Mulla oli NIIIN ikävä kunnon blondia. Luonnollinen look on ollut helppo ja mukava raskaus- ja ihan pikkuvauva-aikana, mutta nyt kaipasin jo jotain radikaalimpaa. Olen ihastellut jo monta kuukautta ultravaaleita lookeja, ja tiesin että ystäväni ja luottokampaajani Essi Tapiolan Salon Pepe Åhmanilta jos joku osaa sellaisen mulle toteuttaa hellävaraisesti ja tyylikkäästi. Suuntasin siis tänä aamuna Tapiolaan, ja lähdettiin muuttamaan kellastunutta ja ylikasvanutta kuontaloani tyylikkääseen, tasapitkään ja vaaleaan suuntaan. Kun tukka on kuosissa, on helpompaa näyttää muutenkin omaan silmään hyvältä. Väsynyt lookki hiuksissa vaikuttaa ainakin mulla ihan kaikkeen, jotenkin tuntuu että näyttää kokonaan ihan väsähtäneeltä jos tukka on kulahtanut.

Hiuksiin laitettiin tietenkin Olaplex, jota ilman en uskaltaisi enää ottaa mitään hiuskäsittelyitä. Sen avulla suurikin muutos pystytään toteuttamaan hellävaraisesti ja hiusta vahingoittamatta. Kylmän vaalea sävy saatiin aikaan tekemällä tiheää raitaa sekä balayagea, ja sävyttämällä Ice-sävytteellä.

Tapiolassa vierähti koko aamupäivä hyvillä meiningeillä, koska Essin kanssa on ihan parasta vaan höpötellä. Saan myös aina kampaajalla käydessäni toteuttaa salaista pahettani: teinilehtien lukemista. En kehtaa enää näin kolmea kymppiä lähentelevänä ostaa Demiä kaupasta, mutta kampaajalla sitä voi lueskella. Siitä tulee aina niin nostalgiafiilikset, mikä on hauskaa. Paitsi nyt tietty kun täällä ihan julkisesti muutenkin paljastan näitä lehtiä salaa lukevani, niin ei se kovin salaista enää ole, hah.

ENNEN-JÄLKEEN

Hiuksilla on mun mielestä mun omassa ulkonäössä tosi suuri merkitys, ja siisti tukka vaikuttaa niin mielialaan kuin tyyliinkin positiivisesti. Rakastan leikitellä erilaisilla tyyleillä, väreillä ja malleilla. Nyt on menossa keskijakaus ja supertasainen polkka -vaihe, katsotaan kauanko tämä kestää. On mahtavaa kun on oma luottokampaaja, jonka tietää osaavan ja haluavan toteuttaa villeimmätkin hiushaaveet. Katsotaan mitä tämän jälkeen taas keksitäänkään, juuri nyt olen niin rakastunut tähän vaaleuteen että tuntuu että tässä voisi pysyä hamaan tulevaisuuteen asti.

Takki Shein* (saatu) / Toppi H&M / Housut Gina Tricot / Lasit H&M / Kengät Flattered* (saatu)

Ultravaaleaan tukkaan on helppo yhdistää mitä tahansa vaatteita ja värejä, kun se ei riitele minkään kanssa. Sen kanssa sopii niin kulta, kuin tämän syksyn asustehitti eli hopea. Inspiroiduin kylmästä tukasta toteuttamaan melko hopeisen asunkin.

Jälleen hurjan suuri kiitos Essille ja Salon Pepe Åhman Tapiolalle mun hiushaaveiden toteuttamisesta* (ja samalla kulmakarvojen värjäyksestä, nyt on naamakarvatkin ojennuksessa). Essin tuolista saa aina lähteä tyytyväisenä!

*Salon Pepe Åhman pitää huolen mun hiuksista bloginäkyvyyttä vastaan.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sannan ruokakassin kanssa.

Olen tehnyt pitkään yhteistyötä ruokakassipalvelu Sannan ruokakassin kanssa, ja olen saanut ilokseni samalla seurata palvelun kehitystä sen alkumetreiltä saakka siihen mitä se nyt tänä päivänä on. Sannan ruokakassi on palvelu, joka tarjoaa monia erilaisia ruokakasseja erilaisille ihmisille, ja toimittaa siis reseptit ja raaka-aineet suoraan kotiovelle. Me ollaan testattu niin perhekassia, hedelmäkassia kuin uusinta vegekassiakin, ja tykätty kaikista ihan todella paljon. Tarjolla on vaihtoehtoja isoille perheille ja pienille perheille.

Olen ollut tyytyväinen pitkään yhteistyöhön, ja oikeasti kokenut ruokakassipalvelun mahtavana arjen helpottajana esimerkiksi loppuraskaudessa, ja pikkuvauva-aikana. Lisää meidän kokemuksia Sannan ruokakassista löytyy blogista Sannan ruokakassi -tagin alta.

Nyt mulla on kuitenkin täysin uudenlainen mahdollisuus osallistua Sannan ruokakassin kehittämiseen, nimittäin mikäli saan tarpeeksi ääniä teiltä, mun kehittämä arkiruokaresepti ja sen toteuttamiseen tarvittavat tuotteet pääsevät mukaan Sannan ruokakassiin yhdessä muiden bloggaajien arkiruokareseptien kanssa!

Kun mua kysyttiin tähän kamppikseen, mä lähdin heti miettimään mikä on meidän perheen luotto-arkiruoka joka maistuu ihan koko perheelle. Ruoka joka on terveellinen ja vieläpä kaunis, eikä välttämättä se tavanomaisin lapsiperheen arkiruoka. Mikä on resepti jonka haluaisin jakaa kaikille, ja josta olen vähän ylpeäkin. Sitten se välähti: se on meidän aasialaistyyppinen uunilohi riisillä ja kaalisalaatilla. Se on sellainen ruoka josta ei jää jämiä jääkaappiin vaikka tekisin kolminkertaisen annoksen, se on niin hyvää että jatketaan vaan sen syömistä niin kauan, että se loppuu. Tämä on se kuuluisa kalaruoka, jota miehenikin syö vaikka ei muuten ole niin kalan ystävä.

Reseptin toteuttaminen on helppoa ja nopeaa Sannan ruokakassin arkiruokafilosofian mukaisesti, ja siihen kuuluu laadukkaita ja tuoreita raaka-aineita. Lohesta saa helposti miedomman tai tulisemman mausteiden määrää muuttamalla, oman tai lasten maun mukaan. Meidän lapset ovat tottuneita mausteiseen ruokaan, ja tykkäävät myös chilistä ja valkosipulista, joten tämä on ihan heidän herkkuaan. Reseptiä en vielä paljasta, mutta jos olette vakuuttuneita siitä, että tämä resepti ansaitsisi paikan Sannan ruokakassissa (ja haluatte voittaa ilmaisen Sannan ruokakassin, lukekaa postauksen alaosasta ohjeet!

Sannan ruokakassilla on muuten nyt viikkojen 35-37 ajan uusille tilaajille ruokakassit 50% alennuksessa! Normaalisti  neljän hengen perhekassi viidelle päivälle  on 95 €, (normaalisti ensimmäistä kertaa tilaaville 79€). Kassi sisältää raaka-aineet ja reseptit neljään illalliseen, joista  yhdestä riittää kahdelle päivälle. Valittavana on myös kolme illallista sisältävä kassi, gluteeniton perhekassi, pikakassi ja vegekassi. Lisää infoa vaihtoehdoista ja niiden hinnoista löydät Sannan ruokakassin sivuilta. Jos tilaa Sannan ruokakassin nyt tämän linkin kautta, saa lahjaksi kaupan päälle vielä Microplane-raastimen.

LUKIJAKILPAILU: Aasialaistyyppinen uunilohi riisillä ja kaalisalaatilla Sannan ruokakassiin, ja sinulle kassi ilmaiseksi? Kommentoi postaukseen, ansaitseeko mun resepti paikan ruokakassista, ja perustelut miksi sen tulisi päästä mukaan. Eniten kommentteja saaneet reseptit pääsevät mukaan Sannan ruokakassiin marraskuussa. HUOM! Palvelu toimii pääkaupunkiseudulla ja lähialueilla (Esim. Tuusula ja Nurmijärvi), Tampereella, Turussa, Lahdessa, Vaasassa ja Jyväskylässä. Sannan ruokakassin –sivuilta voi tarkistaa toimitetaanko palvelua omalle postinumeroalueelle. Kommentoineiden kesken arvotaan yksi Sannan ruokakassi (perhekassi).

Toivottavasti mun resepti-idea on teidän mieleen, sillä musta olisi _niiiiin_siistiä_ päästä mukaan Sannan ruokakassiin, ja tietää että monessa kodissa herkutellaan mun keksimällä reseptillä, se olisi suuri kunnia.

Huikeaa päivää kaikille <3

Mä en ehkä nyt jaksa fiilistellä mitään pimeneviä syysiltoja vielä, kun toivon että nämä lämpimät säät jatkuisivat mahdollisimman pitkään ja pääsisi vähällä pukemisella lasten kanssa ulkoilemaan. Mutta syksyn värit on kyllä ehdottomasti mun mieleen, ja kesäpukeutumisen jälkeen on ihanaa pukea ylle vähän tummempaa ja murrettuja värejä. Syksyn muoti inspiroi mua aina ehkä kaikkein eniten, ja mun mielestä alkusyksystä on jotenkin kaikkein helpointa pukeutua kivasti. Silloin vaatekappaleita voi laittaa päälle jo vähän enemmän, ja rakastan kaikkia ihania neuleita ja muita syksy- ja talvivaatteita.

Viininpunainen on yksi mun lempiväreistä, mutta en vaan osaa käyttää sitä keväällä tai kovin kesällä, loppukesä menee kun silloin on jo vähän syksyviboja. Syksyyn ja talveen viininpunainen, tai hienommalta nimeltään burgundi, on täydellinen. Voisin pukeutua pelkkään viininpunaiseen, mustaan ja harmaaseen aina elokuusta maaliskuuhun, hah.

Ostin Tukholmassa Mall of Scandinaviasta tämän ihanan viininpunaisen puuvillaneuleen, joka on mun mielestä juuri sopiva ”päällysvaate” näille +15-+17 asteen keleille. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä. Takissa mulle tulee hiki vielä, mutta ohuemmassa yläosassa kylmä. Tämä on siis neuleiden kulta-aikaa. Pian neuleetkin saa jo peitellä takin alle, niin pakko ottaa kaikki irti tästä ajasta kun ne vielä riittävät yksinään.

Puin pitkästä aikaa jalkaani myös pillifarkut, sillä halusin korostaa kenkiä ja neuletta. Pillit on jotenkin huomaamattomamammat  (vitsi mikä sana muuten, ”huomaamattomammat” voin vaan kuvitella miltä kuulostaa jonkun korvaan joka ei puhu suomea) ja helpommin asuun sulautuvat, kuin näyttävämmät ja leveämmät housut. Mustat pillit on edelleen sellainen vaatekaapin iisi kulmakivi, vaikka tällä hetkellä äitifarkut ja culottesit trendikkäämpiä vaihtoehtoja ovatkin. Iskeekö teille vielä pillit, vai joko olette siirtyneet eteenpäin pilliaikakaudelta kokonaan?

Mä olen menossa ensi viikolla pitkästä aikaa kampaajalle, mikä on kiva! Mun tukka on ihan ylikasvanut ja kulahtanut, ja multa on lähtenyt ainakin sata kiloa tukkaa viime aikoina, kiitos hormonien. Nyt on menossa just se vaihe vauvavuodesta, kun hiukset uusiutuvat ja ohimoilla alkaa paistaa kaljut läikät. Been there done that, mutta aina tulee yhtä jäätävänä yllärinä se kun harjaan alkaa tarttua hillittömiä hiustuppoja. Onneksi tämä on ohimenevää, ja eiköhän uusi raikas väri ja skarpimpi leikkaus pelasta tämänkin tilanteen.

Neule Gina Tricot / Farkut Gina Tricot / Laukku Coach / Kengät Flattered Norma* (saatu) /

Meillä on tänään leffailta Oton ja Oton siskon kanssa, aiotaan vuokrata Fast & Furious 8! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Edellisenä iltana ennen päiväkodin ja eskarin alkua me leikattiin molempien tyttöjen hiukset. Vanhemmalta siistittiin vain latvat, niinkuin niin monta kertaa aiemminkin. Hänen juttunsa on pitkä tukka, jota hän haluaa kasvattaa niin pitkäksi kuin mahdollista. Keskimmäiseltä sen sijaan napsaistiin vähän enemmän, hän nimittäin oli haaveillut polkkatukasta jo pitkän aikaa. Me oltiin juteltu moneen kertaan jo polkkatukasta ja varmisteltu että sitten ei varmasti harmita, kun hiukset leikataan. Ja hän vakuutti, että ei varmasti harmita, kun hän haluaa samanlaisen tukan kuin Orvokilla on Jali ja Suklaatehtaassa.

Ja niin me sitten leikattiin, pisimmistä hiuksista lähti melkein 10cm pituutta, ja muutos oli iso. Yhtäkkiä meidän pieni neljävuotias olikin iso neljävuotias, hän näyttää niin isolta tytöltä nyt uudessa kuontalossaan! Ja hän tykkää uusista hiuksistaan niin paljon, melkein joka päivä hän ihastelee niitä peilistä tai ihan muuten vain. Ja kyllä ne miellyttävät äidinkin silmää, skarppi polkka sopii neidin tyyliin aivan täydellisesti. Mua jännitti hurjasti leikata, lähinnä siksi juuri että jos hän sitten alkaisikin ikävöimään pitkää tukkaa eikä sitä saisikaan enää takaisin (niin mulle kävi pienenä, kun leikattiin lyhyeksi omasta toiveestani). Mutta ei siinä käynytkään niin, päin vastoin.

Mun mielestä on tärkeää että lapset saavat vaikuttaa omaan tyyliinsä, niin vaatteisiin kuin hiuksiinkin (mikäli ne lasta itseään siis kiinnostavat). Aikuisen tehtävä on päättää vaatetuksen määrä ja laatu, sään ja tarpeiden mukaan, mutta lapsella on kyllä oikeus vaikuttaa mielestäni siihen millaisia vaatteet ovat muuten. Sama hiusten kanssa. Lapsi saa päättää ihan itse millaiset hiukset haluaa. Oma tyyli on lapselle tärkeä itseilmaisun muoto, ja sitä voi kehittää jo ihan pienestä asti jos itse niin haluaa. On tietysti olemassa myös lapsia joille ei juurikaan ole väliä mitä päälleen laittaa tai millaiset hiukset on, ja sekin on ihan fine. Itseään voi ilmaista monella tapaa.

Huivi Gugguu / Paita Gugguu / Takki Zara / Housut Lindex (saatu)/ Kengät Zara / Laukku Michael Kors

Meillä toinen isommista tytöistä on tosi kiinnostunut vaatteista ja tyylistä, ja toinen taas ei niin välitä. Molemmilla on ollut vaiheita, kun vaatteiden valinta on ollut monimutkainen prosessi, ja pukemisesta on saanut käydä keskustelua. Nykyään päästään aika kivuttomasti. Kaapit on täytetty vaatteilla, jotka vastaavat tyttöjen omaa makua, ja on valittu sinne vanhempien kanssa yhdessä. Yleensä mä valkkaan illalla lapsille vaatteet aamuksi dagikseen ja eskariin, ja melkeinpä joka kerta ne ovat tyttöjen mieleen. Usein he yllättyvät iloisesti ja ovat tyytyväisiä, ”jee just tän paidan mä halusinkin!”. Mutta aina jos he haluavat myös osallistua asun valintaan tai muuttaa jotain mun valitsemaa, he saavat. Juhlavaatteet valitaan aina yhdessä.

Tämä systeemi toimii ainakin tällä hetkellä meillä tosi hyvin. Ainahan niitä vaiheita tulee, voi olla että kuukauden päästä on taas sellainen meininki että vaatteiden valinta iltaisin kestää tunnin, niinkuin mulla pienenä. Mutta ei se ole niin justiinsa. Näin on hyvä just nyt.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Saako teillä lapset päättää omasta pukeutumisestaan tai ulkonäöstään muuten?

Tänä kesänä olen huomannut että meidän isommat tytöt alkavat oikeasti olla aika isoja, heillä on hurjasti fiksuja ajatuksia, hyviä läppiä ja paljon kysymyksiä. Tänä kesänä ollaan myös lanseerattu ihan uusi juttu ihan lasten itsensä toimesta, sellainen, josta mä vähän salaa olin haaveillutkin silloin kun tytöt olivat vielä pieniä.

Se tapahtui ihan sattumalta yhtenä iltana, kun olin kolmestaan tyttöjen kanssa kotona Oton ollessa jossain reissussa. Me päädyttiin istuskelemaan tyttöjen nukkumahuoneen lattialle tyynyjen päälle, puhelimesta pauhasi Marcus & Martinus, ja yhtäkkiä alettiin jakamaan salaisuuksia. Kysyin muutaman ”oikean” kysymyksen ihan vahingossa, ja yhtäkkiä sitä asiaa rupesi vaan pulppuamaan hulluna, söpöjen kikatusten säestämänä. Puhuttiin ihastumisesta, rakkaudesta ja salaisuuksista. Supatettiin ja kiherrettiin. Kyllä, 4- ja melkein 6-vuotiaiden kanssa. Nuorena se on aloitettava.

Jaoin tyttöjen kanssa muistoja omasta lapsuudestani. Kuinka eskarissa olin valtavan ihastunut yhteen toiseen eskarilaiseen (yhdessä kahden kaverini kanssa), jonka laatikkoon vietiin sydämen muotoisia lappuja joissa luki jotain ”oot söpö t. salainen ihailija”. Tytöt nauraa kihersivät, ”äitiiiii eihän noin voi tehdä!”. Ja samalla he kertoivat omista jutuistaan, ja mä kyselin lisää.

Tämä on jotain sellaista mistä mä unelmoin, kun sain kuulla että musta tulee äiti. Että meidän lapset haluavat ihan itse jakaa ne tärkeimmät ja salaisimmat asiat mulle ja jutella mun kanssa. He luottavat muhun ja avautuvat mulle, ja tietävät että mulle voi kertoa ihan mitä tahansa, ja mikä tärkeintä: haluavat kertoa mulle omia asioitaan. Mä tiedän että he ovat vielä pieniä, ja tässä iässä äiti vielä onkin useimmilla se luottotyyppi jonka kanssa voi puhua kaikesta, niinkuin kuuluukin. Mutta kovasti toivon, että meillä säilyy tämä keskusteluyhteys läpi elämän, myös teini-iässä. Toivon että he kokevat aina, että mulle voi tulla juttelemaan, mä en hermostu enkä naura, enkä tuomitse.

Mulla on ollut oman äidin kanssa aina sellaiset välit, että olen voinut kertoa ihan mitä tahansa pelkäämättä että hän tuomitsee. Silloin kun olin teini, mun äiti oli yksi niitä harvoja joille mun kaveritkin uskalsivat puhua totta kaikesta. Mä toivon että voin itse olla samanlainen vanhempi läpi mun lasten elämän. Että kenenkään ei koskaan tarvitse pelätä mua, ja mun kanssa on mukavaa jutella, ja mä olen luottamuksen arvoinen. Olisi kauheaa jos oma lapsi sanoisi että ei voi puhua oman äidin kanssa jostain oikeasti tärkeästä asiasta.

Vaikka 4- ja 5-vuotiaat on pieniä, heillä on jo paljon omia ajatuksia, mielipiteitä ja kokemuksia joista heillä on tarve puhua, niin kavereiden kuin luotettavan aikuisenkin kanssa. Mä haluan aina olla sellainen vanhempi, jolla on aikaa kuunnella mitä lapsilla on sanottavaa, ja oikeasti keskittyä siihen mitä he kertovat. Jos mä olen meidän lasten mielestä sen arvoinen että he kertovat mulle suurimmat salaisuudet, niin todellakin mun täytyy silloin käyttäytyä sen mukaan. Eikä se ole pahitteeksi, että kertoo joskus omiakin harmittomia salaisuuksiaan lapsille, sillä he ovat aika hyviä pitämään salaisuuksia. Heille tulee hyvä mieli kun he tietävät että äitikin lähetti rakkauskirjeitä eskarissa, ja äiti vielä kertoo siitä luottamuksella.

Siitä meidän salaisesta kikatushetkestä tulikin tyttöjen mielestä niin kiva juttu, että nyt he haluavat viettää sellaisia melkein joka ilta. Olen myös huomannut että aina heillä ei ole edes mielen päällä mitään kovin suurta. Se ajatus siitä äidin huomiosta ja yhteisestä hetkestä lattialla kikatellen on vaan niin houkutteleva, että he vaan siksi kysyvät että ”jutellaanko äiti taas ja kuunnellaan musiikkia ja laitetaan ovi kiinni?”. Ja jutellaanhan me. Tai sitten ollaan ihan hiljaa, kunnellaan musiikkia, ja välillä vaan kikatellaan.

Niin tai näin, meidän tytöt on ihan parhaita, ja mä toivon että saan viettää näitä hetkiä hamaan tulevaisuuteen asti heidän kanssaan <3

Vietetäänkö teillä salaisia kikatushetkiä?