Luukut sen kuin hupenevat, ja enää neljä luukkua jäljellä tämän jälkeen. Tänään kurkataan meidän tyttöjen aattoaamun paketteihin, joita he jo kovasti odottavat. Aloitimme viime vuonna tämän aattoaamun paketti -perinteen, ja aion sitä jatkaa jatkossakin. Eli aattoaamuna tytöt saavat ikäänkuin ”jouluaaton selviytymispakkauksen” joka piristää ja auttaa joulupukin odotuksessa. Aattoaamun paketti oli mullakin lapsuuden perinteenä, mutta silloin se oli yleensä joku random lelu tai muu juttu. Meillä aattoaamun paketilla on aina sama sisältö: Jouluaaton juhlamekko, jouluisa kirja luettavaksi sekä herkkukaakaota gift-in-a-jar -tyylillä, josta nautiskella kun odottelee pukkia.

Viime vuonna oli myös joulupinnit, mutta koska joulupinnit on edelleen tallessa niin tänä vuonna laitoin mekoille seuraksi jotain mille oli enemmän tarvetta: mustat juhlasukkahousut. Tämä on musta kiva perinne, koska se auttaa jouluun valmistautumisessa. Me joka tapauksessa ostettaisiin tytöille jotkut kivat jouluaattovaatteet, joten miksi ei tehdä niiden antamisesta vähän jännittävämpää ja juhlavampaa? Kirjoja on aina hauska lukea ja tytöt saavat ajan kulumaan hyvin kun vaihtelevat kirjoja keskenään ja ihastelevat uusia mekkoja. Ja kaakao, kuka voisi vastustaa herkullista kaakaota?

Tämä paketti on sellainen että tytöt tietävät että tämä on lahja isiltä ja äidiltä eikä sillä ole edes mitään tekemistä joulupukin kanssa, se on vain jouluaaton piristykseksi tarkoitettu. Viime vuonna ne olivat tosiaankin kova hitti niinkuin etukäteen ennustin, ja uskon että näin myös tänä vuonna. Valkattiin tytöille sellaiset mekot joita tiedettiin heidän ihastelleen vähän jo aikaisemmin, nuoremmalle tietenkin glitteriä niin paljon kuin sielu sietää, ja vanhemmalle joulun punaista hänen toiveidensa mukaan.

Kirjavalinnat olivat myös aika iisit, nuorempi on hulluna barbeista ja tiedän että hän innostuu kun saa Barbien joulukirjan, ja vanhempi taas tykkää kovasti sellaisista vähän syvällisemmistä tarinoista joten valkattiin taattua Pekka Töpöhäntää. Eiköhän näiden parissa aika kulu ainakin hetken eteenpäin aattona, vaikka odotus onkin jännittävää.

Mulla alkaa olla jo niin joulufiilikset että en kestä! Aina joulun aikaan innostuin kuin lapsi itsekin ja se on ihanaa.

Mahtavaa päivää kaikille <3

Vastaanotin postaustoiveen vielä näin joulukalenterin loppuvaiheilla siitä, kuinka meillä suhtaudutaan joulupukkiin. Olen aiheesta joskus vuosia sitten blogiini kirjoittanutkin, mutta nyt tietenkin tämä alkaa olla entistä ajankohtaisempaa, kun lapsetkin ovat isompia. Eli joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, mitä me ollaan hänestä kerrottu lapsille? Saako lapsia huijata joulupukilla, entäs perinteinen tontuilla ja joululahjoilla kiristäminen?

Meidän lapset uskovat joulupukkiin, ja meillä käy joulupukki joka joulu. Eli kyllä, myös meillä on satuiltu lapsille tämän joulusedän olemassaolosta. Koen että ollaan annettu lapsille aika samantyyppinen lähestymistapa joulupukkiin jonka olen itsekin saanut lapsena äidiltä. He tietävät että joulupukki tuo kaikki lahjat, mutta he tietävät myös että joulupukki ei valmista kaikkia leluja Korvatunturilla yhdessä tonttujen kanssa, vaan vanhemmat, kummit ja mummit ostavat niitä myös kaupasta yhdessä pukin apuna ja pukki sitten jakaa ne aattona lapsille.

Sivusin aihetta myös tuossa viikko sitten kun vietiin Hopelle lahjapaketteja toisille lapsille yhdessä meidän tyttöjen kanssa. Joku kysäisikin että kuinka ollaan selitetty tytöille se, että jotkut lapset eivät saakaan pukilta lahjoja vaan muut ihmiset vievät niitä keräyspisteelle. Ja me ollaan tosiaan ihan rehellisesti kerrottu lapsille, että pukki ei voi viedä lahjoja jos ei kukaan ole ostanut niitä, ja että joillakin perheillä ei ole varaa ostaa itse lahjoja pukille tuotavaksi ja siksi me ja muut voidaan mahdollisuuksiemme mukaan auttaa niitä perheitä viemällä lahjoja keräykseen.

Meillä ei ole mitään ”Vain kiltit lapset saavat lahjoja” -bullshittiä koskaan syötetty lapsille, eikä heitä kiristetä sillä että pukki ei toisi lahjoja ollenkaan ”jos ei ole kiltti”, niinkuin ainakin vielä omassa lapsuudessani oli erittäin tavallista tehdä. Onneksi 2010-luvulla tiedetään että kaikki lapset ovat kilttejä, mutta eivät vaan aina käyttäydy mukavasti.

Mutta kyllä mekin ollaan sitä perinteistä tontut kurkkii-satua höpötetty lapsille, lähinnä siis siksi että heistä on niin jännittävää muka bongailla punaisia lakkeja ja koska jouluun kuuluu ainakin meillä pieni taianomaisuus. Mutta ollaan pyritty välttämään tonttujen yhdistämistä käyttäytymiseen. En tiedä tietävätkö tytöt miksi ne tontut kurkkivat, ne nyt vaan kurkkivat ja niitä on hauska yrittää nähdä. Pari kertaa he ovat ainakin olleet ihan varmoja että tonttu vilahti ikkunassa.

Uskon että ainakin meidän esikoinen tajuaa että pukkeja on useampi, ikää on kuitenkin jo sen verran ja kyky ymmärtää on monessa asiassa jo ihan uskomaton. Itsekin muistan kyllä aika pienenä tajunneeni että ei ne kaikki eri näköiset pukit vaan voi olla sama ihminen.  Itse en siitä välittänyt, eikä hänkään ole ainakaan toistaiseksi esittänyt purevia kysymyksiä joulupukin ainutlaatuisuudesta. Jos niitä alkaa tulla niin toki niihin rehellisesti vastataan.

Joulussa on taikaa, ja me juuri puhuttiin Otonkin kanssa siitä että jouluaatto vaan tuntuu juhlavammalta kun se punanuttuinen partahemmo käy pyörähtämässä vartin verran. Vaikka me ollaan jo aikuisia, niin salaa olen onnellinen siitä että meidän kolmosen ja esikoisen välillä on niin iso ikäero että sain vielä monen monta monituista vuotta jatkoaikaa joulupukin vierailuille sillä verukkeella että meillä on pienet lapset. Saa nähdä käykö meillä joulupukki vielä sittenkin kun lapset on aikuisia, hah! Ja mä olen sitäpaitsi käynyt Napapiirillä joulupukin pajassa, ja siitä on kuvakin todisteena. Että kyllä siellä joku joulupukki asuu ja mä ainakin haluan uskoa siihen vielä aikuisenakin edes vähän.

Elämä olisi tosi tylsää jos ei yhtään saisi nauttia saduista. Mun mielestä on todellakin  eri asia valehdella perustavanlaatuisesti jostain vakavista asioista omaksi edukseen, kuin piristää pienten lasten perinnejuhlaa pikkusadulla.

Mitä mieltä te olette? Onko joulupukkia olemassa, ja saako lapsille sanoa että on?

PS: Kuvituksena aiempien jouluaattojen kuvia, en kestä miten pieniä meidän pallerot on olleet???

Ei hitsi, näitä luukkujahan on ihan supervähän enää! Mutta joo, tän päivän luukussa kurkataan läpi meidän vauvelin joululahjatoiveet. Tai no itse hän ei toivo tietenkään mitään, mutta tässä on mun omia toiveita vauvalle, sellaisia juttuja joita meiltä vielä puuttuu tai jotka olen nyt pistänyt jo hänelle pakettiin.

1. Tell Kiddon ihana Hello -syntymäjuliste, johon vauvan mitat ja syntymäpäivän ja kaikki oleelliset asiat saa ihan itse kirjoittaa. Niin söpö! Tämä tulee vauvanurkkaukseen ja se on vauvalle jo paketissa. (kuva: Tell Kiddo)

2. Sukkia ja sukkahousuja. Sukkia on jo jonkin verran, mutta ne on niin pieniä ja menee helposti hukkaan niin niitä pitää olla paljon. Ja sukkahousuja en ole muistanut ostaa vielä yhtään vaikka kaikki muut mahdolliset vaatekappaleet jo löytyykin, talvella on kuitenkin kylmä niin olisi hyvä olla edes parit että on erilaisia kerrosvaihtoehtoja eri ilmoille. Tai jos laittaa vaikka mekon päälle. (kuvat: Mini Rodini)

3. Oma huppupyyhe. Meillä on kyllä tyttöjen huppupyyhkeitä mutta vauva tarvitsee ehdottomasti ihan ikiomansa, ja myös tämä söpö Finlaysonin Muumit Rivieralla -pyyhe on menossa pukin konttiin. (kuva: Finlayson)

4. Villatumput. Reiman ihanan söpöt keltaharmaat lapaset ihastuttavat mua ja saattaa olla että hommaan nämä vielä vauvelille. Meillä on kyllä sellainen toppahaalari missä on hanskaosa valmiina, mutta villatumput olisi hyvät villahaalarin ja lämpöpussin kanssa. Ja tietty sellaisia pieniä trikootumppuja voisi ostaa myös ettei tyypi raavi itseään ekoina viikkoina kun kynsiä ei vielä saa leikata. (kuva: Reima)

5. Ihania koristetyynyjä pinnasängyn koristeeksi. En malta odottaa että pääsen petaamaan ihanan ja söpön sängyn hänelle! Nämä tyynyt – Ferm Living. (kuvat: Ferm Living)

Sellaisia hömpötyksiä, aika ihania nämä kaikki! Mun äitikin on tainnut ostaa vauvalle jotain ihania juttuja pukin konttiin, eli meidän tyttöjen huoli siitä että joulupukki unohtaisi vauvan ilman muistutuksia taisi olla ihan turha. Hyvin on muistettu pikkusiskoakin.

Ihanaa päivää kaikille <3 Me vietetään tänään blogiäitiporukalla lasten kanssa pikkujoulua!

Viime vuonna me ei tehty piparkakkutaloa jostain syystä, oiskohan ollut siksi että mulla oli niin hurjasti töitä että ei vaan jaksettu. Se silloin jäi harmittamaan ja tänä vuonna haluttiin ehdottomasti tehdä se! Piparkakkutalon kasaaminen oli osa mun ja Oton joulukalenterin tehtäviä, ja kasattiin se tuossa eräänä iltana ja sitten koristeltiin lasten kanssa yhdessä. Me ei olla mitään koristeluvirtuooseja kukaan, mutta se ei estä pitämästä hauskaa ja kokeilemassa eri juttuja. Yksi piparkakkutalon seinä me onnistuttiin halkaisemaan ja tiputtamaan sulaan sokeriin ja siitä tuli hieno ja kiiltävä taikaseinä lasten mielestä. Yleensä meidän leipomiseen liittyy aina jotain kommelluksia, mutta turha sitä on ottaa liian vakavasti vai mitä.

Tein itse sinistä kuorrutetta munanvalkuaisesta, tomusokerista ja sinisestä pastaväristä ja käytettiin sen kaverina kaupan valmista valkoista jota oli jäänyt piparitalkoista. Lisäksi koristeltiin talo erilaisilla nomparelleilla, strösseleillä ja karkeilla sekä tomusokerilla josta tuli muka lunta. Huomasin että yhdestä ikkunasta on mystisesti kadonnut yksi karkki, kenenköhän suuhun se on koristelun jälkeen hävinnyt?

Sisälle ajattelin tökätä pari led-tuikkua tuomaan ihanaa joulutunnelmaa ja pikkuista valonkajastusta sinne. Heti kunhan löydän tuikut, lapset ovat vieneet ne jonnekin salaiseen piilopaikkaan. Lapsista taloa oli hurjan jännittävää ja hauskaa tehdä ja niin myös musta. En usko että musta koskaan tulee mitään superleivontavirtuoosia tai koristemestaria, mutta pakko myöntää että tällainen pieni puuhastelu yhdessä lasten kanssa on vaan ihan parasta, lopputuloksesta viis.

Vaikka meidän piparitalo ei ole itsetehty muuten kuin koristeiden osalta, ja se ei mikään kulmakunnan komein kartano ole muutenkaan, niin ainakin se on ihan meidän näköinen: vähän sinne päin! Musta tuntuu että tässä joulukuussa on ollut enemmän joulun taikaa ja tunnelmaa kuin kaikissa edellisissä yhteensä. Luulen että siihen liittyy olennaisesti se että lapset ovat jo isompia ja heidät saa niin hyvin otettua mukaan kaikkeen jouluun valmistautumiseen. He ovat aivan innoissaan kaikesta mihin liittyy joulu ja bongailevat muka tonttuja joka kulman takaa ja kuiskuttelevat salaisuuksia toisilleen.

Oletteko te leiponeet piparkakkutaloja tänä vuonna, tai koristelleet kaupan piparkakkutaloja? 

Luukussa 9 me kurkataan mun lemppari joululeffalistaukseen! Tällaisen olen aiemminkin tehnyt joulukalenterissa, tämä kun on järjestyksessään jo neljäs kalenteri jonka blogiini toteutan, mutta nyt luvassa ihan uusia leffavinkkejä joita en ennen ole jakanut.Vuosien saatossa on ilmestynyt monta uutta ihanaa jouluelokuvaa ja nyt vinkkaan teille meidän perheen suosikit, jotka siis sopivat koko perheelle.

1. Onnelin ja Annelin Talvi

Aivan ihanan hyväntuulinen elokuva kahden suloisen pikkutytön valmistautumisesta jouluun, mukana vähän seikkailuakin. Elokuva on visuaalisesti ihan uskomattoman kaunis, ja meidän lapset rakastavat Onnelia ja Annelia. Tarina on suloinen ja tuo varmasti hyvän mielen jokaiselle katsojalle. Meillä on katsottu tämä tänä talvena jo kolmesti, eikä varmasti jää kolmeen kertaan.

2. Napapiirin pikajuna

Tämä ihana animaatio on meidän lasten suosikki ja ollaan katsottu se moneen kertaan. Leffa kertoo Steve -nimisestä pojasta, joka haluaa uskoa joulun henkeen ja jonka kotitalon viereen ajaa maaginen Napapiirin pikajuna. Rooleissa mm. Tom Hanks, taatusti koskettava elokuva siis! Mä tykkään tästä kyllä myös kovasti!

3. Joulupukki ja Noitarumpu

Klassikko omasta lapsuudestani asti, ja meidän tyttöjen suosikki. Mauri Kunnas on yksi eniten edustettuja kirjailijoita meidän lastenkirjahyllyssä, ja leffa toimii edelleen loistavasti 20 vuotta myöhemminkin. Tämä on pakko katsoa joka joulu vähintään kerran!

4. The Grinch

Tämän ajattelin näyttää meidän tytöille ensimmäistä kertaa tänä jouluna. Grinchissä on tunnelmaa ja se on ihan mahtavan hauska ja koskettava ja ihana. Mun mielestä vihreä karvaörkki Grinch on yksi joulun sympaattisimmista hahmoista kautta aikain, enkä malta odottaa että meidän tytöt pääsevät ihmettelemään Grinchin hassua luolaa ja koko elokuvan tarinaa.

5. Niko, Lentäjän poika

Alkuperäinen suomalainen poroanimaatio on koskettava ja ihana. Kävin itseasiassa katsomassa sen leffateatterissa kavereideni kanssa silloin kun se ilmestyi, ja se sai jopa parin teinipojan silmäkulmat silloin kostumaan. Me ei olla tyttöjen kanssa katsottu vielä tätäkään mutta tänä jouluna voisi olla myös tälle sopiva hetki. Suomalaiset joululeffat on muutenkin ihan parhaita, koska täältähän se joulu on kotoisin!

Aikuisempaan makuun parhaita joululeffoja on mun mielestä aina ja ikuisesti Holiday (ah Jude Law!),  Love, Actually koska se on niin tapahtumarikas ja ihana ja Joulutarina. Niissä on kaikissa sitä joulutunnelmaa jota itse joulussa rakastan. Ja tietenkin sitten mun lemppareita on myös kaikki Yksin Kotona -leffat, mutta ne mainitsin jo aiemmassakin joululeffapostauksessa vuonna 2013! Tänä vuonna ajattelin tsekata myös viime vuonna ilmestyneen A very Murray Christmas -elokuvan, koska sitä on kehuttu joissakin joululeffalistauksissa. Ootteko katsoneet kyseistä pätkää ja oliko se mistään kotoisin?

Leffateattereissa pyörii tällä hetkellä myös aimo annos jouluelokuvia, joista joku me aiotaan ehdottomasti käydä katsomassa vielä tyttöjen kanssa! Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! on yksi vaihtoehto jota ollaan mietitty, nuo kaksi kaljua heppua kun ovat niin huippuhauskoja. Toinen jota ollaan pohdiskeltu on Viirun ja Pesosen Paras joulu ikinä, koska hei Viiru ja Pesonen, ne on maailman symppiksimpiä ikinä! Ne ovat myös meidän lasten yksiä suosikkikirjoja ja meillä on niitä sekä suomen- että ruotsinkielisinä. Aikuisille leffoissa pyörii ainakin se Firman pikkujoulut, onko joku käynyt tsekkaamassa sitä?

Mitkä on teidän lemppari joululeffoja?