Vauvavuoden viimeistä viedään – kuopus 11 kuukautta

07.01.2018

Niin siinä vain kävi että jo 11 kuukautta on vierähtänyt ja meidän vauvan viimeinen vauvakuukausi on alkanut. Ensi kuussa juhlitaan 1v-synttäreitä, ou mai gaad. Samaan aikaan sekä hassua että outoa että hän täyttää 1 vuotta. Jotenkin hän on tuntunut niin pitkään jo niin isolta ja osaavalta, että tuntuu kummalliselta että vieläkin on kuukausi matkaa synttäreihin. Toisaalta taas on hullua, että siitä on muka pian vuosi kun hän syntyi. Kyllä te muut vanhemmat tiedätte tämän ristiriitaisen fiiliksen, kun aika kuluu kummallisen nopeasti.

On mieletöntä saada tutustua minityyppiin päivä päivältä enemmän, ja on ollut ilo huomata että omat ajatukset hänestä ovat osuneet ihan oikeaan jo aiemmin. Hän todellakin rakastaa musiikkia, tanssia ja rummuttelua niin kuin ajateltiin jo puolen vuoden iässä kun hän läpsytteli pöytää ja loisti kuin Naantalin aurinko aina musiikin soidessa. Nyt 11 kuukauden iässä hän tanssii ihan koko ajan, ja rakastaa soittaa omilla puisilla soittimillaan, jotka joulupukki toi. Rumpukapulat ja ksylofonin kapulat pysyvät hienosti kädessä ja hän soittaa niillä innoissaan. Ei tarvita kuin mainoksen musat, tai laulava leluauto, niin tämän tyypin lantio lähtee liikkeelle, toki Fröbelin palikat on vielä parempi. Hän itse rämpyttää myös musiikit päälle aina parkkitalosta jos ei muuta musiikkia ole tarjolla, että pääsee vähän sheikkaamaan. On muuten melko kovaääninen meidän parkkitalo, varsinkin siinä klo 6.30 aamulla.

Hänen lempiruokaansa on puuro, ja hän haluaisikin puuroa ihan joka aterialla. Aina kun kysytään onko nälkä, tai mennään kohti keittiötä, hän sanoo ”puuwoaa, puuwoaaa”, ja osoittelee kaappia josta hänen puuronsa löytyy. Vaikka hän rakastaa nimenomaan puuroa, hän syö kyllä reippaasti kaikkea muutakin, sekä ihan itse, että syötettynä. Ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi siihen että hän syö samaa ruokaa kuin me (toki ilman suolaa ja vähemmillä mausteilla). Itsetehdyistä ruuista lemppareita on ainakin spagetti bolognese, ja kana ja riisi. Hän rakastaa avokadoa, kurkkua, banaania, paprikaa, persimonia ja klementiiniä. Apinaeväs sen sijaan ei vieläkään ole kovin suuri hitti, vaikka aina välillä sitä yritän tarjota. Isommat tytöt tykkäävät siitä. Hapanmaitotuotteita ollaan aloitettu pienillä määrillä, ja hyvin tuntuvat maistuvan. Maustamaton jugurtti on ihan lempparia myös.

Rintamaitoa menee edelleen useamman kerran vuorokauden aikana, päivällä aina ennen unia ja silloin kun siltä hänestä tuntuu, ja yöllä sitten 1-5 kertaa. Onneksi hän tykkää myös tosi paljon juoda vettä, ja osaa hienosti juoda ihan tavallisesta mukista. Imetyshetket eivät päivällä ole enää kovin rauhallisia, hän yleensä seisoo tai jumppailee jotain omiaan samalla, ja läpsyttelee mua. Illalla ja yöllä hän rauhoittuu rinnalle vielä ihan eri tavalla.

Hän ymmärtää tosi hyvin puhetta, nyökkää aina myöntävän vastauksen tosi painokkaasti, mutta ei osaa vielä puistaa päätään eikä sanoa ei. Ymmärtää tosi hyvin sellaisia juttuja kuin “ tuotko kaken äidille” (tuo kaken, nyökkää ja sanoo kiitti), “vietkö vaipan roskiin” (vie vaipan roskiin), “onko kiitti?” (on syönyt ruuan valmiiksi ja nyökkää ja sanoo kiitti), luetaanko kirjaa? (hakee kirjan ja nyökkää), “missä koira?” (osoittaa kirjasta koiraa ja sanoo hau), “soitetaanko mummulle?” (sanoo heti mummu, aammish ja nyökyttelee), “teetkö Zeldalle pop?” (tökkää isosiskoaan etusormella nenään ja sanoo pop). 

Sanavarastossa on tällä hetkellä jo paljon sanoja, sekä ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä joka on niinkin arkipäiväinen kuin ”kakka pois”. Suomeksi sanoja tulee mm. kakka, kake, äiti, isi, armas, mummu, hau, miau, auto, leipä, puuro, vettä, namnam, vaippa, pipo, puppe (koira), titityy, näin, tänne hei, heippa ja jee. Ruotsiksi sanoja tulee vähän vähemmän, mutta kuitenkin mun mielestä tosi hyvin ottaen huomioon iän, ja sen että ruotsia kuulee paljon vähemmän. Ruotsinkielisiä sanoja on tällä hetkellä pappa, lampa, apa, tacktack ja titta. Hän sanoo isille tacktack ja äidille kiitti, muuten hän käyttää lähinnä vain jommankumman kielistä versiota. Esim ei sano koskaan lamppu vaan aina lampa, eikä sano apina vaan aina apa.  

Päiväunia vauva nukkuu yleensä kahdet, mutta vähän siitä riippuen missä ollaan ja mitä tehdään, autoon nukahtaa lähes aina yli 20min matkoilla. Yöunilla pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia, mutta vaihtelee hieman joka yö. Pari yötä sitten muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunille hänet nukuttaa aina Otto, joka toimii tosi hyvin, ja se oli ensimmäinen juttu joka alkoi parantamaan unen laatua ja pituutta. Hän yleensä nukahtaa itse omaan sänkyyn, mutta niin että Otto on kaverina siinä vieressä. 

Hän oppi kävelemään vuoden toisiksi viimeisenä päivänä, ja kävely on korvannut konttaamisen lähes kokonaan. Ei välttämättä konttaile enää edes joka päivä. Hassua miten nopeasti tämä muutos tapahtui. Hän kävelee melko tukevasti myös kengät jalassa, mutta kunnon toppakamppeissa on vielä vähän hutera meininki.

Hampaita minillä on nyt viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Ja voi kyllä niitä tehtiinkin oikein antaumuksella joulukuussa. Nyt on menossa vähän rauhallisempi hammasjakso onneksi.

Hän on kova hauskuuttamaan ja yrittää aina saada meidät nauramaan. Hän rakastaa antaa märkiä pusuja ja lukea kirjoja. Lempparileluja on parkkitalo, laulavat autot ja nukkevauva. Isosiskot ovat hänelle tosi tärkeitä ja rakkaita tyyppejä, ja kaikkein mieluiten hän leikkii heidän kanssaan. Hän on tosi aurinkoinen tapaus, eikä suutu kovin helposti. Juuri nyt on kuitenkin menossa sellainen pieni eroahdistusvaihe, ja hän mieluiten pitää äidin näköpiirissä hereillä ollessaan, muuten alkaa harmittamaan.

On kyllä suuri etuoikeus saada olla äiti näin mahtavalle minityypille (ja kahdelle hurjan mahtavalle isommalle tyypille myös) <3


Nova 7 kuukautta

06.09.2017

Ja sinne se kuukausi taas meni, apua! Tässä kuussa olen saanut kuulla kyllä äitinä sellaisia kommentteja, että en ole ikinä ennen kuullut. ”Onpa hassua kun noin pieni vauva jo seisoo, ei vauvojen kuulu seistä”, ”Niin ristiriitaista kun hän on niin pienen vauvan näköinen mutta liikkuu kuin isommat kaverit”, ”Ei meillä ole kenkiä noin pieneen jalkaan”. Niin, ollaan tosiaan etsitty Novalle kenkiä, koon 17 jalkaan, joilla hän voisi seisoa ja ottaa askelia tukea vasten myös ulkona.

Nova on jatkanut kiireistä liikkeellelähtöä tässä kuussa, ja 5kk iässä opitusta konttausasennosta on edetty jo pitkälle. Tämä kaikki tuntuu musta edelleen kovin hassulta, kun olen aina ollut se äiti joka katselee kun toisten vauvat liikkuu jo hurjaa tahtia ja omat vaan köllöttelee paikoillaan ja juttelee kuin ruuneperit. Nyt siis toisin päin. Nova ei hirveästi juttele, mutta välillä hän kiljuu, sihisee ja murisee, ja osaa hän sanoa ”hei” samalla kun vilkuttaa, ja ”jee” samalla kun hän taputtaa. No mutta, juttelulle tässä ei ole vielä mikään kiire. Sitä odotan vaan innolla että sanooko Nova ensin isi vai äiti, vai kenties mamma tai pappa.

Nova konttaa sujuvasti ympäri kämppää, ja nousee tukea vasten taitavasti polvilleen, ja myös seisaalleen, sekä menee istumaan itse. Seisoma-asento ei ole aina ihan niin tukeva kuin polviseisonta, ja siitä lähtee helposti horjahtamaan aina välillä, eli silmät saa olla selässäkin. Horjahtelusta huolimatta tämä 7kk ikäisen olemattomalla itsesuojeluvaistolla varustettu tyyppi ottaa myös askelia tukea vasten, etenkin silloin kuin pienen matkan päässä on jotain tavoittelemisen arvoista kuten kaukosäädin, meikkipussi tai ikkuna josta voi tuijotella autoja. Istuma-asennosta hän ei ole onneksi kaatunut sen jälkeen kun oppi siihen itse menemään.

Uusi juttu on äidin perässä konttaaminen ja jalassa roikkuminen tai sitä vasten nouseminen. Huomaa selkeästi, että liikkeellelähtö, ja sen huomaaminen että hän on oma äidistä irrallinen yksikkönsä, on tuonut jonkinlaista eroahdistusta. Hermo menee jos äiti katoaa näkyvistä, vaikka hän muuten hyvin lattialla ja itsekseen viihtyykin. Äidin ei tarvitse koko ajan leikkiä mukana, mutta näkyvissä pitää pysytellä. Jos Nova on vaikka olkkarissa ja mä menen keittiöön keittämään kahvia, niin hyvin nopeasti alkaa läpsytys kuulumaan kun hän konttaa mun perään ja tulee ottamaan mua jalasta kiinni.

Viimeisen kuukauden aikana hän on alkanut aivan eri tavalla kiinnostumaan sisaruksistaan ja viihtymään heidän kanssaan. Aiemminkin hän toki on ihaillen katsellut siskojaan, mutta nyt hän osaa itse hakeutua heidän luokseen, eikä kaikki ole sen varassa, että isommat tytöt menevät hänen luokseen. Aina kun tytöt tulevat iltapäivällä kotiin, hän on aivan innoissaan ja konttaa hurjaa vauhtia vastaan. Hän on alkanut myös antamaan märkiä pusuja ja haleja heille ja meille kaikille.

Tytöt tekevät Novalle lelukylpyjä, eli toisin sanoen Nova menee lelukoriin ja sinne laitetaan paljon leluja. Tai sitten he ympäröivät hänet lattialla kaikilla leluilla. Esikoinen lukee hänelle vauvakirjoja ja he saattavat istua pitkänkin aikaa yhdessä lukemassa. Ja aamuisin he kaikki kolme nakottavat yökkäreissään meidän ison lattiatyynyn päällä, ja katsovat Pikkukakkosta. Novakin selkeästi nauttii rauhallisesta aamuhetkestä siskojen kanssa, ja pötköttää siinä tyttöjen välissä oikein mielellään.

Nova rakastaa leikkiä tyttöjen ja meidän kanssa Duploilla. Ei hän tietenkään osaa vielä itse rakentaa, mutta hän tykkää hulluna kaataa meidän tekemiä torneja, ja lisäksi hän tykkää maistella legoeläimiä ja -ukkeleita. Duplot on ihanan värikkäitä ja pysyvät hyvin minisormissakin.

Nova on alkanut ymmärtämään jonkin verran puhetta ihan selkeästi, mikä on tosi hauskaa ja helpottaa elämää! Hän vilkuttaa ja sanoo hei, kun hänelle sanotaan hei, ja hän taputtaa kun puhutaan taputtamisesta tai sanotaan ”jee”. Hän osaa myös heittää yläfemmat kun sanotaan ”High Five”, ja hän tietää ainakin kuka on äiti, kuka on isi ja mikä on tissi. Oman nimensä hän tunnistaa myös. Kaikkein hauskinta on Novan mielestä kun sanotaan ”kiitos” ruuan jälkeen, hän hymyilee aina niin kovin aurinkoisesti silloin, vaikka ei vielä kiitosta itse sanokaan.

Nova on nopea liikkeissään, mutta toistaiseksi onneksi melko hyvin ennakoitava tapaus. Ollaan siis vielä pärjätty ilman baby-turvalaitteita. Ensi viikolla meidän lattiat vihdoin laitetaan kuntoon, minkä jälkeen saadaan turvaportti laitettua portaisiin (vihdoin), ja muutenkin alakertaan enemmän tilaa ja ruokailutila valmiiksi. Toivottavasti hän ei siis nopeudu entisestään kovin paljoa ennen sitä. Pistorasioihin on myös hommattava tulpat, sillä ne kiinnostavat erityisen paljon.

Käytiin puolivuotisneuvolassa viime kuun lopussa, ja tuolloin 6,5kk iässä mitat olivat 70cm & 8640g. Seuraavia mittoja otetaan sitten 8kk-neuvolassa, kun nyt ei enää ole kuukausittaisia käyntejä. Nova kuitenkin tuntuu kasvavan pituutta ainakin ihan hyvää tahtia, ja ruoka maistuu hänelle hyvin myös. Hän syö kiinteitä ruokia lapsentahtisesti, ja myöskin imetys on edelleen ihan yhtä kovassa huudossa kuin aiemminkin, öisin jopa kovemmassa. Varmaankin myös tämä liikkeellelähtö vaikuttaa siihen, että yöt on olleet nyt aavistuksen rauhattomampia ja hän on kaivannut tissiä useammin, ihan vain rauhoittuakseen uneen, ei niinkään syödäkseen.

*Novan vaatteet ovat hollantilaista Sproet & Sprout -merkkiä, ja saatu Lilla Companylta, joka on merkin ainoa jälleenmyyjä Suomessa. Myös Valkaman Head Wrap on saatu Lillasta, ja sävy on ihana vanha roosa, joka on uutuussävy. Mun blogin lukijat saavat nyt sunnuntaihin 10.9. asti kaikista Sproet & Sprout -tuotteista 20% alennuksen koodilla IINA. Mä rakastan noita mustavalkoisia ja harmaita vaatteita, joita on helppo yhdistellä, ja ne on tehty laadukkaista materiaaleista! Lillassa muuten nyt loppuviikon myös ilmaiset postarit, sillä huomenna tulee uudet dropit!

Nova on kyllä ihan huippu tapaus, ja hauskaa myös että hän on oikeastikin tällainen vilkas ja touhukas tapaus, kuten mahassa liikuskellessaan oli. Hauskaa seurata millaista äksöniä elämään hän vielä tulevina vuosina tuokaan <3

Onnea Nova seitsemän kuukautta, ja ihanaa keskiviikkoa kaikille <3