Tässä luukussa äänessä on Otto:

Iina kettuili mulle jo syksyllä, kun hetken mielijohteesta inspiroituneena googlettelin glögireseptejä. Veljeni toi meille toissa jouluna tuliaisiksi itsetehtyä glögiä, ja loogisesti tajusin sitten tänä jouluna että hei, tätähän voi tehdä itse. Ja silti, vaikka aloitin projektin jo syksyllä, sain jotain konkreettista aikaiseksi vasta tänään. Mutta hyvää siitä tuli, vaikka en varsinaisesti glögiä tehnytkään.

Pullo jonka veljeni toi meinaan tuhottiin noin viidessä minuutissa. Siksi halusin selvittää onko olemassa jotain pitkäriittoisempaa vaihtoehtoa, ilman että tarvitsisi litkua tehdä ilmaisen ämpärin kokoisen satsin verran. Silloin löysin glögisiirappien ihmeellisen maailman, mistä päästäänkin maailman kliseisimmän aasinsillan kautta itse asiaan: 

Vaalea glögisiirappi inkiväärillä

4 dl vettä

6 dl sokeria

n. 4-6cm pätkä tuoretta inkivääriä kuorittuna

1 halkaistu vaniljatanko

1 kanelitanko

20 kardemumman siementä

20 neilikkaa

2 laakerinlehteä

Valmistus: Kaikki ainekset kattilaan, kattila liedelle ja keitellään hiljalleen kunnes koko touhu on mennyt ihan siirapiksi. Helahoito siivilän läpi että saadaan sattuma pois, ja simsalabim, glögitiivistettä! Sitä sitten kauhotaan pari ruokalusikallista noin kahvikupin kokoiseen annokseen, ja päälle vaan lämmitettyä omenamehua, omenasiideriä, tai jos ihan villiksi heittäydytään niin valkoviiniä. Maistuu taatusti, noh, vaalealta glögiltä, inkiväärillä. Inkiväärin määrää on helppo muuttaa oman maun mukaan. Itse pidän inkivääristä, joten laittamani 6cm pötkö tuntui jopa liian vähältä. Koko homma on aika yksinkertainen prosessi.

Glögisiirapin taika piilee siinä, että kun seoksen heittää esimerkiksi (keitettyyn) lasipurkkiin, se säilyy joitakin viikkoja. Siksi se on vaikka kiva lahjaidea esimerkiksi viinipullon kaverina (omenamehua kun ei ihan voi joululahjaksi kutsua vahingossakaan). Itse en toki viitsi tätä enää lahjaksi kenelläkään antaa, kun tätä “Otto googlaa glögejä syyskuussa” -vitsiä on viljelty meidän lähipiirissä jo useampaan otteeseen. Joudun siis varmaan kiskomaan koko satsin kahdestaan Iinan kanssa. Voi hitsi.

Iina: Ihana Otto, kiitos Otolle ottomaisen rennosta reseptiikasta! Lisään tähän loppuun vielä, että glögisiirappia siis laitetaan 1-2 ruokalusikallista n. 2,5dl mukilliseen lämmitettyä omenamehua tai omenasiideriä, tai ehkä n. 1rkl valkkarilasilliseen (tätä ei olla tosin kokeiltu vielä, eli ei uskalleta luvata oikeaa määrää). Meillä glögisiirappia tuli n. 0,5l lasipurkillinen, eli siitä riittää kyllä nyt varmaan koko joulun ajaksi, vaikka tykätäänkin juoda omppumehuglögiä yhdessä koko perhe ja meille tulee jouluna vielä iso porukka joulun viettoon. Kätevä ratkaisu tällainen glögisiirappi, kun monesti käy esim. niin, että lemppariglögi on kaupasta loppu. Omppumehua onneksi saa aina!

Voihan piparkakkutalo! Mä naputtelen tätä palaneilla sormilla. Täytyy sanoa, että tänä vuonna piparkakkutalon rakennus meni meillä aivan pipariksi. Tai siis minulla, minulla meni. Lopputulos on kyllä omaa silmää miellyttävä ja sitä on ihana katsella illalla valot päällä, mutta prosessi oli kyllä kertakaikkisen ei-mennyt-yhtään-niinkuin-strömsössä-tyyppiä.

Aloitin piirtämällä kaavat tuollaiseen townhouse -tyyliseen asetelmaan. Se oli varmaan se helpoin osuus. Suunnittelin kolme erilaista kerrostaloa, jotka olivat kiinni toisissaan. Samalla otin piparkakkutaikinat sulamaan pakkasesta.

Ekaksi tietysti kaulin pohjan ja paistoin sen. Siitä tuli tosi hieno ja iso. Alettiin siirtämään sitä Oton kanssa uuninpelliltä pöydälle, niin leivinpaperi repesi ja koko pohja putosi lattialle ja meni aivan tuhannen päreiksi. Siinä pääsi pari ärräpäätä kyllä. No, ei siinä mitään, jatkoin tekemällä talon seiniä. Ekat seinät laitoin jo uuniin ja vasta ottaessani niitä pois uunista tajusin, että hitto, unohdin laittaa ne murskatut karkit ikkunan reikien kohdalle sulamaan. No, laitoin sitten karkit jo paistettujen seinien ikkunareikien kohdalle ja laitoin ne uudelleen uuniin hetkeksi. Ikkunoista tuli super hienot, mutta seinät vähän paloivat.

Seuraavat seinät sujuivat aivan ilman kommelluksia, olin jopa ihan yllättynyt että wow, enkö tosiaan mokannut mitään. No en mokannut, niistä tuli oikein hyvät. Samalla sain juuri tehtyä viimeiset (ja kaikkein eniten ikkunoita) sisältävät seinät valmiiksi. Laitoin ne uuniin ja aloin julkaisemaan kaupallista yhteistyökampanjaa instassa samaan aikaan . Kyllä mä ehdin hyvin, ei tässä mene kuin pari minuuttia, ajattelin. Unohdin samalla ne uunissa olevat seinät. Voin kertoa, että kymmenen minuutin jälkeen kun aloin ihmetellä hajua ja muistin ne uunissa olevat seinät, niistä ei ollut enää jäljellä muuta kuin mustaa ja savua.

Aloin siis tekemään uudelleen seiniä, just niitä, joissa oli eniten leikattavia ikkunoita. Tajusin samalla, että piparitaikina loppuu kesken, koska pohjakin piti vielä tehdä uudelleen. Otto lähti siis kauppaan hakemaan vielä yhtä piparitaikinaa. Onneksi siihen loppuivat sen illan kommellukset. Viimeiset seinät ja pohja saatiin kuin saatiinkin hyvin valmiiksi, sekä muutamat yksityiskohdat vielä.

Seuraavana pävänä oli vuorossa koristelu ja se sujui oikein nätisti. Sain myös jopa kaikki piparkakkutalon palat liitettyä yhteen sulatetulla sokerilla varsin tehokkaasti. Yksi kattopala meni rikki kolmesta kohtaa, mutta sain senkin liimattua sokerilla entistä ehommaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin sain talon lopulta valmiiksi, vaikka oli vieläpä perjantai 13. päivä, enkä suinkaan ole yhtään taikauskoinen.

 

Lapset itse pyysivät, että he saisivat tänä vuonna sellaiset valmiit piparkakkutalot kaupasta, jotka kootaan ja koristellaan itse. Me siis ostettiin sellaiset ja lapset koristelivat palat tosi hienosti ja kauniisti oman mielensä mukaan. Mun sormet paloivat siinä vaiheessa, kun liitin näitä valmistalojen paloja yhteen. Jotenkin huvittavaa, että onnistuin kasaamaan monimutkaisen townhouse-kompleksin täysin ongelmitta, mutta sitten sormet palaa maailman yksinkertaisinta piparitaloa kasatessa.

No, onneksi ei käynyt pahemmin ja palovammatkin olivat vain muutama vesikello sormissa. Kyllä ne tästä nopeasti paranevat. Nyt meillä on ihanat piparkakkutalot, jotka tuovat entisestään joulutunnelmaa. Vaikka rakentaminen olikin tällä kertaa tällainen kaukana kiiltokuvasta oleva projekti, niin lopputulos kyllä palkitsi. Nuo ovat aivan ihanat ja niitä kelpaa kyllä ihastella jouluun asti. Lapset kuulemma odottavat eniten sitä, kun isi hakkaa talot vasaralla palasiksi ja ne saa syödä joulun jälkeen, se on kuulemma parasta!

Onko teille sattunut kommelluksia piparkakkutaloja rakentaessa? 

14. luukku pitää sisällään meidän joulun aakkoset. Näistä (ainakin näistä) kaikista ihanista asioista koostuu meidän joulu ja joulumieli. Tämä hauska postausidea oli hitti jokus muutama vuosi sitten, mutta mä jostain syystä tein tämän vasta nyt. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

A – Aattoilta. Se hetki kun pukki on käynyt ja ensimmäinen jouluateria on syöty. Voi vaan olla yhdessä, jutella ja fiilistellä musiikkia, pelata vähän lautapelejä ja vaihtaa mukavat vaatteet.

B – Buble eli Michael Bublé. Joululaulujen kiistaton kuningas. Tulee aina niin hyvä joulumieli kun kuuntelee hänen musiikkia. Paras oli kyllä silti yksi video, jonka Otto näytti mulle ja siinä joku mies yleisöstä sai laulaa Michael Bublen keikalla ja sillä miehellä olikin ihan käsittämättömän hyvä ääni, Michael Bublekin oli vaikuttunut suorituksesta.

C – Christmas magic. Joulun taikaa. Mä haluan säilyttää joulussa sellaisen taianomaisen fiiliksen sittenkin kun lapset kasvavat isommiksi. Mun mielestä se joulun taika tulee ihan muista asioista kuin pelkästä pukista.

D – DIY. Joulun alla mä intoudun aina askartelemaan kaikenlaista.

E – Elokuvat. Jouluelokuvat on erityisen lähellä mun sydäntä ja musta on ihanaa kun niitä tulee joka vuosi lisää!

F – Flanellilakanat. Me nukutaan aina jouluna unelmanpehmeissä ja lämpimissä flanellisissa ruutupussilakanoissa, jotka sopivat jouluun. Niihin on ihana kääriytyä.

G – Gwen Stefanin You Make it feel like Christmas. Yksi ihanimpia joululauluja, joita tiedän. Niin kaunis ja jouluinen.

H – Haudalla käyminen. Ehdoton ohjelmanumero joka joulu. Vaikka mun suvun haudat ovatkin Oulussa, pidän tärkeänä viedä kynttilän muualla haudattujen muistomerkille samalla kun käydään Oton puolen suvun haudoilla.

I – Ilo. Jouluilo, joka kuplii lasten kasvoilla ja tuntuu syvällä sisimmässä. Lasten ilo joulusta on ihanaa katsottavaa ja tarttuu nopeasti myös itselle.

J – Juustotarjotin. Sellainen laitetaan tarjolle illalla sitten kun on pelattu ainakin yksi erä jotain lautapeliä ja mahat ei enää ole täynnä jouluruokaa. Kaveriksi itsetehtyä glögiä, hilloja, viikunoita, persimoneja, keksejä, oliiveja ja erilaisia tahnoja.

K – Keittiö. Rakastan kokata yhdessä Oton kanssa jouluruokia ja jouluna meillä kuluu aina paljon aikaa keittiössä.

L – Lumiukko. Pakko katsoa joka joulu! Toivottavasti myös rakentaa tänä jouluna, kuten viime vuonna.

M – Muistot. Jouluihin liittyy ihania ja rakkaita muistoja ja musta on niin ihanaa muistella menneitä jouluja yhdessä lasten kanssa.

N – Novels eli romaanit. Jouluna tykkään syventyä kirjan pariin glögimuki kädessä ja käpertyä sohvan nurkkaan yökkäreissä.

O – Onni. Jouluna se onnellisuus on käsinkosketeltavaa. Vaikka tunnen onnea arjessa joka päivä kaikesta mitä meillä on, halusin silti listata sen tähän. Joulun aikaan mun on erityisen helppoa olla onnellinen.

P – Piparit ja piparkakkutalon rakentaminen. Se on jokavuotinen perinne, kuten niin moni muukin juttu. P voisi olla myös perinne, niistä olenkin täällä jo kirjoittanut.

Q – Quote eli ihanat jouluquotet, joita voi lukea vaikka Pinterestistä. Esim. ”Kindness is like snow. It beautifies everything it covers.” Ihanan imelää ja niin totta!

R – Rauha. Hiljentyminen oman perheen pariin ja rauhoittuminen ihan vaan kotona. Rakastan sitä, kuinka jouluisin me ollaan niin paljon omassa kodissa.

S – Sauna eli joulusauna. Meillä joulusauna on aina aamulla tai aamupäivällä. Ihan parasta kun voi sitten syödä saunanraikkaana joulupuuroa lounaaksi ja etsiä mantelia.

T – Tuomaan markkinat. Pakko käydä Tuomaan markkinoilla joka vuosi! Siellä on niin ihana meininki ja se karuselli on niin upea.

U – Ulkoilu. Se on ihan parasta, jos joulun aikaan sataa lunta ja sitten voi vaan joulupäivänä laittaa yökkäreiden päälle ulkovaatteet ja lähteä pulkkamäkeen tai tehdä lumiukon pihalle. Best!

V – Valkoinen maa. Toivottavasti meillä on tänä jouluna valkoinen maa eli lunta.

W – Wham. Last Christmas on kaikista klassikoin joulubiisi ja tänään minun tyttäreni laulaa sen esiintyessään joulukonsertissa yksin. En malta odottaa!

X – X-mas, hah. Meidän joulunodotukseen ja juhlaan liittyy joitain jenkkityylisiäkin perinteitä ja ainakin joulukuusi edustaa just sellaista jenkkityylistä runsautta. Mutta rakastan silti eniten niitä suomalaisia jouluperinteitä.

Y – Yhdessäolo. Parasta joulussa, se kun on koko suuri perhe koolla ja ollaan rauhassa yhdessä ja syödään ja jutellaan.

Z – Z-kirjaimella alkaa tyttäreni nimi ja hän, kuten kaikki muutkin meidän perheessä, on todellinen joulutyyppi. Ihanaa kun voi fiilistellä yhdessä!

Å – Åbo eli Turku ja joulurauhan julistus. Se ei koskaan kuulunut mun jouluperinteisiin ennen Ottoa, mutta Oton perheellä taas kuului. Kai sitä voisi sanoa, että näin kahdeksan yhteisen joulun jälkeen joulurauhan julistus kuuluu jo munkin jouluperinteisiin.

Ä – Äiti. Mun äiti on aina meillä jouluna. Hän kuuluu kalustoon ja pitää ehdottomasti saada joulun viettoon meille aina.

Ö – Öllöttely. Öllöttely yökkäreissä. Ehkä tämän viimeisen kirjaimen myötä viimeistään tuli selväksi, että jouluna parasta on se rentoilu ja öllöttely.

Löytyykö teiltä samoja joulun aakkosia?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O.  Pyretin kanssa.

Otettiin viime vuonna kuva meidän koko perheestä yökkäreissä, josta on tullut ehkä mun kaikkien aikojen yksi lempparikuvista. Se on niin rento ja hauska. Päätettiin samalla silloin, että tämä jouluyökkärikuva pitää ottaa uusiksi joka vuosi! Siitä näkee ihanasti lasten kasvun (ja joskus sitten mun ja Oton vanhenemisen myös, mutta toivottavasti ei kovin äkkiä). Tämä on mun blogijoulukalenterin ainoa kaupallinen luukku ja tämä on mukana siksi, koska se on ollut niin tykätty joka vuosi. Siitäkin on muodostunut jo yksi niistä joulun ajan perinteistä, että blogijoulukalenterissa arvotaan joka vuosi Polarn O. Pyretin ihanat yökkärit. Vaikka muuten olen pitänyt joulukalenterin nyt täysin ei-kaupallisena, niin tämän klassikon halusin ehdottomasti mukaan.

Viime vuonna meillä oli yökkäriluukussa klassikkoraitaa harmaana (ovat muuten käytössä edelleen meillä kaikilla, koska käännettävien resorien ansiosta menevät niin pitkään) ja tänä vuonna me valittiin sitten Polarn O. Pyretin maailman hurmaavimpia Disney-uutuuksia. Polarn O. Pyret julkaisi nyt syksyllä upean Disney-malliston, joka vei ainakin mun sydämen mennessään, vaikka en yleensä hahmovaatteista innostu. Varsinkin näin yökkäreissä Polarn O. Pyretin klassinen ja raikas tyyli yhdistettynä suloisiin Disney-hahmoihin toimii todella hyvin mun mielestä. Näissä meidän valitsemissa yökkäreissä seikkailevat Tiku ja Taku joulutunnelmissa. Disney-yökkärit ja muutkin Disney-vaatteet on olleet ihan älyttömän suosittuja, jos haluaa saada vielä omansa niin kannattaa käydä äkkiä ostoksilla, koska niitä ei riitä enää monelle.

Me nauhoitettiin myös Oton kanssa meidän Yhdessä-podcastiin joulujakso Polarn O. Pyretin raitakerrastot päällä. Jouluspessussa puhutaan kaikesta mahdollisesta jouluun liittyvästä: meidän lapsuuden jouluista, joulumuistoista, jouluruuasta, yhteisistä jouluperinteistä ja kaikesta muusta, mitä mieleen tuli jouluun liittyen. Kannattaa kuunnella vaikka joulusiivouksen tai paketoinnin yhteydessä (kuten moni jo vinkkasikin tehneensä). Kiitos hurjasti kaikille kuuntelijoille!

Jakson voi kuunnella:

Apple Podcast-appissa

Spotifyssa

Soundcloudissa

Polarn O. Pyretillä on myös ikioma huikea joulukalenteri, jossa on joka päivä vaihtuva 30% tarjous. Tänään 13.12. tarjouksessa ovat yökkärit! Eli kaikki huikeat yökkärit saa tänään ostettua 30% alennuksella. Polarn O. Pyretin yökkärit on valmistettu luomupuuvillasta ja ne ovat ihanan pehmeitä ja pitkäikäisiä. Yökkäreitä löytyy vauvasta vaariin, ihan koko perheelle ja aikuisten mallit ovat unisex-kokoisia. Mä käytän PO.Pin yökkäreistä kokoa XS (normaalisti mun koko S) ja Otto käyttää kokoa M (hänen normaali vaatekokonsa). Näitä kokoja just kyseltiin multa myös instassa, eli tosiaan koot ovat mun mielestä naisille vähän reiluhkoja ja miehille vastaavat normaalia vaatekokoa.

Yökkäreissä on käännettävät resorit, joiden ansiosta ne menevät hyvin jopa 2-3 vuotta. Meillä esimerkiksi esikoiselle on nyt jääneet pieneksi 3-4 vuotta vanhat 110/116-kokoiset yökkärit, jotka ovat siirtyneet keskimmäisen käyttöön. Nyt esikoinen käyttää sekä 122/128 että 134/140 -kokoisia yökkäreitä. Keskimmäinen käyttää 110/116 sekä 122/128 -kokoisia, ja taaperolla on käytössä sekä 86/92 että siskojen vanhat 98/104 -kokoiset (ja nyt nämä uudet). Etenkin ne mekkomalliset yökkärit ovat todella pitkäikäisiä. Kaikki säilyvät pehmeänä pesusta toiseen ja lapselta toiselle.

VOITA VAPAAVALINTAINEN YÖKKÄRI TAI RAITAKERRASTO POLARN O. PYRETILTÄ

Perinteinen yökkäriarvonta! Minkä ihanan yöhaalarin, pyjaman, yömekon tai raitakerraston sä haluaisit Polarn O. Pyretin valikoimasta ja kenelle antaisit sen lahjaksi (vai itsellesi?). Kommentoi vastauksesi ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, niin olet mukana arvonnassa. Arvonta-aikaa on torstaihin 19.12. klo 23.59 asti. Arvonnan järjestää Polarn O. Pyret (Kids Company Oy) ja Kids Company Oy maksaa lakisääteisen arpajaisveron. Osallistujien tietoja ei tallenneta eikä käytetä mihinkään muuhun kuin voittajan yhteydenottoon.

Niin vaan päivät kuluu ja jouluaattoon on enää 2,5 viikkoa! Aivan kreisiä. Tässä luukussa onkin hyvä valottaa vähän meidän suunnitelmia tämän vuoden jouluaatolle. Kuten tiedätte, me ollaan sellaisia tyyppejä, jotka nauttivat perinteistä. Tykätään jouluruokaperinteistä ja tykätään muutenkin jouluperinteistä. Siksi meidän jouluaatto noudattaa sellaista meille aika perinteistä kaavaa. Käyn sen tässä läpi.

Jouluaattoa vietämme tänä vuonna meillä kotona. Meille tulee aattona mun äiti (jo muutamaa päivää ennen joulua), sekä Oton isä ja sisarukset. Meitä on siis joulua viettämässä niin iso ja runsas porukka, että meidän ruokapöytää täytyy jatkaa lisäpöydällä. IHANAA! Juuri tällaisen joulun järjestämistä mä rakastan niin paljon. Viimeksi kun vietettiin joulua isolla porukalla meidän kotona vuonna 2017, meidän kuopus oli vielä vauva ja mun mummu oli juuri kuollut. Vaikka vauva toi ihanaa vauvamaista tunnelmaa joulun viettoon, niiden järjestelyiden toteuttaminen hieman katkonaisilla yöunilla oli vähän haastavaa.

Lisäksi tunnelma ei ehkä ollut niin katossa, kun meillä oli suruaika vielä meneillään. Ihana joulu me saatiin olosuhteista huolimatta, mutta odotan ihan hirveästi sitä, että tänä jouluna meillä on kaikki voimavarat kohdillaan tämän ison perhejoulun järjestämiseen. Jouluaattoa edeltää (ainakin toivottavasti) hyvät kahdeksan tunnin yöunet ja koko porukalla on hyvä fiilis. Siitä on jo hyvä lähteä.

Aattoaamuna me herätään perinteisesti lasten kanssa katsomaan Joulupukin kuumalinjaa sekä muita aamun joulu-lastenohjelmia. Samalla viimeistellään jouluruokia, mikäli jotain viimeisteltävää vielä on. Jos oltaisiin niin onnekkaita, että maassa olisi jo lunta ja ilma olisi kaunis, tämä olisi se hetki kun me sännättäisiin pulkkamäkeen. Lapset myös avaavat kuusen alta löytyvät ”jouluaaton selviytymispakkaukset”, jotka yleensä sisältävät aaton asun tai yöpuvun, kirjan sekä pienen itsetehdyn herkun. Lumiukko-piirretyn jälkeen syödään riisipuurolounas ja mennään käymään joulusaunassa. Sitten laittaudutaan ja lähdetään joko käymään haudoilla (ellei olla käyty jo 23.päivä) tai sitten valmistaudutaan rauhassa kotona vieraiden saapumiseen.

Iltapäivällä meille tulee joulupukki, jonka kanssa vietetään pieni tuokio ja ehkä lauletaan joulupukkii, joulupukkii. Lapset jakavat pukin apuna osan lahjoista. Lisäksi he saavat avata yhdet lahjat. Tämän jälkeen on jouluillallisen vuoro, joka syödään kaikessa rauhassa nautiskellen. Pukki on jo käynyt, niin iso osa joulujännityksestäkin on jo lauennut ja lapset jaksavat keskittyä ruokailuun. Santsataan monta kertaa, jutellaan ja sitten me aikuiset valitellaan ähkyä (muuten en harrasta tällaista ähkyyn asti syömistä, mutta joulu on joulu).

Ruuan jälkeen jaetaan loput lahjat ja lapset saavat availla niitä. Istuskellaan, kuunnellaan joulumusiikkia (ehkä Michael Buble) ja autetaan lapsia avaamisessa. Jossain vaiheessa nautitaan jälkiruokaa. Pelataan mahdollisesti jotain lautapeliä, jos pukki sellaisia tuo. Seurustellaan ja nautitaan. Katsotaan vähän aikuistenkin lahjoja, että mitä se pukki toi. Jossain vaiheessa lapset menevät nukkumaan ja aikuiset jatkavat iltaa vielä mahdollisesti aikuisten seurapelin, glögin ja juustotarjottimen kanssa. Tämä osuus jäi ainakin silloin pari vuotta sitten pois, kun meidän vauva ei alkanut yöunille kovinkaan aikaisin ja oltiin muutenkin aivan puhkipoikki kaikesta. Siksi odotan tätä aikuisten rauhallista loppuiltaa tänä vuonna tosi paljon, siitä tulee varmasti ihana päätös päivälle. Rupattelua, joulumusiikkia, hilloja, juustoja, oliiveja ja viikunoita. NAM!

Ja sitten alkaakin se joulun paras osuus: joulupäivä ja tapaninpäivä. Silloin ollaan yökkäreissä, pelataan, luetaan, leikitään ja nautitaan rauhasta.

Aivan mielettömän ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille ja onnea Suomi 102 vuotta <3

Millaiset suunnitelmat teillä on jouluaatolle? Onko teillä paljon jouluperinteitä, vai menettekö enemmän fiilispohjalta?