Kaupallinen yhteistyö Keittiömaailman, Nerosteinin & Siemensin kanssa. 

Olen pitänyt keittiöremontin ajan tällaista remppapäiväkirjaa, koska mua itseäni ainakin kiinnosti etukäteen hirveästi aikataulut ja se järjestys, että miten asiat tapahtuvat. Voin ihan rehellisesti kertoa, että viikko sitten maanantaina mulla ei ollut vielä hajuakaan, että miten kaikki asiat käytännössä tapahtuvat keittiöremontin aikana.

 Ei ollut mitään käsitystä, että miten keittiön purku onnistuu ja miten asennus ja mitä kaikkea ylipäätään keittiön asennukseen kuuluu. Puhumattakaan siitä, että kauanko keittiöremontti esimerkiksi todellisuudessa kaikkine vaiheineen kestää. Siksi ajattelin tehdä teille tällaisen remppapäiväkirjan, jos joku muukin on ihan ummikkona liikenteessä, mutta keittiöremontti kuitenkin kiinnostelisi. 

Taustana siis se, että me ollaan Oton kanssa täysin tumpeloita remppahommissa, eli ei tehdä mitään muuta kuin seinien maalaukset itse. Meidän keittiösuunnitelmia voi käydä vilkaisemassa TÄSTÄ postauksesta, jossa kerroin miksi ollaan päädytty mihinkin ratkaisuihin ja materiaaleihin ja näytin havainnekuvan tulevasta keittiöstä. Mutta sen pidemmittä puheitta, aloitetaan rempan ekasta päivästä, jolloin meille toden teolla rysähti tajuntaan se, että tässä ei enää ehdi haihatella, vaan nyt pitää toimia. 

Ma 22.6. 

Meille selvisi, että lattian asennus ei onnistukaan sen firman kanssa, jonka kanssa se oli alunperin sovittu. Samalla selvisi, että keittiön toimitus ja asennus voidaankin tehdä jo aikaisemmin kuin oli arvioitu, sillä koronan aiheuttamat viivästykset kiintokalusteiden tuotannossa olivat jo hellittäneet. Hetkeksi iski paniikki, miten ihmeessä me saadaan kaikki hoidettua? Puheluita joka suuntaan, hikikarpaloita otsalla. Tuloksena seuraavalle päivälle keittiön ostajan kanssa sovittu keittiön purku ja torstaille sovittu lattian asennus sittenkin Keittiömaailman kautta, kuten muut asennustyöt. Maanantaina tyhjennettiin keittiöstä kaikki astiat ja kuivaruuat ja tehtiin kodinhoitohuoneeseen väliaikainen keittiö. Saatiin tekstari, että osa kodinkoneista toimitetaan jo seuraavana päivänä. Purettiin meidän ruokapöytä pois rempan ajaksi, jotta saatiin tilaa kodinkoneille ja kiintokalusteiden paketeille. 

Ti 23.6.

Aamupäivällä vielä siivottiin keittiön kaikki pinnat huolellisesti, jotta keittiö oli purkuvalmiina iltapäiväksi. Myös kodinkoneita saapui, saatiin jääkaappi, liesi, lieden aktiivihiili-liesituuletin sekä astianpesukoneen alle tuleva muovialusta. Loput kodinkoneet jäivät vielä puuttumaan koronasta johtuvien toimitusongelmien vuoksi. Ei osattu yhtään arvioida kauanko keittiön purkaminen kestää, joten olin ajatellut, että se jatkuu vielä keskiviikkonakin. Väärässä olin. Tehokas porukka purki keittiön kahdessa tunnissa täysin.

Purettujen yläkaappien sekä saarekkeen alta paljastui yllätyksiä. Kaappien takana ei ollutkaan valmista seinää, vaan pelkkää kiveä ja koloja ja putkia. Saarekkeen alla ei ollut lattiaa, vaan pelkkä kolo. Lisää hikikarpaloita. Katossakin oli älytön reikä liesituulettimen putken jäljiltä. Mitä ihmettä niille voisi tehdä, kun ei itse osattu mitään? Euronkuvat vilisivät silmissä ja pelotti, että meillä menee paljon enemmän rahaa kun oltiin ajateltu. Tuli sellainen olo, että ei hitto! Mitä me ollaan menty tekemään, meillä oli täysin hyvä keittiö ja nyt meillä on vain ammottava aukko ja raakapinnat! 

Ke 24.6.

Selvitin keittiösuunnittelijamme Katin kanssa seinän ja lattian tilannetta ja olin yhteydessä vielä meidän keittiöasentajan kanssa. Molemmat vakuuttivat, että kaikki kyllä järjestyy ja mäkin uskalsin hengittää. Lisäksi sain tarjouksen lattiasta ja seinästä yhdessä ja ne tulivatkin edullisemmaksi Keittiömaailman kautta kuin alunperin oli sovittu toisen firman kanssa pelkästä lattiasta. Tämä oli positiivinen ylläri ja valtava kivi putosi sydämeltä. Sovittiin keittiöasentajamme kanssa, että hän tulee seuraavana aamuna siinä n. klo kahdeksan. Tässä kohdassa todella arvostin sitä, että meillä oli tukena niin mahtava keittiösuunnittelija kuin Kati on. Hän organisoi hetkessä sen kaaoksen, mikä sai mut vaan panikoimaan. 

To 25.6.

Keittiöasentaja saapui jo hieman etuajassa, mikä oli myös positiivinen ylläri. Hän ei aikaillut lainkaan, vaan alkoi heti hommiin ja irroitti välitilalaatat seinistä. Ne olivat harvinaisen kovasti kiinni, mutta onneksi lähtivät lopulta. Hän tasoitti lattian valtavat kolot  ja koko seinän ja kaikki alkoi näyttää jo paljon paremmalta. Lisäksi hän kertoi, että kiintokalusteet saapuisivat jo aikaisin seuraavana aamuna, jolloin hän pääsisi heti aloittamaan niiden asennuksen. 

Pe 26.6.

Perjantaiaamuna kun me herättiin, olivat kiintokalusteet juuri saapuneet ja asentaja oli ottanut ne vastaan. Ensimmäisenä hän teki meidän lattian valmiiksi, eli asensi meidän ostaman Pergon vinyylilaatan paikoilleen vanhan laatan (ja aukkoihin tehtyjen tasoitusten) päälle. Siinä kesti n. 1h. Oli onni, että vanha laatta oli muutenkin alempana kuin meidän parketti ja vinyylilaatta oli vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, niin sen pystyi hyvin asentamaan suoraan siihen päälle. Lattian tekemisessä kesti n. 1h. Onneksi päätimme sittenkin valita vinyylilaatan kivilattian sijaan, siinä olisi ollut paljon suurempi urakka. Aamupäivän aikana keittiö edistyi hurjasti ja alkoi näyttääkin jo vähän enemmän keittiöltä. Lähdettiin päiväksi tuoli-ostoksille ja kun tultiin takaisin, meidän leuat meinasi loksahtaa lattiaan. Meidän keittiöstä tulee niiiiin hieno!

La 27.6.

Keittiöasentaja tuli myös lauantaina ja tasoitteli vieläkin sitä samaa seinää, jotta seinä saatiin maalausvalmiiksi. Siinä oli kyllä valtava homma, kun seinä oli vaan raakapintaa ja putkia, mutta hän teki todella hyvää työtä. Lisäksi hän asensi kalusteiden päätylevyjä, sekä teki valmiiksi meidän aamiaiskaappia.

Su 28.6. 

Otto maalasi keittiön seinän kaksi kertaa Tikkurilan Luja 7 -maalilla ja sävyksi valittiin tuttu Tikkurilan Valkoinen, jota ollaan käytetty aina kun ollaan maalattu jotain valkoiseksi. Luja-maali soveltuu hyvin keittiöön tai esim. vessaan  ja kestää myös kunnon pyyhkimistä ja pesua, joten siksi valitsimme sen. Seinä alkoi näyttää vihdoinkin ihan seinältä, ei todellakaan olisi uskonut vielä alkuviikosta. 

Ma 29.6. 

Aamulla ekaksi asennettiin vetimet paikoilleen ja tehtiin väliaikainen peittolevy kahdesta palasta meidän baaritason alle, jotta kivitaso saadaan mitattua. Alkuperäinen peittolevy oli väärän kokoinen, koska tasoa jouduttiin putkien sijainnin vuoksi siirtämään viisi senttiä kauemmas seinästä. Väliaikainen peittolevy on paikoillaan siihen asti, että uusi tulee tehtaalta (siinä kestää pari viikkoa, koska mitään ei ole valmiina, vaan kaikki tehdään tilauksesta). Meille oli tullut myös väärän kokoiset ovet aamiaiskaappia varten, joten ne tilattiin oikean kokoisina.

Keittiöasentaja valmisteli kaiken minkä valmistella saattoi tässä vaiheessa ilman puuttuvia juttuja, sekä tilasi meille sähkärin tälle ja putkarin ensi viikolle, joiden käyntiä varten hän valmisteli myös kaiken niin pitkälle kuin mahdollista. Lisäksi hän imuroi kaikki paikat ja keräsi tässä vaiheessa kaikki remonttitarvikkeet pois. Saatiin lupa ottaa käyttöön jo osa kaapeista ja laatikoista ja saatiin tieto, että keskiviikkona saadaan jo uuni ja aamiaiskaapin sähköt käyttöön, jolloin elämä keskeneräisellä keittiöllä helpottuu jo huomattavasti. 

Ti 30.6. 

Tiistaina meillä kävivät Nerosteinin kivitason mittaajat mittaamassa ja hakemassa meidän täysin integroitavan altaan mukaansa, jotta se voidaan asentaa suoraan Noble Supreme White -kivitasoon jo tehtaalla. Lisäksi tiedossa oli uunin toimitus, mutta lisäksi meille tulikin yllätyksenä jo Siemensin astianpesukone! Ihan mahtavaa, sillä sen odottaminen olisi ollut kaikkein tylsintä. Tosi hienoa, että sekin tuli jo paljon aiemmin kuin oltiin varauduttu. Nyt jäi siis puuttumaan laitteista enää pakastin, sekä kylmälaitteiden alle tulevat oikean kokoiset suojakaukalot. Pakastin on muutenkin noista vähiten “akuutti”, sillä ilman sitä pärjää tarvittaessa helposti. Meillä alkaa olla hyvin jo viime vuoden sienet ja marjat syötynä kun oltiin varauduttu ja ollaan muutenkin tyhjennetty koko kevät vanhaa pakastinta ahkerasti. Lisäksi tiistaina saatiin meidän loput ruokapöydän tuolit, jotka oltiin tilattu.

Ke 1.7.

Keskiviikkona meillä kävi sähköasentaja, joka asensi meidän uunin paikoilleen ja laittoi kaikki muut sähköt valmiiksi, paitsi aamiaiskaapista hänellä unohtui ottaa mukaan pistorasiat, jotka hän asentaa sitten seuraavalla kerralla kun tulee laittamaan lieden paikoilleen kivitason saavuttua. Saatiin kuitenkin väliaikainen pistorasia aamiaiskaappiin, niin pystytään paahtamaan leipää ja käyttämään mikroa. Illalla ihmeteltiin meidän uutta uunia ja lämmitettiin sitä, jotta saatiin uuden uunin haju pois. Meille tuli siis Siemensin Studioline iQ500 HR478G5B6S -höyryuuni, joka on ihan mieletön! Esittelen meidän kaikki uudet kodinkoneet paremmin sitten, kun esittelen valmiin keittiön. 

To 2.7.

Tänään meille saapuivat meidän tilaamat baarijakkarat, jotka esittelen myöhemmin myös. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että lähes kaikki mitä voi ennen kivitasojen asennusta tehdä on nyt tehty. Eli nyt vaan odotellaan kivitasoja. Kivitason valmistuksessa voi kestää n. 10 arkipäivää. Jos lähdetään siitä, että alunperin luulin vielä 1,5 viikkoa sitten, että meidän keittiön asennus alkaa vasta tämän viikon maanantaina, niin me ollaan paaaaljon edellä aikataulusta. Kivitason asennuksen jälkeen me saadaan sitten paikalleen liesi, integroitu aktiivihiili-liesituuletin, astianpesukone, allas ja hana. Lisäksi kattoon tulee vielä peittolevy, aamiaiskaappiin lopulliset pistorasiat, kivitaso sekä ovet  ja kylmälaitteet asennetaan paikoilleen heti suojakaukaloiden, ritilöiden ja pakastimen saavuttua. 

Mua vähän jännitti etukäteen juuri, että miten koronavirus vaikuttaa kaikkiin toimituksiin, mutta tosi vähällä me ollaan selvitty kun vain pari juttua on viivästynyt, enkä muutenkaan olettanut, että tässä vaiheessa meillä vielä olisi valmista keittiötä. Eli olemme siis aika monen päivän verran edellä alkuperäisestä aikataulusta, mikä on tosi siistiä! 

Nyt vaan odotellaan kivitasoja. Se oli mulle ihan uusi juttu keittiöremontissa (kaikkien muiden miljoonan uuden jutun lisäksi), että kivitaso voidaan mitata ja valmistaa vasta sitten, kun kiintokalusteet ovat paikoillaan. Erittäin loogista kun pysähtyy miettimään, mutta en vain ollut tajunnut etukäteen sit ajatella. Onneksi keittiösuunnittelijamme Kati kertoi tästäkin jo keväällä kun keittiötä suunniteltiin, niin osasin varautua. 

Vaikka vastaan tuli yllätyksiä seinän ja lattian (ja katon) osalta, kaikki on hoitunut parhain päin ja ollaan ihan älyttömän kiitollisia ja tyytyväisiä Keittiömaailman keittiösuunnitteluun sekä asennustyöhön. Ilman ammattitaitoisia tyyppejä me oltaisiin oltu ihan hukassa kaiken kanssa. Mulle on tullut tässä sellainen fiilis, että ihan turhaan jännitin remontointia etukäteen. Vaikka ei itse osaisi remppahommia ollenkaan, on mahdollista toteuttaa isokin remontti, kun vaan tekee sen luotettavan ja osaavan firman kanssa. 

Seuraava keittiöpostaus tulee olemaan sitten valmiista lopputuloksesta, kun ihan kaikki on paikoillaan. Mutta jo nyt voin sanoa, että KANNATTI. Koko asunnon fiilis muuttui jo nyt kertaheitolla vielä tuhat kertaa parempaan ja keittiö tuntuu jo nyt niin meiltä. Se on tilava, kaunis, valoisa, mahtava ja meidän ikioma. Tuntuu niin siistiltä, että näin iso ja näkyvä osa meidän kotia on nyt vihdoin täysin meidän toiveiden mukainen – ensimmäistä kertaa elämässä. En malta odottaa valmista lopputulosta! 

Olen myös tehnyt hieman vertailua vanhan keittiön ja uuden keittiön säilytystilasta ja tasotilasta, kun ne herättivät niin paljon keskustelua edellisessä postauksessa (että vanhassa keittiössä molempia oli kuulemma enemmän). Tämän koko vertailun voi käydä katsomassa IG Stories puolelta (@iinalaura), mutta esim. tasotilan määrä uudessa keittiössä tulee olemaan 2,88m2 (korjattu jälkikäteen oikea luku 😀) (ilman allasta ja liesitasoa tietysti) ja vanhassa se oli 1,98m2 ilman allasta ja liesitasoa.

Me ollaan aika tarkasti omien tarpeiden pohjalta mietitty ne keittiön toiminnallisuudet ja tullaan hyvin saavuttamaan se, että keittiössä on paljon enemmän tasotilaa ja paljon fiksummin käyttöön saatavaa säilytystilaa, kun peruskaapit on suurimmaksi osaksi korvattu (omasta mielestäni) kätevämmillä vetolaatikoilla sekä aamiaiskaapilla. Myös keittiön takaseinän kaapiston sekä niemekkeen väliin jäävä lattiatila on suurempi ja syvempi, kuin vanhassa keittiössä jääkaapin ja saarekkeen sekä toisen seinän kaapistojen ja saarekkeen välinen lattiatila. Myös ruokapöydälle jää ihan sama kolo kuin ennenkin ja ollaan jo todettu, että mahdutaan hyvin, vaikka pöytä on vielä väärällä paikalla ja sen takana on kolme kylmälaitetta väliaikaisesti. Mutta näistä tosiaan enemmän sitten IG Storiesin puolella sekä sitten, kun keittiö on kokonaan valmis, laitan runsaasti ennen-jälkeen -kuvia. 

Onko teillä jotain kysyttävää keittiöremppaan tai asennukseen liittyen?

Meillä on tuoli-dilemma! Ei vaan kertakaikkiaan osata päättää, että mitkä tuolit me hommataan ruokapöydän kaveriksi. Tosi monet erilaiset tuolit miellyttää silmää tällä hetkellä ja me haluttaisiin todellakin tehdä sellainen tuolivalinta, joka kestää aikaa vuosikymmeniä. Halutaan sijoittaa laadukkaisiin klassikkotuoleihin, jotka sopii meidän kotiin aina. Sellaiset tuolit, joiden kanssa on hyvä yhdistää ja kokeilla erivärisiä seiniä, erivärisiä tekstiilejä, erilaisia tyylejä. Me kaivataan usein vaihtelua sisustukseen, mutta toivotaan, että tässä kodissa sen vaihtelun voisi toteuttaa aina juuri noilla yksityiskohdilla ja ne perushuonekalut pysyisivät aina samana. 

Ollaan pähkäilty näiden eri tuolien välillä nyt kohta pari kuukautta, eikä olla saatu mitään päätöstä aikaiseksi siis kertakaikkiaan. Siksi ajattelin, että kokoan muutamia meidän suosikkeja (tässä ei ole edes kaikki vaihtoehdot mitä ollaan mietitty) ja kysyn teidän mielipidettä tuoleista! Tämä on tosi iso päätös, koska klassikkotuolit ovat kalliita. Siksi me halutaan ehdottomasti tehdä juuri sellainen ostos, joka miellyttää meitä myös kymmenen vuoden päästä. Toisaalta uskon, että kaikki nämä tuolit voisivat miellyttää silmää vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta en silti vaan osaa päättää, että mitkä sopisivat juuri meille parhaiten.

Alkuun muutamia speksejä mitä meillä on tuolien suhteen: 

– Niiden pitää olla hyvät ja mukavat istua pidemmänkin illallisen ajan, koska me tykätään kokata ystävien ja sukulaisten kanssa ja istua iltaa pitkän kaavan mukaan (normaaliolosuhteissa).  

– Niiden pitää kestää lapsiperheen kovaa käyttöä, sotkua ja kulutusta. Ruokapöytä ei ole meillä vain ruokapöytä; se on myös pelipöytä, askartelu- ja maalauspöytä, läksyjentekopöytä ja sen ääressä syödään myös ruokia, jotka värjäävät ja sotkevat, kuten curryja, mustikoita ja ketsuppia. Näin tulee varmasti olemaan vielä vuosikausia, koska me tykätään tehdä asioita yhdessä ja ruokapöytä on siihen usein paras paikka. 

– Niiden pitää sopia yhteen meidän tulevan keittiön yksityiskohtien kanssa (mm. harmaata ja messinkiä). 

Siinäpä oli ne tärkeimmät. Sitten väreihin. Ollaan mietitty ainakin harmaata, mustaa, vaaleaa puuta/rottinkia ja roosaa. Eli tosi erilaisia värejä. Mustassa viehättää skarppi ulkonäkö. Musta antaa ryhtiä ja on värinä tietenkin todella ajaton. Meillä ei ole juurikaan mustia huonekaluja (paitsi esikoisen piano ja yksi jakkara). Mutta musta miellyttää silti silmää. Se on värinä sellainen, joka sopii lähes aina ja lähes kaiken kanssa. Rakastan Gubin beetle-tuoleja ja ne olisivat kyllä mustana sellainen tosi ajaton klassikko, kuten myös tietysti 1800-luvun lopussa kehitetty TON Chair no. 14. Se toimii niin mustana kuin vaaleanakin. 

Harmaassa on se hyvä puoli, että se sopisi upeasti meidän tulevan keittiön sekä meidän nykyisen sohvan kanssa. Harmaa on kaunis ja rauhallinen väri. Toisaalta, en ehkä ole onnistunut löytämään vielä niin hyvää harmaata tuolia, että olisin siihen yhtä rakastunut kuin joihinkin toisenvärisiin vaihtoehtoihin. Muuton Visu ja Normann Copenhagenin Forms ovat molemmat nättejä, mutta ehkä kaipaisin vielä näyttävämpää harmaata vaihtoehtoa. 

Rottinki tai vaalea puu sopisi upeasti myös meidän pöydän kanssa yhteen, se kun on juuri vaalean puun värinen Ikean Sinnerlig. Toisaalta mietin, että tuleeko kokonaisuudesta liian valju, jos tuolitkin ovat samaa vaaleaa rottinkia? Meidän vanha ruokapöytä-tuoli -kokonaisuus tuntui tosi valjulta, kun kaikki oli valkoista, seinä, tuolit, pöytä ja kaikki. Nyt meillä toisaalta on pinkki seinä, joka ei tietenkään ole sellainen valju tausta, vaan jo itsessään näyttävä. Silti pelkään liian tylsää lopputulosta. Haluan, että aina kun katson meidän ruokailutilaa, voin huokaista ihastuksesta (ainakin sisäisesti). Toisaalta, aina kun katson meidän vaaleaa puista ruokapöytää, huokaan ihastuksesta. Miksi en siis tykkäisi myös vaaleista tuoleista?

Rottinki on aika trendikästä tällä hetkellä ja se miellyttää omaakin silmää ihan super paljon. Toisaalta mietin, että onko rottinki niin mukava istua pidemmän päälle, vaikka jollain kesäsortseilla? Jalkoihin jää kauheat painaumat ainakin, heh. Mutta sitten taas se on kaunis luonnonmateriaali ja kestää kyllä myös aikaa klassikkona, vaikka onkin tällä hetkellä erityisen trendikäs. Rottinki on sellainen kodikas ja lempeä jotenkin. 

Roosa on värinä upea myös ja kuten tiedätte, se malvan väri on mun kaikkein suurin suosikki. Roosat tuolitkin miellyttää. Mun lempiväri on pysynyt samana vuosikaudet ja oletan, että trendien vaihtelut eivät siihen juuri vaikuta. Roosan väriset tuolit olisivat ainakin tosi meidän näköinen valinta. Mutta voiko siihenkin kyllästyä? Entä jos sittenkin vaan kyllästyn siihen väriin ja haluan vaikka kaikesta vaaleanpunaisesta eroon joskus. En pidä sitä todennäköisenä, mutta silti se mietityttää.

Rakastan messinkiä ja sitä tulee olemaan meillä keittiön yksityiskohdissa, kuten vetimissä ja hanassa. Messinkiset jalat ruokapöydän tuoleissa olisivat luonnollista jatkumoa sille, mutta silti mietityttää, että entä jos messinkiinkin kyllästyy joskus? Jos sitten joskus halutaankin vaihtaa vaikkapa vetimet ja hana mustiin tai hopeisiin ja sitten tuolien jalat vaan ovat pysyvästi messinkiset. Voisi kai nekin vaikka tuunata itse sitten. 

Ollaan mietitty myös sitä, että jos ostaisi tietynlaiset tuolit pöydän sivuille ja toisenlaiset, enemmän nojatuolimalliset, pöydän päätyihin. Sellaiset käsinojalliset mallit. Voisi yhdistellä esimerkiksi vaaleita Ton no. 14 -tuoleja ja sitten pöydän päihin vaaleat rottinkiset tuolit. Toisaalta silmää miellyttää myös sellainen harkittu kokonaisuus, jossa kaikki tuolit ovat samanlaisia. Ostamme tuoleja varmaankin ainakin kuusi kappaletta, mutta voi olla, että kahdeksankin. En tiedä, niin paljon vaihtoehtoja!

Mikä tahansa on tietty parempi vaihtoehto kuin tämä meidän nykyinen selkänojattomien jakkaroiden, tripp trappin, yhden pinnatuolin ja juniorkokoisen työtuolin yhdistelmä, heh. Mutta silti ei haluta tehdä ratkaisua, joka myöhemmin harmittaa ja siksi ollaan nyt sinnitelty näillä. Katsotaan mitä me vielä keksitään. 

Help, mitkä tuolit on teidän lempparit? Tuleeko mieleen muita tuoleja, jotka voisivat sopia vielä näitä paremmin meidän ruokailutilaan? Mitä ominaisuuksia te itse arvostatte hyvässä ruokapöydän tuolissa?

Ensimmäinen meidän kodin valmis seinä oli ruokailutilan seinä. Ensin pohdittiin tapetin tilalle uutta tapettia, mutta tapetinpoiston jälkeen päädyttiin sittenkin maalaamaan seinä. Me mietittiin aika pitkään, että minkä värinen seinä me halutaan. Palloteltiin erilaisia sävyjä beigestä harmaaseen ja tummanvihreästä ruskeaan. Lopulta sävy, joka vei meidän sydämen oli kuitenkin jotain ihan muuta. Se ei ollut rauhallinen eikä hillitty. Se oli pinkki. Maalisävy on nimeltään Piruetti ja se löytyi Tikkurilan valikoimasta. Maalattiin seinä himmeällä Joker-sisämaalilla, koska himmeä look oli juuri se, mitä haluttiin.

Mä olen aina rakastanut tuota tiettyä vaaleanpunaisen sävyä, jonka olen useimmin nähnyt kulkevan nimellä mauve – malva. Kun vuonna 2017 Gugguulla oli valikoimassaan mauve-sävy, mä hamstrasin sitä vauvalle niin hupparissa, pipossa kuin huivissakin. Mulla on Mauve-sävyinen college ja löytyypä sitä meidän sisustustyynyistä ja torkkupeitostakin. Se on ehkä mun lempiväri, jos joku lempiväri pitäisi osata nimetä. Tykkään vaan siitä ihan älyttömän paljon! Me haluttiin seinään jotain meidän näköistä, iloista, lämmintä ja kotoisaa ja mun mielestä tuo sävy on kaikkea sitä.

Onneksi Ottokin oli heti ihan messissä ja vaikka mä vähän säikähdin sävyn voimakkuutta jopa sitten kun näin isolla pinnalla, Otto oli heti ihan että WAU! Ja mäkin kyllä ensijärkytyksestä toivuttuani olen siihen ihan rakastunut.

Ainoa ongelma tuon sävyn kanssa on se, että se on tosi vaikea ikuistaa oikeanlaisena kuviin! Se vetää helposti joko liian oranssiksi tai liian sinertäväksi, liian tummaksi ja liian kirkkaaksi ja kaikeksi. Näissä kuvissa olen saanut sävyn aika lähelle sitä, miltä se näyttää luonnossa, mutta vielä täytyy harjoitella, että saan tehtyä itselleni ruokailutilan kuvia varten Lightroomiin presetin, jossa tuo seinän sävy olisi aina juuri oikea. Se oikea sävy on ihan hurjan kaunis.

Ruokailutilahan on muuten meillä vielä aivan kesken. Seinän lisäksi ainoastaan ruokapöytä on valmiina. Me ostimme Ikean  Ypperlig-lankkupöydän, jota oltiin katseltu pidemmän aikaa. Se on niin kaunis sävyltään ja vaikka massiivipuinen pöytä on meidän haave joskus tulevaisuudessa, lapsiperhearjessa me koetaan tämä ei-massiivipuinen versio vaan helpompana. Tätä ei tarvitse huoltaa ja se pysyy puhtaana ihan vaan pyyhkimällä. Pinta on myös mahtavan likaa hylkivä, sillä siihen on jo kaatunut vesivärit, tullut paperin reunan yli tussinjäljet ja muut, mutta tähän asti kaikki on lähtenyt ihan vaan pyyhkimällä. Ollaan oikein tyytyväisiä siihen.

Kuten kuvista näkyy, meidän tuolitilanne on vähän mitä on. Ei olla vielä osattu päättää täysin, että mitkä tuolit me halutaan. Toisaalta kiinnostelisi mustat tuolit, jotka toisivat ilmettä ja toisaalta kiinnostelee rottinkiset tuolit luonnonvärissä. Siis mun ultimate-haave olisi sellaiset samettiset harmaat nojatuoli-malliset ruokatuolit, mutta nehän on ihan lapsiperhekauhistus. Me vähän makustellaan tätä tuoliasiaa vielä ja toistaiseksi mennään näillä vanhoilla jakkaroilla, tripptrappilla ja tällä yhdellä vaaleanpunaiseksi maalatulla pinnatuolilla. Ei haluta ostaa mitään väliaikaratkaisuja, vaan sellaiset tuolit, joiden kanssa viihdytään mahdollisesti vaikka loppuelämä. Loput pinnatuolit me jätettiin vanhalle kodille, kun niille on jo ostaja löytynyt.

Ruokailutilan seinälle on tulossa tauluja, sillä tilasin meidän itse otetuista kuvista uusia isoja kuvajulisteita. Kehykset niille onkin jo valmiina. Lisäksi pöydän alle on tulossa joku tosi helppohoitoinen matto jossain suht vaaleassa värissä. Ja verhotankoon kenties verhot, niitä meiltä löytyy jo entuudestaan, mutta ei olla vielä päätetty, mitkä laitetaan. Tuohon valkoisen Bestå-kaapin päälle (tai jonkun muun tason päälle seinää vasten) mä haluan sellaisen viherkasvirivistön ainakin, mutta vielä ei löydy kuin muutama kasvi. Bestå-kaappien lopullinen sijainti ei ole vielä päätetty tuossa ne nimittäin vievät aavistuksen liikaa tilaa ruokailutilasta ison pöydän kanssa. Voi olla, että ne siirtyvät esim. meidän makkariin jossain vaiheessa. Mutta johonkin oli pakko saada purettua piirustustarvikkeet ja lautapelit, joita pelataan koko perhe, niin toistaiseksi tuo kaappi on nyt tuossa.

TÄSSÄ VIELÄ ENNEN-JÄLKEEN-KUVAT:

Tämä seinä tuntuu nykyisen keittiön kanssa ainakin sopivan tosi kivasti yhteen ja me ollaan tosi tyytyväisiä. Uskon, että tullaan olemaan tuohon sävyyn tyytyväisiä tosi pitkään! Se on vaan jotenkin niin herkku! Alimmassa kuvassa sävy on mun mielestä ehkä kaikkein eniten lähellä sitä oikeaa sävyä.

Ihanaa pääsiäistä kaikille! <3

Me katsellaan kuumeisesti asuntoja, ja pikkuhiljaa on alkanut ajatus kirkastumaan siitä, mitä me uudelta kodilta toivomme. Ollaan myös aika varmoja, että ei olla rakentamassa taloa itse, vaan me ostetaan valmis talo. Se tuntuu tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa, sekä näillä taidoilla joita meillä on, turvallisemmalta vaihtoehdolta. Me ollaan siitä onnekkaita, että aivan lähipiirissä on juuri asuntojen asiantuntijoita, nii pankki-alalta, kiinteistönvälitysalalta kuin rakennus-alaltakin, eli me tullaan saamaan paljon apua tähän ostoprosessiin, ja uskallan olla aika varma siitä, että meidän ei ole mahdollista tehdä hutiostosta, kun vaan hyväksytetään tuleva koti etukäteen meitä fiksummilla, ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä.

Nyt aion kuitenkin tehdä vähän listaa, että mitä toiveita meillä kodin suhteen on. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka kodista pitää löytyä? Mä olen tosi iloinen siitä, että ollaan edetty hitaasti ja rauhallisesti tässä, sillä muuten olisi saattanut käydä niin, että oltaisiin asunnon ostamisen huumassa ostettu koti, joka ei olisikaan täyttänyt kaikkia niitä toiveita, joita meillä on. Ollaan ehditty jutella juurta jaksaen kaikista meidän toiveista, ja saatu rajattua toiveita tietylle alueelle ja tietyn tyyppisiin koteihin. Monet asiathan ovat sellaisia, joita pystyy itse muokkaamaan ja remontoimaan, mutta jotkut asiat täytyy löytyä valmiina.

Mä tiedän, että jos joku näistä meidän tärkeimmistä toiveista talon suhteen jäisi kokonaan puuttumaan, mä tulisin kaipaamaan sitä uudessakin kodissa ja luultavasti jatkaisin edelleen haaveilua sellaisesta kodista, josta ne kaikki löytyy. Mä en halua enää haaveilla, vaan haluan, että unelmien koti täyttää ne kaikki toiveet, joita meillä on. Ja koska ollaan seurattu juuri tämän alueen hintatasoa ja myyntiin tulevia taloja, tiedän, että meillä on myös mahdollisuus löytää sellainen talo, joka täyttää ne kaikki toiveet. Kunhan ei vaan hätiköidä, mutta ollaan kuitenkin tarkkana ja valmiita toimimaan nopeasti tarvittaessa. Niitä koteja ei tule mitenkään liukuhihnalta jatkuvasti, mutta olen varma, että se oikea tulee vielä vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Kuvakaappaus mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Deal breakerit jotka kodista toivottaisiin löytyvän valmiina:

Sijainti: Toivomme, että tuleva koti löytyy n. 2km säteellä koulusta, jonne lapsemme luultavasti menevät jossain vaiheessa elämää. Toki elämässä voi tapahtua mitä tahansa ja voi olla että joku lapsista haluaa vaikkapa yläkouluun keskustaan (itsekin kävin kuvisluokalla Kalliossa Lauttasaaresta käsin yläkoulua), mutta näin etukäteen ajateltuna olisi kiva, että koulu olisi suhteellisen lähellä. Tärkeää on myös hyvät liikenneyhteydet julkisilla mahdollisimman läheltä.

Koko: Tulevan kodin tulee olla kooltaan vähintään 110 neliötä (yhden makuuhuoneen verran enemmän tilaa kuin meillä on nyt), mutta mieluiten 130+. Ollaan kuitenkin valmiita joustamaan neliöissä, mikäli huoneita on kuitenkin riittävästi ja mikäli koti muuten vastaa kaikilta osin meidän toiveita. Siellä tulee olla jokaiselle lapselle ja meille oma makuuhuone, sekä riittävästi tilaa työntekoon kotoa käsin. Eli mieluiten erillinen työhuone myös, mutta joku työpisteelle sopiva nurkkauskin käy, jos asunto muuten vastaa kaikkia toiveita.

Kuvakaappaus mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Kodinhoitohuone erillisellä sisäänkäynnillä tai kodinhoitohuone ja kuraeteinen erillisellä sisäänkäynnillä: Riittävän monta kertaa on tullut kannettua kuraisia lapsia olohuoneen läpi alakerran ainoaan kylpyhuoneeseen ymmärtääkseni, että unelmien kodissa en halua tehdä niin. Mä haluan, että kengät ja kuraiset kamppeet voi suihkutella puhtaaksi jo heti sisään tullessa, eikä sitä kaikkea kuraa tarvitse tuoda olohuoneeseen tai mihinkään muuallekaan. Erikseen siis arki-eteinen ja ”pääsisäänkäynti”.  Toki sen kuran suihkuttelutilan voi rempata jotenkin varmasti siinäkin tapauksessa, että olisi vain yksi sisäänkäynti, mutta sen pitää olla jotenkin toteutettavissa. Kodinhoitohuone on pakko olla, koska toivotaan, että pyykkejä ja siivouskamppeita voi säilöä ja/tai kuivattaa siihen erikseen varatussa tilassa.

Kuvakaappaus mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Korkea huonekorkeus olohuoneessa: TÄMÄ! Mulle on periaatteessa aivan sama onko koti yhdessä, kahdessa vai kolmessa tasossa, mutta haluan, että olohuoneessa on korkea huonekorkeus. Tämä on mulle tärkeämpi kuin moni muu tekijä, koska tiedän, että jos ei tätä ole, niin sitten mä kaipaan sitä edelleen. Olen haaveillut siitä niin kauan kuin jaksan muistaa, ja se pitää löytyä. Melkeinpä kaiken muunhan voi jotenkin rempata tai muokata, mutta korkea huonekorkeus on sellainen, että sen täytyy olla valmiina. Tämän takia ollaan sanottu muutamille kaikilla muilla tavoin ihan täydellisille kodeille ei.

Sauna: Me rakastetaan saunoa, ja saunan tulee löytyä uudesta kodista myös. Ei haittaa jos sauna on huonokuntoinen, sen voi kyllä remontoida. Mutta sauna pitää olla.

Kuvakaappaus mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Tuplasuihkut kylppärissä (tai ainakin tilaa laittaa sinne tuplasuihkut): Meitä on niin monta, että kun koko perhe esim. saunoo yhdessä, olisi tuplasuihkut niin paljon helpommat. On meillä nytkin kotona kaksi suihkua, mutta toinen on alakerrassa ja toinen yläkerrassa, eikä paljoa kiinnostele kesken saunomisen lähteä alakertaan suihkuun.

Siinäpä ne kaikkein tärkeimmät ”vaatimukset”. Toki näiden lisäksi asunnon pitää olla turvallinen asua ja kaikki mahdolliset todistukset olemassa ja tarkastukset tehtynä, sekä mahdollisimman ekologinen lämmitysmuodoltaan. Ollaan valmiita kyllä tekemään keittiö- tai kylppäriremppaa ja pintaremonttia, eli kodin ei tarvitse olla mitenkään priimakunnossa. Mulla on paljon haaveita keittiön ja kylppärin suhteen, ja olen aika varma, että kun me löydetään koti, ei monetkaan niistä haaveista täyty valmiiksi. Mutta onneksi sitten kun koti on oma, sitä voi alkaa pikkuhiljaa muuttamaan enemmän itseä miellyttäväksi (tai jos se pinnat on huonossa kunnossa, voi rempata sen  jo ennen muuttoa).

Kuvakaappaukset mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Lapsillakin oli muutama toive uudesta kodista: Sieltä pitää kuulemma ehdottomasti löytyä takka, että voidaan paahtaa takassa vaahtokarkkeja karkkipäivänä. Lisäksi he toivovat omia huoneita kaikille, joissa on tarpeeksi tilaa leikkiä. Yksi toivoi merirosvohuonetta ja toinen kiipeilyseinää. Ja yhdelle voisi tehdä huoneeseen oman kioskin kuulemma. Aika ihania toiveita heilläkin.

Kuvakaappaukset mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Pohjapiirroksen tai pihan suhteen me ei olla yhtään ehdottomia, vaan tosi joustavia. Olen nähnyt monta täysin pohjapiirrokseltaan erilaista taloa, ja ollut niihin aivan yhtä ihastunut. Toki sellainen suuri avoin tila, jossa olisi keittö, ruokailutila ja olohuone yhdessä, olisi kaikkein ihanin, mutta olen avoin muunkinlaisille ratkaisuille, jos koti muilta osin täyttää kaikki haaveet. Pihan ei tarvitse olla suuri, kunhan siellä olisi edes jonkin verran lapsille tilaa leikkiä.

Sellaisia kotihaaveita! Nyt hei kertokaa ihmeessä mulle te, jotka asutte omassa kodissa, että mitkä oli teille just niitä asioita, mitä ehdottomasti halusitte omalta kodilta? Joustitteko niistä? Oletteko katuneet? Ja te jotka vielä etsitte kotia, mitkä on teille niitä asioita, joita toivotte tulevalta kodilta?

Heippa! Nyt sain viimein käsiteltyä nämä kuvat, jotka itseasiassa nappasin vain pari tuntia ennen synnytyksen käynnistymistä viime viikon maanantaina. En tiedä mitä synnytystä enteilevää pesänrakennusintoilua se oli, mutta synnytystä edeltävänä päivänä me ajeltiin vielä keskustaan ja käytiin Stockmannin sisustusmaailmassa ostamassa uusi verho, istahdettiin smoothielle Joe & The Juiceen ja sen jälkeen hurautettiin vielä Ikeaan hakemaan verhonipsuja, valkoiset verhot ja kylppäriin uusi matto. Synnytyspäivänä höyrytin vielä Oton ikkunoihin ripustamia verhoja, juuri ennen kuin nappasin nämä kuvat, hahah!

Meidän ruokailutila on ollut sellainen keskeneräinen murheenkryyni ja sitä se tulee olemaan vielä hetken koska se on meidän laminaattien säilytyspaikka siihen asti että ne saadaan asennettua yläkertaankin. Mutta se että yksi nurkka on täynnä laminaattipaketteja ei tarkoita etteikö tilasta muuten voisi tehdä kodikasta ja kivaa. Aiemmin ruokailutila on ollut tosi kolkko, sillä siellä on ollut niin valkoista ja vaaleaa eikä siellä ollut verhoa tai mattoa. Vaikka rakastankin ruokailutilan isoa katosta lattiaan -ikkunaa, musta on ihanaa että se sai nyt kaverikseen verhot.

Ruokailutilan verhoiksi mä halusin jotain joka päästää kauniisti valoa läpi, mutta joka myös vangitsee katseen tilaan astuessa. Siksi päädyttiin ostamaan kaksi valkoista valoverhoa ja yksi ”statement”-verho, eli tuo kukkaverho. Se on Vallilan tämän kevään uutuuksia, ja kuosi on nimeltään Alma. Vallilan Alma verhoa saa myös harmaapohjaisena violetein ja sinisin kukin, mutta me ihastuttiin tuohon valkoiseen ja erityisesti noiden kukkien värimaailmaan. Vaaleanpunainen kukka tuo kauniisti olkkarin värimaailmaa myös ruokailutilaan.

Kukkaverho – Vallila Alma

Valkoiset verhot – Ikea

Ruokapöytä – Hobby Hall

Tuolit – Tori.fi

Syöttötuoli – Stokke (saatu)

Juniortuoli – Ikea

Matto – Anno Latu

Kaapit – Ikea Bestå

Lamppu – Ikea

Juliste – Desenio (saatu)

Kehykset – Desenio

Lightbox – Lilla Company (saatu)

Vaikka valkoiset ja vähäeleiset verhot ovatkin kauniita ja jättävät kivasti muulle sisustukselle kivaa, niin musta on kiva että ruokailutilaan löytyi tuollainen ihana katseenvangitsija kun tila on muuten niin valkoinen ja yksinkertainen sisustukseltaan. Verho tekee heti sisustuksesta mielenkiintoisemman, ja sopii kauniisti myös mun äidin ystävän maalaamaan tauluun jonka aikoinaan pihistin itselleni silloin kun mulla oli pinkkikultainen huone teininä. Se on kulkenut mun mukana siitä asti.

Ruokailutilan matto on meidän vanha olohuoneen matto, eli Annon Latu. Se sopi tosi kivasti tuohon ja on juuri sopivan kokoinen pöydän ja tuolien alle.

Nyt tykkään meidän ruokailutilasta tosi paljon, ja sitä laminaattien täyttämää portaidenalusta lukuunottamatta se on oikein valmiin tuntuinen ja näköinenkin. Mä rakastan tuota verhoa ja aina kun mä katson sitä se tuo mulle hymyn huulille. Ja jotenkin siitä tulee heti mieleen päivä ennen synnytystä, se oli mun viimeinen kokonainen päivä raskaana ja se oli meille kiva päivä yhdessä perheen kanssa.

Ihanaa torstai-iltaa tyypit <3