Me saatiin eilen ensilumi tänne omalle asuinalueelle, muualla sitä on aiemminkin näkynyt sentti jossain silloin tällöin. Lapset olivat tietenkin aivan onnesta soikeana, ja kun me oltiin saatu kimpsut ja kampsut päälle ja astuttu ovesta kadulle, olivat tytöt jo tekemässä ekoja lumienkeleitä. Keskellä kävelytietä. Ohikulkijoita nauratti lasten riemu, lumi oli niin iso juttu että tallattu ohut kerros riitti ja he päättivät tehdä ne enkelit heti siihen paikkaan.

Eivät jääneet viimeisiksi lumienkeleiksi sillä reissulla. Me ei pidetty mitään kiirettä, vaan tytöt saivat tutkia ja touhuta lumeassa ihan miten halusivat. He eivät halunneet edes leikkipuistoon, vaan lumikävely oli kuulemma kaikkein paras juttu ikinä. Eli siis että käytiin kävelyllä, ja oli lunta, jossa he saivat touhuta. Lunta ei tullut niin paljoa että pulkkaa olisi kannattanut alkaa kaivamaan esille, eikä ilma ollut niin lämmintä että lumipalloja olisi saanut pyöriteltyä, mutta silti he olivat niin riemuissaan lumesta että mullakin meinasi tulla tippa linssiin.

Lasten ilo ja onni tulee ihanan pienistä asioista, ja se on onneksi tarttuvaa laatua. Kyllä siinä tuli itsellekin sellainen hyvä mieli kun oli niin aurinkoista ja valoisaa ja iloinen meininki. Alkutalven pimeyden jälkeen tämä on niin tervetullutta vaihtelua, ja vaikka pieni ja ohut lumikerros ei kestäisi kuin pari päivää niin se on silti jo tuonut iloa ja valoa meidän talveen.

Meillä jatkuu nyt arki muutaman päivän Oton kanssa kun ollaan töissä uudenvuodenaattoon asti, ja tytöt ovat mun äidin kanssa päiväkodin ollessa kiinni tämän viikon. Sitten saadaan olla taas pitkä viikonloppu yhdessä ja juhlia vuoden vaihtumista! Tällä viikolla luvassa ainakin kurkistusta pariin joululahjaan, vähän sisustusjuttuja, asuja ja perinteistä katsausta kuluneeseen vuoteen. Ihanaa maanantai-iltaa tyypit <3

Olen mukana Indiedaysin ja SF Filmin yhteistyökampanjassa, jonka ansiosta pääsin tuossa joulun alla Korinnan ja Emilian kanssa tsekkaamaan uuden Joy -leffan joka tulee ensi-iltaan tämän viikon perjantaina. Ryntäsin kiireisen työpäivän lomassa Kinopalatsiin ennakkonäytökseen, ja istahdin pariksi tunniksi alas täysin elokuvan maailmaan uppoutuen.

Leffassa pääosaa näyttelee upea Jennifer Lawrence, joka roolissaan päämäärätietoisena ja kunnianhimoisena äitinä inspiroi mua ihan mielettömän paljon. Joy herätti tunteita laidasta laitaan, istuin sen pari tuntia teatterissa tiukasti elokuvan tunnelmiin eläytyen. Yhdessä vaiheessa olin ihan hermona, ärsytti niin vietävästi että olisi tehnyt mieli hypätä suoraan ruudulle ja käydä sanomassa pari valittua sanaa parille elokuvan hahmolle, haha.

Pääosin tyydyin kuitenkin ihailemaan Joyn työtä, ja hänen periksiantamattomuuttaan tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä on jotain mistä moni meistä, itseni mukaanlukien, voi ottaa mallia ja inspiratiota silloin kun jokin asia tuntuu hankalalta. Elokuva käsittelee kiinnostavasti yhden perheen elämää, johon kuuluu neljän eri sukupolven edustajia. Joy päähenkilönä yrittää pitää perhettään kasassa ja huolehtia kaikesta, ja siinä samalla vielä tavoitella unelmiaan. Joyhin on helppo samaistua, vaikka elokuva ei sijoitukaan aivan tähän päivään ja vaikka elokuva tietysti vain elokuva onkin.

Mulle jäi Joysta erityisesti mieleen kohtaus, jossa hän joutui suuren haasteen eteen, mutta päättäväisyydellä ja silkalla tarmolla hän vaan puski eteenpäin. Nainen kohtaa elokuvassa haasteita joiden edessä moni muu olisi voimaton, mutta ei hän. Jos elokuvakokemukselta haluaa tunteita, uusia ajatuksia ja ehkä vieräyttää muutaman kyyneleenkin, on Joy siihen täydellinen valinta. Ja jos joku kaipaa potkua pyllylle näin uuden vuoden kynnyksellä, niin tästä leffasta sen saa. Ainakin mulle heräsi sellainen ”Jos toikin selviää tosta, niin kyllä mä nyt yhden ton ja ton saan hoidettua”-fiilis.

Elokuvasta löytyi ainakin mulle myös todellista silmänruokaa, sillä yhtä elokuvan tärkeistä rooleista näyttelee ylisöpö Bradley Cooper. Jos sanat Bradley ja Cooper saavat sydämen läpättämään, lippujen varaukseen pääset TÄSTÄ. Mä olen tykännyt jokaisesta Bradley Cooperin leffasta jonka olen katsonut, eikä tämä ollut poikkeus! Tsekatkaa vaikka leffan traileri:

Joko innostuitte? Saan nimittäin järjestää teille SF Filmin kanssa huipun lukijakilpailun! Kommentoimalla tähän postaukseen mitä tunteita traileri herätti, voit voittaa liput itsellesi ja ystävällesi Joy-elokuvan näytökseen. Kilpailun osallistumisaika on 30.12.2015 klo 21.00 asti. Muista lisätä sähköpostiosoite sille varattuun kenttään! Julkaisen voittajan uudenvuodenaattona.

Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3

Niin ihanaa hiljentyä joulun viettoon ihan rauhassa! Kuluneet pari päivää ollaan öllötelty kotivaatteissa, luettu kirjoja, syöty kinkkua niin että napa ruskaa ja leikitty ja pelattu uusilla jutuilla. Käytiin myös Oton tädin luona kylässä ja syömässä Tapaninpäivän lounas.

Joululahjapeleistä varsinkin Junior Alias on noussut nopeasti meidän pelisuosikiksi, etenkin kun esikoinen osoittautui ihan mestariksi siinä pelissä, päihittää mut ja Oton selittämisessä ihan 6-0. Jotenkin 4-vuotiaalla on taito selittää mahdollisimman selkeästi mutta kuitenkin nopeasti ja yksinkertaisesti kaikki sanat, me aikuiset ollaan liian monimutkaisia.

Kuopus sen sijaan viihdyttää ihanilla vastauksillaan ja täydellisellä piittaamattomuudellaan pelin kulusta tai voittamisesta. Hän vastaa ihan mitä mieleen juolahtaa, ja selityksistä ja hänen vastauksistaan tulee välillä aika hauskoja yhdistelmiä. Silti tuntuu että nuorempi neiti on yhtäkkiä kasvanut parissa päivässä ainakin puoli vuotta, hän on oppinut L-kirjaimen ja alkanut käyttää aiemmin oppimaansa S-kirjainta. On niin outoa, kun on tottunut siihen että toinen kuulostaa miltä kuulostaa, samalta kuin minä pienenä, ja yhtäkkiä hän alkaakin puhumaan ihan tavallisesti ärrää lukuunottamatta. Joka päivä hän on vähemmän ja vähemmän vauva, vaikka aina mun vauva onkin.

Ollaan katseltu leffoja ja vaan oltu ja ulkoiltu, niin parasta. Ihanaa on myös ajatella että vielä seuraavat kolme viikkoa me saadaan Oton kanssa viettää joka viikko pitkä viikonloppu yhdessä, se tekee oikeasti tosi paljon ja auttaa varmasti jaksamaan koko kevään. Ja sekin on kiva että auringonvalo lisääntyy tästä viikosta eteenpäin ainakin minuutin joka päivä (tai jotain sinne päin), ja kolmen viikon kuluttua sitä valoa on jo melkein puoli tuntia enemmän päivässä.

Meillä on ollut mahtava joulu, ja on ihanaa kun Armas ja mun äitikin ovat olleet pitkästä aikaa täällä. Tytöillä oli mummuaan tosi tosi kova ikävä, ja he ovatkin nyt olleet tosi iloisia siitä että mummu on vihdoin täällä.

Tämä hiljentyminen, todellinen joulunviettoon rauhoittuminen on tehnyt niin hyvää touhukkaan syksyn jälkeen. Näiden päivien jälkeen on hyvä käynnistellä pian vaihtuva vuosi vähän rennompaan tahtiin ja uudella puhdilla. Tytöt ovat lomalla ensi viikon päiväkodista, joten heillekin tulee nyt vähän pidempi joululomatauko ja varmasti loman jälkeen menevät jo ihan innoissaan hoitoon.

Mä lähden tänään viettämään tyttöjeniltaa Julian kanssa ja odotan sitä jo tosi innolla! Ihan huippua päästä vähän ulos, kun en ole moneen kuukauteen käynyt missään! Mennään jonnekin Tapsan Tansseihin ja pidetään hauska ilta.

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille <3

Joulu 2015 on ollut juuri sitä mitä me ollaan kaivattukin, rentoa yhdessäoloa aamusta iltaan. Pakko tosin myöntää että se suurin rentoutumisen tunne tulee joka vuosi siinä vaiheessa, kun jouluaaton päivällinen on syöty ja lahjat on jaettu. Sitten ei ole enää mitään mitä jännittää, on vaan jääkaappi täynnä valmista ruokaa useammalle päivälle, tekemistä kaikille ja yleensä uudet pehmeät housut ja sukat joihin sujahtaa.

Aamuiset riisipuurot, kinkunpaisto Oton kanssa ja perinteinen joulusauna olivat yhtä ihania hetkiä kuin aina ennenkin. Saunan jälkeen katseltiin lumiukkoa, kuorruteltiin kinkkua ja pukeuduttiin jouluvaatteisiin.

Tytöt saivat avata aamulla omat aamupakettinsa ja ihastuivat kovasti sekä kirjoihin että jouluasuihinsa. Tiaran mekko Zarasta, Zeldan paita Zarasta ja hame Kappahlista.

Joulupukkikin kävi, tytöt eivät juuri edes jännittäneet mutta joululauluja lauloivat ainoastaan minä, joulupukki ja mun äiti. Olisi pitänyt harjoitella suomenkielisiä joululauluja vielä enemmän etukäteen, vaan ei se ole niin justiinsa! Ruokien kanssa venähti sen verran että pukki kävi jo ennen päivällistä, ja me tehtiinkin niin että jaettiin pukin kanssa yksi säkillinen, pidettiin ruokatauko ja  jaettiin ja availtiin sitten kaikki loput lahjat vasta ruokailun jälkeen.

Joulupöydässä kokeiltiin tuttujen laatikoiden, kinkun, lohen ja mädin lisäksi tänä vuonna savuporoterriiniä ja granaattiomena-briejuustosalaattia. Molemmat olivat aivan superhittejä, nam! Illalla lasten mentyä nukkumaan maisteltiin lasilliset punaviiniglögiä ja hyvää oli. Jouluaaton perinteeni, uuden kirjan lukeminen kinkkuleipien kera, vaihtui tänä vuonna leffan katseluun Oton kanssa. Jotenkin vaan tuntui siltä. Kirjakin on tullut tänään avattua tosin, ai että ne Beckyn sekoilut vaan jaksaa hihityttää tässä uudessakin Himoshoppaaja-kirjassa!

Parasta on ollut yhteinen tekeminen.  Ollaan koottu legotaloja, pelattu Junior Aliasta ja Spitting Camelia (kyllä, se tuli kummitädiltä Tipalle ja on aivan älytön ja hauska), katsottu Risto Räppääjää, Niko Lentäjänpoikaa ja joulupiirrettyjä, sekä nautittu ruuasta. Armas-koira on niin ihastunut uusiin minitennispalloihinsa että niitäkin on saanut villille ja leikkisälle 10-kuukautiselle heitellä jatkuvasti.

Oi joulu, voisitko jatkua vielä ainakin kaksi viikkoa? <3 Ihanaa ja rauhaisaa joulupäivän iltaa vielä kaikille!

Moikka, huomenta ja maailman parasta joulua sinne teille kaikille! Jos kerkeätte riisipuuron ja joulupukin kuumalinjan välissä kurkkaamaan viimeisen joulukalenteriluukun niin sieltä löytyy meidän hyvän joulun toivotukset videolta, mukana koko perhe Ottoa myöten. Tällä kertaa video on tehty samaan tyyliin kuin joskus aiemmin, se on täysin leikkaamaton raakaversio, 2,5 minuuttia ehtaa Hyttisten perhettä ja sen on näköinenkin, apua!

Jos haluatte nähdä meidän joulukuulumisia ihan tuoreeltaan, niin snapchatiin ja instagramiin päivittyy varmasti jotain, molemmista löydätte mut nimellä @iinalaura. Pääosin mekin rauhoitutaan kuitenkin joulun viettoon ja palaillaan sitten aaton jälkeen!

Rauhallista ja ihanaa ja rakkaudentäyteistä joulua sinne kaikille! <3