Luukut sen kuin hupenevat, ja enää neljä luukkua jäljellä tämän jälkeen. Tänään kurkataan meidän tyttöjen aattoaamun paketteihin, joita he jo kovasti odottavat. Aloitimme viime vuonna tämän aattoaamun paketti -perinteen, ja aion sitä jatkaa jatkossakin. Eli aattoaamuna tytöt saavat ikäänkuin ”jouluaaton selviytymispakkauksen” joka piristää ja auttaa joulupukin odotuksessa. Aattoaamun paketti oli mullakin lapsuuden perinteenä, mutta silloin se oli yleensä joku random lelu tai muu juttu. Meillä aattoaamun paketilla on aina sama sisältö: Jouluaaton juhlamekko, jouluisa kirja luettavaksi sekä herkkukaakaota gift-in-a-jar -tyylillä, josta nautiskella kun odottelee pukkia.

Viime vuonna oli myös joulupinnit, mutta koska joulupinnit on edelleen tallessa niin tänä vuonna laitoin mekoille seuraksi jotain mille oli enemmän tarvetta: mustat juhlasukkahousut. Tämä on musta kiva perinne, koska se auttaa jouluun valmistautumisessa. Me joka tapauksessa ostettaisiin tytöille jotkut kivat jouluaattovaatteet, joten miksi ei tehdä niiden antamisesta vähän jännittävämpää ja juhlavampaa? Kirjoja on aina hauska lukea ja tytöt saavat ajan kulumaan hyvin kun vaihtelevat kirjoja keskenään ja ihastelevat uusia mekkoja. Ja kaakao, kuka voisi vastustaa herkullista kaakaota?

Tämä paketti on sellainen että tytöt tietävät että tämä on lahja isiltä ja äidiltä eikä sillä ole edes mitään tekemistä joulupukin kanssa, se on vain jouluaaton piristykseksi tarkoitettu. Viime vuonna ne olivat tosiaankin kova hitti niinkuin etukäteen ennustin, ja uskon että näin myös tänä vuonna. Valkattiin tytöille sellaiset mekot joita tiedettiin heidän ihastelleen vähän jo aikaisemmin, nuoremmalle tietenkin glitteriä niin paljon kuin sielu sietää, ja vanhemmalle joulun punaista hänen toiveidensa mukaan.

Kirjavalinnat olivat myös aika iisit, nuorempi on hulluna barbeista ja tiedän että hän innostuu kun saa Barbien joulukirjan, ja vanhempi taas tykkää kovasti sellaisista vähän syvällisemmistä tarinoista joten valkattiin taattua Pekka Töpöhäntää. Eiköhän näiden parissa aika kulu ainakin hetken eteenpäin aattona, vaikka odotus onkin jännittävää.

Mulla alkaa olla jo niin joulufiilikset että en kestä! Aina joulun aikaan innostuin kuin lapsi itsekin ja se on ihanaa.

Mahtavaa päivää kaikille <3

Vastaanotin postaustoiveen vielä näin joulukalenterin loppuvaiheilla siitä, kuinka meillä suhtaudutaan joulupukkiin. Olen aiheesta joskus vuosia sitten blogiini kirjoittanutkin, mutta nyt tietenkin tämä alkaa olla entistä ajankohtaisempaa, kun lapsetkin ovat isompia. Eli joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, mitä me ollaan hänestä kerrottu lapsille? Saako lapsia huijata joulupukilla, entäs perinteinen tontuilla ja joululahjoilla kiristäminen?

Meidän lapset uskovat joulupukkiin, ja meillä käy joulupukki joka joulu. Eli kyllä, myös meillä on satuiltu lapsille tämän joulusedän olemassaolosta. Koen että ollaan annettu lapsille aika samantyyppinen lähestymistapa joulupukkiin jonka olen itsekin saanut lapsena äidiltä. He tietävät että joulupukki tuo kaikki lahjat, mutta he tietävät myös että joulupukki ei valmista kaikkia leluja Korvatunturilla yhdessä tonttujen kanssa, vaan vanhemmat, kummit ja mummit ostavat niitä myös kaupasta yhdessä pukin apuna ja pukki sitten jakaa ne aattona lapsille.

Sivusin aihetta myös tuossa viikko sitten kun vietiin Hopelle lahjapaketteja toisille lapsille yhdessä meidän tyttöjen kanssa. Joku kysäisikin että kuinka ollaan selitetty tytöille se, että jotkut lapset eivät saakaan pukilta lahjoja vaan muut ihmiset vievät niitä keräyspisteelle. Ja me ollaan tosiaan ihan rehellisesti kerrottu lapsille, että pukki ei voi viedä lahjoja jos ei kukaan ole ostanut niitä, ja että joillakin perheillä ei ole varaa ostaa itse lahjoja pukille tuotavaksi ja siksi me ja muut voidaan mahdollisuuksiemme mukaan auttaa niitä perheitä viemällä lahjoja keräykseen.

Meillä ei ole mitään ”Vain kiltit lapset saavat lahjoja” -bullshittiä koskaan syötetty lapsille, eikä heitä kiristetä sillä että pukki ei toisi lahjoja ollenkaan ”jos ei ole kiltti”, niinkuin ainakin vielä omassa lapsuudessani oli erittäin tavallista tehdä. Onneksi 2010-luvulla tiedetään että kaikki lapset ovat kilttejä, mutta eivät vaan aina käyttäydy mukavasti.

Mutta kyllä mekin ollaan sitä perinteistä tontut kurkkii-satua höpötetty lapsille, lähinnä siis siksi että heistä on niin jännittävää muka bongailla punaisia lakkeja ja koska jouluun kuuluu ainakin meillä pieni taianomaisuus. Mutta ollaan pyritty välttämään tonttujen yhdistämistä käyttäytymiseen. En tiedä tietävätkö tytöt miksi ne tontut kurkkivat, ne nyt vaan kurkkivat ja niitä on hauska yrittää nähdä. Pari kertaa he ovat ainakin olleet ihan varmoja että tonttu vilahti ikkunassa.

Uskon että ainakin meidän esikoinen tajuaa että pukkeja on useampi, ikää on kuitenkin jo sen verran ja kyky ymmärtää on monessa asiassa jo ihan uskomaton. Itsekin muistan kyllä aika pienenä tajunneeni että ei ne kaikki eri näköiset pukit vaan voi olla sama ihminen.  Itse en siitä välittänyt, eikä hänkään ole ainakaan toistaiseksi esittänyt purevia kysymyksiä joulupukin ainutlaatuisuudesta. Jos niitä alkaa tulla niin toki niihin rehellisesti vastataan.

Joulussa on taikaa, ja me juuri puhuttiin Otonkin kanssa siitä että jouluaatto vaan tuntuu juhlavammalta kun se punanuttuinen partahemmo käy pyörähtämässä vartin verran. Vaikka me ollaan jo aikuisia, niin salaa olen onnellinen siitä että meidän kolmosen ja esikoisen välillä on niin iso ikäero että sain vielä monen monta monituista vuotta jatkoaikaa joulupukin vierailuille sillä verukkeella että meillä on pienet lapset. Saa nähdä käykö meillä joulupukki vielä sittenkin kun lapset on aikuisia, hah! Ja mä olen sitäpaitsi käynyt Napapiirillä joulupukin pajassa, ja siitä on kuvakin todisteena. Että kyllä siellä joku joulupukki asuu ja mä ainakin haluan uskoa siihen vielä aikuisenakin edes vähän.

Elämä olisi tosi tylsää jos ei yhtään saisi nauttia saduista. Mun mielestä on todellakin  eri asia valehdella perustavanlaatuisesti jostain vakavista asioista omaksi edukseen, kuin piristää pienten lasten perinnejuhlaa pikkusadulla.

Mitä mieltä te olette? Onko joulupukkia olemassa, ja saako lapsille sanoa että on?

PS: Kuvituksena aiempien jouluaattojen kuvia, en kestä miten pieniä meidän pallerot on olleet???

 

Olen mukana Vattenfallin ja Lifien kampanjassa, jossa meidät haastettiin pohtimaan omaa energian käyttöämme. Aihe on tosi tärkeä ja herättää paljon ajatuksia. Nyt kun pysähdyin miettimään meidän tapoja ja tottumuksia, ilahduin positiivisesti kun säästövinkkejä lukiessani huomasin että ollaan ehkä monessa asiassa toimittu jo valmiiksi vastuullisesti ja säästeliäästi sitä sen enempää edes miettimättä. Energian säästäminen lähtee ihan perus jutuista, kuten siitä että ei pidä turhia valoja päällä vaan sammuttaa ne aina kun joku huone jää tyhjilleen.

Meillä tuo valoasia on sellainen joka mulla tulikin heti ekana mieleen, koska me käytetään tosi vähän lamppuja. Ainoastaan silloin kun oikeasti on pimeää ja vain siinä huoneessa missä oleskellaan, ja sille on ehkä vähän turhamainenkin syy: blogia varten ei saa otettua niin kivoja kuvia keinovalossa. Kun on jo valmiiksi pelkkää luonnovaloa niin hyvät tilanteet ei mene ohi siinä että alkaisi erikseen sammuttelemaan valoja. Silloin kun on edes vähän valoisaa niin meillä ei ole mitään lamppuja koskaan päällä missään huoneessa. Meillä on myös täällä uudessa kodissa tosi suuret ikkunat mikä helpottaa näin talvellakin valon kanssa, tänne oikeasti pääsee päivänvaloa myös näin talviaikaan, toisin kuin meidän vanhassa kodissa missä oli aina pimeää talvisin oli kello mitä hyvänsä. Ne lamput joita käytetään on kaikki energiatehokkaita led-lamppuja. En edes muista milloin viimeksi johonkin valaisimeen olisi pitänyt vaihtaa lamppua!

Keittiössä sähköä säästyy kun ei pidä jääkaappia liian pitkään auki, jäähdyttää kylmään menevät kuumat ruuat ensin vaikka parvekkeella näin talviaikaan ja hyödyntää ruuan laitossa jälkilämpöä. Ja kun laittaa veden kiehumaan kattilaan, pitää kannen päällä niin se lämpenee nopeammin, ja muistaa valita oikean kokoisen levyn ja oikean kokoisen kattilan. Näin me ollaan toimittu koska meille on kotona opetettu niin jo pienestä asti. Myöskään astioita ei pestä jatkuvasti vaan vasta sitten kun kone on oikeasti täynnä. Yllättävän paljon on myös väliä sillä kuinka uusia ja laadukkaita kodinkoneet ovat, kannattaa valita energian kulutukseltaan parasta A+++-luokkaa olevat kodinkoneet silloin kun niiden vaihto on ajankohtaista. Ero on oikeasti suuri! Me ostettiin nyt uusi astianpesukone tänne kotiin, ja siinä hyödynnetään myös pidempää mutta energiatehokkaampaa ekopesuohjelmaa ja yösähköä ajastustoiminnon avulla.

Meillä ei ole kuivausrumpua ollenkaan, sitä ei ollut myöskään mun lapsuudenkodissa ja ainakin toistaiseksi ollaan vielä pärjätty hyvin kahden pyykinkuivaustelineen avulla. Meillä on sen verran paljon vaatetta ja liinavaatteita käytössä, että ei tarvitse tosiaankaan päivittäin konetta rullailla. Neljän hengen pyykkejä pesen yleensä n. 4 koneellista viikossa, mikä ei mielestäni ole paljoa, kun olen lukenut monien pyörittävän koneen joka päiväkin. Meillä on onneksi tilava pesukone jonne mahtuu isot määrät pyykkiä kerralla. Pyykin kuivumaan laitto ei kuulu mitenkään lempipuuhiin, mutta ei se nyt niin paha ole kun meitä on kuitenkin kaksi aikuista niitä ripustamassa.

Meillä on paljon tietokoneita, pelikonsoleita, tabletteja ja pari puhelinta ja kameraa käytössä jatkuvasti. Niitä kuitenkaan ei pidetä jatkuvasti latauksessa, vaan ainoastaan sitten kun akku oikeasti loppuu. Ollaan valittu sellaisia laitteita joissa on tehokkaat akut, ihan jo siitä syystä että johtojen kanssa säheltäminen on rasittavaa. Mieluummin tekee kaiken mahdollisen langattomasti. Johdot on meillä kiinni jatkokappaleissa jotka saa sammutettua silloin kun niitä ei tarvitse. Näin ei tarvitse aina irroitella miljoonaa johtoa seinästä vaan riittää kun virran katkaisee kaikista yhdellä painalluksella.

Meillä ei ole missään huoneissa pattereita vaan vesikiertoinen lattialämmitys koko asunnossa, ja halutun lämpöasteen voi säätää huonekohtaisesti. Varsinkin näin raskausaikana mä olen aika kuumakalle ja ollaan pidettu huonelämpötila 21 asteessa, mikä on tuntunut ihan sopivalta. Ehkä sitten kun vauva syntyy niin laitetaan pari astetta lämpimämmälle. Saunaa lämmitetään maltillisesti kerran tai kaksi viikossa, eli siitäkään ei hirveästi ekstrakulutusta synny. Meillä tosin lämmitys kuuluu vastikkeeseen eli siitä ei meille rahansäästöä koidu, mutta koen silti tärkeänä että ei turhaan lämmitetä jos ei sille ole tarvetta.

Energia on arvokasta ja sen käyttöä kannattaa ehdottomasti tehostaa, sillä energiansäästö säästää sekä rahaa että luontoa. Mitä vähemmän energiaa käytetään, sitä vähemmän syntyy esimerkiksi kasvihuonekaasuja. Ja vaikka toisin voisi luulla, energian kulutuksen väheneminen ei nosta sähkön hintaa, sillä sähköenergian hinnan määrää kulloinkin tarvittavan kalleimman säätövoimalan tuotantokustannus. Eli mitä vähemmän kysyntää, sitä halvempaa sähköä.

Meillä käytetään 100% tuulisähköä, joka on Suomen Luonnonsuojeluliiton sertifioimaa EKOenergiaa. Vattenfallin sivuilla voi vertailla eri sähkösopimuksia, ja eri sähkön tuotantotapoja ja niiden hinta-arvioita, Usein kysyttyä -osiosta löytää vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tuulisähkö ei ole merkittävästi muita sähkömuotoja kalliimpaa, joten koen tärkeänä kantaa oman korteni kekoon valitsemalla sen muodon joka on ympäristölle paras. Sivuilta löytää paljon fiksuja ja helposti toteutettavia arkisia energiansäästövinkkejä, kannattaa käydä lukaisemassa!

LUKIJAKILPAILU: Kuinka teillä säästetään sähköä? Kommentoi vastauksesi tähän postaukseen ja osallistut ihanan La Case De Cousin Paul -pallovalosarjan arvontaan (arvo 32,90). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Osallistumisaikaa on 25.12. klo 22.00 asti. Onnea arvontaan kaikille! Tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ.

Yhteistyössä Vattenfall.

Mahtavaa päivää kaikille!

Ei hitsi, näitä luukkujahan on ihan supervähän enää! Mutta joo, tän päivän luukussa kurkataan läpi meidän vauvelin joululahjatoiveet. Tai no itse hän ei toivo tietenkään mitään, mutta tässä on mun omia toiveita vauvalle, sellaisia juttuja joita meiltä vielä puuttuu tai jotka olen nyt pistänyt jo hänelle pakettiin.

1. Tell Kiddon ihana Hello -syntymäjuliste, johon vauvan mitat ja syntymäpäivän ja kaikki oleelliset asiat saa ihan itse kirjoittaa. Niin söpö! Tämä tulee vauvanurkkaukseen ja se on vauvalle jo paketissa. (kuva: Tell Kiddo)

2. Sukkia ja sukkahousuja. Sukkia on jo jonkin verran, mutta ne on niin pieniä ja menee helposti hukkaan niin niitä pitää olla paljon. Ja sukkahousuja en ole muistanut ostaa vielä yhtään vaikka kaikki muut mahdolliset vaatekappaleet jo löytyykin, talvella on kuitenkin kylmä niin olisi hyvä olla edes parit että on erilaisia kerrosvaihtoehtoja eri ilmoille. Tai jos laittaa vaikka mekon päälle. (kuvat: Mini Rodini)

3. Oma huppupyyhe. Meillä on kyllä tyttöjen huppupyyhkeitä mutta vauva tarvitsee ehdottomasti ihan ikiomansa, ja myös tämä söpö Finlaysonin Muumit Rivieralla -pyyhe on menossa pukin konttiin. (kuva: Finlayson)

4. Villatumput. Reiman ihanan söpöt keltaharmaat lapaset ihastuttavat mua ja saattaa olla että hommaan nämä vielä vauvelille. Meillä on kyllä sellainen toppahaalari missä on hanskaosa valmiina, mutta villatumput olisi hyvät villahaalarin ja lämpöpussin kanssa. Ja tietty sellaisia pieniä trikootumppuja voisi ostaa myös ettei tyypi raavi itseään ekoina viikkoina kun kynsiä ei vielä saa leikata. (kuva: Reima)

5. Ihania koristetyynyjä pinnasängyn koristeeksi. En malta odottaa että pääsen petaamaan ihanan ja söpön sängyn hänelle! Nämä tyynyt – Ferm Living. (kuvat: Ferm Living)

Sellaisia hömpötyksiä, aika ihania nämä kaikki! Mun äitikin on tainnut ostaa vauvalle jotain ihania juttuja pukin konttiin, eli meidän tyttöjen huoli siitä että joulupukki unohtaisi vauvan ilman muistutuksia taisi olla ihan turha. Hyvin on muistettu pikkusiskoakin.

Ihanaa päivää kaikille <3 Me vietetään tänään blogiäitiporukalla lasten kanssa pikkujoulua!

Eilen aamupäivällä mä suuntasin keskustaan pitkästä aikaa, kun olin saanut kutsun lastenvaatteiden lanseeraustilaisuuteen ja ajattelin että käyn vielä ennen joulua moikkaamassa tuttuja ja ihastelemassa jouluista Helsingin keskustaa. Kun mä astuin Polhemin ovista sisään, siellä ei odottanutkaan pressitilaisuus – vaan joukko mun ihania ystäviä jotka olivat järjestäneet mulle maailman upeimmat baby showerit.

Mä häkellyin ihan täysin ja menin ihan sanattomaksi koska en yhtään osannut odottaa niitä, niin hyvin mua oli huijattu! Siis en tiennyt enkä ollut osannut epäillä mitään, kertakaikkiaan täydellisesti onnistunut yllätys. Juuri tällaisesta mä olen aina haaveillut ja nyt sitten sain nämä yllätysbileet. Ei voi muuta sanoa kuin että olen maailman onnekkain kun mulla on tuollaisia ystäviä jotka haluavat järjestää mulle ihania asioita elämään.

Ekaksi me syötiin kaikkia ihania herkkuja mitä kaverit olivat tuoneet paikalle, ja sitten pelattiin erilaisia hauskoja pelejä. Ekana oli vähän kuin ”aasinhäntää” mutta siinä aasina oli vaan raskaana oleva nainen ja häntänä sikiö, eli siis silmät kiinni piti kiinnittää vauveli oikeaan kohtaan. Tuli aika mielenkiintoisia sijainteja sikiöille, voin kertoa. Mun kiinnittämä oli tulossa ulos selkärangasta, nami.

Sen jälkeen muistaakseni piirrettiin vauvan kuvia niin että paperi oli kasvojen edessä ja piti olla silmät kiinni, sitten muovailtiin muovailuvahavauvoja, ja mä sain tuomaroida kilpailuita. Enhän mä osannut päättää voittajaa kun kaikkien vauvat oli niin hienoja, niin mentiin sitten entten-tentten -tyylillä. Meillä oli myös hedelmäsoseiden tunnistuskilpailu, ja melkein kaikki vastattiin oikein. Lisäksi oli vielä kuolahuivien koristelutuokio ja sitten arvailtiin myös vauvan painoa, pituutta, syntymäaikaa ja tulevaa nimeä.

Mulla oli niin hauskaa kaikkien näiden pelien aikana ja siis aivan ihanaa miten täysillä kaikki heittäytyivät mukaan. Oli ihan parasta nähdä pitkästä aikaa montaa ystävää ja oikeasti se miten antaumuksella kaikki muovailivat vauvojaan ja tekivät kaikkia muita hassuja tehtäviä oli musta niin liikuttavaa. En voi uskoa oikeasti että olen niin onnekas että nämä kaikki tyypit on mun ympärillä ja välittää musta ja meidän perheestä, ja haluaa jakaa tällaisia upeita hetkiä mun kanssa.

Vauva ja minä saimme myös maailman ihanimpia lahjoja kaikilta, nyt on vauvalla niin paljon vaatetta ihan joka koossa että ei tosiaan tarvitse pelätä että loppuu kesken. Saatiin vauvalle myös sama vauvakirja kuin meidän tytöiltäkin löytyy, ihan niinkuin olin itsekin päättänyt ostaa, ja lisäksi tyypillä on nyt parikin ihanaa ekaa omaa pehmolelua, kaikki luomu-hajusteettomat pesu- ja hoitoaineet ostettuna ja ainakin kolme paketillista vaippoja joita saatiin mielettömän upeasta Emilian tekemästä vaippakakusta. Mäkin sain kosmetiikkaa ja koruja ja karkkia ja vaikka mitä. Uskomaton panostus kyllä kaikilta.

Mä haluan kiittää jokaista joka oli mukana mun juhlissa, Emiliaa joka organisoi kaiken, Pilviä, Juliaa, Kaislaa ja Oonaa jotka kaikki omalta osaltaan tekivät mun päivästä ihan mahtavan, ja joiden kanssa on aina yhtä ihanaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa. Oli sitten arki tai juhla. Ihanien ystävien kanssa voi jakaa kaiken, niin hyvät kuin huonotkin hetket, ja on huojentavaa ja ihanaa tietää että siellä he ovat meidän tukena, myös silloin kun ei aina ehditä näkemään. Toivon vaan että voin ja osaan itse olla yhtä hyvä ystävä heille mitä he ovat mulle.

Lisäksi haluan kiittää tietenkin Polhemia joka tarjosi meille tilan ihanille juhlille, ja Polhemin ihania naisia jotka ovat vuosien saatossa tulleet töiden kautta mulle myös ihaniksi ystäviksi jotka aina ottavat avosylin vastaan ja kysyvät kuulumisia ja tsemppaavat ja tukevat ja myötäelävät myös meidän elämän käänteissä.

Kiitos vielä hurjasti kaikille<3 Täällä on yksi Iina joka ei ehkä valuttanut häkellykseltään onnenkyyneleitä eilen juhliin astuessaan, mutta joka on pyyhkinyt kyyneleitä useaan kertaan eilistä muistellessaan ja kuvia selatessaan.