Vastaanotin postaustoiveen vielä näin joulukalenterin loppuvaiheilla siitä, kuinka meillä suhtaudutaan joulupukkiin. Olen aiheesta joskus vuosia sitten blogiini kirjoittanutkin, mutta nyt tietenkin tämä alkaa olla entistä ajankohtaisempaa, kun lapsetkin ovat isompia. Eli joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, mitä me ollaan hänestä kerrottu lapsille? Saako lapsia huijata joulupukilla, entäs perinteinen tontuilla ja joululahjoilla kiristäminen?

Meidän lapset uskovat joulupukkiin, ja meillä käy joulupukki joka joulu. Eli kyllä, myös meillä on satuiltu lapsille tämän joulusedän olemassaolosta. Koen että ollaan annettu lapsille aika samantyyppinen lähestymistapa joulupukkiin jonka olen itsekin saanut lapsena äidiltä. He tietävät että joulupukki tuo kaikki lahjat, mutta he tietävät myös että joulupukki ei valmista kaikkia leluja Korvatunturilla yhdessä tonttujen kanssa, vaan vanhemmat, kummit ja mummit ostavat niitä myös kaupasta yhdessä pukin apuna ja pukki sitten jakaa ne aattona lapsille.

Sivusin aihetta myös tuossa viikko sitten kun vietiin Hopelle lahjapaketteja toisille lapsille yhdessä meidän tyttöjen kanssa. Joku kysäisikin että kuinka ollaan selitetty tytöille se, että jotkut lapset eivät saakaan pukilta lahjoja vaan muut ihmiset vievät niitä keräyspisteelle. Ja me ollaan tosiaan ihan rehellisesti kerrottu lapsille, että pukki ei voi viedä lahjoja jos ei kukaan ole ostanut niitä, ja että joillakin perheillä ei ole varaa ostaa itse lahjoja pukille tuotavaksi ja siksi me ja muut voidaan mahdollisuuksiemme mukaan auttaa niitä perheitä viemällä lahjoja keräykseen.

Meillä ei ole mitään ”Vain kiltit lapset saavat lahjoja” -bullshittiä koskaan syötetty lapsille, eikä heitä kiristetä sillä että pukki ei toisi lahjoja ollenkaan ”jos ei ole kiltti”, niinkuin ainakin vielä omassa lapsuudessani oli erittäin tavallista tehdä. Onneksi 2010-luvulla tiedetään että kaikki lapset ovat kilttejä, mutta eivät vaan aina käyttäydy mukavasti.

Mutta kyllä mekin ollaan sitä perinteistä tontut kurkkii-satua höpötetty lapsille, lähinnä siis siksi että heistä on niin jännittävää muka bongailla punaisia lakkeja ja koska jouluun kuuluu ainakin meillä pieni taianomaisuus. Mutta ollaan pyritty välttämään tonttujen yhdistämistä käyttäytymiseen. En tiedä tietävätkö tytöt miksi ne tontut kurkkivat, ne nyt vaan kurkkivat ja niitä on hauska yrittää nähdä. Pari kertaa he ovat ainakin olleet ihan varmoja että tonttu vilahti ikkunassa.

Uskon että ainakin meidän esikoinen tajuaa että pukkeja on useampi, ikää on kuitenkin jo sen verran ja kyky ymmärtää on monessa asiassa jo ihan uskomaton. Itsekin muistan kyllä aika pienenä tajunneeni että ei ne kaikki eri näköiset pukit vaan voi olla sama ihminen.  Itse en siitä välittänyt, eikä hänkään ole ainakaan toistaiseksi esittänyt purevia kysymyksiä joulupukin ainutlaatuisuudesta. Jos niitä alkaa tulla niin toki niihin rehellisesti vastataan.

Joulussa on taikaa, ja me juuri puhuttiin Otonkin kanssa siitä että jouluaatto vaan tuntuu juhlavammalta kun se punanuttuinen partahemmo käy pyörähtämässä vartin verran. Vaikka me ollaan jo aikuisia, niin salaa olen onnellinen siitä että meidän kolmosen ja esikoisen välillä on niin iso ikäero että sain vielä monen monta monituista vuotta jatkoaikaa joulupukin vierailuille sillä verukkeella että meillä on pienet lapset. Saa nähdä käykö meillä joulupukki vielä sittenkin kun lapset on aikuisia, hah! Ja mä olen sitäpaitsi käynyt Napapiirillä joulupukin pajassa, ja siitä on kuvakin todisteena. Että kyllä siellä joku joulupukki asuu ja mä ainakin haluan uskoa siihen vielä aikuisenakin edes vähän.

Elämä olisi tosi tylsää jos ei yhtään saisi nauttia saduista. Mun mielestä on todellakin  eri asia valehdella perustavanlaatuisesti jostain vakavista asioista omaksi edukseen, kuin piristää pienten lasten perinnejuhlaa pikkusadulla.

Mitä mieltä te olette? Onko joulupukkia olemassa, ja saako lapsille sanoa että on?

PS: Kuvituksena aiempien jouluaattojen kuvia, en kestä miten pieniä meidän pallerot on olleet???

Joulu 2015 on ollut juuri sitä mitä me ollaan kaivattukin, rentoa yhdessäoloa aamusta iltaan. Pakko tosin myöntää että se suurin rentoutumisen tunne tulee joka vuosi siinä vaiheessa, kun jouluaaton päivällinen on syöty ja lahjat on jaettu. Sitten ei ole enää mitään mitä jännittää, on vaan jääkaappi täynnä valmista ruokaa useammalle päivälle, tekemistä kaikille ja yleensä uudet pehmeät housut ja sukat joihin sujahtaa.

Aamuiset riisipuurot, kinkunpaisto Oton kanssa ja perinteinen joulusauna olivat yhtä ihania hetkiä kuin aina ennenkin. Saunan jälkeen katseltiin lumiukkoa, kuorruteltiin kinkkua ja pukeuduttiin jouluvaatteisiin.

Tytöt saivat avata aamulla omat aamupakettinsa ja ihastuivat kovasti sekä kirjoihin että jouluasuihinsa. Tiaran mekko Zarasta, Zeldan paita Zarasta ja hame Kappahlista.

Joulupukkikin kävi, tytöt eivät juuri edes jännittäneet mutta joululauluja lauloivat ainoastaan minä, joulupukki ja mun äiti. Olisi pitänyt harjoitella suomenkielisiä joululauluja vielä enemmän etukäteen, vaan ei se ole niin justiinsa! Ruokien kanssa venähti sen verran että pukki kävi jo ennen päivällistä, ja me tehtiinkin niin että jaettiin pukin kanssa yksi säkillinen, pidettiin ruokatauko ja  jaettiin ja availtiin sitten kaikki loput lahjat vasta ruokailun jälkeen.

Joulupöydässä kokeiltiin tuttujen laatikoiden, kinkun, lohen ja mädin lisäksi tänä vuonna savuporoterriiniä ja granaattiomena-briejuustosalaattia. Molemmat olivat aivan superhittejä, nam! Illalla lasten mentyä nukkumaan maisteltiin lasilliset punaviiniglögiä ja hyvää oli. Jouluaaton perinteeni, uuden kirjan lukeminen kinkkuleipien kera, vaihtui tänä vuonna leffan katseluun Oton kanssa. Jotenkin vaan tuntui siltä. Kirjakin on tullut tänään avattua tosin, ai että ne Beckyn sekoilut vaan jaksaa hihityttää tässä uudessakin Himoshoppaaja-kirjassa!

Parasta on ollut yhteinen tekeminen.  Ollaan koottu legotaloja, pelattu Junior Aliasta ja Spitting Camelia (kyllä, se tuli kummitädiltä Tipalle ja on aivan älytön ja hauska), katsottu Risto Räppääjää, Niko Lentäjänpoikaa ja joulupiirrettyjä, sekä nautittu ruuasta. Armas-koira on niin ihastunut uusiin minitennispalloihinsa että niitäkin on saanut villille ja leikkisälle 10-kuukautiselle heitellä jatkuvasti.

Oi joulu, voisitko jatkua vielä ainakin kaksi viikkoa? <3 Ihanaa ja rauhaisaa joulupäivän iltaa vielä kaikille!

The joulupukki. Joulupukki herättää keskustelua aina näin joulun lähestyessä lapsiperheissä. Tuleeko se pukki vai ei, ostetaanko pukki vai alkaako pukiksi joku tuttu. Vai onko koko suuri huijaus joulupukista ihan väärin, ja pitäisi unohtaa kokonaan? Tämän päivän joulukalenteriluukussa ajattelin valottaa omia ajatuksiani.

Kuten tiedätte, mä olen jouluihminen päästä varpaisiin ja ilakoin lähestyvästä joulusta jo elokuussa. Näin on ollut mun lapsuudesta asti. Kun mä itse olin pieni, tuli jouluna aina joulupukki käymään. Mulle joulupukki kuuluu jouluun, ja viime vuonna kun päätimme viettää joulua ilman pukkia, oli mulla huono omatunto ja paha mieli. Vaikka lapset ilahtuivat myös pukin jättämistä kirjeistä ja lahjasäkeistä, ei se vaan tuntunut samalta. Uskon että tähän vaikuttaa pitkälti se että suurimmassa osassa viettämistäni jouluaatoista on pukki ollut mukana.

Muistan kun olin n. 8-vuotias, ja tajusin että  joulupukkia ei oikeasti olekaan olemassa. Tajusin sen siitä, kun pukki kätteli sisään tullessaan pappaani ja esittäytyi että ”Erkki….Joulupukki”. En tajunnut sitä siinä tilanteessa, mutta kuulin jälkeenpäin aikuisten naureskelevan tälle tilanteelle ja sain vahvistuksen sille ajatukselle että ei pukkia olekaan. Ei se tullut mulle mitenkään järkytyksenä, oikeastaan olin jo jonkin aikaa aavistellutkin jotain sellaista, kyllä 8-vuotias hiffaa enemmän kuin aikuiset uskovatkaan. En silti ajatellut että mua on huijattu kaikki ne vuodet, päinvastoin.

Vielä senkin jälkeen kun tiesin ettei pukki ole totta, tai ainakaan pukki ei jaa yhdessä yössä lahjoja kaikille maailman lapsille, tuntuivat ne joulut spesiaalimmilta joissa pukki kävi jakamassa lahjat. Onhan se toki ihan kivaa saada muutenkin lahjoja, jakaa niitä yksitellen vaikka kuusen alta, mutta se ei tunnu kuitenkaan ihan samalta. Joulupukkia saa odottaa niin innostuneesti ja siihen liittyy sellainen pieni jännitys vielä isompanakin.

Mä haluan tarjota sen jännityksen myös lapsille. Meidän lapset eivät ole sieltä arimmasta päästä, eivätkä he ole koskaan pelänneet joulupukkia vaan nimenomaan sillä tavalla positiivisen innostuneesti vähän jänskänneet. Siksi mä uskon että pukki on heillekin kiva ja tärkeä juttu, ja siksi meille tänä vuonna ja varmasti vielä monena jouluna tulee pukki.

Vaikka tiedän että ei sitä oikeaa pukkia ole olemassa, niin kyllä se parrakas punaisiin pukeutunut mies tuo silti pientä taianomaisuutta jouluun vielä näin aikuisenakin. Ehkä lapsellista tuntea näin mutta niin se vain on!

Tuleeko teille joulupukkia kylään tänä jouluna? Milloin tajusitte ettei joulupukkia ole olemassa? Miltä se tuntui?

Tänä vuonna joulu oli juuri sellainen kuin olin haaveillutkin, eli ihan paras. Kukaan ei ollut kipeänä, mitä jännitin aattoaamuun asti. Kaikilla oli hyvä fiilis, ja herättiin pirteänä kinkun paistoon ja riisipuuronkeittoon puoli yhdeksän maissa. Lapsetkin nukkuivat vähän pidempään, ja heräilivät sopivasti riisipuurolle yhdeksän maissa. Aamiaisen jälkeen kokkailtiin vähän aikaa, ja lähdettiin sitten koko perhe yhdessä pulkkamäkeen purkamaan vähän joulujännitystä. Taas kävi niin että pulkkamäessä oli niin hauskaa että melkein missattiin Lumiukko telkkarista, mutta onneksi kerettiin juuri ja juuri kotiin kun vähän laitettiin tossua toisen eteen!

Lumiukon ja pulkkamäen jälkeen oli joulusaunan vuoro. Mä rakastan käydä keskellä päivää saunassa, se on jotenkin niin ihanaa ja rentoa. Zelda on myös ihan saunafani, mutta Tipa ei oikein tykkää. Laittauduttiin saunan jälkeen rauhassa, kun aamu oltiin menty verkkarilinjalla, ja sitten tehtiin viimeiset ruokavalmistelut ja kuorrutettiin kinkku, josta tuli paras kinkku tähän mennessä! Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se meni?

Jouluruoka oli herkullista, ja tänä jouluna maistui jopa Tiarallekin. Zelda ei niin ruuasta välittänyt, mutta kinkku oli hänenkin mieleensä. Mä päädyin sitten tekemään peruslaatikoiden lisäksi bataatti-vuohenjuustolaatikkoa, joka ylitti kaikki odotukset! Se oli aivan täydellistä, ja sitä aion tästä eteenpäiin tehdä joka joulu. Bataatti ja vuohenjuusto sopivat yhteen tosi hyvin, ja laatikko oli ihanan pehmeän makuista.

Ruuan jälkeen lapset alkoivat olla aivan täpinöissään, kun odottivat joulupukkia niin kovasti. Meille piti tulla tänä vuonna joulupukki, mutta hän peruuttikin sitten vain pari päivää ennen jouluaattoa, jolloin ei lähialueen pukeilta löytynyt enää vapaita aikoja. Meidän piti sitten vähän improvisoida, ja päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että pukki oli jättänyt paketit meidän ulko-oven taakse kirjeen kanssa, ja hänellä oli kiireessä unohtunut jopa tonttulakki siihen lahjasäkkien päälle.

Lapset olivat aivan haltioissaan kirjeestä, ja tietenkin lahjoista, eivätkä tuntuneet olevan pettyneitä siitä että joulupukki ei ehtinytkään sisälle asti. Tiara painoi pukin unohtaman lakin päähänsä ja toimi hienosti lahjojenjakotonttuna meille, äidin pienellä avustuksella.

Lahjoja availlessa saatiin kulumaan loppuilta, omat paketit avattiin Oton kanssa vasta juuri ennenkuin lapset menivät nukkumaan. Lapset olivat aivan onnessaan kaikista lahjoista, ja nämäkin kaksi päivää on kyllä saatu hyvin kulumaan uusien lelujen kanssa. Lelut ovat menneet iloisesti sekaisin jo, ja molemmat leikkivät yhdessä uusilla jutuilla sulassa sovussa, vaikka jännitin että tuleeko sitä perinteistä ”tämä on minun!” -taistelua.

Mä sain Otolta maailman ihanimman lahjakortin joululahjaksi, sitä lukiessa meinasi itku tulla. Sain kuin sainkin myös ne Marc by Marc Jacobsin korvikset, ja kaikkea muuta kivaa. Otto taisi olla ihan tyytyväinen myös omaan kelloonsa, GTA5-peliinsä ja Juha Vuorisen viimeiseen Juoppuhulluun, joka tosin on ollut mun luettavana tässä ihan ekaksi, kun Otto on keskittynyt pelaamaan. Pääsin itsekin jo testaamaan GTA:ta, ja mä jopa osasin vähän pelata!

Ihana jouluaatto oli kyllä, ihan täydellinen! Tälläistä joulua mä kaipasin sen viime joulun sairastelurumban jälkeen. Nyt vietellään sitten ihan rauhassa vuoden viimeisiä päiviä, ja otetaan rennosti. Blogin kanssa aion ottaa rennommin myöskin kunnon joulukalenterirutistuksen jälkeen, mutta en mä täydessä hiljaisuudessa aio olla! Vierasbloggaan myös Oton kanssa sinne Kaksplussan puolelle vielä ainakin yhden tekstin, jonka linkkaan blogin fb-sivuille.

Meillä jatkuu lasten mentyä nukkumaan tänään Oton ideoima ”Iinansivistämismaratoni”  eli toisinsanoen Star Wars -elokuvien katselu. Ennen eilistä en ollut nähnyt yhtäkään, ja tämä on Oton mielestä järkyttävä aukko sivistyksessä, hahha! Nyt olen siis nähnyt jo yhden, tänään sitten seuraava kehiin.

Rauhallista ja ihanaa Tapaninpäivän iltaa ja viikonloppua kaikille!

Miten teillä sujui joulunvietto? Kuuluuko teidän jouluperinteisiin joulusauna päivällä vai illalla? Mikä on teidän lemppari jouluruoka?

Tänään meidän jouluterveiset videomuodossa! Ihan mieletöntä ja maailman parasta joulua kaikille <3

TÄSSÄ vielä suora linkki videoon jos se ei jostain syystä näy!