Viisi kuukautta tässä kodissa | Plussat ja miinukset

27.08.2020

Multa toivottiin postausta siitä, miten tämä koti on täyttänyt meidän tarpeet nyt, kun asumista on takana täällä jo useampi kuukausi. Onko herännyt jotain sellaisia juttuja, joiden toivoisi olevan toisin?  Listasin siis tähän postaukseen plussia ja miinuksia, joita täällä asuessa on tullut mieleen. Jätin kokonaan pois tästä pohdinnat uuden keittiön toimivuudesta ja käyttökokemuksista, koska niistä teen myöhemmin ihan oman (toivotun) postauksensa. Tässä tekstissä keskityin kotiin ihan kokonaisuutena. 

PLUSSAT

– Asumiskulut ovat olleet vielä pienemmät kuin oletimme. Maalämpö on oikeasti ihan huippu ja lämmitys + veden lämmitys -lasku on ollut etenkin näin kesäaikaan erittäin matala. Arvion mukaan se on talvella n. tuplat tästä kesäajan laskusta, mikä on silti erittäin kohtuullinen summa. Vaikka neliöitä tuli lisää, meillä ei mene täällä myöskään käyttösähköön yhtään enempää rahaa kuin ennenkään. Voi olla, että uudemmat kodinkoneet vaikuttavat, sekä tietty se, että on ollut niin valoisaa, ettei juurikaan pidetä lamppuja päällä. Telkkariakin tulee katsottua vähemmän. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon käytämme vettä todellisuudessa, kun aiemmin maksettiin vaan kiinteää vesimaksua. Ilmeisesti olemme myös veden käytössä melko säästeliäitä. Tämä on ollut mukavaa huomata. Kuten keväällä varovaisesti toivoin, muuton myötä asumiskulut eivät ole juurikaan nousseet.

– Tuntuu edelleen niin hyvältä, että tämä kaikki on meidän. Vaikka koti tuntuu niin kodilta kuin voi vaan tuntua, se on silti jotenkin niin epätodellista, että se on meidän oma. 

– Kodinhoitohuone on ihan loistava keksintö. Toki ilmankin sitä pärjää, mutta onhan se nyt mukavaa kun meillä on sellainen. Puhtaat pyykit kyllä tulevat edelleen joskus olkkariin, jos kodinhoitohuoneessa on sotkua, mutta pääosin kaikki kodinhoito-jutut pysyy siellä, missä kuuluukin. Kodinhoitohuone toimii myös maalaus-studiona lasten kanssa ja milloin missäkin puuhassa. Ja ei tietty oltaisi selvitty niin helpolla keittiörempasta ilman kodinhoitohuoneen vesipistettä ja työtasoa. 

– Oma, ja helsinkiläismittapuulla myös iso, piha on paras ikinä. Ollaan vietetty ihan valtavan paljon aikaa ulkona tänä kesänä ja uskon, että se tulee vaan jatkumaan. Pihalla riittää puuhaa, mutta se on onneksi mukavaa puuhaa. Mä oikeasti odotan jo, että pääsee haravoimaan syksyllä! Ja myöskin meidän katettu terassi on mahtava. Niin vaan vietettiin rapujuhlia vesisateessa, eikä kastuttu ollenkaan ja oli niin mysig tunnelma. 

– Asuinalue on juuri niin ihana kuin toivoimme, samoin kaikki lähialueen palvelut toimivat hyvin. Ollaan oltu erittäin tyytyväisiä etäisyyksiin ja fiilikseen täällä. 

– Kaikki lähimmät naapurit ovat tosi mukavia ja täällä on ihanan yhteisöllinen meininki, mutta kuitenkin ihan oma rauha. Tykkään! 

– Nyt kun tietää, että koti on oma ja mahdolliset ongelmat maksetaan ainoastaan omasta pussista, on jotenkin ihan uudenlainen kunnioitus kotia kohtaan. Täytyy myöntää, että ennen en esimerkiksi ole orjallisesti ihan joka kerta kuivannut lattiaa suihkussa käynnin jälkeen lastalla, jos on laiskottanut. Täällä kuivaan seinätkin. Joka_ikinen_kerta.

– Meillä oli kriteerinä, että sauna on oltava, mutta ollaan ihan yllätytty siitä, miten kovalla käytöllä se sauna on ollut. Se ei ollut mikään sellainen tekijä, johon olisin erityisesti ihastunut asuntoa ostaessamme, mutta ollaan huomattu, että se on aivan hurmaava. Juuri sopiva meidän perheelle ja siellä saa niin hyvät löylyt. Se on yksi mun lemppareimpia asioita tässä kodissa. Parasta on myös vilvoitella saunan jälkeen terassilla!

– Lasten huoneet ovat oikeasti kovassa käytössä ja kaikki sisustusratkaisut niissä ovat toimineet kivasti. Isojen huone on ollut täydellinen kavereiden yökyläilyyn ja he hengailevat huoneessaan mielellään niin yhdessä kuin erikseenkin. Leikit taas ovat pysyneet hyvin kuopuksen huoneessa eli leikkihuoneessa. Leluja ei enää juurikaan tule olohuoneeseen tai alakertaan ylipäätään, mikä on siisteyden ylläpidon kannalta mukavaa.

– Suurin plussa on varmasti se, että ollaan edelleen erittäin tyytyväisiä asunnon pohjaan, huonejakoon ja kaikkeen sellaiseen. Vaikka kirjoittelen täällä remppasuunnitelmista ja sisustuksen mietinnöistä, me mietitään niitä kaikkia vain siksi, että nautitaan siitä miettimisestä niin paljon. Nautitaan siitä, kun saadaan pyöritellä huonekaluja ja miettiä parhaita ratkaisuja ja nautitaan siitä, että saadaan kodista pala kerrallaan vieläkin enemmän oman näköinen. Ollaan jo nyt pystytty toteuttamaan täällä enemmän haaveita kuin missään koskaan ja koti täyttää kaikki ne tarpeet, jotka toivottiinkin sen täyttävän. 

MIINUKSET

– Raju ukkonen ja sade kuuluu täällä niin kovaa, että siihen herää keskellä yötä, vaikka ikkunat on kiinni. Ihan uusi ilmiö mulle, johon en ollut varautunut. Mutta kaipa siihenkin tottuu vielä joskus. Erilainen katto siis varmasti vaikuttaa tähän. Olen myös asunut suurimman osan mun elämästä kerrostalossa, jossa meidän ja katon välissä on ollut muita asuntoja, jolloin tietenkään ropina ei ole ollut niin kova. 

– Kodinhoitohuoneen kaapistot/työtasot & alakerran vessan allaskaappi eivät ole toiminnallisuudeltaan sellaiset, jotka itse olisin valinnut (kuten ehkä keittiön perusteella tiedätte, suosin vetolaatikoita), mutta ollaan pärjätty kyllä. Mutta jossain vaiheessa tullaan varmasti vaihtamaan ne toimivampiin. 

– ÖTÖKÄT! Olen löytänyt meiltä kotoa valtavan hämähäkin, ison tuhatjalkaisen ja hyttyset ja kärpäset nyt on ihan perus. Meillä on yläkerrassa joka ikkunassa sellainen verkko, jotta voi rauhassa tuulettaa, mutta alas pitäisi hommata vielä jotkut yhtä hyvät, mutta katseenkestävät ratkaisut oviaukkoihin. Se on kuitenkin ehkä laskettava plussaksi, että olen alkanut tottua ötököihin, ainakin paremmin kuin ennen. Mutta kyllä ne isoimmat saa mut edelleen kiljumaan. Ja sekin on plussa, että täällä ei ole juurikaan ampiaisia. Rauhallisia kimalaisia kyllä, mutta ei pelottavia amppareita. 

– Ollaan vieläkin melko tietämättömiä ja joka viikko tai ainakin kuukausi tuntuu olevan jotain selvitettäviä asioita tai yllätyksiä. Jonkun eläimen kaivamia kuoppia pihalla tai jotain muuta, mitä pitää googlata. Tämä nyt ei ehkä ole varsinainen miinus sinällään, ollaan innokkaita oppimaan ja monia uusia juttuja on kiinnostavaa opetella. Mutta välillä naurattaa, että taasko jotain.

Tein aikaisemmin sen postauksen, että mitkä meidän toiveet toteutuivat tässä asunnossa ja mitkä eivät. Vielä useamman kuukauden asumisen jälkeen ollaan tosi samoilla linjoilla ihan kaikesta, mitä siinä kirjoitinkin. Fiilis on edelleen se, että ne asiat saatiin, joilla oli merkitystä ja hyvin ollaan pärjätty ilman niitä, joita ei saatu. Nuo listaamani miinukset eivät tavallaan edes ole ”miinuksia”, koska en vaan keksinyt mitään enempää. Ja se onkin varmaan ihan hyvä, sillä täällä olisi tarkoitus asustella pitkään. En voi enkä halua kuvitella meitä minnekään muualle kuin tähän kotiin, niin hyvä täällä on olla.

Meidän koti <3


Alakerran seuraavia remonttisuunnitelmia

21.08.2020

Keittiö on valmistunut ja ruokailutila (edelleen niitä tauluja lukuunottamatta) myös. Nyt on aika kääntää katse seuraaviin juttuihin, joita alakerrassa tulee tapahtumaan. Ihan ekana meillä on suunnitelmissa asentaa eteiseen uusi lattia, jota tilattiin samalla kun keittiönkin lattia. Lattiapaketit ovat lojuneet tuolla portaiden alla nyt kesäkuusta lähtien ja olisi kiva saada ne pois sieltä. Eteiseen tulee samaa lukkopontilla asennettavaa vaaleaa Pergon vinyylilaattaa, jota meillä on jo keittiössä.

Se on vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, joten sen voi hyvin ja turvallisesti asentaa suoraan laatoituksen päälle. Meidän eteinen on melko ”synkkä” kun se on nyt alakerran ainoa esillä oleva tila, jossa on vielä tumma lattia. Eteinen on käytävän muotoinen ja lisäksi meillä on vielä tumma ulko-ovi, mikä pimentää käytävää entisestään. Odotan siis innolla, että saamme eteisestä valoisamman ja avaramman uuden lattian myötä.

Meillä on myös toinen suunnitelma. Eteisessä on tilava peiliovilla varustettu komero, jossa on siis vain yksi megaleveä vaatetanko, sekä kaksi hyllyä korkealla ylhäällä. Emme tarvitse meidän vaatteille ihan niin paljoa tilaa kuin siellä tällä hetkellä on ja Otolta tulikin Redditistä inspiroituneena huippu idea: hän siirtää oman työpisteensä sinne eteisen komeroon. Komero on niin iso, että nykyinen työpöytä mahtuu sinne mainiosti ja lisäksi hän voi vaihtaa esim. satulatuoliin, jonka saa työnnettyä sitten pöydän alle ja peilioven kiinni.

Näin työpiste siirtyy pois olohuoneesta ja sen saa vieläpä kokonaan piiloon. Sitten mun ja Oton työpisteet on myös hauskasti vierekkäin (vaikkakin väliseinällä erotettuna). Mä työskentelen yleensä tässä meidän niemekkeellä seisoen sen edessä tai baarijakkaralla istuskellen ja Oton pöytä on sitten heti seinän toisella puolella ja tuoli mun vieressä. En ikinä olisi itse keksinyt tällaista ideaa (ja muutenkin tuntuisi ehkä hurjalta käskeä mies laittamaan rakas oma tilansa komeroon piiloon), mutta olen iloinen, että Otto ehdotti sitä. Uusimmassa Ikean kuvastossa oli muuten myös toteutettu tällainen komero-työpiste ja vieläpä samalla työpöydällä, joka Otolla on.

Kun Oton työpiste siirtyy olohuoneesta pois, meillä on viimein aidosti mahdollisuus muuttaa olohuoneen järjestystä kunnolla. Suunnitelmissa on mahdollisesti asetella sohva nykyiselle telkkariseinälle, divaaniosa osittain portaiden alle. Televisio tulee luultavasti siirtymään sitten meidän nykyisen Picasso-taulun paikalle suuren ikkunan ja parvekkeen oven väliin, johon se ilmeisesti juuri ja juuri mahtuu. Television seinäteline tulee jättämään ihan hirveät jäljet, mikä on se syy, miksi ei olla aiemmin sitä siirretty. Mutta toki ne voi pakkeloida ja peittää vaikkapa isolla taululla.

Seinäteline on kuitenkin kätevä, sillä sen avulla telkkarin saa juuri siihen asentoon kuin haluaa. Vaikka telkkari ei sitten jatkossa olisikaan kiinnitettynä vastapäätä sohvaa, sen saa seinätelineen avulla hyvin käännettyä niin, että sohvalta on loistava näkyvyys. Olohuoneen säilytys menee varmasti osittain uusiksi, sillä tässä järjestyksessä ei ole tilaa tuolle suurelle Bestå-kaapistolle. Ei olla vielä keksitty mitä laitetaan sen tilalle, mutta kartoitamme vaihtoehtoja. Vitivalkoisen kaapiston tilalle olisi ihana saada jotain persoonallisempaa ja ehkä myös jotain väriä tai tekstuuria.

Tämä järjestys vaikuttaa ainakin ajatuksena hyvältä. Näin alakerta luultavasti avartuu (ainakin toivon niin) ja sellainen käytävämäisyys häviää täältä ja saadaan oikeasti kaikki ilo irti tästä avoimesta tilasta, johon tässä kodissa alunperin rakastuttiinkin. Mä tykkään itse sohvasta nykyiselläkin paikalla, mutta erityisesti Ottoa se ahdistaa. Alkuun hän suorastaan inhosi tätä järjestystä, mutta nyt on ilmeisesti jo tottunut siihen. Erilainen järjestys mahdollistaisi myös ehkä nojatuolin lisäämisen olohuoneeseen, kun sitten meille jäisi paljon avointa lattiatilaa. Ikkunatkin pääsisivät ihanasti esiin.

Nyt pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, tyhjentää eteinen tavarasta ja tehdä lattia valmiiksi. Keittiöasentajalla meni 45 minuuttia, kun hän laittoi meidän keittiön lattian paikoilleen. Ohuen vinyylin asentaminen vaikutti huomattavasti helpommalta kuin meidän vanhan asunnon erikoispaksun laminaatin asentaminen. Palat sai leikattua mattoveitsellä. Ajateltiin siis ehkä olla niin hurjia, että laitetaan se itse, vaikka ollaan vähän tällaisia remppatumpeloita. Ehkä ensi viikolla jo tapahtuu?


Ruokailutilan uusi ilme

07.08.2020

Rakastin meidän ruokailutilan malvan väristä seinää. Se oli ihan mieletön piristysruiske ja sellainen juttu, joka teki meidän vanhasta keittiön ja ruokailutilan yhdistelmästä enemmän meidän perheen näköisen. Se toi väriä harmaaseen huhtikuuhun ja mua hymyilytti aina kun katsoin sitä. Sen kanssa oli kuitenkin pari ongelmaa, jotka ilmenivät vasta pidempään seinää tuijoteltua. Ensinnäkin, kuvissa se ei ollut koskaan oikean värinen ja se vääristi myös ympärillä olevien asioiden värejä. Jos en ottaisi työkseni paljon kuvia, sillä ei olisi ollut mitään väliä. Tärkeintä olisi ollut se, että sitä on kiva katsella kotona.

Mä kuitenkin kuvaan melko paljon ja silloin on hieman hankalaa, jos seinän väri lisää editointiin käytettyä aikaa reippaasti. Seinän väri oli aina joko liian keltainen tai liian sininen ja samalla se veti kaiken muunkin värit ihan päin prinkkalaa. Toinen ongelma sen kanssa oli se, että kun saatiin meidän uudet keittiön kaapit, näin heti, että seinän ja kaappien sävyt vierekkäin eivät vaan toimi. Seinän väri meni kauniisti vanhojen valkoisten kaappien kanssa, mutta uusien harmaiden kanssa se oli liian hallitseva ja vei huomiota väärään suuntaan. Lisäksi keittiö vielä siirtyi kymmenisen senttiä ruokailutilasta kauemmas, jolloin malvan värin ja kaappien väliin jäi tyhjä valkoinen kaistale. Seinää oli siis joka tapauksessa maalattava, eikä meillä ollut enää samaa sävyä jäljellä. Huolellisen harkinnan jälkeen päädyttiin vaihtamaan seinän väri kokonaan vain muutaman kuukauden jälkeen.

Keittiöön tuli kokonaan valkoinen seinä ja muutenkin meidän alakerran seinät ovat valkoiset. Haluttiin siis ehdottomasti jotain väriä ruokailutilaan, ettei mene liian valkoiseksi. Käytiin hakemassa useita erilaisia värilastuja ja harkinnassa oli erityisesti hieman vaaleampi vaaleanpunainen seinä. Sen jälkeen kun vaihdettiin sohvaan vaaleanpunaiset päälliset takaisin, sohva olisi  kuitenkin hukkunut sen takana olevaan haalean vaaleanpunaiseen seinään. Päätettiin siis, että sen on oltava jotain muuta.

Testattiin erilaisia beigen ja greigen sävyjä ja mietittiin myös, että pitäisikö seinä maalata samalla sunnuntai-sävyllä, jota meillä on makuuhuoneessa. Lopulta päädyttiin kuitenkin valitsemaan aavistuksen tummempi ja hieman vaaleanpunaiseen taittava neito-sävy. Se näytti upealta harmaiden kaappien kanssa, eikä vaaleanpunainen sohva hukkunut siihen. Ja Otto oli myös (vitsillä) sitä mieltä, että kun meillä on kaikki seinät maalattu eri väreillä, ei voida katkaista tätä jatkumoa maalaamalla yhtäkkiä alakerrassakin samalla sunnuntailla.

Valittiin siis sävyksi Tikkurilan neito ja eräänä sateisena kesäpäivänä Otto maalasi seinän uudelleen. Siitä tuli niin raikas ja kaunis! Ja jotenkin se antoi myös paljon kauniimman taustan meidän mustille TON-tuoleille. Vaaleammasta taustasta ne nousevat kauniisti esiin. Sävy sopii hyvin yhteen meidän keittiön sävymaailman kanssa ja lisäksi se sopii kauniisti myös muuhun sisustukseen alakerrassa.

Lisättiin ruokailutilaan myös iso juuttimatto (paras ruokapöydän alle tuleva matto ikinä) sekä uusi valaisin. Juuttimatto on osoittautunut käytössä ihan loistavaksi. Se näyttää puhtaalta, vaikka siinä olisi reippaasti murusia, koska siinä on niin eläväinen ja monisävyinen pinta. Silti se on helppo imuroida ja mukava jalan alla. Se on kodikas ja lämmin ja sopii tosi kivasti meidän kotiin. Rakastan luonnonmateriaaleja ja juutti on kyllä yksi niistä kauneimmista.

Uusi valaisin löytyi Ellokselta mun sisustussuunnittelija-tädin avustuksella. Olin ihastunut yhteen Globen Lightingin vaaleanpunaiseen riippuvalaisimeen ja katsellutkin sitä jo monta viikkoa. Halusin kuitenkin uuden valaisimen olevan kestävä valinta, sellainen valaisin, joka näyttää hyvältä, vaikka joskus värimieltymykset muuttuisivat. Halusin valaisimen myös kauniisti sitovan keittiötä ja ruokailutilaa yhteen. Messinki tuntui siksi luontevalta valinnalta, koska meillä on sitä yksityiskohdissa myös keittiössä.

Valittiin Aidan-valaisin Ellos Homen valikoimista, koska se on näyttävä ja sopii niin kivasti keittiön kanssa. Suunnitelmissa on asentaa kattoon vielä kattokoukku ja ohjata valaisin paremmin keskelle ruokapöytää, kun nyt se on on hieman lähempänä pöydän seinän edessä olevaa päätyä. Valaisimessa on neljä liikuteltavaa ”putkea”, joiden molemmissa päissä on lamput. Sen ilmettä ja korkeutta saa helposti muuteltua omien mieltymysten mukaan. Siinä on vähän sellainen modernin kattokruunun viba meidän mielestä, josta tykätään kovasti. Ostettiin siihen 8x 40 watin tehoa vastaavat led-lamput, joissa on super hyvä valaistusteho, mutta valo on kuitenkin sellainen pehmeä, eikä häikäise liikaa.

Jee, nyt meillä on alakerrassa jo neljä valaisinta integroitujen kattoledien lisäksi! Saa nähdä jos joskus innostutaan asentamaan olohuoneeseenkin joku kattovalo tai eteiseen. Olohuoneen kattovalaisimen asentaminen olisikin vähän isompi homma, kun katto on niin korkealla.

Ruokailutila ei ole vielä valmis, koska sinne on tulossa vielä tauluhyllyt sekä tauluja seinälle, sekä valkoiset valoverhot ikkunaan, kunhan saadaan asennettua verhovaijerit ylemmäs kuin nykyinen verhotanko. Mutta aika hyvällä mallilla ollaan jo. Tuntuu, että alakerta näyttää aivan erilaiselta uuden seinän ja uuden keittiön, sekä sohvan päällisten vaihdon myötä. Täällä on tosi paljon rauhallisemman ja freesimmän näköistä nyt meidän mielestä.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Ihanaa viikonloppua kaikille! 


Keittiön uusi seinähylly ja seinävalaisin

03.08.2020

Kirjoitinkin viime viikon keittiö-postauksessa, että meille on tulossa keittiöön vielä seinävalaisin, sekä mahdollisesti seinähylly joitakin useimmiten käytettyjä astioita jo söpöjä esineitä varten. Valaisin tulikin perille nopeammin kuin osattiin odottaa ja Otto kiinnitti sen seinälle yhdessä hyllyn kanssa jo torstaina. 

En olisi alunperin osannut itse ajatellakaan juuri seinävalaisinta keittiöön, mutta meidän keittiösuunnittelija oli piirtänyt inspiraatiokuviin nivelillä varustetun mustan seinävalaisimen. Mä ihastuin siihen ihan täysillä ja tässä kevään ja kesän aikana olen googlaillut useampia erilaisia sen tyylisiä seinävalaisimia. Fun fact: mulle on helpompaa ostaa valaisimet netistä, migreenin takia. Yritettiin käydä katsomassa valaisimia ihan IRL, mutta enhän mä pystynyt katsomaan miltä ne valaisimet näyttää, kun kaikissa paistoi kirkkaat valot. Siis ei puhettakaan, että olisi voinut tuijottaa ylöspäin suoraan lamppuihin, kun kaikissa on valo päällä yhtäaikaa. 

Joten netistä ostaminen vaikutti huomattavasti helpommalta vaihtoehdolta mulle. Tutkittiin monia erilaisia vaihtoehtoja, näitä mustia nivelvalaisimia on aika paljon erilaisia saatavilla. Lopulta ihastuttiin by Rydensin mustaan Bazar-valaisimeen, koska siinä oli kauniit pyöreät muodot ja sen saa säädettyä halutessaan jopa 122cm päähän seinästä. Eli se oli monipuolinen ja kaunis ja muunneltava. 

Kiinnitettiin se seinään melko korkealle, koska valon saa silti halutessaan sitten säädettyä tulemaan myös matalalle. Korkealta lamppu yltää hyvin valaisemaan työtason ylle liesitasoon asti, sekä baaritasolle, jossa mä yleensä teen töitä. Se on ollut nyt siis muutaman päivän käytössä, mutta ollaan tykätty siitä tosi paljon.

Meillähän on koko kodissa upoteut valaisimet katossa, eli tähän asti oltiin menty sekä keittiössä että ruokailutilassa täysin ilman muita valaisimia kuin ne. Toki vanhassa keittiössä oli yläkaappien alla ne perus loisteputkivalaisimet. Tämä säädeltävä ihana musta lamppu saa nyt korvata ne työvalona. 

Seinähyllyn suhteen mietittiin myös useampia eri vaihtoehtoja. Pohdittiin puun väristä hyllyä, String pocketia, messinkisiä kiinnikkeitä valkoiseen hyllyyn ja kaikkea mahdollista. Lopulta käytännöllisyys ja pelkistetty ulkonäkö veivät voiton: Ikean Botkyrka-hylly sai meidät ihastumaan. Se on valkoinen, metallinen ja helppo kiinnittää seinään. Lisäksi siinä on kaksi hyllytasoa yhdessä, eli paljon tilaa. Hylly on tosi kevyt ja se sulautuu meidän valkoiseen seinään mielestäni upeasti. Ollaan siihen tosi tyytyväisiä. Haluttiin vähäeleinen hylly, joka itsessään ei ole huomiota herättävä, vaan jättää tilaa kauniille astioille. 

Ajattelin, että rakennan kauniita astia-asetelmia hyllylle, mutta toistaiseksi siinä on kyllä aika käytännöllinen meininki. Juomalaseja (kätevästi heti hanan vieressä), Marimekon sukat makkaralla -vesikannu, pari isoa Marimekon kulhoa, jotka ovat päivittäisessä käytössä, sekä viherkasvi. Varmasti hyllyn päällä olevat astiat tulevat vaihtelemaan paljonkin, mutta nyt alkuun mennään näillä. Kyllä vaan käytännöllisyyskin voi olla kaunista.

Ollaan tosi tyytyväisiä näihin hankintoihin, sillä ne toivat keittiöön kodikkaamman fiiliksen, kun seinä ei ammota vain tyhjyyttään. Paikka vesilaseille oli oikeastaan ainoa juttu, jota me ei oltu vielä keksitty (järkevä paikka siis, oli niillä oma laatikko), joten tämä oli aivan mainio ja looginen paikka niille. Vetolaatikot toimivat hyvin kaikkien muiden astioiden kanssa, mutta ei kyllä vesilasien mun mielestä. Onneksi ei tarvitsekaan.

Uskaltaisiko sitä sanoa, että nyt keittiö on 100% valmis? Ihan mieletön fiilis! Ollaan myös saatu ruokailutilan seinä maalattua, sekä uusi valaisin paikoilleen ruokapöydän ylle, mutta ne esittelen toisessa postauksessa. Ruokailutilan maalatulle seinälle pitää kiinnittää vielä tauluhyllyt ja asetella taulut esille, sekä laittaa verhot paikoilleen, niin sitten sielläkin alkaisi olla valmista. 

Kesän aikana meidän alakerta on kokenut kyllä ihan valtavan muodonmuutoksen ja se tulee vielä jatkumaan, kun jossain vaiheessa vaihdetaan eteiseenkin sama lattia kuin keittiössä. Mutta siitäkin lisää sitten, kun se on ajankohtaista! 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!


Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva

29.07.2020

Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3