Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Anyfin kanssa.

Vuosi on vaihtunut ja näin vuoden aluksi on tosi hyvä miettiä myös tulevan vuoden talousasioita. Itselleni yrittäjänä tammikuu on se kuukausi, kun katson aina edellisen vuoden kirjanpidon lopullisesti kuntoon ja tarkastelen kaikkia edellisen vuoden tuloja ja menoja. Toki seuraan kirjanpitoa läpi vuoden, mutta vasta tammikuussa näkee sitten aina sen lopullisen tuloksen. Tammikuun taloustarkastelu on muutenkin oikeastaan aika hyvä tapa – samalla saa aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. 

Sen lisäksi, että käy edellisen vuoden läpi, on hyvä miettiä hieman etukäteen tulevaa vuotta. Millaisia menoja vuoden aikana on odotettavissa, voisiko niitä ennakoida ja budjetoida vuodelle jo tammikuussa? Millaisia tuloja on odotettavissa ja ovatko tulot ja menot tasapainossa? Jos eivät ole, miten tilannetta voisi lähteä ratkomaan? Voisiko joitakin menoja pienentää?

Viime vuosi oli ainakin minulle yrittäjänä normaalia huomattavasti stressaavampi. Olen odottanut tätä vuotta 2021 innolla ja toivon, että tämä vuosi olisi vakaampi ja vähemmän heilahteleva kuin viime vuosi. Toivon, että tänä vuonna saan säästettyä reilusti enemmän kuin viime vuonna, eikä tarvitsisi stressata aina seuraavaa kuukautta etukäteen epätietoisuuden vuoksi. Vaikka oman talouden tarkastelu ei aina olisi herkkua, se on kuitenkin kannattavaa. Vain olemalla täysin perillä tilanteesta voi ottaa oman taloutensa haltuun. 

Vaikka olenkin juuri nyt hyvin perillä omasta taloudellisesta tilanteestani, niin ei ole aina ollut. Silloin kun olin pienituloinen nuori kotiäiti, jouduin tekemään suuremmat hankinnat usein osamaksulla, muuten niihin ei olisi ollut mitenkään varaa. Silloin niistä hankinnoista tuli maksettua myös paljon kalliimpaa hintaa korkojen vuoksi. On jalo ajatus, että osamaksuja tai luottoja ei kannata ottaa ollenkaan, mutta kaikille se ei aina ole mahdollista. 

Suomalaiset kuluttajat ovat nyt velkaantuneempia kuin koskaan aikaisemmin – Suomen Pankin arvion mukaan suomalaisilla on kulutusluottoja (osamaksuja, luottokortteja ja muita vakuudettomia lainoja) yhteensä yli 16 miljardin euron arvosta, mikä on aika iso summa kun miettii, että meitä suomalaisia on vain 5,5 miljoonaa. Kukaan ei siis ole velkojen kanssa yksin, vaan todella moni suomalainen on ihan samassa veneessä. 

Jos viime vuonna on tullut otettua osamaksuja tai kulutusluottoja esimerkiksi joululahjojen ostoon, nyt on erittäin hyvä aika tarkastella myös niiden tilannetta ja niistä maksettavia korkoja. Koroista kasvaa nopeasti iso kuluerä, varsinkin jos luottoja tai maksuja on useampia. Niitä ei kannata maksaa turhaan, sillä niille on olemassa myös helppo vaihtoehto. 

Eikö kuulostaisikin hyvältä, että eri luottojen ja osamaksujen korkoja saisi pienennettyä? 

Anyfin on ruotsalainen yritys, jonka liikeidea pohjautuu nimenomaan siihen, että he haluavat järkeistää olemassa olevien kuluttajaluottojen kuten luottokorttien tai osamaksujen korkoja. 

Teknologiaa hyödyntämällä se on nykyään täysin mahdollista, ja siksi Anyfinin perustajat kyllästyivätkin siihen, että suuret toimijat tarjoavat edelleen asiakkailleen korkeita korkoja ja epäreiluja maksuehtoja. He perustivat Anyfinin vuonna 2017 ja sen jälkeen Anyfin on auttanut lukuisia asiakkaita pienentämään ja järkevöittämään maksuja.

Anyfin EI myönnä uusia luottoja kenellekään, eikä siis koskaan maksa rahaa asiakkaidensa tilille, vaan ainoastaan jälleenrahoittaa jo olemassaolevia lainoja, jos he pystyvät laskemaan niiden kustannuksia. Anyfin ei tee koskaan tarjousta, elleivät he pysty laskemaan asiakkaan lainan todellista vuosikorkoa. Jälleenrahoitusta voi hakea Anyfinin kautta jo yhdelle lainalle, eli vaikka luottokorttilaskulle, jota ei pysty heti kerralla maksamaan. 

Anyfin on toteutettu fiksusti niin, että sen hyödyntämiseen olisi mahdollisimman matala kynnys. Ladataan vain Anyfinin appi puhelimeen ja haetaan sieltä tarjous omalle kulutusluotolle. Ei tarvitse soittaa tai puhua kenellekään, vaan kaikki hoituu kätevästi appin kautta vaikka omalla kotisohvalla.

Näin Anyfin sovellus toimii:

1. Lataa Anyfin sovellus 
2. Paina “uusi hakemus”
3. Valitse luotonantaja
4. Lisää kuva laskustasi. 
5. Kirjoita mun kampanjakoodi IINA, joka antaa 20 euroa alennusta ensimmäisestä laskusta.
6. Paina “lähetä”
7. Odota hetki, niin saat tarjouksen.
8. Paina “Siirry tarjoukseen” ja katso kuinka paljon kuukausikulusi voisivat pienentyä Anyfinin kautta.

Jos hyväksyy Anyfinin tarjouksen, Anyfin maksaa pois lainan vanhalle luotonantajalle ja siirtää lainan heille, jolloin asiakas alkaa maksamaan luottoa Anyfinille, mutta tietysti matalammalla korolla. Tosi yksinkertaista! Ja jos käytät Anyfiniä, muista ehdottomasti hyödyntää mun koodi IINA, niin saat sen 20€ alennuksen ensimmäisestä laskusta. 

DISCLAIMER: Anyfin tarjoaa aina yksilöllisiä korkoja. Esimerkiksi: Kun nimelliskorko 24 kuukauden laina-ajalla olevalle 4000 euron suuruiselle luotolle on 9,48 % ja käsittelykulu on 2 euroa, todellinen vuosikorko on 11,09%. Luoton arvioitu kokonaiskustannus on 4454 euroa, kun asiakas maksaa lainan takaisin 24 kuukaudessa.

Perjantain kunniaksi on aika jakaa vähän viime aikojen lemppareita! Mitä on viime aikoina syöty, mitä katsottu telkkarista ja mitä puuhattu yhdessä koko perhe?

Parasta just nyt x10: 

Paras tv-sarja aikuisille: Katsotaan tällä hetkellä HBO:lta minisarjaa nimeltä Your Honor, joka on ihan huikea! Siis niin hyvin tehty sarja, joka pitää otteessaan. Ollaan katsottu 3/5 jaksoa ja katsotaan varmaan tänään viimeiset kaksi. En halua spoilata sarjasta mitään, mutta sanon vaan sen, että tällaista draaman kehitystä toivoin The Undoingilta, mutta se epäonnistui siinä surkeasti. Tämä sarja taas yllättää koko ajan ihan uusilla tavoilla.

Paras tv-sarja koko perheelle: Viiden tähden tähteet Netflixistä. Kokkikisassa kolme kilpailijaa kokkaa aina tähteistä uusia aterioita. Tästä sai niin paljon ideoita omaankin kokkailuun ja ruuan jämien hyödyntämiseen uusissa ruuissa. Sarjassa on vain kahdeksan jaksoa, toivottavasti se saa jatkoa!

Paras leffa: Katsottiin juuri vähän aikaa sitten lasten kanssa Netflixistä Meistä tulee sankareita ja se oli ihan viihdyttävä supersankarileffa lasten kanssa katsottavaksi. Leffassa alienit hyökkäävät maahan ja kidnappaavat kaikki supersankarit, joten supersankareiden lasten täytyy tietysti pelastaa maailma ja vanhempansa.

Paras tekeminen lasten kanssa: Just dance! Kaikki IG-seuraajat varmasti on nähneet, että meillä on pelattu sitä viime aikoina tosi paljon. Liikuntasuosituksista ei tarvitse sen kanssa murehtia, tulee koko perheellä täyteen viikon jokaisena päivänä. Mutta ulkoilu on kyllä toinen juttu, joka viime aikoina on ollut erityisen ihanaa, koska nautin niin kovasti siitä, että meillä on lunta täällä Helsingissäkin.

Paras arkiruoka: Fried rice! Riisiä, proteiinia, herneitä, ituja, kevätsipulia ja mausteita. Ja aina tulee niin hyvää! Tähän saa upotettua jääkaapin ja pakasteenkin jämät ja aina täynnä makua. Itse tykkään maustaa seesamiöljyllä, soijalla, sokerilla ja chilihiutaleilla.

Paras herkku: Klementiinit todellakin. Ne on niin mehukkaita just nyt, että tulee syötyä useampi päivässä. Ihanan raikas herkku, joka maistuu myös lapsille.

Paras peli: Uno! Meidän 3v sai sen joululahjaksi ja hän haluaa pelata sitä ihan joka päivä ja monta kertaa päivässä. Taidotkin on kehittyneet nopeasti, kun hän on pelannut niin paljon. Hän pysyy hyvin mukana ja voittaa ihan yhtä usein kun kaikki muutkin. Ihana nähdä miten kovasti hän nauttii kun oppii uutta.

Paras juttu, joka on vielä tulossa: Nähdään viikonloppuna pitkästä aikaa meidän rakkaita ystäviä ja mennään tsekkaamaan heidän tulevan huikean kotinsa rakennustyömaa. Niin siistiä päästä näkemään mitä raksalla tapahtuu ja tietty nähdä ystäviä samalla ja vaihtaa kuulumisia. Ystäviä ei tosiaan ole saanut kuluneen vuoden aikana nähdä tarpeeksi.

Paras vaate: Lulu Lemonin mustat Align HR pant 28″ leggingssit. En halua enää ikinä käyttää mitään muita housuja. Nämä on mukavimmat ja rennoimmat ja myös imartelevimmat treenihousut, jotka mulla on ikinä ollut. Ei purista, ei kiristä, ei hierrä. Ihan perfect. Onneksi pyysin näitä joululahjaksi. Näistä tulee mun vaatekaapin kulmakivi ainakin niin kauan kun ei ole mitään sen kummempia menoja, joihin pitäisi pukeutua hienosti!

Paras juttu kuluneen viikon ajalta: Lapset leikkivät joululoman lopussa kokkisotaa ( tuon ylempänä mainitun Netflixin hävikkiruokaohjelman innoittamana) ja kokkasivat meidän keittiön antimista kumpikin aterian. Molemmilla oli aikaa 30 minuuttia ja kummatkin saivat valita maksimissaan neljä pääraaka-ainetta, jotka sitten sai maustaa ja tarjoilla miten halusi. Oli niin hauska seurata lasten kokkisotaa ja lopuksi tietty maistella tuotoksia! Molemmat tekivät niin herkulliset pasta-annokset, että! Ihanaa kun lasten kanssa voi jo keksiä kaikkea vähän monimutkaisempaakin haastetta (tai no siis he keksivät itse). Ja selkeästi ovat viettäneet riittävästi aikaa keittiössä, kun pastan teko sujui itsenäisesti oikein mainiosti molemmilta.

Näiden myötä toivotan ihanaa viikonloppua kaikille! 

On aika tehdä matka tammikuisten asujen läpi – niitä onkin kertynyt jo  k y m m e n e n  tammikuun verran tänne blogiin. Huh! Kuten viime vuonna, aion tänäkin vuonna jakaa enemmän arkisia asuja vuoden aikana. Se helpottaa asupostausten tekemistä myös jatkossa, kun on mistä ottaa materiaalia kokoelmapostauksiin.

Tammikuu 2012

Luulinkohan vahingossa, että olikin kesäkuu eikä tammikuu? Vai mistä nämä minikokoiset shortsit ja open toe -korkkarit putkahtivat mieleeni? En kyllä todella tiedä. Asuhan on ihan kiva, ei siinä mitään vikaa ole, mutta vuodenaika on sille hieman väärä. Muistan nuo shortsit niin hyvin. Ostin ne 16-vuotiaana Lontoosta Topshopista ja ne oli mun mielestä siis _niiiin_ korkeavyötäröiset, että huh. Mutta nyt kun katson, niin ei kai tuo vyötärö ole edes regular, vaan matala. Niin ne fiilikset muuttuu. Nykyään korkeavyötäröinen tarkoittaa sitä, että napa jää vyötärönauhan alle piiloon.

Tammikuu 2013

Odotin tässä meidän keskimmäistä hieman yli puolenvälin. Housut eivät näy, mutta voin paljastaa, että ne olivat mustat äitiysleggingssit, en juuri muita housuja silloin käyttänytkään. Tykkään kovasti tuosta hiusten pituudesta, joka mulla oli tokan raskauden aikaan. Mun hiukset eivät ole koskaan olleet niin hyvinvoivat ja ihanat kuin juuri silloin. Tuo pituus on ehkä juuri se, jota olen tällä hiustenkasvatusprojektillani tavoitellut. Vielä olisi ehkä sellaiset 5-7cm matkaa tuohon pituuteen. Tulisikohan se täyteen vihdoin tänä vuonna, jos huolehdin tukasta oikein hyvin?

Tammikuu 2014

Siis vitsi mikä asenne ja itsevarmuus??? Missä nuo ovat nykyään? Näistä kuvista huomaa, että tuo mimmi oli menossa muutaman viikon kuluttua naimisiin. Tunsin oloni silloin vaan niin onnekkaaksi ja upeaksi. Tykkään asusta, se on melko klassinen, vaikkakin nuo nilkkurit vaihtaisin nykyään hieman vähäeleisempiin. Muuten tykkään asusta ja tykkään tosi paljon mun hiuksista näissä kuvissa. Tässä mulla oli käytössä joku pidennys/tuuhennos, jonka ostin Hakaniemestä jostain pienestä kaupasta. Se ei ollut kovinkaan laadukas, mutta näytti kuvissa upealta. Olisipa noin paljon tukkaa oikeastikin!

Tammikuu 2015

Tykkään kyllä tästäkin asusta ja jos nuo mahtuisivat mulle vielä, voisin edelleen pukeutua näin. Melko klassinen ja yksinkertainen asu, joka toimii. Erityisesti pidän tuosta huivista, sekä Coachin mustasta laukusta, joka multa edelleen löytyy. Olen säilönyt sitä vuosia, sillä en ole muistanut käyttää sitä sen jälkeen, kun sain Otolta synttärilahjaksi Gucci-laukun vuonna 2018. Mutta joku kerta, kun tarvitsen hieman isompaa laukkua, pitää ehdottomasti ottaa tuo taas käyttöön.

Tammikuu 2016

Rakastan tuota punaista hametta, mutta sekin on mulle nykyisin ihan liian pieni. Olen antanut sen meidän esikoisen vaatekaappiin odottamaan, että hän vielä kasvaa muutaman vuoden. Paita on tosi 2016 ja takki keräsi hulluna karvaa, eikä muutenkaan ollut kovin laadukas, mutta kengät, hame ja laukku ovat sellaisia, joita voisin vieläkin käyttää. 2016 hiukset myös muistuttavat aika paljon mun tämän hetken tukkaa, juurikasvua myöten, tosin jakaus on eri paikassa. Pitäisi käydä pikkuhiljaa kampaajalla raidoittamassa syyskuusta asti kasvanut juurikasvu piiloon.

Tammikuu 2017

Nämä kuvat on otettu vain muutamaa viikkoa ennen kuin meidän kuopus syntyi. Muistan olleeni niin epävarma mun turvonneesta kropasta ja pyöreistä kasvoista, joita jatkuvasti kommentoitiin. Ja nyt kun katson näitä kuvia, niin hitto mä näytin upealta. Hehkuin ja näytin onnelliselta, kuten olinkin. Kampauksesta en ehkä ole enää samaa mieltä, mutta toisaalta miksikäs ei. Näyttää se ainakin leikkisältä, eikä ole lainkaan tylsä! Tässäkään housut eivät näy, mutta kuten aiemmassakin raskausasussa, ne olivat ne kuuluisat mustat trikoiset mama-leggingssit, eli eipä ole juuri mitään näytettävääkään.

Tammikuu 2018

Tähän asuun liittyen kävin tosi paljon keskustelua itseni kanssa, että voinko ja uskallanko laittaa sen päälle. Kirjoitin silloin myös postauksen aiheesta. Täytyy sanoa, että mun silmään asu näyttää aika kivalta edelleen. Se on persoonallinen, se on värikäs, se on jotain muuta kuin perus farkut ja t-paita. Pitää vaan pukeutua rohkeasti jatkossakin! Niitä rohkeita asuja on paljon kivempi muistella jälkeenpäin, vaikka ei aina niistä enää myöhemmin samaa mieltä olisikaan. Lisää pinkkiä ja glitteriä päälle!

Tammikuu 2019

Paljon vähemmän olen kuitenkin samaa mieltä tästä tammikuun 2019 asusta. Tai siis, no verkkarit, huppari ja timbsit ovat ihan pätevä asu edelleen, mutta en nyt tiedä tarvitseeko niitä sentään kuvata blogiin. Mutta miksikäs ei. Sain rentoja vaatteita silloin joululahjaksi, joten kuvasin rennon joululahja-asun. Muistan käyneeni tämä asu päällä Ikeassa, mihin se on aivan hyvä asu mielestäni edelleen. Kaikki vaatekappaleet löytyvät multa edelleen ja käytän kyllä, mutta tosiaan ehkä harvemmin tulee nykyisin kuvattua blogiin näitä.

Tammikuu 2020

Ai että, tämä asu on mun suosikki! Voisin pukea ja puenkin tämän usein ihan tällaisenaan päälle edelleen. Kamelin värinen villakangastakki, musta r-collectionin huppari, Acne Studiosin huivi, mustat suoralahkeiset perusfarkut, mustat teräväkärkiset nilkkurit. Tämä on sellainen turva-asu, joka toimii ihan aina. Farkut pitäisi värjätä uudelleen mustaksi, sillä ne ovat haalistuneet pesussa vähän ikävän näköisesti, mutta se ei onneksi ole iso homma.

Tammikuu 2021

Nämä kuvat eivät olleet varsinaisia asukuvia, vaan ainoastaan kuvituskuvia, joten en niinkään miettinyt ehkä asua loppuun asti. Mutta jos ihan totta puhutaan, tässä on mun joulun ajan käytetyin asu: mustat Lulu Lemonin leggingssit, jotka sain joululahjaksi, pehmeä neule, VamSkon nilkkurit, Acne Studiosin pipo ja tämä mun makuupussitakki. Olen suunnilleen asunut näissä asuissa siitä asti, kun leggarit sain. Ja olivat muuten hintansa väärti, mitkään housut tai leggarit eivät koskaan ole olleet yhtä mukavat  ja samaan aikaan imartelevat jalassa kuin juuri nämä.

Sellaiset 10 asua! Mun lemppari näistä kaikista oli kyllä tuo 2020 asu, koska se näyttää eniten siltä, miltä haluan näyttää. Ehkä tuossa on huomattavissa myös tuo 2020 vaikutus pukeutumiseen. Vuoden alussa jaksoi vielä panostaa, mutta näin yhdeksän kuukauden korona-ajan jälkeen vaan tulee kiskaistua ne leggingssit jalkaan joka päivä. Apua! Mun vaatekaappi kaipaa kipeästi jotain ihania tapaamisia ja tapahtumia, että saisi puettua muutakin päälle. Kai se pitäisi vaan piristää itseä ja panostaa välillä pukeutumiseen, vaikka ei käykään missään muualla kuin kaupassa tai ulkoilemassa.

*Postauksen kuvissa näkyvä seinämaali saatu Cover Storylta kaupallisen IG-yhteistyön yhteydessä ilmaiseksi.

Joulukuun puolella vaihdettiin makuuhuoneita meidän kuopuksen kanssa. Meille tuli sellainen fiilis, että huoneet voisivat sittenkin olla paremmat toisinpäin. Keväällä huoneita jakaessamme katsoimme vain huoneiden kokoa, emme muotoa. Halusimme antaa neliöiltään kaikkein suurimman huoneen kuopukselle, tottakai, jotta lasten yhteisestä leikkihuoneesta tulisi mahdollisimman tilava. Omaksi makuuhuoneeksemme valitsimme alkuun kodin pienimmän makuuhuoneen, joka sekin on kuitenkin tilava ja hyvän kokoinen.

Kun olimme tuijotelleet näitä huoneita puoli vuotta, aloimme nähdä ne eri silmin. Tajusimme, että kalustesijoittelun kannalta onkin kenties parempi, jos vaihdamme huoneet toisinpäin. Pitkän mallinen iso huone pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos meidän sänky muuttaisi sinne. Ja neliön muotoinen pienempi huone taas toimisi paremmin kuopuksen pienemmillä huonekaluilla. Kalusteita siirtäessä meille valkeni hyvin nopeasti, että päätös oli hyvä. Kuopuksen huonekaluilla meidän vanha huone näytti noin tuhat kertaa isommalta ja vaikka se tuntuu oudolta, pienemmässä huoneessa hänelle jäi enemmän avointa leikkitilaa.

Pitkän mallinen makuuhuone taas oli parempi meille. Laitettiin nyt toistaiseksi meidän parisänky seinää vasten, jolloin se vie mahdollisimman vähän tilaa isosta huoneesta. Se mahtuisi myös keskelle seinää, mutta luultavasti pidetään sänky seinää vasten siihen asti, että saadaan vaihdettua huoneen kaapistot liukuovellisiin, jolloin kaapinovien eteen ei tarvita enää niin paljon tilaa kuin nyt. Ovet saa kyllä hyvin auki nytkin, vaikka sänky olisi keskellä seinää, mutta sitten ei jää rauhassa tilaa ihmetellä kaappien sisältöä jos toinen haluaa vaikka kävellä ohi. Joten pidetään toistaiseksi se siinä missä se on. Toisaalta sänky nurkassa on aika ihana, siihen saa luotua sellaisen ihanan leffapesän esimerkiksi, kun laittaa paljon tyynyjä seinää vasten.

Huoneen ikkunoiden eteen jäi meidän mittapuulla ruhtinaallisesti tilaa. Saimme siihen tehtyä Otolle työpisteen. Siihen tulee muuttamaan myös oma työpisteeni sitten, kun keksin lopullisesti millaisen siitä haluan. Haaveilen mahdollisimman kompaktista ja siirreltävästä seisomatyöpisteestä. Sellainen mahtuu Oton pöydän viereen kyllä oikein mainiosti, mitä olen pieniä sähköpöytiä katsellut. Halutaan edetä tosi rauhassa makuuhuoneen sisustuksen kanssa, koska halutaan tehdä vain aikaa kestäviä sisustusratkaisuja. Makustellaan ja katsellaan rauhassa mihin päädytään. Toistaiseksi minä naputtelen edelleen alakerrassa meidän saarekkeen päällä ja Otto taas tekee omat hommansa yläkerrassa. Tämäkin toimii kyllä hyvin.

Oton työpöytä on Ikeasta Råvaror-sivupöytä, joka on massiivitammea sekä tammiviilua. Se on siro, kaunis ja lämpimän sävyinen. Tuo ihanasti lämpöä meidän suuren valkoisen sängyn kaveriksi. Otolla on kaksi valtavaa näyttöä ja iso koneen runko, joita ei nätisti saa piiloon minnekään. Mutta ainakin ne ovat nyt makuuhuoneessa piilossa, eivätkä keskellä olohuonetta. Otto itse tykkää kovasti uudesta työpisteestään ikkunoiden edessä.

Musta Kullaberg-työtuoli on myös Ikeasta, se on meidän keskimmäisen työtuoli, jota Otto on lainannut nyt puoli vuotta. Hänen piti vain lainata sitä sen aikaa, kun hän miettii millaisen tuolin hän itse haluaa, mutta hän ihastuikin siihen. Pitää siis varmaan käydä ostamassa keskimmäiselle uusi samanlainen työtuoli, kun nyt hänellä on vain vanha vaaleanpunainen pinnatuoli työtuolina. Toisaalta, meidän lapset edelleen tekevät läksyt ja piirtävät useimmiten keittiön ruokapöydän ääressä, vaikka heillä on omassakin huoneessa työpöydät, joten työtuolille ei ole toistaiseksi ollut kovin suurta tarvetta heidän huoneessaan.

Maalattiin makuuhuone omasta mielestäni aika jännittävällä sävyllä: *Cover Storyn harmaan vihreällä Agatha-sävyllä. Kirjoitin Cover Storyn maaleista ja tarinasta enemmän tekemäni IG-yhteistyön yhteydessä, mutta me tosiaan ihastuttiin tähän kauniiseen sävyyn, joka rauhoitti koko makuuhuoneen ihanan kutsuvaksi. Kuopuksen jäljiltä makuuhuoneessa oli yksi vaaleanpunainen seinä ja kolme valkoista. Neljästä seinästä kolme oli täynnä reikiä ja yhdellä oli kaapit. Seinien maalaaminen teki siis suuren vaikutuksen huoneen yleisilmeeseen. Nyt tyhjät seinät kaipaavat vielä tauluja ja hyllyjä, joille tulee kirjoja esille. Muuten huone on toistaiseksi valmis. Koska reikiä oli niin paljon, ollaan nyt oltu todella harkitsevia, eikä olla kiinnitetty seiniin vielä mitään. Halutaan miettiä rauhassa mihin tulee mitäkin, ettei jouduta sitten taas paikkailemaan reikiä!

Ollaan kyllä todella tyytyväisiä meidän uuteen makuuhuoneeseen ja Oton työtilaan. Oli ihanaa saada isot näytöt pois olohuoneesta ja piano tilalle. Piano on paljon rauhallisemman näköinen siellä. Uskon, että meidän sisustus tulee muuttumaan ja kehittymään tänäkin vuonna reippaasti.

Makuuhuone on vielä aivan kesken, vaikka tykkäänkin sen tunnelmasta todella kovasti jo nyt. Kodista tulee koko ajan enemmän meidän näköinen. En malta odottaa mitä kaikkea vielä tänä vuonna keksitäänkään! Esittelen sitten kuopuksen huoneen, kunhan sekin on kokonaan valmis. Ja varmasti tulen näyttämään tämän meidän makuuhuoneen muutosta tänä vuonna lisää, kuten kaapiston muutosta, sekä seinille tulevia tauluja/hyllyjä ja tekstiilejä.

Löydettiin muuten (myös Ikeasta) tuo kätevä valkoinen kulmaverhokisko, joka kiinnitettiin kattoon. Se on ihanan vähäeleinen ja ihastuttiin siihen heti. Tullaan luultavasti vaihtamaan tuollaiset kattoon kiinnitettävät verhokiskot myös muihin huoneisiin, joissa on verhot. Ne ovat meidän mielestä enemmän meidän tyyliset, kuin metalliväriset tangot. Huone myös tuntuu paljon korkeammalta, kun verhot lähtevät jo heti katosta.

Mitä pidätte lopputuloksesta? Laittakaa viestiä FB:ssä tai Instassa!

Tavoittelin viime vuonna esimerkiksi riittävää lepoa ja lomaa ja onnistuinkin niissä mielestäni hyvin. Niihin vuosi 2020 tarjosi poikkeuksellisen (omg) hyvät puitteet. Samalla viime vuosi kuitenkin nosti pintaan sellaisia tunteita ja estoja, joiden olemassaolon olin jo ehtinyt unohtaa. Loma ja lepo on tärkeää, tottakai. Mutta nyt kun olen löytänyt ne ja oppinut huomioimaan niiden merkitystä arjessa paremmin, on aika tarttua taas härkää sarvista. Viime vuosi oli joku ihmeellinen läsnäolon, pysähtymisen ja heräämisen vuosi, joka pakotti punnitsemaan kaikkia elämän valintoja. No nyt on punnittu ja opeteltu – 2021, please anna mun jatkaa eteenpäin!

Tämä vuosi on se vuosi kun täytän 30 vuotta ja höpsöä tai ei, se merkitsee kyllä jotain. Vaikka 30 on vain  numero, enkä ajattele kenenkään muun ihmisen kohdalla siitä numerosta yhtään mitään, omassa elämässäni se merkitsee jonkinlaista käännekohtaa. Olen jo aiemmin listannut tavoitteita ennen kuin täytän 30 vuotta ja myös päivittänyt, miten olen niiden saavuttamisessa edistynyt. Tänä vuonna toivon voivani saavuttaa kenties ne loputkin tavoitteet, joita en vielä ole saavuttanut. Vielä on kahdeksan ja puoli kuukautta aikaa. Olen ihmisenä sellainen, että tarvitsen deadlineja, jotta saan asioita aikaiseksi.

Tavoitteet, joilla ei ole minkäänlaista määräaikaa, ovat tavoitteita, joiden edistämiseen en jaksa keskittyä riittävästi saavuttaakseni ne oikeasti. Jos taas minulla on tiedossa deadline, työskentelen määrätietoisesti saavuttaakseni tavoitteen. Kummallista, miten numerot muuttavat muka kaiken, mutta niin se vain omalla kohdallani on. Voin siis hyvin käyttää sitä vahvuutena ja asettaa itselleni niitä deadlineja jatkossakin.

Sain lukupiiriltämme joululahjaksi Sanna Sporrongin Unelmien kalenterin, jossa yksi tärkeimmistä tehtävistä oli määrittää yksi sana tälle vuodelle. Ensin hihittelin yksikseni, kun mietin erilaisia sanoja, jotka voisin kirjan ohjeen mukaisesti kiinnittää esimerkiksi peiliin tai jääkaapin oveen. Kaikki sanat, joita mieleeni putkahti, tuntuivat jotenkin turhalta tai teennäiseltä. Sitten se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta mun päähän: ELÄ!

Viime vuosi oli harmaata välitilaa – kaikki tuntui olevan jossain määrin pysähdyksissä koronan takia. Tänä vuonna aion ELÄÄ. Niin yksinkertainen sana, mutta rehellisyyden nimissä, viime vuonna maaliskuun jälkeen se eläminen tapahtui puoliteholla, koska pelkääminen ja epävarmuus söi niin paljon tilaa mielestä. Pelko halvaannuttaa. Enää en aio antaa sille valtaa. En aio antaa pelon tahria ajatuksiani ja lannistaa enää. En aio elää puoliteholla, koska jokainen päivä meidän elämässä voi olla se viimeinen. Kuinka paljon harmittaisi, jos se viimeinen päivä tulisi keskellä puolitehoista harmautta? Olin niin onnekas, että niin ei käynyt. Ja nyt en aio enää antaa mahdollisuutta käydäkään niin.

Mitä tekisin jos en pelkäisi? Tiedän, että vuoden vaihtuminen ei maagisesti parantanut koronatilannetta ja paljon tulee olemaan epävarmuutta ilmassa vielä tänäkin vuonna. Mutta helpotus häämöttää jo tulevaisuudessa, tällekin on olemassa deadline. Se tekee elämisestä helpompaa. Suurin osa maailmasta, itseni mukaan lukien, tuntui vain odottavan, että vuosi 2020 on ohitse. Silloin on vaikea elää. Nyt en odota, vaan elän ja hengitän täysillä tätä vuotta. Ja vaikka muutama tavoite vuodelle onkin, en aio tavoitella niitä hampaat irvessä, vaan ilon kautta, niinkuin tähänkin asti. Eikä unelmien tavoittelu estä elämästä, päin vastoin.

En edelleenkään usko mihinkään new year new me -meininkiin. Itse asiassa uskon sen vastakohtaan. Stop-nappula pois pohjasta ja vanha, rohkea minä takaisin! Tämä on se vuosi kun me ihmiset voitetaan korona ja tämä on se vuosi kun täytän 30 vuotta. Minulla on mahdollisuus itse vaikuttaa omaan fiilikseeni, ohjata ajatukseni oikeaan suuntaan ja luoda itselleni sellaiset olosuhteet, joissa minulla on hyvä olla ja hyvä luoda uutta.

Elä. Se kuulostaa ihanalta vuoden tärkeimmältä tavoitteelta. Se ei painosta, se ei sido mihinkään. Se kannustaa tarttumaan hetkeen, löytämään mahdollisuuksia ja seikkailemaan – ja nauttimaan matkan varrella. Se kuulostaa niin ihanalta viime vuoden tahmeuden jälkeen, että olen aivan täpinöissäni.