Heippa! Pahoittelut hiljaiselosta, meillä kävi taas perinteiset ja sekä muhun että Ottoon on iskenyt järjetön flunssa näin mukavasti ristiäisten alla. Mä oon jo paranemaan päin vaikka viimeiset pari päivää olikin ihan kamalia mutta Otto on sitten vuorostaan kipeänä, toivottavasti paranee lauantaiksi. Virallisestihan vauva täyttää kaksi kuukautta vasta perjantaina, mutta koska en usko ehtiväni vauvan kuulumisia silloin näin tarkasti kirjoittelemaan mä ajattelin tehdä tämän kuukausikatsauksen jo nyt. Musta on ihanaa kirjoittaa näitä kuukausipostauksia koska siinä saa muistiin kaikki tärkeimmät jutut (jotka on sitten helppo tarkistaa täältä ja lisätä myöhemmin vauvakirjaan kun vain saa aikaiseksi).

Meidän vauva on tässä kuukauden sisällä ottanut aivan huikean kasvuspurtin ja muuttunut kertaheitolla vastasyntyneestä vauvaksi. Vauva syö ja nukkuu, mutta jaksaa olla jo muutaman tunnin hereilläkin aina välillä. Joskus nukkuu ja syö koko päivän ja nukkuu vielä yönkin, joskus saattaa valvoa pari tuntia putkeen ja kerran taisi valvoa jopa neljä tuntia illalla jos oikein muistan. Vauva on kova seurustelemaan, hänellä on erittäin läpitunkevan tarkkaavainen katse ja hän tuijottelee todella mielellään meidän kaikkien nassuja.

Jokeltelu on nykyään arkipäivää, ei tarvitse paljoa houkutella että vauva alkaa kujertelemaan ja höpöttämään meille, mutta kaikkein kovimmat jokeltelut saavat osakseen olohuoneen kameraverhot ja vauvan oma pärstä peilissä. Peili on ihan paras, vauva katselisi itseään mielellään peilistä vaikka koko illan tai päivän. Oma lukunsa on myös kylpyhuoneen katto, tämä Tiarankin vauva-ajan suosikki. Ei hymyile koskaan meidän vauvat kenellekään niin leveästi kuin kylpyhuoneen katolle, siinä vain on sitä jotain!

Vauva nukkuu edelleen yönsä todella hyvin (kop! kop!) ja musta tuntuu että meidän typy on synnäriltä asti vain tiennyt yön ja päivän eron. Päivällä ollaan seurallisia ja höpötellään syötön jälkeen mutta yöllä vauva vain syö pikaisesti pitäen kokoajan silmiä kiinni ja jatkaa tyytyväisenä uniaan heti kun masu on täynnä. Näin on ollut siitä ensimmäisestä yöstä lähtien joka me kahdelleen sairaalassa vietettiin. Nukkumaan me laitetaan vauva yleensä samalla kun itse mennään (n. 00.00 aikoihin), sitten vauva herää syömään 5-6 aikaan aamulla ja seuraavan kerran silloin kun Tiarakin herää eli 8-9 aikaan. Vauva myös nukahtaa iltaisin itsekseen, hän ei ole moneen viikkoon nukahtanut iltaisin rinnalle vaan yleensä potkiskelee peittoa hetken aikaa ja ähertää jotain ja sitten vaan sammuu.

Vauvalla oli viikko sitten masuvaivoja parina iltana, mutta ne onneksi menivät ohitse eivätkä  ole jatkuneet. Silloin meidän Tula oli kyllä niin korvaamaton apu kun siinä vauvalla oli hyvä olla ja nukkua eikä itkettänyt! Täytyy toivoa etteivät masuvaivat palaa enää kiusaamaan meidän pikkuista, on ne niin inhottavia ja se tuntuu niin pahalta kun toinen on niin pieni eikä ymmärrä miksi sattuu.

2kk-neuvola meillä on vasta viikon kuluttua joten mittoja en vauvasta tiedä, 6vkon iässä ne olivat 4940g ja 56cm eli ihan komeat ainakin mun mielestä. Ainakin siitä päätellen miten vaatteet ovat muuttuneet roikkuvista ihonmyötäisiksi ja lahkeet pituudeltaan sopiviksi on neiti jatkanut kasvuaan hienosti. Ja on hänellä mahtavan pyöreät posketkin! Vauva on edelleen täysimetyksellä mistä mä olen enemmän kuin onnellinen, en olisi oikeasti ikinä voinut uskoa että imetys voi olla näin helppoa ja mukavaa.

Nyt täytyy lähteä niistämään nenää taas kerran ja toivoa että jollain ihmeen kaupalla onnistuttaisiin koko perhe olemaan edes suhteellisen terveitä ristiäispäivänä! Hyvää yötä kaikille teille ihanuuksille♥♥

Moikka! Mä oon viettänyt blogin osalta hiljaiseloa viimepäivät koska alkuraskaudesta erittäin tuttu vaiva nimeltä migreeni on imetyshormonien ansiosta palannut taas osaksi mun elämää. Viimeiset kaksi päivää on menneet lähinnä sängynpohjalla vauviksen kanssa makoillen, onneksi vauva ei äidin pahaa oloa huomaa vaan on varmaan vaan tyytyväinen saamastaan läheisyydestä, mutta Tiara-raukalle musta ei oo ollut seuraa. Tänään onneksi vaikuttaisi olevan taas vähän parempi päivä (*kop kop*) joten nyt täytyy ottaa kaikki irti ja leikkiä Tiaran kanssa!

Migreenistä huolimatta meillä on muuten ollut tosi kiva viikko, vieraita on käynyt paljon ihastelemassa neitiä ja eilen kävi neuvolatätikin kotikäynnillä morjenstamassa pikkuipanaa ensimmäistä kertaa. Kovasti sai pikkuinen kehuja osakseen mm. hienosti nousseesta painosta, virkeydestään, tarkkaavaisuudestaan, imuotteestaan ja rauhallisuudestaan. Vauva oli hereillä koko neuvolatädin käynnin ajan ja tyytyväisenä ähisi ja tuijotteli kaikista mittauksista sun muista huolimatta. Paino oli noussut jo reippaasti yli syntymäpainon kun pikkuinen painoi 3440g! Tuntuu ihan uskomattoman hienolta että mä itse oon tällä kertaa kyennyt ruokkimaan omalla maidollani meidän neitiä ja niin se vain kasvaa hienosti! Mä ajattelin tästä imetyksestä kirjoittaa ihan oman postauksenkin myöhemmin, että miten se lähti sujumaan alussa ja millaisia tunteita se on herättänyt.

Pikkuisen hienon kasvun ansiosta me uskallettiin käydä neuvolatädin luvalla pikkuisen kanssa lähikaupassa eilen illalla kun mun päänsärky hetkeksi helpotti ja hyvin näytti neiti viihtyvän vaunuissakin, tyytyväisesti nukkuen koko reissun ajan. Kauppareissulla noudettiin postista myös erittäin odotettu paketti Ipanaiselta, nimittäin Sculls -kuosinen Tula -kantoreppu ja siihen vielä vauvatuki! Kunhan vauva lihoo vielä pari päivää niin taitaakin mennä jo 3,5kg:n raja ylitse ja voidaan testailla reppua. Kuosi on ainakin niin herkullinen etten malta odottaa repun käyttöä! Ja kovasti odottelen myös sitä maagista kahden viikon ikää ja sitä että ulkoilut saa varovaisesti jo aloittaa. Kevään tehdessä tuloaan en millään malttaisi kökkiä sisällä, mutta onneksi ei tarvitsekaan enää montaa päivää kun sunnuntaina saadaan jo tehdä yhdessä pieni vaunulenkki.

Tiara osoittaa kokoajan enemmän ja enemmän kiinnostusta vauvaa kohtaan, onneksi positiivista sellaista. Tiara on mm. sanonut monta kertaa tällä viikolla että ”vauva sikko on paras!” ja haluaa joka välissä antaa pusuja ja haleja vauvalle. Neiti on myös yrittänyt lahjoittaa omaa lemppari pupupehmoleluaan vauvalle ja halunnut kölliä vauvan vieressä. Ihan parasta oli kun Otto antoi Tiaran ”pitää vauvaa sylissä” eli toisinsanoen piti itse vauvelia Tiaran jalkojen päällä. Tiara ei olisi halunnut luopua vauvasta ollenkaan! En kyllä malta odottaa miten ihania kavereita tytöistä tulee toisilleen.

Vauva on leppoisa typy, nukkuu hurjasti ja syö vielä hurjemmin. Tällä viikolla tytsy on alkanut olemaan hereilläkin välillä enemmän, aamupäivisin ehkä tunteroisen ja iltaisin pari tuntiakin putkeen. Vauva tykkää katsella ja hengailla ihan rauhassa. Vauva syö päivisin n. kolmen tunnin välein, ja sitten juuri ennen yöunia vauva yleensä tankkaa kunnolla ja viihtyy rinnalla hieman pidempään kuin päivällä ja nukkuukin sitten 5-6 tuntia putkeen. Eli yöt mennään pääasiassa yhdellä syötöllä joka on aamuisin siinä viiden aikoihin ja sitten nukutaan vielä muutama tunti sen jälkeen. Neuvolatäti antoi myös siunauksensa pidemmälle syöttövälille yöllä koska vauva on kuitenkin kasvanut niin hyvin, eli ei tarvitse onneksi herätellä syömään kun toinen niin tyytyväisenä nukkuu.

Meidän pieni rimppakinttu sai tänään eka kertaa mekon päälleen, sukkahousut on vielä hiukkasen isot koosta 50 huolimatta, mutta maailman suloisin pieni tuhisija  silti! Sain kuin sainkin napattua meidän alati hymyilevästä neidistä hymykuvan, vaikkakin onnistuin hienosti tarkentamaan kameralla neidin peittoon. Innolla odotellaan sitä ensimmäistä tarkoituksellista hymyä jo kun vauveli vaikuttaa ainakin unissaan olevan kunnon hymytyttö!

Mä pyhitän tänään neitien yhteisen päikkäriajan blogihommille eli käyn nyt kommentteja niin paljon läpi kun vain ehdin ennenkuin jompikumpi heräilee! Pieni orastava päänsärky mulla on tälläkin hetkellä mutta toivotaan ettei se tästä taas pahene. Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Ihana äidin ja isin rakas!♥ Nyt toivottelen ihanaa iltaa kaikille ja käykääs edelleen kyselemässä TÄÄLLÄ!