Lasten huonejako – miksi nuorin sai oman huoneen?

13.04.2020

Viime viikkoina yksi eniten kysytty kysymys meidän uuteen kotiin liittyen on ollut se, että miksi jaoimme lastenhuoneet juuri niinkuin jaoimme. Eli kahdelle vanhimmalle yhteinen huone ja nuorimmalle oma. Näin äkkiseltään kun sen sanoo ääneen, niin onhan se todella ei-perinteinen ratkaisu. Kuulostaa jopa epäreilulta. Yleensähän se menee niin, että vanhimmalla lapsella on oma huone ja nuoremmilla yhteinen, jos huoneita ei ole riittävästi kaikille omia. Miten me sitten päädyttiin tällaiseen ratkaisuun?

Lähdetään ihan ekaksi liikkeelle siitä, että kysyttiin lapsilta, miten he itse haluaisivat jakaa huoneet. Pohdittuaan huonejakoja eri näkökulmista, he tulivat siihen tulokseen, että jaetaan huoneet näin. Uskon, että se kumpuaa eniten meidän lasten ikäeroista. Meidän kahdella vanhimmalla on keskenään ikäeroa 1,5 vuotta. Meidän keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa toistensa kanssa paria kuukautta vaille neljä vuotta. Siinäpä se.

Siinä missä keskimmäinen täyttää huomenna seitsemän ja näin etäkoulun aikaan hänen ja 8,5-vuotiaan esikoisen elämänrytmit ja kiinnostuksen kohteet liippaavat jo hyvin läheltä toisiaan, 3-vuotias pikkusisko on elämässään ihan eri vaiheessa. Suurimman osan päivästä hän levittää leluja ympäriinsä, leikkii, järjestelee niitä riveihin, rakentaa, rikkoo rakennelmansa, sotkee. Iltaisin hän yksin ollessaan rauhoittuu heti nukkumaan, mutta siskojen kanssa nukkuessaan höpöttelee ja kikattelee niin, että nukahtaminen voi venyä jopa tunnilla. Hän myös menee nukkumaan hieman aiemmin kuin isosiskot. Vaikka kaikki kolme nukkuvat mielellään yhdessä ja yökyläily toisten huoneessa on meidän perheessä tosi rakas juttu erityisesti viikonloppuisin, etenkin öiden kannalta tämä meidän huonejako on aivan loistava.

Kaikki lapset menevät iltaisin yhtäaikaa omiin huoneisiin. Kun 3-vuotias alkaa nukkumaan, isosiskoilla on vielä 30min-1h aikaa lukea rauhassa kirjoja omassa huoneessa. Kumpikin osaa lukea sujuvasti ja nauttii siitä, kun saa lukea omassa rauhassa. Tämä ei onnistuisi, jos keskimmäinen ja 3v olisivat yhteisessä huoneessa, koska 3-vuotias ei todellakaan alkaisi nukkumaan jos keskimmäisellä palaisi lukuvalo ja sivun kääntämisestä kuuluisi ääni. Meidän isommat ovat nauttineet ihan älyttömän paljon tästä, että saavat lukea iltaisin rauhassa.

Myös lasten kiinnostuksen kohteet vaikuttivat huonejakoon: vaikka meillä vanhimmatkin tykkäävät vielä leikkiä, keskenään ollessaan he yleensä tekevät jotain muuta. He tarvitsevat huoneessaan tilaa enemmän askartelulle, maalaamiselle, lukemiselle, pelaamiselle ja piirtämiselle, sekä koulutehtävien tekemiselle ja rauhassa hengailulle.  Pikkusiskon kanssa he kyllä leikkivät kaikkea mahdollista. Siksi on loogista, että juuri pikkusiskon huoneessa on tilaa levittää leluja rauhassa joka puolelle. Hänen huoneensa on nyt koko porukan yhteinen leikkihuone myös. Hän ei vielä kaipaa omaa tilaa samalla tavalla kuin isommat, joten hänelle on enemmän kuin fine, että kaikki tulevat leikkimään sinne.

Näin pystyttiin pitämään isompien huoneesta kaikki lelut pikkulegoja lukuun ottamatta pois, jolloin sotkutkin keskittyvät vain yhteen huoneeseen. Aiemmin meillä oli leluja molemmissa lastenhuoneissa, jolloin sotkua oli paljon hankalampi hallita. Nyt vanhempien lasten huone ei oikeastaan edes sotkeudu, mitä he arvostavat kovasti. Heillä on siellä tilaa kaikelle mitä he tykkäävät tehdä itsekseen ja toisessa lastenhuoneessa on hyvin tilaa leikkiä useampaakin leikkiä vaikka yhtäaikaa. Ja toki jos vanhimmat haluaisivat leikkiä vaikkapa keskenään LOLeilla, niin voisivathan he viedä korin omaankin huoneeseen leikin ajaksi halutessaan.

Sitten on vielä huoneiden koko. Täällä lapset saivat kaksi suurinta makuuhuonetta, jotka ovat kaksi kertaa meidän vanhojen lastenhuoneiden kokoisia. Meidän esikoisella on nyt uudessa yhteisessä huoneessa ihan saman verran tai jopa enemmän omaa tilaa, kuin vanhan kodin ikiomassa huoneessa.

Nyt hänellä on kaksi omaa vaatekaappia (aiemmassa hänellä oli puolikas vaatekaappi). Hänellä tulee olemaan oma työpöytä, omat kirjahyllyt. Hänellä on oma sänky, jossa on paljon säilytystilaa. Hänen sänkynsä edessä on paljon tyhjää lattiatilaa. Toisella puolella huonetta keskimmäisellä on nyt nämä ihan samat omat jutut ja oma tila ja kaksi omaa vaatekaappia. Vanhassa kodissa hänellä oli kerrossängyn yläsänky, puolikas vaatekaappi ja yhteinen pieni huone 3-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Nyt sekä keskimmäisellä että esikoisella on ikäänkuin oma huone yhteisen huoneen sisällä. He saavat vielä sänkykatokset, joilla omaa tilaa voi rajata entisestään halutessaan.

Meidän lapset ovat aina olleet tosi läheisiä keskenään. Uskoisin, että he ovat nukkuneet suurimman osan elämästään kaikki kolme yhdessä, vaikka meillä on ollutkin monta erilaista huonejakoa käytössä. Silloinkin kun esikoisella oli oma huone, hän usein halusi yökyläillä pikkusiskojen huoneessa tai otti jomman kumman tai molemmat pikkusiskot yökylään omaan huoneeseen. Me ajateltiin muuttuvia tilanteita myös nyt. Keskimmäisen sängyn alla on ulos vedettävä toinen sänky laatikossa, jossa pikkusisko voi halutessaan yökyläillä. Siellä voivat nukkua myös yökyläilevät lasten kaverit. Silloin kun meillä on aikuinen yövieras (esim. mun äiti), hän voi nukkua kuopuksen huoneessa ja meidän lapset voivat  kaikki kolme nukkua toisessa huoneessa.

Tilanteet voivat toki muuttua paljon, meillä on vasta lasten teini-ikä edessäpäin. Voi olla, että se päivä tulee eteen, kun kaikki ovat sitä mieltä, että oma huone olisi kiva. Mutta nyt ei ole vielä sen aika.

Mä itse asuin elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta mun yksinhuoltajaäidin kanssa pienessä kerrostalokaksiossa. Sitten asuttiin muutama vuosi kolmiossa. Äidin sairastumisen jälkeen muutettiin joka vuosi pienempään ja halvempaan kolmioon ja kun mä olin 17 ja äidin sairastumisen aiheuttamien talousvaikeuksien vuoksi menetettiin meidän vika kolmio Oulussa, muutettiin jälleen kaksioon. Me mahduttiin ihan riittävän hyvin, enkä koskaan kaivannut enempää. Siksi mun on jotenkin todella vaikea nähdä, että tämä meille valtavalta tuntuva paritalon puolikas ei riittäisi meidän perheelle, eikä jokaiselle löytyisi omaa nurkkaa, jossa olla rauhassa halutessaan. Voi olla, että jos on asunut koko elämänsä vaikka omakotitalossa, jossa on ylimääräisiäkin huoneita, tämä meidän järjestely tuntuu ahtaalta, mutta jokainen tulkitsee asioita omasta perspektiivistään.

Oma tila tarkoittaa kaikille eri asioita. Meidän perheessä se tarkoittaa sitä, että silloin kun haluaa, saa olla rauhassa. On oma tila, jonka sisustuksesta ja järjestyksestä saa itse päättää halutessaan. Tällä hetkellä se ainakin toteutuu oikein hyvin. Mikään ei ole kiveen hakattua ja tilanteet voivat muuttua ja mielipiteet voivat muuttua. Voi olla, että joskus tämä alkaa tuntumaan meistä viidestä ahtaalta ja sitten muutetaan. Tai voi olla, että meille tulee joskus tänne vielä neljäskin lapsi ja mahdutaan silti ihan hyvin olemaan täällä. Ikinähän ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Just nyt on kuitenkin todella hyvä olla juuri näin ihan kaikin puolin.<3

PS: Lastenhuoneet valmistuvat hyvää vauhtia, mutta kumpikaan ei vielä ole täysin valmis! Lastenhuone-esittelyitä luvassa sitten kun saadaan kaikki valmiiksi.


Pinnasängystä lastensänkyyn siirtyminen – miten on mennyt?

31.01.2019

Takana on nyt n. 1,5 viikkoa taaperon nukkumista lastensängyssä pinnasängyn sijaan, miten on mennyt? No, tosi hyvin, ja välillä ei niin hyvin. Ensimmäinen ilta meni aivan loistavasti silloin, kun taapero halusi itse mennä nukkumaan kerrossängyn alasänkyyn. Hän nukahti sinne kymmenessä minuutissa ja nukkui aamuun asti. Muutama seuraavakin yö meni toosi hyvin, vaikka joinakin iltoina nukahtamisessa kesti hieman kauemmin. Viime viikolla meidän isommilla jyllännyt flunssa tuli sitten alkuviikosta taaperollekin, ja hänelle se iski keskellä yötä. Sitä edeltävänä iltana ei vielä ollut mitään flunssan merkkejä havaittavissa, mutta nukahtamisessa kesti varmaan kaksi tuntia.

Oli ne kaikki klassiset sängystä poistumiset, janot ja muut joista aina puhutaan. Keskellä yötä sitten nousi kuume, ja hän tulikin loppuyöksi meidän väliin nukkumaan. Myös seuraava yö oli aikamoista hulinaa, ja silloinkin unet jatkuivat meidän sängyssä aamuyöstä eteenpäin. Onneksi hän toipui flunssasta pikavauhtia, ja sen tokan hulinayön jälkeen ei ollut enää kuumetta tai mitään muutakaan. Nyt on mennyt taas pari yötä hyvin, niinkuin alussakin.

Iltaisin on kestänyt hieman kauemmin kuin sen perus 10 minuuttia, mutta hän on nukkunut koko yön putkeen onneksi. Yhtenä yönä hän myös putosi sängystä keskellä yötä, mutta onneksi ollaan pidetty sängyn edessä patjaa, niin ei käynyt kuinkaan. Hän vaan heräsi ihmetellen, että mitä juuri tapahtui.

Kaiken kaikkiaan siirtyminen meni siis aivan loistavasti, kukapa nyt saisi flunssassa nukuttua hyvin? Itse en ainakaan. Ollaan tosi iloisia, että tämä uusi asia meni näin kivasti, ja toivotaan, että jatkuu mukavasti myös jatkossa. Varmasti erilaisia vaiheita tulee (ainakin näin 7,5 kokemuksella etukäteen ajateltuna) ja jotkut yöt ovat tulevaisuudessakin varmasti satunnaisesti hankalia aina välillä, mutta se ei maailmaa kaada. Nyt on tämä suuri askel otettu, ja ollaan siitä kaikki tosi iloisia.

Lastenhuoneeseen tuli todella paljon lisää leikkitilaa, kun isokokoinen pinnasänky muutti uuteen kotiin viime viikonloppuna. Tässä asunnossa lasten makuuhuoneet ovat sen verran pieniä, että kaksi sänkyä oli aivan liikaa. Nyt tyypit mahtuvat aivan mahtavasti leikkimään, ja on taas sellainen olo, että me mahdutaan tähän ihan hyvin. Parina aamuna lapset ovat jo heränneet itsekseen leikkimään kaikessa rauhassa huoneessa ja se on ollut aivan ihanaa!

Ostettiin lastenhuoneen oveen portti, jotta taapero ei lähde yksinään portaisiin aamulla herätessään. Hän nimittäin osaa avata oven. Sitä ei varmasti tarvita ikuisesti, mutta ainakin toistaiseksi se tuo meille vanhemmille mielenrauhaa ja paremmat yöunet.

Meidän keskimmäinen oli silloin 3v kun tähän kotiin muutettiin, ja hän osasi silloin ihan hyvin kiivetä portaat ylös ja alas, eikä tarvittu porttia mihinkään. Varmasti siis pian voidaan jo luopua siitä taaperonkin kanssa, kunhan hän saa rauhassa harjoitella sitä varmuutta portaiden kulkemiseen ja pienet jalat kasvavat vielä vähän pidemmiksi, niin jyrkät portaat eivät ole niin hankalat.

Sellaisia nukkumisjuttuja täällä meillä! Mä sain itse saman flunssan kun taapero oli parantunut, ja olen itse nyt koittanut parantua siitä inkiväärin, hunajan ja kurkuman voimalla. Toivottavasti tämä jää mulla yhtä lyhyeksi kuin kaikilla muillakin. Kuumetta ei ainakaan ole ollut tänään enää, ja alunperinkin oli vain pientä lämpöä. Odotan kovasti, että päästään ulos riehumaan lumessa ja luistelemaan, kun vajaan parin viikon vuorottelevan flunssaputken takia on tullut oltua niin paljon sisällä, viime viikonlopun luistelureissua lukuunottamatta. Toivottavasti sairastelut olisivat taas meidän osalta pitkäksi aikaa tässä!

Tsemppiä ja paranemisia kaikille, joilla tällä hetkellä on flunssaa tai noroa tai mitä nyt ikinä näin keväällä onkaan itsellä tai lapsilla <3