Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon kanssa, ja toimin tämän vuoden ajan Liberon ambassadorina.

Nova on syntymästään asti käyttänyt Liberon vaippoja, eli reilut seitsemän kuukautta. Tällä hetkellä meillä on käytössä jo viitoskoko, joka istuu hänelle hyvin ja pysyy mukana päivän meiningeissä. Jo Novan ollessa vastasyntynyt me ihastuttiin Liberon Touch-vaippoihin, jotka on meidän lisäksi aika moni muukin testannut parhaiksi vaipoiksi. Ollaan testattu myös Comfortia ja Up&Go -housuvaippoja. Niissäkään ei ole ollut mitään vikaa, mutta ollaan silti palattu aina takaisin Toucheihin, koska ne vaan on meidän lemppareita. Ne on pehmeitä, kauniita, ja mukavia. Miettikää, vaippakin voi olla kaunis.

Liberon Touch -vaipat on kehitetty n. 1,5 vuotta sitten, eli ne ovat aivan uusinta uutta. Vuosi sitten Libero järjesti kaikkien aikojen suurimman vaippatestinsä Pohjoismaissa, jossa yli 60 000 perhettä testasi Touch-vaippoja. Mukana oli Suomesta yli 7000 perhettä, ja kaikkien perheiden vastaukset koottiin tietokantaan, mistä ne ovat kenen tahansa luettavissa koska tahansa.

Vaikka Libero Touchit ovat muutenkin uusia ja parhaita, on tullut aika päivittää ne vielä parempiin. Testiperheiden vastaukset lähetettiin Göteborgiin Liberon laboratorioon, ja vastausten pohjalta vaippoja on upgreidattu vielä paremmiksi. Uudet Libero Touchit ovat entistäkin pehmeämpiä, parhaiten istuvia ja jokaisessa koossa on kätevä kosteusindikaattori. Jokainen uusi pehmeä yksityiskohta on toteutettu yhdessä vanhempien kanssa, vanhempien toiveiden pohjalta.

Eli parhaastakin voi vielä parantaa, ja sitä Libero pyrkii aktiivisesti tekemään yhteistyössä vaippojen käyttäjien, eli meidän perheiden, kanssa. Nyt kun Nova jo liikkuu tosi paljon, on vaipan istuvuudella suuri merkitys. Välillä hän on ihan ylösalaisin, hän kierii, konttaa, kävelee ja pyörii. Vaippa ei saa puristaa tai olla tiellä, se ei saa olla liian paksu tai ahdistava. Vaipan pitää tuntua mahdollisimman vähän, mielellään ei ollenkaan. Ainakaan me ei olla huomattu että vaippa ikinä häiritsisi Novan menoa, ainoastaan vaipan laittaminen. Hän ei nimittäin meinaa pysyä enää paikoillaan sen vertaa että vaipan saisi päälle, kun on niin hurjan kova kiire joka suuntaan koko ajan.

Liberolla on juuri nyt käynnissä kampanja, jossa ostamalla Liberon Touch-vaippoja saa alennuskoodin Lindexin verkkokauppaan. Alennuskoodilla saa vähintään 30€ ostoksesta 10 euron alennuksen. Koodi käy siis vain Lindexin verkkokauppaan, ja se on mukana Liberon vaippapaketeissa, joista löytyy kampanjatarra, joka sisältää uniikin koodin ja ohjeet, kuinka käyttää alennus. Tarjous koskee koko lastenvaatevalikoimaa (44-170cm). Toimitus lähimpään Lindex-myymälään on maksuton, muualle 4€ toimitusmaksu. Tarjous on voimassa 30.11.2017 asti. Liberon tarjousta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin tai alennuksiin.

Tuntuu tosi haikealta kirjoittaa tätä ambassador-vuotemme toisiksi viimeistä postausta – vastahan Nova syntyi ja me laitettiin ensimmäinen minikokoinen Touch-vaippa tyypille päälle. Muistan ne pienet rimpulajalat ja unelmanpehmeän vastasyntyneen ohuen ihon. Siitäkään ei muka ole kauaa kun liityttiin  Libero-kerhoon ja päivitin meidän kerhosivulle kuvia Novasta.

Nyt kun katsoo niitä samoja kuvia  niin huomaa että hän oli ihan minipieni vielä silloin. Nyt hän on jo tuollainen ihana rakas möllykkä jonka jaloista huomaa että äidin supermaito on maistunut, yhdessä kiinteiden ruokien kanssa. Ja niihin pieniin hentoisiin jalkoihin on tullut uskomatonta voimaa ja tarmoa. Onneksi vielä ei olla ihan lopussa, on tätä vauvavuotta vielä vähän jäljellä<3

Ihanaa päivää kaikille!

Jos olette seuranneet blogiani pitkään, olette varmasti huomanneet, että meidän perhe on käynyt useaan kertaan kesällä järjestettävillä Skidit Festareilla Kalliossa. Tänä kesänäkin meidän oli tarkoitus mennä Skidit Festareille, mutta valitettavasti festareiden ajankohta meni päällekkäin meidän kesäreissun kanssa, ja festarit jäivät kesällä välistä. Lapsia on kovasti harmittanut se, että he eivät päässeet festareille, mutta onneksi Skidit Festarit kutsui meidät mukaan tämän syksyn ensimmäiselle Skidit Risteilylle, jolla siis oltiin sunnuntaista tähän tiistaihin.

Skidit risteily on vähän niinkuin Skidit Festarit mutta merellä: paljon kivaa puuhaa, naamiaisasuja, glitteriä ja diskoilua! Risteilylle lähdettiin sunnuntaina iltapäivällä, ja tultiin tänään aamulla kotiin. Eilinen päivä kulutettiin Tukholmassa. Tämä oli jo meidän kolmas risteily tälle vuodelle, naureskeltiinkin tyttöjen kanssa että hekin osaavat jo ihan ulkomuistista kaikki paikat laivalla, ja muistivat Tukholmassakin mistä mennään Tunnelbanaan ja missä on Åhlen’s. Mutta ei se haittaa että risteillään usein, sehän on vaan kivaa, ei mua haittaisi ollenkaan käydä vielä tämän vuoden puolella risteilemässä uudelleenkin.

Sunnuntai-iltana aloitettiin Skidit risteily (herkuteltuamme ensin buffetissa) hakemalla tytöille makeat glitterit Glitternistin kimallispisteeltä, missä tehtiin lapsille (ja aikuisille) mageita glittertatuointeja, ja glitterposkia. Olisi pitänyt ottaa itsellenikin, mutta en kehdannut, kun takana oli niin pitkä jono, ja ajattelin että on tärkeämpää että lapset pääsevät ottamaan niitä glittereitä. Sitten katselin kaihoisasti discossa muita glitteröityjä mameja, kun itselläni ei ollut, haha. No mutta, ehkä mä tilaan glitterinistin glittereitä kotiin niin voin olla joka päivä diskofiiliksissä. Mutta se glittereistä (jotka muuten pysyivät superhyvin, tytöillä on vieläkin glittertatuoinnit käsivarsissa).

Glitterpisteen jälkeen tytöt esteratsastivat keppihevosilla, ja mäkin vähän yritin muka kokeilla. Tytöt olivat siinä puuhassa paljon mua parempia. 7. kannella järkättiin upea Valomatka -työpaja, jossa pääsi tekemään varjoteatteria. Kerettiin myös käydä tsekkaamassa leikkipaikkaa ja shoppailla laivan myymälöissä, ennen illan tunnin mittaista Skidit Diskoa laivan ylimmässä kerroksessa. Skidit Diskossa oli esiintymässä DJ Hermanni, joka soitti aivan huippua musiikkia, ja sai kaikki lapset viihtymään ja tanssimaan. Skidit Risteilyllä oli kuninkaallinen teema, ja diskossa näkyikin paljon kuninkaallisia, ja myös muita naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia. Meidän tytöt halusivat olla kuninkaallisia yksisarvisia, ja sulautuivat hienosti joukkoon kuninkaallisten Spidermanien ja muiden kanssa.

Huikean tunnin mittaisen diskon jälkeen oli vielä iltasatuhetken vuoro. Eilinen tosiaan vietettiin Tukholmassa, ja järjettömän kuvatulvan vuoksi teen siitä vielä ihan oman postauksensa huomiselle, muuten tämä postaus olisi ihan superöveripitkä.

Eilen illalla Skidit Risteilyllä oli ohjelmassa vatsastapuhuja Sari Aallon Höpö Höpö -esitystä, Skidit Diskoa, Kimalluspiste ja myös iltasatu. Meidän mielestä Skidit Risteilyllä oli tosi kivasti ohjelmaa, ei liikaa mutta ei missään nimessä myöskään liian vähän. Lapset nauttivat kaikesta touhusta joka oli järjestetty ihan vaan heitä ajatellen. Diskossa kaikki saivat valotikkuja ja pääsivät osallistumaan hauskoihin leikkeihin. Meininki oli vauhdikas ja hyvä! Novakin viihtyi diskossa, vaikka katselikin menoa vähän kauempaa turvallisesti isin tai äidin sylistä.

*Pääsimme risteilylle mukaan maksuttomasti Skidit Risteilyn kutsumina.

Oli hauskaa matkustaa nyt Novan kanssa, kun hän on kasvanut niin hurjasti näiden muutaman viikon aikana jotka edellisestä reissusta on kulunut. Nyt hän leikkipaikallakin meni jo itse lattialle touhuilemaan, ja hytissä istui ihan niinkuin ainakin isona tyyppinä siskojensa kanssa ikkunasyvennyksessä leikkimässä. Me saatiin tästä reissusta huippuja muistoja ja ihana pieni irtiotto.

Seuraavan kerran Skidit Risteily järjestetään marraskuun 26. päivä ja se on tällainen samanlainen kahden yön reissu Helsinki-Tukholma-Helsinki. Suosittelen lämpimästi! Skidit Festareiden fb-sivulla taisi muuten olla alekoodi risteilyyn, jos kiinnostaa lähteä lasten kanssa matkaan.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Tämä aihe on pyörinyt mulla kirjoituslistalla pitkään, sillä se on erityisen lähellä mun sydäntä. Siis se, miten puhutaan lasten kuullen, tai oikeastaan miten puhutaan ihan ylipäätään. Tietysti kaiken merkitys kasvaa, kun sitä on kuuntelemassa uusi sukupolvi joka imee itseensä vaikutteita, mutta oikeasti ihan kaikkien tulisi miettiä omaa puhettaan, vaikka lapsia ei olisikaan kuulemassa. Kuinka puhumme itsestämme, kuinka puhumme toisista ihmisistä. Kuinka kohtaamme vaikeudet, ja mitä sanomme omista saavutuksistamme? Vähättelemmekö itseämme tai toisia? Kun ärsyynnymme, miten reagoimme?

Moni miettii sitä, miten voi puhua lapsille suoraan. Saako heille lässyttää, vai pitääkö puhua kuin aikuisille. Saako korottaa ääntä, saako sanoa ”EI”, saako antaa päätösvaltaa, puhuuko sukupuolineutraalisti. Mutta aina sitä ei tule ajatelleeksi, miten puhutaan lasten kuullen, mutta aikuisten kesken. Siinä on nimittäin usein vissi ero, sen olen huomannut. Aikuisten kesken ääni kellossa saattaa olla monella ihan toinen, kuin lapsille puhuttaessa. Ja sitten lapset kuulevat sen toisen äänen, ja hämmentyvät. ”Miksi ne samat säännöt eivät koskekaan meitä kaikkia? Miksi iskä haukkuu telkkarin naista rumaksi kaverilleen, vaikka minulle on sanottu että ketään ei saa haukkua? Miksi äiti sanoo olevansa läski, vaikka minulle hän on sanonut olevansa hyvä juuri sellaisena kuin on?”

Lapset kuulevat KAIKEN, ja paljon enemmän. He ovat fiksumpia kuin me vanhemmat tajutaankaan, ja jäävät usein miettimään kuulemiaan asioita. On olemassa aikuisten asioita, joita lasten ei tarvitse kuulla. Niistä jutellaan silloin kun lapset eivät ole ihan oikeasti kuuloetäisyydellä, ja se on ihan fine. Mutta se mihin haluan kiinnittää huomiota, on se miten puhutaan silloin kun luullaan että lapset eivät kuuntele.  Silloin kun istutaan kahvipöydässä ja lapset leikkivät yläkerrassa, tai silloin kun puhutaan kaverille puhelimessa ja lapset lukevat Aku Ankkaa. Tai silloin jos ei ole lapsia ollenkaan, ja ajatellaan että voidaan puhua ihan miten vaan.

Kautta aikain esimerkiksi juoruaminen on ollut suosittua. On nautittu muiden vaikeuksilla mässäilyllä, päivitelty jonkun uutta kampausta, uusia tissejä, avioeroa tai tyyliä. Toisista puhuminen ja toisten asioilla mässäily miellyttää, koska se kääntää huomion pois oman elämän epäkohdista. Voi tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi, kun keskittää oman tai toisten huomion jonkun muun ihmisen vaikeuksiin, tai asioihin joista ei muissa ihmisissä pidä. Oikeastihan se ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, että jollain toisella menee huonommin, tai että naureskelee toisten ulkonäölle. Ei se tee huonommaksikaan ihmiseksi, mutta onhan se vähän surullista. Ainakin mulle tulee siitä heti sellainen olo, että juoruilijalla on omassa elämässään epämukavaa jollain tasolla.

Lapset eivät juoruile tai hauku, jos heillä on mukavaa olla itsellään, tai jos he eivät ole oppineet sitä keneltäkään toiselta. Tosin he puhuvat monesti toisista ihailevaan sävyyn, ja kertovat ihaillen toisten ihmisten saavutuksista, tai uusista jutuista. Tai vaikkapa uudesta lapsesta eskariryhmässä, ja siitä että hänellä on hieno erikoinen nimi, joka on lapsen aiemmassa kotimaassa ihan tavallinen nimi, vaikka me ei olla koskaan ennen kuultu sitä. Lapsilla on taito puhua toisista pelkkää hyvää, niin kauan kun kukaan ei opeta heille pahan puhumista. Heistä erikoisuus ja erilaisuus on ihanaa ja inspiroivaa.

Sama esimerkiksi omasta ulkonäöstä puhuessa. Lapset kyllä huomaavat jos vanhempi menee peilin eteen päivittelemään ”rumia läskimakkaroitaan” tai ”isoa pyllyä”. He huomaavat myös ne äidin makkarat jos niitä löytyy, ainakin meillä on huomattu mun makkarat. Mutta lapset eivät näe niitä rumana vaan ihanana, ne on äidin rakkausmakkaroita. Ne johtuvat siitä, että äidin maha on venynyt kolme kertaa, ja sieltä on tullut kolme ihanaa rakasta tyttöä. Ne ovat maailman parhaita rakkausmakkaroita.

Mä olen alusta asti noudattanut periaatetta, että en puhu omasta kehostani rumasti lasten kuullen, ja alettuani noudattaa sitä periaatetta, olen alkanut ehkä rakastaa ja arvostaa omaa kroppaani enemmän. Miksi haluaisin puhua siitä rumasti muutenkaan, kuin lasten kuullen? On joitain kohtia jotka eivät ehkä muistuta ihanteiden mukaista vartaloa, mutta miksi pitäisikään? Mun kroppa on mun kroppa, ja olen ylpeä siitä sellaisena kuin se on. Se on tehnyt tärkeitä asioita, ja palautunut siitä uskomattoman hienosti. Mä pystyn liikkumaan, elämään ja olemaan mun kropassa terveenä, ja se on hemmetin hienoa.

Yksi kompastuskivi puhumisessa yleisesti on myös riitely. Jokainen meistä tarvitsee taitoa käydä keskustelua ja ratkaista konflikteja, koska jokainen meistä tulee kohtaamaan elämässään erimielisyyksiä. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten riitelee. Riiteleekö rakentavasti vai hajottavasti, haukkuuko toista ja pyrkiikö satuttamaan, vai toivooko pääsevänsä kaikkia osapuolia miellyttävään ratkaisuun?

Jokainen joutuu joskus konfliktitilanteeseen, ja joskus niitä tilanteita syntyy myös lasten kuullen. Me kyllä kinastellaan välillä lasten kuullen ihan huolellakin, väsyneenä tai silloin kun on muuten vaan hankala hetki. Mutta pyritään kiinnittämään huomiota jopa kinastellessa siihen, että ei sivalleta ikinä toista, tai pyritä ”voittamaan”, vaan yritetään ymmärtää toista ja päästä yhteiseen lopputulokseen. Ja sitten lopuksi pyydetään anteeksi, osoitetaan rakkautta ja kehutaan. Ja todetaan että just näinhän tän pitikin mennä.

Tärkeintä puhumisessa onkin mun mielestä se, että puhuu aina, niinkuin puhuisi lapsille. Rakentavasti, ymmärtämään pyrkien, itseään ja toisiaan arvostaen. Silloin ei voi mennä pieleen. Näin meillä toimitaan, ja aika hyvin ollaan mun mielestä onnistuttu, ainakin tähän asti. En ole KOSKAAN kuullut lasten haukkuvan itseään tai toisia, vaikka toki sisarukset joskus riitelevätkin keskenään. Riitely ei aina ole ehkä vielä 4- ja 6-vuotiailla niin rakentavaa, mutta haukkumista siihen ei kuulu. Ja juoruilu – sitä meidän perheessä ei harrasta kukaan.

Kiinnitättekö huomiota siihen miten puhutte lapsille, tai lasten kuullen?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kalevan kanssa.

Kirjoitin teille aiemmin siitä, kuinka kätevästi Kalevan Digiversio, eKaleva kulkee mukana joka paikkaan, samalla kun kerroin tarinaa oululaisista juuristani. Digiversio on edelleen mahtava, mutta onko mitään ihampaa tapaa nauttia viikonloppuaamusta, kuin rauhallinen jättiaamiainen kahvikupin ja paksun sanomalehden kanssa? No ei kyllä taida olla. Jo lapsuudessani mun äiti tilasi sanomalehteä, ja luin aamuisin äidin kanssa keittiönpöydän ääressä sanomalehteä aina viikonloppuisin.

Varhaisimmat kuvat musta ”lukemassa sanomalehteä” syöttötuolissa ovat ajalta jolloin olin 4 kuukautta. 90-luvulla ei paljoa painomustetta ja lehden palasia vauvan suussa, tai nelikuukautisen istuttamista kuumotettu. Rakastin repiä jo äidin lukemaa lehteä palasiksi, ja rutistella. Ehkä silloin muhun siirtyi jokin sanomalehtien rakastajan geeni, ja siksi koen valtavan suurta nautintoa siitä että saan vaan uppoutua mielenkiintoisiin artikkeleihin ja lukea. Mussa asuu suuri tiedonjano, ja jos voisin, lukisin paljon nykyistäkin enemmän.

Olen onnekas, kun olen ollut pienestä asti kiinnostunut lukemisesta, uutisista ja faktoista. Varmasti siihen on suuri merkitys sillä, että sain aina nähdä kuinka mun oma äiti luki sekä itsekseen että yhdessä mun kanssa. Haluan opettaa omatkin lapseni lukemaan ja ottamaan asioista selvää, ja satujen lukemisen lisäksi on hyvä, että he näkevät myös minut nauttimassa lukemisesta, lehdistä ja rauhallisista aamuista. Lukeminen on tärkeää, ja sen hyödyistä ei voi puhua liikaa.

Kalevassa on paljon luettavaa ihan joka päivä, mutta erityisesti viikonloppuisin lukemiselle on enemmän aikaa, ja silloin lehdessä on vielä normaaliakin enemmän sisältöä. Kaleva on aina jaettu kahteen osaan: Kaleva1 sisältää uutisia läheltä ja kauempaa, asiantuntevia näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin ja suuren urheilupaketin. Ykkösosan aloittaa aina koko lehden sisällön yhteen kokoava vinkkiaukeama, josta voi jo etukäteen tsekkailla mitä haluaa ekaksi lueskella. Kaleva2 on lukemistomaisempi. Sieltä löytyy päivittäin tarinoita ja vinkkejä, kulttuuria ja mielenkiintoisia ihmisiä. Lukijoiden kirjoitukset, sarjakuvat, sää sekä radio- ja tv-ohjelmatiedot löytyvät myös Kaleva2:n sisältä.

Kalevassa ilmestyy usein myös erilaisia teemaliitteitä, ja yksi mun lemppareista on Koti-Kaleva. Rakastan katsella sisustusjuttuja ja asuntoja Oulusta, vaikka me ei sinne ollakaan muuttamassa. Haaveilu on kivaa, ja ah niin tarpeellista. Vaikka tiedän tasan että me ei nyt muuteta Ouluun, musta on ihana miettiä että entä jos ostettaisiin talo samalta kadulta mun tädin kanssa ja voitaisiin nähdä sukulaisia joka päivä.

Yksi vika Kalevassa on, nimittäin se että se aiheuttaa mulle suurensuurta Oulu-ikävää joka päivä. Mutta se nyt ei ole varsinaisesti huono juttu, tuleepahan soiteltua useammin mun sukulaisille, kuten äidille ja papalle. Ja pian me onneksi mennään taas Ouluun käymäänkin.

Jos sulta meni Kalevan huikea kahden viikon ilmaisjakso ohitse edellisessä postauksessa, tässä vielä ohjeet kuinka saat Kalevan ilmaiseksi kahden viikon ajan kotiisi ja diginä, tai pelkästään diginä. Eli klikkaa itsesi TÄNNE ja tilaa Kaleva kahdeksi viikoksi kotiinkannettuna, sekä myös diginä. Kalevan paperiversion kotiinkannettuna ainoastaan Pohjois-Suomeen, mutta digiversion saa itselleen missä päin Suomea tahansa, eli sitä kannattaa kokeilla vaikka ei Oulussa asuisikaan.

Edellisen postauksen perusteella ihan hurjan moni teistä mun lukijoista asuu Oulussa, ja oli ihan mahtavaa miten moni innostui kommentoimaan! Kiitos tosi paljon kaikille kommentoineille, oli tosi mielenkiintoista lukea teidän ajatuksista Ouluun ja oululaisuuteen liittyen. <3 Ehkä mä joskus intoudun toteuttamaan  kokonaisen videon Oulun murteella, apua!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Nespresson kanssa.

Meidän pitkä kesä on valunut osittain syksyynkin, ja ollaan ajateltu että se lomalla oleminen ja kesän viettäminenhän on osittain myös ihan fiiliskysymys. Kesäfiilistä ja rentoutunutta mielentilaa voi hyvin jatkaa syksyn puolelle, kun ottaa hetken miettien mitkä ne on niitä rentouttavimpia elementtejä lomailussa ja kesässä. Meille niitä ovat esimerkiksi yhteisen ajan viettäminen ja kiireettömyys, molemmat asioita jotka helposti jäävät arjessa vähemmälle jos ei kiinnitä huomiota.

Arki alkaa helposti tuntua tahmealta suorittamiselta, jos sen antaa muuttua sellaiseksi. Nythän meillä on vielä helppoa, kun Otto on Novan kanssa kotona ja mä teen kotoa töitä. Enemmän tähän joutuu kiinnittämään huomiota marraskuun lopussa, kun Otto palaa takaisin töihin vanhempainvapaalta, ja meidän rento vauva-arki on vaarassa muuttua takaisin aikataulutetuksi ja kiireiseksi, ”ruuhkavuosiksi”.

Mä en halua käyttää tuota termiä, ”ruuhkavuodet” meidän arjesta, koska haluan ajatella että jokainen vuosi on omanlaisenaan arvokas, ja  nämä lasten ensimmäiset vuodet on ihan kultaakin kalliimpia, eikä niitä saa ikinä takaisin. En halua että ne menevät ohi jossain kiiresumussa ja hirveässä arjen sähellyksessä, vaan haluan pysähtyä miettimään miten arvokasta ja ihanaa aikaa tämä on. Välillä on kiirettä ja ruuhkaa ja paljon touhua, mutta en halua kuitata sitä ajattelemalla että no ne on nyt nämä ruuhkavuodet vaan. Siinähän voi äkkiä käydä niin että elämän parhaat vuodet menee vaan ohi ilman että edes huomaa, kun keskittyy vain suorittamaan.

Mitä me ollaan sitten siirretty kesästä syksyyn? No ainakin yhteinen kahdenkeskinen rauhallinen aamukahvi. Aina se ei ole niin kahdenkeskinen eikä rauhallinen, etenkin viime aikoina siihen on sisältynyt myös yhden pienen konttaavan ja kiipeilevän marakatin metsästystä. Mutta joka aamu me juodaan aamukahvit yhdessä, ja selaillaan sanomalehteä, jutellaan ja heräillään rauhassa. Aamu lähtee niin paljon ihanammin käyntiin kun aloittaa päivän rauhallisella yhteisellä hetkellä, laadukkaasta kahvista nauttien. Sen ei tarvitse olla pitkä hetki, kunhan on täysillä läsnä. Otonkin aamumörökölliys sulaa huomattavasti nopeammin pois näiden rauhallisten hetkien avulla. Ja itse taas superpirteällä luonteellani lähden vähän paremmin valmistautuen päivään, kun otan sen rauhaisan kahvihetken aamulla, enkä vaan suoraan ala touhuamaan ja syö seisallani jugurttia samalla kun pakkaan reppuja.

Mä juon aamuisin yleensä Lungoa. Pitkät kahvit on mun makuun, ja tykkään pehmeästä ja rauhallisesta enemmän kuin pienestä ja päräyttävästä Espressosta, vaikka niillekin on paikkansa. Nespresson tummapaahtoinen ja karamellinen Nespresso Envivo Lungo on mun lemppari aamukahvi, se on sekoitus erikoiskäsiteltyä Arabicaa Intiasta ja erikseen paahdettua Robustaa Meksikosta, ja siinä on ihanan vahva ja täyteläinen maku. Joulun rakastajana olen aistivinani sieltä myös pienen vivahteen piparkakkua. 

Otto toimii meidän kahvimestarina, ja tekee aina kahvit meille kunnnon cremalla. Itselleen hän tekee usein Latten, tai sitten Vivalto Lungon, joka on tasapainoinen sekoitus erikseen paahdettuja lajikkeita. Hän tykkää aavistuksen vaaleammasta kahvista kuin minä.

Tällaiset pienet arjen luksushetket ovat niitä, jotka tekevät arjesta mukavaa ja rakkaudentäyteistä. Aamukahvi tarjoaa hyvän ikkunan kahdenkeskiseen jutteluun, ja niitä ei voi arjessa olla liikaa, koska keskustelu on parisuhteen suola ja sokeri. Sitten kun Otto palaa takaisin töihin, voi olla että näitä hetkiä ei saa niin pitkän kaavan mukaan vietettyä. Mutta uskon että sellainen nopeampikin hetki, tai vaikka yhteiset mukaan napatut kotona valmistetut kahvit automatkalla, samalla rupatellen, ajavat saman asian. Niitä yhteisiä pikkuhetkiä pitää napata aina kun voi!

Tämän aamun kahvihetki oli erityisen ihana, sillä muisteltiin syntymäpäivääni tasan kuusi vuotta sitten. Sinä päivänä Otto kosi mua, ja me mentiin kihloihin. Ihanaa päivää kaikille, ja hyvää syntymäpäivää minulle, sillä tänään täytän 26 vuotta!