Kuten kertoilinkin tuossa viikonloppuna, on sairaalakassi suurilta osin jo pakattu valmiiksi. Mä kävin tänään neuvolassa ihan rutiinitarkastuksessa jonka jälkeen sain lähetteen vielä lääkärillekin ja nyt täytyy sanoa että hyvä että kassi on täydessä valmiudessa! Ei, en mä vielä tänään tai lähipäivinä todennäköisesti ole onneksi synnyttämässä, mutta merkkejä siitä ettei välttämättä sinne toukokuulle asti mennä on jo selkeästi ilmassa. Vauva voi oikein hyvin masussa ja on kuulemma jo kiinnittynyt pää alaspäin lähtökuoppiinsa, mikä tuntuu todella helpottavalta viimekertaisen perätilasynnytyksen jälkeen. Vaikka synnytys sujuikin hienosti niin tietenkin normaali alatiesynnytys on turvallisempi.

Edelleenkin käskynä on vain sitä lepoa, lepoa ja vielä vähän lisää lepoa ja se todella tuntuu jo aika puuduttavalta. Mutta tottakai mä silti lepään kun kerran käsky käy, en halua ottaa turhia riskejä. Onneksi on ihania ystäviä, ihana äiti, ihana Otto ja maailmankaikkeuden ihanin Tiara jotka jaksavat aina piristää. Tänäänkin Tiara on kyllä saanut multa kyyneleen silmäkulmaan mahtavilla oivalluksillaan ainakin tuhat kertaa, ehkä se on vähän hormonienkin syytä mutta on se vain niin ihana neiti! Mutta nyt sitä sairaalakassin sisältöä vihdoinkin, johan tässä on menty aiheen vierestä ihan turhan kauan.

Viimeksi me oltiin sairaalassa aika kauan, yhteensä seitsemän yötä, ja toivon todella ettei tällä kertaa siellä niin kauan tarvitsisi oleskella. Tavaraa on silti tulossa mukaan ihan hyvän kokoinen arsenaali! Viimeksi sairaalassaoloaikana kaikille tavaroille todella oli käyttöä kun Tiara lähinnä vain nukkui ja nukkui sinivalolampun alla (paitsi söi kolmen tunnin välein) ja meillä oli hurjan tylsää. Tämä tyyppihän saattaa olla aivan erilainen tapaus, mutta en koe sitä huonona asiana ollenkaan että tylsyyteenkin on varautunut mukavalla tekemisellä.

Viimekertaista roinamäärää kuitenkin vähentää huomattavasti se että nykyään meillä on Samsung Galaxy Note 10.1 tabletti eikä tarvitse raahata tietokonetta, leffoja, lehtiä ja kirjoja mukaan kun tuo yksi laite korvaa kaiken yllämainitun. Tabletin lisäksi mukaan tulee tietysti puhelimet, kuulokkeet (niitä kaksin kappalein että riittää molemmille), kamera (joka pääsi kuvaan mukaan heijastuessaan tabletista), neuvolakortti sekä lompakko. Ja tietysti myös laturit kaikille vempeleille.

Mukaan kassiin pakkaan tietysti kaikki perus hygieniatarvikkeet hammasharjasta meikkipussiin. Lisäksi otan omat shampoot, hoitoaineet ynnä muut tökötit, mutta niitä varten mun täytyy vielä hommata niitä pikkuruisia matkapulloja koska mun shampoo ja hoitoaine on sellaisissa kampaamokokoisissa pumppupulloissa. Lisäksi tietysti Tangle teezer kesyttämään takkuja ja pinnejä sekä pompuloita jotta hiukset saa pois kasvoilta varsinkin synnytyksessä.

Vauvalle ajattelin ottaa muutaman harson myöskin, sekä omat tutit mukaan (jotka täytyy vielä keittää valmiiksi). Itselleni liivinsuojia jotka ainakin viimeksi tulivat todella tarpeeseen kun maito nousi. Viímeksi Otto raukka joutui niitä ostamaan käydessään kotona, mutta tällä kertaa olen varustautunut Ainun ja Myllymuksujen kestosuojilla jo valmiiksi.

Mun omaksi kotiutumisasuksi valitsin hyväksi havaittua, pehmeää ja mukavaa eli *mamamia.fi -verkkokaupasta* saadut Sobean Yoga-housut, -hupparin ja niiden kanssa Cesilija S.n imetyspaita. Paidan alle H&M:n perus imetysrintsikoita parit kappaleet. Imetysliivejä en ajatellut pukea kaksia päällekäin mutta ne likaantuivat ainakin viimeksi mulla aika äkkiä liivinsuojista huolimatta kun maito nousi joten on hyvä olla vaihtoliivitkin varmuuden vuoksi. Cesilija S.n imetyspaidasta kerron lisää kunhan olen päässyt sitä tositoimissa testaamaan!

Sairaalassa mä aion pukeutua niihin ihaniin pinkkeihin sairaalakaapuihin ihan suosiolla, mutta tulevalle vauvalle me puetaan omat vaatteet kuten Tiarallekin aikoinaan. Tiaraa puimme omiin vaatteisiin ikäänkuin vahingossa (alunperin vauvanvaatteita tuli mukaan paljon vain siksi etten kiireessä osannut päättää vauvan kotiutumisasua ja heittelin vain kassiin mun lemppareita) mutta nyt tuntuisi tosi vieraalta pukea uutta tulokastakaan sairaalavaatteisiin, on ne omat paljon kivempia enkä koe sitä ylitsepääsemättömän rasittavaksi että pesen supersuloisia pikkuvaatteita päästyäni sairaalasta kotiin.

En viitsinyt tuon enempää vielä pakata mukaan koska toivon että meidän ei tarvitsisi sairaalassa oleskella kuin pari yötä korkeintaan, mutta saahan niitä sitten lisää jos tarve vaatii. Voi olla että mikäli sairaalakassille ilmenee tarvetta vasta lasketun ajan tienoilla/sen jälkeen niin nappaan nuo pienemmät vaatteet pois ja vaihdan isompaa tilalle, mutta tällä hetkellä kassin sisältö on tälläinen:

Kaksi bodya koossa 44 ja kolme bodya koossa 50. Housuja on kolmet koossa 50 ja yhdet koossa 44. Yökkäri on kokoa 50 ja neuleet myös. Tuo haalaripussi on myös kokoa 50, sen pukemisesta en tosin ole varma koska ei vielä tiedä millainen säätila silloin on kun vauva syntyy. Jos on kovin lämmintä niin silloin saatan sen tilalle keksiä jotain muuta. Ja vaikka me ollaankin kolmessa eri ultrassa tyttölupaus saatu niin silti pieni skeptikko mun sisälläni halusi pakata mukaan mahdollisimman neutraaleja vaatteita varmuuden vuoksi ja vain kaksi bodya, yhdet sukat ja yhdet villasukat ovat siksi vaaleanpunaisia.

Kotiutumisasuksi valitsin vauvalle Po.Pin vaaleanpunaraidallisen eco-malliston kietaisubodyn ja samaisen merkin vaaleanharmaat tähtikuvioiset pökät. Sukiksi Lindex Hello Babyn ihanat ballerinasukat, joiden päälle sitten mun mummun kutomat ihanat villasukat. Pöksyihin sopiva Nextin ihana tähtikuvioinen pipo ja maailman suloisin lammasneulehuppari vielä ja niin on supersuloinen asu valmis! Ja tämäkin saattaa muuttua vielä moneen kertaan riippuen juuri vauvan koosta, säästä ynnä muusta, mutta tällä hetkellä fiilis on tämä.

Listamuodossa sisältö näyttäisi siis tältä:

• Neuvolakortti ja lompakko
• Kamera, tabletti ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet
• Shampoo, hoitoaine, suihkugeeli, kasvojenpuhdistusvälineet & sheiveri
• Meikit, kosteusvoiteet, deodorantti
• Hammasharja ja -tahna
• Pompuloita, pinnejä ja hiusharja
• Tutit ja harsot
• Imetysliivit ja liivinsuojat
• Kotiutumisvaatteet mulle
• Vauvalle vaatetta muutaman päivän tarpeisiin
• Lisäksi riippuen siitä saadaanko perhehuonetta vai ei niin Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.
• Pientä syötävää ja juotavaa
• Turvakaukalo vauvalle ja neuleviltti

Saatoin unohtaa jotain hyvin oleellista tai mahdollisesti en ole vielä tajunnut tarvitsevani jotain tärkeää, eli jos huomaatte jonkin megalomaanisen puutteen listassa niin huomauttakaa toki! Mieluummin nimittäin liikaa kuin liian vähän tavaraa.

Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille<3 Mä palailen mahdollisimman pian ihan normikuulumisten kanssa, nyt kun on ollut aika aihepainotteisia postauksia viime aikoina. Olette parhaita!

Postaustoiveita teiltä taannoin udellessani vastaanotin todella mielenkiintoisen postaustoiveen; toiveen että kertoisin millaisia ovat meidän perheen kasvatusperiaatteet. Mä oon miettinyt tässä jo useamman viikon tätä aihetta, koittanut kiinnittää huomiota siihen millainen kasvattaja olen omasta mielestäni ja millainen Otto on. Olen myös pohtinut tulevaisuutta, meidän arvoja ja sitä millaisiksi ihmisiksi haluan meidän lapset kasvattaa. En voi sanoa että meillä olisi mitään tiettyä kasvatusfilosofiaa enkä näe itseäni minkään tietyn vanhemmuuden tyylisuuntauksen toteuttajana (esim. kiintymysvanhemmuus, curling-vanhemmuus, mitä näitä kaikkia ihania nimityksiä onkaan), mutta on asioita joita kasvatuksessa pidän tärkeinä ja asioita joita pidän vähemmän tärkeinä. Ne tärkeät asiat ajattelin jakaa teidän kanssanne tässä postauksessa.

Mikään ei ole rakkautta ja rakastamista tärkeämpää, siitä mä olen aivan varma. Tärkeintä mulle kasvattajana on että meidän lapset saavat osakseen rutkasti rakkautta ja tuntevat olonsa rakastetuksi. Mä haluan opettaa meidän lapset sekä rakastamaan että ottamaan rakkautta vastaan. Mun mielestä lapsi ansaitsee vanhempiensa ehdottoman rakkauden ja luottamuksen oletusarvoisesti. Luottamuksen voi menettää – ja ansaita takaisin – mutta rakkautta ei. Mä aion rakastaa Tiaraa ja tulevaa tytsykkää aina ja ikuisesti tapahtui mitä hyvänsä. Se on tärkein arvo mitä mä oon mun äidiltä oppinut, että äidinrakkaus on ehdotonta ja aina saa tulla kotiin vaikka mikä olisi.

Olennaista mun mielestä on se että lapset tuntevat olevansa rakastettuja ja tärkeitä juuri sellaisina kuin ovat. Kehua ei voi koskaan liikaa, ja mulle on tärkeää vahvistaa lasten itsetuntoa. Tai varmaan kehuakin voi liikaa (silloin on mun mielestä jotain pielessä kun vanhemmat päästävät kehuja jaellen alaikäisen totaalisen laulutaidottoman lapsensa Idolsiin nolaamaan itsensä koko kansan edessä), mutta en usko että lasta voi kehua liikaa niistä asioista joissa hän oikeasti on hyvä.

Vanhempana koen myös että on mun tehtävä auttaa lapsia löytämään niitä asioita joissa he ovat hyviä ja tarjota mahdollisuuksia lapsille itselleen löytää se/ne omat juttunsa. Kehua voi myös ihan muutenvain, ei lapsen tarvitse olla huippu-urheilija tai 3v valokuvamalli kuullakseen olevansa hyvä jossain, vanhempana voi myös kehua erityisen hienosta leikistä, mahtavasta piirustuksesta tai hienosti syödystä poronkäristys -lautasellisesta. Kehut kuuluvat osaksi arkipäivää, mutta toki sitä rakkautta voi ja pitää osoittaa muutenkin. Meillä halataan, pussataan ja paijataan  päivittäin ja toivon että tämä tapa säilyy hamaan tulevaisuuteen asti. Tietenkin kunnioitan lapsen rajoja että jos ei pussaaminen enää tunnu lapsesta luontevalta niin en mä väkisin ole pussaamassa, mutta niin kauan kun mua ei kielletä niin hukutan Tiaran ja vauvan suukkoihin joka päivä!

Se että haluan tarjota lapsille mahdollisuuksia löytää oma juttunsa, tarkoittaa sitä että haluan kannustaa lapsia harrastamaan ja kokeilemaan uusia juttuja. Mä oon itse saanut aina harrastaa mitä olen halunnutkin ja harrastinkin nuorempana tanssia melkein 10 vuotta ja taidekoulua samanverran. Oon kiitollinen äidille siitä että äiti aikoinaan mut vei taidekerhoon pikkunaperona kun huomasi että mä tykkään ihan hurjasti piirtää ja maalata! En kuitenkaan halua ketään pakottaa mihinkään harrastukseen jos ei lasta itseään kiinnosta enkä myöskään ajattele että varsinkaan pikkulapsena (tai myöhemminkään) tarvitsisi olla montaa harrastusta, kunhan on se joku oma juttu jossa tuntee olevansa hyvä ja josta tykkää!

Sukupuolineutraalius ei kuulu meidän kasvatusperiaatteisiin, enkä yhtään tykkää siitä miten leimaava nimitys se on. Mä uskon ennemmin tasa-arvoon ja yksilön vapauteen olla hyväksytty sellaisena kuin on. En aio väkisin meidän tytöistä mitään pinkkejä pissisprinsessoja kasvattaa mutta en myöskään aio ostaa vain ja ainoastaan neutraalin värisiä puuleluja siinä pelossa että Barbiet ovat liian naista halventavia ja tyttöjen leluja. Meillä on nytkin sekä autoja että eläinlegoja enkä mä ainakaan ajattele niin että on tyttöjen ja poikien lelut/harrastukset/värit ym erikseen. Kumpikin meidän lapsista on oikeutettu olemaan niin poikamainen tai tyttömäinen kuin vain itse haluaa. Tällä hetkellä lastenhuone on ulkomuodoltaan hyvinkin pinkki ja hempeä, mutta olen valmis sitä muuttamaan sitä mukaa kun lapset osaavat kertoa mistä itse tykkäävät.

Mulle on tärkeää että meidän lapset omaavat hyvät käytöstavat ja osaavat ottaa toiset huomioon. Kotona harjoitellaan kiitosta, tervehtimistä, anteeksipyytämistä ja muita perusjuttuja, mutta kotiympäristön lisäksi haluan tutustuttaa lapset julkisiinkin paikkoihn ja niissä käyttäytymiseen. Mua on pienestä asti otettu mukaan ravintoloihin, matkoille, museoihin ja teatteri-esityksiin ja olen oppinut sen miten toimitaan erilaisissa tilanteissa. Samoja kulttuurielämyksiä haluan tarjota myös omille lapsilleni ja ollaankin otettu Tiara aina rohkeasti mukaan eri paikkoihin. Ei lapsi voi tietää miten käyttäydytään esimerkiksi ravintolassa jos ainoa ”ravintola” -kokemus on RAX:in buffet kerran vuodessa.

Syömisessä mulla on yksi tärkeä periaate: kaikkea pitää maistaa ainakin kerran. Jos ei tykkää, ei ole pakko syödä mutta maistaa pitää. Sama periaate on ollut mun äidilläni ja itse olin ainakin sellainen lapsi joka Stockan herkussa huuteli 4-vuotiaana kalatiskin kohdalla että ”äiti ostetaanhan me sitä mätiä! Ja smetanaa kanssa!” ja myyjät tiskin takana naureskelivat. Haluan myös opettaa lapsille terveelliset elämäntavat niin ruokavalion kuin liikunnankin puolesta ja toivon että molemmat  ovat luonteva osa lasten arkea tästä päivästä vanhuuteen asti.

Mä yritän olla johdonmukainen kaikessa mitä teen jotta lapsetkin voivat luottaa muhun ja mun sanaan. Haluan myös olla sellainen äiti jolta uskaltaa kysyä mitä vaan pelkäämättä joutuvansa naurunalaiseksi ja jonka kanssa voi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Mä oikein odotan että Tiara alkaa kysyä miksi -kysymyksiä enemmänkin ja saan kertoa asioita! Haluan olla lapsilleni läsnä ja toivon etten koskaan unohda miten tärkeää on kiireenkin keskellä antaa lapsille huomiota, leikkiä yhdessä, halia ja jutella. Tunteita saa näyttää ja niistä saa puhua ja yritän parhaani mukaan opettaa lapset käsittelemään omia tunteitaan, myös niitä negatiivisia.

Se on myös tärkeää opettaa, että vaikka tuntuisi kuinka pahalta niin sitä ei koskaan saa purkaa satuttamalla toisia, ei henkisesti eikä varsinkaan fyysisesti. Mä olen itse ehkä liiankin empaattinen ja mietin aina miltä toisesta tuntuu, mutta haluan opettaa myös lapsetkin empaattisiksi. Kaikkia ihmisiä täytyy kohdella samanarvoisesti ja kunnioittaa niin etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, ulkonäöstä ja varallisuudesta riippumatta. Kiusaaminen ja rasismi ovat kuvottavimpia asioita joita tiedän ja niitä en halua lasteni kokevan ikinä, en kiusatun enkä kiusaajan osassa.

Kiusaamisesta mulla näin sopivasti tulee mieleen koulunkäynti. Koulutus on mun mielestä elintärkeä asia ja mä haluan että mun lapset panostavat opiskeluun ja tekevät koulussa aina parhaansa. Kukaan ei enempään pysty, eikä tarvitsekaan. Mulle riittää että on edes yrittänyt parhaansa. Koulua ei tarvitse ottaa liian vakavasti, mutta kulkeminen aina sieltä mistä aita on matalin on vain typerää. Mä aion parhaani mukaan auttaa läksyissä ja kokeisiin lukemisessa jos mun apua kaivataan ja olen ajatellut jopa että sitten hamassa tulevaisuudessa kun meidän tytöt aloittavat koulutien voisin vaikka lähteä mukaan vanhempaintoimikuntaan. Aion myös kannustaa lapsia jatko-opintoihin ja toteuttamaan rohkeasti omia ura- ja koulutushaaveitaan, mutta en kuitenkaan missään nimessä halua painostaa heitä mihinkään tiettyyn kouluun vain siksi että pidän sitä itse arvossa.

Aika paljon mulla on käytössä niitä periaatteita joita on mun äidillänikin ollut mun kasvatuksessa. Äitinä haluan olla rento, rakastava ja turvallinen niinkuin munkin äiti on ollut. Ainakin toistaiseksi olen aika varma että tiukkojen kotiintuloaikojen, siivousvuorojen, kotiarestien, läksytuntien ja yökyläilykieltojen sijaan tulen suosimaan keskustelua ja tilanteen mukaan sopimista. Tietysti riippuu myös aika pitkälti siitä millaisia neidit kasvaessaan ovat luonteeltaan, mutta toivon mukaan tiukkojen joustamattomien rajojen sijaan riittää se että yhdessä sovitaan ja siitä pidetään kiinni. Tiaran ikäisen kanssa ne suhteellisen tiukat rajat on vielä aika tärkeitä kun tuollainen 17kk ikäinen taapero oppii paremmin asioita kun ne menevät joka kerta johdonmukaisesti samalla tavalla, mutta isompana onkin sitten ihan eri juttu.

Huh, aikamoisen rönsyilevä kirjoitus! Mulla olis niin paljon mitä haluan sanoa ja kuitenkaan en viitsi tästä mitään romaania alkaa kirjoittaa vaikka salaisena haaveena mulla olisikin ehkä joskus kirjoittaa oma kirja. Haaveista tuli mieleeni vielä se avainjuttu, ikuinen klisee joka kyllä mun mielestä pitää erittäin hyvin paikkansa: kun vanhemmat voivat hyvin voivat lapsetkin paremmin. Äitinä haluan siis myös muistaa itseni, olla muutakin kuin aina vain se äiti ja antaa aikaa myös parisuhteelle.

Millaisia kasvatusperiaatteita teillä on? Mitä pidätte tärkeänä? Millaisen kasvatuksen te olette saaneet kotoanne?

Mä oon pitkään jo suunnitellut tekeväni tämän ruokapostauksen, mutta nyt vasta sain aikaiseksi seurattua syömisiä sen melkein viikon ajan. Varoituksen sananen että päiväkirjoineen, selityksineen, ruokakuvineen ja resepteineen tästä tulee aivan hyperpitkä maratonipostaus, mutta toivottavasti se ei haittaa!

Ilokseni huomaan nyt tuota ruokapäiväkirjaa lukiessani, että siinä on huomattava parannus vuoden takaiseen listaukseen verrattuna sekä kasvisten, hedelmien että ateriakertojen määrissä. Kaikki nuo mainitsemani asiat ovat nimittäin lisääntyneet mun ruokavaliossa! ¨Viime vuonna mä söin todella huonosti kasviksia ja hedelmiä mutta varsinkin nyt raskauden aikana mä oon todella yrittänyt kiinnittää huomiota siihen että vaikkei se vaadittu puoli kiloa päivässä tulisikaan täyteen niin ainakin niitä olisi enemmän kuin ennen ja siinä olen onnistunut.

Lisäksi mä oon onnistunut ainakin jonkinverran vähentämään herkkujen määrää (vaikka edelleenkin kyllä ihan surutta syön mokkapaloja, donitseja, jäätelöä tai vaikka Daim-kakkua jos meille tulee vieraita tai käyn itse kylässä). Joskus myös vietän satunnaisen herkkuhetken ihan muutenvain, mutta en enää joka päivä kuten ennen. Kahvista olen jättänyt sokerin kokonaan pois joka on huikea parannus mun vanhaan en-edes-kehtaa-kertoa-kuinka-moneen-sokerilusikalliseen verrattuna. Ainoa pahe joka mulle tässä raskausaikana on tullut lisää ovat Kellog’sin Coco pops -murot joihin oon aivan koukussa! Voisin syödä niitä aamiaiseksi ja illalliseksi ja vaikka joka päivä, mutta oon koittanut rajoittaa kuitenkin niin että en syö niitä kovin usein kun ne ei todellakaan mitään maailman terveellisimpiä muroja ole.

Oon huomannut sen että kun syö säännöllisesti niin ei tule niin helposti sitä fiilistä että pitäisi saada suklaapatukka tai jäätelö, vaikka ei mikään voi mun herkkuhimoa kokonaan poistaa. Alkuraskaudessa mulla teki mieli niitä samoja suolakurkkuja ja sillejä kuin Tiaraa odottaessanikin, ja keskiraskauden lähestyessä mä rakastuin avokadoihin. Tämän hetken hitti on mandariinit joita mulla saattaa mennä useampikin päivässä, Tiara tykkää niistä myös ja yhdessä napostellaan aina ”mandia” kuten Tipa sanoisi.

Mä inhoan tylsää ruokaa ja esimerkiksi makaronilaatikko on ollut mun ikuinen inhokki lapsuuden yliannostuksen jälkeen, mutta näin loppuraskaudessa kun on muutenkin jo vähän vaikea olo niin niitä nopeita & helppoja ruokia oppii arvostamaan ihan uudella tavalla. Mä tykkään ihan hirveästi kokeilla kaikkea uutta ja yleensä nappaankin ruokavinkkejä esimerkiksi K-kaupoista löytyvästä Ruokapirkka-lehdestä, Hellapoliisi -sivustolta ja Valion sivuilta. Niistä löytyy usein nopeita, toimivia ja helppoja reseptejä jotka jaksaa toteuttaa ihan tavallisena arkipäivänäkin. Esimerkiksi tällä viikolla kumosin makaronilaatikko-inhoni Ruokapirkan reseptillä johon kuului munamaidon sijaan Creme Bonjour Cuisiné valkosipuli ja yrtit -ruokafraichea, sipulikeittoa ja tomaattipyreetä. Voin kertoa että oli tosi hyvää!

Mä pyrin kuvaaamaan kaikkien päivien pääruuat ja lisäksi osan välipaloista, herkuista ja aamupaloistakin. Esimerkiksi joka-aamuista leipä-mandariiniannostani en kuitenkaan jaksanut kuvata erikseen joka ikinen aamu vaan luotan siihen että parin eri version kuvat riittävät ihan hyvin.

Ma 11.2.2013

• Aamupala: Kaksi täysjyvä reissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalviviipale, kurkkua ja paprikaa. Lasillinen Valion mansikka-lime mehukeittoa
• Lounas: Edellispäivän riistakäristystä, kukkakaalimuusia ja puolukkahilloa (resepti KLIK!)
• Välipala: Kupillinen Coco pops -muroja ja maitoa, mandariini
• Päivällinen: Makaronilaatikko, salaattia, tomaattia, kurkkua, avokadoa (resepti KLIK!)
• Iltapala: Patonkia, jossa margariinia, edamia, saunapalvia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, oliiveja ja öljypohjainen itsetehty kastike

Tuo riistakäristys ja kukkakaalimuusi on olleet mun lemppariruokaa siitä asti kun bongasin reseptin tammikuun Ruokapirkasta. Tiara tykkää myös tuosta tosi paljon ja me syödään sitä kerran viikossa tai kahdessa vähintään! Se on tosi helppo ja nopea laittaa ja puolukkahillon kanssa maistuu ihan taivaalliselle. Vaikka valkoinen vilja ei olekaan kenellekään hyväksi ja yleensä syönkin täysjyväviljaa ainoastaan (makaronilaatikkokin oli tehty tummista täysjyvämakaroneista), niin tämän viikon parit vaaleat patongit annettakoon anteeksi kun ne oli niin kivasti tarjouksessa meidän lähikaupassa ja Otto halusi vaihteeksi kuulemma syödä hyvää eikä terveellistä leipää.

Mä oon kyllä oppinut itse tykkäämään täysjyväviljan mausta, siinä kun sitä makua on paljon enemmän kuin vaaleissa vehnäleivissä jotka on pelkkää mautonta pullaa. Normaalisti söisin vielä mieluummin ruisleipää, mutta meidän leivänpaahdin meni pari viikkoa sitten rikki ja mä en tykkää ruisleivästä muuten kuin paahdettuna. Pitäisi ostaa uusi mutta mä haluan itse päästä mukaan sitä valitsemaan joten se saa odottaa vielä pienen tovin!

Ti 12.2.2013

• Aamupala: Mango-mandariini-maitorahka-appelsiinimehu-smoothie, LU belvita -keksi
• Lounas: Edellisen päivän makaronilaatikkoa, tomaattia, kurkkua ja raejuustoa
• Välipala: Mandariini, 1/2 arnolds suklaadonitsi + kuppi kahvia maidolla
• Päivällinen: Pähkinäinen broileriperunasalaatti
• Iltapala: Pähkinäinen broileriperunasalaatti

Pähkinäinen broileriperunasalaatti (alkuperäinen ohje uusimmasta Vauva-lehdestä 2/13, muokkasin sitä oman maun mukaiseksi)

500g maustamattomia broilerin fileitä, 4 Rosamunda-perunaa, 1 kerä salaattia, 1 punasipuli tai salaattisipuli, 1/2 tölkki maissia, 200g kirsikkatomaatteja, 1dl pinjansiemeniä, 1/2 hunajameloni, 1/2 ruukku tuoretta basilikaa, 4 murskattua valkosipulin kynttä, 1rkl vaaleaa balsamicoa, 2tl hunajaa,

Marinadi kanalle:

1/2 dl oliiviöljyä, 1 luomusitruunan kuori, 1/2 sitruunan mehu, 1tl hunajaa, 1/2 tl suolaa,

Kuori ja pilko perunat pienemmiksi ja laita kiehumaan. Sekoita marinadin ainekset ja laita kanafileet marinoitumaan. Huuhtele ja revi salaatti, pilko sipulit ja kirsikkatomaatit, kuutioi hunajameloni. Laita laakeaan tarjoiluastiaan ja sekoita joukkoon maissit. Anna keitettyjen perunoiden jäähtyä hetki, pilko sopiviksi ja lisää salaatin joukkoon. Paista broilerinfileet marinadissaan pannulla kypsiksi ja kaada sen jälkeen lautaselle odottamaan. Ruskista pinjansiemenet samalla pannulla ja lisää kanat uudelleen pannulle. Lisää joukkoon murskatut valkosipulinkynnet ja sekoittele pari minuuttia. Ota pannu pois liedeltä, nostele kanat ja leikkaa ne sopivankokoisiksi paloiksi jotka lisätään salaatin joukkoon.  Sekoita pannulle jääneeseen pinjansiemenmarinadiin balsamico ja hunaja ja kaada salaatin päälle.

Ke 13.2.2013

• Aamupala: Kaksi täysjyvä reissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalviviipale, kurkkua ja tomaattia. Mandariini ja lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua. Kuppi kahvia maidolla
• Lounas: Kaksi täysjyvä reissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohutsaunapalvi viipale, kurkkua ja tomaattia
• Välipala: Mandariini, Lu belvita -keksi
• Päivällinen: Lohi-kasvispasta  (resepti KLIK!)
• Iltapala: Kaksi täysjyväreissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalviviipale, kurkkua, paprikaa ja tomaattia

Raskaanaollessa pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen että syö tarpeeksi kalaa, mutta mulla ainakin usein menee viikkokin etten syö kertaakaan. Mä tykkään kyllä tosi paljon kalaruuista, mutta Otto taas ei ole niistä niin innoissaan. Se on myös tosi ärsyttävää että raskaanaollessa kun just pitäisi syödä kalaa niin kaikki ihanat kalaherkut graavilohesta kylmäsavuloheen on kiellettyjä! Mutta tämä lohipasta oli tosi helppotekoinen ja hyvänmakuinen ruoka ja sitä kyllä aion tehdä jatkossakin, Ottokin nimittäin tykkäsi siitä tosi paljon! Ohjeessa koskenlaskijamuru laitetaan vasta valmiin ruuan päälle mutta itse kypsensin sitä hetken aikaa pannulla muiden ainesosien kanssa, koska en uskalla syödä edes Valion pehmeitä juustoja vaikka ne ovatkin kaikkien mukaan turvallisia myös raskausaikana.

To 14.2.2013

• Aamupala: Persikka-banaani-maitorahka-appelsiinimehusmoothie, Lu Belvita -keksi.
• Lounas: Edellisen päivän lohi-kasvispastaa
• Välipala: Aamulla tehtyä smoothieta
• Päivällinen: Makkara-papugratiini  (resepti KLIK!)
• Iltapala: Patonkia jossa margariinia, edamia, saunapalvia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, oliiveja ja öljypohjainen itsetehty kastike

Mun makkara-papugratiini ehkä omaa erittäin mielenkiintoisen ulkonäön mutta voin kertoa että se oli ihan mielettömän hyvää ja pääsee meidän vakkariruokien listalle helppoutensa ja herkullisen makunsa vuoksi! Eikä pidä myöskään unohtaa papujen runsaasti sisältämää foolihappoa joka on tärkeä ravintoaine odottavalle äidille koska sitä tarvitaan sikiön solujen jakaantumiseen ja verisolujen muodostumiseen. Makkara-papugratiinin ohjetta muokkasin sen verran että sekoitin joukkoon vielä puolikkaan kesäkurpitsan joka jäi yli edellispäivältä ja kaadoin päälle koskenlaskijamurua.

Pe 15.2.2013

• Aamupala: Kaksi täysjyväreissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalvi viipale, kurkkua ja tomaattia. Mandariini ja kuppi kahvia maidolla
• Lounas: Edellisen päivän makkara-papugratiinia
• Välipala: Mandariinia, hunajamelonia ja purkillinen ananasmurskaa
• Päivällinen: 2 slicea pizzaa jossa kinkkua, jauhelihaa, pekonia, tomaattia ja jalapenoa
• Iltapala: Kaksi mokkapalaa

Kuten aiemmin totesinkin jo, perjantai oli mun herkuttelupäivä ja herkuttelin hyvällä omalla tunnolla niin pizzalla kuin mokkapaloillakin (joiden kanssa olin niin kärsimätön etten jaksanut siivilöidä tomusokeria kuorrutteeseen saatika sitten odottaa että kuorrute olisi hyytynyt). Mokkapaloihin löytyy niin miljoona ohjetta netistä ja varmaan  kaikista suvuistakin omansa etten jaksa nyt tähän laittaa omaani, mä kun useimmiten googletan vain mokkapalat ja etsin sen ohjeen johon multa löytyy kaikki tarvittava. Vaikka ohjeet onkin erilaisia niin yleensä lopputulos maistuu suunnilleen samalle ja se riittää mulle.

La 16.2.2013

• Aamupala: Kaksi täysjyväreissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalviviipale, kurkkua, paprikaa ja tomaattia. Hunajamelonia, lasillinen appelsiinituoremehua
• Lounas: – jäi väliin koska nukuttiin päiväunet
• Välipala: Mansikka-lime mehukeittoa ja rasvatonta raejuustoa
• Päivällinen: Avokado-parmankinkkupasta (resepti KLIK!)
• Iltapala: Hedelmäinen broilerileipä uunissa paistettuna (resepti KLIK!)

Raskausaika asettaa omat rajoitteensa ruokavaliolle ja niitä mä olen noudattanut todella orjallisesti ja aion noudattaa jatkossakin. Onneksi kuitenkin useita kiellettyjäkin juttuja saa syödä kunhan ne vain kypsentää/kuumentaa huolellisesti ja siksi olenkin voinut nauttia mm. parmesania ja parmankinkkua tuossa avokado-pastassa, tuorejuustoa broilerileivissä ja vakuumipakattua lohta pastassa. Smoothieita olen opetellut erityisesti tekemään itse nyt koska kahviloissa ym. en uskalla tilata smoothieta valmiina sillä useimmiten hedelmät ja marjat tulevat pakasteesta ja saattavat olla ulkomaisia, eli kiellettyjen ainesosien listalla.

Mun lempparismoothien pohja-ainesosina on purkillinen rasvatonta maitorahkaa ja n. 1-2dl appelsiinimehua. Siihen sitten lisään usein tuoretta mangoa, mandariinia, sitruunaa tai vaikka hunajamelonia ja välillä myös ananasmurskaa tai säilykepersikoita. Smoothien valmistukseen ei mene kuin viitisen minuuttia kun pyöräyttää ainesosat sekaisin sauvasekoittimella tai blenderillä.

Huhhuh, tässä oli kyllä ihan hurjasti ruoka-asiaa!! Toivottavasti tykkäsitte, mun omaa käsitystä mun ruokailutottumuksista tää on ainakin avartanut reippaasti.

Miten raskaus vaikuttaa/ on vaikuttanut  teidän ruokavalioonne? Mikä on teidän lempiruoka? Mistä löytyvät parhaat reseptit? Mikä herkku on teidän salainen paheenne?

Tänään on mitä ilmeisimmin ”Iina pitää vapaata, Otto saa kakkahalvauksen”-päivä.

Iina siis makoilee tuolla sohvalla oman koneensa ääressä katsomassa telkkaria, minä kun menin fiksuna poikana lupaamaan aamulla että voisin pitkästä aikaa kirjoittaa oman panokseni Iinan blogiin. Osa saattaa muistaa minun suoltaneen tekstiä aikoinaan Bloggerin puolella, osalle taas olen mahdollisesti uusi tuttu. Murto-osa on peräti tietämättään saattanut lukaista oman blogini pari mielipidekirjoitusta jotka näpytin kasaan jokunen vuosi taaksepäin.

Kuka siis olen? Olen Iinan kuvissa välillä pyörivä miehenalku. Olen tekninen tuki, intohimoinen nettiroolipelaaja sekä kofeiiniaddikti, jokapaikanhöylä, sarkasmin kruunaamaton kuningas ja näsäviisas besserwisseri. Olen jonne joka kasvoi aikuiseksi. Mutta ennen kaikkea, olen Iinan avomies/kihlattu ja meidän ihanan kaksikielisen vaahtosammuttimen (sekä tämän siskon) ylpeä isä.

Esittelyt sikseen, ennen kuin siirryn oikeaan aiheeseeni, tahdon pyytää anteeksi kahta asiaa. Ensinnäkin pyydän anteeksi teiltä lukijoilta sitä että postaustahtini vastaa etanan ja laiskiaisen jälkikasvun elämäntahtia. En vain valitettavasti ole kovin aikaansaava ihminen. Ja toiseksi tahdon pyytää anteeksi rakkaalta avovaimoltani, koska minä vihdoinkin keksin aiheen. Tänään minä ajattelin nimittäin kertoa teille, uhkaavasti lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi, lyhyen tarinan siitä kuinka minä ja Iina tapasimme.

DÖN-DÖN-DÖÖ!

Vuosi 2010 lähestyi loppuaan. Olin toista kertaa muuttamassa pois kotoa, tällä kertaa en tosin omaan vuokra-asuntoon Keravalla, vaan opiskelijasoluun Kannelmäessä, kun tajusin että kaiken muuttotohinan ja pakkaamisen keskellä en ollut yhtään ajatellut että missä minä viettäisin kuluvan vuoden viimeiset minuutit. Nyt pukkasi kiirettä.

Pari puhelua myöhemmin ongelma oli ratkaistu. Istahdin koneelleni ja kirjauduin Facebookiin. Ilmoitusikkuna hohti, tällä kertaa lohduttavan, punaista väriään. Olin saanut kavereitteni kautta kutsun jonnekkin minulle enimmäkseen entuudestaan tuntemattomien ihmisten järjestämiin juhliin, Vantaan peräpukamille. Hyväksyttyäni kutsun päätin ohimennen selata osallistujalistan läpi, ja kuinka ollakkaan, eräs nainen pisti silmään. Iina Laura. Hämmennyin. Oliko naisen sukunimi oikeasti Laura? Mitä vi**ua, totesin itsekseni ja jatkoin pakkaamista.

Muutamaa päivää myöhemmin, uudenvuodenjuhlissa, havahduin siihen että tuo oudolla sukunimellä varustettu nainen kirjaimellisesti tarrasi minusta kiinni, työnsi kielensä kurkkuuni, ja vasta sitten esitteli itsensä. En tiedä oliko nainen yhtä huono iskemään kuin minä, vai oliko tuo suunniteltu veto. En tiedä vaikuttiko asiaan silloinen 25-30cm pitkä irokeesini, se että olin katsellut tuon jumalaisen, pienen, kovaäänisen blondin tanssimista viimeiset puoli tuntia, tai mahdollisesti se pieni hymy jonka tälle aikaisemmin vilautin pelatessani vielä biljardia jätkien kanssa. Ei sen väliä, olin lumoutunut. Tuo oli mielestäni toimivin koskaan näkemäni tapa tehdä vaikutus.

Siitä se sitten lähti. Kuten varmaan tiedättekin, olemme nykyään onnellinen pieni jo toista lasta odottava perhe. Iina on ollut elämäni suola, aurinko, lihamureke ja voimanlähde jo pari vuotta, enkä osaa tässä vaiheessa sano enää muuta kuin ”lälläslää, se on mun!”

P.S. Sen kummempaa nuoruuspostausta multa/musta ei ole tulemassa, mutta lohdutukseksi voin tarjota tämän:

Meillä on ollut tosi rento ja kiva viikonloppu vaikka Otto olikin eilen töissä. Ollaan syöty hyvää ruokaa, otettu rennosti ja vietetty aikaa yhdessä. Eilen oli tosiaan se meidän oikea vuosipäivä ja vaikka me ei oltu sovittu että enää viime viikkoisen ravintolaillallisen jälkeen juhlittaisiin sitä mitenkään, oli Otto ostanut mulle mun ihka ensimmäisen oman ruukkukukan ja mä olin kasannut Otolle pienen herkkupakkauksen ja askarrellut kortin. Olin iloisesti yllättynyt kun Otto astui ovesta sisään kukkapaketin kanssa, nyt vaan toivotaan että onnistun pitämään kukan hengissä nimimerkillä edellinen huonekasvini kaktus  kuoli 1-vuotiaana homehtumiseen vaikka kastelin sitä kerran kahdessa kuukaudessa.

Tietenkäänhän mä en muistanut mun ihanaa kukkaa kuvata tänään, mutta täytyy koittaa jos vaikka huomenna muistaisin. Se on valkoinen ja söpö!  Oton paketin sen sijaan kuvasin perusteellisesti jo eilen sitä paketoidessani, ja kortistakin nappasin kuvan:

Ostin Otolle tuollaisen brittiläisen erikoisoluen joka kuulemma oli hyvää, sitten jotain Club-Mate Colaa, amerikkalaisia buffalo wings -maustettuja pretzeleitä, pari Oton lempparimentosta ja purkillisen hernaria. Herra vaikutti olevan paketin sisältöön enemmän kuin tyytyväinen! Mä maistoin noita pretzeleitä ja ne oli ihan yli hyviä (tietenkin, olihan niissä rasvaa ja suolaa vaikka muille jakaa!). Ton hernarin laitoin lähinnä vitsillä mutta se olikin oikeasti Otolle tosi mieleinen, haha! Illalla käytiin vielä kahdestaan saunassa.

Masujuttuja mä höpöttelinkin jo perjantaina jonkinverran, mutta tänään kun tuli uusi viikko täyteen niin ajattelin kuitenkin muodon vuoksi laittaa masukuvaakin ja vertausta Tiaramasuun samoilla viikoilla. Mitään kovin uutta kerrottavaa ei ole perjantain jälkeen tullut, paitsi että vauva-vauhdikas jatkaa mun pahoinpitelyä entistä ronskimmin ottein. Pariin kertaan on joutunut jo puremaan huulta kun kylkiluut on saaneet kyytiä mutta eiköhän se tästä! Enimmäkseen liikkeet tuntuu edelleen vain hassulta ja söpöltä ja on ihanaa seurailla masukaverin toimintaa. Siinä missä Tiaralla muistan havainneeni jonkinlaista rytmiä liikkeiden määrässä ja kellonajoissa, on tämä pikkutyyppi ihan toista maata. Tän tyypin mentaliteetti tuntuu olevan että äitiä monotetaan 24/7!

Tänään ollaan vaan leikitty legoilla Tiaran kanssa ja hengailtu muuten vain, nautittu yhteisestä vapaapäivästä. Ainiin yksi tosi hassu juttu on tapahtunut tämän viikonlopun aikana! Tiara on alkanut juomaan maitoa! Neiti vaan perjantaina aamulla alkoi yhtäkkiä hokemaan että ”maitooo maitoo maitoooo, antaa!” ja mä päätin varovaisesti antaa Tiaralle pienen mukin pohjallisen verran maitoa. Tipa kiskaisi sen ykkösellä alas ja halusi lisää, ja nyt Tiara onkin siitä asti juonut ruokajuomana pelkkää maitoa. Kai se luovuttaminen ilmeisesti on paras keino kun yhtäkkiä Tiara sitten alkoikin juomaan itse maitoa kun lakattiin yrittämästä! Mä oon kyllä tosi tyytyväinen, täytyy toivoa että Tipan maitoinnostus jatkuu tästä eteenpäinkin.

Eikös olekin hieno legotorni?! Mä oon ihan koukussa legoilla rakentamiseen, me rakennellaan Tiaran kanssa joka päivä varmaan ja välillä monta tuntia putkeen. Tiara ei ole osoittanut mitään kyllästymisen merkkejä noihin eläintarhalegoihin mutta mä kaipaisin jo vähän vaihtelua. Olisi kiva rakennella vaikka niitä söpöjä pinkkejä kakkuja ja leivoksia, tai sitten leikkiä vaikka niillä prinsessalegoilla. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa vaikka laajentaisi lego-kokoelmaa! Mitkä on teidän lasten suosikkiduploja, vinkkejä otetaan vastaan!

Mä voisin alkaa nyt tekaisemaan hedelmäsalaattia tuoreesta mangosta, mandariineista, viinirypäleistä ja banaanista. Ensi viikolla mulla on suunnitelmissa toteuttaa vihdoinkin se ruokapostaus pt. 3 kun sitä on toivottu kovasti ja ajattelin pitää myös taas jonkinlaista ruokapäiväkirjaa sitä varten kun sitäkin pyydettiin. Lisäksi pitäisi tehdä valmiiksi se meikkipostaus kun oon jo kuvatkin ottanut sitä varten, mutta jotenkin mä vain halusin kirjoittaa tällä viikolla enemmän ja pohtia vähän syvällisempiä juttuja kuin meikkejä! Kiitokset kaikille jotka ottivat kantaa eiliseen kaksikielisyyspostaukseen, oli mahtavaa lukea teidän kaikkien kokemuksia ja tarinoita ja mä jatkankin pian teille vastailua. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3