja nuokkuu äidin sylissä. Hän tahtoo päiväunille. ”Mennäänkö ulos nukkumaan?” kysyn, ja hän vastaa ”ukkuu. tiitti.” Eli nukkumaan, kiitti.

Nukkumassa tyytyväisenä touhukkaan aamupäivän jälkeen.

Hän nukkuu parhaat päiväunet omalla pihalla vaunuissa, kuomu alhaalla hämärässä ja lämpimässä. Taapero nukahti jo ulkovaatteita pukiessa, ja nukkui parin tunnin unet pihalla omissa rattaissaan raikkaassa ulkoilmassa. Lämpöpussista heräsi tyytyväinen ja lämmin tyyppi. <3

Sellainen oli touhukkaan taaperon aamupäivä, ja unien jälkeen jatkettiin lounaalla, leikillä ja sylillä. Ihan tavallinen taaperon tiistai siis, ihana ja touhukas.

Millaisia taaperoita teillä asustaa? Löytyykö samoja lempparipuuhia?

Vihdoin alkaa tuntua että ollaan takaisin elävien kirjoissa koko perhe. Tänään ulkoiltiin jo aamupäivällä lasten kanssa omalla pihalla ja kävelyn merkeissä, ja huomennakin aiotaan ulkoilla omalla pihalla, ja viettää ihan normipäivää kotona askarrellen, tanssien ja leffaa katsoen. Vaikka lapset ovat olleet tänään ihan virkeitä, ja voivat hyvin, ei olisi tullut mieleenkään viedä heitä vielä eskariin tai päivähoitoon, ja huomennakin he saavat varmuuden vuoksi vielä olla kotona. Syy on se, että mä en todellakaan halua olla se, jonka lasten takia tauti leviää eteenpäin edelleen.

Monissa eskari- ja päiväkotikavereiden perheissä on tällä hetkellä vielä meidän kuopustakin pienempiä tyyppejä, ja muistan itse miten en viime vuonna vastasyntyneen kanssa uskaltanut viedä lapsia viikkokausiin päiväkotiin (vaikka he olisivat halunneet mennä) vatsataudin pelossa, ja melkein heti kun lapset menivät, se tauti sitten tuli. Silloin meidän kuopus oli kuusi viikkoa vanha, ja onneksi selvisi kokonaan ilman rajua tautia, joka iski mulle ja Otolle silloin yhtä aikaa. Se oli ihan karmea kokemus, jota ilman oltaisiin mieluusti oltu. Onneksi sentään kuopus ei sairastunut.

Milloin päiväkotiin vatsataudin jälkeen?

Mun mielestä se on ihan uskomatonta, että vanhempia täytyy hoidossa erikseen muistuttaa siitä, että lasta ei saa viedä vatsataudin jälkeen hoitoon, ennen kuin on ollut vähintään yksi kokonaan oireeton päivä (noroviruksessa kaksi). Ja vielä uskomattomampaa on se, että muistutuksesta huolimatta jotkut vanhemmat ajattelevat, että ”no ei se mitään jos kaikki muut lapset sairastuvat ja heidän perheensä sairastuvat” ja vievät lapsen hoitoon heti kun oireet loppuvat. Eihän noin välinpitämätön voi kertakaikkiaan olla! Vatsatauti voi olla pienelle vauvalle hengenvaarallinen, puhumattakaan siitä, mitä se voi aiheuttaa jos päiväkotikaverin perheessä on vaikkapa joku vakavasti sairas, jolle vatsatauti tarttuu.

Vaikka työt tai muut menot olisivat kuinka tärkeitä, ja parin päivän poissaolo aiheuttaisi lisätyötä tai hankaluutta, on se silti pienempi paha kuin se, että tartuttaisi jollekin riskiryhmään kuuluvalle vakavan taudin eteenpäin. Taudin, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaisi hengenvaaran jollekin. Ne pari päivää sisällä voivat oikeasti pelastaa jonkun hengen, sillä vaikka vatsatauti itselle olisi ihan normipöpö, jollekin toiselle se voi olla jotain ihan muuta.  Ja vaikka tietäisi, että ei omassa lähipiirissä tai päiväkotikavereiden lähipiirissä ole pikkuvauvoja tai vakavasti sairaita, ei silti vaan ole reilua levittää inhottavaa sairautta eteenpäin, kun sen kierteen voi helposti katkaista pysymällä pari päivää kotona.

Ihan sama koskee kaikkia muitakin paikkoja kuin päiväkotia. Vasta sairastaneen lapsen kanssa ei lähdetä synttäreille, sisäleikkipuistoon tai kaverille kylään. Sen sijaan jos tuntuu että kotona seinät kaatuvat päälle, voi lähteä kävelylle tai ulkoilla vaikka omalla pihalla tai puhallella saippuakuplia parvekkeella, sekin on lasten mielestä huippu hauskaa sisällä hengailun jälkeen. Ja sisälläkin voi keksiä vaikka mitä tekemistä, kirjojen lukemista, muovailuvahaa, taikahiekkaa tai vaikka askarrella itse lasten lempparia eri limaa.

Mun mielestä tämä on tosi tärkeä juttu, ja toivon että jokainen vanhempi ottaisi huomioon ne muutkin lapset ja perheet kun miettii, onko oma lapsi jo tarpeeksi terve menemään takaisin päiväkotiin. Jos kaikki kipeiden lasten vanhemmat pitäisivät lapset kotona tarpeeksi pitkään, epidemiaa ei välttämättä edes pääsisi syntymään. Toki kotona olemisen lisäksi siihen vaikuttaa myös hyvä käsihygienia ja yleinen vastustuskyky, mutta silti. Meidän perheellä on ainakin vielä reilut kuusi vuotta päiväkoti-uraa jäljellä, sillä niin pitkään on siihen että kuopus menee kouluun. Ehkä jonakin niistä kuudesta vuodesta selvitään yksi kevät ilman vatsatautia? Se vasta olisi hienoa.

Tsemppiä kaikille joilla ikävä vatsatauti tai joku muu kevään tauti jyllää juuri nyt! <3

Huh mikä viikonloppu takana, ei mennyt nimittäin ihan niin kuin alunperin suunnittelin. En ehtinyt vielä edes jakaa perjantai-illaksi ajastettua blogipostausta Tallinnan muotiviikoille lähtemisestä, kun jo heräsinkin lauantaiaamuna kuuden jälkeen epämääräisen vellovaan oloon hotellisängyssäni. Mulle oli iskenyt ihan hillitön vatsatauti, perinteinen maaliskuun vieras. Ihan hirveä olo, eikä sitä yhtään helpottanut Oton viesti, että meidän nuorimmaisella oli sama meininki kotona Helsingissä.

Lauantain kiertely Tallinnan Vanhassa kaupungissa, asukuvaukset urbaanissa ympäristössä, mielettömät muotinäytökset ja rento laivamatka vaihtuivatkin vessassa ravaamiseen, aikaistettuun kotiinlähtöön ja kauheaan oloon. Onneksi Emilia oli mun mukana, niin hän sai haettua mulle lääkettä ja juotavaa ja oli muutenkin korvaamattomana henkisenä tukena. Ja onneksi ehdittiin sentään viettää ihana perjantai-ilta Tallinnassa, ja saatiin nähdä kolme upeaa muotinäytöstä eturivissä Tallinn Fashion Weekillä upeassa KultuuriKatelissa. Se oli hieno kokemus ja vaatteet olivat upeita, kuten mallitkin. Mun instastoriesissa näkyikin useampi muotinäytös perjantai-iltana, pitää laittaa ne videot tallennettuna vielä IG-profiiliin @iinalaura, jos joku haluaa käydä kurkkimassa.

Kahden tunnin laivamatka takaisin Helsinkiin vatsataudissa tuntui ihan uskomattoman pitkältä, katsoin kelloa varmaan kolme kertaa minuutissa. Mutta selvisin siitäkin, ja pääsin onneksi kotiin sairastamaan ja lepäämään. Aamulla Tallinnassa iski ensin paniikki että apua miten mä ikinä pääsen kotiin tässä kunnossa, mutta kyllä sitä vaan pääsi kun oli pakko. Yhtä kokemusta rikkaampana taas, vaikka ei ihan sellainen kokemus ollutkaan mitä alunperin odotin.

Nyt alkaa olo jo vähän helpottaa, vaikka toki vielä heikottaakin kun koko eilisen päivän aikana ei voinut syödä mitään. Tänään olen saanut alas jo mustikkakeittoa ja puuroa, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Ja se fiilis kun herää vatsataudista seuraavana päivänä, eikä ole enää sitä kauheaa oloa, on vaan niin paras. ”Mä selvisin!!..” ja toivottavasti selviän ainakin ensi maaliskuuhun asti ilman toista vatsatautia, hah. Ja onneksi sentään oli vaan vatsatauti eikä mitään sen vakavampaa. Meidän kuopuskin voi jo paremmin, ja esikoisella tauti iski viime yönä mutta on jo menossa ohi hänelläkin. Toivotaan että muut säästyvät tältä kauhealta ololta.

Tänään ei siis menty yhdessä virpomaan, sen sijaan ovessa on lappu ”Ei kannata tulla virpomaan, meillä on mahatauti. :(” Onneksi pääsiäislomallakin ehtii askarrella ja virpoa voi ensi vuonnakin, ei se ole niin justiinsa.

Toivottavasti teillä on ollut onnistuneempi viikonloppu <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.

Yrittäjyyden ja äitiyden myötä se aika joka mulla on käytettävissä puhtaasti rentoutumiseen, on vähentynyt roimasti. Toisina päivinä ei välttämättä ehdi tai jaksa edes lukea kirjaa sängyssä ennen nukkumaanmenoa, vaikka se ihanaa onkin. Lukeminen on kautta vuosien ollut mun lempiharrastus, ja siitä asti kun opin lukemaan, on se ollut mulle ihan valtavan tärkeää. 

Kun asuin äidin kanssa, meillä sai lukea aina kun halusi, paitsi päivällispöydässä. Aamupalalla, iltapalalla, välipalalla, koulumatkalla, välitunnilla ja koulun jälkeen – mä luin aina ja missä vaan, kun siihen oli tilaisuus. Toki vietin aikaa myös kavereiden kanssa, mutta yksin ollessani ahmin välillä jopa kaksi kokonaista romaania päivässä. Voin kertoa, että ei onnistuisi nykyään, hyvä kun saa luettua kokonaisen kirjan muutamassa viikossa, kun panostuksen taso on ne kolme sivua, ennen kuin silmät painuvat illalla sängyssä kiinni. Rentoutua voi kuitenkin myös samalla kun puuhastelee, tai näin ainakin haluan uskoa.

En olekaan halunnut luopua lukemisesta ja kirjallisuudesta kokonaan, vaan on täytynyt keksiä vaihtoehtoisia tapoja nauttia kirjoista. Erittäin hyvä keino pysyä kirjoissa kiinni arjen keskellä, on äänikirjat. BookBeat on sovellus, jonka avulla voi kuunnella äänikirjoja, ja lukea e-kirjoja. Valikoimasta löytyy kirjoja laidasta laitaan, englanniksi ja suomeksi (sekä myös ruotsiksi). Kirjat voi myös ladata ja niitä kuunnella myös offline-tilassa, jolloin kuuntelu onnistuu myös silloin kun on nettiyhteyden tavoittamattomissa.

Mä kuuntelen äänikirjoja nykyään melkein joka päivä, ja olen taas saanut kirjat osaksi arkeani. Äänikirjaa on hyvä kuunnella esimerkiksi samalla kun lajittelee tai ripustaa pyykkejä, tai kun pesee lattioita. Tykkään kuunnella äänikirjaa myös vaunulenkillä silloin kun kuopus nukkuu. Äänikirjat tekevät monesta arkisesta puuhasta jopa nautittavaa, ja ainakin pyykkien ripustaminen äänikirja kaverina on huomattavasti rentouttavampaa kuin ilman. 

Arkiaskareiden lomassa kuuntelen yleensä työhöni ja elämäntapaan liittyvää kirjallisuutta. Rakastan oppia uutta ja kehittää itseäni, ja olen juuri sellainen tyyppi joka innostuu ja inspiroituu elämäntaito-oppaista. Mun suosikkeja on olleet Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa, Sophia Amoruson #GIRLBOSS sekä Maaret Kallion Inhimillisiä Kohtaamisia. Näistä kaikista olen ammentanut rutkasti inspiraatiota ja hyvää fiilistä.

Vaunulenkillä taas on kiva kuunnella hömppääkin. On tullut kuunneltua esimerkiksi Eve Hietamiehen Yösyöttö ja Tarhapäivä, sekä välillä Eva Frantzin Sininen Huvila, joka multa löytyy myös fyysisenä kirjana. Sitä on ollut hauska kuunnella vaunulenkillä, ja sitten jatkaa illalla kirjasta lukien sängyssä, siitä mihin jäi lenkillä kuunnellessa.

BookBeatin sovellus on super helppokäyttöinen ja toimii nopeasti. Sieltä on helppo etsiä haluamansa kirjailija tai kirja, ja valikoima on laaja. Valikoimassa on myös lasten kirjoja, ja sieltä myös meidän tytöt on kuunnelleet äänikirjoja niin ruotsiksi, kuin suomeksikin. Eskarilaisen lemppareita on Helena Meripaasin Kuriton Koiranpentu, ja Moni Nilssonin Tsatsiki-kirjat joita luin itsekin lapsena moneen kertaan.

ILMAINEN KOKEILUJAKSO LUKIJOILLENI:

Nyt pääset kokeilemaan BookBeatia ilmaiseksi kuukauden ajan. Koodilla bihns saat neljän viikon ilmaisen käyttöjakson BookBeatia. Koodi on voimassa 31.5. asti ja vain uusille BookBeat-asiakkaille. Kokeilujakson saat klikkaamalla itsesi BookBeatin sivulle, johon koodi on valmiiksi jo syötettynä.

Tykkäättekö te kuunnella äänikirjoja? Oletteko kokeilleet BookBeatia?