En ole vielä ottanut mitään joulukoristeita esiin, mutta pikkuhiljaa olen huomannut alkavani katselemaan joulujuttuja taas Pinterestistä. Ilokseni olen bongannut myös jo useammat tunnelmavalot, ja muutaman blogipostauksenkin niistä, joten päätin, että nyt on erittäin hyvä hetki kaivaa ekat omatkin ledivalot esille! Mitään muuta jouluisaa meillä ei vielä ole, ja todellakin juhlitaan tässä nyt halloweenitkin ensin ja nautitaan kurpitsoista. Mutta voin kertoa, että tuli ihan hykerryttävän hyvä fiilis makuuhuoneen kutsuvan lämpimästä tunnelmasta, tällainen jouluhullu kun olen. Ulos en vielä ole laittanut tunnelmavaloja, mutta varmaan sitten marraskuun puolella ripustetaan nekin. Tosin meillä on siellä kyllä aina paviljongissa sellaiset kesäisemmät valot, joita ei olla vielä otettu pois. Ne näyttävät ihanan tunnelmalliselta iltaisin.

Ostettiin keväällä meille isompi ”parisuhdepeitto” parisänkyyn, ja meillä on ollut tähän asti siihen vain kaksi pussilakanaa, pellavaisia molemmat. Ollaan vaihdeltu niitä kahta tässä nyt reilut puoli vuotta, ja päätettiin ostaa vihdoinkin kolmas, kun löydettiin Ikeasta ihana 100% kestävämmin valmistetusta puuvillasta tehty flanellinen pussilakanasetti. Me ollaan tosi tarkkoja lakanoiden materiaaleista, koska niiden on vaan pakko tuntua hyvältä nukkuessa. Flanelli on ihanan pehmeää ja lämmintä, ihan täydellinen tähän talveen. Musta on tärkeää, että sänky on sellainen kutsuva ja pehmeä, ja sinne on ihanaa vaan käpertyä illalla.

Me ollaan nukuttu kesän ajan meidän vanhoilla kevyillä yhden hengen peitoilla, mutta tuossa pari viikkoa sitten kun viileni, vaihdettiin takaisin tähän jättipeittoon. Meillä ei ole vielä lämmitykset päällä, joten ulkona viilentyessä myös makkarissa oli melko viileää. Nyt on tietty ollut taas lämpimämpää kun ulkonakin on päivisin se 15 astetta, joten nyt me ollaan välillä vähän hikoiltu tuolla flanellin alla. Mutta voin vaan kuvitella miten ihanaa sinne on käpertyä jonkun kirpeän pakkaspäivän jälkeen, jos sellaisia meille suodaan tänä talvena.

En ole ihan varma, mutta luulen että tämä on ensimmäinen ruudullinen sisustus-asia ikinä, jonka olen kotiini ostanut. En tiedä miksi? En ole koskaan erityisemmin mielestäni vältellyt ruutuja, eikä mulla ole ainakaan koskaan ollut mitään negatiivista mielipidettä niistä, mutta en vaan ole koskaan tullut ostaneeksi ks. kuosia ennen. Nyt kun katson noita lakanoita, mietin vaan, että miksi en ennen ole ihastunut näihin, nämähän ovat aivan ihanat! Mulla on vaatteissakin paljon ruutukuosia, niin miksi ei koskaan ennen sisustuksessa? En kyllä tiedä. Mutta olen iloinen, että ostin näin ”rohkeat” lakanat, kun meillä on muuten aika rauhallisia ja yksivärisiä lakanoita aikuisille. Lasten lakanoissa sitten taas paljon kuosia ja väriä.

On meillä jouluvalojen lisäksi tietty toinenkin aavistuksen jouluisa juttu jo kotona: huonekuusi. Mun edellinen huonekuusi kuukahti heinä-elokuun helteillä jostain syystä, vaikka hoidin sitä ihan samalla tavalla kuin siihenkin asti. Olen ikävöinyt sitä, kun se oli mun pitkäikäisin huonekasvi ikinä, se oli meillä melkein vuoden ajan, viime syksystä asti. Nyt ostin sitten uuden huonekuusen, kun huomasin niitä tulleen myös Ikeaan. Me oltiin siellä pitkästä aikaa ostamassa parempia astioita jätteiden lajitteluun täällä kotona, ja samalla sitten löytyi tuo pussilakana ja huonekuusi.

Iskeekö teihin ruutukuosi sisustuksessa? Joko teillä on tunnelmavalot laitettuna?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Santanderin kanssa, ja toimin Santanderin brändilähettiläänä.

Yksi eniten kysymyksiä ja kiinnostusta herättäneistä aiheista autoiluun liittyen on ollut autolla ajamisen ekologisuus. Aihehan on aivan äärettömän ajankohtainen, varsinkin IPCC:n julkaistua maanantaina odotetun ilmastoraportin. Fakta on se, että muutoksia on tehtävä maailmanlaajuisesti, ja niitä on tehtävä nopeasti. Autojen ekologisuuteen ja päästöihin liittyy paljon harhaluuloja ja ennakkoluuloja, ja tästä asiasta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän. Se on kuitenkin ehdottoman totta, että autoista tulevia päästöjä on pakko vähentää.

Hybridiautojen ekologisuus

Asia, josta itselläni on ollut paljon epätietoisuutta, ovat hybridiautot. Ainakin itse olen haaveillut hybridiautosta meidän perheelle seuraavaksi autoksi, koska ensimmäisenä ajatuksena se tuntuu tosi hyvältä ja paljon ekologisemmalta, että auto kulkee osittain pelkällä sähköllä. Tässä seuraavasta autosta haaveillessa ja selvitellessä on kuitenkin käynyt ilmi, että esimerkiksi tällä hetkellä meidän reilut 2 vuotta vanha dieselillä kulkeva citymaasturimme saattaa olla juuri meidän käytössä päästöiltään melkein samaa luokkaa, kuin monet saman ikäiset hybridit.

Hybridin ekologisuuteen vaikuttaa se missä sillä ajetaan, kuinka paljon ja onko se ladattava hybridi vai ei-ladattava hybridi. Ladattavan hybridin käyttö vaatii ekstravaivaa, jotta siitä saadaan kaikki hyöty irti.  Hybridi ei kaikessa ajossa ole esimerkiksi dieseliä ekologisempi, sillä myös hybridiauto käyttää fossiilista polttoainetta aivan samalla tavalla nopeuksien noustessa, ajon ollessa epätasaista tai ladatun virran loppuessa, ja keskikulutus voi silloin olla sama tai jopa korkeampi, kuin dieselillä. Meidän auton keskikulutus on parhaimmillaan reilut 4l/100km, mikä on sama kuin monessa hybridissä bensiinimoottoria käytettäessä.

Me ajetaan autolla paljon pitkää matkaa esim. Ouluun, sekä kehäteitä pk-seudulla, ja meidän auton ikäisten hybridien vahvuudet ovat erityisesti kaupunkiajossa. Se ei siis olisi ollut kaksi vuotta sitten välttämättä meille kaikkein ekologisin vaihtoehto. Onneksi hybridiautot kehittyvät koko ajan, ja osa hybrideistä pystyy hyödyntämään sähkömoottoria myös tasaisessa ajossa kovillakin nopeuksilla.

7-paikkainen hybridiauto?

Hybridiautoja on myös todella vähän tarjolla 7-paikkaisina, jollaista me ollaan pitkään mietitty. Tällä hetkellä ainoa 7-paikkainen malli Suomessa on mun käsittääkseni Toyota Prius +, joka ei vaan kohtaa meidän toiveiden ja tarpeiden kanssa. Toisaalta, voihan niitä olla tulossa lisää eri valmistajilta. Me ollaan toistaiseksi luovuttu hybridiauto-haaveista. Ollaan päädytty viime aikoina vähän toisenlaiseen ratkaisuun. Kaikkea ei voi saada, mutta halutaan ehdottomasti tehdä kaikki voitavamme, jotta meidän aiheuttamat päästöt olisivat mahdollisimman pieniä.

Meidän auton päästöt verrattuna muihin

Autolla ajaminen on tällä hetkellä yksi eniten hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista asioista, johon kuluttajat voivat vaikuttaa. Siksi mä koen tärkeänä sen, että me valitaan niin pienipäästöinen menopeli kuin mahdollista. Meidän tämänhetkisen auton CO2-päästöt ovat 99g/km, kun keskiarvo on 2017 ensirekisteröidyillä (eli uusilla) autoilla 118,8g/km (lähde Liikennefakta.fi). Liikennekäytössä olevien kaikkien henkilöautojen keskimääräinen CO2-päästö oli vuoden 2017 lopussa 160,0 g/km, eli kyllähän meidän auto on todella paljon pienipäästöisempi, kuin suurin osa autotiellä vastaan tulevista kavereista. Pienet tai olemattomat päästöt on mulle ihan ykkösprioriteettina myös seuraavaa autoa hankittaessa. Liikennefaktan mukaan keskimääräisten päästöjen pitää pienentyä 5,5g/km vuosivauhtia, jotta päästään tavoitteisiin. Meidän tavoitteena on siis vieläkin pienipäästöisempi seuraava auto, ja mieluisin vaihtoehto meille olisi täyssähköauto.

Tulevaisuudessa sähköauto?

Viime aikoina ollaan keskusteltu siitä, että mikäli reilun puolen vuoden kuluttua, uuden auton hankinnan ollessa ajankohtaista, ei vielä ole olemassa 7-paikkaista täyssähköautoa, joka kohtaisi meidän budjetin kanssa, me ollaan valmiita luopumaan niistä kahdesta ylimääräisestä paikasta, joita aiemmin ollaan pidetty niin tärkeänä. Me tarvitaan niitä paikkoja lähinnä silloin kun mun äiti on meillä kylässä, tai kun kuskataan lasten kavereita, tai muita ylimääräisiä kyytiläisiä. Tähänkin asti ollaan selvitty ilman niitä, vaikka välillä se on vaatinut järjestelyitä. Ollaan kyllä valmiita tekemään niitä hieman hankalampia järjestelyitä, jotta voidaan leikata meidän päästöjä tuntuvasti arjessa.

Santanderin All in One mahdollistaa rahoituksena meille sen, että jatkossakin ajetaan upouudella ja ehkä jopa päästöttömällä autolla. Jos rahoitettaisiin auto kokonaan omasta pussista, ei pystyttäisi ottamaan käyttöön yhtä uutta ja kallista autoa, koska samaan aikaan meillä on myös asunnon etsintä meneillään. Mun mielestä on jokaisen autoilijan velvollisuus miettiä hyvin pitkään ja hartaasti millaisella autolla ajaa, ja kuinka paljon hiilidioksidia päästää vuodessa ilmakehään. Budjetin lisäksi on tärkeää miettiä sitä omaa vastuuta, ja löytää omalle elämäntilanteelle ja budjetille sopiva balanssi päästöjen kanssa. Kaikille autoilijoille ei todellakaan ole mahdollista vielä hankkia sähköautoa, mutta täytyy toivoa että tilanne muuttuu, ja ne yleistyvät, monipuolistuvat ja hinnat laskevat. Uudet autot ovat onneksi vanhoja pienipäästöisempiä, vaikka eivät olisikaan hybridejä tai täyssähköautoja. Mä seurailen melko usein Santanderin uusien autojen valikoimaa, ja tarkastelen tarjontaa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Auto 2018 -tapahtumasta inspiraatiota

Ollaan menossa ensi kuussa Auto 2018 -tapahtumaan tsekkailemaan vähän tulevaisuuden tuulia, sillä siellä esitellään paljon sellaista, mistä ei vielä nyt ole mitään tietoa. Onhan siis hyvinkin mahdollista, että etenkin tämän IPCC:n raportin jälkeen markkinoille tulee fiksumpia ja ekologisempia vaihtoehtoja myös meille mahdollisesti 7-paikkaista autoa etsiville. Yksi 5-paikkainen täyssähköauto meillä on ollut jo mietinnässä, ja uskon, että messuilta saadaan lisää inspiraatiota ja tietoa. Meille sähköautossa tärkeää olisi myös pitkä kantama, sillä Ouluun on se 605 kilometriä (n. 400km kantama olisi hyvä, sillä silloin riittäisi yksi pikalataus matkan puolivälissä, tosin kantamakin vaihtelee monista eri tekijöistä kuten lämpötilasta riiippuen). Odotan tapahtumaa innolla, sillä uuden auton hankinta on suuri päätös, joka pitää tehdä huolella, ja seuraavien vuosien hiilidioksidipäästöt huomioon ottaen. Myös Santander on tapahtumassa mukana.

Miten voi autoilla ekologisemmin

Kun me ajetaan autolla, me mietitään aina, että onhan autoilu varmasti kannattavin vaihtoehto. Esimerkiksi silloin, kun olen menossa yksin johonkin tapahtumaan, käytän lähes aina julkisia, enkä pyydä kyytiä. Alle 3km matkat kävelen yksin (tai rattaiden kanssa) ollessani lähes poikkeuksetta. Lähikauppaan kävellään. Ouluun matkustaessa taas auto on selkeästi ekologisin vaihtoehto, kun toinen vaihtoehto on lentäminen. Me saadaan ajaa aika pitkään autolla niillä päästöillä, mitä meidän perheen yhdestä edestakaisesta Oulun lennosta syntyisi. Yritetään aina miettiä mikä on järkevintä ja kannattavinta, sekä meidän perheen että ympäristön kannalta. Silloin kun mennään autolla, meitä yleensä istuu autossa se viisi henkeä.

Voiko autolla ajaminen olla ekologista, oli otsikon kysymys. Mä toivon, että tulevaisuudessa autolla ajaminen voi olla ekologista, ja että siihen keksitään yhä parempia ja innovatiivisempia ratkaisuita, kuinka voidaan vähentää sekä autojen käytöstä, että jo autojen valmistuksesta syntyviä päästöjä. Monille auto on välttämättömyys matkojen tai työn takia, ja uskon, että tulevaisuudessa on ihan pakko keksiä fiksumpia ratkaisuja autolla ajamisen toteuttamiseen mahdollisimman vähäpäästöisesti.

Lupailin arkiruokavinkkejä postatessani palata aamupalavinkkien kera, mikäli niitä toivottaisiin. Ja tehän toivoitte, ainakin vastaanotin aika monta hep-huikkaisua (apua, meinasin sanoa ”heppiä”, mutta sitten onneksi pysähdyin ajattelemaan). No joo, mutta palataanpa siihen aiheeseen. Eli aamuihin meidän perheessä. Me yritetään pitää aamuisin sellainen kiireetön tunnelma arkenakin, mutta tietty joskus se aikataulu on meilläkin turhan nafti, jos nukutaan tavallista myöhempään, tai on tavallista aikaisempi aamu.

Yleensä pyritään varaamaan lapsille aikaa kotona n. tunti ennen lähtöä aamulla, ja laitetaan aina iltaisin kaikki vaatteet ja reput valmiiksi. Tämä onnistuu siksi, että koulu alkaa ekaluokkalaisella joka aamu vasta klo 9, ja matka on lyhyt. Mä vien myös päiväkotilaisen sitten aina suunnilleen samaan aikaan päiväkotiin. Itse heräilen yleensä taaperon kanssa siinä puoli kahdeksan maissa, ja herätän isommat lapset samaan aikaan, elleivät ole jo heränneet taaperon höpötyksiin. Aamulla on siis hyvin aikaa katsella hetki Pikkukakkosta, että unihiekat lähtevät silmistä, ja sitten syödä rauhassa aamupala, tehdä aamupesut, harjata hiukset, pukea vaatteet ja lähteä.

Joskus luetaan aamulla kirjaa, yleensä jutellaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mä syön yleensä aamupalan yhdessä lasten kanssa, kun taas Otto syö tai on syömättä töissä. Otto herää arkisin yleensä jo paljon ennen meitä, ja lähtee aikaisin töihin, niin pääsee aikaisin sitten kotiinkin. Viikonloppuisin taas Otto nukkuu vähän meitä myöhempään, koska mä herään muutenkin aina silloin puoli kahdeksalta, mun sisäinen herätyskello on vakiintunut siihen. Meillä toimii tosi hyvin tämä järjestely, koska sitten on arkisin kaikki illat yhteistä aikaa koko perheen kesken, vaikka arkiaamuisin ei nähdäkään Oton kanssa.

Viikonloppuisin taas on ihanaa syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Mä tykkään usein kokkailla vähän brunssityylisesti kaikkea mahdollista ainakin toisena viikonloppuaamuna. Hyvää tuoretta leipää tai itse paistettuja croissantteja, Helsingin meijerin herkuttelujugurtteja, munakokkelia ja paljon hedelmiä ja vihanneksia. Ja tietenkin kahvia. Arkisin aamupalat on vähän arkisempia, mutta niissäkin ollaan pyritty tekemään hyviä valintoja.

Arkisin olen ekstatarkka piilosokerin suhteen – meillä ei arkiaamuisin ole tarjolla mitään sokeripommeja, eikä kyllä iltaisinkaan. Viikonloppuisin lapset saavat joskus vanukkaat, herkuttelujugurtit tai pikkupaketin jotain suklaamuroja (kuten tuolla yhdessä kuvassa näkyykin), mutta arkisin meillä on aina mahdollisimman vähäsokerista aamu-, väli- ja iltapalaa. Tässä postauksessa esittelen muutaman meidän lemppari aamupalatuotteen, ja haluan nyt erikseen painottaa, koska joku kuitenkin kysyy, että olemme ostaneet jokaisen tuotteen itse omalla rahalla, eikä tässä postauksessa ole mitään kaupallista yhteistyötä. Ihan vaan puhtaita omia lempparituotteita, jotka kerta toisensa jälkeen löytävät tiensä kaupasta meidän jääkaappiin ja keittiötasolle.

Viisi lempparituotetta aamupalalle:

1. Myllärin Muumi-murot.

Sekä Niiskuneidin vadelmarenkaat että Muumipeikon mustikkahunajamurot on ihan best. Molemmissa on vain ripaus lisättyä sokeria, (mustikkahunajamuroissa 8,9g/100g  verrattuna esim. Nesquickeihin (25,7g/100g), Paw patrol -muroihin (15g/100g) tai Weetos-muroihin (29g/100g).) Ja molemmat on valmistettu pääosin suomalaisesta täysjyväkaurasta, mikä on erittäin jees. Nämä vertaillut ravintosisältöarvot otin Foodiesta.

2. TwoDads -murot

Meidän tyttöjen lemppareita näistä on uudet AppleBoom -murot, jotka maistuvat omenaiselta. Ne on suunniteltu lapsille yhteistyössä Helsingin yliopiston asiantuntijoiden sekä johtavien suomalaisten lääkäreiden kanssa, osaksi lapsen monipuolista päivittäistä ruokavaliota. TwoDads-muroissa on paljon kuitua (esim. näissä AppleBoomeissa 11g/100g), ne on todella vähäsuolaisia ja ne on valmistettu suomalaisesta täysjyväviljasta. 

3. Juustoportti Hyvin-jugurtit

Juustoportin Mango- ja banaanijugurtit on pelkkää jugurttia ja hedelmäsosetta. Eli siis ihan sama kuin ostaisi erikseen purkin maustamatonta jugua ja purkin maustamatonta 100% hedelmäsosetta, mutta vaan isketty samaan purkkiin. Ne eivät sisällä mitään mehutiivisteitä tai muita makeuttajia (kuten esim. monet muut lapsille suunnatut jugut joita mainostetaan vähäsokerisuudella, mutta kuitenkin maustetaan hedelmäsokerilla tiivisteiden muodossa). Maku on toki vähän miedompi, jos on tottunut yleisesti makujugurtteihin, mutta silti niissä on selkeä hedelmän maku, ja maistuu hyvin meidän lapsille ja myös meille aikuisille. Mun oma lemppari on ihan maustamaton jugurtti, mutta lapsista makujugut on kivoja. Näitä saa sekä isoissa purkeissa, että pikkupurkeissa.

4. Fazer Alku -murot & granolat

Varsinkin Omena-kauragranola on niiiin NAM! Se on rouskuvaa ja rapeaa ja herkullisen omenaista. Alku-granola on makeutettu hunajalla, joten se ei ole meillä mikään joka-aamuinen aamiainen, mutta sentään se on täysjyväkauraa, omenaa ja hunajaa, ei mitään keinotekoista siis.

5. Myllärin Muumi -pikapuurot

Näitä meillä isommat tytöt osaavat tehdä itsekin. Myllärin pikapuuroissa puuro on annosteltu valmiiksi annospussiin, ja se kaadetaan vaan lautaselle, ja päälle 1,5dl keitettyä vettä. Pikkumyyn banaani-päärynäpuuron ainekset ovat: Täysjyväkaurahiutale, banaani, päärynä ja suola, mutta suolaa on 0,5g/100g eli puuro on vähäsuolaista, ja sopii hyvin lapsille. 

Näiden lisäksi lemppareita on maustamattomat pähkinät, marjat, hedelmät ja vihannekset. Me saatiin sieltä Ahvenanmaalta 12kg omenoita, joten viime aikoina lapset on syöneet ainakin omenan päivässä. Kesällä marjoja oli paljon tuoreena, ja nyt taas otetaan pakkasesta. Koitan ostaa aina vähän satokauden mukaan eri hedelmiä, kuten esim. nyt lokakuussa omenoiden kaveriksi päärynää, mangoa ja avokadoa. Mango tosin ei oikein ollut ainakaan taaperon suosikki ensimaistiaisella, mutta ehkä se vaatii vähän harjoitusta? Muuten hän kyllä tykkää hedelmistä, vihanneksista ja marjoista, ja etenkin kaikki kirpeät marjat ja avokadot on hänen suosikkejaan. Lapset tykkäävät syödä myös paahtoleipää, ja mä ostan aina 100% ruispaahtoleipää, koska ruisleipä on vaan best.

Meillä saa lukea aamupalalla kirjaa, meillä saa höpöttää ja syödä rauhassa. Aamupala on meille tärkeä hetki, ja musta on ihana aloittaa aamut yhdessä lasten kanssa. Me nautitaan rauhallisista aamuista, ja olen kyllä tosi iloinen, että ainakin tällä hetkellä pystytään tällaisia aamuja viettämään. Varmasti niitä kasin aamujakin on koulutiellä luvassa, mutta just nyt on hyvä näin.

Millaisia aamuja teillä vietetään? Mitkä on teidän aamupalalemppareita?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jumbon kanssa.

Me asutaan sillä tavalla kivassa paikassa, että meiltä on melko lyhyt ajomatka useampaankin isoon kauppakeskukseen. Lasten kanssa kauppakeskukset ovat helppoja, sillä lapsille ei tarvitse topata hullua vaatemäärää, liikkuminen on esteetöntä ja helppoa ja kaikki tarvittava löytyy saman katon alta. Kauppakeskuksissa on kuitenkin suuria eroja toistensa välillä, ja meilläkin on ne meidän omat suosikit, jotka valitaan useimmin ylitse muiden. Yksi meidän perheen suosikeista on Vantaan Vantaanportissa (ei Tammistossa  kuten aiemmin luulin) sijaitseva Kauppakeskus Jumbo.

Lähes kaikki mun ”shoppailu” tapahtuu yhdessä lasten ja Oton kanssa. En oikeastaan edes muista, milloin olisin viimeksi käynyt ostamassa itselleni vaatteita yksin ja rauhassa. Ehkä joskus kun ollaan oltu reissussa Oton kanssa, eli vuosia sitten. Silloin kun etsin jotain itselleni, arvostan monipuolista valikoimaa, joka on helposti löydettävissä. Me suunnataan usein Jumboon, koska siellä on paljon kaikkea sekä lapsille että meille aikuisille, ja isot hypermarketit muiden kauppojen kanssa saman katon alla. Pyrin välttämään turhaa shoppailua ja heräteostoksia, ja ostamaan mieluummin tarpeeseen.

Varmasti siihen osittain vaikuttaa (positiivisesti) myös se, että shoppailu isolla porukalla lasten kanssa ei ole aina hirveän nautinnollista, vaan ennemmin tuloshakuista: sitä pyrkii löytämään mahdollisimman nopeasti juuri sen mitä tarvitsee, eikä yhtään mitään ylimääräistä, jotta pääsee nopeasti tekemään jotain lasten mielestä hauskempaa. Jumbossa on onneksi paljon kaikkea muutakin kivaa tekemistä kuin kaupoissa pyöriminen: useita hyviä ravintoloita, leikkipaikat ja lastenhoitohuone, sekä lapsia kiinnostavia kauppoja kuten BR-lelut ja GameStop. Silloin kun jotain tarvitsee ostaa, tehdäänkin usein niin, että ensin haetaan kaupasta se mitä tarvitaan, ja sitten palkitaan koko porukka tekemällä jotain hauskaa, kuten menemällä syömään yhdessä, tai katselemalla leluja BR-leluissa.

Jumbossa on suuri valikoima vaate- ja kenkäliikkeitä, joista löytyy laatua ja trendejä sopivassa suhteessa. Mä tykkään tehdä ostoksia Jumbossa esimerkiksi Stockmannilla ja Kekäleessä, joista saa sekä suomalaisia että eurooppalaisia lempivaatemerkkejä, kuten Makiaa, Samsoe & Samsoeta ja Filippa K:ta. Oton suosikkikauppoja on edellämainittujen lisäksi esimerkiksi Stadium, josta saa sporttimerkkejä. Myös lastenvaatteita on Jumbossa iso valikoima, ja se on yksi meidän vakkarikohteista silloin kun lapset tarvitsevat esimerkiksi uusia talvikenkiä tai kouluvaatteita. Jumbosta löytyvät kaikki ajankohtaiset vaateliikkeet niin lapsille kuin aikuisillekin.

Me ollaan käyty Oton kanssa muutaman kerran myös treffeillä Jumbossa, koska siellä on kivoja ravintoloita. Jumbosta löytyy esimerkiksi Fafa’s, Hangon makaronitehdas ja Classic American Diner.

Jumbossa on 120 liikettä saman katon alla, ja siksi siellä tuleekin juuri se fiilis, että sieltä löytyy varmasti kaikki mitä tarvitsee. Siellä on jopa 44 muodin liikettä, 26 kahvilaa ja ravintolaa, sekä tietty ilmainen pysäköinti, mikä on autolla liikuttaessa megaiso plussa keskustaan verrattuna.  Jumbon liikkeillä on yhtenäiset laajat aukioloajat, mikä myös miellyttää, koska on aina hankalaa jos liikkeiden aukioloajat poikkeavat paljon toisistaan, ja joutuu arpomaan että onkohan se auki vai eiköhän se ole.

Mä sain valita tässä kampanjan yhteydessä itselleni asukokonaisuuden Jumbon liikkeistä, ja luotin tietysti ostoksissa omiin suosikkiliikkeisiini. Valitsin ylleni Dr. Denimin Moxy -jeggingssit mustana, eli vaatekaapin kulmakiven, kuten muutama viikko sitten kirjoitinkin. Edelliset pari vuotta vanhat mustat jeggingssini olivat kuluneet toisesta polvesta reiälle, ja toisesta vaalean harmaiksi, joten oli jo aika hankkia uudet. Niiden kaveriksi löysin mielettömän upean Filippa K.n harmaan 100% villaneuleen, joka on todella lämmin ja miellyttävä päällä, eikä kutita. Vaatekaapissani oli aukko lämpimälle villaneuleelle, ja se on nyt täytetty. Valitsin klassisen harmaan värin ja poolokauluksen, sillä ne pitävät pintansa vuodesta toiseen, eivätkä ”mene pois muodista”. Ne ovat aina ajankohtaiset.

JUMBON FASHIONWEEK

Jumbossa alkaa ensi viikolla Jumbon Fashion Week-kampanja, joka huipentuu muotitapahtumaan Jumbossa lauantaina 20.10.
klo 12-16. Laulaja Krista Siegfrids kokoaa oman syysmalliston Jumbon liikkeiden muodin uutuuksista. Syysmallistosta järjestetään liikkuvia muotinäytöksiä Jumbossa lauantain 20.10. aikana. Krista myös esiintyy akustisesti Jumbon keskusaukion tapahtumalavalla lauantaina. Jos teillä siis esimerkiksi on syyslomailevia koululaisia ensi viikolla, niin siinäpä hauskaa tekemistä syyslomalaisille, lähteä katsomaan Krista Siegfriedsin esitystä, ja ostamaan vaikkapa talven toppakamppeet, jos ne vielä puuttuvat. Kannattaa seurata Jumboa somessa, FB:ssä tai Instagramissa, niin pysyy kärryillä tapahtumista ja tarjouksista.

Mitäs tykkäätte asukokonaisuudesta? Tykkäättekö te käydä Jumbossa ostoksilla? 

Kiitos hurjasti kommenteista ja viesteistä, joita laitoitte liittyen postaukseen siitä, miltä tuntuu olla masentuneen ihmisen läheinen. Ne on merkinnyt mulle ihan uskomattoman paljon, ja mä oikeasti arvostan sitä ihan älyttömän paljon sitä, että te jaatte teidän omia kokemuksia, ja myötäelätte meidän omia. Se on ihan mieletön fiilis, kun tajuaa miten suuri vertaistuen ja myötäelämisen verkosto ympärillä onkaan. Teidän sanat saa mut hymyilemään, itkemään ilosta ja myötätunnosta ja joskus suunnilleen kiljumaan onnesta. Niin siistiä on vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja ylipäätään tajuta että te olette olemassa, siellä jossain. KIITOS.

Moni toivotti voimia, ja mä toivonkin kaikki maailman voimat mun äidille. Mulle tämä on kuitenkin tällä hetkellä onneksi jo sen verran arkipäiväistä, että en koe itse tarvitsevani voimia sen käsittelyyn, vaikka kiitollinen ihanista toivotuksista olenkin. Vaikka joskus on rankkaa katsoa toisen masennusta vierestä, se ei ole se asia mihin mä arjessa tai äidissä keskityn. Silloin kun ottaa koville, puran ajatukset Otolle. Yleensä me kuitenkin eletään tätä meidän elämää ja arkea, ja masennus on vain yksi osa mun äitiä, joka joskus näkyy ja joskus ei. Mulle äiti on ajatuksissa aina vaan mun äiti, ei ”se äiti joka on masentunut”. Koitetaan aina keskittyä niihin hyviin juttuihin, ja fiilistellä niitä ihania hetkiä silloin kun yhdessä pystytään niitä viettämään. Syyskuussa vein äidin teatteriin, ja me naurettiin vedet silmissä kolmen tunnin ajan ihan kahdestaan. Se oli parasta.

Tämä lokakuu on jotenkin ihan älyttömän täynnä ohjelmaa, mutta ensi viikolla me suunnataan Ouluun syyslomalle, ja rentoudutaan siellä koko perhe. Aion saada kaikki mun hommat tehtyä ennen sitä, ja pitää itsekin parin päivän syysloman lasten ja Oton ja meidän läheisten kanssa. Se tulee niin tarpeeseen, ja odotan ihan hirveästi sitä, että päästään näkemään kaikki rakkaat ihmiset, joita on kova ikävä.

Mä olen ollut tällä viikolla parissa todella mielenkiintoisessa tapahtumassa, ja tulen kirjoittamaan tänne niihin liittyen vielä tämän kuun aikana. Lisäksi tällä viikolla mun ajatuksissa on pyörinyt suuren osan ajasta ihan jäätävä ilmastoahdistus, ja olen itse asiassa kirjoittanut kaksikin postausta liittyen IPCC:n ilmastoraporttiin. Huomaatte varmaan, että niitä ei ole julkaistu.

Jotenkin vaan tuntuu, että en saa puettua sanoiksi sitä kaikkea mitä haluan sanoa. Luen kirjoittamiani tekstejä uudelleen ja uudelleen ja mietin minkälaisten lasien läpi muut lukevat niitä. Haluan saada asiat sanottua ilman turhaa kiihkoa, ilman tekopyhyyttä, ilman saarnaamista. Ja todellakin niin, että voin tehdä selväksi, että en todellakaan ajattele tekeväni itse vielä tarpeeksi. Toisaalta kuitenkin niin, että kävisi ilmi, kuinka kovasti yritän tehdä muutoksia parempaan ja ottaa asioista selvää jatkuvasti.

Monet influencerit ovat listanneet kaikkia hyviä tekoja mitä tekevät jo nyt ilmaston hyväksi, ja se on hienoa, ja moni saa siitä varmasti vinkkejä. Mutta jotenkin mulle tulisi omasta sellaisesta listasta tekopyhä olo, kun fakta on se, että yksikään länsimainen ihminen ei elä riittävän vähäpäästöisesti tällä hetkellä. Ei edes se, jonka vuoden roskat mahtuvat lasipurkkiin (ja suurinta osaa meistä ei voi edes verrata häneen).

Eikä se ole edes täysin meidän omissa käsissämme, sillä ne kaikkein suurimmat asiat, kuten lainsäädäntö ja energiantuotanto ovat valtion käsissä. Siihen toki voimme vaikuttaa itsekin edustuksellisen demokratian kautta ensi keväänä.  Mutta ottamalla tämän aiheen nyt edes osana tekstiä esiin haluan vaan sanoa sen, että mä todellakin mietin näitä asioita. Tein Sitran elämäntapatestin jo heti maanantaina ja yllätyin positiivisesti omasta tuloksestani, joka oli huomattavasti keskiarvoa alhaisempi. Silti se tulos oli aivan liian korkea kestävään tasoon verrattuna. Tulen vielä kirjoittamaan tästä aiheesta postauksen, kunhan löydän ne oikeat sanat siihen. Tämä on meidän sukupolven tärkein herätys, ja mä toivon että ihan jokainen tarttuu siihen, ja vaikuttaa omalta osaltaan.

Huh mikä sillisalaatti, vanha kunnon sillisalaatti. Näin paljon ajatuksia mun päässä pyörii tällä hetkellä, ja jotenkin on vaikea keskittyä mihinkään yhteen asiaan, kun päässä rullaa niin miljoona juttua jotka pitäisi saada sanottua. Onneksi on listat, niitä mä kirjoitan aina, kun asiaa on enemmän kuin pystyn kerralla hallitsemaan.

Meillä on pitkästä aikaa edessä rento viikonloppu ilman sen suurempaa sovittua ohjelmaa. Ajateltiin vaan ottaa rennosti ja käydä katsomassa kaverin uutta koiranpentua lasten kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3