Tällä hetkellä on meneillään projekti koululaisen vaatekaapin läpikäyminen & päivittäminen, mutta tuntuu että näillä helteillä vaatekertoja menee kolmetoista päivässä, niin en ole saanut vielä kuvattua vaatteita samaan tyyliin kuin olen aiemmin tehnyt taaperon vaatekaapista postauksen kokonaisuutena. Postaus koululaisen vaatekaapista on kuitenkin tulossa, ja vielä tässä heinäkuun puolella, kuten myös asiaa siitä, mitä koululaisen reppuun pakataan, ja millä fiiliksillä tässä muutenkin ollaan koulun alun suhteen (spoiler alert: hyvillä!). Ennen näitä kuitenkin kurkataan vähän taaperon syysvaatekaappiin.

Meidän taapero on tässä kesän aikana venähtänyt niin, että tosi monet leggingssit ja paidat on jääneet yhtäaikaa pieneksi. Kaikki tuplakokoiset on edelleen ihan fine koska ne ovat oletukseltakin reilumpia, mutta sitten taas yksittäiskokojen 80cm vaatteet on jääneet nyt pieneksi kaikki kerralla. On siis tullut aika pikkuhiljaa taas alkaa kerryttää uutta kokoa kaappiin, ja samalla alkaa katsastelemaan jo syksyn värejä ja sävyjä.

Viime syksynä vauvan kaapissa oli paljon luumua ja violettia, vaaleanpunaista sekä harmaata ja mustaa. Tänä syksynä sieltä tulee löytymään ihanan herkullista sinapinkeltaista, syysklassikkoa eli viininpunaista sekä mun uusinta lempparia, ruosteen ruskeaa tai poltettua oranssia. Näitä kolmea kun yhdistelee harmaaseen, valkoiseen, jo entuudestaan kaapista löytyvään konjakinruskeaan, sekä mustaan, niin pääsee aika helpolla. Kaikki värit sopivat kauniisti yhteen, ja vaatekaapista on helppoa rakentaa sellainen toimiva kokonaisuus, jollaisena sen pyrin aina pitämään. Lisäksi siellä on varmaankin ripaus vaaleanpunaista.

Mustaa, valkoista ja harmaata meillä onkin aina paljon vaatekaapin pohjalla, koska niihin on juuri tosi helppoa yhdistellä. Mutta eiköhän kurkata, mitä syksyksi on jo ostettu?

• Bobo Chosesin The Happysads aw18 -mallistosta ihana automekko, sekä bittersweet-karkkipaita, joka näyttää olevan yksi tämän syksyn hittivaatteista, eli löytyy ilmeisesti aika monelta, joka Bobosta tykkää. Niin myös minä ihastuin siihen, kun se oli niin suloinen.
• Adidaksen musta verkkapuku, jollaiset ostin kaikille tytöille kerralla. En muuten hirveästi harrasta samisteluvaatteita, mutta nämä olivat aivan mahtavat.
• Adidaksen viininpunainen Trefoil-collegeasu. Meillä on tämä sama ollut keltaisena pienemmässä koossa, ja se jää varmasti tässä seuraavien kuukauden-kahden aikana pieneksi. Ollaan tykätty siitä tosi paljon monikäyttöisyytensä vuoksi, ja sellainen on ehdottomasti löydyttävä kaapista myös syksyllä.
• Mustat ja harmaat sukkahousut jotka löysin Stockan 60% alelaarista viidellä eurolla, sekä Liewoodin ihanat ja laadukkaat Panda-sukkikset.
• AARREKIDin & Mini Rodinin lyhythihaiset mekot tarttuivat mukaan Punavuoren peikon alesta, ja tulevat tarpeeseen näillä helteillä. Meillä oli varattuna kesälle ehkä neljät shortsit ja 4-5 hellevaatetta, kuten mekkoa tai haalaria. Ajattelin, että leggareilla ja t-paidoilla pärjätään hyvin, kun varmaan on viileää. Mutta mitä vielä, ei todella ole ne riittäneet. Onneksi nämä kaksi ihanaa mekkoa menevät myös syksyn väreihin, ja niitä voi hyvin käyttää sukkahousujen tai leggareiden, sekä neuletakkien kanssa pitkälle syksyyn.

Alkavalla viikolla on tulossa useampia syksyn droppeja mun lempparimerkeiltä, kuten Tinycottons 25.7., Mini Rodini 26.7. ja Monkind Berlin 27.7.  ja seuraavalla viikolla vielä ainakin Papu & Mainio. Saapa nähdä mitä kavereita syksyksi tarttuu vielä taaperon kaappiin. Pitää esitellä kokonaisuus sitten kun on valmista. Ainakin pari mekkoa tarvitaan vielä, sekä pitkähihaisia paitoja. Taapero on itse ihastunut nyt mekkoihin, ja hän osaa pyytää mekkoa päälle. Sitten hän tykkää mennä katsomaan itseään peilistä ja huutelee ”Peiti! Peiti! Hiaaaano!” eli peili, peili, hieno. Ilmeisesti oma peilikuva miellyttää, mikä on oikein ihanaa. En ole aiemmin niin paljoa mekkoja pukenut, mutta nyt kun hän on itse niistä innoissaan, niin ehdottomasti puetaan arkenakin useammin.

Mitä värejä te tykkäätte pukea lapsille tänä syksynä? Odottaako joku muu täällä innoissaan ekoja droppeja?

Kuopuksen lähestyessä 1,5 vuoden ikää, ovat sisarussuhteet alkaneet tulla yhä syvemmiksi ja niistä on enemmän kerrottavaa. Olen saanut lähiaikoina muutamaankin otteeseen postaustoiveen siitä, millaiset sisarussuhteet meidän kolmella lapsella on keskenään. Ja nyt ajattelin avata ja pohtia aihetta oikein kunnolla ja perusteellisesti.

Esikoisella ja keskimmäisellä on toisiinsa 1,5 vuoden ikäero, keskimmäisellä ja kuopuksella 4v ikäero ja esikoisella ja kuopuksella 5,5v ikäero. Meillä on siis kokemusta sekä suuresta että pienestä ikäerosta lapsilla. Kaikessa on puolensa, ja ikäerot tuovat toki suuriakin eroja sisarussuhteisiin. Yhteistä kaikilla kolmella on se, että he ovat hurjan läheisiä keskenään ikäeroista huolimatta, tai juuri niiden takia. Pienestä ikäerosta olen kirjoittanut aiemmin TÄSSÄ postauksessa, ja suuresta ikäerosta TÄÄLLÄ.

Arjessa ikäeroja ei kuitenkaan juurikaan tule ajateltua, on vain kolme pientä tyyppiä, joilla on jokaisella omat vahvuutensa, luonteenpiirteensä ja kiinnostuksenkohteensa. Monissa asioissa kiinnostukset myös kohtaavat, mikä auttaa tosi paljon. Vaikka esikoisen ja keskimmäisen leikit keskenään ovat aivan eri tasolla, kun vertaa kuopuksen leikkeihin, he pystyvät silti hyvin myös toimimaan yhdessä kaikki kolme, ja keksivät kaikenlaista hauskaa.

Kaikki kolme leikkivät yhdessä nukkeleikkejä, hippaa, lukevat kirjoja, rakentavat duploilla ja leikkivät hiekkalaatikolla tai uima-altaassa. Aina kun kuopus oppii uusia taitoja tai sanoja, isosiskot kannustavat ja kehuvat, ja ovat heti valmiina leikkimään  juuri sitä leikkiä, minkä kuopus on milloinkin oppinut. He opettavat mielellään hänelle myös uusia juttuja, ja ovat ihan selkeästi ottaneet pikkusiskon mukaan porukkaan. Isot ovat pikkusiskosta ylpeitä, ja osoittavat mielellään hänelle myös hellyyttä, joskus ärsytykseen asti. Pikkusisko kun on aika menevää sorttia, eikä hän aina jaksaisi olla isosiskojen sylissä tai halia silloin kun isommat niin toivovat.

Pikkusisko taas kiusaa isompia kokeilemalla rajojaan, taaperoiässä hän kokeilee aina välillä, että saako vaikka lyödä siskoa tai heittää tätä lelulla. No ei saa. Onneksi isot ovat hienosti ymmärtäneet, että ei mini sitä tahallaan tee, hän ei vaan vielä tajua, että lyöminen sattuu. Isommat eivät suutu, mutta sanovat sitten, että ”EI SAA (syötä kielletty ikävä asia), siskoa sattuu” ja ”Pyydä anteeksi”, ja silloin kuopus antaa heille halin, koska ei vielä osaa sanoa sanaa anteeksi. Varmasti on osittain kiittäminen isosiskoja siitä, että kuopus alkaa ymmärtää, että toisia ei saa satuttaa, kun he ovat niin kärsivällisesti ja johdonmukaisesti osanneet reagoida siihen, vaikka ovat itsekin pieniä.

Isommilla tulee kinaa keskenään yleensä vain siitä, kumpi saa tehdä jotakin ensin, kuten painaa vaikka hissin nappulaa, kävellä portaita alas tai mennä autoon istumaan. Juurikin näitä pikkujuttuja, joita mun on ainoana lapsena vaikea tajuta, ja jotka Otto taas muistaa omasta lapsuudestaan elävästi. Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka ensin ottaa maitoa purkista, kun sitä on tarpeeksi molemmille? Mun mielestä ei kertakaikkiaan yhtään mitään, mutta joskus se tuntuu olevan sisaruksille koko elämä.  Varmasti tajuaisin itsekin paremmin, jos mulla olisi sisaruksia. Nämä ovat meillä niitä tilanteita, joita saa ratkoa lähes päivittäin.

Leikit sen sijaan sujuvat heillä aivan loistavasti yhteen, ja lähes aina ilman konflikteja. He saattavat rakentaa leikkihuoneeseen barbiekaupungin, ja leikkiä samaa leikkiä joka ikinen päivä viikon ajan aina, kun ollaan kotona sisällä. Heillä on tosi hyvät juonet leikeissä, ja he osaavat leikkiä fiksusti ja reilusti yhdessä ilman tappelua, tai epäoikeudenmukaisuutta. Pieni ikäero on juuri tässä hyvä, kun heillä on niin samat kiinnostuksenkohteet, ja melkein yhtä hyvät leikkitaidot.

Toinen meidän isommista tytöistä on vähän enemmän sellainen luontainen johtaja, ja toinen on sitten taas sopeutuvaisempi, ja nämä roolit ovat joskus vahvat myös leikeissä. Niin kauan kuin molemmat ovat tyytyväisiä, on se meidän mielestä ihan fine. Toisella heistä on ihan järjettömän vahva mielikuvitus, ja hän keksii yleensä jännittäviä leikki-ideoita. Toinen sitten taas johdattelee leikkiä, kun idea on keksitty. Se tuntuu menevän heillä tosi hyvin, ja meillä voi mennä viikkoja, ettei vanhemman tarvitse kertaakaan puuttua isompien leikkeihin tai riitoihin.

Isommilla on selkeästi omat jutut ja omat kaverit verrattuna kuopukseen, mutta aina kun he ovat yhdessä, he myös touhuavat yhdessä. Isommat auttavat pienempää pukemisessa, syömisessä ja kaikessa mahdollisessa, missä tämä milloinkin tarvitsee apua. He hirveästi toivovat, että kuopus tulisi jo päiväkotiin, tai siis esikoisen mennessä jo kouluun lähinnä keskimmäinen toivoo tätä. Hänestä olisi niin ihanaa, että voisi aina leikkiä pikkusiskon kanssa päiväkodissa. Molemmat aina toivovat, että mentäisiin yhdessä pikkusiskon kanssa hakemaan heitä päiväkodista/koulusta, koska pikkusisko on niin söpö, ja heidän kaveritkin tykkäävät hänestä.

Joskus kuopusta harmittaa, kun hän joutuu leikkimään omalla pihalla aidan takana hiekkalaatikolla, tai keinumaan, ja isommat saavat olla aidan toisella puolella pyöräilemässä kavereiden kanssa hurjaa vauhtia. Mutta sitä se kuopuksen elämä on, ja hänkin kyllä pääsee mukaan heti kun pysyy mukana. Onneksi myös naapurin lapset tykkäävät leikkiä taaperon kanssa, ja usein meidän pihalla on iso porukka tekemässä hiekkakakkuja hänen kanssaan tai uimassa. Ja vaikka pieni ei pääse isompien mukaan aina kaikkiin isompien juttuihin, niin sitten me monesti keksitään kaikkea hauskaa mitä hän saa tehdä vanhempien kanssa sillä aikaa.

Meidän vanhempien toimissa tärkeintä on tasapuolisuus, ja se, että huomioi jokaista yksilöllisesti tarpeeksi. Uskon, että lapsilla on niin hyvä suhde keskenään myös siksi, että me ollaan aina huomioitu heitä sekä yksin että yhdessä, ja pidetty huoli siitä, että kaikki tuntevat olonsa tismalleen yhtä tärkeiksi perheenjäseniksi ihan joka päivä. Meillä ei suosita ketään, ja Oton kanssa koitetaan pitää näkymätöntä kirjaa siitä, milloin kukakin on viimeksi saanut olla eka, tai saanut olla yksin vanhemman kanssa tai muutenkin saanut tehdä sitä tai tätä. On tärkeää, että jokainen lapsi saa vuorollaan myös vanhempien jakamatonta huomiota.

Jokaisella on joitain erityisoikeuksia ikäänsä nähden, kuten esikoisella oma puhelin, eikä niistäkään ole tullut mitään draamaa, kun ollaan yhdessä juteltu miksi joku saa jotain, vaikka muut eivät. Avoin keskustelu toimii tässäkin kaikkein parhaiten, ja sen avulla välttyy turhalta hampaiden kiristelyltä. Keskimmäinen tietää, että ensi vuonna hänkin saa oman puhelimen, kun menee eskariin, ja se riittää hänelle.

Me ei olla aina oltu Oton kanssa kaikesta samoilla linjoilla, koska meillä on ollut niin erilaista omassa lapsuudessa, kun toisella oli sisaruksia ja toisella ei. Uskon, että juuri siksi me ollaan löydetty hyvä keskitie näihin sisarussuhteisiinkin, kun ollaan tultu toisiamme vastaan näissä asioissa, ja mietitty ne parhaat puolet kummankin omasta lapsuudesta. Me ollaan tosi onnellisia meidän kolmesta mahtavasta tyypistä, ja uskon, että he tulevat olemaan läheisiä aina, vaikka jossain vaiheessa elämää sukset menisivätkin ristiin hetkellisesti. Uskon, että he ovat toisilleen valtavan suuri tuki ja turva, nyt ja tulevaisuudessa.

Kiitos vielä hurjasti postaustoiveesta teille! Niitä on aina ihanaa toteuttaa, ja haluan että tiedätte, että vaikka en niitä aina erityisesti kyselisikään, ne ovat aina tervetulleita. Ihanaa viikonloppua <3

Millaisia sisarussuhteita teillä itsellänne on, tai teidän lapsilla? Mitä eri-ikäiset sisarukset tykkäävät tehdä yhdessä?

Hurjaa, että reissusta on pian jo kuukausi aikaa! Ihan vastahan me muka lähdettiin into piukassa kolmen aikaan aamuyöllä kohti lentokenttää. Mutta ei, kuukausi siitä on. Rodos-postausten sarja jatkuu meidän perheen vinkeillä Rodokselle. Aiemmin olen kirjoittanut vinkkejä Rodoksen Kolymbia Beachille, jakanut meidän matkavideon, sekä kirjoittanut kymmenestä parhaasta hetkestä meidän reissulla. Eli tässä postauksessa kerron mitä tehdä Rodoksen saarella & kaupungissa lasten kanssa (tai vaikka ihan aikuisporukallakin), näin meidän näkökulmasta.

1. Vuokraa auto

Se on super edullista, ja varsinkin jos vuokraa useammaksi päiväksi, tulee hinta todella edulliseksi. Esim. 100€:lla voi saada auton vaikka neljäksi päiväksi. Rodos Cars oli ainakin luotettava ja hyvä autovuokraamo, josta sai myös turvaistuimet samaan hintaan, ja autot olivat ilmastoituja, siistejä ja uusia, ja ne sai suoraan hotellilta. Etäisyydet on saarella sellaisia, että niitä jaksaa hyvin ajella, ja samalla pääsee näkemään ja kokemaan tosi paljon enemmän, kuin ilman autoa. Vuokra-auto on ainaki meidän mielestä kaikkein helpoin tapa liikkua ympäri saarta.

2. Käy Lindoksessa

Kun mietin Top5 idyllisimpiä paikkoja, joissa olen ikinä elämässäni käynyt, on Lindoksen ranta varmaan ykkösenä. Se paikka on kuin suoraan postikortista. Mulla on tietenkin kokemusta vain Euroopan kohteista, enkä muutenkaan ole elämässäni matkustellut mitenkään ihan super paljon, mutta mun mielestä Lindoksen ranta oli aivan uskomattoman ihana ja kaunis ja viihtyisä paikka. Siellä sielu lepäsi ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Suosittelen menemään rannalle illalla, jolloin siellä on rauhallista, tyyntä, kaunista eikä niin polttavan kuumaa. Silloin löytää paikan ihan veden läheltä, ja mahtuu hyvin pulikoimaan. Lindoksessa sijaitsee myös upea joka puolelle näkyvä Akropolis-kukkula, jonne voi kiivetä (me ei kiivetty).

3. Tsekkaa Rodoksen keskustasta kaupat joita ei Suomesta löydy

Rodoksella on oikein kiva shoppailuvalikoima, jos shoppailusta tykkää. Sieltä löytyy Sephora, Pull & Bear, Stradivarius ja Tally Wejl. Toki siellä on myös paljon niitä kauppoja, joita Suomessakin on, kuten H&M ja Zara. Lastenvaatteita en oikein Rodokselta löytänyt, mutta enpä kyllä kauheasti etsinytkään. Vinkatkaa ihmeessä kommenttiboksiin, jos tiedätte jotain kivoja lastenvaateliikkeitä Rodoksella, niin muut lukijat voivat saada hyviä vinkkejä!

4. Kävele Rodoksen vanhassa kaupungissa

Upea vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, ja siellä on todellakin historian havinaa havaittavissa. Vanhassa kaupungissa on paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita, sekä tietenkin turistikauppoja joka nurkassa. Meille riitti vanhassa kaupungissa yksi päivä oikein hyvin lasten kanssa. 1400-luvulta peräisin oleva, neljä kilometriä pitkä muuri ympäröi vanhaa kaupunkia, ja siellä on kyllä tosi kaunista. Paikalla on vanhoja raunioita ja muuta hauskaa lasten kanssa tutkittavaksi.

5. Rodini Park alkukesän kukkaloistossa

Me saatiin kiva vinkki Rodoksen keskustasta 2km päässä sijaitsevasta Rodini-puistosta, johon ajettiinkin retkelle. Siellä on toukokuussa kuulemma aivan uskomaton kukkaloisto, mutta silloin kun me mentiin juhannuksen tienoilla, ei kukkia enää juurikaan ollut. Rattailla pääsi kulkemaan puistossa, mutta ei ihan joka paikkaan. Me ei siis viihdytty siellä kovinkaan kauaa, mutta paikasta näki, että silloin kun puut kukkivat, se on ihan henkeäsalpaavan upea.

6. JUMBO

Rodoksella on iso lelukauppa nimeltä Jumbo, jossa kannattaa lasten kanssa vierailla, jos liikkuu autolla. Jumbo on melko lähellä Rodoksen keskustaa, osoitteessa 5ο χλμ Ε.Ο, Lindou, Rodos 851 00. Jumbostakaan meillä ei ole kuvaa, mutta googlatkaa Jumbo Rodos niin löytyy vaikka mitä!

7. Ravintolat

Meidän kokemus on, että melkeinpä jokaisesta tavernasta saa oikeasti tosi hyvää ruokaa. Kannattaa testata gyrosta, souvlakia ja tsatsikia. Myös pizza on tosi hyvää, jos kaipaa välillä vaihtelua. Kannattaa valita ne paikat, jotka on vähän syrjässä pahimmista turistikohdista, niin löytyy vielä aavistuksen herkumpaa ruokaa. Kolymbian ravintolavinkit löytyvät TÄÄLTä, ja Lindoksessa tykättiin rannalla sijainneesta Nefelistä. Me testattiin Rodoksen Vanhasta kaupungista ravintola Archipelagoa, joka oli ihan ok, mutta ei mikään kovin ihmeellinen. Sieltä oli kuitenkin huikeat näköalat alas Vanhaan kaupunkiin, kun kiivettiin ylimmän kerroksen terassille syömään.

8. Koe saaren ihanat rannat

Rodoksen keskustasta Elli Beach, Falirakin läheltä Anthony Quinn Bay ja Lindoksesta Lindos Beach. Kaikki uskomattoman kauniita ja ihania rantoja. Jos on enemmänkin aikaa tutkiskella ja ajella tai kävellä, niin voi löytää ihan oman pienen rantapoukaman.

Siinä muutama vinkki Rodokselle. Jos ei olisi ollut rattaita mukana, olisin ehdottomasti halunnut lähteä patikoimaan myös upeille vuorille ja kukkuloille, joita saari on täynnä. Nyt kuitenkin valittiin toisin, ihan käytännön syistä, koska tiedettiin, että se tulee olemaan meidän perheelle mukavampaa vaikkapa kolmen vuoden päästä, kun kuopuskin on jo sen verran iso, että jaksaa hyvin kävellä itse vaikeakulkuisessa maastossakin. Jos hän suostuisi edelleen kantoreppuun tai -liinaan, oltaisiin voitu lähteäkin, mutta koska hän ei mitenkään suostu, me jätettiin se nyt pois ohjelmasta kokonaan.

Me tykättiin Rodoksesta sen verran paljon, että ihan ehdottomasti lähdetään sinne vielä joskus uudelleenkin! Ehkäpä juuri sitten, kun kuopus on isompi. Ihana reissu, ja viikko oli just hyvä aika olla siellä meidän perheelle.

Näiden helteiden aikana ollaan käyty uimassa joka päivä. Toisina päivinä ollaan tehty uintiretkiä lasten kanssa, ja sen jälkeen kun mun äiti ja serkku tulivat tiistaina, ollaan tehty lasten mentyä nukkumaan myös aikuisten uintireissuja. Mun äiti on jäänyt tänne vahtimaan lasten unta, ja me ollaan käyty Oton ja mun serkun kanssa viilentymässä vielä vähän ennen puolta yötä. Lasten riemua on ihanaa katsoa rannalla, ja touhuta yhdessä heidän kanssaan. Aikuisten uinnit taas on oikeasti rentouttavia, kun ei tarvitse koko ajan olla silmät selässäkin vaan riittää, ettei itse huku.

Me ollaan tsekattu uimavesien tilanne aina ulkoliikunta.fi-sivulta, niin ollaan nähty ajantasaiset tiedot siitä, missä voi uida ilman pelkoa sinilevästä. Onneksi tilanne on näyttänyt helpottavan tämän viikon aikana ainakin vähän, ja eilen päästiin uimaan jo muutaman kilometrin päähän kotoa, kun alkuviikosta piti vielä ajaa vähintään kymmenen kilsan päähän.

Lapsilla on omalla pihalla myös oma kahluuallas, ja pakko myöntää, että parina päivinä se kahluuallas ja oman kodin helppous on vienyt voiton uimarannan jännittävyydestä. Onneksi lapset itse tuntuvat viihtyvän sekä rannalla että pikkualtaassaan. Pikkualtaassa parasta on lasten mielestä se, että sinne voi kutsua kaikki naapurin lapsetkin. Siellä on välillä ollut erittäin tiivis tunnelma miljoonan My little ponyn ja parhaimmillaan kuuden lapsen kesken, mutta hyvin ovat viihtyneet (ja pitkään). Ihanan helppoa!

Tuntuuko teistäkin, että näillä säillä hiekkaa on _ihan_joka_paikassa? Siis hitsi vieköön, meillä kävi siivooja torstaina ja pesi lattiat ja imuroi, ja sen jälkeen lattiat pysyivät puhtaana ehkä sen yhden illan. Sen jälkeen on joka paikka kuorruttunut hiekalla ja märällä hiekalla, eikä auta vaikka imuroi ja lakaisee kolme kertaa päivässä. Olen siis luovuttanut. This is my life now. Se johtuu tietty siitä, että meidän pihalla on sekä uima-allas, hiekkalaatikko että taapero, joka vaihtelee altaan ja hiekkalaatikon välillä oikein sujuvasti. Siinähän vaihdelkoon kun siitä tykkää, otetaan nyt kaikki ilo irti siitä, että ylipäätään on tarpeeksi lämmintä pitää uima-allasta pihalla!

Onneksi ostettiin yhtenä viileänä kesänä tuuletin, kun niitä kerrankin löytyi silloin kaupoista. Ollaan nautittu tuulettimen viilennyksestä, ja nukuttu yöt kylmäkallejen kanssa. Se on ollut hyvä tapa viilentyä iltauintien lisäksi. Hassua kun en ollut tottunut enää moneen vuoteen nukkumaan unikaverin kanssa, mutta nyt varmaan tulee ikävä jokailtaista kylmäkallea kainalossa sitten, kun nämä helteet loppuvat, hah!

Viikonlopuksi on luvattu ukkosta ja sadetta, mutta se ei haittaa mitään. Sadepäivinä on hyvä hoitaa vähän koululaisen ostoksia, sillä ollaan tajuttu, että koulun alkuun on enää muutama viikko! Meidän ekaluokkalainen on venähtänyt kesän aikana ihan hulluna, ja kaikista pitkistä housuista on jäänyt lahkeet ja paidoista hihat lyhyeksi. Hänellä on myös hyvin vahvat mielipiteet siitä, mitä hänen omasta koululaisen vaatekaapistaan pitäisi löytyä. Ihanaa kun on omaa makua, ja mahtavaa lähteä toteuttamaan hänen kanssaan yhdessä tätä projektia, vaikka tuleekin tippa linssiin kun meittii, miten iso hän on jo. Apua!

Perinteinen Iinan sillisalaatti, kun päästiin iltauinneista kylmäkallejen kautta shoppailuun. Vastoin kaikkia hyvän bloggaajan ohjeita siis, mutta se on aina ollutkin mun tyyli, että teen suoraan sydämestä, omalla tyylillä. Ne tykkää jotka tykkää, kiitos teille <3 Ihanaa helteistä loppuviikkoa kaikille!

Meidän perheessä ei ennen kuopusta ole ollut sellaista todellista muumi-fania. Toki Oton kanssa tykätään kovasti muumeista, olivathan ne meidän omassa lapsuudessa aivan super iso juttu. Isommat tytöt eivät kuitenkaan koskaan oikein innostuneet muumeista sen enempää, vaikka ihan mielellään ovat kuunnelleetkin muumi-satuja. He eivät ole koskaan pyytäneet erikseen muumi-leluja kaupasta, tai halunneet katsoa telkkarista nimenomaan muumeja, mutta ovat saattaneet katsella jos ne ovat sattuneet tulemaan.

Kuopus on kuitenkin aivan kertakaikkisen toista maata. Yksi hänen ihan ekoista sanoistaan oli ”muumi”, ja hän on bongannut muumeja siitä asti kun oppi huutamaan ”muumi”. Hän bongaa muumimainokset auton ikkunasta, muumi-lehden kaupan lehtihyllystä ja muumipehmolelun valokuva-albumin valokuvasta. Hän rakastaa muumimusiikkia, muumikirjoja, muumipehmoleluja, Muumilaakson tarinoita ja ihan kaikkea muumi-aiheista. Muumi-astiat on best, muumi-pelit on best ja iho kuivataan uinnin jälkeen muumi-pyyhkeellä. Hän huomaa, jos naapuri kävelee pihan ohi muumi-pyyhe laukussa menossa uimaan. Silloinkin hän kiljaisee ”MUUUUUUUMI!”. Ihan uskomaton muumifani siis, muumifanituksen taso lähentelee jo kesäkuun keikalla bongattuja mmer-esiteinejä.

Siksi päätettiinkin lähteä käymään tänä kesänä Muumimaailmassa, missä ei oltu ennen perheenä käytykään. Reissu toteutettiin ihan extempore-meiningillä, kuten niin monet muutkin kesäreissut tänä kesänä. Aamupäivällä päätettiin, että tänään lähdetään Muumimaailmaan, ja niin tehtiin.

Sää oli uskomattoman kaunis ja helteinen kun saavuttiin Muumimaailmaan, mutta ekan tunnin jälkeen alkoi ihan hurja kaatosade ja ukkonen. Me pakoiltiin sadetta ensin Poliisimestarin talossa, ja sitten Pizza&Pasta-ravintolassa. Onneksi sade meni ohi, ja päästiin kiertämään Muumimaailma rauhassa loppuun. Meidän lapset tykkäsivät tosi paljon Muumimaailmasta, ja jopa taapero jaksoi katsoa teatteriesityksen Teatteri Emmassa kokonaan.

Mä olin itse ehkä vähän yllättynyt siitä, miten ”pieni” Muumimaailma loppupeleissä oli, koska tietty kun itse oli käynyt siellä viimeksi alle kouluikäisenä, sen muisti paljon suurempana. Ja onhan toki Muumimaailma myös muuttunut paljon mun lapsuudesta. Kiva paikka oli, mutta en usko, että siitä tulee muumifanista huolimatta mikään joka kesän kohde, sillä ihan niin paljoa siellä ei ollut nähtävää. Mutta ehdottomasti mennään joskus toisenkin kerran! Ja varmasti paikka uudistuu jonkin verran aina välillä, mä näen siellä kyllä paljon potentiaalia. Lapsista parasta oli tietenkin muumihahmojen haliminen, sekä heidän taloissa vieraileminen ja labyrintti.

Me yllätyttiin myös siitä, miten aikaisin Muumimaailmassa menivät palvelut kiinni! Yritettiin mennä buffet-ravintolaan syömään varttia vaille neljä, mikä mielestäni on aika normi ruokailuaika, mutta se sulkeutui neljältä. Päädyttiin sitten sinne Pizza & Pasta -ravintolaan, joka oli auki puoli kuuteen. Mieluummin oltaisiin syöty buffassa, koska siellä oli terveellisiäkin vaihtoehtoja. Kuusi pizzaslicea ja yksi lasten pasta-annos juomineen pikaruokalassa maksoivat 60 euroa, siinä missä kotiruokatyyppinen buffet olisi ollut meidän koko perheeltä alle 50 euroa. Jotenkin tuntui että hinnat meni vähän väärin päin? Toivottavasti joskus näihin aukioloaikoihin voisi ehkä tehdä tarkistusta, sillä tuntuu tosi hassulta, että joku näinkin mahtava kohde sulkeutuu jo kuudelta kesällä, kun kaikki ovat muutenkin liikkeellä myöhempään. Varsinkin se tuntuu oudolta, että ravintolat sulkeutuvat niin aikaisin.

Mutta joo, meillä oli kiva reissu, eikä sade haitannut yhtikäs mitään. Päin vastoin, siitä tuli meillle hauska ja ikimuistoinen reissu, kun juostiin yhdessä hurjassa vesisateessa, ja kuunneltiin ukkosen jyrinää Poliisimestarin vankityrmässä.  Taapero oli aivan innoissaan, ja reissun aikana hän oppi vihdoin sanomaan ”Muumimamma”, kun tähän asti kaikki on olleet vaan ”muumi”. Nyt hän osaa jo kaksi muumia siis! Hän on puhunut reissusta jo monta kertaa ”Muumimamma, hali. Muumimaa, hali. Muumi koti”, että taisi tosiaankin tehdä vaikutuksen.

Oletteko te käyneet Muumimaailmassa? Millaisia kokemuksia Muumimaailmasta teillä on?