Kun reilun kuukauden oltiin ihasteltu uutta vaaleaa lattiaa, tuli tunne että kaivataan olkkariin pehmeyttä ja lämpöä, ja laitettiin vihdoin matto lattialle. Kyllähän tuo ihana lattia näkyy maton ympäriltäkin, hah! Olohuone muuttui heti ainakin 756756838 kertaa kotoisammaksi ja jotenkin lämpöiseksi ja pehmeäksi nimenomaan, sellaiseksi kutsuvaksi. Miten iso vaikutus niin yksinkertaisella asialla kuin matto voikaan olla! Matto on edelleen sama Annon Latu-matto joka meillä oli vanhassakin kodissa, nyt se vaan ainakin musta tuntuu pääsevän vielä enemmän edukseen kuin aikaisemmin.

Samalla päällystettiin tuo meidän Ferm Livingin Wire Basketin tammen värinen kansi valkoisella DC-fixillä. Noita Wire Basketin kansia saa ainoastaan puisena tai mustana (tai ainakaan ei löydetty Stockalta muita) ja musta tuntui jotenkin liian synkältä ja tummalta meille. Niinpä päädyttiin helppoon ratkaisuun ja ostettiin valkoista mattapintaista DC-fixiä. Sen sai tosi helposti laitettua tasaisen kannen päälle ja mattoveitsellä leikattua oikean kokoiseksi. Nyt pöytä istuu tänne paljon paremmin eikä ole ihan väärän värinen.

Nyt olkkarissa on enää yksi juttu mikä muuttuu: valaistus. Kaksi Normann Copenhagenin Amp Lampia odottavat kattoon asentamista, heti kunhan keksitään miten saadaan tuollaiseen basic-pistoketulppajuttuun asennettua kaksi kattokuvutonta sokeripalalla ja neljän metrin kangasjohdolla varustettua lamppua niin olkkari tulee valmiiksi. Jonkinlainen johdonpiilotussysteemi pitäisi varmaan ainakin hankkia. Ihanat lamput mutta meiltä puuttuu vaan se kuuden metrin huonekorkeus, hah. Jos jollain on nämä kyseiset lamput tai samantyylisellä asennusratkaisulla varustetut lamput niin saa neuvoa tumpeloita!

Kunhan oikeat lamput ovat paikoillaan niin tuo nykyinen lamppu muuttaa meidän makuuhuoneeseen, saadaan sinnekin vihdoin kattovalo sitten kun nyt ollaan oltu jalka- ja pöytälamppujen varassa.

Nyt olkkari tuntuu hyvältä ja ihanalta ja valmiilta ja meidän näköiseltä. Kodilta, ja kodikkaammalta kuin mikään huone aikaisemmin.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Eilen juhlittiin 99-vuotiasta Suomea ja nautittiin ylimääräisestä vapaapäivästä keskellä viikkoa. Me otettiin koko päivän aika rennosti, nukuttiin pitkään ja ei hötkyilty mitään. Aamulla leikittiin lasten kanssa kampaussalonkia ja esikoinen hihkui onnesta kun hän oppi vihdoinkin laittamaan pompulan ihan itse. Puolen päivän aikaan koristeltiin viimeinkin joulukuusi, ja samalla intouduttiin sitten laittamaan olohuone muutenkin ihan loppuun asti valmiiksi. Lattialla on nyt matto (vaikka lattia onkin ihana, niin täytyyhän esikoisella olla pehmeä alusta missä tehdä kuperkeikkoja, siltoja ja harjoitella käsilläseisontaa), peili on asennettu seinälle ja sohvapöydän kansi on viimein päällystetty valkoiseksi.

Nyt olohuoneessa on ihanan pehmeä ja lämmin ja kotoisa tunnelma, eikä vähiten ihanan joulukuusen takia. En olisi kyllä viime vuoden Itsenäisyyspäivänä uskonut jos joku olisi kertonut miten asiat tulevat olemaan vuoden päästä. Silloin me vasta haaveiltiin vauvasta ja isommasta omasta kodista. Olen ihan sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä että me ollaan nyt täällä, ja vauvan tuloonkaan ei ole enää pitkä aika.

Vaikka vuosi on maailmalla ja Suomessa ollut täynnä pienempiä ja suurempia hankaluuksia, saadaan kyllä olla kiitollisia siitä että asutaan juuri täällä. Suomi on turvallinen ja hyvä maa asua ja vaikka täälläkään ei aina kaikki toimi ihan niinkuin pitäisi niin loppujen lopuksi meillä on kyllä asiat silti todella hyvin. Viimeksi tänä aamuna mietin kuinka mielettömän ihanaa on, että lapset saavat käydä maksimimaksuillakin kohtuuhintaisessa päiväkodissa saamassa laadukasta varhaiskasvatusta, johon Suomessa panostetaan ihan täysillä. Tänäänkin lapsilla oli ihana Julvandring-retki, ja viime viikolla he leipoivat isovanhempien kanssa pipareita ja kävivät retkellä tanssimassa jättimäisen joulukuusen ympärillä joulutanssia.

Mä olen saanut käydä ilmaiseksi neuvolassa seuraamassa raskauden kulkua, ja saan synnyttäää turvallisessa suomalaisessa sairaalassa sitten kun sen aika koittaa, enkä tarvitse itselleni sairaskuluvakuutusta selviytyäkseni synnytyksen kuluista. Vaikka Suomessakin on paljon parannettavaa monessa asiassa, se ei poista sitä tosiasiaa että monessa muussa maassa asiat ovat paljon paljon huonommin. Parempaa kohti on aina hyvä pyrkiä, mutta valittamisen sijaan jokainen voi omalta osaltaan osallistua auttamaan apua tarvitsevia pienillä ja isommilla teoilla, omien voimavarojensa mukaan.

Kun keskittyy ajattelemaan ja tekemään hyvää, saa paljon enemmän aikaan ja voi itse paljon paremmin, sen mä ainakin olen huomannut. Suomi on täynnä upeita, ahkeria ihmisiä jotka auttavat toisia ihan uskomattoman paljon. Ollaan siitä iloisia.

Me nautittiin illalliseksi ei-ehkä-niin-juhlavaa mutta sitäkin herkullisempaa Lindströmin pastaa. Mun on pakko jakaa ohje täällä joku kerta, sillä tämä on yksi mun tämän hetken lemppariruuista ja tosi helppoa ja maistuu lapsillekin. Illallisen jälkeen alkoivat pikkuhiljaa jo Linnanjuhlat ja toista vuotta putkeen sain katsoa niitä tyttöjen kanssa upeita pukuja ihastellen.

Tänä vuonna esikoinen oli jopa ehkä keskittyneempi kuin minä, hän seurasi sekä pukuja että selostusta tarkkaan ja kirjasi kynä sauhuten ylös kaikki omat suosikkinsa. Ennen nukkumaanmenoa hän iloitsi kivasta päivästä ja siitä että meillä oli niin hauskaa kun listattiin pukusuosikkeja. Ja nimenomaan suosikkeja, mä en tiedä kuka edes ehtii arvostelemaan pukuja negatiivisesti kun ihmiset etenevät niin hullua tahtia kättelyjonossa että suosikkienkin nimiä on hankala ehtiä kirjaamaan ylös. Upeita kauniita ihmisiä koko linna täynnä, ja mahtavaa suomalaisen käsityön taidonnäytettä!

Sellainen Itsenäisyyspäivä, nyt nautitaan arjesta muutama päivä ja sitten rauhoitutaan taas viikonlopun viettoon. Joulukuu etenee hurjaa tahtia!

Ihanaa iltaa kaikille <3

 

Lähdin jo alkusyksystä mukaan Tikkurilan kampanjaan, jossa uusien Sävylupaus-värimallien avulla suunniteltiin ja toteutettiin jokin kodin muutoskohde. Lupautuessani kampanjaan en edes tiennyt vielä tulevasta muutosta, ja suunnittelin muutoksen meidän vanhan asunnon pohjalta, olohuoneessa sijainneeseen työtilaani. Kaikeksi onneksi kuitenkin täällä uudessa kodissa oli juuri samanlainen nurkkaus johon sain työpisteeni aseteltua, ja juuri saman kokoinen seinäkin, eli aiempaan kohteeseen varattu maali riitti tähän hienosti.

Väriksi valitsin Tikkurilan sävyn Y411 Pirtelö, eli saman ihanan sävyn jolla viime keväänä maalattiin yksi ruokapöydän pinnatuoleista vaaleanpunaiseksi. Pirtelö on sävynä jotenkin tosi hento ja herkkä ja kaunis ja kolahtaa muhun kyllä ihan täysillä. Hauskaa oli myös se että se on melkeinpä tasan meidän uuden sohvan sävyinen, ainoastaan ehkä asteen verran tummempi. Mä olen aina ollut vähän sellainen trendien perässä kulkija, ja kun keväällä huomasin Pantonen valinneen vuoden väriksi juurikin tällaisen hennon babypinkin (heidän sävykartoissaan ruusukvartsi), se alkoi tuntua jotenkin ihan omalta. Ja niinpä olen sitä tänä vuonna ihastellut ja haalinut kotiini. Se on kyllä sävynä myös todella ajaton ja sopii hyvin yhteen muiden lempivärieni harmaan, mustan, kullan ja valkoisen kanssa.

Työpisteen muutos oli kokonaisuudessaan todella helppo, sillä seinä oli tasainen ja puhtaan valkoinen jo entuudestaan ja päästiin aloittamaan hommat heti. Toteutukseen riitti siis:

• Maalarinteippi
• Puhdistusaine & rätti
• Tikkurila Harmony -maali sävy Pirtelö
• Iso tela & maalikaukalo
• Sivellin yksityiskohtia varten

Yksityiskohtaisen työohjeen muutokseen löydätte vaihekuvineen Tikkurilan sivuilta.

Kätevänä apuvälineenä projektissa meillä toimi Tikkurilan uusi Sävylupaus A4-värimalli, joita voi tilata Tikkurilan sivuilta. Värilastun sävy on tismalleen sellainen kuin seinänkin väri tulee valitulla sävylla olemaan, ja se näyttää kaikenlaisissa valaistuksissa aidon lopputuloksen, mikäli toteutukseen käytetään siis Tikkurilan maalia. Ison värimallin avulla oli paljon helpompaa hahmottaa sitä miltä seinä tulee näyttämään, kuin sellaisilla perinteisillä pikkulipareilla. Katsokaa vaikka tätä allaolevaa kuvaakin, siitä näette että värilastu sulautuu täysin valmiin seinän sävyyn.

Lopputuloksesta tuli mun mielestä kauniin harmoninen ja se lisäsi huomattavasti kotoisuutta ja persoonallisuutta meidän vaaleaan alakertaan. Ruuvattiin seinälle kiinni vielä Mazen Pythagoras -avohylly jonka ostin, kun kaipasin jotain kaunista tasoa johon asetella meidän koriste-esineitä. Valkoinen, tummanharmaa ja vaaleanpunainen muodostavat yhdessä harmonisen kokonaisuuden. En myöskään koe että vaaleanpunaista olisi alakerrassa liikaa, sillä seinäpinta on oikeasti aika pieni eikä se ole suoraan vaaleanpunaista sohvaamme vasten vaan viistosti sen oikealla puolella. Jos sohvan takana olevan seinän olisi maalannut vaaleanpunaiseksi olisi lopputulos voinut olla vähän turhan hattarainen. Nyt ilme on kuitenkin raikas ja kiva.

Uusia värilastuja voi nyt tilata edullisesti kotiin hintaan 1,90 kappale, ja suosittelen tätä kyllä ehdottomasti varsinkin jos harkinnassa on isompikin värimuutos. Näiden avulla voi testata onko väri vaikka sopivan rohkea tai hillitty omiin toiveisiin, ja saa todenmukaisen kuvan siitä mitä tuleman pitää. Allaolevaa linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan ja tilaamaan värilastuja itsellesi.

Yhteistyössä Tikkurila.

Mitäs pidätte olohuoneen uudesta seinästä? Tuliko työpisteestä mielestänne kauniin värinen?

Lauantaista asti on testailtu uutta sohvaa ja heti se tuntui niin omalta, että ei epäilystäkään siitä tehtiinkö oikea valinta vai ei. Kirjoitin sohvan valinnasta muutama viikko sitten kun kirjoitin uuden kodin sisustushaaveista. Silloinkin jo haaveilin vähän vaaleanpunaisesta sohvasta salaa, mutta ajattelin sen olevan jotenkin ihan mahdotonta, kysymättä edes Oton mielipidettä. Ajattelin että vaaleanpunainen sohva on sellainen sinkkunaisten etuoikeus, kun he pääsevät yksin valitsemaan kotinsa vaikka täyteen pinkkiä niin halutessaan. Mutta olinkin ihan väärässä.

Käytiin ”muutamaan” otteeseen Ikeassa tuossa ennen muuttoa, ja mä aina haikailin ihanan vaaleanpunaisen Söderhamnin perään, mutta silti puhuttiin harmaan hankinnasta. Yhdellä kerralla Otto kuitenkin uskaltautui kysymään multa, mitä mieltä olen tuosta vaaleanpunaisesta. Ja mä olin haljeta riemusta: ”MÄ RAKASTAN SITÄ VOIDAANKO ME OTTAA SE?!” Ja voitiinhan me. Oton mielestä vaaleanpunainen sohva oli kiva, koska se ei ollut tylsä harmaa ja koska siinä oli 40 asteessa konepestävät päälliset joissa on valikoiman paras kulutuksenkesto. Vaaleanharmaissa päällisissä sen sijaan oli ainoastaan kemiallisen pesun mahdollisuus, vaikka nekin ovat irrrotettavat. Eli vaaleanpunainen oli parempi vaihtoehto, ja jännempi ja persoonallisempi ja hauskempi ja valoisampi ja jotenkin vaan niin siisti!

Alunperin meidän tarkoituksena oli ostaa kulmasohva, mutta kun päästiin asunnolle mittailemaan viime viikolla, ja teipattiin maalarinteipillä kulmasohvan muoto ja mitat lattiaan, tajuttiin että se on aivan liian iso meidän olkkariin. Siksi siis päädyttiin tuohon divaanimalliin. Söderhamnissa on onneksi se kiva että sitä voi muokata ja lisätä ja poistaa palasia ihan miten haluaa ja milloin haluaa. Toistaiseksi meidän nelihenkiselle perheelle riittää tämä divaanimalli oikein hyvin, eikä bebekään hirveästi vielä vie tilaa syntyessään tai heti sen jälkeenkään. Myöhemmin sitä voi täydentää rahilla tai nojatuolilla, ja jos joskus hyvin hyvin hamassa tulevaisuudessa muutetaan jonnekin missä on isompi olkkari, niin voidaan sitten lisätä siihen vaikka pari palaa lisää jolloin siitä tulee esimerkiksi divaanillinen kulmasohva.

Päälliset on helppo vaihtaa ja ne ovat edullisia myös irtonaisena, eli jos tämä vaaleanpunainen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää tai päälliset eivät kestäkään meidän perhe-elämää, niin voidaan sitten ostaa vaikka tumman tai vaaleanharmaat tai esimerkiksi turkoosit. Muokattavuus on sohvan paras puoli, mukavuuden lisäksi.

Niin, se mukavuus. Tämä sohva on niin mukava että en tiedä mistä aloittaisin! Me käytiin koeistumassa sohvia lukuisissa eri huonekaluliikkeissä Askosta Iskuun ja Vepsäläisestä Sotkaan, eikä yksikään koeistuttu sohva ollut niin mukava kuin juuri tämä Söderhamn. Kriteerinä oli se että sohvan pitää olla löhösohva, siinä pitää voida röhnöttää rauhassa ja siihen pitää voida upota. Siinä pitää olla tilaa makoilla ja rentoutua oikein kunnolla ja sen pitää olla pehmeä. Ja sitä se todellakin on. Kuitenkin pääsen ainakin toistaiseksi siitä vielä ylös myös ihan tarpeeksi helposti, vaikka raskaus onkin jo aika pitkällä. Eli se ei ole liian matala tai hankala liitoskipuiselle raskaanaolijalle.

Mitä muuta olkkariin on luvassa? Sitä me tässä juuri mietitään. Mun työpiste tulee tänne, kunhan saadaan tuo nurkka tyhjennettyä laatikoista ja parista tuolista ja vanhasta sohvapöydästä. Meidän vanha Habitatin kamppiksessa saatu sohvapöytä on ihan mielettömän ihana, mutta se ei mahdu tähän uuteen olkkariasetelmaan, vaan mietin juuri että raaskisinko luopua siitä vai säästänkö sen vielä. Fakta on se että tähän asuntoon se ei tule luultavasti koskaan mahtumaan, ja ajatuksena on kuitenkin asua tässä ainakin seuraavat 5-10 vuotta. Eli luultavasti silloin kun seuraavan kerran muutetaan, makukin saattaa olla eri kuin juuri nyt. Tavallaan pöytää on siis turha säästellä. Sen tilalle meillä on onneksi tuo kuvissa näkyvä Ferm Livingin Wire basket johon ajattelin ostaa tammen värisen tilalle ehkä mustan kannen, ja sitten sille voisi lisäksi hankkia jonkun toisen söpön pyöreän pikkupöydän tai koripöydän. Kaksi pyöreää pientä pöytää ovat paljon muuntautumiskykyisemmät kompaktissa olkkarissa, kuin yksi iso ja neliskanttinen.

Lisäksi etsitään joku ihana nojatuoli meidän ison ikkunan eteen, sellainen jossa voi vaikka lukea kirjaa tai muuten vaan hengailla. Olen miettinyt viime aikoina kovasti mustaa rottinkinojatuolia johon tulisi sitten valkoinen talja, tai jotain muuta sellaista kevyttä ja kivaa tuolia. Mutta en tiedä, en aio hätiköidä vaan sopiva tuoli ostetaan sitten kun sellainen löytyy. Ja ensin juhlitaan joulu pois alta, niin jää joulukuuselle sopiva paikka, hah! Ensi vuonna voi sitten miettiä kuusen paikan uudelleen jos on nojatuolikin jo siihen mennessä hankittu.

Meidän vanha Annon Latu-villamatto tulee varmaankin jossain vaiheessa osaksi olkkaria, värityksen puolesta se sopii tänne tosi kauniisti.  Nyt ollaan vaan kuitenkin tyydytty ihailemaan tuota uutta lattiaa, niin ei olla vielä laitettu mattoja ollenkaan. Ja lattia! Siitä asiaa heti kunhan löydän meidän alkuperäiset mallipalat joiden perusteella tehtiin lattian valinta, ja voin ottaa kuvat niistä, koska me harkittiin tosissaan kahden eri lattian välillä ja mun pitää pystyä näyttämään ne tekstissä myös.

Olkkariin on tulossa tehosteväreiksi mustaa, valkoista, kultaa, harmaata ja tummaa metsänvihreää, jota löytyykin jo parista uudesta koristetyynystä. Sohvan taakse tulee tauluhyllylle kultakehyksissä tauluja, niinkuin vanhassakin olkkarissa oli. Muutama juliste menee kuitenkin vaihtoon. Joulun myötä toistaiseksi vielä aika tyhjä olkkari saa lämpöä ja täytettä, ja siitä tulee vieläkin kotoisampi. En malta odottaa että voin alkaa laittamaan joulua kotiin!

Mitä tykkäätte uudesta sohvasta ja olkkarista tähän asti? Iskeekö vaaleanpunainen tai metsänvihreä, tai niiden yhdistelmä?

Olen mukana Indiedaysin ja Habitatin kampanjassa, jossa pääsin sisustamaan meidän olkkaria valitsemillani Habitatin ihanilla tuotteilla. Olohuone on meidän kodin käytetyin huone, sillä siellä me ollaan yhdessä koko perhe. Siksi mulle on tärkeää että olkkari on käytännöllinen, vaikka sitä mielellään kauniilla tavaroilla sisustelenkin. Habitatissa vierailun myötä lähdin muuttamaan yhtä juttua, joka osoittautui enemmänkin vain kauniiksi eikä niin käytännölliseksi siinä funktiossa mihin sen olin tarkoittanut, nimittäin sohvapöytää. Meidän edellinen sohvapöytä oli vaan liian pieni, ja sen uusi koti on nyt meillä lehtipöytänä, mistä saatan sen vielä siirtää parvekkeelle kahvipöydäksi – siihen se olisi oikein passeli.

Habitatista löysin meille uuden kauniin ja käytännöllisen Elia-sohvapöydän. Elia on jatkettava, eli vaikka me joskus muutettaisiin suurempaan kotiin ja investoitaisiin suurempaan sohvaan – Elia sopisi sen kaveriksi eikä näyttäisi liian pikkuiselta. Tykkään kovasti siitä että keskellä on valkoinen jatkopala – se raikastaa puunvärisen lämpöisen ilmeen kuitenkin freesiksi ja meidän tyyliin sopivaksi. Virheistä oppii, liian pienen sohvapöydän jälkeen osasin valita tämän isomman mutta kuitenkin kevyen ilmeen omaavan pöydän. Se on kaunis, ja sopii hyvin meidän kodin tyyliin. Sen kanssa olkkari näyttää tasapainoisemmalta.

Elian lisäksi valitsin meille Habitatista vielä pieniä kivoja sisustusjuttuja, joita Habitatissa on yllin kyllin. Tai oikeastaan Otto valitsi, miettikääpä että Habitat sai mun mieheni innostumaan piensisustamisesta. Hän ihastui yksinkertaiseen Sabler-tiimalasiin, joka oli kuulemma täydellinen sisustuselementti, sekä siivouskello lapsille. Ja se muuten toimii, laittaa tiimalasista vartin valumaan niin johan tulee vipinää lasten kinttuihin ja huone siistiksi. Habitatiin on muuten tulossa lastenkalustemallisto piakkoin, sitä odotellessa! Lisäsin myös ripauksen kultaa olkkariin Elisabeth-lyhdyllä ja Elvis-kynttilänjalalla, sekä vihreää kauniilla tekokasviasetelmalla, joka sopi kivasti uuden sohvapöydän päälle. Olen ihan koukussa kullanvärisiin esineisiin, ja kultaa löytyykin nyt olkkarista jo aika paljon.

Habitat oli täynnä makeita juttuja, ja kokosinkin kollaasiin mun kuusi suosikkia, sillä ihan kaikki eivät tällä kertaa mahtuneet budjettiin. Merkki on ehkä tunnettu käytännöllisistä ja sopivan hintaisista piensisustusjutuista, mutta tiesittekö että siellä on ihan uskomattoman upea ja tyylikäs huonekaluvalikoima? Mulla on teille muuten huikea 15% alekoodi, jolla saa jo aivan tuntuvan alennuksen esimerkiksi sohvasta tai työpöydästä, mutta toki se käy muihinkin tuotteisiin. Alekoodi löytyy alempaa!

1. Dena Nojatuoli

2. Elisabeth Kynttilälyhty

3. Elia  Sohvapöytä

4. Cadix Sivupöytä

5. Axel Sohva

6. Beckett Työpöytä suuri

Tuo Dena -nojatuoli erityisesti mua houkuttelee ja kummittelee mielessä! Se on juuri sitä tyyliä mitä kotiin havittelen, ja testasin Vantaan Vepsäläisen Habitatissa sitä ja oli siinä kyllä todella hyvä istuakin. Ehkä se vielä joskus kotiutuu meille vaikka nyt jäikin kauppaan. Mikä näistä on teidän suosikki?

Habitat on perustettu vuonna 1964, ja Suomeen se rantautui oman liikkeen muodossa vuonna 2014, eli tasan 50 vuotta myöhemmin. Habitatin tyylissä on nähtävissä skandinaavista ja aasialaista tyyliä. 50 vuotta sitten Habitatin perustanut Terence Conran halusi tuoda käytännöllisyyttä ja keveyttä sisustuks

een, kauniita värejä ja muotoilua unohtamatta. Sama perusidea, hyödyllinen voi olla kaunista ja kaunis edullista, on nähtävillä vielä vuonna 2016. Habitatin liikkeitä löytyy Helsingin keskustasta, sekä Vepsäläisistä Vantaalla, Espoossa ja Turussa.

Alekoodilla kesa2016 saatte siis 15% alennuksen Habitatin uudistuneesta verkkokaupasta, kaikista normaalihintaisista tuotteista. Alekoodi on voimassa kesäkuun loppuun asti. Hauskoja kesäshoppailuita!

Mitäs tykkäätte muutoksesta? Iskeekö teihin kultaiset sisustusesineet, tai siis kullanväriset?