Lupailin tuossa ennen joulua että kirjoitan vähän ylös mitä ajatuksia lähiviikkoina häämöttävä synnytys herättää ja miten ajattelin siihen valmistautua. Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa että tuntuu hurjalta, että siihen että vauva on täysiaikainen, on enää kolme viikkoa ja kaksi kokonaista päivää!

Meidän Zelda syntyi tasan täysiaikaisena 37+0, ja Tiara viikolla 35+6 joten aiempia raskauksia katsoen loppumetrit tosiaankin ovat enää edessä. Tietysti ihan kaikki on mahdollista, mutta ainakin neuvolaa ja äitiyspolia lainatakseni ”Olisi ihme jos raskaus kestäisi edes viikolle 38+”. Näin ollen synnytys on viime viikkoina ollut paljonkin mielessä ja vähän vaihtelevilla fiiliksillä.

Yleensä synnytys tulee mieleen kätevästi siinä iltahammaspesun jälkeen, juuri kun pitäisi alkaa miettiä jotain seesteistä mikä saattelee hellästi höyhensaarille. Eli ei ainakaan synnytystä, sillä jos olen ihan rehellinen niin kyllä mua jännittää synnytys ihan pirusti. Kaksi aiempaa on mennyt aivan täydellisesti ja sinänsä mulla on siis hyvät kokemukset synnyttämisestä ja tiedän että osaan kyllä, mutta jostain se jännitys silti kumpuaa. Kai se jännittää että voiko vielä kolmannellakin kerralla synnytys sujua yhtä hyvin, varsinkin kun tämä kolmas raskauskin on yllättänyt sillä miten hyvin kaikki on sujunut.

Mutta ei sinne synnyttämään kannata peläten ja panikoiden lähteä, joten olen yrittänyt käsitellä näitä tunteita ja miettiä mistä se pelko kumpuaa. Kai se nimenomaan on pelkoa vaan siitä että tapahtuu jotain odottamatonta joka on vaaraksi mulle tai vauvalle. Ja sille en oikeastaan voi mitään itse jos jotain odottamatonta tapahtuu. Jos synnytys sujuu kuten kaksi aiempaa, tiedän että pystyn siihen oikein hyvin. Mun täytyy vaan luottaa mun omaan kroppaan ja kuunnella omaa oloani ja tehdä parhaani.

Viime aikoina olen törmännyt myös useampaan matkasynnytyksestä kertoneeseen artikkeliin, ja se on sitten se mun toinen konkreettinen pelkoni: että vauva syntyy kotiin tai autoon. Ensimmäisen synnytykseni kesto oli reilut neljä tuntia, ja toisen synnytykseni kestoksi on merkitty 1,5 tuntia, eli on oletettavaa että tämä kolmaskin minityyppi putkahtaa maailmaan suhteellisen sutjakkaasti.

Kahdella aiemmalla kerralla olen tuntenut varsinaista synnytyskipua vasta avautumisvaiheen viimeisten kahden sentin aikana, ja etenkin viimeksi ne viimeiset kaksi senttiä menivät todella nopeasti. Siksi mä jännitän ihan hulluna että osaanko tällä kertaa tulkita mun kroppaa jo ennen kuin se kova kipu alkaa ja ehditäänkö me ajoissa. Täytyy vain toivoa parasta. Nyt tietysti auttaa se, että mulla EI ole ollut viikolta 25 alkaen säännöllisiä jatkuvia supistuksia kuten viimeksi, eli ehkä jotain voin jo päätellä siitä sitten kun ne säännölliset supistukset alkavat vaikka ne eivät kipeitä olisikaan, tai ainakin voin käydä tarkistamassa tilanteen.

Tällä kertaa mä haluaisin synnyttää ilman kivunlievitystä. Olen kummallakin aiemmalla kerralla saanut epiduraalin juuri siinä viimeisten kahden sentin kohdalla, jolloin se ei ole enää auttanut ollenkaan. Ehkä olisi pitänyt tajuta ottaa spinaalipuudutus, jonka olen kuullut auttavan vielä loppuvaiheessakin. Mutta tosiaan, kun kerran kaksi aiempaakin olen pärjännyt käytännössä ilman kivun lievitystä, niin voisin hyvin nyt jättää sen ahdistavan puudutusvaiheen kokonaan pois ja keskittyä vaan edistämään synnytystä senkin ajan.

Olen miettinyt myös Tens-laitetta, mutta mun pitää lukea siitä vielä enemmän sillä en ole ehtinyt perehtymään siihen että miten se auttaa ja missä vaiheessa. Tai siis ymmärrän sen perusidean, mutta auttaako se ja saako sitä käyttää vielä siinä ihan loppuvaiheessa kun mulla on kivunlievitykselle tarvetta? Jos jollain on kokemusta niin saa mieluusti jakaa!

Haluan pysyä synnytyksessä liikkeellä niin pitkään kuin mahdollista, koska liikkuminen helpottaa kipua ainakin mulla. Ponnistusvaihe kuitenkin tuntuu mulle parhaalta sängyllä. Kaksi aiempaa olen ponnistanut puoli-istuvassa asennossa sängyllä, ja se on toiminut mulla, joten saattaa olla että teen niin tälläkin kerralla. Jos joku muu tuntuu siinä synnytystilanteessa paremmalta, niin sitten mennään sillä. Tiedän kyllä että anatomisesti se ei todellakaan ole se kaikkein paras asento, mutta se tuntuu musta itsestäni turvalliselta ja siinä asennossa olen saanut vauvan ulos jo kaksi kertaa.

Synnytyksen jälkeen haluan pitää vauvaa ihokontaktissa ja rinnalla mahdollisimman pitkään, ja toivon että Otto saa leikata napanuoran kuten tytöiltäkin on leikannut. Viimeksi saatiin olla salissa useampi tunti ihan rauhassa ja imetys lähti hyvin käyntiin siinä ja tuntui tosi luontevalta. Toivoisin myös että saataisiin olla perhehuoneessa jos vain se on mahdollista.

Mä haluaisin kotiutua nopeasti, mieluusti jo 24h kuluttua synnytyksestä, mutta sen ensimmäisen yön haluaisin olla sairaalassa koska se tuntuu turvalliselta että on ammattilaisia siinä ympärillä jos jotain komplikaatiota ilmenee. Zeldan kanssa me taidettiin kotiutua alle 36h synnytyksestä, mikä oli oikein hyvä. Hän syntyi lauantain ja sunnuntain välisenä aamuyönä, ja maanantaina aamupäivällä me lähdettiin jo kotiin. Silloin ei saatu perhehuonetta, mutta onneksi se yksi yö meni aika nopeasti.

Vaikka mua jännittää synnytys niin kovasti sitä myös odotan. Se on ainutlaatuisin hetki ja tilanne maailmassa, eikä mikään voi tuntua yhtä hienolta kuin se kun saa oman lapsen ensi kertaa syliin. Mä odotan malttamattomana että saan nähdä meidän pikkuisen ensimmäistä kertaa ja tuntea kuinka hän tarttuu mua sormesta pikkuisilla sormillaan ja kuinka hän avaa silmät ja ääk en kestä!

Tämän postauksen kirjoittaminen oli sellainen hyvä ajatusten selkiyttäjä mulle itsellekin. Vaikka luultavasti näen vielä ennen synnytystä ainakin painajaisia matkasynnytyksestä ja ties mistä, niin todellisuudessa mä kuitenkin odotan synnytystä ihan hirveän paljon. Ja se ei auta mitään että murehtii etukäteen asioita joihin ei voi vaikuttaa itse. Kannattaa ennemmin keskittyä valmistautumaan siihen mihin voi vaikuttaa, ja luottaa vaan itseensä ja kroppaansa, sekä kätilön ja muun henkilökunnan ammattitaitoon.

Nyt jos siellä on joku jolla on samantyyppisiä kokemuksia kuin mulla, tai olet kokenut hyvin sujuneen matkasynnytyksen tai tiedät jotain Tens-laitteesta tai ihan mitä vaan tulee mieleen niin kommentoikaa ihmeessä!

Eilen tuli täyteen raskausviikko 33, jes! Ollaan lomailtu kaikessa rauhassa, ja eilen saatiin myös yökylään meille Emilia, Topias ja lapset Turusta. Vietettiin ihana ilta, pojat kokkasivat hullun tortillabuffan meille ja pelattiin kaikkia mahdollisia lasten lautapelejä ja katsottiin leffaa. Ihanaa yhdessäoloa ja hengailua, ja lapset leikkivät niin kivasti yhdessä. Ihanaa kun on niin samanikäisiä lapsia jotka tykkäävät toistensa seurasta.

Mun äiti ja Armas lähtivät eilen aamulla kotiin, ja saatiin siis vieraita heti siihen perään. Tänään ajellaan Oton perheen mökille yhdeksi yöksi, ja huomenna tullaan takaisin viettämään uutta vuotta kotona toisen ystäväperheen kanssa. Aikamoisen touhun täyteinen loma siis, mutta vain kaikkea kivaa tekemistä. Ihanaa on ollut nähdä kaikkia ja hengailla yhdessä. Onneksi on vielä viikonlopun verran lomaa edessä.

Raskaus on ollut viime päivinä jotenkin aivan sivuosassa, lukuunottamatta vauvaa joka etenkin iltaisin liikkuu niin hulluna että häntä ei voi olla huomaamatta vaikka olisi toisella puolella huonetta. Maha hytkyy vimmatusti ja vauvan jalka näkyy aina ulospäin kun hän potkii. Olen nyt melko varma että hän on kiinnittynyt pää alaspäin, sillä olin ainakin tuntevani alkuviikon aleshoppailureissulla jäätävää painetta ja kipua pitkän aikaa siinä kohdassa johon pään pitäisi parkkeerata, ja sen jälkeen kaikki potkut ovat tuntuneet ylhäällä. Mulla ei koskaan ennen ole näkynyt vauvan jalkapohjaa tai jalan muotoa kunnolla ulospäin mutta nyt on! Se on ihan hullun näköistä ja tuntuista!

Maha raskausviikko 33+0<3

Maha on iso mutta ihana, vaikkakin nyt on alkanut tuntua että en enää hahmota sen kokoa ja meinaan kokoajan törmäillä joka paikkaan sen kanssa, hah! Olen voinut tosi hyvin ja siksi tuntuu niin uskomattomalta että raskaus on jo näin loppumetreillä. Parasta!

Vauvan oma nurkkaus on jo melkein valmiina, joten se on yksi ensimmäisiä juttuja joita esittelen ensi vuoden puolella. Nyt mulla alkaa olla kiire pakata mökkireissua varten, joten alan laittamaan kamoja kasaan. Huomenna ilmestyy vuoden viimeinen postaus, perinteinen katsaus vuoteen 2016 joka on ollut aika vaihe- ja tapahtumarikas.

Ihanaa päivää kaikille <3

Puuuuuuuh! Huomenna se vihdoin koittaa, jouluaatto. Ja eilen tuli täyteen 32 viikkoa raskaana. Nyt ollaan jo tosi hyvillä viikoilla ja olen hurjan iloinen ja onnellinen siitä. Mä en voi lakata hämmästelemästä sitä miten hyvin kaikki on sujunut, se on jopa vähän pelottavaa. Mutta ei auta kuin olla iloinen ja onnellinen ja toivoa että kaikki jatkuu yhtä hyvin loppuun asti ja myös sen jälkeen. Olo on tosi iso ja massiivinen ja aikamoisen joulupallon olen kasvattanut kyllä itselleni. Selasin jotain kuvia kamerasta ja silmiini osui viikko ennen muuttoa otetut mahakuvat. Ajattelin silloin että mullahan on jo vaikka kuinka iso pötsi, mutta se ei ollut kyllä mitään verrattuna tähän. Ja tästäkin tämä vielä ehtii kasvaa useamman viikon, ai hurja.

Tytöt ovat olleet tiistaista alkaen jo joululomalla päiväkodista, ja eilen oli Otolla ja mullakin viimeinen työpäivä ennen jouluaattoa. Syksy on ollut aika täynnä toimintaa ja töitä meillä molemmilla, ja on ihan parasta rauhoittua joulun viettoon yhdessä koko perhe ihan kaikessa rauhassa. Mun äiti ja Armas tulivat tänne keskiviikkona ja tytöt olivat tietenkin aivan innoissaan. Ihanaa kun meillä on myös nyt enemmän tilaa niin äitikin mahtuu tänne paremmin ja hänellä on oma rauha toisessa lastenhuoneista. Tytöt tykkäävät nukkua edelleenkin yhdessä, ja äidin tuloa edeltäneet kaksi yötä Zelda oli yökylässä Tiaran huoneessa. Nyt tytöt ovat sitten kerrossängyssä Zeldan huoneessa, ja Tiaran huone on muunnettu vierashuoneeksi.

Maha 32+0

Me ollaan laitettu nyt urakalla kotia vauvavalmiiksi, ja jouluhömpötyksen jälkeen pääsen vihdoin ehkä jo ensi viikolla esittelemään vauvan omaa nurkkausta ja muita juttuja. Stressi kaikkien vauvantarvikkeiden suhteen on hellittänyt ja mielen on vallannut ihana odottava fiilis. Olisipa meidän vauva jo täällä ja saisin laittaa hänet tuonne ihanaan kehtoon nukkumaan. Mutta toisaalta, ihana nauttia vielä tämä joulu tällä nykyisellä porukalla, heittäytyä isompien neitojen kanssa joulun viettoon ihan kunnolla ja huomioida vain heitä ja nauttia lomasta ja pitkistä yöunista. Keväällä niitä yöuniakaan ei välttämättä ole ihan heti näköpiirissä nimittäin, heh. Mutta tosiaan, kaiken jouluhömpän jälkeen blogi täyttyy vauva- ja raskaushömpästä, ja kaikesta muusta mikä on vielä joulukalenterin ja muun sisällön takia odottanut omaa vuoroaan.

Eilen meillä oli tyttöjen pikkupikkuserkut äitineen kylässä ja vietettiin ihana päivä. Illalla me kokattiin Tiaran kanssa kahdestaan lihapullia ja perunamuusia, neidin päiväkodin kokkaus opintoretkellä saamalla reseptillä. Hän niin hienosti pyöritteli lihapullia ja oli niin ylpeä sekä reseptistä että pullistaan. Tyttöjen mentyä nukkumaan me pidettiin Oton kanssa kolmannet (ja viimeiset) paketointitalkoot Love, Actuallyn siivittämänä ja juotiin glögiä. Taattua joulutunnelmaa. Kaikki alkaa olla valmista huomista varten ja tämä päivä ollaan sitten vietetty perinteisesti jouluruokia kokkaillen.

Tämä postaus on neljäskymmenesneljäs jonka tässä kuussa julkaisen, aivan älytön tahti siis ollut päällä. Joulukalenterin lisäksi olen  pyrkinyt julkaisemaan joka päivä myös toisen postauksen, ja epäonnistunut siinä vain kahtena päivänä kun kiire oli vaan niin kreisi. Tässä kuussa on mennyt jo koko blogihistorian postausmääräennätys rikki, ja se tulee toki kasvamaan vielä entisestään. Olen laittanut itseni koville, mutta ainakin voin nyt jäädä hyvällä omallatunnolla joululomalle ja pitää pari päivää blogivapaata jos maltan. Joku voisi kuvitella että 44:n postauksen jälkeen kirjoittaminen ei houkuttaisi, mutta mulla on jotenkin niin inspiraatio ja hyvä kirjoitusmoodi päällä että odotan vaan että pääsen puhumaan kaikesta mitä on viime aikoina päässä pyörinyt. Mutta ennen sitä luvassa kuitenkin pieni hiljentyminen joulun viettoon, ja jatketaan sitten kun olen saanut kinkku-, lautapeli-, konvehti- ja kirjaöverit.

Huomenna tosiaan luvassa vielä viimeinen joulukalenteriluukku, käykää kurkkimassa sitten kun joulunvietoltanne ehditte. Ja aivan hurjan ihanaa huomista jouluaattoa ja koko joulun aikaa myös teille kaikille jotka ette joulukalenteria ole seuranneet <3

Huomenna me aletaan kokkaamaan joulupöydän antimia, mutta yksi ruoka on jo tuloillaan: raskaana olevan (ja vegaanin) kylmäsavulohi, eli porkkala. Porkkalasta inspiroiduin ja tajusin että vaikka noudatan prikulleen Eviran ruokasuosituksia, mun ei tarvitse kokonaan luopua kaikista mun lemppareista raskauden takiakaan. Ja halusin jakaa nämä oivallukseni myös teille, sillä tiedän miten moni raskaana tuskailee sen kanssa että joulupöydässä pitää kiertää kaikki omat herkut kaukaa. Jos siis olet raskaana ja rakastat juustoja, graavikalaa ja mätiä, kannattaa lukea vähän eteenpäin ja huokaista helpotuksesta. Tästäkin joulusta voi tulla herkullinen.

Jos lempiherkkusi joulupöydässä on graavikala, kokeile porkkalaa eli porkkanasta valmistettua ”kylmäsavulohta”.

Ohje on alunperin peräisin PS Olen Vegaani -youtubekanavalta, mistä sen voi myös käydä nopeasti tsekkaamassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin siis neljä pestyä porkkanaa paistetaan kuorineen merisuolakuoressa 190 asteessa 1,5h ajan. Mä olin hurja ja paistoin viisi. Tämän jälkeen porkkanat jäähdytetään ja varovasti kuoritaan ja suikaloidaan, ja marinoidaan kahdessa teelusikallisessa nestemäistä savuaromia, 1 ruokalusikallisessa rypsiöljyä ja teelusikallisessa valkoviinietikkaa 1-2vrk ajan jääkaapissa suljetussa astiassa. Super iisiä!

Mä laitoin omat porkkalat marinoitumaan tänään jotta ne varmasti ehtivät aatoksi. Savuaromin tuoksu oli jo itsessään niin kylmäsavulohimainen että en epäile sekuntiakaan etteikö tässä olisi erittäin hyvä vaihtoehto täksi jouluksi. Jään odottamaan innolla mitä makunystyrät sanovat lopputuloksesta, mutta luotto on kova.

Porkkalan lisäksi meidän joulupöydästä löytyy tänä vuonna poikkeuksellisesti myös uunilohta, koska kyllä sitä kalaakin on vaan saatava.

Jos rakastat herkutella aattoiltana  juustotarjottimella, kokeile uunibriejuustoa. 

Osta pyöreä 500g kiekko laadukasta brie-juustoa, paista sitä uunissa 200 asteessa 10-15min ajan (voit tarkistaa juuston sisälämpötilan keskeltä vaikka kinkunpaistomittarilla, jos se on yli 72 astetta niin mahdollinen listeria on kuollut). Tarjoile hunajan ja sekalaisten pähkinöiden sekä tuoreiden viikunoiden tai viikunahillon kanssa. Ihan uskomattoman herkullista!

Lisäksi mä herkuttelen juustoilla tänä vuonna myös joululaatikossa, sillä meidän punajuurilaatikkoon tulee vuohenjuustoa myös.

Jos parasta joulupöydässä on mäti, kokeile Cavi-art merileväkaviaaria.

Merilevää ei tietenkään suositella raskaana ollessa suuria määriä mikäli jodipitoisuus ei ole tiedossa tai se on korkea, mutta cavi-artin jodipitoisuus on tiedossa, ja se on alle 0,01%. Sitä ei ole myöskään tarkoituskaan syödä niin paljoa kuin esimerkiksi sushissa on merilevää, eikä jodi aiheuta hengenvaaraa tai muutakaan vaaraa vaan on suurina määrinä nautittuna haitallista kilpirauhasen toiminnalle ja voi vaikuttaa sikiön kasvuun.

Eli tämän rajoituksen kanssa nimenomaan määrillä on väliä, siinä missä taas listeriariskin ruoissa teelusikallinen tai maustemitallinenkin riittää jos siitä bakteeria löytyy. Eli ainakin mun neuvolan mukaan jouluaattona voi aivan turvallisin mielin herkutella vaikka koko purkillisella cavi-artia, koska siinä pitoisuus on todella pieni eikä aiheuta pienintäkään riskiä sikiön kasvulle tai kehitykselle. Mä muuten itseasiassa olen aina laivan buffetissa herkutellut juuri tällä merileväkaviaarilla, ja vasta joskus vanhempana tajusin että se ei ole oikeaa kaviaaria vaan nimenomaan merilevää. Aina on maistunut silti hyvältä!

Näiden postauksessa lueteltujen herkkujen lisäksi meidän joulupöydästä löytyy tänä vuonna bataattilaatikkoa pekaanipähkinäkuorrutuksella, kinkkua dijon-kuorrutuksella ja mummon perinteistä kastiketta, hernetuuvinkia, sienisalaattia, kylmäsavuporoterriiniä (joka on ainoa minkä skippaan raskauden vuoksi mutta ihailen sivusta), riisipuuroa, pipareita ja glögiä. Ja aika monta rasiallista konvehteja, ja paljon joululimppua. Eiköhän me niillä saada mahat täyteen muutamaksi päiväksi!

Toivottavasti tästä oli apua jollekin joka on miettinyt samoja juttuja kuin minä ja haluaa nauttia joulusta! Mä en ainakaan malta odottaa että pääsen kokkaamaan ja syömään, naminaminami!

Ihanaa päivää kaikille <3

Eilen aamupäivällä mä suuntasin keskustaan pitkästä aikaa, kun olin saanut kutsun lastenvaatteiden lanseeraustilaisuuteen ja ajattelin että käyn vielä ennen joulua moikkaamassa tuttuja ja ihastelemassa jouluista Helsingin keskustaa. Kun mä astuin Polhemin ovista sisään, siellä ei odottanutkaan pressitilaisuus – vaan joukko mun ihania ystäviä jotka olivat järjestäneet mulle maailman upeimmat baby showerit.

Mä häkellyin ihan täysin ja menin ihan sanattomaksi koska en yhtään osannut odottaa niitä, niin hyvin mua oli huijattu! Siis en tiennyt enkä ollut osannut epäillä mitään, kertakaikkiaan täydellisesti onnistunut yllätys. Juuri tällaisesta mä olen aina haaveillut ja nyt sitten sain nämä yllätysbileet. Ei voi muuta sanoa kuin että olen maailman onnekkain kun mulla on tuollaisia ystäviä jotka haluavat järjestää mulle ihania asioita elämään.

Ekaksi me syötiin kaikkia ihania herkkuja mitä kaverit olivat tuoneet paikalle, ja sitten pelattiin erilaisia hauskoja pelejä. Ekana oli vähän kuin ”aasinhäntää” mutta siinä aasina oli vaan raskaana oleva nainen ja häntänä sikiö, eli siis silmät kiinni piti kiinnittää vauveli oikeaan kohtaan. Tuli aika mielenkiintoisia sijainteja sikiöille, voin kertoa. Mun kiinnittämä oli tulossa ulos selkärangasta, nami.

Sen jälkeen muistaakseni piirrettiin vauvan kuvia niin että paperi oli kasvojen edessä ja piti olla silmät kiinni, sitten muovailtiin muovailuvahavauvoja, ja mä sain tuomaroida kilpailuita. Enhän mä osannut päättää voittajaa kun kaikkien vauvat oli niin hienoja, niin mentiin sitten entten-tentten -tyylillä. Meillä oli myös hedelmäsoseiden tunnistuskilpailu, ja melkein kaikki vastattiin oikein. Lisäksi oli vielä kuolahuivien koristelutuokio ja sitten arvailtiin myös vauvan painoa, pituutta, syntymäaikaa ja tulevaa nimeä.

Mulla oli niin hauskaa kaikkien näiden pelien aikana ja siis aivan ihanaa miten täysillä kaikki heittäytyivät mukaan. Oli ihan parasta nähdä pitkästä aikaa montaa ystävää ja oikeasti se miten antaumuksella kaikki muovailivat vauvojaan ja tekivät kaikkia muita hassuja tehtäviä oli musta niin liikuttavaa. En voi uskoa oikeasti että olen niin onnekas että nämä kaikki tyypit on mun ympärillä ja välittää musta ja meidän perheestä, ja haluaa jakaa tällaisia upeita hetkiä mun kanssa.

Vauva ja minä saimme myös maailman ihanimpia lahjoja kaikilta, nyt on vauvalla niin paljon vaatetta ihan joka koossa että ei tosiaan tarvitse pelätä että loppuu kesken. Saatiin vauvalle myös sama vauvakirja kuin meidän tytöiltäkin löytyy, ihan niinkuin olin itsekin päättänyt ostaa, ja lisäksi tyypillä on nyt parikin ihanaa ekaa omaa pehmolelua, kaikki luomu-hajusteettomat pesu- ja hoitoaineet ostettuna ja ainakin kolme paketillista vaippoja joita saatiin mielettömän upeasta Emilian tekemästä vaippakakusta. Mäkin sain kosmetiikkaa ja koruja ja karkkia ja vaikka mitä. Uskomaton panostus kyllä kaikilta.

Mä haluan kiittää jokaista joka oli mukana mun juhlissa, Emiliaa joka organisoi kaiken, Pilviä, Juliaa, Kaislaa ja Oonaa jotka kaikki omalta osaltaan tekivät mun päivästä ihan mahtavan, ja joiden kanssa on aina yhtä ihanaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa. Oli sitten arki tai juhla. Ihanien ystävien kanssa voi jakaa kaiken, niin hyvät kuin huonotkin hetket, ja on huojentavaa ja ihanaa tietää että siellä he ovat meidän tukena, myös silloin kun ei aina ehditä näkemään. Toivon vaan että voin ja osaan itse olla yhtä hyvä ystävä heille mitä he ovat mulle.

Lisäksi haluan kiittää tietenkin Polhemia joka tarjosi meille tilan ihanille juhlille, ja Polhemin ihania naisia jotka ovat vuosien saatossa tulleet töiden kautta mulle myös ihaniksi ystäviksi jotka aina ottavat avosylin vastaan ja kysyvät kuulumisia ja tsemppaavat ja tukevat ja myötäelävät myös meidän elämän käänteissä.

Kiitos vielä hurjasti kaikille<3 Täällä on yksi Iina joka ei ehkä valuttanut häkellykseltään onnenkyyneleitä eilen juhliin astuessaan, mutta joka on pyyhkinyt kyyneleitä useaan kertaan eilistä muistellessaan ja kuvia selatessaan.