9 vuotta sitten naputtelin ensimmäisen blogipostaukseni ikinä. Mua vähän jännitti millaisen vastaanoton se saa, kiinnostuuko kukaan, tuleeko tästä mitään. Linkkasin postauksen Facebookiin ja Irc-galleriaan, jota satunnaisesti silloin edelleen käytin. Ei mulla ollut mitään odotuksia siitä, millaista bloggaaminen on, olin valmistautunut siihen, että voisin lopettaa vaikka heti, jos se ei tunnukaan omalta jutulta. Mutta tässä sitä ollaan yhdeksän vuotta myöhemmin edelleen. Yllätyksekseni touhu vei mut täysin mukanaan ja täysin puhekielisistä, lyhyistä höpötyksistä ja automaattiasetuksilla otetuista kuvista ollaan edetty tähän missä nyt ollaan.

Tuntuuko näin yhdeksän vuoden jälkeen siltä, että kaikki on jo sanottu? Ei todellakaan. Blogi on muuttanut muotoaan, kehittynyt ja kasvanut mun mukana aina ja ehkä siksi sanottava ei ole loppunut kesken.  Ja se tulee varmasti muuttumaan ja kehittymään jatkossakin sitä mukaa kun mun elämäkin muuttuu, kasvaa ja kehittyy. En ole koskaan rakentanut blogiani vain yhden teeman ympärille, vaan se on aina ollut jatkuvaa erilaisten aiheiden iloista sekamelskaa.

Tänä keväänä suurempaan rooliin ovat nousseet piha-, remontointi- ja sisustushommat meidän muuton mukana ja nekin olette ottaneet ilahduttavan hyvin vastaan. Toisinaan tämä on ollut raskaus- tai vauvapainotteinen blogi. Joskus suuremmassa roolissa ovat olleet vaatteet ja kosmetiikka tai mielipiteet ja ajankohtaiset aiheet ja joskus taas arki tai parisuhde. Blogi muuttuu jatkuvasti, mutta jatkuvassa murroksessa olen pitänyt tärkeänä sitä, että säilytän oman äänen ja tyylin, kaikessa mistä kirjoitan.

Se tuntuu valtavan hienolta, että vaikka blogin aiheet ja painotus ovat aina muuttuneet, niin moni lukijoista on pysynyt mukana sieltä alusta asti. Edelleen saan lähes päivittäin viestiä joltakin lukijalta, joka on seurannut jo ihan ekasta postauksesta lähtien. Moni teistä on kasvanut teinistä aikuiseksi tämän blogin parissa, kuten myös minä itse. Viimeksi eilen sain viestin myös uudelta seuraajalta, joka oli alkanut kahlaamaan blogia alusta asti nyt. Uusia mahtavia tyyppejä tulee mukaan päivittäin ja olen teistä ihan jokaisesta todella kiitollinen.

Viime vuonna 8v-synttäripostauksessa kirjoitin näin: ”Tänään me otettiin nämä kuvat kaikessa rauhassa työpäivän aikana, sillä aikaa kun taapero oli hoidossa keskimmäisen kanssa ja esikoinen koulussa. Nämä meidän rauhalliset kahdenkeskiset työ-ja koulupäivät ovat yksi hienoimpia asioita, joita tämä blogi on meidän perheelle mahdollistanut.”

Tänä vuonna taas olen erityisen kiitollinen siitä toisesta ääripäästä: että olen tänä poikkeusaikana pystynyt työskentelemään normaalisti, vaikka kaikki kolme lasta ovat olleet jo kahden kuukauden ajan kotona. Rauhalliset kahdenkeskiset työ- ja koulupäivät ovat muisto vain, mutta toisaalta, tämäkin on saatu toimimaan. Pian poikkeusajan perään edessä on lasten 10 viikon kesäloma, jolloin he ovat myös kaikki kotona ja minä teen töitä ja Otto ammattikorkean kesäkursseja. Meidän pitkien kesälomien perinne on ollut tänä aikana suureksi avuksi.

Olemme jo konkareita siinä, miten normaalia työarkea pyöritetään samalla kun lapset ovat kotona ja heille pystytään tarjoamaan tekemistä ja seuraa sekä tarvittavat viisi ateriaa päivässä. Toki esikoisen etäkoulu on tuonut oman mausteensa tähän aikaan, mutta suurimmaksi osaksi tämä on ollut meille ihan tavallista arkea, josta on jo vuosien kokemus ja toimivat rutiinit. Olemme tottuneita viettämään paljon aikaa toistemme kanssa ja nautimme siitä kaikki, joten se ei tunnu raskaalta tai ärsyttävältä. Se on ollut valtavan iso etu tänä aikana.

Hienoimpia asioita, joita olen saanut kokea tehdessäni tätä blogia, ovat olleet Ihanat erilaiset perheet -haastattelut. Ne ovat olleet ihan sanoinkuvailemattoman herkistäviä kokemuksia ihan jokainen. On ollut niin hienoa tavata täysin erilaisia perheitä ja kertoa niin monen perheen tarina. Haastattelut ovat olleet tauolla viimeiset kaksi kuukautta tämän poikkeustilan vuoksi, mutta nyt kun rajoituksia aletaan purkaa, uskallan ehkä jossain vaiheessa jatkaa haastatteluita, jos se perheille sopii. Mutta toki vain ulkona ja vähintään kahden metrin turvavälin päästä. Onneksi mulla on 75mm objektiivi, jonka kanssa pitää kuvata super kaukaa, jotta saa kauniita potrettikuvia. Sen kanssa uusi haastattelu ja kuvaukset sujuisivat turvallisesti, vaikka tulee kyllä olemaan kauheaa, kun ei voi kätellä tai halata!

Vaikka blogi muuttuu ja aiheet vaihtuvat, haluan jatkossakin säilyttää sen yhden teeman, joka blogissa on alusta asti kulkenut mukana. Positiivisen perhe-elämän. Oli kyseessä sitten meidän perhe tai toisen perheen tarina, haluan jatkossakin tuoda esiin perhe-elämää positiivisessa valossa, kuten olen tehnyt jo yhdeksän vuoden ajan kaiken muun rinnalla. Viimeisen vuoden aikana mediassakin on alettu pikkuhiljaa puhumaan perhe-elämästä joskus myös positiiviseen sävyyn, jaettu niitäkin uutisia, joissa kerrotaan perheiden onnellisuudesta ja hyvistä asioista. Toivon, että se on nouseva trendi. Että nyt ja tulevaisuudessa ihan kaikenlaiset perheet saisivat äänensä kuuluviin, että kaiken ikävän ja raskaan rinnalla olisi myös iloa, onnea ja rakkautta. Mitä enemmän perhe-elämän kaikista puolista mediassa puhutaan, sitä realistisempaa kuvaa siitä voidaan välittää.

Ensi vuonna vietetään blogini 10-vuotisjuhlavuotta ja aion ideoida sinne jotain huikeaa, jotain, mitä me voidaan kokea yhdessä. Jotain isompaa kuin koskaan aiemmin. Mulla ei ole aikomustakaan pysähtyä, lopettaa tai luovuttaa vaan pyrin eteenpäin vähintään yhtä kovasti kuin aina ennenkin. Vaikka tässä samalla on tullut 9 vuotta ikää lisää, yritän välttää sitä, että muuttuisin dinosaurukseksi historiasta. Haluan pysyä mukana, haluan ottaa haltuun uusia asioita ja uusia tapoja kommunikoida ja tehdä mun työtä.

Valtavan suuri kiitos teille jokaiselle, jotka olette siellä. Olit sitten uusi tai vanha lukija, instaseuraaja, satunnainen selailija tai Facebook-sivun superfani. Kiitos, että olet  ja toivottavasti olet jatkossakin <3 Tähän synttäripostaukseen on perinteisesti saanut kommentoida ja kertoa itsestään. Rakastan lukea keitä te olette, mistä tulette ja mikä teidän tarina on. Joten jos haluat kertoa itsestäsi, sana on vapaa <3 Kiitos jos kommentoit!

Jos blogin historia kiinnostaa, tsekkaa nämä:

Miten tämä blogi sai alkunsa

Mun blogi numeroina

Miltä näyttää mun yksi kokonainen työviikko

Mun elämäntarina

Multa toivottiin kovasti postausta blogista numeroina, eli niistä tärkeistä avainluvuista mun blogiin liittyen. Idea oli mun mielestä ihan super hauska, enkä ole koskaan ennen tällaista tehnyt. Mä tutkin muutenkin aina tasaisesti blogin analytiikkaa ja se on mun mielestä hirveän mielenkiintoista. Analytiikka kertoo paljon siitä, missä on onnistunut, mikä ei ole mennyt ihan niin nappiin ja usein onnistuu myös yllättämään. Joskus joku postaus, joka ei julkaisuhetkellä ole ollut niin suosittu, nousee vuosien saatossa yhdeksi luetuimmista. Esimerkiksi parin vuoden takainen ”Milloin päiväkotiin vatsataudin jälkeen” on tähän vuodenaikaan taatusti top kympissä, vaikka julkaisisin mitä kiinnostavaa uutta. Julkaisuhetkellä se oli aivan keskitasoa, ei mikään megahitti.

Mutta sen pidemmittä puheitta, tässä muutamia avainlukuja mun blogista (luvut otettu kirjoitushetkellä ma-aamuna):

2 610 111 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

79 032 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani oli helmikuun aikana.

22 163 271 – Näin monta lukukertaa blogillani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

2942 – Näin monta postausta olen kirjoittanut blogihistorian aikana

2809 – Näin monta postausta olen julkaissut blogihistorian aikana

316 – Näin monta postausta julkaisin vuonna 2019

48 182  – Blogini luetuimman postauksen lukukerrat (Ja postaushan oli 15 nopeaa ja helppoa arkiruokaa). Tähän välihuomautuksena se, että blogitilastoissani luetuimmat sivut ovat etusivu, toinen sivu, kolmas sivu, neljäs sivu ja viides sivu. Yksittäisen postauksen lukukerrat eivät siis huomioi niitä kertoja, kun joku on lukenut postauksen suoraan etusivulta, vaan ainoastaan ne kerrat, kun on luettu sitä kyseistä yksittäistä postausta se auki klikaten.

105 842 – Blogiin tulleiden kommenttien määrä alusta asti

6 – Blogini voittamat palkinnot (mukana palkinnoissa kolmen voiton lisäksi kaksi palkittua 3. sijaa ja yksi palkittu 2. sija)

8 – Blogini saamat ehdokkuudet eri palkintogaaloissa

03:11 – keskimääräinen lukuaika postaukselle viime kuussa

17:15 – pisin keskimääräinen lukuaika 100 suosituimman postauksen joukossa. Ihanat erilaiset perheet: Viivi, Antti, Vilja, Varpu, Akseli ja Minni -postausta on luettu keskimäärin 17 minuutin ja 15 sekunnin ajan.

21. käytetyin hakusana jolla blogiini saavutaan on tortillatäyte 

8 vuotta, 9 kuukautta ja 24 päivää on kulunut siitä, kun julkaisin ekan postauksen

40-50h – keskimääräinen tuntimäärä viikossa, jonka käytän työhöni blogissa ja somekanavissa (joinakin viikkoina saatan tehdä vain 30h, toisina saatan tehdä 70h)

99 – DM-viestien määrä, joka mulla tälläkin hetkellä on jonossa odottamassa vastausta Instagramissa

99 – DM-viestien määrä, joihin yritän päivittäin saada vastattua

6 – Reissut, jotka olen tehnyt ulkomaille blogin kautta (Kööpenhamina, Frankfurt, Tukholma, Tukholma, Tukholma & Tallinna)

Sellaisia numerofaktoja. Postaukseen toivottiin myös, että kirjoitan ”kuinka monta euroa olen tienannut blogilla”. Olen jo jakanut mun vuositulot viime keväänä, mutta sen määrittely on ainakin itselleni haastavaa, että kuinka moni mun euroista on tienattu blogilla. Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos tuotan sisältöä muille yrityksille? Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos pidän koulutuksen muille bloggaajille? Kumpaakaan näistä en tekisi ilman mun blogia, mutta toisaalta niissä mun tekemä työ ei näy missään mun kanavassa kenellekään. Onko se siis silloin blogilla tienaamista vai ei? Jos oikein vetää mutkia suoriksi, niin esimerkiksi palkkatuloni startupista vuosina 2015 ja 2016 oli blogin avulla tienattu, koska en olisi saanut työpaikkaa tai edes tiennyt siitä paikasta ilman blogiani. Mä ajattelen itse, että kaikki mun tulot linkittyy jollain tavalla mun blogiin, vaikka kaikki ei suoraan siellä näykään.

Bloggaajana numerot ovat mulle tärkeä työkalu. En tuijota niitä yksittäisten tekstien osalta juurikaan, mutta kokonaisuutta seuraan aktiivisesti. Toki seuraan myös, mitkä aiheet kiinnostavat ja miksi. Indieplacen proikkaritiimi analysoi myös mun numeroita asiakkaille, eli siksi mun ei itse niitä tarvitse niin tarkasti käydä läpi, koska joku muu hoitaa aina tarvittavan raportoinnin yhteistöiden osalta. Olen siitä kiitollinen, koska silloin voin itse keskittyä siihen mitä eniten rakastan: tuottamaan sisältöä. Numeroiden seuraaminen auttaa sisällön suunnittelussa ja hakukoneoptimoinnissa. Hyvin tehty hakukoneoptimointi on suurin syy siihen, että myös vanhat tekstit keikkuvat suosituimmissa edelleen. Ne vastaavat johonkin ihmisten usein esittämään kysymykseen riittävän hyvin. Hakukoneoptimointi on äärimmäisen tärkeää jos blogia haluaa tehdä ammattimaisesti.

Sitä  on hauskaa seurata, miten jotkut postaukset nousevat aina tiettyyn aikaan vuodesta suosituiksi ja miten toiset pysyvät luetuimmissa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mulle on myös tärkeää seurata blogin lukijamääriä. Vaikka yleisesti blogien lukijamäärät ovat laskeneet huippuvuosista, mun blogia luetaan edelleen saman verran kuin esimerkiksi v. 2016. Se oli yksi niistä blogien ”huippuvuosista”, joiden jälkeen yleisesti osa seuraajista on valunut blogeista Instagramiin tai YouTubeen. Vaikka osa munkin seuraajista on siirtynyt seuraamaan vain Instan kautta, mukaan on tullut paljon uusia ihania tyyppejä! Ja mua ilahduttaa aivan valtavasti se, miten moni edelleen laittaa viestiä tai kommenttia, että on seurannut ihan alusta asti. Se tuntuu niin hyvältä.

Kyllä näitä miettiessä menee pää pyörälle. On hyvä tiedostaa aina se, että siellä ruutujen takana on suuri joukko ihmisiä, mutta on myös hyvä jättää se mielessä taka-alalle. Tärkein syy kirjoittaa blogia on mulle edelleen se sama kuin alussa: haluan inspiroida, herättää keskustelua, tuoda itselleni tärkeitä asioita esiin ja näyttää tavallista lapsiperheen arkea positiivisella otteella.

Kiitos kun luette ja tuette <3

Girls Girls Girls -lehdessä julkaistu Cynthia Nixonin tähdittämä mieletön video inspiroi mua kirjoittamaan, koska videon sanat ja lauseet kuulostivat juuri niiltä sanoilta ja lauseilta, joita mullekin on sanottu niin monta kertaa. Monet sanat, joita nuorempana luin itsestäni, ovat porautuneet ikuisesti mun mieleen, enkä koskaan tule unohtamaan niitä. En, vaikka olen kovasti itselleni sanonut, etteivät ne ole totta. En, vaikka olen vuosien ajan kovettanut itseäni ja yrittänyt unohtaa ne. Monet sanat nykyäänkin satuttavat, ainakin sen hetken kun niitä luen.

”Älä välitä”

”Älä anna niille huomiota, ne vain innostuu”

”Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”

Niin sanotaan aina, kun näistä kertoo. On parempi hiljaisesti hyväksyä, lukea niitä yksin hiljaa ja olla kertomatta, ettei ne vaan innostu enää enempää. Usein se auttaakin, ainakin hetken, että ei vaan sano mitään. Kunnes on jotain uutta sanottavaa. Niiden sanojen kanssa on niin yksin, eikä tiedä mitä niille tekisi. Vaikka tietää, ettei kannata välittää, ei osaa olla välittämättä. Vaikka tietää, että ne sanat on valhetta, ne satuttavat silti. Suurimmaksi osaksi kommentointi on tietenkin onneksi positiivista ja ihanaa, mutta joskus se ottaa koville, kun hyväntahtoisen palautteen lisäksi ulkonäkööni, naiseuteeni ja jokaiseen tekemääni tai tekemättä jättämääni asiaan takerrutaan kynsin hampain joka ikinen päivä.

Kauniimpi, rumempi, luonnollisempi, panostaisit itseesi enemmän, läskihän susta jäi, onko sulla anoreksia? Näytät oksettavalta. Sulla on huoran maine, ei susta vaimoa saa. Olet läheisriippuvainen, teetkö koskaan mitään ilman miestäsi? Miehesi juoksee baarissa joka viikonloppu ja pettää sua, kun olet niin ruma. Hevosnaama, anorektikko, pyöristyneet kasvot. Luonnoton,  liikaa meikkiä, pinnallinen. Liian luonnollinen, nuhjuinen. Raha, raha, raha, välität vain rahasta. Eikö perhe ole tärkein? Tekisit oikeita töitä. Etkö osaa olla hetkeäkään ilman perhettäsi? Huono esimerkki, liian siloiteltu, epäaito, huolehtisit ulkonäöstäsi, nuorena olit kauniimpi kun meikkasit enemmän. Onneksi et enää näytä samalta kuin ennen. 

Huomaatko sinäkin ristiriidan? Koskaan et minkäänlaisena voi olla riittävän hyvä, että kelpaisit kaikille. Mun anoreksia- ja läskikommenttien välissä on pahimmillaan ollut viisi kiloa. Siksi ei kannata edes yrittää kelvata kaikille. Mutta ääni päässä huutaa aina silti, että yritä yritä yritä! Mä kuulen näitä sanoja enemmän, koska olen esillä. Se ei silti oikeuta niitä. Eikä mun ikinä oikeasti tarvitse yrittää miellyttää ketään. Ei, vaikka joka päivä saan kuulla olevani jollain tavalla vääränlainen tai tekeväni jollain tavalla väärin. Näissä kuvissa näkyvät kommentit ovat jäävuoren huippu yhdeksän vuoden ajalta, ne muutamat, joita en ole poistanut suoraan, jotka löytyivät yleisimmillä ikävillä sanoilla blogin kommenttihausta. Oma lukunsa ovat ne, joista varsinaiset haukkumasanat puuttuvat tai ne postausten mittaiset tiivistelmät siitä, mikä kaikki minussa, meidän elämässä tai mun tekemässä työssä on pielessä. 

 

Videon tarkoituksena oli kiinnittää huomiota nimenomaan naisten kohtaamiin ahtaisiin ja ristiriitaisiin muotteihin ja arvosteluun yhteiskunnassa. Kun katsoin videota, en edes ajatellut miehiä. Niistä ilkeistä ja inhottavista sanoista mulle ei tullut mieleen miehet tai miesten mulle asettamat paineet, vaikka niihin haluttiin videolla kiinnittää huomiota.

Mulle tuli mieleen tämän blogin kommentit ja mun 90% naisista koostuva seuraajakunta. Ne ihmiset, jotka mulle näitä sanoja sanovat, ovat (ainakin pääosin) naisia. Naisia, jotka itse elävät näiden samojen vaatimusten ja arvostelun ristitulessa ja silti siirtävät niitä eteenpäin toisille jatkuvasti. Vastuu tämän kulttuurin muuttamisesta on myös meidän naisten omissa käsissä. Naisten vaatimukset toisilleen ovat ihan yhtä ristiriitaisia kuin tuolla videolla. Me naiset eletään maailmassa, jossa edelleen ollaan monessa asiassa heikommilla kuin miehet. Siksi se tuntuukin niin hemmetin typerältä, että naiset itse myös ylläpitävät niitä naurettavia vaatimuksia, slutsheimaavat ja arvostelevat niin elämän valintoja, arkea, kehoja kuin ulkonäköäkin ja samalla kaventavat entisestään sitä muottia, johon meitä ahdetaan.

Video sanoitti hienosti sen, millaisessa vaatimusten ristitulessa koen ainakin itse olevani. Todella monet ovat sen jakaneet ja siihen samaistuneet, vaikka toki se on saanut myös kritiikkiä. Mulle tämä video oli voimaannuttava, koska usein näiden sanojen ja tunteiden kanssa on tosi yksinäinen olo. Nyt sain huomata, että en ole niiden kanssa yksin. Tiesinhän minä sen, mutta usein se unohtuu. Siksi arvostan ihan älyttömän paljon sitä, että näistä asioista keskustellaan ja niitä nostetaan esiin. Vain siten näistä ristiriitaisista vaatimuksista voidaan luopua.

Ymmärrän sen, että ne ahtaat muotit ja vaatimukset ovat syvällä rakenteissa, eivät toisia haukkuvat naiset niitä itse ole keksineet. Mutta jokainen voi itse valita olla arvostelematta toisia. Jokainen voi itse valita, että kun tekee mieli haukkua toisen ulkonäköä, arvostella toisen työtä tai äitiyttä tai kommentoida toisen vaatteita negatiivisesti, onkin hiljaa, ei sano mitään. Jokainen voi myös valita puuttua ja puolustaa, kun huomaa jonkun toisen kohtaavan ristiriitaisia vaatimuksia.

En halua pienentää itseäni, vaan haluan rohkeasti olla juuri sitä mitä olen. En halua, enkä aio antaa koskaan sitä valtaa jollekin toiselle, että hän saisi määritellä kuka ja millainen mä olen naisena, äitinä tai ihmisenä. En halua olla hiljaa asioista, jotka ovat minulle merkityksellisiä, koska pelkäisin, etten ole oikeanlainen puhuessani niistä. En halua pukeutua vähemmän huomiota herättävästi, koska pelkäisin, että näytän jonkun mielestä naurettavalta. En halua kovettaa itseäni, jokaisella on oikeus olla herkkä. En halua esittää, etten pahoittaisi mieltäni ilkeistä sanoista.

Video oli todella tarpeellinen ulostulo ja keskustelun herättäjä. Se toimi ainakin mulle tärkeänä vertaistukena. Olen niin kiitollinen siitä, että nykyään tällaisten sisältöjen tekeminen ja laajalle leviäminen on mahdollista. Tällaiset rohkeat teot rohkaisevat myös minua. Mitä rohkeammin uskallan itse puhua, sitä vähemmän ilkeillä sanoilla on muhun valtaa.

Vastaanotin seuraajalta listan kysymyksiä kaupallisista yhteistöistä, sekä postaustoiveen, että kertoisin siitä miten yhteistyöt käytännössä toimivat. Tämä oli musta tosi mielenkiintoinen aihe ja kommentin alle tuli muiltakin kiinnostuneilta kommenttia, että voisinko vastata näihin postauksella. Täältäpä siis tulee vastauksia. Kysymyksiinne vastasivat myös Tiia Saukko, joka on Indieplacen asiakkuustiimin Head Of Sales, Mari Ojala joka on asiakkuustiimissä Key Account Manager sekä projektihallintatiimistä Project Coordinator Aino Pietarinen. He osasivat antaa vielä sitä toisen puolen näkemystä tähän, mikä mun mielestä tuo mukavasti lisäarvoa vastauksiin.

12 ensimmäistä kysymystä tuli kommentoineelta (suuri kiitos vielä sinulle huipusta postausideasta!) ja lisäksi annoin seuraajille mahdollisuuden kysyä IG Storiesin puolella mitä tahansa liittyen kaupallisiin yhteistöihin. Loput kysymykset on koostettu instassa saamieni kysymysten pohjalta. Eli yhdistelin eniten kysyttyjä kysymyksiä yhteen. Kaikkein kysytyin kysymys oli se, että kieltäydynkö koskaan yhteistyöstä ja jos kieltäydyn, niin kuinka usein. Siihenkin on kattava vastaus postauksessa.

Q&A: Miten kaupalliset yhteistyöt toimivat?

1. Miten yhteistyöpostauksista / kampanjoista sovitaan eli otatko itse yhteyttä yrityksiin, vai ottavatko yritykset yhteyttä sinuun?

Iina: Minä en ota yhteyttä mihinkään yrityksiin lähtökohtaisesti, vaan mun somekanavien kaupallisia yhteistöitä hoitaa Indieplacen asiakkuustiimi. Lisäksi saan toki yrityksiltä/vaikuttajamarkkinointitoimistoilta runsaasti yhteistyöehdotuksia omaan sähköpostiin, joista itselleni sopivat/kiinnostavat välitän eteenpäin asiakkuustiimille ja he hoitavat sitten neuvottelut aikatauluista ja hinnoista. Eli itse keskityn konseptointiin ja toteutukseen ja asiakkuusitiimi hoitaa sopimisen.

Tiia Saukko, asiakkuustiimi, Head of Sales: Sekä että! Me toimistolla pidetään aktiviisesti yhteyttä eri yrityksiin ja pyritään sopimaan yhteistyöt vaikuttajille niin sanotusti valmiina paketteina, jolloin vaikuttajat pääsevät käyttämään työaikaansa eniten itse sisällöntuotantoon ja kaikkeen siihen liittyvään. Eli me toimistolla huolehditaan yhteistöiden myynnistä ja sopimisesta sekä kokonaisuuden hallinnasta, yhteistöiden sisältöjen ideointeja taas tehdään paljon yhdessä vaikuttajien kanssa.

Toisinaan yritykset lähestyvät itse suoraan meitä toimistoa tai Iinaa – tai muita vaikuttajia – jolloin lähdetään miettimään yhdessä sopivimpia yhteistyötapoja. Eli kumminkin päin tapahtuu.

2. Pitääkö sinun kirjoittaa tietyt asiat jostakin tuotteesta, vai saatko itse päättää, mitä kirjoitat?

Iina: Jos kerron esimerkiksi jostain tuotteesta tai palvelusta, ainoat asiat jotka mun ”pitää” kertoa on ne olennaiset perus informaatiot, joita tuotteesta kiinnostunut saattaisi haluta lukea. Eli yleensä ihan vaan perus tuote- tai palvelukuvaus. ”XXX on yritys, joka tarjoaa palveluita YYYY paikkakunnalla ZZZZ tms.”. Senkin voin toki kertoa omin sanoin. Omat kokemukset ja ajatukset on ne, mitä kaupallisissa yhteistöissä nimenomaan halutaan tuoda esiin, eli tärkeintä on se mun oma ääni ja se, mitä mieltä minä olen ja millaisia aitoja kokemuksia olen saanut. Mun suuhun ei siis laiteta sanoja. Mikäli asiakas viittaa mulle annetussa infossa esim. johonkin tutkimustuloksiin, pyrin yleensä tarkistamaan ne myös toisesta riippumattomasta lähteestä. Mulle on ehdottoman tärkeää, että en jaa väärää infoa.

Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager: Asiakkaalta saattaa tulla tuotteeseen liittyen tietyt perustiedot, mitkä toivotaan mainittavan, mutta muutoin vaikuttajat saavat sisällön suhteen kertoa tuotteesta omaan tyyliinsä – ja tämä on toivottavaakin! Ennen julkaisua yleensä pallotellaan asiakkaan kanssa näkökulmaa, mistä yhteistyötä lähestytään, tämän vaikuttaja saa kuitenkin päättää itse, sillä sisältöjen toivotaan olevan mahdollisimman autenttisia. Isommat yhteistyöt sisältävät yleensä jonkinlaisen kattokonseptin, mikä saattaa hieman rajata kulmaa, mistä vaikuttajien toivotaan yhteistyötä lähestyttävän. Näissäkin kuitenkin varataan aina suuri liikkumavara, jotta vaikuttaja saa toteuttaa yhteistyön itselleen luontevalla tavalla. Ja valitaan konseptiin sopivimmat vaikuttajat.

3. Mistä sinulle maksetaan yhteistyöpostausten tekemisessä?

Iina: Tähän halusin teille vastauksen nimenomaan meidän asiakkuustiimistä, koska loppupeleissä heillä on se kaikkein paras näkemys tähän asiaan. Mulla on toki tieto siitä mitä pystyn tarjoamaan numeroina ja kaikki se kokemus ja tietotaito mun päässä.

Tiia Saukko, asiakkuustiimi, Head of Sales: Iinan, kuten kaikkien vaikuttajien, palkkiot pohjautuu tosi moneen ulottuvuuteen – monta syytä maksaa siis. Tärkeimpinä, asiakkaiden arvostamina asioina, voisin nostaa esille ylipäätään sen, että vaikuttajalla on valmis lukijasuhde yleisöönsä – vuorovaikutus ja teidän seuraajien sitoutuminen on arvokasta brändille. Tähän liittyy tavoittavuus, eli se, minkä verran seuraajia tilien takana on. Tietysti itse sisällöntuotanto on tärkeä osa, ja tähän liittyy taas monta puolta. Esimerkiksi kuinka monta julkaisua ja missä kanavassa vaikuttaja tuottaa yhteistyön aikana, tai voiko asiakas hyödyntää esimerkiksi kuvia jossain muualla mainonnassa.

Moni asiakas toivoo erityisosaamista tai kokemusta tietystä aihealueesta, esim. Iinan suositus lastentarvikkeista on uskottavaa, koska hän on äiti ja siten tietää, mihin tilanteisiin vaikkapa tiettyä lastentarvikkeita voi eniten hyödyntää – varsinkin jos on käyttänyt sitä itse vuosia. Siten Iinan suosittelu on uskottavaa. Puhutaan myös paljon vaikuttajan brändiarvosta, esim. Iinan tapauksessa yksi syy maksaa hänelle on se, että hän on pitkän linjan ammattilainen, joka tuottaa jatkuvasti laadukasta sisältöä, on luotettava yhteistyökumppani ja jonka suositteluja te seuraajat arvostatte.

4. Saatko esittelemäsi tuotteen ilmaiseksi, vai ostatko tuotteen itse? Maksatko saaduista tuotteista veroa?

Iina: Tämä vaihtelee. Esimerkiksi ruokakamppiksissa yleensä ostan tuotteet (vaikka jäätelöt) itse kaupasta, koska se on logistisesti helpointa. Jonkun isomman jutun taas yleensä saan ilmaiseksi. Tällöin maksan siitä ansiotuloveroa saman verran kuin saamistani rahapalkkioista, sekä arvonlisäveron. Joskus minulla on myös tuotteita testilainassa, eli palautan ne testijakson jälkeen. Tämän mainitsen yleensä postauksessa, jos näin on.

5. Mikä on ollut kiinnostavin yhteistyö, jonka olet tehnyt?

Iina: Näitä on ihan mielettömän paljon! Mulle lähtökohtaisesti jokainen kamppis on kiinnostava, johon lähden mukaan. Rakastan kehitellä erilaisia konsepteja ja suunnitella ja miettiä. Olen saanut vuosien aikana olla mukana ihan älyttömän siisteissä projekteissa ja kokeilla täysin uusia juttuja. Ehkä eniten mieleenjääneitä juttuja ovat viime vuodelta SPR:n verenluovutus-kamppis, Lomarenkaan mökkilomakamppis tai K- Supermarketin arvopohjaiset kamppikset. Mutta heti kun sanoin nuo, tulee mieleen esim. Samsung ja Olympus (jotka ovat vaikuttaneet mun työskentelyyn tosi positiivisesti), Maldonin huikea kokkikoulu hienossa ravintolassa, sekä tietty WSOY:n kamppikset, joissa saan lukea kirjoja (mikä voisi olla siistimpää?). Ja WWF:n Earth Hour, kun sain puhua itselleni tärkeistä arvoista. Ja Liikku, jossa pääsin testaamaan (ja ihastumaan) salilla käyntiä! Olen vuosien aikana tehnyt satoja kamppiksia ja jokainen johon olen lähtenyt, on ollut omalla tavallaan super mielenkiintoinen. Kaikista olen oppinut jotain uutta. Mä rakastan kehitellä erilaisia reseptejä, testata erilaisia kuvausideoita ja haastaa itseäni ajattelemaan kriittisesti ja valitsen yhteistyöt hyvin tarkkaan. Parhaiten mieleen jäävät ne, joissa saa laittaa itsensä kunnolla likoon.

6. Paljonko saat rahaa yhdestä yhteistyöpostauksesta?

Iina: Tämä riippuu todella paljon konseptista ja somekanavasta. Jos teen esim. pelkän blogipostauksen, saan eri summan kuin blogipostauksesta ja Instagram-postauksesta. En voi sopimusteknisistä syistä kertoa tarkkoja summia. Mulla on oma hinnasto erilaisille konsepteille, jonka mukaan postauksia myydään. Osuus palkkiosta menee tietysti myös Indieplacen myynnille ja projektihallinnolle, joka pitää koko homman kasassa sekä raportoi tuloksista.

7. Oletko esitellyt jossain yhteistyöpostauksessa tuotteen, josta et itse pidä yhtään?

Iina: En ole. Sen sijaan olen joskus blogissa maininnut, että en ole tykännyt jostain tuotteesta, jonka olen vaikka saanut testiin (ilman, että se olisi kamppis). Mulle on hyvin tärkeää, että voin aidosti seistä sen takana mitä kirjoitan. Voisin kuvitella, että mun ura olisi päättynyt aika monta vuotta sitten, jos täällä aina valehtelisin ja kehuisin kaikkea, mitä mulle tarjotaan. Jos mä suosittelen jotain, mun täytyy olla varma, että se oikeasti on mun suositusten arvoinen. Kerran olen myös keskeyttänyt yhteistyökampanjan, kun olin vasta kesken kaiken ymmärtänyt, etten voinutkaan seisoa tuotteen takana, koska olin alkuun saanut virheellistä informaatiota yrityksestä, joka ei aiemmin ollut mulle tuttu.

Mari Ojala: Vaikuttajat pääsevät työnsä luonteen vuoksi usein tutustumaan tuotteisiin ennen kuin ne tulevat kauppojen hyllyille. Se mahdollistaa sen, että vaikuttajat voivat hakea mukaan yhteistöihin, joissa tuote on tuttu ja itselle sopiva. Jos taas tuote ei ole vaikuttajalle tuttu, yhteistyön toteutusta ennen vaikuttajalle halutaan tarjota mahdollisuus testata tuotetta. Mikäli tuote ei jostain syystä sovikaan vaikuttajalle, vaikuttajan on mahdollista vetäytyä yhteistyöstä. Oman koko 8 vuoden Indieplace-historian aikana näin on käynyt vain muutaman kerran, ja näissä tapauksissa tilalle on etsitty uusi vaikuttaja, jolle tuote sopii.

8. Kun teet esim. Polarn O. Pyretin kanssa usein yhteistyötä, niin ostatko itse valitsemasi tuotteen, jonka jälkeen kirjoitat siitä? Vai saatko tietyt tuotteet, joista sinun pitää kertoa?

Iina: En osta, vaan saan tuotteet sekä lisäksi rahapalkkion tekemästäni työstä. Sekä tuotteesta että rahapalkkiosta maksan ansiotuloverot sekä arvonlisäverot. Mutta tuotteet valitsen itse, eli en valitse mitään sellaista, mitä en itse ostaisi.

9. Millainen ”rakenne” yhteistyöpostauksilla on? Eli teetkö ensin postauksen, jonka jälkeen saat rahat, vai maksetaanko sinulle ennen kuin teet postauksen?

Iina: Mä teen aina ensin työt ja laskutan sitten myöhemmin palkkion. Eli asiakkaan ei tarvitse ostaa sikaa säkissä.

10. Saatko / voitko itse vaikuttaa siihen, minkä yritysten kanssa teet yhteistyötä?

Iina: 100%. Mä päätän itse täysin siitä, minkä yritysten kanssa teen yhteistyötä. Kieltäydyn paljon useammin kampanjoista, kuin otan niitä vastaan.

Tiia Saukko: Ehdottomasti ja pitääkin vaikuttaa! Iina ja monet muut vinkkaa meille toimistolle toisinaan ideoita, mitkä yritykset kiinnostavat heitä. Lisäksi me tykätään käyttää hakumallia meidän toiminnassa, mikä takaa, että vaikuttajat ja brändit sopivat parhaiten yhteen. Hakumalli toimii niin, että kun saadaan sovittua yrityksen kanssa yhteistyöstä, me pyydetään meidän vaikuttajia perustelemaan, miksi he olisivat paras valinta tähän yhteistyöhön. He jotka ovat kiinnostuneita yrityksestä ja yhteistyöstä voivat hakea mukaan. Sitten valitsemme yhdessä asiakkaan kanssa sopivimmat vaikuttajat, ja tässä valinnassa on tärkeää että yritys ja vaikuttaja kokevat sopivansa hyvin yhteen. Hyvään yhteistyöhön kuuluu se, että se on mieluisaa kummallekin. Se kyllä näkyy lukijoille.

11. Kun saat koekäyttöön tuotteen, niin pitääkö sinun maksaa siitä, jos haluat jatkaa tuotteen käyttöä, vai saatko pitää tuotteen ilmaiseksi?

Iina: Jos mulla on jotain testilainassa, palautan sen käytön jälkeen. Jos olen saanut tuotteen omaksi ja maksanut siitä ansiotuloveron ja alvit, se on sen jälkeen mun oma, eli saan pitää sen. Eli jos saan jonkun tuotteen ”ilmaiseksi”, maksan siitä joka tapauksessa  ainakin verottajalle.

12. Maksetaanko sinulle muista, kuin yhteistyöpostauksista?

Saan kiinteän kuukausipalkkion yhteistyöpalkkioiden lisäksi.

13. Oletko koskaan kieltäytynyt yhteistyöstä? Kuinka usein et hyväksy ehdotettua yhteistyötä, arvio esim. kk- tai vuositasolla?

Iina: Kieltäydyn yhteistyöehdotuksista usein. Mulle tulee kymmeniä sähköposteja päivässä ja niistä osa on erilaisia kamppisehdotuksia suoraan yrityksiltä. Ne, joista olen kiinnostunut, välitän eteenpäin asiakkuustiimille. En osaa sanoa mitään erityistä lukumäärää, että kuinka monesta kieltäydyn. Varmasti puhutaan ainakin useista kymmenistä yhteistyöehdotuksista vuositasolla, joista kieltäydyn. Indieplacen kautta tulevista ehdotuksista harvemmin kieltäydyn, koska siellä mun mieltymykset, aikataulut ja arvot tunnetaan niin hyvin, että mulle ei edes ehdoteta sellaisia, joita en missään nimessä tekisi.

14. Joudutko joskus kieltäytymään myös ”kivoista” yhteistöistä, eli tuleeko yhteistyötarjouksia liikaa?

Iina: Joskus joudun, esimerkiksi joulun alla mun kalenteri oli vaan yksinkertaisesti täynnä jo pitkästi etukäteen. Silloin jouduin sanomaan ei parille tosi kivalle kamppikselle, jotka olisin mielellään muuten tehnyt. Jos kalenterissa on täyttä, mutta asiakkaan tarve ei ole aikakriittinen, yritän usein sitten siirtää niitä kivoja kamppiksia myöhemmälle. Nyt esimerkiksi tammikuussa mulla on yksi kamppis, jonka olisi pitänyt olla jo joulun aikaan, mutta aikataulusyistä se on vasta nyt. Jotkut kuukaudet vuodesta taas ovat hiljaisempia. Onneksi on Indieplacen proikkarit, jotka näitä mun päiviä sumplivat asiakkaiden kanssa ja usein keksitään joku ratkaisu, vaikka täyttä olisikin.

Tiia Saukko: Meille tulee aika paljon kieltäytymisiä vaikuttajilta, minkä näen tosi hyvänä asiana: sehän osoittaa että vaikuttajat pitää tarkasti huolta, että brändi ja yhteistyö sopii heille. Mutta me osaltaan pyrimme toimistolla pitämään huolta siitä, että niistä kivoista yhteistöistä ei tarvitsisi kieltäytyä kalenteriruuhkan takia. Toisinaan neuvottelemme asiakkaan kanssa vaikkapa myöhäisemmän postausajan, jos toivottu viikko on Iinan mielestä turhan täynnä. Helpoiten se onnistuu vaihtamalla päivämääriä muiden yhteistyössä mukana olevien vaikuttajien kanssa. 

Kiireisimpinä aikoina on ollut usein tilanne, jossa asiakas toivoo, että Iina tai joku muu vaikuttaja postaa esimerkiksi ylihuomenna, ja postauskalenteri on täynnä vaikkapa seuraavat pari viikkoa. Niissä tilanteissa pitää miettiä asiakkaan kanssa, että kuinka tärkeä nopea aikataulu on – toisinaan täytyy vaan kieltäytyä, jos ei ehdi.

15. Mikä saa kieltäytymään yhteistyöstä jonkun kanssa? Millaisista yhteistöistä on hyvä kieltäytyä?

Iina: Tärkein syy kieltäytyä on se, jos tuote, palvelu tai yritys ei vastaa mun omia arvoja mitenkään tai en koe sitä hyväksi tai toimivaksi. En tekisi esimerkiksi ikinä pikavippiyhteistöitä, terveydelle haitallisia yhteistöitä, turkisyhteistöitä, enkä ole tehnyt v. 2018 jälkeen yhtään punaiseen lihaan liittyvää kampanjaa (vaikka edelleen syön punaista lihaa). Vaikka syön itse, en silti halua lisätä kenenkään toisen punaisen lihan kulutusta. Kieltäydyn myös yhteistöistä, jotka eivät ole oikeasti yhteistyötä, vaan multa esim. toivottaisiin ilmaista työtä vaikkapa vaatetta tai kosmetiikkatuotetta vastaan. Ja kuten kerroinkin, myös aikataulut voivat saada kieltäytymään yhteistyöstä.

Mari Ojala: Indieplacen toiveena on, että vaikuttajat eivät hakeutuisi mukaan yhteistöihin, joita eivät koe omalle brändilleen sopivaksi. Saamme toki myös toimistolle jonkin verran kyselyitä yhteistöistä, joissa lähestyjä ei ymmärrä esimerkiksi vaikuttajan arvoa ja ole valmis maksamaan kunnollista korvausta hänen tekemästä työstä, ulkomailta myös jonkin verran esim. nettikasinoiden lähestymisiä, joita emme voi Suomessa mainostaa. Lisäksi esimerkiksi pikavipit ovat sellainen, jota emme halua mainostaa. Tällaisten kyselyiden määrä on vuosien saatossa vähentynyt kuitenkin todella merkittävästi, ja niitä tulee harvoin. Emme myöskään esitä eteenpäin vaikuttajille ehdotuksia tällaisista yhteistöistä.

16. Minkälaisia lukuja sinä ja asiakas seuraatte kaupallisten yhteistöiden osalta?

Iina: Yleisesti mulla tulee seurattua instasta tykkäykset, kommentit, katselukerrat, klikit, tallennukset, tavoittavuus ja kattavuus ja Google Analyticsista yksittäiset lukukerrat ja näyttömäärät. En kuitenkaan tuijota niitä orjallisesti, koska projektihallintatiimi hoitaa raportoinnin asiakkaalle mun puolesta. Mutta jokaisessa yhteistyössä seurataan juuri niitä lukuja, jotka liittyvät olennaisesti kampanjan tavoitteeseen. Kaikkia lukuja mä en itse edes näe mistään, kuten esim. myyntejä.

Tiia Saukko: Se riippuu täysin siitä, mikä on yhteistyön tavoite. Me asetetaan tähän tavoitteeseen sopivimmat mittarit ja seurataan niitä. Esimerkiksi tavoittavuutta voidaan mitata näyttömäärillä ja lukukerroilla, kun taas brändimielikuvan muutosta voidaan mitata kyselytutkimuksilla, ja vaikkapa uuden tuotteen lanseerausta puhtailla myyntimäärillä verkossa tai kivijalassa. Tärkeintä on, että tavoite ja mittaristo on kunnossa, sitten vasta katsotaan lukuja ja kehitetään yhteistyötä sen pohjalta.

17. Pitääkö postaus hyväksyttää yhteistyökumppanilla ennen sen julkaisemista?

Iina: Osa postauksista käy läpi esitarkistuksen yhteistyökumppanilla, mikä on mun mielestä ihan hyvä. Silloin voi olla 100% varma, että jokainen yksityiskohta on oikein, jos postauksessa on esim. paljon tuotetietojen jakamista. Myös Indieplacen projektipäälliköt tarkistavat postaukset etukäteen aina, jotta kaikki (esim. linkit) varmasti toimii.

Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager & Aino Pietarinen, projektihallintatiimi, Project Coordinator: Suurin osa yhteistyöjulkaisuista ei vaadi esitarkastusta. Meillä on oma proikkaritiimi, joka huolehtii yhteistöiden ohjeistuksista: eli kokoaa vaikuttajille tarvittavat faktat, jotta vaikuttajan on helppo toteuttaa yhteistyö. Haluamme myös asiakkaille painottaa sitä, että vaikuttajamme ovat ammattitaitoisia, ja heidän tuottamansa sisältö vastaa toivottua, kunhan briiffaus on hoidettu hyvin. Esitarkastusta toivotaan useimmiten postauksiin, joissa on paljon faktatietoa, mikä perustuu yhteistyökumppanin lähteisiin tai tuotteen ominaisuuksiin, ja niissä se on toki perusteltua tehdäkin. 

18. Kuinka paljon yhteistyö vie aikaa? Ekasta yhteydenotosta loppuun asti?

Iina: Tämä vaihtelee todella paljon tapauskohtaisesti. Mulla saattaa olla esim. vuosikumppanuus asiakkaan kanssa, jolloin edustan heitä koko vuoden ja se vaatii paljon aikaa. Se aika riippuu yksittäisissä yhteistöissä tosi paljon myös siitä, pitääkö mun esim. mennä jonnekin tai tehdä jotain (esim. matkustaa, käydä näöntarkastuksessa, luovuttaa verta, opiskella tai kokata), myös kuvaamiseen menee aikaa ja tietysti kirjoittamiseen. Sanoisin, että lyhimmillään kampanja vie yhden kokonaisen 8-10h työpäivän ja pisimmillään se voi viedä monta viikkoakin yhteensä. Lisäksi mulla on tosiaan taustalla myyntitiimi ja projektihallintotiimi, jolloin mun omaa aikaa ei mene neuvotteluihin ja taustatyöhön niin paljoa, vaikka toki suunnitteluprosessissa olenkin mukana. Eli heidän työpanos on todella merkittävä myös.

Tiia Saukko: Toimistossa yhteistyön neuvottelu voi viedä helposti vuoden ensimmäisestä kontaktista raportointiin. Takana saattaa olla useita tapaamisia ja neuvottelukierroksia, joissa kokonaisuutta viilataan sellaiseksi, että se aidosti taklaa asiakkaan esittämään haasteeseen.

19. Jos testaamasi tuote onkin huono ja kirjoitat siitä rehellisen postauksen, saatko palkan silti?

Iina: Pääosin teen yhteistyötä sellaisten tahojen kanssa, joista mulla on jo aiempaa omakohtaista kokemusta, jolloin tällaisia ei tarvitse edes miettiä. Poikkeuksiakin toki on, eli joskus testaan myös jotain täysin uutta, mistä ei ole aiempaa kokemusta. Silloin mulla on oikeus kieltäytyä yhteistyöstä tai keskeyttää yhteistyö, mikäli tuote tai palvelu ei sovellu mulle tai ole mun mieleen. Itse olen keskeyttänyt yhteistyön yhden ainoan kerran.

Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager: Vaikuttajat yleensä haluavat pitää kanaviensa sisällöt positiivisina ja kertoa vain tuotteista, joista itse tykkäävät. Tämän vuoksi vaikuttajat saavat tutustua tuotteisiin ennen julkaisuja, ja jos tuote ei ole mieleinen, on vaikuttajankin toive mieluummin vetäytyä yhteistyöstä, kuin kirjoittaa negatiivinen julkaisu. Näitä tapauksia tosiaan on koko Indieplacen historiassa tapahtunut vain muutama. Ketään ei pakoteta kirjoittamaan tuotteesta, josta ei itse tykkää.

20. Saatteko kaikki vaatteenne yhteistyön kautta? Jos teille lähetetään vaatteita, niin kysytäänkö koot etukäteen vai tuleeko paketit yllätyksenä? Saatko esim. lasten talvivaatteet joka vuosi yhteistyönä, vai ostatteko myös itse?

Iina: Ei saada, hyvin pieni osa vaatteista tulee yhteistyön kautta. Vaatteita lähettävät usein sellaiset tahot (esim. pr-toimistot), joilla on jo mun koko ja lasten koot tiedossa ja silloin niitä saattaa tulla yllärinä aivan täysin. Kaupallisissa yhteistyökampanjoissa taas koot ja mallit käydään yhdessä läpi ja valitsen kaiken itse. Mun pitkäaikainen yhteistyökumppani Polarn O. Pyret on nyt jo useampana talvena tarjonnut osan talvivaatteista, mikä on huikeaa. Ollaan kuitenkin aina ostettu niitä myös itse ja esim. tänä vuonna osa talvivaatteista siirtyi käytettynä isommilta pienemmille ja Polarn O. Pyretiltä saimme vain ne ns. puuttuvat vaatteet, koska emme tarvinneet kaikkea uutena.

21. Kuinka tarkat ohjeet yhteistyölle on? Postausten määrä, pituus, kuvien asetelmat yms?

Iina: Postausten määrä aina sovitaan etukäteen, koska se vaikuttaa suoraan hintaan. Pituuden saan päättää itse tietenkin, mutta esim. instassa sovitaan minimimäärä vaikkapa ig story -videoille, joka vähintään pitää tehdä. Muuten ohjeet vaihtelee tosi paljon eri asiakkaiden ja kampanjoiden ja konseptien välillä. Joskus asiakkailla on melko tarkkojakin toiveita kuvista (esim. mitä saa näkyä, mitä ei saa näkyä, millaisia värejä yms.). Joskus taas kuvien suhteen on täysin vapaat kädet. Lisäksi yleensä on tosiaan ne tietyt avainasiat, jotka täytyy tulla tekstissä esiin, mutta aina pääosassa on omat kokemukset ja ajatukset.

Aino Pietarinen, projektihallintatiimi, Project Coordinator, Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager: Julkaisujen määrä määritellään useimmissa tapauksissa tarkkaan jo ennen kampanjan vahvistumista, sillä julkaisujen määrä vaikuttaa luonnollisesti vaikuttajan palkkioon ja tätä kautta kampanjan budjettiin. Sisältöön liittyvät vaatimukset vaihtelevat yhteistyökumppanien ja postausten teemojen mukaan.

Useimmiten postauksissa halutaan korostaa vaikuttajan omaa näkemystä ja toteutukselle on melko vapaat kädet, sillä vaikuttaja ja hänen tuottama sisältö on todettu jo yhteistyön vahvistusvaiheessa hyvin sopivaksi brändille. Brändien yleisimpiä sisältöön liittyviä toiveita ovat tuotteiden/palveluiden perustiedot, joista vaikuttaja voi poimia hänen postaukseen sopivimmat nostot, uusien tuotteiden lanseeraukseen liittyvät päivämäärät ja tieto siitä, mistä tai miten kyseistä tuotetta/palvelua voi ostaa.

Kuvien asetteluun esitetään harvemmin spesifejä toiveita, mutta yleisin kuvamaailmaan liittyvä sisältövaatimus on, että postaukseen sisältyy muutamia kuvia, joissa tuote näkyy selkeästi ja tunnistettavasti, erityisesti jos yhteistyökumppani on kiinnostunut ostamaan kuvaoikeuksia yhteistyöjulkaisujen sisältämiin kuviin. Joillain brändeillä saattaa myös olla melko laveita ohjeistuksia tai omia inspiraatiomateriaaleja liittyen siihen, millaisessa ympäristössä tuotteiden toivotaan näkyvän. Tarkat ohjeet liittyvät usein brändin/tuotteen kirjoitusasuun tai tuoteominaisuuksiin, joita ei tule mainita (esim. elintarvikkeissa tulee olla tarkka termien kuten gluteeniton suhteen). 

22. Mikä on sulle tärkeää kun teet yhteistyötä?

Yhteistyön pitää olla kannattava mulle, tuottaa tuloksia asiakkaalle ja antaa jotain yhteistyön lukijoille tai näkijöille. Mulle on tärkeää, että nämä kaikki kohdat toteutuu, muuten yhteistyötä ei ole mitään järkeä tehdä. Haastavin näistä on se viimeinen kohta, mitä yhteistyö antaa teille? On niin monia seuraajia, jotka esim. skippaavat kaikki yhteistyöt kokonaan tai ärsyyntyvät niistä, eivätkä anna niille edes mahdollisuutta. Onneksi yhä useampi nykyisin kuitenkin ymmärtää, että se, jos alussa lukee kaupallinen yhteistyö ei tarkoita, että sisältö välttämättä olennaisesti poikkeaisi kanavan muusta sisällöstä. Kaupallinen sisältö voi olla (ja haluan sen olevan) yhtä ajatuksia herättävää, syvää ja inspiroivaa kuin muukin sisältö. Kun mä suunnittelen yhteistyötä, mun lähtökohta sisällön suunnittelulle on aina se kysymys, että mitä se sisältö antaa sen auki klikanneelle tyypille. 

23. Kuinka kauan olit tehnyt somea, kun ensimmäinen yritys lähestyi sinua yhteistyön merkeissä?

Sain ensimmäisen ”yhteistyöpyynnön” v. 2012. Sain järjestää arvonnan mun seuraajille, jossa siis itse en saanut mitään, mutta yritys sai näkyvyyttä tuhansille ihmisille ja joku mun seuraaja sai arvontapalkinnon itselleen. Näin jälkikäteen ajatellen sehän ei ollut yhteistyötä ollenkaan, vaan se oli vain ilmaista työtä, jota tein yritykselle. Mutta jostain sitä oli aloitettava. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti. Ensimmäiset eurot tienasin blogilla vuonna 2013, kun aloitin bloggaamaan blogiportaalissa.

24. Osasitko heti kieltäytyä ehdotuksista, joista et vakuuttunut, vai vaatiko se opettelua?

En osannut, kuten ylläoleva esimerkki todistaa, haha! En osannut ensimmäisinä vuosina arvostaa omaa työpanostani ollenkaan vaan ajattelin, että yritys tekee mulle palveluksen, kun se haluaa tehdä mun kanssa yhteistyötä. Olin siis valmis tekemään ilmaista työtä ja näkemään tuntikausia vaivaa pelkkää kiitosta tai parinkympin tuotetta vastaan. Onneksi jo vuosia sitten oli myös niitä yrityksiä, jotka arvostivat bloggaajien työpanosta ja olivat valmiita maksamaan rehellisen korvauksen. Ja onneksi tutustuin ihmisiin, joilta opin oman työni arvon.

25. Mistä yhteistyöstä olet ollut eniten innoissasi?

Tämä oli aivan ihana, mutta myös ihan pirun vaikea kysymys. Mulla on ollut vuosien aikana niin paljon mielenkiintoisia yhteistyökokemuksia, että en tiedä minkä yksittäisen osaisin valita. Mutta rakastan sitä, kun saan haastaa itseäni, levittää itselleni tärkeitä arvoja ja herättää tunteita. Yhteistöiden tekemisessä parhaita ovat ne samat jutut, kuin sisällöntuotannossa muutenkin.

Huh! Tästä tuli kyllä varmasti vuoden 2020 yksi pisimmistä postauksista, oikea hullu tietopläjäys. Kenties pisin jonka olen ikinä tehnyt? Arvatkaa mitä? Kysymykset ei silti loppuneet tähän, vaan Instagram Storiesin puolella @iinalaura -tililläni on vielä muutama vastaus kysymyksiin, jotka eivät ehtineet tähän mukaan. Kiitos ihan mielettömän paljon Tiialle, Marille ja Ainolle perusteellisista ja informatiivisista vastauksista ja toivottavasti tämä selvensi mietityttäviä asioita kaikille kysymyksiä lähettäneille! Valtavan suuri kiitos kaikille, jotka uskalsitte kysyä ja erityisesti sinulle, joka tämän idean keksit. Tätä oli hauska tehdä!

Tämä itse asiassa on aika hyvä juhlapostaus, sillä mulla tuli nyt tammikuussa täyteen V I I S I vuotta Indieplacen bloggaajana. Täällä on maailman paras olla, kun on niin mielettömät tyypit tukemassa 110% <3

Tätä olen miettinyt viime aikoina sekä oman blogini, että myös muiden blogien kohdalla. Kiinnostaako hömppä vielä vai pitääkö aina ottaa kantaa? Pitääkö aina olla joku tiukka aiherajaus ja mielipide tai kokemus jaettavaksi, vai kiinnostaako sellainen perus arkihömppä vielä ihmisiä? Nykyisin arjen kuulumiset tuntuvat olevan enemmänkin harvinaisuus ja useimmiten blogipostauksilla on jokin syvempi sanoma tai ajatus joka halutaan jakaa. Alkuaikoina oli aivan toisin päin: suurin osa oli sitä perus arkea ja sitten välillä  (ehkä kerran kuussa?) otettiin kantaa johonkin ajankohtaiseen asiaan tai haasteeseen.

Tää on musta tosi mielenkiintoinen ilmiö, koska varsinkin aiemmin kaikkein toivotuimpia olivat aina nimenomaan ne arkipostaukset, niitä toivottiin tosi usein. Nykyisin ne kyllä keräävät lukukertoja ja muutaman kommentin, mutta kyllä sen täytyy olla yleensä jotain merkityksellisempää, jos haluaa tavoittaa enemmän ihmisiä. Olenkin miettinyt, että alkaako se arki yleisesti olla niin nähtyä jo, vai haluavatko ihmiset nähdä vielä sitä muiden perus arkea? Sellaisia perus ”aamulla herättiin, sitten keitettiin kahvit ja laitettiin pyykkikone pyörimään” -tyyppisiä postauksia?

Päätin kysyä tätä asiaa mun Instagram-storyssa samalla, kun jaoin blogissa ihan tavallisia kuulumisia ja tajunnanvirtaa kuluneelta viikolta. Yllätyin vastauksista, sillä jopa 93% n. 1200 vastaajasta oli sitä mieltä, että kaipaavat niitä aikoja kun blogeissa oli enemmän kevyitä kuulumisia ja höpöttelyä! Olin aivan ällistynyt tästä tuloksesta, ajattelin, että se olisi tosi fifty-fifty. Mutta ei sitten ollutkaan vaan ihan päinvastoin. Siitä tuli oikeastaan tosi hyvä fiilis, mutta toisaalta aivan hölmistynyt olo.

Ne paineet ammattimaiseen, syvälliseen super mietittyyn sisältöön tulevat siis pääosin alan sisältä ja meiltä bloggaajilta itseltämme. Minä itse vaadin itseäni kirjoittamaan aina jotain mietittyä ja pohdiskelevaa, vaikka selkeästi tilausta olisi myös sille kevyemmälle sisällölle. Tämä ajatus ja vaatimus on itselleni syntynyt pääosin siitä, että ”muutkin tekevät niin”. Olen kokenut paineita tehdä harkitumpaa sisältöä, koska se on alalla nykyisin standardi.

Kävin tästä paljon instassa keskustelua seuraajien kanssa ja moni sanoi just sitä, että on ikävä sitä kevyttä hömppää ja arkea, josta tulee hyvä mieli ja joka on ihanan tavallista. Jopa peilin kautta otettuja asukuvia ja niitä aivan tavallisia arjen kuulumisia on monella ikävä. Toisaalta, paljon tuli myös kommenttia, että niistä mietityistä ja syvällisemmistä sisällöistä tykätään tosi paljon, mutta paras olisi se, että olisi kaikkea sopivassa suhteessa. Moni tykkää katsoa kuulumisia Instagram Storiesin puolelta, mutta suurin osa kaipasi niitä enemmän myös blogin puolelle.

Ja tästä mä sain inspiraation kirjoitella useammin niitä ihan perus arkihömppäkuulumisia. Pitkään musta on tuntunut, että ne eivät riitä vaan mun täytyy tehdä jotain enemmän, jotain harkitumpaa. Mutta jos niitä on kerran kaivattu, niin riemusta kiljuen mä tuon kuulumiset takaisin säännöllisemmäksi osaksi blogia. Siihen en ehkä enää lähde, mikä mun tyyli oli vuonna 2011 (ehkä ette ihan sitä haluaisikaan), mutta miksi en kertoisi kuulumisia vaikka kerran viikkoon tai kerran pariin viikkoon.

Meille bloggaajille ainoat keinot mitata sitä, tykätäänkö jostain sisällöstä, on kommentit, tykkäykset ja kävijämäärät. Niiden perusteella varmasti myös osittain se arkisisältö on vähentynyt, koska se ei vaan ole viime aikoina kerännyt niin paljoa reagointia, kuin muut sisällöt. Mutta varmasti se perus-arki on myös sitä just, mikä tulee helposti ohitettua FB:ssä tai Instassa ilman, että tykkää tai kommentoi, vaikka siitä sisällöstä tykkäisi ja nauttisikin. Se ei vaan herätä niin isoja tunteita välttämättä, että tulisi painettua peukkua tai kommentoitua. Silti siitä usein tulee hyvä mieli ja tykkää lukea/katsoa/kuunnella. Näin ainakin itselläni on. Sitten taas ne merkittävämmät jutut ja keskustelua nostattavat aiheet on niitä, jotka saavat ihmiset kommentoimaan ja reagoimaan herkästi. Tällöin ehkä ainakin mulle syntyy se kuva, että niistä enemmän reagointia keränneistä sisällöistä pidetään enemmän. Sitten loogisesti tulee jätettyä sitä arkea vähemmälle ja otettua enemmän kantaa.

Siksi mä haastankin nyt jokaisen teistä tykkäämään, kommentoimaan, reagoimaan somessa just siihen sisältöön, mistä pidätte, vaikka se ei aina olisikaan mitään maailmaa mullistavaa (enkä tarkoita tällä nyt itseäni vaan ihan kaikkea). Se auttaa sisällöntuottajia tietämään mikä on oikeasti teidän mieleen ja mitä te haluatte lukea enemmän. Sillä peukun painamisella on oikeasti valtava merkitys! Ja tietenkin kommenttikenttä on vapaa: olisi mahtavaa lukea lisää teidän ajatuksia siitä, mitä blogimaailmassa tällä hetkellä kaivataan, mistä tykätään eniten?