Me ostettiin viime heinäkuussa meidän silloiselle tulevalle eskarilaiselle, nykyiselle eskarin vikoja viikkoja käyvälle kuusivuotiaalle oma älypuhelin. Ostos jakoi reippaasti mielipiteitä, ja kirjoitinkin silloin kattavat perustelut, miksi meidän mielestä hankinta oli kannattava, ja miksi haluttiin tehdä se jo vuotta ennen koulun alkua. Perustelut löytyvät Oma puhelin eskarilaiselle, miksi? -postauksesta.

Nyt on tullut aika katsoa kulunutta yhdeksää kuukautta taaksepäin. Oliko ostos hyvä juttu? Kannattiko hommata puhelin eskarilaiselle, vai onko sen kanssa mennyt ihan överiksi? Mitä eskarilainen tekee älypuhelimella? Olisiko ollut fiksumpaa odottaa ekaluokkaan ennen puhelimen hankintaa? Näitä ajatuksia pohdin tässä postauksessa.

Puhelimeen käytetty aika

Ihan ekaksi täytyy sanoa, että olen jopa yllättynyt siitä, kuinka vähälle käytölle puhelin on jäänyt. Sovittiin heti alkuun selkeät säännöt puhelimen käytöstä, ja aiottiin pitää niistä tiukasti kiinni. Maksimissaan 1h käyttöä päivässä arkisin ja 2h viikonloppuisin, paitsi pitkillä automatkoilla tai kipeänä. Asennettiin puhelimeen rajoitukset F-Secure SAFE perhesäännöt -palvelun avulla, jotta käytön rajoittaminen ja valvominen sujuu helposti etänä, lasta sen enempää vaivaamatta tai hänen puhelimeensa koskematta. Perhesäännöt ollaan koettu tosi hyväksi, sen sijaan nämä aikarajoitukset on oikeastaan ollut ihan turhia. Puolet ajasta lapsi ei edes muista omistavansa puhelinta, ja siitä on usein akku loppu, koska hän ei muista ladata sitä ilman erillistä huomautusta.

Me ei olla kertaakaan jouduttu vääntämään puhelimen käytöstä, vaan niinä harvoina kertoina kun se 1h on tullut täyteen, hän on reippaasti laittanut puhelimen pois ihan itse. Pitkillä automatkoilla hän on ollut tyytyväinen, kun on saanut käyttää omaa puhelinta, ja niillä se onkin ollut kaikkein kovimmassa käytössä.

Mitä eskarilainen tekee puhelimella?

Arjessa hän muistaa puhelimen hyvin vaihtelevasti, välillä voi mennä viikko että siitä on akku loppu koko ajan, eikä hän edes muista mihin on sen jättänyt. Joskus taas hän viestittelee ja soittelee videopuheluita ystäviensä kanssa Whatsappissa, kuvaa puhelimellaan videoita itsestään ja siskoistaan, tai pelailee. Youtube on estetty puhelimesta meillä kokonaan, mutta Yle Areenaa hän katselee mielellään. Sieltä hänen erityinen suosikkinsa on Hajbo, ja Hajbon klipit, jotka on vähän samanlaisia kuin YouTubesta voisi katsoa, kaikkia DIY-juttuja, stop motion -videoita yms.

Kun hän lähtee kaverille kylään, puhelin lähtee mukaan. Joskus on käynyt niin, että hän ei ole muistanut vastata puhelimeen kun me ollaan soitettu, että pitää tulla kotiin (jos on samassa pihassa asuvalla kaverilla), tai kun ollaan soitettu, että ollaan tulossa hakemaan. Välillä hän myös ei ole kuullut sitä, ja moneen kertaan saatiin kerrata kuinka siihen puhelimeen nyt vastattiinkaan, kun joku soittaa ihan tavallisen puhelun. Näitä asioita on ollut hyvä harjoitella kaikessa rauhassa koko vuosi, koska ekaluokan alkaessa tulee muutenkin niin paljon uutta asiaa, että on hyvä että edes puhelimen käyttö on hallussa jo ennalta. Harjoittelun ei ole tarvinnut olla liian intensiivistä, kun on ollut runsaasti aikaa.

Leikkitreffien sopiminen on helpompaa

Leikkitreffien sopiminen eskarikavereiden kanssa on helpottunut huomattavasti sen myötä kun useammat lapset ovat saaneet puhelimia. Lapset ovat tavanneet enemmän kavereita kuin ennen, koska kyläilyiden sopiminen ei ole enää vanhempien vastuulla. Lapset sopivat niistä itse ja vanhemmat vain kuskaavat, mikä on helppo ratkaisu kaikille.

Aikuisilla usein menee se treffien sopiminen hankalaksi ja ei vaan saa aikaiseksi, mutta sen jälkeen kun lapset on itse alkaneet sopimaan, on leikkitreffien määrä lisääntynyt huomattavasti (eikä siitä ole ollut juurikaan vaivaa meille vanhemmille). Ja hienosti lapset muistavat aina kysyä vanhemmilta, että onhan ok, ennen kuin sopivat mitään.

Kannattiko ostaa oma puhelin eskarilaiselle?

Kannattiko päätös ostaa puhelin eskarilaiselle? Ehdottomasti. Olen iloinen siitä, että varattiin tarpeeksi aikaa puhelimen käytön harjoittelulle. Pikkuhiljaa se puhelimeen vastaaminen on alkanut luonnistumaan paremmin, ja soittaminen ei enää jännitä. Vielä harjoitellaan sitä, että puhelimen muistaisi ladata oma-aloitteisesti, jotta siinä olisi aina tarvittaessa akkua. Harjoitellaan myös sitä, kuinka siitä puhelimesta pidetään huolta kotona ja kavereilla, eikä niin, että se unohtuu jonnekin Barbien kenkälaatikkoon viikoksi.

Omien valintojen perusteleminen

Nämä on tietysti ihan lapsi- ja perhekohtaisia juttuja. Joku toinen muistaa puhelimen ja siihen vastaamisen varmasti heti, ja huolehtii siitä tunnollisesti ensimmäisestä päivästä alkaen. Jonkun kanssa saa tapella pelaamisesta ja videoista, eikä puhelinta saisi kädestä pois yhtään.  Meidän kokemus on ollut positiivinen, ja ratkaisu on osoittautunut todella hyväksi. Ehjänä puhelin on pysynyt loistavasti, siihen ei ole tullut naarmun naarmua tämän 9kk aikana.

Kesällä jotkut kommentoijat ihmettelivät, miksi perustelin tai ”selittelin” valintaamme muille ihmisille. Mun mielestä perusteleminen on hyödyllistä, koska kertomalla omista ajatuksistaan voi saada jonkun toisen ymmärtämään omasta poikkeavaa ratkaisua paremmin. Siksi perustelen mielelläni meidän ajatuksia ja valintoja täällä blogissa, varsinkin tällaisissa isommissa, mielipiteitä jakavissa asioissa ja ratkaisuissa. Ehkä joku saa uuden näkökulman aiheeseen, kun lukee syitä valinnan takana? Mä pystyn seisomaan 100% meidän tekemien ratkaisujen takana, ja punnitsen tällaisia isompia juttuja todella tarkkaan. Siksi perusteleminen on mulle myös helppoa ja miellyttävää.

Pakko tähän loppuun vielä sanoa, että tämä eskarivuosi on mennyt niin hullun nopeasti että en pysty käsittämään! Vastahan me ostettiin kesälomalaiselle se oma puhelin, ja hän otti ensimmäisen selfien. Nyt hänellä on jäljellä enää muutama kerta eskarin uimakoulua, ja päättärimekkoakin on alettu jo katselemaan. Apua!

Eilen illalla vietettiin mun blogin historian tokaa lukija-iltaa Nona K. -liikkeessä Töölössä. Illan järjesti Lasten PR, ja paikalle olin arponut lukijat Instagramissa, jossa halukkaita tulijoita oli niin paljon, että päätin järjestää toisen lukijaillan vielä tämän kevään aikana! Mua jännitti aivan super paljon, varsinkin kun tällä kertaa lukijailta järjestettiin vain aikuisille. Lasten kanssa on niin helppoa kohdata uusia ihmisiä, kun lapset tuovat omasta takaa niin paljon actionia ja tekevät yleensä kaikkea hassua mistä riittää puhuttavaa.

Se oli kuitenkin tietoinen valinta, sillä halusin tutustua lukijoihin rauhassa, ilman että huomio kiinnittyy nimenomaan lapsiin. Ja vaikka ensin jännittikin ihan mielettömän paljon, se oli loistava päätös. Kävi ilmi, että ilta tarjosi useammallekin äidille hengähdystauon arjesta, ja nautin itsekin siitä ihan superisti, että sain rauhassa jutella lukijoiden kanssa ja vaihtaa ajatuksia. Me höpöteltiin ummet ja lammet arjesta, lapsista, haaveista, elämästä, töistä ja opiskelusta, ja ihan kaikesta muusta. Meitä kaikkia taisi alkuun jännittää ihan yhtä paljon, mutta pienen epävirallisen esittelykierroksen jälkeen rentouduttiin kaikki, ja sen jälkeen höpötyksestä ei ollut tulla loppua.

Osa lukijoista oli matkustanut toiselta puolelta Suomea paikalle vain minun lukijailtani tähden, ja se teki muhun vaan ihan valtavan vaikutuksen, ja vetää kyllä hiljaiseksi ja nöyräksi. Mulle on ihan uskomattoman suuri kunnia, että te haluatte tulla tapaamaan, tutustumaan ja viettämään aikaa. Ja sen lisäksi että on hienoa tavata teitä, on myös ihanaa lukea teidän ajatuksia täällä blogissa vuodesta toiseen. Osa paikalle tulleista lukijoista oli seurannut mun blogia jo sieltä vuodesta 2011 asti, toukokuussa siitä tulee seitsemän vuotta kun tämän blogin perustin. Se, että jaksaa kulkea niin pitkän matkan mun blogia seuraten on mulle ihan valtavan hieno juttu, vaikka toki uudemmatkin lukijat ovat aivan yhtä toivottuja ja tervetulleita.

Mulle on tosi tärkeää, että annan blogissa itsestäni sellaisen kuvan, millainen oikeastikin olen ihmisenä. Toivon että mun persoona ja luonne välittyvät täältä ulospäin juuri sellaisina kuin ne ovat silloin, kun mut tapaa kadulla, kaupassa tai siellä lukija-illassa. Oli ihanaa huomata, että vaikka jokainen teistä blogiani seuraavista on ihan omanlaisensa tyyppi jolla on oma elämäntarinansa, lukija-iltaan oli päätynyt sellaisia avoimia ja rempseitä höpöttelijöitä jollainen olen itsekin. Siksi meillä ehkä luistikin juttu niin hyvin, että aika loppui pahasti kesken! Olisi ollut ihanaa jutella vieläkin pidempään, ja päätinkin eilisen jälkeen että seuraavasta lukijaillasta tulee ainakin tunnin pidempi, ehkä jopa pari tuntia pidempi.

Lukija-illan meille järjesti tosiaankin ystäväni Riikan firma Lasten PR, Töölöntorilla sijaitsevassa Nona K. -lastenvaate- ja lifestyleliikkeessä, joka on kuin maailman ihanin karkkikauppa. Nona K. oli upea paikka lukijaillalle, ja saatiin nauttia hyvästä ruuasta, Raikastamon  tarjoamista juomista ja Nona K:n eksklusiivisista tarjouksista.

Illassa oli paikalla myös pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin Petra tekemässä meille kaikille pikakampauksia. Petra laittoi mun hiukset ihanille boho-laineille ja koristeli ne kahdella letillä, juuri niinkuin toivoin. Hän loihti kaikille vieraille ihanat ilmavat laineet hiuksiin, ja oli ihan super mukava! Kampauspiste toi ihanaa hemmottelufiilistä mukaan iltaan. Lisäksi illassa arvottiin Geffer Groupin upouusi pieni bObles Elefantti kauniin vaaleanpunaisessa värissä yhdelle onnekkaalle lukijalle.

ARVONTA TEILLE KAIKILLE:

Yhteistyökumppanini kokosivat yhdessä Lasten PR:n kanssa kaikille osallistujille ihanat Goodie Bagit, jollaisen saan nyt arpoa vielä yhdelle teistä blogin lukijoista. Goodiebagin sisältä löytyy S&S -kustantamon Avain Hukassa -kirja, joka on viime vuoden lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -voittaja, sekä viime vuoden Rudolf Koivu -palkinnon voittaja, 20€ lahjakortti Geffer.fi -verkkokauppaan jossa tarjolla mm. bObleseja, Fabelabin ihanuuksia ja vaikka mitä, 10€ lahjakortin Lauttasaaren Salon Pepe Åhman-kampaamon väri & leikkaus -palveluun, Nona K.:n ihanan kankaisen rusettipinnin, sekä Greenlipsbeauty-verkkokaupan Petit & Jolie -tuote. Lisäyllätyksenä vielä Greenlipsbeauty.com antaa vain tämän arvonnan voittajalle 50€ lahjakortin verkkokauppaansa!

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän vuosi, jolloin aloit lukemaan blogiani (ja saat myös lisätä mukaan vaikka oman lempparimuiston tästä blogista, jonkun mieleenjääneen postauksen tms. jos haluat, ei ole pakko). Arvonta-aikaa on 3.4. klo 22.00 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Onnea arvontaan kaikille!

ALEKOODI:

Saan vielä jakaa Goodiebagissa myös olleen Tarramonsterin mielettömän 20% alekoodin teille kaikille, eli koodilla TMNKT3 saatte nyt 20% alennusta Tarramonsterin nimikointitarroista. Koodi on voimassa Tarramonsterin verkkokaupassa 2.4. asti.

Valtavan suuret kiitokset vielä teille kaikille lukijoille siellä ruutujen takana, lukijaillan ihanille vieraille, sekä kaikille jotka olivat mukana järjestämässä iltaa. Se oli ikimuistoinen ja ihana kokemus, ja muistelen sitä varmasti vielä hamassa tulevaisuudessa lämpimällä fiiliksellä <3

Viime viikolla, keskellä kiireisintä työviikkoa, mun puhelimeen kilahti sähköposti: ”Onnea, olet ehdolla Inspiration Blog Awardseissa!”. Olin tietenkin ihan innoissani, ja menin katsomaan, missä kategoriassa mun blogi on ehdolla. ”Arjen sankari”. Selasin muut kategoriani ehdokkaat läpi ja totesin, että olen ihan uskomattoman kovassa seurassa. Ehdokkuus on suuri kunnia mulle useammastakin syystä, eikä vähiten siksi, että edellisestä ehdokkuudesta on jo melkein pari vuotta aikaa ja blogikin alkaa olla enemmän jo konkari, kuin uusi ja raikas tulokas. Olin niin fiiliksissä siitä, että tällaiselle keski-ikäistyneelle blogille löytyi vielä sijaa tuoreiden vaikuttajien ja tubettajien seurasta. KIITOS siitä kuuluu teille!

Ihan alusta asti, sieltä vuoden 2011 toukokuusta, mun blogin kantava teema on ollut nimenomaan arki. Se ihan tavallinen arki jota me joka päivä eletään, ja kuinka siitä arjesta voi tehdä mukavampaa. Arki on yksi sivupalkin runsaimmin sisältöä omaavista kategorioista. Yksi niistä, joista löytyy satoja tekstejä. Arki ei nauti suuren suurta arvostusta yleisesti, mikä on mielestäni huutava vääryys. Siksi olen blogin ensimmäisestä päivästä asti halunnut puhua paremman arjen puolesta. Olen halunnut tuoda esiin sitä, kuinka arki voi olla mukavaa, ja kuinka se arki ihan oikeasti voi olla elämän parasta aikaa, kaukomatkojen tai vuosipäivien sijaan.

Jos arjen sankarilla tarkoitetaan sitä, että näyttää mahdollisimman rankkaa arkea, ja kuinka siitä suoriutuu jotenkuten siitä huolimatta, en varmaan ole arjen sankari. Olen aika kaukana Kikka Vaarasta, ja muista vastaavista ”vertaistuen” ruumiillistumista. Jos arjen sankarilla taas tarkoitetaan sellaista, joka haluaa saada mahdollisimman monen nauttimaan omasta arjestaan, pystyn samaistumaan enemmän. Haluan olla paremman arjen puolestapuhuja, ja siihen pyrin blogissani ja kaikissa muissakin kanavissa päivittäin.

Parempi arki ei mun mielestä tarkoita ruusuilla tanssimista, kaiken saamista valmiina tai kulkemista sieltä mistä aita on matalin. Se tarkoittaa omannäköistä arkea, ja se onkin toinen asia, minkä puolesta olen aina puhunut. Omat valinnat ja ratkaisut on ne mitkä merkitsevät, ei se mitä tai miten muut elämäänsä elävät. Ihana arki syntyy tasapainosta, ja siitä että ne tylsätkin asiat voi tehdä omalla tyylillä.

Näissä kuvissa me ollaan just tultu kotiin päiväkodista, eskarista ja niiden jälkeiseltä kauppareissulta tänään. Nää kuvat on just sitä arkea, mitä meillä on. Pääsiäistipuja ja mäkkileluja lattialla, reppu hujanhajan vaunujen kanssa eteisessä. Tukka pörrössä, nauru kasvoilla.

Mä haluan olla se ilon ja onnen pilkahdus kaiken harmauden keskellä, joka ei suostu kätkemään onneaan. Haluan olla se joka näyttää, että onni asuu niissä lauantaiaamun pitkissä aamiaisissa, joissa lapsi kertoo olevansa isin paras piimäkaveri. Haluan olla se, joka sanoo, että on ihan ok jos et tykkää siitä että jokainen arkipäivä on samanlainen, ja se joka kannustaa ottamaan lapset mukaan ihan kaikkialle rohkeasti. Haluan olla se, joka sanoo, että lasten kanssa voi mennä ja tehdä ihan niin paljon kuin sielu sietää. Se ei ole aina helppoa, ja joskus se on ihan kamalaakin, mutta suurimmaksi osaksi se on erittäin jees. Ja mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän jees ja sitä useammin se on jees. Mä haluan olla se, joka sanoo teille, että te voitte olla omia itsejänne, ja te ootte parhaita juuri sellaisina kuin olette.

Kiitos ihan mielettömän paljon jokaiselle teistä ihmisestä, jotka ehdotitte mun blogia ehdolle awardseihin! Ehdolle pääsyyn siis vaadittiin vähintään sata ehdotusta, joten teidän todellista määrää en edes tiedä, mutta olen kiitollinen ihan jokaiselle. Tämä oli mahtava itsetuntobuusti, ja varmistus itselleni siitä, että oma tyyli on just se paras tyyli. Jos haluat vielä käydä antamassa äänesi minulle, se onnistuu helposti yhdellä klikkauksella TÄÄLTÄ. Voit äänestää useampaa ehdokasta samassa kategoriassa, joten ei ongelmaa vaikka olisitkin äänestänyt jo jotain muuta. Valtavan suuri kiitos teille <3

Viimeinkin valmiina on ensimmäinen osa mun ja Oton vastauksia teidän esittämiin kysymyksiin! Me jaettiin kysymykset neljään eri kategoriaan, jotka ovat parisuhde, arki & elämä, vanhemmuus ja kasvatus, sekä random. Siellä on kaikki muut kysymykset, jotka eivät näihin kolmeen kategoriaan sopineet. Ensimmäisenä vuorossa on parisuhde-aiheiset kysymykset. Arki & Elämä -video on myös jo kuvattu, joten se ilmestyy varmaankin kirjallisten vastausten kanssa ensi viikon aikana, kunhan saan sen editoitua ja tekstitettyä.

Videon voi laittaa vaikka taustalle pyörimään ja kuunnella sitä kuin podcastia, samalla kun laittaa pyykkejä tai vaikka laittaa ruokaa. Toisaalta video on myös kokonaisuudessaan tekstitetty, eli sitä voi hyvin katsella vaikka bussissa ilman kuulokkeita. Tai missä nyt ikinä tarvitseekaan olla hipihiljaa. Vastauksia on tulossa myös kirjallisena, mutta yllättäen kaikki nämä parisuhde-kategorian kysymykset oli toivottu vastattavaksi videolla (tai sitten oli ilmoitettu että vastaustavalla ei väliä), joten koettiin helpoimmaksi tosiaankin vastata kaikkiin videomuodossa. Halusin tekstittää videon, jotta mahdollisimman monella on mahdollisuus katsoa se. Muistan ikuisesti kuinka kuuro lukijani laittoi mulle viestiä monta vuotta sitten, että voisinko tekstittää videoni jotta hänkin pystyisi katsomaan ne. Silloin en sitä vielä osannut tehdä, mutta koska nykyään osaan, teen sen mielelläni.

Kysymyksiin oli jälleen kerran ihan super hauskaa vastata Oton kanssa. Tulipahan opittua, että meille saattaa ehkä sittenkin tänä vuonna tulla siivooja ainakin pesemään ikkunat. Vaikka sitä arjessa höpöttää koko ajan ja juttelee kaikesta mitä mieleen tulee, niin aina on myös paljon asioita joista ei vaan muista tai tajua jutella. Nämä videot on loistava keino kuulla puolison mielipidettä asioihin, joita ei muuten tule edes ajatelleeksi välttämättä. Hauskaa on myös se, kun saa kuulla mikä teitä mietityttää! Jälleen kerran kysymyspostaukseen tuli ihan valtava määrä mielenkiintoisia, hauskoja, kiperiä, jännittäviä ja upeita kysymyksiä. Ihan mieletöntä kuulla mitä te mietitte, ja päästä kertomaan oma näkökulma niihin asioihin.

Käykää ihmeessä tilaamassa kanava jos haluatte nähdä videot heti kun ne on YouTubeen ladattu. Mun kanavalla on paljon kaikkea muutakin kivaa ja mm. raskausvideoita joita kuvasin silloin kun odotin vielä meidän kuopusta.

Joka vuosi tätä Naistenpäivän postausta tuntuu olevan poikkeuksellisen vaikeaa kirjoittaa. Naiseus, feminismi ja kaikki mikä siihen liittyy kuumentaa tunteita suuntaan jos toiseenkin, ja pelkään aina itsekin sanovani jotain väärin. Olen kuitenkin löytänyt siihen erittäin yksinkertaisen ratkaisun. Se on tieto. Mitä enemmän tiedän aiheesta faktaa, sitä pienempi mahdollisuus on siihen että sanon jotain väärin.

Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin osaan kiinnittää huomiota sanoihin, piilomerkityksiin ja sukupuolittuneisiin rakenteisiin, joita ei jokapäiväisessä elämässä tai sanavalinnoissa aina edes huomaa. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin osaan perustella näkemyksiäni ja sitä paremmin pystyn myös vaikuttajana tekemään oman osani, ja lisäämään tietoisuutta tasa-arvosta. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin pystyn pitämään huolta itsestäni, lapsistani ja kaikista ympärilläni.

Uskon että suurin osa ihmisistä kannattaa tasa-arvoa, ja on pohjimmiltaan feministejä. Monet eivät kuitenkaan ymmärrä mitä feminismi käytännössä tarkoittaa, tai huomaa juuri niitä omassa käytöksessä piileviä sukupuolittuneita käsityksiä. Vaikka pidän itseäni niin tasa-arvoisena kuin mahdollista, ja yritän parhaani mukaan kaikissa arjen valinnoissa, työssä ja kasvatuksessa toteuttaa tasa-arvoa, on mullakin varmasti vielä korjattavaa. Siksi janoan tietoa, ja haluan lukea mahdollisimman paljon tasa-arvoasioista. Koen että uuden sukupolven kasvattajana, ja sosiaalisen median vaikuttajana mulla on tärkeä velvollisuus edistää tasa-arvoa, ja haluan hoitaa velvollisuuteni mahdollisimman hyvin.

Naistenpäivä on oikein hyvä päivä vuodessa kiinnittää huomiota sekä naisten asioihin että tasa-arvoon ylipäätään. Sen lisäksi näihin asioihin olisi kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota ihan jokapäiväisessä arjessa. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu Suomessakaan, vaikka Suomi tutkimuksen mukaan onkin maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Ajatelkaa, edes maailman kolmanneksi tasa-arvoisimmassa maassa, ei tasa-arvo sukupuolten välillä toteudu. Ei naisten, ei miesten eikä varsinkaan muunsukupuolisten osalta. Kuinka surullista se on niiden kaikkien muiden maiden kannalta, joissa asiat ovat vielä paljon huonommin.

On vain yksi keino edistää tasa-arvoa, ja se on epätasa-arvon tunnustaminen ja ihmisten tietoisuuden lisääminen. Se että meillä Suomessa ongelmat ovat pienempiä kuin jossain muualla, ei ole syy jättää niitä huomiotta.

Muutama yksinkertainen tärppi kohti tasa-arvoa:

Älä koskaan ajattele tai väitä että sinä tai joku muu ei voisi tehdä jotain sukupuolen takia.

Älä koskaan ajattele että jonkun sukupuolen edustajan kuuluisi olla sukupuolensa vuoksi tietynlainen. Ei kuulu.

Älä oleta. Vaikka joku näyttäisi tietyn sukupuolen edustajalta, ei ole sinun tehtäväsi määritellä häntä tietynlaiseksi. Jokainen määrittelee itsensä itse.

Älä ajattele että ominaisuudet kuten sukuelimet, kromosomit, hormonit ja muu anatomia ovat sukupuolitettavissa, ja näin ollen ainoastaan cissukupuoliset olisivat syntymästään lähtien ”täysin” miehiä tai naisia. 

Älä viljele sukupuolistereotyyppisiä käsityksiä, meemejä tai käytäntöjä. Ei ole olemassa mitään homogeenisia ”naiset”, ”miehet” ja ”muut” -ryhmiä, vaan me kaikki ollaan yksilöitä. 

Älä ajattele, että ihmisen luonne ja olemus on selitettävissä yksin hänen biologisilla ominaisuuksillaan, eli että se ei ole esimerkiksi olosuhteiden tai kulttuurin tulosta. 

Älä hauku toisia tai pidä itseäsi muita parempana. Jos sinulla on tietoa enemmän kuin jollain toisella, jaa oma tietosi. Oikea feministi on sellainen joka ei lyttää toisia tai nosta itseään muiden yläpuolelle.

Tiedosta sukupuolten välinen epätasa-arvo kaikessa missä sitä on ja pyri muuttamaan se. Niin kauan kuin suostumme epätasa-arvoon, on täydellistä tasa-arvoisuutta mahdotonta saavuttaa.

Ole ylpeä itsestäsi, ja toteuta omaa minuuttasi juuri siten kuten itse haluat. Sinun ei tarvitse mahtua mihinkään muottiin, mutta saat halutessasi olla ihan niin stereotyyppinen kuin itse haluat, kunhan et vaadi sitä toisilta.

Mä haluan opettaa mun lapsille, että he saavat olla juuri sellaisia kuin itse haluavat, ja että kukaan toinen ei voi määritellä millaisia heidän kuuluu olla. Opetan sitä sekä esimerkin että kasvatuksen kautta ihan joka päivä. He eivät vielä tiedä mitä on feminismi, tai mihin sitä tarvitaan, mutta tulevat kyllä oppimaan sen. Toivon kovasti, että sitten kun he ovat aikuisia, tasa-arvo toteutuisi kaikilla elämän osa-alueilla, eikä feminismiä enää tarvittaisi yhtä kipeästi kuin tänä päivänä. Jotta todellinen tasa-arvo voi toteutua, on meidän kaikkien ihmisten yhteinen tehtävä ottaa selvää ja opetella asioita, niin kauas kunnes ne osataan kaikkialla.

Haluan vielä sanoa sen, että mun mielestä ainakin jokainen saa viettää Naistenpäivää juuri niin kuin itse haluaa. Jos siihen kuuluu kukkia tai suklaata kumppanilta, ja se on kumppanillekin ok, niin miksi sen pitäisi kenenkään toisen pyllyä kutittaa? Mä en ainakaan koe olevani mitenkään toisten yläpuolella ja oikeutettu dissaamaan toisten tapoja viettää tätä päivää. Siksi vähän ihmettelen sitä, miksi niin monet naureskelevat sille että joidenkin puolisot ostavat kukkia Naistenpäivänä. Meidän Naistenpäivään kuuluu kukkaperinne, joka tosin ei Ottoon liity mitenkään. Jokainen meidän perheen nainen saa Naistenpäivänä valita itselleen mieluisan kukan, ja myös taapero pääsi tänä Naistenpäivänä valitsemaan. Lasten toiveesta tänä vuonna valkattiin viherkasveja leikkokukkien sijaan. Toivottavasti ne ovat hengissä vielä ensi vuonna Naistenpäivänä.

Hyvää Naistenpäivää kaikille <3