Uuden lyhyemmän tukan myötä intouduin katselemaan vanhoja tukkakuvia blogista. Samalla niiden mukana silmiin osui aika monet asukuvat ja siksi halusinkin pitkästä aikaa tehdä pienen tyylikatsauksen ajassa taaksepäin. 9x minä marraskuussa tuntui hauskalta postausidealta! Ja siis aivan käsittämätöntä, että blogi-uraa on takana jo niin paljon, että olen oikeasti kirjoittanut blogia jo yhdeksän marraskuun ajan. Siis ihan vasta kun tein näitä tyylikatsauksia, oli siinä lukuna vaikka 5x tai 6x. Ja nyt on 9x. Vaikea käsittää ajan kulua.

Innostuin samalla myös lukemaan vanhoja postauksia ja oli jotenkin hauska palata monen marraskuun fiiliksiin. Fiiliksiähän on yhtä monta kuin on marraskuitakin. Mulle marraskuu on ollut sekä valtavan iloinen että valtavan surullinen kuukausi. Onneksi tänä vuonna marraskuu on ollut enemmän sieltä iloisesta päästä.

Marraskuu 2011:

En kestä näitä nostalgisia asukuvia! Siis keltaisessa valossa jossain keittiön nurkassa ovimaton päällä. No on ainakin aitoo! Silloin muistan käyttäneeni tosi kovasti noita shortseja sukkahousujen kanssa, sekä tuota leopardineuletta. Ne taisi olla mun lempivaatteet. Nuo kengät olivat myös aivan ihanat, voisin samannäköiset kengät laittaa jalkaani tänäkin päivänä, mutta nuo kyseiset yksilöt eivät kestäneet kuin pari talvea ennen kuin menivät rikki. Muistatteko muutaman viikon takaiset Addams Family -kuvat? Kun Otto silloin sanoi mulle, että ”sähän näytät ihan samalta kuin sillon kun me tavattiin” niin ei se kyllä väärässä ollut. Tästä 2011 meikistä puuttuu vain Morticialle tyypilliset punaiset huulet, heh. Eli joo, en kyllä laittaisi tätä asua enää päälle, paitsi kengät voisin laittaa ja toki parkatakki on melko ajaton, sitä voisin pitää.

Marraskuu 2012:

Tuossa mun tukka oli niin ihanan paksu ja hyvinvoiva ja värikin melkein oma! Odotin marraskuussa 2012 meidän keskimmäistä (näissä taisi olla raskausviikkoja jotain 14-15) ja hiukset voivat silloin tosi hyvin. Tämä asu on ihan kiva ja aika klassinen, voisin periaatteessa pukea päälleni vaikka tänäänkin, tosin ehkä ilman tuota kiiltonahkaista vyötä. Nuo saappaat ovat mun mummun vanhat ja niistä tykkäsin ihan hirveästi. Mä en tiedä mitä niille on tapahtunut, mutta muuton jälkeen niitä ei ole näkynyt. Voi olla, että löytäisin ne vielä jostain meidän varastosta. Olin itse asiassa unohtanut koko saappaat ennen näitä kuvia, mutta nyt tuli kauhea ikävä, haluan heti ne takaisin käyttöön!

Marraskuu 2013:

Marraskuussa 2013 meidän keskimmäinen oli puolivuotias ja mä olin väsynyt, se paistaa kasvoilta. Asu on kuitenkin kiva ja voisin laittaa sen sellaisenaan päälle uudelleenkin. Nuo niittimaiharit olivat tosi kivat, mutta nekään eivät kestäneet käytössä kovin hyvin, vaan pohjaan tuli reikä ja niitit irtoilivat nopeasti. Sekä farkuista että paidasta olen luopunut joskus aikojen saatossa, eikä ne kyllä enää mulle mahtuisi päällekään. Mä huomaan näistä, että vuosia sitten käytin paljon rohkeammin ja enemmän asusteita kuin nykyään. Nykyään olen niin laiska, käytän lähinnä kelloa kädessä ja joskus korviksia.

Marraskuu 2014:

Tämän asun voisin tosi hyvin pukea päälle vaikka nytkin. Mulla on sama Coachin laukku ja samat Crocsin kengät edelleen ahkerassa käytössä. Molemmat ovat edelleen todella hyvässä kunnossa ja noilla kengillä mä olen laskenut kaikki pulkkamäet jo sieltä vuodesta 2014 asti. Mulla ei ole enää noita Berliinistä ostettuja housuja tai paitaa, eikä myöskään tuota takkia. Silloin kun odotin meidän kuopusta vuonna 2016, laitoin tosi paljon vaatteita Hope Ry:lle ja nekin menivät siellä.

Marraskuu 2015:

Tämänkin asun voisin laittaa päälle edelleen. Mulla on edelleen tuo sama Marc Jacobsin laukku (ei niin hyvässä kunnossa) sekä nuo mustat hapsunilkkurit tallella. Farkut, bodyn ja takin olen laittanut eteenpäin kuopuksen raskausaikana myös. Luovuin silloin kaikista niistä vaatteista, joista olin varma, että eivät enää koskaan mahdu mulle. Tuo takki on aivan ihana, harmi ettei mulla ole enää sitä. Noihin aikoihin mulla oli aika samantyylinen tukka kuin tälläkin hetkellä, mutta ei yhtään niin hyväkuntoinen kuin nyt.

Marraskuu 2016:

Marraskuussa 2016 odotin meidän kuopusta, tässä kohtaa oli menossa varmaankin raskausviikko 26-27. Mä en ollut yhtään sinut mun lyhyiden hiusten kanssa, enkä mun muuttuneen vartalon ja pyöristyneiden kasvojen kanssa. Pidin etuhiuksia usein kiinni takana, koska ne olivat katkeilleet. Rakastin tuota ihanaa mahaa hirveästi, vaikka mulla olikin epävarma olo vartalosta ja ulkonäöstä muuten. Tää asu on kiva ja näistä hame on mulla edelleen tallella, paita ei. Meidän sohva oli ihanan puhtaan vaaleanpunainen vuonna 2016. Oltiin silloin vasta muutettu tänne nykyiseen kotiin. Silloin otin asukuvia enimmäkseen sisällä, kun ulkona ei jaksanut juurikaan seisoskella.

Marraskuu 2017:

Otolta synttärilahjaksi saatu Kenzon college on edelleen yksi mun lempivaatteista ja usein käytössä. Kultainen puffer-takki on vieläkin käytössä, mustat Dr. Denimin farkkuleggingssit edelleen käytössä. Punainen laukku on vieläkin tallessa, mutta siitä pitäisi vaihtaa hihna, jotta sitä voisi käyttää taas. Monen vuoden käytössä sen hihnan kiinnityskohdasta alkoi irrota väriä vaatteisiin. Tässäkin mulla on vaalea polkka, mutta myös tässä mun etuhiukset oli katkeilleet tosi paljon ja lisäksi tukka katkesi takaa ja oikealta sivulta koko ajan. Hiukset oli paljon ohuemmassa kunnossa kuin nyt ja siksi en viihtynyt niillä niin hyvin silloin. Voisin pukea tämän asun tällaisenaan päälle edelleen, mutta laukku pitäisi siis korjata ennen sitä.

Marraskuu 2018:

Tässä sama kultainen puffer-takki, joka edellisenäkin vuonna. Tykkään! Nuo kengät ja tuo haalari mulla oli päällä viimeksi viime viikolla, Voisin siis pukea juuri saman asun päälle koska tahansa, asusteita myöten. Mä muistan vieläkin tuon kuvaustilanteen: ajettiin Kalasataman rantaan nappaamaan viimeiset auringonsäteet kameran rullalle ja ulkona oli ihan käsittämättömän kylmä tuuli. Saatiin kuitenkin kuvat napattua ja tuo musta shortsi-hamehaalari oli yksi viime pikkujoulukauden luottovaatteista. Edelleen se toimii hyvin!

Marraskuu 2019:

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä tämän vuoden marraskuu. Viime viikolla napatut kuvat. Arvatenkin viimeisimmän kuvan tyyli tuntuu kaikkein ”omimmalta” juuri nyt. Mä rakastan tätä tukkaa, rakastan mun vaatteita ja asusteita. Rakastan rennon hupparin ja skarpimman villakangastakin yhdistelmää. Rakastan rentoja farkkuja, mun juoksulenkkareita (jotka toimivat hyvin myös arkikenkinä) ja mun uutta pipoa. Tämän hetken tyyli on hieman arkisempi kuin nuo kultatakki-tyylit parilta edelliseltä vuodelta, mutta tykkäänkin siitä juuri siksi.

Minkä vuoden asu oli sun lemppari? Entä mikä ei iskenyt niinkään? 

Tätä olen miettinyt viime aikoina sekä oman blogini, että myös muiden blogien kohdalla. Kiinnostaako hömppä vielä vai pitääkö aina ottaa kantaa? Pitääkö aina olla joku tiukka aiherajaus ja mielipide tai kokemus jaettavaksi, vai kiinnostaako sellainen perus arkihömppä vielä ihmisiä? Nykyisin arjen kuulumiset tuntuvat olevan enemmänkin harvinaisuus ja useimmiten blogipostauksilla on jokin syvempi sanoma tai ajatus joka halutaan jakaa. Alkuaikoina oli aivan toisin päin: suurin osa oli sitä perus arkea ja sitten välillä  (ehkä kerran kuussa?) otettiin kantaa johonkin ajankohtaiseen asiaan tai haasteeseen.

Tää on musta tosi mielenkiintoinen ilmiö, koska varsinkin aiemmin kaikkein toivotuimpia olivat aina nimenomaan ne arkipostaukset, niitä toivottiin tosi usein. Nykyisin ne kyllä keräävät lukukertoja ja muutaman kommentin, mutta kyllä sen täytyy olla yleensä jotain merkityksellisempää, jos haluaa tavoittaa enemmän ihmisiä. Olenkin miettinyt, että alkaako se arki yleisesti olla niin nähtyä jo, vai haluavatko ihmiset nähdä vielä sitä muiden perus arkea? Sellaisia perus ”aamulla herättiin, sitten keitettiin kahvit ja laitettiin pyykkikone pyörimään” -tyyppisiä postauksia?

Päätin kysyä tätä asiaa mun Instagram-storyssa samalla, kun jaoin blogissa ihan tavallisia kuulumisia ja tajunnanvirtaa kuluneelta viikolta. Yllätyin vastauksista, sillä jopa 93% n. 1200 vastaajasta oli sitä mieltä, että kaipaavat niitä aikoja kun blogeissa oli enemmän kevyitä kuulumisia ja höpöttelyä! Olin aivan ällistynyt tästä tuloksesta, ajattelin, että se olisi tosi fifty-fifty. Mutta ei sitten ollutkaan vaan ihan päinvastoin. Siitä tuli oikeastaan tosi hyvä fiilis, mutta toisaalta aivan hölmistynyt olo.

Ne paineet ammattimaiseen, syvälliseen super mietittyyn sisältöön tulevat siis pääosin alan sisältä ja meiltä bloggaajilta itseltämme. Minä itse vaadin itseäni kirjoittamaan aina jotain mietittyä ja pohdiskelevaa, vaikka selkeästi tilausta olisi myös sille kevyemmälle sisällölle. Tämä ajatus ja vaatimus on itselleni syntynyt pääosin siitä, että ”muutkin tekevät niin”. Olen kokenut paineita tehdä harkitumpaa sisältöä, koska se on alalla nykyisin standardi.

Kävin tästä paljon instassa keskustelua seuraajien kanssa ja moni sanoi just sitä, että on ikävä sitä kevyttä hömppää ja arkea, josta tulee hyvä mieli ja joka on ihanan tavallista. Jopa peilin kautta otettuja asukuvia ja niitä aivan tavallisia arjen kuulumisia on monella ikävä. Toisaalta, paljon tuli myös kommenttia, että niistä mietityistä ja syvällisemmistä sisällöistä tykätään tosi paljon, mutta paras olisi se, että olisi kaikkea sopivassa suhteessa. Moni tykkää katsoa kuulumisia Instagram Storiesin puolelta, mutta suurin osa kaipasi niitä enemmän myös blogin puolelle.

Ja tästä mä sain inspiraation kirjoitella useammin niitä ihan perus arkihömppäkuulumisia. Pitkään musta on tuntunut, että ne eivät riitä vaan mun täytyy tehdä jotain enemmän, jotain harkitumpaa. Mutta jos niitä on kerran kaivattu, niin riemusta kiljuen mä tuon kuulumiset takaisin säännöllisemmäksi osaksi blogia. Siihen en ehkä enää lähde, mikä mun tyyli oli vuonna 2011 (ehkä ette ihan sitä haluaisikaan), mutta miksi en kertoisi kuulumisia vaikka kerran viikkoon tai kerran pariin viikkoon.

Meille bloggaajille ainoat keinot mitata sitä, tykätäänkö jostain sisällöstä, on kommentit, tykkäykset ja kävijämäärät. Niiden perusteella varmasti myös osittain se arkisisältö on vähentynyt, koska se ei vaan ole viime aikoina kerännyt niin paljoa reagointia, kuin muut sisällöt. Mutta varmasti se perus-arki on myös sitä just, mikä tulee helposti ohitettua FB:ssä tai Instassa ilman, että tykkää tai kommentoi, vaikka siitä sisällöstä tykkäisi ja nauttisikin. Se ei vaan herätä niin isoja tunteita välttämättä, että tulisi painettua peukkua tai kommentoitua. Silti siitä usein tulee hyvä mieli ja tykkää lukea/katsoa/kuunnella. Näin ainakin itselläni on. Sitten taas ne merkittävämmät jutut ja keskustelua nostattavat aiheet on niitä, jotka saavat ihmiset kommentoimaan ja reagoimaan herkästi. Tällöin ehkä ainakin mulle syntyy se kuva, että niistä enemmän reagointia keränneistä sisällöistä pidetään enemmän. Sitten loogisesti tulee jätettyä sitä arkea vähemmälle ja otettua enemmän kantaa.

Siksi mä haastankin nyt jokaisen teistä tykkäämään, kommentoimaan, reagoimaan somessa just siihen sisältöön, mistä pidätte, vaikka se ei aina olisikaan mitään maailmaa mullistavaa (enkä tarkoita tällä nyt itseäni vaan ihan kaikkea). Se auttaa sisällöntuottajia tietämään mikä on oikeasti teidän mieleen ja mitä te haluatte lukea enemmän. Sillä peukun painamisella on oikeasti valtava merkitys! Ja tietenkin kommenttikenttä on vapaa: olisi mahtavaa lukea lisää teidän ajatuksia siitä, mitä blogimaailmassa tällä hetkellä kaivataan, mistä tykätään eniten? 

Ajattelin jakaa muutamia random ajatuksia, jotka ovat vilisseet päässäni viime aikoina, sekä ihan vaan kuulumisia. En edes muista milloin olen viimeksi kirjoittanut jotain ihan vaan tajunnanvirtaa tänne, mutta tässäpä tulee.

Olen käyttänyt tyttäreni vanhaa pipoa koko syksyn, koska en vain saa ostetuksi uutta pipoa. Haluan täydellisen pipon, sellaisen, josta en halua luopua ja joka kestää ja kestää vuodesta toiseen. En vaan osaa päättää minkä ostan, koska pelkään niin kovasti, että teen jonkun hutiostoksen, enkä tykkääkään piposta enää ensi vuonna. Olen käynyt sovittamassa varmaan n. kymmentä eri pipoa, enkä ole vieläkään ostanut niistä mitään. Suosittele hyvää, muhkeaa villapipoa? Saa suositella myös samanmoista huivia, koska Otto on ominut mulle muutama joulu sitten antamansa Makian mustan merinovillahuivin itselleen, eikä mulla ole nyt kaulahuiviakaan. Onko kokemuksia esim. Acne Studios Pansy-piposta tai Marita Huurinainen Kantarelli-piposta? Tai oisko muita jotain ihanan muhkeita pipoja ja huiveja?

Kävin eilen UFFissa Fredrikinkadulla, kun sinne oli juuri päivitetty uudet mallistot samana päivänä. Se oli aivan täynnä ihan mielettömän hienoja vaatteita Marimekosta vintage-silkkipaitoihin ja täydellisen trendikkäistä norjalaisvillapaidoista cowboy-bootseihin. Siellä oli myös ihan älyttömän tyylikkäitä ihmisiä ostoksilla. En osannut ostaa mitään, vaikka näin siellä monta hienoa juttua, just sellaisia vaatekaapin helmiä, joista voisi olla ylpeä ja joista kysyttäisiin kadulla, että ”mistä ostit?”. Lähdin siis vain tyhjin käsin vartin pyörimisen jälkeen.

Teki ihan todella hyvää viettää lähes somevapaa viikonloppu. En kirjoittanut sanaakaan, enkä kuvannutkaan juuri mitään. Julkaisin vain ajastetut tekstit ja valmiit kuvat. En edes avannut konetta, enkä vilkaissut kommentteja. Se oli pitkästä aikaa eka sellainen viikonloppu mulle, että toisesta päivästä ei mennyt kahdeksaa tuntia töitä tehdessä. Haluan ainakin kerran kuussa tällaisen viikonlopun, oli niin rentouttavaa.

Olen viime aikoina karsinut töihin liittyvät ilta-tapahtumat kalenterista ihan minimiin. Vaikka mua on kiinnostanut moni niistä ihan älyttömästi, olen kuitenkin halunnut ennemmin olla kotona lasten kanssa ja ottaa rennosti. Välillä iskee kunnon FOMO, mutta oikeasti ne asiat joita mä EN halua missata on täällä kotona. Sitten kun mä joskus kuolen niin en mä mieti kuolinvuoteella, että olisinpa käynyt katsomassa useampia vaatteita roikkumassa tangoilla ja syömässä pari coktailpalaa enemmän. Tämä nyt on vähän kärjistettyä, mutta oikeasti. Ne on valintoja, tällä hetkellä mä valitsen hyggeillä täällä kotona iltaisin mieluummin.

Aina välillä on ihana käydä illallakin jossain tapahtumassa, ja niissä voi päästä kokemaan ihan mielettömiä juttuja, mistä ei ole osannut haaveillakaan. Nyt just tuntuu kuitenkin paremmalta valita lasten hömpötykset, Risto Räppääjän lukeminen iltasaduksi ja esikoisen leipomien muffinssien maistelu. Tai sitten mua vaan laiskottaa ja haluan makoilla mieluummin sohvalla verkkareissa. Mutta ei siinäkään mitään väärää ole, heh.

Me ei olla vieläkään löydetty asuntoa. Luovuttiin myös rakennushaaveista ainakin toistaiseksi, se on vaan too much just nyt. Pari kivaa kotia on kiikarissa kyllä, mutta ne eivät saaneet sydäntä läpättämään, ne olivat ilmoituksen perusteella vaan ”ihan kivoja”. Pitäisikö silti mennä katsomaan? Ollaan myös tälläkin hetkellä ainakin parissa eri kiinteistönvälitysfirmassa ”listalla” että saan sähköpostiin ilmoituksen tulevista kohteista ennen kuin ne menevät etuoveen/oikotielle. Mutta ei ole niistäkään tärpännyt vielä.

Mä en pääse sisään Money Heistiin enkä The Umbrella Academyyn, vaikka ne on Netflixin streamatuimpien joukossa tältä vuodelta. Ei vaan iske. Mikä mussa on vialla? Me alettiin katsomaan nyt Oton kanssa Gossip Girliä alusta, onneksi se on aivan loistava.

Ollaan kuunneltu jouluradiota jo yli viikko. Luin tutkimuksesta, jonka mukaan he ovat onnellisempia, jotka alkavat valmistautua jouluun aikaisin. En tiedä pitääkö paikkansa vai onko ihan hömppää, mutta kyllä joulu ainakin mulle tuo hyvää fiilistä ja kaikkein eniten joulussa rakastan sitä valmistautumista siihen. Koko joulun odotusaika on taianomainen ja joulun fiilistely on parasta lääkettä kaamoksen aiheuttamaan väsymykseen.

Olen muuttunut ihmisestä, joka haluaa joka aterialla eri ruokaa ja jotain uutta, ihmiseksi, joka hykertelee onnesta, kun saa syödä samaa ruokaa neljällä aterialla. On vaan niin parasta, kun on valmiiksi ruokaa jääkaapissa. Ja esim. pastakastikkeen makuhan vain paranee vanhetessaan, kun ne maut saa oikein muhia siellä.

Kävin eilen kampaajalla ja mulla on ihan uusi tukka, jonka näytän teille huomenna. Mä olen siitä aivan fiiliksissä!

Sellaisia ajatuksia tähän tiistaihin.

Mitä teille kuuluu just nyt? Mitä olette miettineet viime aikoina? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä F-Securen & Indieplacen kanssa.

Mä käytän eri laitteita paljon. Vaikka pyrin olemaan myös joka päivä hyvän aikaa offline ja keskittymään ihan muihin asioihin, mulle kertyy jo työn puolesta monen monta tuntia päivässä tietokoneen tai puhelimen äärellä. Mä hoidan puhelimella ja tietokoneella kaikki mun yrityksen asiat somesta kirjanpitoon, meidän perheen pankkiasiat ja vakuutukset ja monet muut juoksevat asiat. Teen myös ostoksia netissä. Lisäksi kaikki laitteet on tietenkin myös viihdekäytössä. Katsotaan videoita, luetaan artikkeleja, katsotaan suoratoistopalveluita, kuunnellaan musiikkia ja podcasteja, luetaan blogeja, katsotaan reseptejä. Lapset käyttävät omia laitteitaan myös itsenäisesti.

Vaikka pidän itseäni melko valveutuneena ja koen, että mulla on ammatin puolesta hyvä medialukutaito, pelkään silti joutuvani epäilyttäville sivuille. Mä en koskaan avaa missään Facebookissa outoja linkkejä tai tee mitään ”hauskoja testejä”. Mutta esimerkiksi jo se, että Pinterestiin on onnistuttu laittamaan tosi houkutteleva reseptikuva, joka sitten johtaakin todella epäilyttävälle sivulle, on riski, jota en haluaisi ottaa. Silti mäkin etsin sieltä kivoja ruokaohjeita ja klikkaan auki reseptejä. Lisäksi mietityttää se, miten paljon tietoa ne-ei-epäilyttävätkin sivustot musta keräävät. Tietoahan nimittäin kerätään ja paljon. Kaikesta, mikä on näennäisesti ilmaista kuten Facebook, me maksetaan sillä datalla, jota sivustot saavat siitä kun me selataan ja klikataan ja tykätään.

Mä hoidan eri laitteilla paljon meidän rahaliikennettä, mikä ainakin mun mielestä on kaikkein ”pelottavin” asia netin käytössä. Sijoitan netissä, maksan kaikki meidän laskut netissä ja teen ostoksia netissä eri sivustoilla. Olen hakenut meille asuntolainat netissä (useasta eri pankista kilpailutuksen vuoksi) ja syöttänyt siis meidän henkilökohtaisia tietoja ja pankkitietoja moneen eri paikkaan. Onneksi voin tehdä sen turvallisin mielin.

Meillä on ollut jo monta vuotta käytössä F-Secure Total, joka pitää huolen meidän turvallisuudesta kaikilla laitteilla ja kaikilla sivustoilla. F-Secure Total on kotimainen premium-luokan kyberturvallisuuspaketti, johon sisältyy F-Secure SAFE virusturva, F-Secure Freedome VPN sekä F-Secure Key salasananhallintasovellus. Tällä paketilla me pidetään huoli siitä, ettei meidän tiedot joudu vääriin käsiin ja pystytään myös salaamaan omat tiedot esimerkiksi meidän käyttämiltä verkkosivustoilta VPN:n avulla.

F-Secure Total pitää huolen virustorjunnasta. Se suojaa viruksilta, troijalaisilta, kiristyshaittaohjelmilta, mainosohjelmilta, vakoiluohjelmilta ja muilta haittaohjelmilta. Selaussuojaus myös pitää meidät kaukana haitallisilta tai vaarallisilta verkkosivuilta, joille menemisen se estää automaattisesti. Paketin sisältämä verkkopankkisuojaus suojaa yhteyden ja pitää rahat turvassa ja lisäksi se tarkistaa käytetyn pankkisivuston turvallisuuden, eli vaikka erehtyisikin klikkaamaan jotain epäilyttävää ”tarkista tietosi syöttämällä pankkitiedot tämän sähköpostin sisältämään linkkiin t. Pankki X” -viestiä, F-Secure Total ei päästä tekemään sitä.

Meille on myös tosi tärkeää, että meidän 6- ja 8-vuotiaiden puhelimen käyttö on turvallista ja pystymme itse hallinnoimaan sitä, mitä he laitteillaan voivat tehdä. Lapset vasta opettelevat turvallista netinkäyttöä ja on ehdottoman tärkeää, että he eivät opettelun kanssa ole oman onnensa nojassa. F-Secure Totalilla voi rajoittaa lasten laitteiden käyttöaikaa ja estää pääsyn esimerkiksi tietyille sivustoille ja tiettyihin sovelluksiin, sosiaaliseen mediaan, verkkokauppoihin tai sivuille, jotka sisältävät vaikkapa aikuisviihdettä tai uhkapelejä.

Mä olen itse ainakin sellainen, että käyttäisin mieluiten vaan yhtä ja samaa tosi helppoa salasanaa joka paikkaan. Mun on vaikea muistaa jos on monta eri salasanaa ja niitä on hankala keksiäkin. Mutta näin en tietenkään toimi, koska se olisi ihan älyttömän hölmöä. Siksi mulle on tärkeää, että joku auttaa mua muistamaan kaikki mun miljoona super hankalaa, mutta vahvaa salasanaa. F-Secure KEY on kätevä salasananhallintasovellus, joka tallentaa kaikki tunnukset ja salasanat turvallisesti KEYn avulla ja synkronoi ne reaaliajassa kaikille laitteille. KEYn avulla voi varmistaa, että salasanat on vahvoja, koska niitä ei tarvitse muistaa. Lisäksi KEY myös ilmoittaa, jos joku suosittu verkkopalvelu hakkeroidaan.

F-Secure Total suojaa kaiken muun lisäksi myös Wi-fi -yhteyden. Wi-fi-yhteyden avulla voi altistua hakkeroinnille, mikäli yhteys ei ole suojattu. Yksityisyyden ja tietojen turvaamiseksi F-Secure Total salaa kaiken verkkoliikenteen, jotta kukaan ei pysty vakoilemaan. Silloin voi turvallisesti muodostaa yhteyden mihin tahansa tukiasemaan milloin tahansa. Eli voi hyvillä mielin käyttää vaikkapa kauppakeskuksen tai kahvilan Wi-fiä ulkomailla ja kirjautua samalla pankkiin vailla pelkoa siitä, että nyt joku kaappaa tiedot.

Mä en uskaltaisi käyttää meidän laitteita ilman kattavaa kyberturvallisuuspakettia, enkä varsinkaan tehdä ostoksia tai hoitaa pankkiasioita. Haittaohjelmista, huijauksista ja hakkeroinneista uutisoidaan niin paljon koko ajan, että ilman kattavaa suojaa mua pelottaisi koko ajan, että milloin jotain ikävää tapahtuu omalle kohdalle.

ILMAINEN F-SECURE TOTAL TESTIJAKSO:

Saat nyt F-Secure Total -paketin 30 päivän ajaksi ilmaiseksi kolmelle laitteelle. Sinun ei tarvitse antaa maksukorttisi tietoja tai muita maksutietoja kokeillaksesi tuotetta, vaan se tapahtuu ihan vain nimen ja sähköpostin avulla. 30 päivän aikana paketti varmasti osoittaa tarpeellisuutensa.

Tänään vietetään Oton yhdeksättä isänpäivää. Ei liene tarpeellista muistella mistä kaikki alkoi, se on tehty jo aiempina vuosina. Voin keskittyä täysillä siihen, mitä on just nyt. Otto on isänä ihan mieletön. Hän on niin läsnä ja hän on niin mukana. Hän on meidän lapsille ja meidän perheelle se turvallinen järjen ääni, joka pitää huolen päivämääristä, rutiineista ja harrastuksista. Hän on se isi, joka muistaa kaikkien harrastukset, hammaslääkärit ja lelupäivät ja lukee kaikki wilmaan tulevat viikkotiedotteet ajatuksella. Hän on se, joka huolehtii, että kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja repussa on kaksi hanskaa mukana. Mä olen se, joka hommaa sitä kalenterin täytettä, mutta ei muista aina täyttää niitä sinne kalenteriin.

Vaikka Otto pitää huolen kaikesta tärkeästä, hän ei nipota. Hän on just sellainen hauska isi, joka laulaa liian kovalla äänellä ruokakaupassa ja lapset voivat sitten teini-iässä viimeistään nolostella sitä. Hän on just se ihana isi, joka ramppaa taaperon luona illalla kymmenettä kertaa ja saattaa vielä silloinkin takaisin tullessaan kertoa mulle onnellinen hymy kasvoillaan, miten ihania juttuja taapero sanoi, vaikka ramppaaminen ärsyttäisi jo. Hän on just se isi, joka ohi kävellessään pysähtyy ihastelemaan ja ihmettelemään lasten tekemiä piirustuksia ja näyttää, että on niistä oikeasti kiinnostunut. Otto on niin isänä kuin puolisonakin hellin ja hyväsydämisin ihminen kenet mä tiedän. Ei sitä pysty edes sanoin kuvailemaan.

Otto vie lapset kiipeilemään ja kuskaa harrastuksiin. Hän neuvoo lapsia kärsivällisesti ja antaa taaperon tehdä itse, vaikka se olisikin hitaampaa. Hän ottaa lapset mukaan kaikkialle. Ja mä rakastan kuunnella sitä, kun Otto kertoo meidän lapsista jollekin toiselle. Mä kuulen sen ilon ja ylpeyden ja rakkauden niin vahvana Oton äänessä.

Mä olen ihan valtavan onnekas, kun saan kasvattaa meidän lapsia just Oton kanssa. Hän on aina avoinna kaikelle uudelle, valmis opettelemaan jos ei osaa jotain ja valmis tulemaan vastaan ja tekemään kompromisseja. Otto kunnioittaa meidän lapsia ja kaikessa mitä hän tekee, hän huomioi heidät. Optimointi-Otto, niinkuin häntä välillä vitsillä kutsun. Optimointi-Otto pyrkii aina tekemään kaikesta mahdollisimman helppoa ja  mukavaa meidän perheelle. Mä arvostan sitä ihan täysillä. Ennen kaikkea Otto kuitenkin rakastaa. Hän rakastaa jokaisella solullaan meitä kaikkia niin paljon, että me tunnetaan se joka päivä, ihan kaikessa. Ja mä vaan toivon, että pystyn itse välittämään yhtä suurta ja lämmintä rakkautta hänelle.

Meillä on tosi samanlaiset kasvatusperiaatteet ja ollaan hiouduttu yhdessä tiiviiksi tiimiksi. Molemmat ovat tuoneet jotain omaa ja opetelleet jotain toiselta. Otolta mä olen oppinut vakautta ja sen, että aina saa ja pitää vähän hassutella. Me täydennetään toisiamme vanhempina. Oton kanssa vanhemmuus on helppoa, eikä mulla koskaan ole paineita olla Oton silmissä täydellinen, ei vanhempana eikä puolisona. Oton rinnalla saan olla myös heikko ja haavoittuva, eikä kenenkään meidän perheessä tarvitse kyseenalaistaa sitä, kelpaako sellaisena kuin on. Kaikesta saa ja voi puhua. Mä haluan aina tehdä parhaani, jotta Otolla ja lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla, mutta tiedän myös, että jos joskus erehdyn, epäonnistun tai teen virheen, Otto ymmärtää ja tulee vastaan.

Koska mulla ei ole omaa isää, mulla ei ole myöskään omaa kokemusta siitä, millaista se on kun on isä. Mä en koskaan saanut omalta isältäni mallia siitä, millaisen puolison mahdollisesti rinnalleni haluaisin, tai millaisen isän lapsilleni. Niinpä mä vaan haaveilin, että tapaisin jonkun maailman ihanimman ihmisen, joka olisi mulle hyvä ja turvallinen, jonka rinnalla olisi hyvä olla. Ja mulla kävi niin hyvä tuuri, että mä sain miljoona kertaa enemmän kuin osasin haaveilla.

Joka vuosi isänpäivänä (ja kaikkina muinakin päivinä) mä olen vaan ihan älyttömän kiitollinen siitä, että saan kulkea tätä matkaa Otto mun rinnalla. Jokaisen päivän jonka mä saan viettää Oton ja lasten kanssa, mä haluan täyttää rakkaudella, koska millään muulla ei ole mitään merkitystä. Otto, kiitos kun olet maailman paras isi meidän lapsille ja kiitos kun saan olla heidän vanhempi just sun kanssa. Hyvää isänpäivää vielä kerran <3

Lasten ajatuksia isistä isänpäivänä 2019:

”Mä rakastan isiä, koska se hassuttelee, se rakastaa, se vie harrastuksiin ja kaikkeen muuhun kivaan. Mä rakastan sitä et se on mun isi.”

”Mä rakastan isiä, koska se aina auttaa mua ja hakee eskarista. Parasta isissä on tönttikala.”

”Mä rakastan isiä, koska se aina kiusoittelee mua ja tekee aina hurjia juttuja. Isissä parasta on kakku.”

Ihanaa isänpäivää kaikille iseille, isoisille, isoisoisille ja kaikille heille, jotka toimivat isän roolissa. <3 

PS: Otosta oli muuten tänään isänpäivän kunniaksi myös artikkeli Iltalehdessä, joka oli mun mielestä Oton näköinen ja ihanasti kirjoitettu. Siihen pääsee TÄSTÄ.