Kaiken ikäisten on tärkeää huolehtia hampaista hyvin

19.09.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jenkin kanssa.

Positiivinen palaute suuhygienistiltä

Yhdellä meidän tytöistä oli juuri hammastarkastus, ja saatiin siellä pelkkää positiivista palautetta hampaiden hoidosta. Hyvin hoidetut ja pestyt hampaat, ja vastaukset suuhygienistin kysymyksiin tulivat kuin apteekin hyllyltä kuulemma. ”Mitä juot kun janottaa?” ”Vettä”. ”Kuka pesee hampaat?” ”Äiti ja isi.” ”Kuinka usein syöt herkkuja ja karkkeja?” ”Perjantaisin on karkkipäivä, ja lomalla joskus vähän enemmän”. ”Mitä tapahtuu jos syö koko ajan karkkia?” ”Tulee happohyökkäyksiä ja reikiä ja kariesta ja sitten pitää porata.”

Me ollaan Oton kanssa käyty molemmat läpi pitkä oikomishoito kouluiässä, ja ehkä niistä ajoista ollaankin saatu niin hyvät eväät hampaiden hoitoon. Meillä ei kummallakaan ole koskaan ollut yhtään reikää, me pestään aina hampaat aamuin illoin sähköhammasharjalla, käytetään suuvettä ja hammaslankaa, eikä napostella pitkin päivää vaan syödään säännöllisesti. Mä juon aina vettä tai kivennäisvettä, jota muuten saa juoda ihan rauhassa ilman happohyökkäystä, kunhan se on maustamatonta. Siinä Otolla olisi parannettavaa, että hän juo joskus myös makuvesiä/limuja/energiajuomia, jotka ovat hampaille myrkkyä. Onneksi hänkin on vähentänyt reilusti, ja janojuomana hänelläkin on aina vesi.

Happohyökkäyksen katkaisu aterian jälkeen

Olennainen osa hampaiden hyvinvointia on myös happohyökkäyksen katkaisu aterian jälkeen. Se tapahtuu joko purkalla tai pastillilla, kunhan siinä on laadukasta ksylitolia riittävä määrä. Päiväkodissa ja eskarissa lasten ksylitolituotteiden käyttö on hyvällä tolalla, sillä pastillit saa automaattisesti aina aterian jälkeen: aamupalalla, lounaalla ja välipalalla. Eli vähintään sen suositellun kaksi pastillia kolme kertaa päivässä. Kouluikäisillä ksylitolituotteiden käyttö kuitenkin laskee huomattavasti, sillä aamupalat & välipalat syödään yleensä kotona (ainakin ekaluokkalaista isommat lapset). Tämä on huolestuttavaa, sillä se yksi ksylitoli-kerta päivässä koululounaalla ei riitä suojaamaan hampaita tarpeeksi karieksen vaikutuksilta.

Happohyökkäys tulee aina aterian jälkeen ja kestää n. 30 minuuttia. Happohyökkäyksen aiheuttamiseen tarvitaan sekä plakkia että hiilihydraatteja. Käytännössä siis kovaa juustoa tai maustamattomia naturel-pähkinöitä voi kuulemma syödä ilman happohyökkäystä, mutta lähes kaikesta muusta se tulee. Vaikka ruoka olisi kuinka terveellistä, tuoretta tai värikästä, se aiheuttaa aina happohyökkäyksen hampaille. Juuri siksi ksylitolin pitäisi olla aina luonnollinen osa ateriaa, jokaisen aterian jälkeen.

Laadukkaat ksylitolituotteet katkaisevat happohyökkäyksen

Meillä niin lasten kuin aikuistenkin lemppareita ovat jo pitkään olleet Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -pastillit, sekä niiden rinnalle tulleet uudet purukumit. Lapset hakevat aina itse purkat/pastillit heti ruuan jälkeen, ja mieluusti hakisivat useamminkin. Ne ovat yhtä luonnollinen osa ateriaa kuin se itse ruoka, aina. Ksylitoli on myös Käypä hoito-suosituksessa mukana Karieksen hoidossa: ”Kariesta hallitaan ensisijaisesti terveellisin elintavoin ”ksylitolituotteiden käyttö ainakin kolmen syömiskerran päätteeksi (yhteensä ≥ 5 g/päivä)”.  Ksylitolia pitäisi syödä siis n. 6-10 pastillin/purkan verran päivässä, tuotteen ksylitolipitoisuudesta riippuen, ja aina mieluiten 5-10 minuuttia kerrallaan.

Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -täysksylitolipurukumeissa & pastilleissa ksylitolia on riittävä määrä (ne on makeutettu pelkästään ksylitolilla), jonka takaa ”Suomen hammaslääkäriliitto suosittelee” -leima pussin tai paketin kyljessä. Kaikilla Jenkki -ksylitolituotteilla on tämä leima, mutta kaupoissa on myynnissä myös paljon purukumeja ja pastilleja, joista tämä merkintä puuttuu. On tärkeää käyttää laadukasta ksylitolivalmistetta, sillä pahimmillaan tuotteessa voi olla lisättynä esimerkiksi sitruunahappoa, jonka vaikutusta ksylitoli ei kykene neutraloimaan. Tällöin purkan/pastillin syönti on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, minkä ksylitolituotteen valitsee.

Lasten kannustaminen ksylitolin säännölliseen käyttöön

Uusissa Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -purukumeissa on lasten itsensä valitsemat maut banaani, mansikka ja tutti frutti. Maut & värit on saatu aikaan vain luonnollisilla aromeilla ja väreillä, ja purkkatyynyjen pinnalla on ksylitolihuurre. Jokaiseen purukumiin on painettu hauskasti numero tai matemaattinen merkki, joita lapset voivat bongailla. Koululaiset usein syövät mieluummin purkkaa kuin pastillia, koska voihan purkasta vaikka puhaltaa purkkapalloja. Mä itse en koskaan kouluiässä oppinut puhaltamaan purkkapalloa, vaikka kerran taisinkin vahingossa onnistua.

Ksylitolin saannista on äärimmäisen tärkeää huolehtia myös kotona. Kun ksylitolin ottaa rutiininomaiseksi osaksi jokaista ateriaa, sen käyttöä on helppo jatkaa myös kouluiässä ja vielä aikuisenakin, sillä sen tärkeys ei suinkaan vähene iän myötä. Mun mielestä olisi enemmän kuin hyvä idea, että esimerkiksi ravintoloissa (varsinkin ns. lapsiperheravintoloissa) aterian päätteeksi tuotaisiin vaikka pienet pastilli- tai purkkapussit, joissa olisi kaksi pastillia. Tai että ravintolan pöydällä tai jossain ulottuvilla olisi pieni purkka-automaatti, josta saisi ottaa ksylitolituotetta ruuan päätteeksi. Ksylitolin pariin on helppoa kannustaa leikin ja hassuttelun keinoin, esimerkiksi tarrataululla (saa liimata tarran aina kun on syönyt purkkaa ruuan päätteeksi), tai vaikka purkkapallohaasteella. Kannattaa kokeilla!

LUKIJAKILPAILU:

Kuinka usein teillä syödään ksylitolia? Vastaa kysymykseen ja voita Jenkki Pro Herra Hakkarainen tuotepaketti! Kisassa arvotaan kaksi voittajaa, joista toinen saa purkkaa ja toinen pastilleja. Lisääthän vastaukseesi myös, kumman paketin haluaisit mieluummin voittaa: pastillit vai purkat? Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Osallistumisaikaa on 3.10.2018 asti. Onnea kisaan!


Vauvavuoden viimeistä viedään – kuopus 11 kuukautta

07.01.2018

Niin siinä vain kävi että jo 11 kuukautta on vierähtänyt ja meidän vauvan viimeinen vauvakuukausi on alkanut. Ensi kuussa juhlitaan 1v-synttäreitä, ou mai gaad. Samaan aikaan sekä hassua että outoa että hän täyttää 1 vuotta. Jotenkin hän on tuntunut niin pitkään jo niin isolta ja osaavalta, että tuntuu kummalliselta että vieläkin on kuukausi matkaa synttäreihin. Toisaalta taas on hullua, että siitä on muka pian vuosi kun hän syntyi. Kyllä te muut vanhemmat tiedätte tämän ristiriitaisen fiiliksen, kun aika kuluu kummallisen nopeasti.

On mieletöntä saada tutustua minityyppiin päivä päivältä enemmän, ja on ollut ilo huomata että omat ajatukset hänestä ovat osuneet ihan oikeaan jo aiemmin. Hän todellakin rakastaa musiikkia, tanssia ja rummuttelua niin kuin ajateltiin jo puolen vuoden iässä kun hän läpsytteli pöytää ja loisti kuin Naantalin aurinko aina musiikin soidessa. Nyt 11 kuukauden iässä hän tanssii ihan koko ajan, ja rakastaa soittaa omilla puisilla soittimillaan, jotka joulupukki toi. Rumpukapulat ja ksylofonin kapulat pysyvät hienosti kädessä ja hän soittaa niillä innoissaan. Ei tarvita kuin mainoksen musat, tai laulava leluauto, niin tämän tyypin lantio lähtee liikkeelle, toki Fröbelin palikat on vielä parempi. Hän itse rämpyttää myös musiikit päälle aina parkkitalosta jos ei muuta musiikkia ole tarjolla, että pääsee vähän sheikkaamaan. On muuten melko kovaääninen meidän parkkitalo, varsinkin siinä klo 6.30 aamulla.

Hänen lempiruokaansa on puuro, ja hän haluaisikin puuroa ihan joka aterialla. Aina kun kysytään onko nälkä, tai mennään kohti keittiötä, hän sanoo ”puuwoaa, puuwoaaa”, ja osoittelee kaappia josta hänen puuronsa löytyy. Vaikka hän rakastaa nimenomaan puuroa, hän syö kyllä reippaasti kaikkea muutakin, sekä ihan itse, että syötettynä. Ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi siihen että hän syö samaa ruokaa kuin me (toki ilman suolaa ja vähemmillä mausteilla). Itsetehdyistä ruuista lemppareita on ainakin spagetti bolognese, ja kana ja riisi. Hän rakastaa avokadoa, kurkkua, banaania, paprikaa, persimonia ja klementiiniä. Apinaeväs sen sijaan ei vieläkään ole kovin suuri hitti, vaikka aina välillä sitä yritän tarjota. Isommat tytöt tykkäävät siitä. Hapanmaitotuotteita ollaan aloitettu pienillä määrillä, ja hyvin tuntuvat maistuvan. Maustamaton jugurtti on ihan lempparia myös.

Rintamaitoa menee edelleen useamman kerran vuorokauden aikana, päivällä aina ennen unia ja silloin kun siltä hänestä tuntuu, ja yöllä sitten 1-5 kertaa. Onneksi hän tykkää myös tosi paljon juoda vettä, ja osaa hienosti juoda ihan tavallisesta mukista. Imetyshetket eivät päivällä ole enää kovin rauhallisia, hän yleensä seisoo tai jumppailee jotain omiaan samalla, ja läpsyttelee mua. Illalla ja yöllä hän rauhoittuu rinnalle vielä ihan eri tavalla.

Hän ymmärtää tosi hyvin puhetta, nyökkää aina myöntävän vastauksen tosi painokkaasti, mutta ei osaa vielä puistaa päätään eikä sanoa ei. Ymmärtää tosi hyvin sellaisia juttuja kuin “ tuotko kaken äidille” (tuo kaken, nyökkää ja sanoo kiitti), “vietkö vaipan roskiin” (vie vaipan roskiin), “onko kiitti?” (on syönyt ruuan valmiiksi ja nyökkää ja sanoo kiitti), luetaanko kirjaa? (hakee kirjan ja nyökkää), “missä koira?” (osoittaa kirjasta koiraa ja sanoo hau), “soitetaanko mummulle?” (sanoo heti mummu, aammish ja nyökyttelee), “teetkö Zeldalle pop?” (tökkää isosiskoaan etusormella nenään ja sanoo pop). 

Sanavarastossa on tällä hetkellä jo paljon sanoja, sekä ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä joka on niinkin arkipäiväinen kuin ”kakka pois”. Suomeksi sanoja tulee mm. kakka, kake, äiti, isi, armas, mummu, hau, miau, auto, leipä, puuro, vettä, namnam, vaippa, pipo, puppe (koira), titityy, näin, tänne hei, heippa ja jee. Ruotsiksi sanoja tulee vähän vähemmän, mutta kuitenkin mun mielestä tosi hyvin ottaen huomioon iän, ja sen että ruotsia kuulee paljon vähemmän. Ruotsinkielisiä sanoja on tällä hetkellä pappa, lampa, apa, tacktack ja titta. Hän sanoo isille tacktack ja äidille kiitti, muuten hän käyttää lähinnä vain jommankumman kielistä versiota. Esim ei sano koskaan lamppu vaan aina lampa, eikä sano apina vaan aina apa.  

Päiväunia vauva nukkuu yleensä kahdet, mutta vähän siitä riippuen missä ollaan ja mitä tehdään, autoon nukahtaa lähes aina yli 20min matkoilla. Yöunilla pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia, mutta vaihtelee hieman joka yö. Pari yötä sitten muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunille hänet nukuttaa aina Otto, joka toimii tosi hyvin, ja se oli ensimmäinen juttu joka alkoi parantamaan unen laatua ja pituutta. Hän yleensä nukahtaa itse omaan sänkyyn, mutta niin että Otto on kaverina siinä vieressä. 

Hän oppi kävelemään vuoden toisiksi viimeisenä päivänä, ja kävely on korvannut konttaamisen lähes kokonaan. Ei välttämättä konttaile enää edes joka päivä. Hassua miten nopeasti tämä muutos tapahtui. Hän kävelee melko tukevasti myös kengät jalassa, mutta kunnon toppakamppeissa on vielä vähän hutera meininki.

Hampaita minillä on nyt viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Ja voi kyllä niitä tehtiinkin oikein antaumuksella joulukuussa. Nyt on menossa vähän rauhallisempi hammasjakso onneksi.

Hän on kova hauskuuttamaan ja yrittää aina saada meidät nauramaan. Hän rakastaa antaa märkiä pusuja ja lukea kirjoja. Lempparileluja on parkkitalo, laulavat autot ja nukkevauva. Isosiskot ovat hänelle tosi tärkeitä ja rakkaita tyyppejä, ja kaikkein mieluiten hän leikkii heidän kanssaan. Hän on tosi aurinkoinen tapaus, eikä suutu kovin helposti. Juuri nyt on kuitenkin menossa sellainen pieni eroahdistusvaihe, ja hän mieluiten pitää äidin näköpiirissä hereillä ollessaan, muuten alkaa harmittamaan.

On kyllä suuri etuoikeus saada olla äiti näin mahtavalle minityypille (ja kahdelle hurjan mahtavalle isommalle tyypille myös) <3