*Pyörät saatu bloginäkyvyyttä vastaan Polkuped.fi -verkkokaupasta, joka on pitkäaikainen yhteistyökumppanini.

Meidän esikoinen oppi pyöräilemään neljävuotiaana toissa keväänä, ja tänä keväänä oli sitten keskimmäisen vuoro opetella polkemaan potkuttelun jälkeen. Kaikki kolme lasta saivat Polkupedista uudet menopelit alleen, ja postauksessa on luvassa asiaa niin ensipyörästä yksivuotiaalle, ensimmäisestä polkupyörästä, kuin isompaan renkaiden tuumakokoon siirtymisestäkin. Lisäksi tutustutaan vähän siihen, millainen pyöräilykypärä on lapselle paras ja turvallisin.

Potkupyörä 1-vuotiaalle? Ehdottomasti!

Moni miettii mikä on hyvä ikä hankkia lapselle ensimmäinen potkupyörä. Täytyy sanoa, että meillä se ”hyvä ikä” on aikaistunut jokaisen lapsen myötä. Siinä missä esikoinen sai ensimmäisen potkupyöränsä 3,5-vuotiaana vuonna 2015, keskimmäinen sai potkupyörän 2-vuotiaana, ja nyt kuopukselle se hommattiin jo 1-vuotiaana. Mikään pakkohan potkupyörää ei ole hankkia heti vauvavuoden jälkeen, meilläkin molemmat tytöt oppivat suunnilleen samanikäisinä lopulta pyöräilemään, vaikka toisella oli rutkasti enemmän potkupyöräharjoittelua takanaan. Lapsi kuitenkin nauttii suunnattomasti siitä että pääsee liikkumaan itse ja harjoittelemaan isojen mukana, ja siksi meilläkin on aikaistunut tämä potkuttelun aloitus jokaisen lapsen kohdalla.

Potkupyörä vai polkupyörä apurattailla?

Kaikki asiantuntijat suosittelevat ehdottomasti potkupyöräilyä mieluummin kuin kolmipyöräistä, tai polkupyörää apurattailla. Syy tähän on se, että potkupyörällä oppii tasapainon, ja näin pyöräilemään oppiminen on aikanaan helpompaa, kun ei tarvitse opetella kuin se polkeminen. Apurattaiden kanssa tasapainoa ei tarvitse harjoitella, jolloin se taito ei luonnollisestikaan kehity. Potkupyörällä voi opetella myös jarruttamisen, mikäli potkupyörästä löytyy käsijarrut. Apurattaat on ainakin täällä meillä päin kadonneet lähes kokonaan katukuvasta, ja teillä viilettää potkupyöräilijöitä, ja yhä pienempiä ja pienempiä pyöräilijöitä.

Lisäksi esimerkiksi Pukyn laadukkaissa potku- ja polkupyörissä on kaikissa käsijarru, eli jarruttamisen voi opetella jo potkupyöräillessä ja sitten vain jarruttaa samalla tavalla polkupyöräillessä.  Pukyn polkupyörissä jarru on sopiva lapsen voimille, eikä liian jäykkä. Apurattailla harjoitellessa lapsella ei ole mahdollisuutta oppia esimerkiksi kääntyessä kallistamaan pyörää oikeaan suuntaan, sillä apurattaat vaativat kallistuksen juuri päinvastaiseen suuntaan. Tämä voi hämmentää, ja hidastaa oikean liikkumisen oppimista myöhemmin. 

Millainen potkupyörä on paras aloittelijalle?

Potkupyöriä on hurjasti erilaisia, ja tärkeintä on vaan se, että löytää juuri sen omalle lapselle sopivan vaihtoehdon, oli ikä mikä hyvänsä. Tärkeää on ehdottomasti pyörän oikea koko lapsen pituuteen suhteutettuna. Lapsen iästä riippuen on muutama eri vaihtoehto. Ehkä Suomen suosituin potkupyöriä valmistava merkki on Puky, ja Pukyn potkupyöristä meillä onkin kokemusta neljästä eri mallista. 1-vuotiaalle suosittelen Pukylinoa tai Wutschia, jollaisen meidän 1v nyt sai. Pukylino on kaikkein yksinkertaisin malli neljällä pyörällä, ja Wutschissa taas on hieman keikkuva ohjaustanko, jonka ansiosta lapsi saa paremmin harjoiteltua ohjausta. Molemmissa malleissa on kääntyvä ohjaustanko, ja ne ovat kevyitä ja hyviä istua.

Hieman isommalle lapselle (n. 1,5-vuotiaasta alkaen) sopii sitten Pukyn varsinaiset kaksipyöräiset potkupyörät, joista löydät juttua esimerkiksi mun aiemmista blogipostauksista täältä ja täältä.

Minkä ikäinen lapsi voi opetella pyöräilemään?

Tästä ei ole olemassa mitään ikäsuositusta. Potkupyörän kanssa ketterät lapset voivat hyvin oppia jopa 2- tai 3-vuotiaana polkupyöräilemään ilman apurattaita. Meillä molemmat lapset on olleet melko varovaisia alkuun potkupyörän kanssa. Sitten kun se varmuus on löytynyt potkutteluun, he ovat halunneet siinä välissä yhden kesän potkutella rauhassa menemään, ja vasta sitten ovat olleet omasta mielestään valmiita polkupyöräilemään. Me ollaan kuunneltu tässä asiassa lapsia ja heidän toiveita. Molemmat ovat saaneet polkupyörän juuri silloin kun ovat itse sitä toivoneet. Viime kesänä oltaisiin jo voitu kokeilla polkupyöräilyä, mutta vauvavuosi vei mennessään, ja lapsi itse oli tyytyväinen sopivan kokoiseen potkupyöräänsä, ja se ajatus polkupyörästä vaan sitten jäi. Tänä keväänä hän sanoi itse, että haluaisi oman polkupyörän, joten otettiin se heti asiaksi.

Veikkaan, että kuopus saattaa aloittaa pyöräilyn opettelun jo paljon aiemmin kuin meidän isommat tytöt, sillä hän on jo nyt niin ketterä tuon potkupyöränsä kanssa, ja hän on muutenkin kunnon hurjapää. Mutta katsotaan miten käy.

Ensimmäinen polkupyörä – mitä on hyvä ottaa huomioon?

Kun lähdetään ostamaan ensimmäistä polkupyörää, kaikkein tärkeintä on se, että pyörä on lapselle sopiva. Meillä on kokemusta omien lasten kanssa ensimmäisen pyörän kohdalla kahdesta eri merkistä, Frogista ja Pukysta. Molempia voin suositella lämpimästi, ja molemmissa on myös suuria eroavaisuuksia. Lopulta kyse on lapsen omista mieltymyksistä, itse en osaa ainakaan laittaa niitä paremmuusjärjestykseen, ne ovat vain erilaisia. Ensimmäisessä pyörässä ei kannata olla kasvunvaraa, vaan pyörän tulee olla juuri oikean kokoinen pyöräilijälle. Ihan ensimmäisenä pieni pyöräilijä kannattaa siis mitata.

Frog lyhyesti:

Englantilainen pyörämerkki Frog eroaa muista siinä, että sen pyöristä katsotaan sopiva koko sisäjalan pituuden mukaan. Frog-pyörää valitessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon myös lapsen ikä ja koko pituus, sillä merkin omat arviot on ehkä aavistuksen varovaisia. Sisäjalan pituuden mukaan esimerkiksi meidän keskimmäiselle olisi ollut hyvä 14-tuumainen pyörä, mutta sovittaessa se oli aivan liian pieni. 16-tuumainen oli hänelle parempi, vaikka hän ei erityisen pitkäkoipinen olekaan.

• Unisex-mallit, pyörät kiertävät perheessä hyvin lapselta toiselle, sillä niitä ei ole erityisesti suunnattu millekään sukupuolelle tyylillisesti.
• Super kevytrunkoiset pyörät – 14-tuumainen pyörä painaa esimerkiksi vain 6,3kg joten lapsen on helppo nostaa pyörä itse ylös kaatuessa
• Oma patentoitu poljinjärjestelmä
• Ei jalkajarrua, vaan etu- ja takakäsijarru. Todella helpot käyttää lapselle joka on opetellut jarruttamisen potkupyörän avulla, eihän siinäkään nimittäin ole jalkajarrua.
• Valmistetaan Iso-Britanniassa.
• Kestävä valinta ja hyvä jälleenmyyntiarvo.

Puky lyhyesti:

Pukyn pyöriä saa monessa eri koossa, ja ne ovat luonteva valinta lapselle joka on potkupyöräillyt aiemmin, sillä merkin ominaisuudet ovat jo tuttuja. Pukylla on tosiaankin olemassa välikokoja, jotka ovat harvinaisempia, kuten 18″ pyörät. Meille tuli juuri nyt esikoiselle tämä 18″ pyörä, joka on hänelle ihan mahtavan sopiva. 20″ olisi ihan liian iso, ja 16″ alkoi olla jo vähän pieni.

• Pukya saa useissa eri malleissa, väreissä ja hintaluokissa
• Kaikki pyörät valmistetaan Saksassa
• Kestävä valinta ja hyvä jälleenmyyntiarvo
• Ei niin kevyt kuin Frog

Miten 5-vuotias oppi pyöräilemään?

Kun 5v sai pyörän alleen ensimmäistä kertaa, häntä jännitti liikkeellelähtö, sekä jarrutus. Polkeminen ja tasapaino sen sijaan löytyivät heti. Ekalla kerralla hän jaksoi keskittyä ehkä puolisen tuntia. Aina avustettiin Oton kanssa vuorotellen liikkeellelähdössä, ja hän pysähtyi aina päästämällä jalat polkimilta, mutta polkeminen vauhdissa onnistui ihan ilman apua alusta asti.

Tokalla kerralla hän oppikin sitten ihan itsekseen pyöräilemään. Mä touhusin taaperon kanssa pihalla, ja hän pyöräili itsekseen pihatiellä meidän pihan vieressä  (johon ei pääse autoja). Siinä kun hän sai rauhassa harjoitella ilman äidin tai isin sähellystä, alkoi liikkeellelähtökin sujumaan, ja pian hän jo polki hurjaa vauhtia, ja jarrutti kumit sutien. Hän on pyöräillyt sen jälkeen joka päivä varmaan pari tuntia, ja ollaan jo pari kertaa käyty lenkilläkin yhdessä niin, että tytöt on olleet pyörillä. Oppiminen oli siis ”Lätt såm en plätt” niinkuin meidän lapset sanoo. Esikoisen pyöräilemään oppimisesta voi lukea TÄÄLTÄ.

Vinkit pyöräilyn opetteluun

Jokainen lapsihan on oppijana ihan erilainen, toisilla kestää kauemmin ja toiset oppivat heti. Toiset kaipaavat enemmän vanhemman tukea, ja sitä että vanhempi pitää kiinni ja on siinä henkisenä tukena. Toiset taas kaipaavat enemmän rauhaa ja sitä, että saavat opetella itsekseen omassa tahdissa. Meilläkin on perheessä ihan erilaisia oppijoita, ja meidän vanhempina pitää kunnioittaa sitä lapsen omaa tapaa oppia, sekä muistaa kannustaa, mutta ei koskaan painostaa.

Aika äkkiä sitä huomaa lapsesta, millä mielellä hän on pyöräilyn suhteen. Jos lapsi kyllästyy harjoitteluun, eikä halua harjoitella uudelleen, kannattaa antaa hetki aikaa, kyllä se innostus sieltä vielä tulee. Kaatumista ei kannata pelätä, ja jos lapsi kaatuu, ei kannata tehdä siitä isoa numeroa heti, vaan katsoa miten lapsi itse suhtautuu. Vaikka tekisi mieli huutaa että ”apua apua herranen aika sattuiko sua” niin kannattaa vaan olla ihan rauhassa ja kysyä, miten kävi, ja toimia sitten sen mukaan.

Jos lasta tukee pyöräillessä, ei kannata pitää kiinni ohjaustangosta tai pyörästä ylipäätään, vaan antaa lapsen ottaa se tasapaino itse. Pyörästä ei kannata pitää kiinni ollenkaan vaan lapsesta. Jos pidät pyörästä kiinni, niin lapsi ei opi hallitsemaan omaa kehoaan pyörän kanssa. Pidä lapsen hartiaseudulta kiinni kevyesti, mutta anna lapsen hakea tasapaino itse. 

Siirtyminen ensimmäisestä polkupyörästä suurempaan pyörään

Lapselle sopiva ajoasento on selkä pystyssä, eli jos ohjaustankoon joutuu hirveästi kurkottelemaan, pyörän runko on yksinkertaisesti liian iso. Ohjaustangon pitäisi olla suunnilleen lapsen hartioiden levyinen. Jos lapsi pystyy istumaan pyörän satulassa niin, että toinen jalka yltää alempana olevalle polkimelle ja toinen maahan, satulan korkeus on sopiva. Eli molempien jalkojen ei tarvitse yltää kokonaan maahan. 

Yleensä pyöriä saa tosiaankin 12″ koossa, 16″ koossa ja 20″ koossa, mutta Frogilta löytyy myös 14″ pyöriä ja Pukyltä 18″ pyöriä. Tämä 18″ pyörä on nyt käytössä meidän kuusivuotiaalla, jolta pituutta löytyy 115cm. Joidenkin taulukoiden mukaan hänelle sopisi myös 20″ pyörä, mutta oikeasti se on kyllä ihan hurjan iso vielä, kun tämäkin pyörä näyttää hänellä niin suurelta. Jalat kyllä yltävät maahan, mutta isomman pyörän kanssa hän joutuisi kurkottelemaan ohjaustankoa ihan liikaa. Hän tuntee itse juuri tämän koon itselleen parhaaksi, ja tällä mennään. Meillä on onneksi se hyvä, että pyöriä ei tarvitse ostaa vain yhdelle, vaan ne menevät sitten pikkusiskoille vielä käyttöön, eli ei haittaa vaikka tämä koko jäisikin nyt vain yhden vuoden jutuksi.

Parhaat pyöräilykypärät lapselle

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä asiaa pyöräilykypäristä. Kypärähän on pyöräilijän tärkein varuste, ja siihen kannattaa satsata. Kypärä on tärkeä pukea oikein päähän, ja mallin kannattaa olla mahdollisimman syvä ja hyvin säädettävä, jotta se on oikean kokoinen. Meidän lapsilla on päässään Polkupedistä saadut Ked-merkkiset kypärät, joita saa monissa eri väreissä ja malleissa. Ked-kypärissä on takana vilkkuva valo, ja ne tulevat syvälle päähän, ja suojaavat hyvin joka puolelta. Taaperolla on Ked Meggy-kypärä S-koossa mustana. Hän rakastaa omaa kypäräänsä ja haluaisi pitää sitä koko ajan päässä. Ked-kypärät on siitä myös kivoja, että niissä ei ole sitä vaaraa, että iho jäisi lukitusmekanismin väliin. Siinä kohdassa on pehmuste, ja lukitusmekanismi on sellainen, että iho ei mitenkään voi jäädä sinne väliin.

Isommilla tytöillä on toisella Ked Meggy K-star heijastinkypärä, sekä toisella Ked Kailu -kypärä. Molemmat on hyviä, kevyitä ja tytöt osaavat itse laittaa ne päähän ja ottaa pois. Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että kypärä on aina oikein päähän laitettu.

HUH, sellainen tietopläjäys pyöräilystä! Jos teillä on jotain kysyttävää, niin kysykää ihmeessä!

Polkupedistä vielä sen verran, että heillä on ihan mahtava systeemi: he kunnostavat ja myyvät eteenpäin myös vanhat heiltä ostetut Puky-potkupyörät (huom! tällä hetkellä siis vain potkupyörät, ei polkupyöriä). Eli kun tilaat Polkupedistä sitten vanhan potkupyörän tilalle uuden isomman, voit palauttaa vanhan potkupyörän uuden pyörän laatikossa Polkupedille, ja saat vähintään 50% takaisin vanhan potkupyörän hinnasta. Tämä on ihan uusi juttu heillä, joka on tullut tänä keväänä, ja lisää tästä voi tiedustella esim. heidän nettisivujen chatissa, josta saa nopeasti vastauksen.

Polkuped on suomalainen perheyritys, joka keskittynyt lasten ulkoiluun ja harrastamiseen. Polkupedin tarina on alkanut juuri Pukyn potkupyöristä, ja laajentunut sitten kaikkeen muuhunkin ulkoiluun! Polkupedin takana on aivan ihania ihmisiä, joilta saa super asiantuntevaa ja henkilökohtaista palvelua. 

Me käytiin eilen tsekkaamassa Kansallismuseon uusi Barbie The Icon -näyttely sen VIP-avajaisissa, ja voi vitsit meillä oli KIVAA! Oli ihanaa uppoutua hetkeksi barbien maailmaan kolmestaan meidän isojen tyttöjen kanssa, ja olla ihan rauhassa. Avajaiset olivat tupaten täynnä ihmisiä, siis ihan jäätävä tungos, mutta tytöt jaksoivat hurjan hienosti odottaa vuoroa eri vitriinien edessä, ja kierrettiin jokaisen barbien luona kaikessa rauhassa. Näyttely oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, ja mietittiin jopa tyttöjen kanssa, että mennään vielä toisen kerran tsekkaamaan se kesän aikana, kun siellä on vähemmän ihmisiä.

Me ollaan kaikki kolme ihan Barbie-faneja, ja mä olen siitä fiiliksissä. Välillä jo näytti siltä, että Barbie on häviämässä taistelun Bratzeille ja Monster High -nukeille, mutta Barbie on ottanut ainakin meidän perheessä kovan kirin. Tällä hetkellä barbieleikit on ulkoleikkien lisäksi kaikkein suosituin leikki isommilla tytöillä. Kuopuskin tykkää jo leikkiä barbeilla, ja eilenkin hän leikki barbietalon leikkikeittöllä, ja muka syötti suoraan kattilasta ruokaa barbien pikkuvauvalle teatraalisten maiskutusten kera.

Mä keräsin pienenä itse barbeja, sekä barbien huonekaluja ja muita, ja meillä on edelleen niitä paljon tallessa. Tytöt olivatkin innoissaan, kun tunnistivat näyttelystä muutamia barbeja, joita meillä on kotona. Lisäksi meillä on vieläpä muutama mun tädin vanha barbienukke, joten myös 80-luvun barbiet näyttivät tutuilta tyttöjen mielestä. Ihmeteltiin yhdessä ihka ensimmäistä barbieta, jonka olin toki nähnyt kuvista ennenkin, mutta en livenä. Siellä oli alkuperäispakkaukset ja kaikki tallella! 70-luvun pahviset ensimmäiset Malibu-talot ja United Airlinesin lentokoneet olivat niin symppiksiä, ja se kehitys vuosien aikana ihan huimaa.

Me ihasteltiin läpi upeat muotinuket, kuningattaret ja prinsessat, näyttelijät ja fantasia-asut. Kovasti tytöt yrittivät etsiä myös barbieta Suomen kansallispuvussa, mutta sitä ei löytynyt, vaikka niin moni muu kansallisuus olikin edustettuna, mukaan lukien Ruotsi kahdesti. Mutta tytöt sitten viisaina totesivat, että tuo viikinki-asuinen barbie voi olla sitten Suomen barbie, koska onhan Suomessakin ollut viikinkejä.

Eilinen reissu oli niin ihana, ja kotimatkalla tytöt puhua pälpättivät niin iloisina erilaisista barbeista ja kaikesta mitä olivat nähneet. Vaikka on ihanaa olla koko perhe yhdessä, on ihan uskomattoman tärkeää myös huomioida lapsia erikseen. Vaikka pyrin joka päivä ottamaan sen oman hetken jokaisen lapsen kanssa erikseen, on ihanaa myös viettää välillä ihan kunnolla aikaa niin, että keskittyy vain isompiin tyyppeihin. Se on tärkeää sekä heille, että meille vanhemmille. Ihanaa kun he ovat jo niin isoja, että voi oikeasti keskittyä rauhassa siihen mitä on tekemässä, keskustella ajatuksella siitä mitä näkee, ja sitten vielä muistella niitä juttuja yhdessä.

Kesällä on kyllä ihan pakko tehdä pari muutakin museo- ja kulttuurireissua, ihan vain isojen tyttöjen kesken. Siitä tulee varmasti huippua!

Mä suosittelen näyttelyä kyllä ehdottomasti kaikille, jotka ovat leikkineet barbeilla pienenä, tai joiden kotoa löytyy pieniä tai isompia barbiefaneja. Mulle se oli ainakin tosi ihana kokemus, ja meidän 5- ja 6-vuotiaille myös. Näyttely on auennut tänään Kansallismuseossa, ja se on siellä koko kesän ajan.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Me ostettiin kuopukselle matkarattaat loppuvuodesta, kun kaivattiin sellaisia rattaita, jotka säilyvät aina auton takakontissa, jotka on kätevä kasata yhdellä kädellä, ja jotka eivät vie tilaa yhtään. Huolellisen googlettelun ja muutaman testikierroksen jälkeen me päädyttiin tilaamaan superpienet Babyzen Yoyo+:t mustalla rungolla ja mustilla kankailla, eli all blackina. Tässä postauksessa siis luvassa meidän perheen Babyzen Yoyo+ kokemuksia.

Babyzen Yoyo+-rattaat painavat vain 6,2kg, ja ne saa ottaa lentokoneen käsimatkatavaroihin mukaan useimpien lentoyhtiöiden lennoilla. Me ostettiinkin rattaat viime syksynä silloin, kun suunniteltiin ensimmäistä perhelomaa kuopuksen kanssa. Silloin rattaat eivät päässeet lomailemaan, niinkun ei mekään, mutta parin kuukauden sisään koittaa meidänkin matkisten aika tulla mukaan lentokoneen matkustamoon.

Babyzen Yoyo+ kasattuna & matkustaessa

Tähän asti rattaat ovat tosiaan olleet suurimman osan elämästään meidän auton takakontissa, ja käytössä lähinnä shoppaillessa tai tapahtumissa, sekä Oulussa. Takakontista ne on helppo yhdellä kädellä kasata parissa sekunnissa. Ne on myös helppo laittaa takaisin pieneksi paketiksi, ja nostaa sinne takakonttiin. Babyzen Yoyo+-rattaissa on myös kantohihna, jonka avulla 6kg rattaita voi kantaa kuin laukkua. Tämä on erityisen kätevää lentokoneen lisäksi myös esimerikiksi silloin, kun on rattailla liikenteessä julkisilla, ja bussissa ei vaikka ole tilaa rattaille. Sen kun vaan rattaat yhdellä kädellä kasaan ja penkille istumaan taaperon kanssa. Vauvan kanssa tämä ei ehkä toimi ihan yhtä hyvin.

Babyzen Yoyo+ vastasyntyneelle

Rattaita voi käyttää vastasyntyneestä asti, sillä niihin saa liitettyä kopan kiinni, jolloin vastasyntynyt on myös kasvot työntäjään päin. Vaunukoppa ei levennä rattaita yhtään, vaan ne säilyvät edelleen super kompakteina. Lisäksi näihin saa liitettyä turvakaukalon travel systemillä, mikä on tärkeä juttu. Babyzen Yoyo+:t olisivat olleet super kätevät siis meillekin jo heti syntymästä asti, mutta erittäin käyttökelpoiset on olleet sieltä 6kk+ iästä alkaen myös. Ilman koppaa suositus on siis puoölivuotiaasta alkaen, koska selkänojaa ei saa ihan täyteen makuuasentoon asti, vaikka aika alas se meneekin.

Mikäli meidän kuopuksella olisi vähän nuoremmat isosiskot, olisin iloinen myös siitä, että rattaisiin saa kiinni seisomalaudan. Meillä ei sille ole tarvetta, mutta kätevä ominaisuus anyway, eikä niin yleinen välttämättä näissä minikokoisissa rattaissa. Itse asiassa en tiedä toisia käsimatkatavaroihin mukaan otettavia rattaita, joihin seisomalaudan saisi kiinni.

Babyzen Yoyo+ talvella & maastossa

Otettiin rattaat käyttöön juuri ennen talvea, ja talvellakin ollaan jonkin verran käytetty niitä lyhyiden siirtymämatkojen verran ulkona. Loskassa ne eivät kertakaikkiaan halua kulkea, mutta muuten ovat hanskanneet ihan kaikenlaiset maastot. Pikkukivet, mukulakivet, asfaltin ja soran, joka puolella liikkuu. Ihan loistavat menopelit kaikkeen muuhun, paitsi talvilenkkeilyyn tai johonkin metsässä patikoimiseen. Ne ovat tosi hiljaiset, ja liikkuvat pehmeästi kynnysten, tiekiveysten ja sporakiskojen ylitse.

Babyzen Yoyo+-rattaisiin on olemassa melko kattava lisävarustevalikoima, ja ensi syksyksi/talveksi varmaankin hommaan niihin merkin oman lämpöpussin. Meidän oma jättikokoinen lämpöpussi ei niihin mitenkään mahdu, vaikka rattaat istujalle tilavat ovatkin. Rattaiden painoraja on 18kg, joten ne pysyvät ainakin meillä varmasti käytössä vielä pitkään, kun meidän viisivuotiaskin voisi niissä painon puolesta vielä istuskella. Tavarakorin painoraja on 5kg, ja se on aika pieni. Sinne mahtuu juuri ja juuri meidän hoitolaukku, eikä muuta. Ostosten kuljettamista varten näitä ei siis ole tehty. Mutta onneksi isommat ostokset me tehdään aina autolla, niin ei ole tarvetta näissä rattaissa suurelle tavaratilalle.

Babyzen Yoyo+ tuntuma työntäessä

Rattaat ovat todella ketterät, ja ohjaaminen onnistuu vaikka yhdellä kädellä (tai sormella). Ne tottelevat työntäjäänsä oikein hyvin, ja mun mielestä ne tuntuvat tukevalta, vaikka kevyet ovatkin. Renkaat ovat näppärät, ja vaikka niitä ei voi lukita paikoilleen, ne eivät tosiaankaan jumitu pieniin epätasaisuuksiin. Meidän vanhat Zeldalla olleet matkarattaat jumittuivat aina esim. sporakiskoihin ja oikein tökkäsivät niin että säikähdin, joten tosi kiva että näillä meno on niin tasaista.

Työntökorkeus on melko matala, koska ei yksinkertaisesti noin pieneen pakettiin voi ihan hurjan pitkää työntöaisaa laittaa. Mutta sekä multa, että Otolta työntely sujuu kuitenkin ongelmitta ja oikein mukavasti. Otto on 180cm pitkä, eli häntä reilusti pidemmille en tiedä olisivatko rattaat enää niin kovin mukavat työntää. Mutta siinä pitääkin sitten valita, että mikä ominaisuus on tärkein.

Ottaisinko Babyzen Yoyo+ rattaat ainoiksi rattaiksi?

Jos me asuttaisiin jossain, missä ei ole kunnon talvea ollenkaan, mä voisin ottaa Babyzen Yoyo+:t mahdollisesti jopa ainoiksi rattaiksi. Ne ovat niin ihanat, ja varsinkin nyt kesän tullessa varmasti suurimmaksi osaksi liikutaan niillä, ja ainoastaan lenkkeillessä käytän isompia rattaita. Isommat rattaat on meillä myös päiväunikäytössä, sillä tottakai tilavissa rattaissa on mukavampaa nukkua useamman tunnin unet, kuin pikkuruisissa matkarattaissa. En ole huomannut itse eroa päiväunien pituudessa eri rattaiden välillä, mutta mun oma järki sanoo että tilavissa rattaissa on pidemmän päälle parempi nukkua toistuvasti.

Babyzen Yoyo+ nopeat plussat ja miinukset

+ Edulliset, pelkät rattaat vain 429€

+ Super pienet ja kevyet, kasattuna mitat vain 52 x 44 x 18 cm & paino vain 6,2kg

+ Mukana tulee sadesuoja ja kuljetuslaukku rattaille

+ Kaunis ja yksinkertainen ulkoasu, joka muunneltavissa omien mieltymysten mukaan

+ Hyvä jälleenmyyntiarvo

– Liian mini tavarakori

Rattaita myydään monessa eri kaupassa, kivijalkaliikkeistä esim. Vaunuaitassa, ja nettikaupoista esim. Babyshopissa ja Jollyroomilla on Babyzen Yoyo+ valikoimissaan.

Me ollaan kyllä oltu näihin kertakaikkisen tyytyväisiä, ja uskon että nämä ovat meillä käytössä niin kauan kuin rattaita käytetään ylipäätään. Onko teillä omia Babyzen Yoyo+ kokemuksia? Oletteko kokeilleet vaunukoppaa tai seisomalautaa? Musta olisi hienoa jos postaus laajenisi kommenttiboksiin, niin joku tietoa etsivä löytäisi sieltä sitten lisää teidän kokemuksia!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ifolorin kanssa.

Meidän perheessä kuvalahjat ovat suosittuja lahjoja isovanhemmille, sillä ne ovat helppo tapa osoittaa rakkautta, ja niistä saa tehtyä yksilöllisiä ja merkityksellisiä. Elämän rakkaille ihmisille on ihanaa antaa merkityksellinen lahja, joka kertoo kuinka tärkeä lahjan saaja on. Mun äiti on saanut kokea mummunakin jo seitsemän äitienpäivää, ja joka vuosi me mietitään yhdessä lasten kanssa, miten tänä vuonna muistettaisiin rakasta mummua, ja mikä olisi kiva äitienpäivälahja mummolle.

Tänä vuonna mietittiin lasten kanssa lahjaideaa, ja päätettiin tehdä mummulle kuvakirja. Yhdeksi joululahjaksi ollaan annettu jo monena vuonna äidille lasten valokuvista tehty kalenteri, ja nyt haluttiin tehdä jotain vielä yksilöllisempää: oma kuvakirja meidän talvesta, arjesta Helsingissä ja lasten tärkeistä hetkistä mummun kanssa. Suunniteltiin kirjan sisältö ja kirjaan lisättävät kuvat yhdessä lasten kanssa, ja kirjoitin tekstit kirjaan heidän sanojen pohjalta. Kirjan viimeiselle sivulle lapset saivat kirjoittaa omin kätösin omistuskirjoitukset mummulle.

Nykymaailma on niin digitaalinen, että ainakin mun mielestä on aina aivan ihanaa saada käsinkosketeltavia kuvia, joita voi selata oikeasti fyysisinä esineinä. Lapsetkin rakastavat katsella paperikuvia ja kuvakirjoja, joita meille on omaankin kotiin siunaantunut jo useampi kappale. Kuopukselle tehtiin yhdeksi joululahjaksi itse kuvakirja Ifolorin kuvakirjaohjelmalla: Novan oma kirja, joka on joulusta asti ollut hänen lempikirjansa. Pienestä taaperosta on ihanaa katsoa kuvia omasta perheestä, omasta itsestä ja tutuista ihmisistä, sekä nimetä heitä.

Mun äiti on meille kaikille hurjan tärkeä ja rakas pitkästä välimatkasta huolimatta, ja vaikka hän näkee päivittäin meitä videopuheluissa, blogissa ja whatsappissa lähetetyissä kuvissa, on ihanaa antaa hänelle tällainen konkreettinen lahja, jota selaillessa hän voi muistella niitä rakkauden täyteisiä hetkiä joita ollaan yhdessä vietetty. Veikkaan että myös lapset selaavat jatkossa kirjaa aina innolla, kun lähdetään Ouluun ja käydään mun äidin luona kyläilemässä. Vaikka kuvakirja on lahja juhlahetkellä, on siitä varmasti eniten iloa äidille arjessa, ja silloin kun ikävä yllättää ihan tavallisena tiistai-iltana.

Kuvakirjan tilaaminen Ifolorin Designer-ohjelmalla oli tosi helppoa. Erilaisia kirjamalleja on lukuisia, ja kuvat on helppoa sommitella kauniisti kirjan sivuille. Me tilattiin mun äidille Premium -kuvakirja, joka on Ifolorin laadukkain uutuus -kirjamalli. Premium-kuvakirjat sidotaan aidosta valokuvapaperista, ja kannet ja sisäsivut voi valita joko matta- tai kiiltäväpintaisina. Erikoissidonnan ansiosta kirjaan saa upeita koko aukeaman kokoisia valokuvia ilman häiritsevää saumaa. Premium-kuvakirjan lisäksi saatavilla on myös Deluxe-kuvakirjoja, joita me ollaan aina ennen tilattu silloin kun Premium-mallia ei vielä ollut saatavilla. Myös niihin ollaan oltu todella tyytyväisiä. 

Deluxe- ja Premium -kuvakirjat tulee tilata Ifolorilta 24.4. mennessä ja muut tuotteet 2.5. mennessä, jotta lahjat ehtivät tämän vuoden äitienpäiväksi perille. Kuvakirjojen lisäksi Ifolorin valikoimassa on paljon muitakin upeita kuvalahjaideoita, jokaiselle äidille ja mummulle löytyy sieltä varmasti jokin sopiva äitienpäivälahja. Lahjoille voi tilata myös kauniin lahjapakkauksen, jos ei itse pääse antamaan lahjaa. Mekin joudutaan lähettämään tämä lahja äidille Ouluun, kun hän joutui lähtemään etuajassa kotiin sairastumisen vuoksi, eikä ehditty siksi antaa lahjaa nyt kun hän oli täällä käymässä. Olen kieltänyt äitiä lukemasta tätä postausta, ettei ylläri mene pilalle!

Mä rakastan antaa lahjoja, ja mietin usein tosi tarkasti mitä annan kenellekin lahjaksi. Tykkään paljon enemmän antaa lahjoja, kuin saada niitä, vaikka ei saamisessakaan mitään vikaa ole. Ifolorissa on se hyvä, että valikoima on oikeasti tosi laaja. Sieltä löytyy lahjoja sekä heille, jotka haluavat saada nopeasti aikaiseksi näyttävän lahjan, että heille, joilla on aikaa ja halua suunnitella tosi tarkkaan pienimmätkin yksityiskohdat. Lopputuloksena on aina aidosti persoonallinen lahja, joka varmasti ilahduttaa saajaa. Kannattaa käydä kurkkaamassa valikoimaa, sekä Ifolorin mahtavia ohjeartikkeleita, joista löytää vinkkejä myös lahjojen tekemiseen.

LUKIJAKILPAILU:

Millaisella Ifolor-kuvalahjalla sinä muistaisit äitiäsi äitienpäivänä? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja osallistut 20€ Ifolor-lahjakortin arvontaan! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 23.4. klo 22.00 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Oletteko antaneet tai saaneet kuvalahjoja? Mitä te aiotte antaa tänä vuonna äitienpäivälahjaksi, tai mikä olisi teidän unelmien äitienpäivälahja?

Kirjoittelin pari viikkoa sitten meidän lomasuunnitelmista, ja nyt on vihdoinkin lomamatka ostettu. Katsottiin vaan ensimmäinen mahdollinen päivä jolloin päästään lähtemään, ja valkattiin lempparein kohde niistä mitä sille päivälle oli tarjolla. Päädyttiin ostamaan matka Rodokselle aivan mielettömän ihanaan hotelliin pieneen lomakylään, josta on kuitenkin lyhyt matka bussilla tai taksilla esimerkiksi Falirakiin ja Rodoksen keskustaan. Me odotetaan nyt lomaa niin innolla, että ei tosikaan.

Mä olen ollut itse lomalla Rodoksella Falirakissa 10-vuotiaana, eli 16 vuotta sitten, herregud ei voi olla noin kauan siitä. No joo, mutta Rodos on tosi ihana saari, ja mulle jäi lomasta ihanat muistot. En malta odottaa että päästään näyttämään Rodosta lapsille! Ottokin on käynyt siellä jo ennenkin, mutta lapsille kohde on aivan uusi, ja toki se on varmasti meidän lapsuusvuosista muuttunut paljon. Mä muistan vieläkin miltä Rodoksella tuoksui se lämmin kesäilma, tuoksuukohan siellä vieläkin samalta?

Me otettiin lomalle puolihoito, eli aamiaiset ja illalliset hotellilla. Lounaat, välipalat ja iltapalat sen sijaan mietitään itse. Tämä on meistä tosi hyvä ratkaisu, niin saa helposti vaihtelua, mutta ei tarvitse miettiä kaikkia aterioita joka päivä itse. Se on todellista lomaa, kun vertaa siihen että kotona suunnittelee ja valmistaa aina ne päivän viisi ateriaa.

Lapset aloittivat itse laskemaan päiviä, kun bongasivat mulle tulleesta vahvistussähköpostista, että montako päivää on jäljellä. Ehkä mun pitää siis askarrella lasten kanssa joku ”lomalaskuri” josta he saavat ruksittaa päivän joka päivä ennen nukkumaanmenoa. Niin ihanaa lähteä yhdessä reissuun, kun edellisen kerran ollaan oltu etelänlomalla ennen kuopuksen raskausaikaa. Pääsee pieni taaperokin eka kertaa nauttimaan lämmöstä, uima-altaista ja kaikesta muusta ihanasta.

Nyt tässä on jonkin verran järjestelyitä tehtävänä ennen lomaa, kuten se, että pitää käydä hakemassa kuopukselle passi ja ottamassa passikuvat. Mua naurattaa jo valmiiksi, kun mietin millainen passikuva yksivuotiaalle tulee. En kestä! Lisäksi pitää ostaa hänelle kunnon UV-puku tai pari, sekä pari isolieristä lierihattua, jotka suojaavat hyvin kasvoja ja niskaa auringolta. Myös isommat tarvitsevat vähän kesävaatteita, kun ei niille viime vuonna ollut oikein tarvetta, ja molemmat ovat ottaneet parin vuoden takaisesta huikean kasvuspurtin. Rodoksella on kesäkuussa keskilämpötila 30 astetta, eli lämpöä riittää varmasti. Tämä onkin eka kerta kun taapero pääsee elämässään nauttimaan helteistä, kun viime vuonna Suomessa ei ollut yhtäkään kunnon hellepäivää.

Mä muistan joitakin juttuja Rodokselta omalta reissulta, kuten Falirakin vesipuiston, laivamatkan Turkin puolelle Marmarikseen ja takaisin, pikku ”juna-ajelun” Rodoksen kaupungissa, sekä hauskan tivolin Falirakin keskustassa. Mutta nyt saa ehdottomasti vinkata omat lemppari Rodos -vinkit jos sellaisia on kertynyt! Varmasti Rodos on tosiaankin muuttunut paljon siitä kun siellä itse olen ollut. Mitä tehdä Rodoksella lasten kanssa? Parhaat ravintolat ja kaunein ranta?

Ihanaa kyllä oikeasti lähteä lomalle, sanoinko jo että ollaan ihan fiiliksissä! Sitten kun ollaan lomalla, mä aion jättää läppärin kotiin, ja laittaa sähköpostiin lomailmoituksen. Se tuntuu ehkä kaikkein kutkuttavimmalta ajatukselta, ihan oikea loma eka kertaa kahteen vuoteen, koska en laske lomaksi sitä viikkoa, kun pidin viikon tauon blogista ja vietin joka päivä aikaa mummun luona sairaalassa hänen viimeisinä päivinään. Tekee varmasti hyvää viikon ajan vaan rentoutua, ladata akkuja ja olla yhdessä koko perhe ilman mitään aikatauluja tai pakollisia juttuja. Rentoutua vaan ja olla.

Tästä kesästä tulee ihan HUIPPU!

Mihin te reissaatte tänä kesänä? Ja kertokaa ihmeessä niitä Rodos-vinkkejä, että mitä kaikkea kivaa tekemistä lapsiperheelle on Rodoksella!