Noin. Multa on nyt poistettu kaksi viisaudenhammasta. Ensimmäinen poistettiin, tai siis leikattiin, karvan alle 1o vuotta sitten ollessani vielä alaikäinen. Yhdeksän vuoden oikomishoidon jälkeen mulle sanottiin, että viisaudenhampaat eivät mahdu mun suuhun ja viisainta ne olisi poistaa jo ennen kuin täytän 18 vuotta, jotta saan toimenpiteet ilmaiseksi julkisessa hammashoidossa. Tein työtä käskettyä ja varasin itselleni vielä 17-vuotiaana ajan ensimmäiseen – alaviisurin – poistoon. Yksikään viisaudenhammas ei ollut tässä vaiheessa vielä puhjennut.

En tiennyt yhtään mitä odottaa, joten suuntasin toimenpiteeseen avoimin mielin. Mut vastaanotti ynseä keski-ikäinen naispuolinen hammaslääkäri, joka käski vain istua tuoliin ja alkoi hommiin. Hän ei selittänyt mitään, vaan laittoi mulle arskat päähän ja alkoi puuduttamaan. Lähes välittömästi puudutuspiikin irroittamisen jälkeen hän alkoi leikkaamaan mun ientä auki ja irroittamaan hammasta (sanomatta edelleenkään mitään).

Sanoin, että mua sattuu ihan järjettömän paljon, ja hän laittoi mulle kaksi puudutuspiikkiä lisää, minkä jälkeen hän jatkoi operaatiota. Vääntelehdin, kyynelehdin ja jopa huusin ääneen kun mua sattui niin paljon, ja hammaslääkäri vaan käski mun olla hiljaa, ”koska muut asiakkaat säikähtävät”. Hän ilmoitti, että hampaan juuret ovat kiinni hermossa ja laittoi taas yhden puudutuspiikin lisää.

1,5 tuntia ja vielä kaksi puudutuspiikkiä (ihan yhtä tehotonta kuin ne neljä aiempaa) myöhemmin hammas irtosi ja haava tikattiin. Olin kärsinyt 1,5 tuntia aivan sietämättömästä hermokivusta hammaslääkärin tuolissa ilman yhtäkään empaattista sanaa, taukoa tai että kukaan olisi sanonut, että toimenpiteen ei kuulu sattua. Luulin, että se kipu kuului asiaan ja just näin sen kuuluikin mennä. Ajattelin, että mulla oli vaan tosi matala kipukynnys ja olin huono potilas kun huusin ja pelottelin huudollani muita.

En saanut edes kipulääkereseptiä kouraan, vaan hammaslääkäri vain passitti mut siitä suoraan kotiin. Kävelin bussipysäkille verta sylkien (koska suuhun annettu haavataitos ei pitänyt sitä järjetöntä verenvuotoa kurissa). Koko bussimatkan syljin verta ja bussista ulos päästyäni oksensin kadulle sitä. Kotona otin buranaa ja panadolia, mutta ne eivät auttaneet siihen hermosärkyyn. Puudutustenkin olisi pitänyt vaikuttaa, mutta ne eivät olleet auttaneet edes operaation aikana, saati sitten sen jälkeen. Yksin kotona kiemurtelin koko päivän kivusta ja otin lisää lääkettä aina kun sain ottaa. Kivut olivat kovat vielä monta päivää sen jälkeenkin, mutta onneksi haava sentään parantui.

En ollut koskaan aiemmin pelännyt hammaslääkäriä, vaikka oikomishoitokin sisälsi joitakin epämukavia toimenpiteitä. Tämä viisaudenhampaan poisto sai kuitenkin mussa aikaan hammaslääkäripelon. Sen takia olen käynyt aikuisiällä liian harvoin hammastarkastuksissa ja hammaskiven poistossa, vaikka tiedän, että niissä kuuluisi käydä säännöllisesti. Sen takia olen lykännyt toisen alaviisurin poistoa, vaikka hammas on parin vuoden ajan tullut toistuvasti kipeäksi. Kesän alussa se tulehtui niin pahasti, että menin hammaslääkäriin, kun en pärjännyt enää kivun kanssa. Sain kouraan antibiootit ja käskyn käydä hammaskiven poistossa (onneksi ei ollut muita ongelmia), sekä ajan leukakirurgille viisurin poistoon tälle päivälle.

Tämän päivän ajatteleminen sai mussa kauhua aikaan tasaisin väliajoin koko kesän ajan. Pelkäsin tätä päivää koko kesän ja se varjosti myös muuten kivaa kesäfiilistä. Mun aiempi kokemus jätti sellaisen trauman, että en ole varmaan mitään toimenpidettä koskaan pelännyt niin paljon kuin tätä viisaudenhampaan poistoa tänään. Odotusaulassa tärisin ja heiluttelin jalkoja. Otto tuli mun mukaan, ja kun leukakirurgi tuli hakemaan mua, kysyin, saako Otto tulla huoneeseen mukaan. Leukakirurgi sanoi, että ei mielellään ja siinä vaiheessa en voinut enää estää kyyneliä virtaamasta. Otto jäi aulaan odottamaan ja mä menin huoneeseen kauhusta kankeana kyyneleet valuen. Mua hävetti niin paljon, että heti alkuun jo pillitin, mutta en vaan voinut sille mitään.

Hammaslääkäri oli onneksi kirjannut ylös mun aiemman huonon kokemuksen (siis se, jonka vastaanotolla kävin kesäkuun alussa ja kerroin siitä), joten leukakirurgi oli varautunut siihen, että mua pelottaa. Hän oli aivan älyttömän mukava ja kuunteli mua ja kertoi tarkalleen, mitä tulee tapahtumaan. Juteltiin alkuun varmaan n. 5 minuuttia ja hän rauhoitteli mua. Koko ajan musta tuntui, että en pysty silti edes hengittämään ja kyyneleet vaan valui, vaikka yritin olla coolisti. Hän myös kertoi, että toimenpide on mahdollista tehdä esilääkityksessä tai nukutuksessa, mutta sain soperrettua, että tehdään vaan nyt se kuitenkin. Ja onneksi voitin mun pelon ja istuin siihen tuoliin. Ihana hoitaja antoi mulle stressipallot puristeltaviksi käsiin, että pystyin keskittymään niihin.

Hammaslääkäri puudutti mut ja sitten vielä varmisti kunnolla, että alue on joka puolelta puutunut. Sen jälkeen hän kertoi, että nyt hän irrottaa hampaan. Sitten tunsin vaan jotain liikuttelua ja rahinaa mun suussa ja sitten hän nosti hampaan ja näytti sitä mulle ja kysyi haluanko sen mukaan. ”Se oli siinä”. Sain haavataitoksen suuhun ja käskyn purra hampaita yhteen. Sitten olin valmis. Sain kipulääkereseptin ja hoito-ohjeet ja multa vielä varmisteltiin, että olen kävelykunnossa. Koko toimenpide puudutuksineen kesti n. 5 minuuttia, josta hampaan irroitus alle minuutin. Olin huoneessa reilut 10 minuuttia ja siitä pisin aika meni siihen, kun juteltiin etukäteen. Koko siellä olon ajan mulla valui kyyneleet silmistä, vaikka muuten pärjäsin ihan hyvin.

Kun mä tulin ulos huoneesta, Otto luuli, että hammasta ei oltu edes saatu poistettua. Missään ei ollut verta, mä en näyttänyt tuskaiselta tai mikään ei indikoinut, että olisin käynyt läpi läheskään mitään sellaista, kuin aiemmassa poistossa 10 vuotta sitten. Olin kertonut siitä Otolle ja oton kuullen monet kerrat, joten hänkin pelkäsi pahinta, vaikka ei sitä mulle etukäteen onneksi sanonutkaan, vaan tsemppasi. Kun me päästiin ulos hammaslääkäriasemalta, mun kaikki tunteet vaan purkautui ja tärisin ja itkin helpotuksesta vielä vähän lisää, vaikka olisi voinut luulla, että itkin kaikki kyyneleet loppuun jo toimenpiteen aikana.

Me ajeltiin kaikessa rauhassa kotiin ja kotona otin särkylääkettä, sekä kylmäpakkauksen poskelle ja otin haavataitoksen pois suusta. Kolosta ei tullut enää verta, eikä ole tullut koko päivänä. Puudutuksen vaikutus lakkasi kolme tuntia operaatiosta, mutta mulla ei silti ole ollut kipuja, vaan kipulääke (jota olen ottanut kaksi kertaa tänään) on riittänyt oikein hyvin.  Välillä on tuntunut ihan pientä vihlontaa, mutta suurimmaksi osaksi ei ole tuntunut oikeasti yhtään mitään. Olen hautonut poskea kylmällä, eikä se näytä myöskään kovin pahasti turvonneelta.

Varauduin tulevaan tekemällä maanantaina ja eilen 12h työpäivät, jotta ehtisin parannella rauhassa tänään ja huomenna, mutta vielä mitä. Jaksoin aivan hyvin kirjoittaa tämän postauksen ja nälkää lukuunottamatta mulla on ollut oikein hyvä päivä. En saa hikoilla tai tehdä mitään raskasta kolmeen päivään, mutta muuten saan olla aivan normaalisti ja huomenna varmaan uskallan jo syödä ainakin sosekeittoja. Tänään olen pitäytynyt protskujuoma-smoothie-jätski-linjalla hoito-ohjeen mukaan ja siksi on ollut nälkä. Mutta kyllä nyt yhden päivän nälkää kestää kun muuten on ollut niin helppo ja hyvä kokemus.

Halusin jakaa mun molemmat kokemukset, ettei kukaan ikinä maailmassa suostu tuollaiseen kokemukseen, jonka minä sain ensimmäiseksi, kun en tiennyt paremmasta. Ja myös siksi, että jos jollain on yhtä kauhea kokemus taustalla, se joku voisi saada rohkaisua tästä mun toisesta todella positiivisesta kokemuksesta ja uskaltautua itsekin uudelleen poistamaan viisaudenhampaan, jos se on tarpeen. Tämä 15min kokemus oli todella eheyttävä ja uskallan kyllä käydä poistamassa nyt yläviisuritkin heti, mikäli ne rupeavat oireilemaan.

Maksoin oikein mielelläni 160 euroa nyt aikuisena tästä viisurin poistosta ja olen äärimmäisen kiitollinen ammattitaitoiselle leukakirurgille ja ihanan empaattiselle hoitajalle, jotka kohtasi mut niin rauhallisesti ja asiallisesti vaikka olin aivan paniikissa.

Nyt mä haluaisin kuulla teidän kokemuksia viisureiden poistoista tai hammaslääkäristä ylipäätään! Nyt saa jakaa kaikki kauhutarinatkin, kun mun ei tarvitse enää kuumotella mitä on tulossa, hah! Toivottavasti teillä on ollut mukavampia kokemuksia kuin tuo mun oma ensimmäinen. 

PS: Halusin hampaan mukaan, että voin näyttää lapsille. Päivän parasta antia oli heidän reaktiot mun jättimäiseen viisaudenhampaaseen. En ajatellut säilöä sitä, heh.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Oral-B:n kanssa.

Hampaiden pesu on yksi niitä arjen peruspilareita, joka toistuu kaksi kertaa päivässä, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Välillä se voi tuntua tylsältä, ärsyttävältä ja hankalalta. Mutta sillä on tosi suuri merkitys. Meillä on kolme lasta, eli me vanhemmat harjataan lasten hampaita yhteensä 12 minuuttia päivässä, joka ikinen päivä. Siitä kertyy aika monta minuuttia vuoden aikana, ja siksi on tärkeää, että se aika on meille kaikille mahdollisimman mukavaa.

Mulle suuhygienia on aivan älyttömän tärkeä juttu, jonka haluan opettaa lapsilleni oikein alusta asti. Haluan, että he oppivat puhdistamaan hampaiden kaikki pinnat ja oppivat heti alusta sen, että hampaita harjataan se kaksi minuuttia, eikä yhtään vähempää. Mulle itselleni on ollut pitkän harjoittelun tulos, että maltan oikeasti harjata hampaita ne kokonaiset kaksi minuuttia putkeen. Mun lapsuudessa kun ei ollut mitään ajastimia tai täriseviä hammasharjoja, jotka kertovat, kun on harjannut tarpeeksi pitkään. Kaksi minuuttia tuntui musta alkuun tosi pitkältä ajalta, suorastaan ikuisuudelta. Kaksi minuuttia kuitenkin on se aika, jota hammaslääkärit suosittelevat.

Miten hampaiden pesusta sitten saa hauskempaa ja mielenkiintoisempaa sekä lapsille että aikuisille? Meidän keino on jo vuosien ajan ollut Oral-B:n Stages Power Kids Disney-sähköhammasharjat ja Oral-B Disney MagicTimer -sovellus. Minä sain ensimmäisen Oral-B -sähköhammasharjani vuonna 2013, ja siitä asti olen itse käyttänyt ainoastaan sähköhammasharjaa. Meidän lapset saivat omat Oral-B Stages -sähköhammasharjat silloin, kun täyttivät kolme vuotta ja saivat alkaa käyttämään sähköhammasharjaa. Ollaan siis taaperoa lukuunottamatta pesty sähköhammasharjalla hampaita jo pieni ikuisuus. Se näkyy hampaissa: lapsille (tai meille vanhemmille) ei ole koskaan ollut mitään huomautettavaa lasten hammastarkastuksissa. Ja se kahden minuutin hammaspesu on meidän lapsille yhtä normijuttu kuin vaikkapa koko yön läpi nukkuminen tai aamupalan syöminen.

Ladattavat Oral-B Stages Power Kids Disney lasten hammasharjat puhdistavat lasten hampaat tehokkaasti, sillä ne liikkuvat värähdellen ja pyörien. Lukuisat tutkimukset todistavat, että pyörivällä harjaspäällä varustetut sähköhammasharjat puhdistavat hampaat tehokkaammin, kuin manuaaliset hammasharjat tai vain värähtelevät sähköhammasharjat. Oral-B Stages -hammasharjoissa on lasten suulle suunniteltu pieni, pyöreä pää ja ikenille hellävaraiset, erittäin pehmeät harjakset. Hammasharja värähtelee aina 30 sekunnin välein ja lopulta 2 min kohdalla, jolloin lapsi tietää, että on harjattu tarpeeksi pitkään. Hammasharjoja saa niin Frozen-, Prinsessat- kuin Spiderman -aiheisinakin. Meidän lapsilla on Frozen -hammasharjat, joita myös meidän hiljattain Frozenista innostunut taapero ihailee aina hammaspesun yhteydessä. Hänen oma sähköhammasharjansa odottaa vielä avamaattomana 3-vuotispäivää, sillä sitä nuoremmille sähköhammasharjaa ei suositella ollenkaan.

Tutustuttiin Oral-B:n Disney MagicTimer -sovellukseen samaan aikaan, kun lapset saivat ekat omat sähköhammasharjansa. Sen saa ladattua älylaitteille ilmaiseksi ja se toimii yhdessä kaikkien Oral-B Stages Disney -sähköhammasharjojen kanssa. Kun sovelluksen on ladannut, tarvitsee vain  skannata hammasharja omalla laitteella ja hammasharjan hahmo herää sovelluksessa henkiin. Disney MagicTimerissa on salaisia kuvia, jotka paljastuvat sitä mukaa, kun hampaita pestään tarpeeksi pitkään. Lapset voivat ansaita sovelluksessa ansiomerkkejä ja palkintoja, mitä enemmän he harjaavat sovellusta käyttäen. Se siis auttaa edistämään terveellisiä hammashoitotapoja. Sovelluksessa on myös kalenteri, joka seuraa edistymistä. Tutkimuksen mukaan 90% lapsista harjaa hampaitaan pidempään MagicTimer -sovelluksen avulla. 

Meidän perheessä aikuiset pesevät lasten hampaat, mutta lapset saavat aikuisen pesun jälkeen pestä hampaita myös itse aina halutessaan. Koululaisen kanssa voidaan jossain vaiheessa alkaa jo harjoittelemaan sitä, että hän pesee hampaat kokonaan itse ja aikuinen tarkistaa lopputuloksen, mutta ei ihan vielä. Toistaiseksi he ovat olleet tyytyväisiä aikuisen pesun ja MagicTimer -sovelluksen yhdistelmään. Molemmilta isoilta tyypeiltä lähtee hampaita ja tilalle kasvaa rautahampaita, joista he ovat ylpeitä. Halutaan pitää hyvää huolta niin maito- kuin rautahampaistakin, jotta lapsilla on terve suu myös aikuisena.

Tärkeintä hampaiden hoidossa on esimerkin voima. Se ei siis onnistuisi, että pitää vaan lasten hampaista huolta, mutta unohtaa omat. On tärkeää, että myös me aikuiset pidämme hyvää huolta suuhygieniasta ja näytämme, että pesemme hampaita säännöllisesti ja tehokkaasti ne hammaslääkäreiden suosittelemat kaksi minuuttia. Käytämme myös hammaslankaa ja suuvettä.

Oral-B Stages Power Kids Disney -hammasharjan akku kestää täyteen ladattuna jopa 8 päivää ja se on myös edullinen. Meidän lapset ovat käyttäneet samoja sähköhammasharjojen runkoja jo monen vuoden ajan, joten ne ovat myös pitkäikäisiä. Oral-B Stages -hammasharjoihin on saatavilla myös vaihto-harjaspäitä (koska harjaspäätä tulee vaihtaa säännöllisesti) sekä saman sarjan hammastahna, jossa on ainakin meidän tyyppien mielestä hyvä maku.

Toivon ja uskon, että kun lapset ovat tottuneet pienestä asti harjaamaan sähköhammasharjalla riittävän pitkän ajan, he ylläpitävät tätä tapaa myös aikuisena. Kerran, kun unohdin itse sähköhammasharjan kotiin reissulta ja jouduin ostamaan manuaalisen reissun ajaksi, hampaat tuntuivat koko ajan ällöltä ja likaiselta, vaikka harjasin pidempään kuin kaksi minuuttia. En osaisi enää kuvitella palaavani manuaalisen hammasharjan käyttäjäksi, kun tiedän miten suuri ero siinä pelkässä puhtauden tunteessa on itselläni sähköhammasharjalla harjatessa.

Oral-B Stages Power Kids -sähköhammasharjoja myydään mm. Clas Ohlsonilla, joten kannattaa suunnata sinne hammasharjaostoksille, mikäli sähköhammasharjat vielä puuttuvat.

Minkä ikäisen lapsen olette antaneet harjata hampaat itse? Oletteko itse joutuneet opettelemaan 2 minuutin harjausta niinkuin minä, vai tuliko se luonnostaan omasta lapsuudesta asti? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jenkin kanssa.

Positiivinen palaute suuhygienistiltä

Yhdellä meidän tytöistä oli juuri hammastarkastus, ja saatiin siellä pelkkää positiivista palautetta hampaiden hoidosta. Hyvin hoidetut ja pestyt hampaat, ja vastaukset suuhygienistin kysymyksiin tulivat kuin apteekin hyllyltä kuulemma. ”Mitä juot kun janottaa?” ”Vettä”. ”Kuka pesee hampaat?” ”Äiti ja isi.” ”Kuinka usein syöt herkkuja ja karkkeja?” ”Perjantaisin on karkkipäivä, ja lomalla joskus vähän enemmän”. ”Mitä tapahtuu jos syö koko ajan karkkia?” ”Tulee happohyökkäyksiä ja reikiä ja kariesta ja sitten pitää porata.”

Me ollaan Oton kanssa käyty molemmat läpi pitkä oikomishoito kouluiässä, ja ehkä niistä ajoista ollaankin saatu niin hyvät eväät hampaiden hoitoon. Meillä ei kummallakaan ole koskaan ollut yhtään reikää, me pestään aina hampaat aamuin illoin sähköhammasharjalla, käytetään suuvettä ja hammaslankaa, eikä napostella pitkin päivää vaan syödään säännöllisesti. Mä juon aina vettä tai kivennäisvettä, jota muuten saa juoda ihan rauhassa ilman happohyökkäystä, kunhan se on maustamatonta. Siinä Otolla olisi parannettavaa, että hän juo joskus myös makuvesiä/limuja/energiajuomia, jotka ovat hampaille myrkkyä. Onneksi hänkin on vähentänyt reilusti, ja janojuomana hänelläkin on aina vesi.

Happohyökkäyksen katkaisu aterian jälkeen

Olennainen osa hampaiden hyvinvointia on myös happohyökkäyksen katkaisu aterian jälkeen. Se tapahtuu joko purkalla tai pastillilla, kunhan siinä on laadukasta ksylitolia riittävä määrä. Päiväkodissa ja eskarissa lasten ksylitolituotteiden käyttö on hyvällä tolalla, sillä pastillit saa automaattisesti aina aterian jälkeen: aamupalalla, lounaalla ja välipalalla. Eli vähintään sen suositellun kaksi pastillia kolme kertaa päivässä. Kouluikäisillä ksylitolituotteiden käyttö kuitenkin laskee huomattavasti, sillä aamupalat & välipalat syödään yleensä kotona (ainakin ekaluokkalaista isommat lapset). Tämä on huolestuttavaa, sillä se yksi ksylitoli-kerta päivässä koululounaalla ei riitä suojaamaan hampaita tarpeeksi karieksen vaikutuksilta.

Happohyökkäys tulee aina aterian jälkeen ja kestää n. 30 minuuttia. Happohyökkäyksen aiheuttamiseen tarvitaan sekä plakkia että hiilihydraatteja. Käytännössä siis kovaa juustoa tai maustamattomia naturel-pähkinöitä voi kuulemma syödä ilman happohyökkäystä, mutta lähes kaikesta muusta se tulee. Vaikka ruoka olisi kuinka terveellistä, tuoretta tai värikästä, se aiheuttaa aina happohyökkäyksen hampaille. Juuri siksi ksylitolin pitäisi olla aina luonnollinen osa ateriaa, jokaisen aterian jälkeen.

Laadukkaat ksylitolituotteet katkaisevat happohyökkäyksen

Meillä niin lasten kuin aikuistenkin lemppareita ovat jo pitkään olleet Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -pastillit, sekä niiden rinnalle tulleet uudet purukumit. Lapset hakevat aina itse purkat/pastillit heti ruuan jälkeen, ja mieluusti hakisivat useamminkin. Ne ovat yhtä luonnollinen osa ateriaa kuin se itse ruoka, aina. Ksylitoli on myös Käypä hoito-suosituksessa mukana Karieksen hoidossa: ”Kariesta hallitaan ensisijaisesti terveellisin elintavoin ”ksylitolituotteiden käyttö ainakin kolmen syömiskerran päätteeksi (yhteensä ≥ 5 g/päivä)”.  Ksylitolia pitäisi syödä siis n. 6-10 pastillin/purkan verran päivässä, tuotteen ksylitolipitoisuudesta riippuen, ja aina mieluiten 5-10 minuuttia kerrallaan.

Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -täysksylitolipurukumeissa & pastilleissa ksylitolia on riittävä määrä (ne on makeutettu pelkästään ksylitolilla), jonka takaa ”Suomen hammaslääkäriliitto suosittelee” -leima pussin tai paketin kyljessä. Kaikilla Jenkki -ksylitolituotteilla on tämä leima, mutta kaupoissa on myynnissä myös paljon purukumeja ja pastilleja, joista tämä merkintä puuttuu. On tärkeää käyttää laadukasta ksylitolivalmistetta, sillä pahimmillaan tuotteessa voi olla lisättynä esimerkiksi sitruunahappoa, jonka vaikutusta ksylitoli ei kykene neutraloimaan. Tällöin purkan/pastillin syönti on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, minkä ksylitolituotteen valitsee.

Lasten kannustaminen ksylitolin säännölliseen käyttöön

Uusissa Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -purukumeissa on lasten itsensä valitsemat maut banaani, mansikka ja tutti frutti. Maut & värit on saatu aikaan vain luonnollisilla aromeilla ja väreillä, ja purkkatyynyjen pinnalla on ksylitolihuurre. Jokaiseen purukumiin on painettu hauskasti numero tai matemaattinen merkki, joita lapset voivat bongailla. Koululaiset usein syövät mieluummin purkkaa kuin pastillia, koska voihan purkasta vaikka puhaltaa purkkapalloja. Mä itse en koskaan kouluiässä oppinut puhaltamaan purkkapalloa, vaikka kerran taisinkin vahingossa onnistua.

Ksylitolin saannista on äärimmäisen tärkeää huolehtia myös kotona. Kun ksylitolin ottaa rutiininomaiseksi osaksi jokaista ateriaa, sen käyttöä on helppo jatkaa myös kouluiässä ja vielä aikuisenakin, sillä sen tärkeys ei suinkaan vähene iän myötä. Mun mielestä olisi enemmän kuin hyvä idea, että esimerkiksi ravintoloissa (varsinkin ns. lapsiperheravintoloissa) aterian päätteeksi tuotaisiin vaikka pienet pastilli- tai purkkapussit, joissa olisi kaksi pastillia. Tai että ravintolan pöydällä tai jossain ulottuvilla olisi pieni purkka-automaatti, josta saisi ottaa ksylitolituotetta ruuan päätteeksi. Ksylitolin pariin on helppoa kannustaa leikin ja hassuttelun keinoin, esimerkiksi tarrataululla (saa liimata tarran aina kun on syönyt purkkaa ruuan päätteeksi), tai vaikka purkkapallohaasteella. Kannattaa kokeilla!

LUKIJAKILPAILU:

Kuinka usein teillä syödään ksylitolia? Vastaa kysymykseen ja voita Jenkki Pro Herra Hakkarainen tuotepaketti! Kisassa arvotaan kaksi voittajaa, joista toinen saa purkkaa ja toinen pastilleja. Lisääthän vastaukseesi myös, kumman paketin haluaisit mieluummin voittaa: pastillit vai purkat? Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Osallistumisaikaa on 3.10.2018 asti. Onnea kisaan!

Niin siinä vain kävi että jo 11 kuukautta on vierähtänyt ja meidän vauvan viimeinen vauvakuukausi on alkanut. Ensi kuussa juhlitaan 1v-synttäreitä, ou mai gaad. Samaan aikaan sekä hassua että outoa että hän täyttää 1 vuotta. Jotenkin hän on tuntunut niin pitkään jo niin isolta ja osaavalta, että tuntuu kummalliselta että vieläkin on kuukausi matkaa synttäreihin. Toisaalta taas on hullua, että siitä on muka pian vuosi kun hän syntyi. Kyllä te muut vanhemmat tiedätte tämän ristiriitaisen fiiliksen, kun aika kuluu kummallisen nopeasti.

On mieletöntä saada tutustua minityyppiin päivä päivältä enemmän, ja on ollut ilo huomata että omat ajatukset hänestä ovat osuneet ihan oikeaan jo aiemmin. Hän todellakin rakastaa musiikkia, tanssia ja rummuttelua niin kuin ajateltiin jo puolen vuoden iässä kun hän läpsytteli pöytää ja loisti kuin Naantalin aurinko aina musiikin soidessa. Nyt 11 kuukauden iässä hän tanssii ihan koko ajan, ja rakastaa soittaa omilla puisilla soittimillaan, jotka joulupukki toi. Rumpukapulat ja ksylofonin kapulat pysyvät hienosti kädessä ja hän soittaa niillä innoissaan. Ei tarvita kuin mainoksen musat, tai laulava leluauto, niin tämän tyypin lantio lähtee liikkeelle, toki Fröbelin palikat on vielä parempi. Hän itse rämpyttää myös musiikit päälle aina parkkitalosta jos ei muuta musiikkia ole tarjolla, että pääsee vähän sheikkaamaan. On muuten melko kovaääninen meidän parkkitalo, varsinkin siinä klo 6.30 aamulla.

Hänen lempiruokaansa on puuro, ja hän haluaisikin puuroa ihan joka aterialla. Aina kun kysytään onko nälkä, tai mennään kohti keittiötä, hän sanoo ”puuwoaa, puuwoaaa”, ja osoittelee kaappia josta hänen puuronsa löytyy. Vaikka hän rakastaa nimenomaan puuroa, hän syö kyllä reippaasti kaikkea muutakin, sekä ihan itse, että syötettynä. Ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi siihen että hän syö samaa ruokaa kuin me (toki ilman suolaa ja vähemmillä mausteilla). Itsetehdyistä ruuista lemppareita on ainakin spagetti bolognese, ja kana ja riisi. Hän rakastaa avokadoa, kurkkua, banaania, paprikaa, persimonia ja klementiiniä. Apinaeväs sen sijaan ei vieläkään ole kovin suuri hitti, vaikka aina välillä sitä yritän tarjota. Isommat tytöt tykkäävät siitä. Hapanmaitotuotteita ollaan aloitettu pienillä määrillä, ja hyvin tuntuvat maistuvan. Maustamaton jugurtti on ihan lempparia myös.

Rintamaitoa menee edelleen useamman kerran vuorokauden aikana, päivällä aina ennen unia ja silloin kun siltä hänestä tuntuu, ja yöllä sitten 1-5 kertaa. Onneksi hän tykkää myös tosi paljon juoda vettä, ja osaa hienosti juoda ihan tavallisesta mukista. Imetyshetket eivät päivällä ole enää kovin rauhallisia, hän yleensä seisoo tai jumppailee jotain omiaan samalla, ja läpsyttelee mua. Illalla ja yöllä hän rauhoittuu rinnalle vielä ihan eri tavalla.

Hän ymmärtää tosi hyvin puhetta, nyökkää aina myöntävän vastauksen tosi painokkaasti, mutta ei osaa vielä puistaa päätään eikä sanoa ei. Ymmärtää tosi hyvin sellaisia juttuja kuin “ tuotko kaken äidille” (tuo kaken, nyökkää ja sanoo kiitti), “vietkö vaipan roskiin” (vie vaipan roskiin), “onko kiitti?” (on syönyt ruuan valmiiksi ja nyökkää ja sanoo kiitti), luetaanko kirjaa? (hakee kirjan ja nyökkää), “missä koira?” (osoittaa kirjasta koiraa ja sanoo hau), “soitetaanko mummulle?” (sanoo heti mummu, aammish ja nyökyttelee), “teetkö Zeldalle pop?” (tökkää isosiskoaan etusormella nenään ja sanoo pop). 

Sanavarastossa on tällä hetkellä jo paljon sanoja, sekä ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä joka on niinkin arkipäiväinen kuin ”kakka pois”. Suomeksi sanoja tulee mm. kakka, kake, äiti, isi, armas, mummu, hau, miau, auto, leipä, puuro, vettä, namnam, vaippa, pipo, puppe (koira), titityy, näin, tänne hei, heippa ja jee. Ruotsiksi sanoja tulee vähän vähemmän, mutta kuitenkin mun mielestä tosi hyvin ottaen huomioon iän, ja sen että ruotsia kuulee paljon vähemmän. Ruotsinkielisiä sanoja on tällä hetkellä pappa, lampa, apa, tacktack ja titta. Hän sanoo isille tacktack ja äidille kiitti, muuten hän käyttää lähinnä vain jommankumman kielistä versiota. Esim ei sano koskaan lamppu vaan aina lampa, eikä sano apina vaan aina apa.  

Päiväunia vauva nukkuu yleensä kahdet, mutta vähän siitä riippuen missä ollaan ja mitä tehdään, autoon nukahtaa lähes aina yli 20min matkoilla. Yöunilla pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia, mutta vaihtelee hieman joka yö. Pari yötä sitten muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunille hänet nukuttaa aina Otto, joka toimii tosi hyvin, ja se oli ensimmäinen juttu joka alkoi parantamaan unen laatua ja pituutta. Hän yleensä nukahtaa itse omaan sänkyyn, mutta niin että Otto on kaverina siinä vieressä. 

Hän oppi kävelemään vuoden toisiksi viimeisenä päivänä, ja kävely on korvannut konttaamisen lähes kokonaan. Ei välttämättä konttaile enää edes joka päivä. Hassua miten nopeasti tämä muutos tapahtui. Hän kävelee melko tukevasti myös kengät jalassa, mutta kunnon toppakamppeissa on vielä vähän hutera meininki.

Hampaita minillä on nyt viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Ja voi kyllä niitä tehtiinkin oikein antaumuksella joulukuussa. Nyt on menossa vähän rauhallisempi hammasjakso onneksi.

Hän on kova hauskuuttamaan ja yrittää aina saada meidät nauramaan. Hän rakastaa antaa märkiä pusuja ja lukea kirjoja. Lempparileluja on parkkitalo, laulavat autot ja nukkevauva. Isosiskot ovat hänelle tosi tärkeitä ja rakkaita tyyppejä, ja kaikkein mieluiten hän leikkii heidän kanssaan. Hän on tosi aurinkoinen tapaus, eikä suutu kovin helposti. Juuri nyt on kuitenkin menossa sellainen pieni eroahdistusvaihe, ja hän mieluiten pitää äidin näköpiirissä hereillä ollessaan, muuten alkaa harmittamaan.

On kyllä suuri etuoikeus saada olla äiti näin mahtavalle minityypille (ja kahdelle hurjan mahtavalle isommalle tyypille myös) <3

Kävin suuhygienistillä hampaiden valkaisussa reilu vuosi sitten, hieman ennen meidän häitä. Se raikas tunne kun hymy oli täydellisen valkoinen, oli vaan niin ihana, että olen sitä kovasti kaivannut nyt, kun vuosi ja miljoona kahvikupillista myöhemmin hymy ei olekaan ollut enää aivan niin säteilevä. Hampaiden valkaisu suuhygienistillä oli ihan ok kokemus, ja koin hoidon tehokkaaksi, mutta se on kuitenkin aika kallista, ja mielelläni jättäisin vuosittaisen valkaisun väliin jos olisi vaihtoehtoinen keino pitää hampaat vitivalkoisina.  Siksi hihkuinkin innosta kun sain mahdollisuuden osallistua Indiedaysin ja Swiss Clinicin Swiss Whitening -kampanjaan.

Swiss Whitening on hampaiden kotivalkaisutuote, joka lupaa selkeästi valkoisemmat hampaat vain 3-7 käyttökerran jälkeen. Kotivalkaisussa mä olin aivan ummikko ennen tätä, ja kieltämättä ajatus siitä että hengailen kotona valkaisumuotti suussa vähintään puoli tuntia kerran päivässä viikon ajan tuntui hassulta. Kokeiltuani valkaisua ensimmäisen kerran, mä totesin että jännitin ihan turhaan, ei se niin hankalaa ollutkaan. Tietenkään kommelluksilta ei perus Iina-tyyliin vältytty tälläkään kertaa, mutta tuotteen lupaukset täyttyivät mun säheltämisestä huolimatta, ja itse ainakin olen todella tyytyväinen lopputulokseen kuuden käyttökerran jälkeen.

Paketissa tulee siis ruiskullinen valkaisugeeliä, kolme hammasmuottia jotka muotoillaan omaan suuhun sopivaksi, sekä hygieeninen säilytysrasia muoteille. Muotit muotoillaan pitämällä niitä kiehuvan veden alla n. 2-3 sekuntia, ja laittamalla ne sen jälkeen suuhun ja puremalla hampaita luonnollisen purennan mukaan yhteen hetken aikaa. Sitten muottia pidetään kylmän veden alla niin kauan että se kovettuu oman purennan muotoon.

Itse onnistuin hidastelemaan ensimmäisen muotin kanssa niin että se meni aivan veteläksi (pidin vahingossa varmaan tupla-ajan sitä kuuman veden alla), ja kun yritin laittaa sitä suuhun, se meni toiselta puolelta kaksinkerroin, eikä olisi ehkä ikinä täyttänyt tehtäväänsä, elleivät Swiss Whiteningin muotit olisi uudelleenmuotoiltavia. Paketissa muotteja tulee kolme, yksi ylä- ja alaleukaan ja yksi tälläisten munkaltaisten tumpeloiden harjoittelukappaleeksi. Tämä harjoittelukappale on siis kuitenkin mahdollista pehmentää kiehuvassa vedessä uudelleen, ja muotoilla sen jälkeen, kuten kaikki kolme muottia. Todella kätevää!

Sain kuin sainkin muotin siis tehtyä, ja annostelin valkaisugeelin siihen, minkä jälkeen pidin muottia aina n. 30-40 minuuttia kerrallaan suussa. Valkaisua ennen ja sen jälkeen pestään aina hampaat. Ei siinä sen kummempaa, ensimmäisen muottien muotoilun jälkeen hampaiden kotivalkaisu on Swiss Whiteningilla yhtä iisiä kuin vaikkapa kasvonaamion laittaminen. Mä hoidin valkaisun aina ilta-aikaan kun lapset olivat nukkumassa, kyselyikäisen ja tahtoikäisen kanssa kun ei päivällä ole mitään mahiksia olla puolta tuntia puhumatta.

Valkaisugeeliä tulee ruiskussa aika reilu satsi, ja sitä jäi mullakin yli kätevästi vielä vaalean tuloksen ylläpitoa varten. Swiss Whitening suosittelee uusintakäsittelyä aina 8-12 kuukauden välein, jotta hampaat pysyvät tasaisen valkoisina jatkossakin. Ainakin mulla jäi tätä uusintaa varten ihan hyvä määrä geeliä. Kaikkia hampaita ei myöskään tarvitse valkaista, riittää kun valkaisee ne 6-8 etummaista hammasta jotka näkyvät puhuessa ja hymyillessä, sekin auttaa jos toivoo että geeli riittää mahdollisimman pitkään.

Mitä mieltä olette ennen-jälkeen -kuvista? Mun mielestä tuloksen ainakin huomaa aika selkeästi. Kuvat on tietenkin otettu eri päivinä ja erilaisessa valossa, että sekin saattaa osittain vaikuttaa, mutta silti, nyt on paljon parempi fiilis hymyillä kuin aiemmin.

Kampanjan myötä mulla ois teille nyt alekoodi kaikkiin Swiss Clinicin tuotteisiin, eli siis ei vain tähän valkaisuun. Koodilla saa kaikista yli 40€ arvoisista tilauksista 10,91 euroa alennusta. Koodi on BLOGINDIE10 ja voimassa tämän kuukauden loppuun asti. Lisäksi Swiss Whitening -setti on nyt vain 59 euron hintainen, eli tällä alekoodilla hintaa jää sille vain 48 euroa. Aika hyvä tarjous valkoisista hampaista, eikö!

Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita kaikille!