Kirjoitin viimeksi meidän perheen kaksikielisyydestä viime vuoden tammikuussa, eli reilut puolitoista vuotta sitten. Sanomattakin on selvää, että kielellinen kehitys on ollut huimaa sen jälkeen, ja nyt mennään jo aivan eri sfääreissä kuin silloin. Silloinkin lapset pärjäsivät jo hienosti päiväkodissa ruotsiksi, mutta nyt voisi sanoa että kielet ovat etenkin esikoisella ihan tasavahvoja, joissain asioissa ruotsi tulee jopa vahvemmin kuin suomi. Keskimmäisenkin ruotsin kieli on nykyään vahvaa, ja hän pystyy kommunikoimaan ruotsiksi oikein hyvin niin arkipäivän asioissa, kuin esimerkiksi kertomaan omista leikeistään/harrastuksistaan/unistaan/ajatuksistaan.

Meidän kuopuksen kielellistä kehitystä onkin nyt jännittävää seurata, hän on kuitenkin ensimmäinen lapsista jolle on systemaattisesti puhuttu ruotsia jo aivan ensi hetkistä alkaen. Vielä hän ei itse sano mitään, mutta reagoi jo tiettyihin sanoihin ja äänenpainoihin. On hauskaa seurata kuinka hän selkeästi tykkää myös ruotsin kielestä, ja on tykännyt siitä jo ihan pienestä asti. En tiedä johtuuko se siitä että ruotsi on lähtökohtaisesti pehmeämpää ja vähemmän töksähtelevää kuin suomen kieli, vai mistä, mutta häntä aina hymyilyttää kun tytöt ja Otto puhuvat hänelle ruotsia.

Uskon että Novalla on jo huomattavasti helpommat lähtökohdat kaksikielisyyden oppimiseen kuin tytöillä aikoinaan, hänellä kun on jo kolme läheistä jotka sitä toista kieltä puhuvat koko ajan. Silloin kun tytöt starttasivat päiväkodissa, Otto oli meidän perheestä ainut joka oikeasti käytti ruotsin kieltä arjessa, eikä hänkään säännöllisesti. Nyt jopa minä käytän ruotsia viitenä päivänä viikossa, kun haen tai vien tyttöjä, ja Nova on kuullut sitä pienestä asti joka päivä.

Mua jännitti etukäteen vähän tämä meidän superpitkä kesäloma, ja yhdeksän viikon tauko päivähoidosta. Mitä se tekee kielelle juuri ennen esikoisen eskarin aloitusta. Huoli oli aivan turha, eikä kieli ruostunut tytöillä kesän aikana ollenkaan. Tipa on aloittanut vahvasti eskarissa, ja hienosti kirjoittaa omaan vihkoonsa viikon tapahtumat ruotsiksi ja osaa kertoa päivistään. Eskaristakin on saatu pelkkää positiivista palautetta. Kesän aikana hän on kuunnellut paljon ruotsinkielistä musiikkia, ja lukenut paljon ruotsinkielisiä helppolukuisia kirjoja, ja lasten lehtiä, joita ollaan hamstrattu Haaparannalta ja Tukholmasta. Esikoinen on myös lukenut paljon ruotsiksi kirjoja kuopukselle, ja laulanut ruotsinkielisiä lauluja.

Niille jotka lukevat meidän perheen kaksikielisyydestä ensi kertaa, suosittelen aiempia postauksiani aiheesta. Meidän päätöksestä opettaa lapsista kaksikielisiä voi lukea täältä, ja TÄSTÄ löytyy video jolla vastasin lukijoiden kysymyksiin kaksikielisyydestä pari vuotta sitten. Lyhykäisyydessään kuitenkin tausta kuuluu niin, että Otto on asunut osan lapsuudestaan Tukholmasta, ja käynyt päiväkodin ja kaikki koulut ruotsin kielellä. Myös työt hän tekee ruotsiksi nykyäänkin, vaikka Suomessa asutaan.

Otto on siis kaksikielinen, ja halusimme yhdessä siirtää tämän suuren rikkauden häneltä lapsille. Mun oma ruotsin kielen taitoni on lähtöisin siitä että aloitin ruotsin lukemisen jo tokaluokalla, eli olen lukenut pitkän ruotsin, ja opiskellut sitä jopa pidempään kuin englantia. Lukion jälkeen kävin myös raskaaksi tulemiseeni asti ruotsinkielistä ammattikoulua. Kykenen hyvin kommunikoimaan ruotsin kielellä, ja etenkin nyt monta vuotta sitä säännöllisesti kuulleena se on melko vahva mullakin. Ei tietenkään tunnekieli, kuten Otolla tai tytöillä, mutta melko luontevasti se sujuu.

Arjessa me tehdään niin, että Otto puhuu aina ruotsia ja mä puhun aina suomea, silloin kun tytöt on hereillä. Ei siis vaihdella kieliä, vaan pidetään kumpikin se oma kieli, koska molemmat ymmärretään molempia kieliä. Tyttöjen ollessa hereillä meillä ei siis käytännössä ole yhteistä kieltä, hah. Kahdestaan ollessamme puhutaan suomea. Ja nyt Novan kanssa ollaan kyllä fuskattu välillä niin, että tyttöjen ollessa hoidossa puhutaan vaan suomea. Tässä pitää skarpata!

Me ollaan kyllä ylpeitä siitä miten hienosti tytöt ovat omaksuneet molemmat kielet, ja tiedetään että tämä on ollut hyvä päätös. Yksi parhaita juttuja siinä on se, että tytöt pääsevät ruotsinkieliseen kouluun. Jo kaksi ja puoli vuotta ollaan saatu nauttia ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen tarjoamista mahdollisuuksista, ja siitä miten loistavaa hoitoa, opetusta ja kokemuksia lapset ovat siellä saaneet. Olen iloinen että he saavat jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen asti, ja tulevat kokemaan upeita juttuja koulutiensä aikana.

Hassuja sanasekoituksia meidän lapsilla on kyllä tullut tässä vuosien varrella, tän hetken lemppareita on ainakin esikoisen ”fongata” pokemon, eli ottaa kiinni, kun hän pelaa pokemonpeliä puhelimella ja nappaa pokemoneja ulkona. Ollaan kyllä muistutettu että se on ottaa kiinni, mutta aina sieltä tulee se fongata. Se on söpöä! Keskimmäisellä on ainakin ”klipata” eli leikata saksilla. Viime viikolla mä klippasin hänen hiukset, hah!

Tiedän että siellä ruutujen takana on muitakin kaksi- tai monikielisiä perheitä! Miten teillä sujuu? Oletteko olleet tyytyväisiä erikieliseen varhaiskasvatukseen/kouluun? Mitä lapset ovat tykänneet siitä että heillä on käytössä useampi kieli? Onko teillä ollut hassuja sanasekoituksia?

Viime lauantaina oli myrsky, ensin Klaaraksi kutsuttu ja sittemmin Kiiraksi nimitetty. No, meille se oli Klaara-myrsky kun tytöt jo kerkesivät kiintyä siihen nimeen. Lauantai-iltapäivällä sää oli vielä oikein kaunis, joskin aavistuksen painostava ja helteinen. Me päätettiin lähteä käymään Vantaalla Silvolan tekojärvellä uimassa, sillä oltiin kuultu että se on mukava ja rauhallinen ja lapsille kiva uimapaikka. Sinne siis ajeltiin, ja pystytettiin biitsileiri nurmelle.

Paikka oli oikeastikin tosi kiva ja lapsiystävällinen, siistit sisävessatkin löytyi ja lisäksi järvestä oli erotettu lapsille turvallinen matala alue. Vesi oli tosi lämmintä, jopa mäkin lähdin heti pulikoimaan enkä joutunut totuttelemaan ollenkaan. Vaikka päivä oli kuuma ja rannalla paljon porukkaa, kaikille oli silti tilaa. Lapset löysivät vielä mahtavan vesilätäkön jossa vesi oli yhtä lämmintä kuin porealtaassa, ja intoutuivat leikkimään siinä.

Päivä oli täydellinen kesäpäivä, olen niin iloinen että saatiin kokea edes yksi sellainen ennen kuin arki alkoi jälleen. Lapsetkin nauttivat kiireettömästä fiiliksestä, kunnes yhtäkkiä taivas alkoi mustumaan. Todettiin että parempi lähteä ennen kuin alkaa sataa ja kaikki meidän tavarat kastuvat. Päästiin autolle ja kerettiin ajaa joku viisi minuuttia kohti Helsinkiä, kun yhtäkkiä mustat pilvet vyöryivät meidän ylle ja alkoi satamaan, tuulemaan ja salamoimaan ihan täysillä! Siis hyvänen aika että se oli jännittävää, me oltiin niin fiiliksissä kaikki autossa, paitsi Otto joka kieli keskellä suuta yritti pysyä poissa vesiliirroista ja nähdä jotain tulvivien ikkunoiden läpi.

Kotipihaan ajaessa satoi edelleen ihan kaatamalla ja jyrisi ja salamoi, ukkonen oli ihan päällä. Me juostiin ja tytöt kiljuivat naurusta kun juoksivat kaatosateessa. Meillä ei ole olkkarissa lamppua, kun siirrettiin se kesän alussa meidän makkariin, kun ajateltiin ostaa uusi ennen kuin syksyn pimenevät illat koittavat. Ei siis oltu varauduttu siihen että alkuillasta on ihan pilkkopimeää, kun iskee yhtäkkiä myrsky. Täällä me pimeässä ihmeteltiin säätä, ja kuunneltiin jyrinää. Tytöt seisoivat ikkunassa laskemassa montako salamaa taivaalla iskee.

Lasten kanssa kaikki tuntuu niin jännältä ja merkitykselliseltä, se on ihanaa. Tällainen myrsky on oikeasti ihan mieletön elämys heille, ja jää mieleen pitkäksi aikaa. Vaikka aikuisena on itse muka jo ihan konkari ja kokenut elämässä vaikka ja mitä, lasten kanssa kaikesta voi innostua ihan uudella tavalla. Mä en ainakaan edes haluaisi olla tottunut kaikkeen ja sellaisella hälläväliä-asenteella, mä rakastan sitä että ukkonen on iso juttu, ja se että saa syödä iltaruuan olkkarin matolla ”piknikillä” on mieletön elämys.

Tämä rantapäivä myrskyineen oli kertakaikkisen täydellinen lopetus tälle unohtumattomalle kesälle, ei voi muuta sanoa. Olen niin onnellinen että saatiin kokea tämä kesä 2017 lasten kanssa. Se jää muistoihin yhtenä mun elämän parhaista kesistä ikinä, toivottavasti lasten ja Otonkin.

Kirjoitin tämän tekstin eilen perjantaina iltapäivällä, vain hetkeä ennen kuin lähdin kaupungille tapaamaan ystävääni. Vähän ennen viittä, matkalla keskustaan, luin ensimmäiset uutiset siitä mitä eilen tapahtui ja iski paniikki siitä, ovatko Turussa asuvat ystäväni kunnossa. Onneksi olivat. Kun vain ajattelenkin sitä hätää, kauhua, tuskaa ja epätoivoa mitä Turussa on eilen koettu, ja mitä uhrit ja omaiset edelleen kokevat, kyyneleet nousevat silmäkulmaan. Voimia kaikille keitä tämä hirveä tapahtuma koskettaa <3

Moikka! Me kuvattiin Ruotsin reissulta 190 videoklippiä, yhteensä useamman tunnin edestä materiaalia, ja nyt olen saanut vihdoin editoitua kaiken 13 minuutin mittaiseksi tekstitetyksi videoksi, joka on kooste meidän huikeasta viimeviikkoisesta reissusta. Videolla pääsee kurkistamaan niin muumidiskoon, automatkoille, Kolmårdeniin, hotellihuoneeseen kuin Tukholmaankin: Miltä näytti Mall of Skandinavia, entäs se kuuluisa delfiinivuoristorata Marine Worldissa, ja Bamse Världin lihapullat? Reissu oli ihan mahtava, ja musta on ihan parasta että kuvattiin niin paljon videoita. Me tehtiin sellainen oma leffa meille niistä missä on kaikki laaduttomimmatkin klipit yhteen putkeen, ja katsottiin se jo yhtenä sadepäivänä.

Lupasin kertoa teille myös Kolmårdenista tarkemmin, ja tässä samassa yhteydessä ajattelin sen tehdä. Videolta saa sellaisen pikaisen silmäyksen tuohon ihanaa eläinpuistoon, mutta tässä myös vähän lisätietoa.

Kolmårdenin jättimäinen eläinpuisto sijaitsee siis Norrköpingissä, n. 1,5h ajomatkan päässä Tukholmasta. Reissua ei siis ihan pysty Päivä Tukholmassa -risteilyllä vetämään, vaan se vaatii ainakin yhden yön hotellissa risteilyn lisäksi. Norrköpingissä ja eläinpuiston lähelläkin on paljon kivoja hotelleja, mutta me päätettiin yöpyä Tukholmassa suoraan, kun ajomatka ei kuitenkaan ollut ihan niin pitkä.

Puisto on ihan uskomattoman suuri, ja siellä on esillä yli 750 eläintä. Eläinten, safari-gondoliajelun ja muiden jännittävien juttujen lisäksi puistossa on kaksi huvipuistoa, ja yksi leikkipuisto. Huvipuistoista toinen on enemmän isommille lapsille ja aikuisille oleva Marine World (jossa on kuitenkin myös yksi pienille sopiva vuoristorata, ruokapaikkoja ja narunvetoa). Toinen taas on pienemmille sopiva Bamse Värld jossa on paljon eri laitteita, ruokapaikkoja, kauppoja, ulkoilmateatteri, ja paljon muuta. Leikkipuisto on nimeltään Kulmården, ja se on oikeasti ehkä kivoin leikkipuisto missä ollaan ikinä käyty. Mahtavia liukumäkiä ja kiipeilytelineitä, pehmeää hiekkaa ja paljon keinuja.

Me oltiin perillä Kolmårdenissa puolen päivän aikaan, ja puisto meni illalla kuudelta kiinni. Meillä jäi muutama juttu tekemättä, mitä olisi ollut hauskaa vielä tehdä, mutta aika vaan loppui kesken. Ensi kerralla tehdäänkin siis ehkä niin, että ei lähdetä heti laivalta suoraan puistoon, vaan mennään sinne ihan kokonaan eri päivänä, niin ehditään käydä ihan jokainen paikka läpi. Kaikki tärkeimmät siis nähtiin ja koettiin kyllä, mutta muutama laite jäi käymättä ja leikkipuistossa oltaisiin voitu olla vieläkin pidempään.

Puiston sisäänpääsymaksu on aikuisilta 47 euroa, ja lapsilta (3-12v) 42 euroa. Alle kolmevuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi. Vaikka hinta on suuri vaikkapa kotimaiseen Korkeasaareen verraten, on nähtävää ja koettavaa miljoona kertaa enemmän kuin siellä. Mielestäni hinta on siis ihan kohdillaan. Korkeasaaressa viihtyy ehkä muutaman tunnin, täällä ihan oikeasti koko päivän tai vaikka kaksi.

Eläimiä Kolmårdenissa pääsee näkemään niin kävellen, maatilalla, tiikerimaailmassa kuin siellä gondolisafariajelullakin. Ajelulle suosittelen lämpimiä vaatteita, sillä helteestä huolimatta siellä yläilmoissa oli ihan jäätävä tuuli aina välillä, ja me hytistiin pikkuvaatteissamme. En osannut varautua niin suureen lämpötilavaihteluun. Ajelu oli aika pitkä, se kesti varmaan n. puoli tuntia (tai siltä se ainakin tuntui). Sen aikana sai nähdä uskomattoman läheltä kirahveja, kissaeläimiä, karhuja ja vaikka mitä muita. Eläimillä ei ollut mitään aitauksia, vaan ihan mielettömän suuri alue missä ne olivat ihan kaikessa rauhassa.

Nähtiin myös norsuja (videolla näkyy vain heidän sisätilat missä olivat vilvoittelemassa, ulkona oli tosi suuri tila norsuille myös), maatilan eläimiä ja apinoita. Tytöt olivat ihan haltioissaan kaikista eläimistä, mutta luulen että silti heille isoin lemppari oli kyllä se Bamse Värld.

Me säästettiin Bamse Värld ihan viimeiseksi, koska arvattiin että se on lemppari. Tytöt jaksoivat hienosti kävellä, vaikka puisto on oikeasti ihan järkyttävän suuri,  ja maastossa paljon korkeusvaihteluita, ja me vielä käveltiin koko sen kuuden tunnin ajan. Puistossa on myös rattaita ja vetokärryjä 40kr panttia vastaan, ja ne näyttivät olevan suuressa suosiossa, vaikka me jätettiin vuokraamatta kun ei ole isommilla tytöillä ollut rattaita käytössä enää pitkiin aikoihin.

Rattaat oli kunnon rattaita, eli ei mitään hankalia työntää tai ohjata. Suosittelen (jos lapsi on rattaissa istumiseen sopivan ikäinen eikä tarvitse vaunukoppaa) mieluummin puiston rattaita kun omia, niin uskaltaa jättää ne esimerkiksi gondoliajelun ajaksi parkkiin. Me ei uskallettu omia cybexejä jättää ilman lukkoa vaikka parkki ihan suojaisalta ja turvalliselta näyttikin, ja siksi kävin vain isompien tyttöjen kanssa gondoliajelulla, ja se jäi harmillisesti Otolla ja Novalla käymättä.

Puistossa on hurjasti ruokapaikkoja, ja niissä on paljon eri ateriavaihtoehtoja. Me käytiin Bamse Världissä syömässä Farmors Köttbullareita lasten toiveesta, ja ne olivat kyllä tosi hyvät perus ruotsalaiset lihapullat mummon kurkuilla ja puolukoilla. Kaikissa ruokapaikoissa taisi olla melko samat hinnat, eli aikuisten annokset 89kr (n. 10€) ja lasten annokset 39kr (n. 5€). Tosi edullista siis, melkein jotkut pikaruokahinnat, ja ei siellä siis mitään gourmet-ravintoloita ollutkaan. Mutta mahat sai todellakin täyteen.

Meillä oli kyllä tosi jännittävä päivä, josta edelleen puhutaan. Se taisi olla lapsille mukava ja mieleenpainuva kokemus. Uskon että mennään Kolmårdeniin vielä monta kertaa, ehkä seuraavan kerran niin että Novakin siitä jotain jo ymmärtää. Ainiin, puistossa on paljon istumapaikkoja, ja vessat ja hoitohuoneet on hyvin saavutettavissa. Mä itse tosin imetin ihan missä milloinkin, välillä samalla kun käveltiin ja välillä istahdettiin johonkin.

Huh, sellainen megalomaaninen paketti! Tuo video oli oikeasti suuritöisin mitä olen koskaan tehnyt, käytin siihen yhteensä kaksi kokonaista työpäivää leikkauksineen, tekstityksineen ja musiikkeineen. Ei se täydellinen ole vieläkään, mutta ainakin tekstit mahdollistavat sen että sitä voi katsoa vaikka ilman ääniä samalla kun syöttää vauvaa, heh! Kommentoikaa ihmeessä täällä tai tubessa, mitä tykkäsitte videosta, koska mua oikeasti kiinnostaa tosi paljon! Haluan tehdä enemmän videoita, jos te niistä tykkäätte.

Ainiin, ja tubessa videot tulevat aiemmin kuin blogissa, siellä julkaisen uuden videon aina monta tuntia aikaisemmin kuin täällä, eli jos haluaa nähdä videot ekana, niin kantsii seurata siellä @iinalaura -kanavaa!

Mukavaa torstai-iltaa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hasbro Marvel Titan Heron kanssa.

Meidän tytöt ovat vanhempiensa tapaan hulluna supersankareihin, niin leffoissa, leikeissä kuin asusteissakin. Nelivuotiaalla unimaski muuttuu supersankarin naamioksi, ja kuusivuotiaan mielestä kaikkein parhaita leffoja ovat juuri supersankarielokuvat. Me ollaan käyty Oton kanssa meidän parisuhteen aikana ehkä viisi tai kuusi kertaa yhdessä leffassa, ja ainakin puolet niistä kerroista ollaan käyty katsomassa nimenomaan Marvelin elokuva. Voisi siis sanoa että supersankarit ovat lähellä meidän koko perheen sydämiä.

Supersankarit iskevät lapsiin ehkä  eniten juuri siksi, että he voivat tehdä mitä tahansa siistiä, mitä me ihmiset ei oikeasti voida. Leikeissä vilisevät meidän tytöilläkin jo hyvikset ja pahikset, ja tärkeintä on että hyvikset voittavat pahikset. Vaikka kaikki meidän saamat Marvel Titan Hero -supersankarilelut oikeasti ovatkin niitä hyviä sankareita, leikissä pitää aina olla se pahis jolta supersankari voi pelastaa kaikki kivat tyypit. Leikissä pitää olla aina onnellinen loppu, ja supersankarihan on ihan täydellinen heppu varmistamaan sen että lopussa kaikkia hymyilyttää. Joskus siis Thor pääsee leikkimään pahista, ja toisinaan Hulk on se paha tyyppi jolta kaikki pitää pelastaa.

Ollaan kuultu useaan otteeseen neuvolassa kehuja meidän tyttöjen leikkitaidoista, he kun ovat usein olleet kuopuksen neuvolakäynnillä mukana, ja koko käynnin ajan leikkineet kahdestaan leikkipöydän figuureilla mitä mielikuvituksellisempia leikkejä. Olen aina korostanut leikin merkitystä arjessa, ja yrittänyt pitää sen tärkeänä osana jokaista päivää. Me ollaan aina vanhempina tarjottu lapsille mahdollisuuksia leikkiin, ja usein myös osallistuttu siihen itse.

Eikä vähiten siksi, että on hauskaa nähdä myös omien lapsuuden leikkien ja tapojen luonnistuvan omalta jälkikasvulta. Melko samoja tai ainakin saman tyyppisiä leikkejähän nuo edelleen leikkivät, mitä itsekin on pienenä leikitty. Uskon että se on meidän vahvuus vanhempina, että muistetaan melko hyvin vielä itsekin millaista oli olla lapsi, mistä silloin tykättiin ja mitä oltaisiin toivottu meidän vanhemmilta, tai vaikka sisaruksilta. On helppoa asettua oman lapsen asemaan, kun muistaa vielä miten mahtavaa se oli, kun äiti joskus tuli mukaan leikkimään ukkeleilla.

Vanhempana mä pyrin olemaan lapselleni vähän kuin se supersankari joista he niin kovasti tykkäävät. Turvallinen ja tärkeä aikuinen jota katsoa ylöspäin, joka rakastaa ja kunnioittaa. Ja joka pitää aina huolta ja puolustaa, sekä näyttää hyvää esimerkkiä, mutta osaa myös hassutella ja tekee joskus virheitä. Kukaan ei ole täydellinen, supersankari tai ei.

Kysyin meidän lapsilta, ketkä ovat heidän tosielämän supersankareitaan (kun ensin oltiin keskusteltu hetki syvällisesti kaiken kirjaimellisesti ottavan keskimmäisen kanssa siitä, onko supersankareita oikeasti olemassa, ja millainen on todellinen supersankari) ja näin he vastasivat:

T: ”Mun supersankari on isi, koska isi on niin rakas mulle ja koska se on niin niin vahva.”

Z: ”Mun supersankari on isi, koska isi on niin vahva!”

Tässä on nyt pari päivää sitten jakamani videon jälkijunassa todettuna, että videosta viisastuneena kysyin kysymykset tytöiltä eri huoneissa ja varmuuden vuoksi kuiskaten, ja pyysin vastaamaan kuiskaamalla, jotta toinen ei kuule vastausta. Eli täysin toisistaan tietämättä vastasivat tismalleen samat vastaukset. Maailman hellyyttävimmät vastaukset!

Näistä Marvelin Titan Hero -leluista meidän esikoisen lemppari on Captain America, ja keskimmäisen lemppari on Thor. Johtuukohan siitä, että molemmilla tuli mukana asuste, Captain Americalla kilpi ja Thorilla vasara ja niillä on kivaa leikkiä? Vai onkohan tässä jotain syvällisempää taustalla? Näin kolmen tytön äidin näkökulmasta toivoisin vielä suurempaa panostusta tyttösupersankareihin, heitäkin onneksi tuosta Titan Hero -sarjasta löytyy, ei vaan saatu niitä meille testiin.

Meidän tytöt on kaikki kolme oman elämänsä supersankareita, ja haluan että he näkevät pienestä asti, että he voivat ja saavat tehdä ihan mitä haluavat, eikä tarvitse kangistua mihinkään kaavoihin tai ahtautua muottiin. Jokainen saa olla sellainen kuin on! Tyttösupersankarit ovat ihan yhtä cooleja kuin poikapuoliset kollegansa, ja heitä voisi tuoda vielä enemmän esiin ihan täydessä roolissa, päähenkilöinä, eikä ainoastaan sivuhahmoina tai osana porukkaa.

Kuka on teidän tai teidän lasten suosikki Marvelin supersankareista? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä F-Securen kanssa.

Viime kuussa kirjoitin meidän eskarilaisen omasta puhelimesta, ja listasin syitä miksi halusimme ostaa puhelimen jo nyt. Lupasin silloin palata siihen, miten teemme käytöstä turvallista, ja kuinka rajoitamme puhelimen käyttöä. Nyt on siis vuorossa asiaa siitä, kuinka sekä suojaamme, että rajoitamme puhelimen käyttöä vanhempina kätevästi. Samat rajoitukset ja suojat räätälöimme sopiviksi myös muihin lasten käyttämiin laitteisiin, kuten 4-vuotiaalla käytössä olevaan iPadiin. Parasta on, että samalla paketilla myös pidämme huolen meillä aikuisilla käytössä olevien laitteiden tietoturvasta, turvallisista nettiostoksista ja siitä että laitteet löytyvät paikannuksen avulla.

Me halutaan että lapsi saa käyttää omaa puhelintaan itsenäisesti ja vapaasti, mutta turvallisesti ja sopivissa määrin. Siksi ollaan rajoitettu sekä käytössä olevia sovelluksia, että ruutuaikaa automaattisesti. Ollaan sovittu myös selkeät säännöt ihan suullisesti, ja niistä on pidetty kiinni sitten helposti automaattirajoitusten avulla. Kertaakaan ei ole tarvinnut vääntää kättä säännöistä, vaan ne on hyväksytty ihan tyytyväisenä.

Meidän mielestä eskarilaisella on jo oikeus käyttää puhelintaan itsenäisesti, ilman että vanhemmat kokoajan vilkuilevat olan yli. Oma puhelin on oma puhelin, ja myös asiantuntijoiden mielestä lapsen puhelin kuuluu lapselle, eikä vanhemmilla ole oikeutta ilman lupaa mennä urkkimaan sen sisältöä. Siksi onkin tärkeää että voimme etänä hallinnoida puhelinta sen verran kuin tarvitsee, eikä lapsella ole missään tilanteessa pääsyä haitalliseen sisältöön.

Meillä on käytössä F-Secure TOTAL -paketti, jossa on saatavilla täysin uusi Family Rules -ominaisuus (saatavilla myös F-Secure SAFE -paketissa, joka siis F-Secure TOTALiin sisältyy). Sillä voi todella helposti rajata käyttöä haluttuihin sovelluksiin, rajoittaa ruutuaikaa sopivaan määrään, paikantaa lapsen sitten kun hän alkaa liikkua itsenäisesti, ja esimerkiksi selata nettiä ilman pääsyä haitalliseen tai pelottavaan sisältöön.

Me ollaan asetettu Family Rulesin avulla ruutuajaksi 1h päivässä arkisin, ja 2h päivässä viikonloppuisin. Ollaan myös laitettu nukkumaanmenoajaksi klo 20.00 arkisin, ja viikonloppuisin klo 21.00. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lapsella olisi vielä käyttämätöntä ruutuaikaa jäljellä, puhelimen sovellukset eivät viestejä ja puheluita lukuunottamatta toimi enää ennen seuraavaa aamua ja kello kahdeksaa, joka ollaan asetettu heräämisajaksi. Tämä on todella kätevä ominaisuus! Kertaakaan ei ole vielä tullut edes tuo ruutuaika täyteen, mutta on hyvä että on olemassa nuo automaattirajoitukset. Rajoituksia voi hallinnoida kätevästi My F-Securen kautta etänä, ja esimerkiksi automatkoja varten ollaan hetkellisesti lisätty ruutuaikaa, ja otettu taas pois automatkan jälkeen.

Meidän eskarilainen ei ole tähän asti vielä käyttänyt nettiselainta, mutta hänen saatavillaan on SAFE -nettiselain, jossa meillä on käytössä sisältörajoitukset. Se on ainoa selain johon hänellä on pääsy, ja siitä on automaattisesti estetty kaikki mahdollinen haitallinen sisältö mitä kuvitella saattaa.  SAFEa selatessa hän voisi esimerkiksi googlata piirustuskuvia joista hän usein katsoo mallia piirtäessään itse (tähän asti googlattu yhdessä iPadilla), tai vaikkapa selata Lego Friends-sivuja. Asetettavien sisältörajoitusten lista on pitkä ja monipuolinen, ja sitä voi sitten pikkuhiljaa lähteä purkamaan sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Tällä hetkellä estettynä on mm. kaikki yhteisöpalvelut, aikuisten sisältö, päihteet, uhkapelit, maksullinen sisältö ja pelottava sisältö.

Mun mielestä lasten on hyvä opetella käyttämään nettiä, hakemaan tietoa ja löytämään kaikki se ihmeellinen mitä netti on pullollaan. Samalla haluan kuitenkin ehdottomasti tehdä siitä turvallista ja mukavaa. Lapsen ei tarvitse vielä pitkään aikaan nähdä sitä kaikkea pelottavaa ja haitallista, mitä netistä löytyy, ja esimerkiksi yhteisöpalvelut on alle 13-vuotiailta kielletty ihan syystä. F-Secure SAFE on tosi hyvä ratkaisu tähän, koska sen kanssa lapsi saa kokea käyttävänsä puhelinta itsenäisesti, mutta vanhemman asettamien rajojen sisällä.

F-Secure SAFE -paketissa on automaattisesti käytössä myös Finder, jonka avulla lapsen löytää paikantamalla sitten kun hän alkaa liikkua itsenäisesti. Tämä tulee meille ajankohtaiseksi jossain vaiheessa syksyn tai talven aikana, kun lapsi saa alkaa liikkumaan naapurustossa hieman itsenäisemmin. Finder toimii tietysti myös jos itse vaikka hukkaa oman puhelimensa, tai unohtaa sen jonnekin. Paikannus onnistuu My F-secure -sivujen kautta.

Jos puhelimen (tai jonkin muun mobiililaitteen) käyttöönotto on ajankohtaista teidänkin perheen muksuilla, tai tarvitsette itse loistavaa tietoturvapakettia, kannattaa ladata F-Secure SAFE -kokeiluversio ja kokeilla sitä 30 päivää ilmaiseksi. Uskon että siinä ajassa paketti todellakin ehtii todistaa itsensä, sillä meillä on ollut F-Secure SAFE käytössä jo pari vuotta kaikilla laitteilla, ja se muuttuu kokoajan vain paremmaksi ja paremmaksi. Nämä uudet Family Rules -ominaisuudet olivat juuri sitä, mitä me tähän hetkeen tarvittiin.

LUKIJAKILPAILU: 

Voita F-Secure TOTAL -paketti vuodeksi kaikille laitteillesi (arvo 79,90)! Mitä ominaisuutta itse käyttäisit eniten F-Secure TOTAL -paketista? Kaikki ominaisuudet näet TÄÄLTÄ. Osallistu kilpailuun vastaamalla kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa, ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan F-Secure TOTAL -paketti vuodeksi käyttöön. Osallistumisaikaa kilpailuun on 22.8. klo 22 asti. Onnea kisaan! Kilpailun tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Mukavaa päivää kaikille!